Sanojen valtava voima

Homevialaura, sanojen voima

Tapahtui keväällä bussissa. Olin tulossa silloin vielä hyvin pienen vauvani kanssa bussilla keskustasta kotiin, kun jostain syystä, ei siis mistään ilmiselvästä syystä, kuten nälästä tai märästä vaipasta, kaikki sellaiset oli hoidettu, vauvani alkoi huutaa – niin kuin erityisesti ihan pienet vauvat nyt vain joskus huutavat.

En turvallisuussyistä ottanut hentoa vastasyntynyttä syliin, koska kuski ajoi melko holtittomasti ja olimme liittymässä moottoritielle. (Myöhemmin sain kuulla, että ainakin Tampereella se olisi ollut kiellettyäkin.)

Siispä en muuta voinut kuin antaa vauvan, jota juttelu ja mahasta silittely eivät riittäneet rauhoittamaan, huutaa, ja odottaa, että sillä kerralla ikuisuudelta tuntunut kotimatka olisi ohi. Taisin ajan kulua nopeuttaakseni kuitata jonkun ystäväni viestin toisella kädellä puhelimella – ja sitten.

Homevialaura, sanojen voima

Sitten lähellä istunut rouvashenkilö ei enää voinut hillitä itseään. Hän sanoi, luonnollisesti koko bussin kuullen, säälivänsä vauvaa, kun en hoida häntä. Sanomattakin selvää, miten pahalta nöyryyttävät sanat tuntuivat jo valmiiksi kiusallisessa tilanteessa, ja vielä juuri synnyttäneen herkillä hormoneilla ja väsymyksellä.

Tämä rouva (jollaisia on muuten Helsingin julkisissa enemmänkin) ei kuitenkaan ole tarinan päähenkilö, ikäiseni nainen on.

Muutaman pysäkin jälkeen tämä ikäiseni nainen, rouvan jo jäätyään omallaan, ei poistunutkaan viereisestä takaovesta, vaan käveli bussin keskiosan ja vaunujemme kautta sanomaan lämpimästi hymyillen: Hei älä välitä, totta kai vauvat itkevät.

Ja silloin purskahdin itkuun, ja yhä edelleen tätä kirjoittaessani herkistyn. Hän, ikäiseni nainen, mahdollisesti mutta ei välttämättä äiti itsekin, teki siinä hetkessä muutamalla sanalla suuremman teon kuin tulee koskaan ymmärtämään. Hän, joka olisi voinut poistua viereisestä takaovesta, tulikin sen sijaan nostamaan minut henkisesti ylös osoittamalla minulle, ventovieraalle kanssamatkustajalle, täysin pyyteetöntä solidaarisuutta ja sisarellisuutta.

En tiedä, onko minulla mennyt vauvavuonna viikkoakaan, etten olisi miettinyt tätä tapahtumaa. Niin syvälle ihon alle kaikki siinä hormoniherkässä tilanteessa meni: rouvan loukkaus, mutta ennen kaikkea toisen naisen asettuminen puolelleni.

Homevialaura, sanojen voima

Myöhemmin syksyllä, kun olimme yksi räntäsateinen sunnuntai ravintolassa pitsalla koko perheenä, tapahtui samaa, mutta tällä kerralla ilman rouvaa. Ikäiseni nainen käveli laskun maksettuaan kauttamme ja sanoi ystävällisesti hymyillen: Hei pakko tulla sanomaan, miten idylliseltä te näytitte. Ihanan näköistä, kun söitte niin kivasti yhdessä.

Se todella olikin sellainen harvinainen kerta, kun kaikki meni niin kuin oppikirjoissa: vanhempi väritti kuviaan ja nuorempi lirkutteli hyväntuulisena viereisiin pöytiin.

Niin monta kertaa, kun jokainen meistä on varmasti saanut, tai vähintään kuvitellut yleisen ilmapiirin vuoksi saavansa, silmienpyörityksiä, niin se tuntui kerrassaan mullistavalta kuulla ventovieraalta ihana pyyteetön positiivinen perhe-elämän palaute, jota hänen ei olisi millään tavalla tarvinnut antaa, mutta jonka hän vain halusi vapaaehtoisesti tulla antamaan. Eikö ole oikeastaan pysäyttävää, miten poikkeukselliselta näin ystävällinen käytös maassamme tuntuu, ettei kohtaamista unohda kuukausienkaan päästä.

Homevialaura, sanojen voima

Näiden kahden tapahtuman jälkeen olen pohtinut pohtimasta päästyäni sitä, millainen voima sanoilla on. (Olen vasta kuunnellut aiheesta äänikirjankin, Martti Vaalahden Sanojen supervoiman.) Olen miettinyt omia sanojani ja sanomatta jättämisiäni. En pelkästään sitä, mitä ja miten olen itse puhunut, vaan myös sitä, milloin olen puhunut tai jättänyt puhumatta.

Olen miettinyt sitä, miten muutama ääneen lausuttu asia voi muuttaa toisen ihmisen päivän – kenties joskus jopa koko elämän, vähintään kokemuksen niinkin isosta asiasta kuin vaikka vanhemmuudesta tai nuorella tulevaisuudessa pärjäämisestä.

Sanoilla on niin valtava voima, että oikeastaan meillä kaikilla on puhuessa ja kirjoittaessa paljon suurempi vastuu kuin ymmärrämmekään.

Halusin kertoa nämä tarinat, koska niissä sanoilla on aktiivinen rooli. Se, että jättää passiivisesti ikävän asian sanomatta on yksi asia, mutta se, että menee aktiivisesti sanomaan jotain hyvää, kehumaan tai puolustamaan toista, on se, millä voi saada ihmeitä aikaan.

Asunnonetsintäkuulumisia – jo niin lähellä mutta kuitenkin kaukana

Homevialaura, sisustus, uuden kodin etsintä

Ajattelin, että voisin jakaa teille vähän asunnonetsintäkuulumisia. Olemme etsineet uutta kotia nyt noin vuoden, katselleet kohteita yleisestä mielenkiinnosta pidempäänkin. Tiedämme siis tarkasti paitsi omat tarpeemme ja realitettimme myös alueen tarjonnan.

Ensimmäinen kohde, josta toden teolla kiinnostuimme, tuli myyntiin sen ainoan viikonlopun aikana, jolloin emme kyseisen vuoden aikana olleet Suomessa – ja se kohde myytiin heti.

Homevialaura, sisustus, uuden kodin etsintä

Tiedän, miten pieniä murheita nämä maailman mittakaavassa ovat, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tästäkin, sillä uskon, että moni asunnonetsijä tunnistaa tunteen.

Kaiken kutkuttavan tulisiko se oikea Oikotiellä tänään -odotuksen, ihanan haaveilun, innostavan suunnittelun ja inspiroivien remonttikuvien tallentamisen keskellä saa myös käydä läpi todella kouraisevia turhautumisen, harmituksen ja pettymyksen tunteita.

Välillä tuntuu, että Oikotie on oikea perheenäidin Tinder. Odotat epätoivoisesti, että se oikea tulisi vastaan, ja mietit, kuinka paljon omista kriteereistä viitsii elämänkumppania etsiessä joustaa. Niille ghostaajille, jotka vain poistuvat palvelusta ennen ensimmäisiäkään treffejä, tekisi mieli antaa kuulla kunniansa.

Henkilökohtaisesti olen tällaisissa asioissa vähän hihhuli: uskon, että elämässä asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Yritänkin takoa itselleni, että se ei ollut sattumaa, että olimme juuri nyt poissa. Kohde ei ollut meille tarkoitettu, ja myöhemmin ymmärrämme, miksi.

Homevialaura, sisustus, uuden kodin etsintä

Mutta nyt ensimmäistä kertaa rakentava ajattelu on vaikeaa. Kun totta puhuen siinä se olisi ollut, ihan meidän perheelle sopiva, budjettiin menevä ja saman päiväkodin lähellä ollut koti – ei edelleenkään mikään unelmatalo, koska sellaista ei nyt näiltä leveyspiireiltä ole realistista löytääkään, mutta oikein hyvä, täysin tarpeitamme vastaava koti.

Mitä tällä postauksella yritän sanoa, en oikein itsekään tiedä. Kai haluan puhdistaa mieltäni kirjoittamalla, kertoa rehellisesti turheuttavistakin tunteista ja lähettää vertaistukea muille asunnonetsijöille. Pohtia elämää: meneekö kaikki tosiaan niin kuin on tarkoitettu vai onko kyseessä vain köyhän naisen defenssimekanismi?

Homevialaura, sisustus, uuden kodin etsintä

Kaiken harmituksenkin keskellä olen ratkaisuhaluinen ihminen, ja yleensä asiassa kuin asiassa heti, kun olen saanut pahimman kiukun purettua, sisuunnun jatkamaan kahta kauheammin. Se hyvä puoli huonossa ajoituksessa oli, että sen ansiosta tajusimme, ettemme ole olleet riittävän valmiita muutenkaan. Otimmekin samantien ryhtiliikkeen muutaman asian hoitamisen kanssa, niin ensi kerralla meidän pitäisi olla muutenkin valmiimpia ja viisaampia toimimaan heti.

Ehdin jo rytäkässä miettiä keittiönkin ja tilata lisää lattiamalleja. Annan siis itselleni luvan elää illuusiossa, että eihän tästä puutu enää kuin yksi pienen pieni yksityiskohta, itse talo vain.

Sellaista täällä. Pidän peukkuja kaikille teille uutta kotia etsiville kohtalontovereille!

Aikuisten ystäväkirja

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Ajattelin, että tähän väliin olisi hauska täyttää aikuisten ystäväkirja, jonka ovat aikaisemmin toteuttaneet kollegoista ainakin Sunday Blondie Hanna, Fab Forty Something Marjukka ja Char and the city Carita.

Kuvitukseksi lainaan Sam Jamsenin kuvia Asennemedian 5-vuotissynttärijuhlilta, koska a) oma kamerani on huollossa b) koska kysytäänhän kohdissa kaikesta tästäkin, työstä, ystävistä, ruoasta c) ei näin kauniita kuvia voi jättää käyttämättä (Johannapauliinadesign sai toimiston näyttämään siltä ihan kuin olisimme olleet häissä). Sitten kysymyksiin!

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Siviilisäätyni:

Naimisissa

Asumismuotoni:

70 m² rivitalokolmio Helsingissä.

Ammatti:

Yrittäjä. Koulutukseltani olen mainonnan ja yritysviestinnän tradenomi, aikaisemmilta ammateiltani tiedottaja viestintätoimistossa sekä sisällöntuottaja ja copywriter tavaratalon digimarkkinoinnissa.

Työpaikka:

Työllistän itseni, mutta kuulun Asennemediaan, niin Asennemedia. Töitä teen hoitovapaalla eniten kotona, mutta muuten mieluusti myös kahviloissa ja se on ihana tietää, että Asennemedian toimistolle Punavuoreen voi aina mennä.

Kiinalainen horoskooppini:

Tätä en tiennytkään, vaan jouduin tarkistamaan – olen sika. Suurta mielenlujuutta minulla ei ole (lopetinhan paastonkin kolmen tunnin jälkeen), enkä koe ripustautuvani toisiin ihmisiin, mutta päättäväinen, uskollinen, ajattelevainen ja suurisydäminen nautiskelija osuvat kai aika oikeaan.

Harrastukset:

Laatusarjat, lenkkeily, tietokirjojen ja lehtien lukeminen, bloggaaminen (jonka lasken työn lisäksi edelleen myös harrastukseksi), ruoasta nauttiminen, satunnainen matkustaminen ja muissa vapaa-ajan kohteissa käyminen, Pintrest-haaveilu, ihan vain leppoisa perheaika sekä kotona rauhoittuminen esimerkiksi joogalla, venyttelyllä, kynttilöillä ja musiikilla.

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Periaatteeni:

Valitse taistelusi -ajattelu. Yritän hyväksyä sen, että elämässä ei voi saada kaikkea: You can have anything not everything. Siksi minusta on todella tärkeää tuntea itsensä, priorisoida huolella ja oppia arvostamaan itselle kaikista merkityksellisimpiä asioita.

Maailmankatsomukseni:

Avara. Yritän olla empaattinen ja myötätuntoinen sekä ymmärtää erilaisia taustoja, valintoja ja elämänpolkuja.

Pohdin:

Hyvää elämää ja elämän kysymyksiä, joka päivä. Se on minussa todella sisään rakennettuna. Olin jo lukiossa kiinnostunut filosofiasta (fun fact: sain siitä stipendinkin), ja siksi kai tänäkin päivänä rakastan ajattelua laajentavia tietokirjoja ja itsensä kehittämistä. Motiivini ei ole löytää yhtä totuutta (eikä parhaat self help -kirjat sellaista lupaa tarjotakaan, päinvastoin oikeastaan), vaan vähintään yhtä kiinnostunut kuin vastauksista, olen kysymyksistä.

Vihaan:

Vihaaminen on aika hirveä ja voimakas sana, mutta epäoikeudenmukaisuutta, sitä vihaan.

Halveksun:

Menestymistä hinnalla millä hyvänsä. Mielestäni mikään tavoite tai projekti ei voi olla niin tärkeä, että se oikeuttaisi valehtelemaan, puukottamaan toisia ihmisiä selkään tai toimimaan muuten epäreilusti tai epäaidosti.

Pyrin:

Kohtelemaan kaikkia ihmisiä ystävällisesti ja reilusti huolimatta siitä, keitä he ovat. Toiseksi pyrin tänä päivänä ajattelemaan haasteita oppitunteina enemmän kuin maailmanloppuina. Kuten Joonas Konstigin Vuosi herrasmiehenä -kirjassa todetaan: Vaikeudet eivät ole esteitä tiellä, vaikeudet ovat tie. On ällistyttävää huomata jälkikäteen, miten elämän suurimmat opit, viisastumiset, voimaantumiset ja kehitykset ovat aina tulleet vaikemmista hetkistä ja niiden voittamisista. Pyrin myös kiitollisuuteen ja kirjoitan nykyään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Rakastan:

Perhettäni, läheisiä ja ystäviäni, lämpimiä ihmisiä ja hyväsydämisyyttä, aamukahvia ja Hesaria, innostumisen tunnetta, ravintolaillallisia mieheni kanssa, hyviä keskusteluja inspiroivien ihmisen kanssa, kaikkea välimerellistä ja kaikkea rauhoittavaa: harmonista kotia, rentouttavia spa-hetkiä, hiljaisia merenrantoja ja jazzia. Niin ja 90-luvun puolivälin hip hopia.

Haaveilen eniten:

Siitä, että eläisimme aina tiiviinä, terveenä ja onnellisena perheenä. Tällä hetkellä haaveilen myös uuden kodin löytämisestä.

Tarvitsen:

Olen ambivertti tai sosiaalinen introvertti. Rakastan olla ihmisten parissa, mutta vastapainoksi tarvitsen latautumista, rauhoittumista ja menoista vapaata aikaa. Lisäksi tarvitsen hallinnantunnetta. Elämänhallinta on hankala termi, koska olen todella nöyrä sen edessä, että elämää voisi hallita, mutta hallinnantunnetta tarvitsen. Se, että olen suurin piirtein tehtävieni tasalla, antaa minulle valtavasti sisäistä rauhaa.

Pelkään:

Kaikista eniten perheeni menettämistä. Mutta myös käärmeitä. Ja kahvin loppumista maailmasta.

Kaipaan:

Kaipaan elämääni ennen kaikkea tasapainoa. Tasapainoa työn ja perheen välillä, taloudellista tasapainoa järkevyyden ja elämästä nauttimisen välillä. Kaipaan tasapainoa siihen, että voin samanaikaisesti haaveilla tulevasta mutta myös olla tyytyväinen nykyisyydestä. Kaipaan tasapainoa haasteisiin, että saan olla toinen jalka mukavuus- ja toinen jalka epämukavuusalueella. Että elämä olisi samaan aikaan sekä turvallisen levollista että koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua -kutkuttavaa.

Murehdin:

Olen aikaisemmin ollut murehtijatyyppi, ja tänä päivänä voisin murehtia kovastikin yrittäjyyden epävarmuutta: lyhyellä tähtäimellä en tiedä tilannettani edes kahden kuukauden päähän, pitkällä tähtäimellä en voi lainkaan ennustaa, mihin koko ala on menossa ylipäätään. Onneksi olen kuitenkin oppinut luottamaan siihen, että elämä kantaa ja murehtimistani on vähentänyt myös taloudellinen puskuri.

Kerään:

Nuorempana keräsin Arabian 24h-astioita ja tänä päivänä ehkä sitten pikkuhiljaa Georg Jensen -kokoelmaa ja toimivaa aikuisen naisen klassista vaatekaappia. Kirjahyllyyni kerään sellaisia tietokirjoja, jotka merkitsevät minulle erityisen paljon, ja joiden pelkästä läsnäolosta kirjahyllyssä saan voimaa.

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Lempi…

Värini:

Valkoinen, harmaa, beige ja musta – niin pukeutumisessa kuin sisustamisessa.

Vuodenaika:

Taidan sanoa kevät, siinä on vain jotain maagista, kun pitkä talvi on ohi ja luonto alkaa herätä henkiin. Mikään ei voita ensimmäisiä terassikahveja oman pihan kukkivan kirsikkapuun kukintaa ihastellen. Kesäkin on ihanaa, mutta taidan viihtyä paremmin arki- kuin lomarytmissä – oivallus, jonka olen vasta ihan viime vuosina saanut.

Eläin:

Koira. Meidän oma kulmien alta sohvalta tuijottava rakas laiskimus Sisustuskoira.

Kirja:

Viimeksi vaikutuksen tekivät Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta sekä Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa ja Rakkaus on sitä että hyväksyy. Myös Michelle Obaman Minun tarinani -kirjasta tuli minulle tärkeä. Olen kirjoittamassa pian postausta viime vuoden mieleenpainuvimmista kirjoista.

Elokuva:

Katson vain vähän elokuvia tällä hetkellä, kun viihdeaikamme menee laatusarjoihin. Lempielokuvani joutaisivat siis varmaan päivitettäviksi, mutta sanotaan, että Stanley Kubrickin ja Quentin Tarantinon elokuvista olen aina pitänyt Pulp Fictionista Kellopeli Appelsiiniin.

Musiikkilaji:

90-luvun puolivälin rap ja hip hop, kotona jazz, Frank Sinatra -tyyppiset vanhat, sunnuntaifiilistelyyn bossa nova ja ranskalaiset chansonit, iltarauhoittumiseen lounge.

Numero:

Ei ole onnennumeroa tai muutakaan.

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Asia minussa:

Varmaankin huumori, ystävällisyys, empaattisuus ja ratkaisukeskeisyys.

Ruoka:

Graavilohi ja tartarpihvi, siis raa’at ruoat. Lempikeittiöni ovat välimerellinen, japanilainen ja lähi-itä.

Juoma:

Kuplavesi, espressopohjainen kahvi ja kuohuva, sampanja mutta yhtä lailla cava, prosecco tai muu.

Lomakohde:

Välimeri. Sieluni ja sydämeni ovat Välimerellä, ja aina, kun matkustan eteläiseen Eurooppaan, en koe matkustavani lomakohteeseen, vaan kotiin.

Tuoksu:

Aamukahvi, merenrannat, hotelliaulat ja vasta siivotun kodin raikkaus.

Kasvi:

Valkoiset liljat ja orkideat, puista välimerelliset oliivipuu ja sypressit.

Säätila:

Ne kevään maagiset auringonsäteet, joiden lämmössä yhtäkkiä huomaakin tarkenevansa terassilla. Kotona ollessa myös kodikas sade, vesi- ja lumisade.

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Tapa viettää vapaailta:

Joko treffeillä hyvässä ravintolassa tai kotona hyvän ruoan ja laatusarjan parissa.

Pidätkö tytöistä vai pojista?:

Romanttisessa mielessä pojista, siis miehistä, mutta kahden tytön äitinä ja muutenkin vahvojen ystävien ympäröimänä tietenkin myös tytöistä.

Onko sinulla salaisuuksia?:

Totta kai. Eikö kaikilla ole.

Onko sinulla valkolakkia?:

On. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2003 jouluna, kun olin välissä viettänyt puolisen vuotta au-pairina Mallorcalla.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?:

Tatuointeja ei ole, lävistyksenäkin vain reiät korvissa.

Mitä tilaat baarissa?:

Todennäköisesti kuohuvaa.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?:

On usealla läheisellä ystävällä. Lisäksi ajattelen miestäni paitsi puolisona myös parhaana ystävänä.

Mitä muuttaisit itsessäsi?:

Haluaisin olla spontaanimpi ja revittelevämpi. Olen esimerkiksi ihan onneton tekemään Instagram Storeja hetken mielijohteesta ja puhumaan kameralle. En pidä itseäni ujona, vaan minun on tosi helppo jutustella ihan kenen tahansa kanssa, mutta en ole ollenkaan sellainen, että alkaisin vain yhtäkkiä esiintymään laajemmalle yleisölle.

Homevialaura, Asennemedia, Sam Jamsen, aikuisten ystäväkirja

Kerro jotain siitä, kun…

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi:

Vuonna 2010 olin 26-vuotias ja asuimme mieheni kanssa ensimmäisessä yhteisessä kodissamme, vuokra-asunnossa Töölössä. Haaveilimme koirasta, ja vuoden sisään Onni muutti meille. Matkustelimme, en varmaksi muista missä juuri tänä kyseisenä vuonna, mutta ehkä Kreikan Paros-saarella.

Viimeksi koit romanttisen hetken:

Kun mieheni nousi yöllä jomman kumman tytöistä takia ja antoi minun nukkua. Ritarillinen teko joka kerta.

Kun viimeksi luit jotakin syvällistä:

Jo mainitun, Twitter-munkiksikin kutsutun Haemin Sunimin kirjat. Parhaillaan luen, tai siis kuuntelen, Euny Hongin kirjaa Nunchi, jossa on jotain syvällistä siinäkin. Korealainen nunchi oli minulle ihan uusi, mutta sitäkin kiinnostavampi termi: se tarkoittaa sitä, että kykenee hoksaamaan muiden ihmisten ajatukset ja tunteet sekä käyttämään intuitiota ja tilannetajua. Aihe on todella antoisa kaltaiselleni ihmiselle, jolle paljon tärkeämpää on olla hienovarainen tilanteen tulkitsija kuin se huomion keskipisteenä spontaanisti esiintyvä.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla?:

Ainakin tyttäreni päivittäin kutittamalla ja pelleilemällä.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi:

Tämä on kyllä koskettanut jo jonkin aikaa, mutta ensimmäisenä mieleen silti tuli Michael Kiwanukaan Cold little heart (joka on myös Big Little Lies -sarjan tunnusmusiikki).

#Kaunisjärjestys suosittelee: 6 x kierrätysastia

Homevialaura, kaunis järjestys, kierrätysastia, jäteastia, jätteiden lajitteleminen ja kierrättäminen

Kun kerran aikaisemmassa postauksessa, joka esitteli kierrätysmuovista valmistettuja siivousvälineitä, sanoin, että koen tärkeäksi kannustaa ja inspiroida muovin, ja tietenkin muidenkin jätteiden lajitteluun, niin mitenpä kannustaminen ja inspiroiminen paremmin sujuisi kuin auttamalla vaihtoehtojen tarjoamisessa. (Jos kierrätysmuovista valmistetut siivousvälineet kiinnostavat, vielä viikonlopun ajan viimeistään sunnuntaina 16.2. ehtii osallistua kolmen SINI-tuotepalkinnon arvontaan.)

En ole ikinä ollut kollaasivelho, mutta ajattelin, että joskus voisi olla kiva jakaa tuotevinkkejä ja inspiraatiota näinkin, vai mitä olette mieltä?

Meillä omassa kodissa on (aikoinaan blogin kautta saatu) Niimaar Ecosmol -kierrätyskaluste, joten poimin kollaasiin sen, mutta myös muita neutraalinnäköisiä vaihtoehtoja eri budjeteille.

Uskon, että jatkossa keittiöiden suunnittelussa huomioidaan ihan erilailla jätteiden lajittelu – jos se vain on tilan puolesta mahdollista. Kompaktiin keittiöön joutunee toki jatkossakin miettiä ratkaisua jätevaunujen ulkopuolelta, ja niissä tapauksissa nämä erilliset jäteastiat ovat tärkeitä täydentäjiä.

Oma vinkkini jätteiden lajitteluun on soveltaminen. Kaikkien lajitteluastioiden ei tarvitse sijaita keittiössä, vaan piste voi yhtä hyvin sijaita vaikka siivouskaapissa, yleisvarastona toimivassa vaatehuoneessa, kodinhoitohuoneessa tai eteisessä.

Homevialaura, kaunis järjestys, kierrätysastia, jäteastia, jätteiden lajitteleminen ja kierrättäminen

Tuotteet ylhäältä alas:

Niimaar Ecosmol – Niimaarin Ecosmol on Harri Koskisen suunnittelema kierrätyskaluste, joka toimii kätevästi myös jakkarana, pöytänä tai muuna aputasona tai -kalusteena. Sisällä on liikuteltavat väliseinät ja lisävarusteena kalusteeseen voi ostaa säilytyskassit, joilla roskia on helppo viedä.

Ikea Sortera – Ikean kannellinen Sortera on siitä kätevä, että jäteastioita voi pinota päällekkäin, ja sisälle pääsee silti laittamaan vaikka lehdet tai pullot jäteastioita nostamatta.

Ikea Filur – Ikea Filurissa on myös näppärä yläsnouseva kansi, joskaan tätä sarjaa ei voi pinota. Kapeat ja korkeat astiat ovat kuitenkin tietynlaisiin tiloihin omiaan. Myös Filur-sarjassa on erikokoisia astioita alkaen jo pienikokoisesta 10 litran astiasta.

Brabantia Bo Touch Bin – Linjakas vähän korkeammalle jalkojensa ansiosta nouseva roska-astia pitää sisällään kaksi osiota. Branbantiassa on huomioitu hyvin käytettävyys: kansi avautuu jo pienestä kosketuksesta. Tuotetta löytyy monessa eri värissä ja sillä on 10 vuoden takuu.

Clas Ohlson -jätteidenlajitteluastia – Clas Ohlsonin beigenä, harmaana ja vihreänä myytävä jätteidenlajitteluastia vaikuttaa näppärältä pinottavuutensa vuoksi ja siksi, että roskat voi, ainakin pienemmät roskat, laittaa sivuaukosta sisään ja lisäksi astiaa voi kantaa kahvasta kierrätyspisteelle.

Ikea Hållbar – Ikean vaaleanharmaa uutuus sopii tuotekuvauksen mukaan esimerkiksi säilyketölkkien ja pienten pakkausten lajitteluun tai talouspaperirullien ja ostoskassien säilytykseen. Jäteastiat on suunniteltu päällekkäin pinottavaksi tilan säästämiseksi. Mukana tulee tarroja, joilla jäteastiat voi merkata käyttötarkoituksensa mukaan.

Laivalla Tukholmaan – ihana ja helppo irtiotto lasten kanssa

Kaupallinen yhteistyö, Silja Line ja Asennemedia

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily

Rakas kiitollisuuspäiväkirja. Kiitos, että saadaan lähteä viettämään ihanaa perheaikaa Tukholmaan. Kiitos, ettei laivalla tunneta painorajoitusta matkalaukussa kannettavan glitterin osalta. Kiitos, että saan pakata mukaan aurinkolasit, vaikka villasukatkin, myös aurinkolasit. Kiitos optimismista ottaa mukaan kirja. Kiitos tulevista jonkun muun pöytään kattamista ruoista, etenkin mädistä ja muusta merellisestä.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily

Näin kirjoitin ennen lähtöämme talvilomalle Tukholman-risteilylle Silja Symphonylla. Aurinkolaseja ei tarvittu, eikä kirjaakaan – tällä kertaa jälkimmäinen taisi olla touhukkuuden ja elämyksellisyyden näkökulmasta hyvän loman merkki. Kuka sitä nyt paikoillaan istuisikaan lukemassa, kun voi viilettää laivan kerroksia glittermekossa ja -laukussa (sanomattakin selvää, että niille kaikille tuli käyttöä).

Heti laivaan astuessa olo oli tosi tervetullut. Henkilökunta huomioi sisääntulossa upeasti laivan todelliset, metrin molemmille puolin ulottuvat kunniavieraat ojentamalla risteilyohjelmat aikuisten sijaan lapsille. Se, että vastaanottokomiteassa molempiin suuntiin oli Muumi- tai Harri Hylje -hahmo, antoi sekin reissulle lapsen näkökulmasta satumaisen alun.

Omaa heippa pyykit, hello loma -fiilistäni kohotti sisääntulon live-jazz, juuri sellainen, jota tilaisin omaan olohuoneeseen viikonloppuiltana.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily, Happy Lobster

Illallisen puolesta, koska ruokahan se aina mielessä on, meidän aikuisten teki tietenkin mieli merellistä. Tulomatkalla oli luvassa Grande Buffet, joten menomatkalla halusimme mennä kokeilemaan Promenaden Happy Lobster -ravintolaa. Happy Lobsteriin ei voi tehdä pöytävarausta, mutta ainakin meidän kerralla halukkaat mahtuivat sisään, ja jos haluaa pelata varman päälle, ravintolan eteen voi vaikka mennä hieman ennen, kun ravintola kello viideltä avaa.

Vaikka Happy Lobster on aikuisia ruoan ystäviä miellyttävä ravintola, on se vallan perheystävällinenkin (ai eivätkö teillä lapset syö hummeria?). Lastenlistalta pääruoista löytyy Putte Pyöriäisen juustohampurilainen, Harri Hylkeen kalasaalis ja Merirosvojen grillipihvi.

Me aikuiset päätimme ottaa riskin ja tilata äyriäisvadin – riskin siksi, ettei näyttävää ja monipuolista vatia rapuavaamisineen ihan hetkessä syökään. Riski kannatti ja pienet seuralaiset antoivat vanhempien nauttia päivällisen loppuun. (Kiitos ja kyllä, tätä saa käyttää aseena ensi kerralla, kun neuvotellaan jäätelönsyömisistä.) Ilman puuhaa lapset eivät kuitenkaan olisi jaksaneet olla, vaan jo tässä vaiheessa tuli käyttöä Silja FriendSHIP -rannekkeelle, jonka pakettiin kuului repussa ollut Harri Hylje -tehtäväkirja.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily, FriendSHIP, Harri Hylje, pallomeri

Silja FriendSHIP – Ystävyyden laiva on suunniteltu huomioimaan jo mainitut kunniavieraat. FriendSHIP-rannekkeita on kolme: Kiddos (0–5), Juniors (6–11) ja Teens (12–17). Rannekkeen voi ostaa ennakkoon ja sen arvo on ainakin kaksinkertainen hintaan (15,90) verrattuna. Repun ja tehtävien lisäksi tärkeintä 4-vuotiaalle taisi olla rannekkeen jäätelökuponki, joka mentiin lunastamaan Silja Land -leikkimaailman Spice Iceen heti päivällisen jälkeen.

Jotkut asiat eivät koskaan muutu ja yksi niistä on laivan pallomeren lumo lasten silmissä. Pallomeren ja Spice Ice -jäätelöbaarin lisäksi Silja Landissa oli vaikka mitä muutakin: kiipeilypuu, piirustusseinä, leikkitalo, Legoja ja mitä vielä. Aikaisemmin Silja Land sijaitsi Promenadella, ja nykyään siis laajentuneena viidennellä kannella.

Tämän väliin pieni kevennys: jossain pallomeri-ilakoinnin ja jäätelötilauksen välillä 4-vuotias sai todellisen meltdownin itse valituista, mutta vääristä strösseleistä, ja jouduimme kantamaan huutavan minimatkustajan hyttiin. Syy, miksi kerron: normalisoidakseni sitä, että ihanimpiinkin reissuihin mahtuu aina myös näitä tilanteita.

Niin kuin olen kirjoittanut aikaisemminkin, perhelomailu, ja ihan vain perhe-elämä ylipäätään, on tuhannen mikrohetken sarja, jossa tilanteet muuttuvat sekunnin sadasosassa, ja se kuuluu asiaan – happens to the best of us.

Tällaisten tilanteiden normaalius onkin yksi iso asia, joista tällaisissa matkoissa pidän. Koska niin moni muu matkaaja on kirjaimellisesti samassa veneessä, vanhempien ja henkilökunnan kesken vallitsee sanaton YYA-sopimus. Terveisiä vain toisen lapsen isovanhemmalle, jolta saimme sympaattisia tsemppejä kenkätelineen luona!

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily, Muumihytti

Ja kuinka ollakaan, kun kiukku oli purkaantunut, ja pieni rauhoittava selkäänpiirtämishieronta tehnyt tehtävänsä, alkoi jäätelöannos maistua hytissä.

Hytissä, joka meillä oli perheille suunniteltu Muumi-hytti. Hytissä oli kaksi kerrossänkyä ja vuodesohva, jolla olisi saanut lisänukkumatilaa vielä kahdelle eli yhteensä kuudelle (joskaan silloin vapaata lattiapinta-alaa ei juurikaan jää, mikä on hyvä huomioida, jos jollain lapsista on käytössään vielä vaunut). Vuodesohvaa me emme tarvinneet, mutta vauvalle matkasängyn kyllä, mikä järjestyikin kivasti, ja silti saimme myös tavalliset lastenrattaat mahtumaan hyttiin.

Lapsi oli innoissaan hytin yksityiskohdista: Tove Janssonin piirroksista, Hattivatti-valaisimesta ja Muumimamman esiliinan värisistä verhoista. Muumihytissä matkaajat on kivasti huomioitu minijääkaapilla, jossa odotti metsämansikkainen Muumi-lastenkuohuva – aivan mainio vähän vanhempien lasten Muumi- tai Harri Hylje -diskon etkoille, vaikka meidän pieni ei vielä “väkevistä” limppareista välitäkään. Lisäksi Muumihytissä on televisio. Erilaisiin hyttivaihtoehtoihin voi tutustua tarkemmin Silja Linen hyttejä esittelevällä sivulla.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily, Junibacken

Sitten varsinaiseen Tukholma-kohteeseen, jonka kokemista itse ja lapsille näyttämistä olin odottanut pitkään: Junibacken. Iso iso suositus Junibackenille!

Junibacken on Djurgårdenin saarella sijaitseva Astrid Lingrenin kirjoihin perustuva, mutta myös muuta lastenkirjallisuutta eläväksi tekevä satutalo. Satutalossa on neljä mielikuvituksellista leikkitilaa, satujuna, teatteri, ravintola ja lastenkirjakauppa. Junibacken on loistava sadepäivän ohjelma, koska kohde on sisätiloissa, mutta ei siinä aurinkoinenkaan päivä mene hukkaan: pihalla on myös leikkipuisto ja kesää ajatellen ravintolassa meren rannalla sijaitseva terassi.

Kohde on myöskin varsin helppo (lasten kanssa helppous kiinnostaa aina): kun laiva aamulla lipui Tukholman satamaan, kävelimme vain terminaalin alla odottavaan, suoraan Djurgårdeniin vartissa menevään laivabussiin (lastenraattaat saa laivabussin “ruumaan”, vai mikä se nyt termiltään bussissa onkaan). Djurgårdenin pysäkiltä Junibackeniin käveli helppoa reittiä viitisen minuuttia.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily, Junibacken

Muutama asia tiedoksi: Junibackenissa lastenvaunut jätetään ulos katoksen alle. (Paikalliset köyttivät Bugaboonsa lukoilla, mutta me turistit tietenkään emme. Vaikea kuvitella, että rauhaisella paikalla mitään vietäisikään.) Joka tapauksessa jos seurueessa on vauva, voi olla hyvä idea ottaa kantoväline mukaan.

Toiseksi: Junibackenissa kulkee satujuna, jonne pääsee jokainen kerran sisäänpääsylippukuittia näyttämällä. Satujuna on niin taidokkaasti tehty kuin vain Tukholmassa sopii odottaa, mutta – yllättävän hurja! Ei hurja vauhdiltaan, mutta siinä missä juna ensin kulkee läpi ruotsalaisen idyllin Eemeleineen, kohta ollaankin Ryövärimetsässä ukkosessa ja pimeissä vanhan ajan maisemissa. Jos lapsi on iältään tai luonteeltaan herkkä, voi olla parempi keskittyä pelkästään leikkeihin ja jättää satujuna väliin. Muuten kyllä kokemus on huikea, ja satujunassa kieleksi saa valita suomen.

Ja vielä: Junibackenin ravintola on hyvä. Me söimme mieheni kanssa molemmat lohisalaatit, eli kokemusta ei ole kuin yhdestä annoksesta, mutta uskallan suositella muitakin sen perusteella, mitä näin. Ohi kulkeneet annokset näyttivät nimittäin todella freeseiltä nekin – tarjolla totta kai on myös ruotsalaisia lihapullia. Ruokalistan pääsee kurkkimaan Junibackenin sivuilta.

Kaiken kaikkiaan Junibacken on minusta täydellinen Päivä Tukholmassa -kohde lasten kanssa: sympaattinen, ikimuistoinen, helposti saavutettava, säästä riippumaton ja sopivan kokoinen puolen päivän mittaiselle vierailulle.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily, Tavolàtan erikoisaamiainen

Meille vanhemmille yksi matkan kohokohdista molempiin suuntiin oli Tavolàtan erikoisaaminen, jota suosittelen lämpimästi. Tarjolla on kaikkea, mitä aamiaiselta toivoa saattaa, kaikkea tuoreesta leivästä kaloihin, jugurteista munakokkeliin ja pannukakuista juustoihin. Halukkaille tarjotaan lasi kuohuviiniä tai mimosaa, ja kahvi tai tee kaadetaan ystävällisesti pöytään. Tosin – teille kaltaisilleni espressolla käynnistyville tiedoksi! – kulmasta löytyy myös erikoiskahviautomaatti. Se saattaa jäädä huomaamatta, niin siksi tämä tärkeä tiedotus kannelle kuusi.

Tavolàtan tunnelma on aamiaisesta alkaen rento ja kiva, niin kuin nyt italialaisissa usein on. Yhtä lailla ravintolaan voi mennä illallistamaan. Italialaisuus näkyy inspiroivasti näteissä oliiviöljy- ja säilykehyllyissä.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily

Tällainen oli meidän tämänkertainen reissu. Tukholmassahan on loputtomasti nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille keskustassa, eri kaupunginosissa ja Djurgårdenissa, Djurgårdenissa Junibackenin lisäksi esimerkiksi Skansen-ulkoilmamuseo ja -eläinpuisto, Gröna Lund -huvipuisto, merihistoriallinen Vasa-museo sekä Ruotsin kulttuurihistoriaa ja kansatiedettä esittelevä Nordiska Museet. Lisää Tukholma-ideoita saa Silja Linen Tukholma-sivulta.

Itse tykkään suosia sitä, että yhteen matkaan ei yritä mahduttaa liikaa, sillä en halua kiireentunnun syövän loman ihanuutta ja rentouttavuutta. Tukholma on onneksi niin lähellä, että naapuriin pääsee kerta toisensa jälkeen näppärästi uudestaan.

Meillä oli tosi kiva ja ihana reissu, ja autan enemmän kuin mielelläni teitäkin suunnittelemaan sellaisen, jos mietitte talvi- tai muuta lomaa. Tukholmaan liikennöi vuoropäivinä Silja Serenade ja Silja Symphony -laivat Helsingistä klo 17. Laiva saapuu Tukholmaan seuraavana aamuna klo 9.30 ja lähtee takaisin Helsinkiin iltapäivällä klo 16.45. Kaksi yötä ollaan siis laivalla ja kuusi–seitsemän tuntia maissa Tukholmassa.

Kaikki kysymykset ovat tervetulleita, samoin tietenkin teidän vinkkinne! Storeissa sain jo kysymyksiä muun muassa esteettömyydestä: laivalla on todella helppo liikkua lastenvaunujen kanssa, eli ei mitään huolta sen suhteen.

Homevialaura, Silja Line, Silja Symphony, Päivä Tukholmassa -risteily

Parhaiten matkamme taitaa kiteyttää 4-vuotiaan sitaatti ”Saan olla hieno nainen, kun ollaan kerran veneellä”.

Lapsi oli koko viikonlopun aivan haltioissaan kaikesta tekemisestä ja näkemisestä: Muumi- ja Harri Hylje -diskosta sekä -halauksista, glitterikasvomaalauksesta, pallomerestä ja vain yleisestä lomafiiliksestä. Hekotteleva vauva, ja me, yritimme pysyä vain vauhdissa mukana. Vitsi että lasten ilo kyllä tarttuu, ja kieltämättä sitä tunsi 30 vuotta vanhempikin itsensä hienoksi naiseksi, kun sai istahtaa valmiiseen pöytään ja nauttia merellisistä lempiruoista ilman arkisia velvollisuuksia.

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue