Perheenä pöydässä ranskalaisittain mausta tinkimättä

Kaupallinen yhteistyö, Valio ja Asennemedia

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Tunnelmallista sadesunnuntaita meiltä! Kuten olen kertonut, koen tietynlaiset elementit ranskalaisesta elämäntavasta omaksi. Se ei kyllä tilanne (todellakaan) ole, että valikoiva kolmevuotiaamme söisi ranskalaisihanteen mukaisesti kaikkea purjosta parsakaaliin hymysuin – itse asiassa päinvastoin ja siksi tapoja opettelemmekin. Kuitenkin tietynlaista ranskalaistatyyppistä henkeä suomalaisittain sovellettuna yritämme perheessämme vaalia.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Tärkeintä syömisessä on yhdessäolo

Se, ettei ruokapöytään tuoda ruokailun aikana puhelimia ja pädejä, on perheessämme niin itsestäänselvä linja, ettei kukaan edes protestoi vastaan. Yhteisellä aterialla keskitytään syömiseen ja seurustelemiseen (ja aamuisin sanomalehteen). Vaan tietenkin tähänkin sääntöön on poikkeus. Ravintolassa joustamme periaatteesta, jos tilanne lapsen lopetettua oman ruokansa sitä vaatii, sillä ulkona syöminen on poikkeustilanne, jolloin tärkeintä on, että kaikilla, niin meillä kuin muillakin ruokailijoilla, on kivaa.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Kannustan mutta en pakota

Kannustan lasta aina maistamaan uusia makuja, vaikka edes kielenpäällään, koska jostain on aloitettava, mutta minkäänlaista painostavaa pakkoa en halua syömiseen liittää (kokemukseni mukaan siitä ei seuraa kuin traumoja). Tosin jos annos ei maistu, eri ruokaa saa vasta seuraavalla aterialla. Minusta yksiä vaikeimpia kysymyksiä ruokakasvatuksessa onkin ollut se, missä menee kannustamisen ja painostamisen raja. Teiltä seuraajilta sain mainion vinkin: pääsemme nykyään yleensä lapsen kanssa hyvään kompromissiin sillä, että jos ruoka ei ole oikein maistunut, hän syö vielä ikänsä mukaiset kolme haarukallista tai lusikallista. (Tuoreiden sämpylöiden ja juuston kanssa ei tarvitse neuvotella.)

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

En tee numeroa syömisistä tai syömättä jättämisistä

Perään voisi vielä jatkaa ainakin meillä toimivasta periaatteesta: en tee liian isoa numeroa sen enempää syömisestä kuin syömättä jättämisestä. Kiitän kyllä kauniisti, mutta en ylitsevuotavasti hehkuta lapselle sitä, jos hän syö nirsoilematta – senhän pitäisi olla ihan normaalia. Samoin en anna nirsoilulle yhtään enempää huomiota kuin on pakko.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Näytän omalla toiminnalla esimerkkiä

Niin kuin ihan oikeutetusti sanotaan, lapset oppivat esimerkistä paremmin kuin neuvosta. Ajattelenkin, että ruokakasvatusta on kaikki se, mitä me perheenä ruoan parissa teemme: mitä ruokaa kaupasta ostamme, miten ruoasta puhumme ja miten me ruokaa kunnioitamme. Vaikka en saisi vielä kolmevuotiasta syömään ruusukaalia, syön sitä itse samanlaisella ruokahalulla kuin söin ennen lastakin. Ajattelen siis myös sitä ruokakasvatuksena, mitä lapsi näkee meidän syövän, vaikka ei (vielä) söisikään perässä.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Kokkaan edelleen myös aikuisten ehdoilla

Edellistä kohtaa jatkaen, vaikka pinaattiletuista ja makaronilaatikosta pidänkin, en halua syödä pelkästään lapsen ehdoilla, vaan nauttia erilaisista keittiöistä niin kuin nautin ennen lastakin. Lähtökohtaisesti pyrimme totta kai syömään samaa ruokaa, mutta paljon on myös hetkiä, jolloin sovellamme ja tulemme toinen toisiamme kultaisella keskitiellä vastaan. Joskus lapsi syö hieman eri versiota meidän ruoasta tai sitten laitan lapselle maistiaisen aikuisten makuun tehtyä ruokaa ja lisäksi jotain sellaista, jota hän ainakin syö, esimerkiksi meidän perheen pelastaneen napostelulautasen henkeen.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Sallin kaikkea kohtuudella

Tässä tulee ehkä ranskalaisuuden tärkein ydin: en kiellä itseltäni enkä lapseltani mitään. Niin kauan kuin arjen perusta on kunnossa ja kaikkea syödään kohtuudella, en koe yksittäisten ruokien tai juomien kieltämiseen tarvetta. Tärkeintä on kokonaisuus ja lapsen viikonlopun kahvilalounas voi hyvin olla, ja usein onkin, croissant.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Aikuisena vastaan hyvinvoinnista

Herkutteluhetki voi tosiaan olla se croissant tai kesän ihanimpana päivän lounas jäätelö tai välipala pakollisella huoltsikkapysähdyksellä mitä onkin – sehän on vain elämää! Sen sijaan siinä olen aika suomalainen, että perustan, sanotaan sen klassisen 80 prosentin, toivon olevan ravitsevaa kauroineen, rukiineen ja marjoineen (siksi myös piilotan porkkanaa sämpylään, toki porkkanasämpylät ovat ihan parhaita muutenkin).

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Yksi asia, jota erityisesti pienten lasten äitinä mietin, on suolan saanti. Itse tehdyssä ruoassa suolaa on vielä helpohko säädellä ja meillä onkin usein pöydässä laadukas suola annoksen viimeistelyyn sen sijaan, että suolaisimme ruokaa liikaa ruoanlaittovaiheessa. Sen sijaan petollinen on piilosuola, josta suurimman osan suolasta saamme.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Tutkimusten mukaan vauvavuoden me vanhemmat hanskaamme hienosti, mutta siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, suolan käyttö repsahtaa. Tässä on minullakin peiliin katsomisen ja tärkeän muistutuksen paikka: vaikka yleisessä keskustelussa ollaan äänekkäämmin huolestuneita sokerista, on fakta, että me suomalaiset syömme liikaa nimenomaan suolaa. Kuitenkaan valmistajat eivät ole onnistuneet vähentämään elintarvikkeiden suolapitoisuutta ilman, että maku kärsisi, ja mausta harva meistä on valmis tinkimään – emme myöskään me.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Vuosien kehitystyön tuloksena syntyi Valio ValSa, maitosuola. Maitosuola koostuu maidon luontaisista mineraaleista: kaliumista, jodista, magnesiumista, kalsiumista sekä natriumista, ja se pystytään erottelemaan juuston valmistuksen yhteydessä syntyneestä herasta hävikkihenkeen. Tärkeää jodia maitosuola sisältää tavallista enemmän, mutta taas lähes 80 % vähemmän natriumia kuin tavallinen ruokasuola.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Vähempisuolaiseen ValSa-perheeseen kuuluu suomalaisten tutut jokapäiväiset juustot: Oltermanni, Polar ja Salaneuvos sekä paloina että viipaleina. Goudat, joihin Salaneuvoskin kuuluu, ovat pääsääntöisesti voimakassuolaisia juustoja, joten 40 % vähemmän suolaa sisältävä mutta silti maukas gouda on erinomainen vaihtoehto suolansaantia tarkkaileville.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

ValSana saa juustojen lisäksi elämäni rakkautta, Oivariinia, joka muuten maistuu ihan tismalleen yhtä (liian) hyvältä vähempisuolaisena, joten jatkossa valitsen aina meille ValSan. ValSa-tuotteet on helppo napata kokeiluun tunnistamalla ne vihreästä tunnuksesta.

Homevialaura, Valio ValSa, vähempisuolainen, Oltermanni, Oivariini, porkkanasämpylät

Ennen kaikkea: ruoka on suurin elämänilo

Tärkein loppuhuomio on, että ennen kaikkea ruoka on elämän suurimpia iloja ja nautintoja. En koe hysteriaa tai liian tarkkaa syynäämistä omaksi, mutta minusta asiat on hyvä etenkin päivittäisissä elintarvikkeissa tiedostaa. Puhun näistä asioista äitinä teidän ja ystävieni kanssa, mutta lasteni kuulle en koskaan analysoi ravintoarvoja, vaan keskityn herkulliseen makuun, ja teen parhaani mukaan syömisestä luontevan ja rennon yhteisen hetken. Itse olen onnellisimmillani nimenomaan hyvän ruoan äärellä läheisten kesken, ja siksi tasapainoisen ruokavalion lisäksi nauttiminen on se hyvän elämän perintö, jonka toivon tyttärilleni siirtävän.

PS. Tarjoiluehdotus: viikonloppuihin löytyy Spotifysta tunnelmallista musiikkia esimerkiksi French jazz– ja French morning -hauilla.

Laundry caddy

Homevialaura, kylpyhuoneen järjestys, pyykinpesu, kodinhoito, pyykinpesuaineiden säilytys, The Laundress New York

Minusta järjestämisen voi jakaa kahteen osaan: laajempaan elämäntyyliin ja asenteeseen sekä konkreettisiin paikallisiin ja tilannekohtaisiin ratkaisuihin. Kauniissa järjetyksessä on siis minulle kyse sekä tavasta elää että ratkaista arjen haasteita – kuten nyt vaikka liittyen pyykinpesuaineiden säilyttämiseen.

Homevialaura, kylpyhuoneen järjestys, pyykinpesu, kodinhoito, pyykinpesuaineiden säilytys, The Laundress New York

Säilytin aikaisemmin pyykinpesuaineita eteisen siivouskaapissa. Vauvan myötä niille alkoi kuitenkin tulla käyttöä päivittäin, jos ei useaankin kertaan päivässä. Voitte arvata, sainko aina välissä vietyä aineet takaisin paikoilleen siivouskaappiin. En saanut ja koska pyykinpesuaineet jäivät leväälleen kylpyhuoneen tasolle, niin sehän toimi magneettina kaikelle muullekin. Toisin sanoen kylppärimme oli vauvan saapumisen jälkeen aina sotkussa kaiken maailman purkeista ja purnukoista, mitä en tietenkään kaivannut muutenkaan, mutta en ainakaan jatkuvan vaipanvaihdon keskelle.

Homevialaura, kylpyhuoneen järjestys, pyykinpesu, kodinhoito, pyykinpesuaineiden säilytys, The Laundress New York

Kyllästyin negatiiviseen kierteeseen ja päätin, että ratkaisen haasteen juuri tähän elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. En välittäisi pyykinpesuaineiden olevan esillä kylpyhuoneessa, mutta sentään nyt ne ovat siististi laatikossa niille tarkoitetulla paikalla pyykkikaappien päällä. Sen jälkeen, kun pyykinpesuaineille on ollut kylpyhuoneessa oma paikka, on koko kylppäri pysynyt siistinä. Pienellä ratkaisulla on siis ollut iso vaikutus – negatiivisesta kierteestä tuli positiivinen.

Homevialaura, kylpyhuoneen järjestys, pyykinpesu, kodinhoito, pyykinpesuaineiden säilytys, The Laundress New York

Joskus pienikin muutos, hienosäätö tai myönnytys voi tehdä arjesta sujuvampaa. Tässä esimerkissä näkee myös sen, miten tärkeää järjestämisessä on olla itselleen rehellinen. Se ei aina riitä, että kaikelle on paikka, vaan paikka pitää olla sellainen, jota tulee oikeasti käytettyä.

Uutta ei tarvinnut tätä järjestelyä varten ostaa, vaan valkoinen laatikko löytyi omista kätköistä. Ennen laatikossa oli lapsen välipalat hänen kaapissaan, nyt välipalat ovat erilaisessa laatikossa keittiön kaapissa. Taas kaikki liittyy kaikkeen: hyvin usein yhden pienen kohdan järjestelystä lähteekin lumipalloefekti muualle.

Homevialaura, kylpyhuoneen järjestys, pyykinpesu, kodinhoito, pyykinpesuaineiden säilytys, The Laundress New York

Laatikossa meillä on tavallinen pyykinpesuaine, tahranpoistoaine, kasmir-villalle tarkoitettu pesuaine, sappisaippua, Marseille-saippua ja The Laundress New York -pussissa pesupussit. Nykyään The Laundress -pesuaineita saa Suomestakin, ainakin Nougatista. Pesuaineet ovat arvokkaita ja käytän itse ihan tavallisia hajusteettomia markettipesuaineita. Joka tapauksessa brändi on rakas, sellainen, jonka mielikuvilla pyykinpesua pystyy ajattelemaan hieman enemmän inspiroivana. Kunnianosoituksena jenkeille, jotka järjestäessäänkin tekevät kaikesta suurta, olikin pakko nimetä juttu otsikolla laundry caddy.

9 x henkilökohtainen huomio Habitaresta

*Messuille saatu lippu bloggaajapassina

Homevialaura, Habitare 2019

Terveisiä Habitaresta! Koska kollegani jakavat niin paljon hyviä messuosastokoosteita, ajattelin itse kirjoittaa siitä, mitä tunteita Habitare minussa henkilökohtaisesti herätti. Näin ajatukseni juoksi.

Homevialaura, Habitare 2019

1. Habitaren taso on tullut jäädäkseen

Olen todella iloinen, että Habitaren parempi taso on tullut jäädäkseen. Muistan hyvin, miten vielä joitain vuosia sitten hallin parhaalla paikalla messukävijän vastaanotti design-tuolikopiot – siis kopiot punaisin tarjouskyltein, näinkin upean muotoiluperinteen maassa. Siitä lähtien, kun Laura Sarvilinna on toiminut Habitaren luovana johtajana, on messujen taso ollut korkea ja teemat kiinnostavia: tänä vuonna Mindspaces – Mielen tiloja.

Homevialaura, Habitare 2019

2. Inspiroiduin ammatillisesti, olisiko pitänyt myös henkilökohtaisesti?

Kävin tänäkin vuonna Habitaressa ammattilaisaamuna kollegojen kanssa, pääasiassa uusinta muotoilua esittävällä Ahead-alueella kiertäen ja tuttuja tavaten. Niin odotettu kuin tämä kokoontuminen aina onkin, jää toinen roolini, tavallinen kodin sisustaja ja remontoija, helposti paitsioon. Niin – olisiko pitänyt paria lattiaesitettä paremmin haarukoida tulevan kodin valintoja? Toisaalta eipä tässä vielä tiedossa ole kohdettakaan, mutta jos olisi, olisin ehdottomasti mennyt eri päivänä uudestaan messuille ja vaihtanut trendejä analysoivat lasit henkilökohtaisiin missäs täällä olisi kivoja ja käytännöllisiä kodinhoitotilan laattoja -kiikareihin.

Homevialaura, Habitare 2019

3. Kiinnostavinta katsottavaa: brändien kasvutarinat

Habitare on mahtava näyttämö brändeille tulla ulos kaapista uudistuneina, ja tämä on itse asiassa minua henkilökohtaisesti eniten kiinnostava näkökulma – ei siis se, mitä uusia brändejä messuilla on, vaan mitkä brändit luovat nahkansa uudestaan tähän päivään. Vuosia sitten tempun teki Lundia ja tietysti Habitaressa saa aina ihailla Annaleena Hämäläisen uuden sukupolven Hakolaa. Tämän vuoden uudistujana edukseen erottautui Agency Leroyn konseptoima Luhta Home, joka lanseerasi myös uuden tyylikkään tuoksumalliston.

Homevialaura, Habitare 2019

4. Riemastun Alessin paluusta, vaikka 80-luku ei omaan makuun osukaan

Ahead-alueella, esimerkiksi Skannon ja Tarkettin osastoilla, vallitsi vahvasti tämänhetkinen trendi, 80-luvun värit ja muotokieli. Kaarilinjoja ja ovaalin muotoja, pastellista liilaa, mausteisen keltaista, paneelisia pintoja, terrazzo-mosaiikkibatonia, italialaisen perinteen leikkisyyttä ja rohkeutta. Italiasta puheenollen: nyt palaa Alessi. Olen miettinyt usein, miten Alessi on ollut tämän vuosikymmenen passé, mutta nyt ennustan sen nousevan – osuvathan sen 80–90-luvuilla suunnitellut ikonit juuri tämän päivän henkeen. Alessin voi bongata heti messujen sisääntulosta, sillä Alberto Alessi on Habitaren tämän vuoden Kansainvälinen ystävä. Alessi on minulle vähän kuin Kartell, aina jollain tapaa rakas italialainen, on se yleisesti pinnalla tai ei.

Homevialaura, Habitare 2019

5. Alan lämmetä puulle – vihdoinkin!

Niin hauskaa kuin 80-luvun tunnelmiin onkin trendinäkökulmasta piipahtaa, henkilökohtaiseen sisustusmakuuni se ei osu. Jollain tavalla Habitare onkin minulle itsevarmuusharjoite: miten löytää mielenrauha sen suhteen, että pinnalla on niin paljon suuntauksia, joista pitäisi pitää, mutta joita ei kuitenkaan omaan kotiin valitsisi. Vaan jotkut trendit ne uivat minunkin haaveisiin: olen alkanut lämmetä puulle. Seuraavan kodin lattiaksi olen jo pitkään ajatellut vaalean puun sävyä, mutta nyt huomaan katsovani vaaleaa puuta sillä silmällä myös huonekaluissa. Jo oli aikakin, voisi sanoa – rakastanhan pehmeitä sävyjä ja luonnonmateriaaleja. Kuvissa näkyy muuten vanhempieni kodin parketti, jota autoin heitä valitsemaan. Pellavaisen utuinen sävy oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja hassua kyllä, en ole koskaan ollut niin varma yhdestäkään omasta remonttipäätöksestä kuin heille olin tästä.

Homevialaura, Habitare 2019

6. Ajattomuuden paradoksi

Kuten sanoin, Habitare on minulle aina paitsi inspiroiva myös ajatuksia herättävä tapahtuma. Mistä pitää oikeasti eikä vain siksi, että siitä pitäisi pitää, ja toisaalta en pääse yli paradoksista: miten ajattomuudesta eniten puhuvat yritykset näyttävät aina kaikista trendikkäimmiltä. Mitä ylipäätään tarkoittaa tämä päivän sana, ajattomuus? Esimerkiksi meidän ruokapöydäntuolit, Charles ja Ray Eamesin 50-luvulla suunnittelemat DSR-klassikot, olivat kymmenisen vuotta sitten hyvin pinnalla, nyt niitä ei näe edelläkävijäsisustajilla ollenkaan. Toisin sanoen vaikka huonekalu olisi ajaton, totuus on se, että ajatonkin huonekalu käy pinnalla vain hetkellisesti. Tämänkin hetken ”ajattomiksi” ristityt trendit ovat kohta so 2019. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa, juuri sellaista tyylien kiertokulku on. Mutta onko mikään loppujen lopuksi täysin ajatonta, klassikoistakin toiset näyttävät ajankohtaisemmilta kuin toiset. (PS. Ajattelin ottaa Eames DSR:t myös seuraavaan kotiin, mutta muita pieniä muutoksia varmasti meidänkin seuraavan kodin kalustukseen tulee.)

Homevialaura, Habitare 2019

7. Henkilökohtaisesti eniten kiinnostaa megatrendit ja ilmiöt

Se on tietysti kiinnostavaa, minkäväristä seinämaalia nyt kuuluu olla, mutta itseäni aina eniten kiinnostaa megatrendit ja ilmiöt. Se, mitä esimerkiksi kaupungistuminen ja ilmastonmuutos asumisellemme tekee. Miten suunnitellaan tulevaisuuden keittiöt, joihin ei riitä yksi, vaan tarvitaan kahdeksan lajittelupistettä? Mitä tapahtuu suomalaiselle ison omakotitalon unelmalle? Millaisia monitoimisia kalusteita asumisen tiivistyessä suunnitellaan? Miten älykotiratkaisut tulevat muuttamaan asumistamme? Olen hyödyntänyt harmillisen vähän Habitaren luontoja, ensi vuonna niihin!

Homevialaura, Habitare 2019

8. Empatiaa Habitaressa: koti kuuluu kaikille

Kaiken ihanan hypistelyn keskellä kosketti tämä: maailmassa on ennätyksellinen määrä ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään pakolaiskriisin myötä kotinsa. Haluankin nostaa esille Habitaren Eettisellä alueelta löytyvän, Suomen Pakolaisavun Empathy Movement -liikkeen ja Tikaun yhteistyön, Koti kuuluu kaikille. Yksi kolmesta henkilökohtaisesta teemastani tälle vuodelle on empatia, ja tietysti ihan erityisesti teema koskettaa minua kodin näkökulmasta. Niin, kuinka moni antaisi kaikkensa saadakseen kodin, ihan miten vain sisustetun kodin – 70 miljoonaa ihmistä. Näiden teemojen äärellä on pohjattoman riittämätön olo, mutta ostin edes Empathy-tuotemalliston kynttilöitä kannustukseksi lahjaksi ja kotiin.

Homevialaura, Habitare 2019

9. Syksy alkaa Habitaresta

En olekaan aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta Nooran sanoin: syksy alkaa Habitaresta. Syyskuun alku on vielä kesänjälkeistä käynnistelyä, mutta kuun puolivälissä voi todella alkaa kaivaa esille lyhtyjä ja torkkupeittoja. Oletteko muuten koskaan ajatelleet, millainen olisi tammikuun alun Habitare? Yksi tinkeleistä tyhjäksi raivattu messuhalli, eikö niin. Sille on siis syynsä, miksi messut ovat silloin kuin ovat – ne aloittavat tärkeimmän kotoilusesongin. Ajankohdan vuoksi Habitaressa onkin niin kiva käydä vain käymisen ilosta, ihan vaikka vain hypistelemässä pientä tunnelmallista kivaa esimerkiksi HAVI’S-, Anno-, Gauhar- ja osastoilla.

Mukavaa Habitarea messuille suuntaville!

Lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Kiitos todella ilahduttavasta vastaanotosta Kaunis järjestys -juttusarjaan!

Kysyin teiltä Instagramissa Storiesin puolella aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja siellä pari teemaa nousivat ylitse muiden. Todella montaa teistä askarruttaa, miten säilyttää lastenvaatteet. Siksi tartun aiheeseen heti ensimmäiseksi.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Kysymys ei niinkään ole se, miten säilyttää käytössä olevat lastenvaatteet, vaan se, miten hallita lastenvaatteiden jatkuvaa kiertokulkua. Miten säilyttää lastenvaatteet, jotka ovat käyneet yhdelle pieneksi, mutta jotka haluaa säästää odottamaan seuraavaa käyttäjää? Entä seuraavan koon vaatteet, jotka eivät vielä ole käytössä? Miten tämän kiertokulun hallitsemisesta selviää?

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Ensinnäkin on hyvä aloittaa tiedostamalla, että tässä asiassa on myös koulukunta, joka ei säästä vaatteita – sekin on mahdollista ja harkinnan arvoista! Tiedän monia, joilla on jo tai myöhemmin toiveissa sisar, mutta silti kaikki vaatteet ja tarvikkeet on laitettu heti kiertämään. Näin toimivat ovat usein harjaantuneita second hand -shoppailijoita. Heillä pyörä pyörii koko ajan joka päästä: he paitsi luopuvat pieneksi käyneestä myös tekevät koko ajan uusia edullisia löytöjä tilalle. Tämä taktiikka sopii sellaisille, jotka jaksavat säännöllisesti ylläpitää systeemiä, joille kierrätys on luonteva elämäntapa, ja jotka ovat ehkä suurpiirteisempiä siinä, minkätyylisiä ja -värisiä vaatteet ovat. (Mikä on siis ehdoton plussa tässä asiassa verrattuna meihin, jotka etsimme legginssejä Pantone-värikartan kanssa.)

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Itse olen säästänyt esikoiselta ihan kaiken. Koska olen tarkka tyylistäni ja tiesin, että toivomme toista lasta, minulle oli selvä ratkaisu ostaa kaikki kerralla mieluisana ja säilyttää kaikki sitten palvelemaan seuraavaa. Etenkin, koska löysin niin vähän sopivaa second handinä, tuntui uutena ostetun tavaran säilyttäminen seuraavalle alusta asti ehdottoman tärkeältä.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Meillä kiertokulku toimii säilytyskassien avulla. Kaikki pieneksi käyneet, seuraavaa käyttäjää odottavat vaatteet, ovat meillä säilytyskasseissa. Näitä säilytyskasseja pidetään eteisen ylähyllyllä ja lämminvarastossa, toisinaan niitä on mahtunut lasten omaan kaappiinkin. Yhdessä kassissa on vain yhden kokoluokan vaatteita ja asusteita: ei koskaan vauvan ja kolmevuotiaan sekaisin. Näin säilytyskasseissa säilyy logiikka ja pystyn aina ottamaan seuraavan satsin helposti käyttöön.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Vauvatarvikkeet, kuten syöttötuolin sitteriosat, olemme niin ikään säilyttäneet lämminvarastossa vetoketjullisissa säilytyskasseissa, Clas Ohlsonin isoissa säilytyslaukuissa. Kuvassa näkyvät pienemmät säilytyskassit ovat aikoinaan Ordning & Redalta hankitut, mutta vastaavia löytynee googlaamalla. Suosin säilytyskasseja, koska niiden kanssa on helppo toimia, ne eivät vie tyhjänä tilaa ja toisin kuin laatikot, ne joustavat hieman, jos mahtuminen kaappiin tai hyllylle on siinä ja siinä.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Tämän kerrottuani ei siis ole olemassa mitään mystistä salaisuutta, jolla lastenvaatteiden kiertokulku hoituisi itsestään – on vain ratkaistava, miten ja mihin vaatteet oman kodin tilat huomioiden säilöö.

Lastenvaatteiden säilyttämisessä kannattaa hyödyntää koko kodin kuutiot. Saisiko vaatehuoneeseen tai yleiskaappiin vielä yhden ylähyllyn? Koska kierron välillä on vähintään joitain kuukausia, voi väliaikainen säilytyspaikka olla vähän epäkäytännöllisempikin. Myös sängynaluslaatikoita kannattaa harkita ratkaisuna lastenvaatteiden väliaikaiseen säilyttämiseen.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Tämä suosikkiperiaatteeni tuntuu tärkeältä tässäkin yhteydessä kirjoittaa: kaikki vaikuttaa kaikkeen! Entä jos kääntäisit haasteen lastenvaatteista muuhun kotiin. Omistatko puolet enemmän liinavaatteita kuin mitä oikeasti käytät? Tai syövätkö vuosia pölyyntyneet leipägrillit ja fonduepadat varastosta hyllyjä?

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Me esimerkiksi luovuimme kesänaikaisessa raivauksessa rinkoista, jota emme olleet käyttäneet seitsemään vuoteen emmekä olleet aikeissa enää käyttääkään. Kaksi rinkkaa vapautti tilaa ainakin kahdelle säilytyskassille.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Vaikka lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen on ihan todellinen, minutkin usein hulluksi tekevä loputon työ, näen haasteessa myös mahdollisuuden. Pakko on paras muusa -henkisesti mekin viimeisen raivauskierroksen teimme, ja sen lisäksi, että lastenvaatteet mahtuvat nyt paremmin, on minulla keveämpi olo muutenkin. Ei siis ole ollut ikävä rinkkoja, eikä tule. Sinun ”rinkkasi” voivat olla jotain ihan muuta.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Onko lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden säilyttäminen seuraavalle sitten kannattanut? Minusta ehdottomasti on. Tuntuu ihanan helpolta vain napata säilöstä seuraavat vaatteet. Toki meillä kierrättäminen korostuu siksi, että molemmat ovat suurin piirtein samaan vuodenaikaan syntyneitä tyttöjä – sattuma, jota ei tietenkään mitenkään voinut ennustaa. Erilaisessa tilanteessa, jos minulla olisi pino kukkamekkoja talvella senkokoiseksi venähtäneelle pojalle, ajattelisin todennäköisesti, että säilyttäminen on ollut hullun hommaa. Tai en välttämättä, olisihan käytössä kuitenkin edelleen tarvikkeet, unisex-ulkoiluhaalarit ja sen sellaiset tarpeet.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Yhtä kaikki sanoisin, että tätä haastetta kannattaa lähestyä tilanteen mukaan. Jos ei kerta kaikkiaan ylimääräistä säilytystilaa ole, ottaisin käyttöön jatkuvan kierrätyksen taktiikan. Isompaan asuntoon ei lastenvaatteiden takia kannata muuttaa – jo yhden keskivertohelsinkiläisneliön hinnalla, 4686 eurolla, saa aika monta päiväkotipaitaa. Vauvavaiheen jälkeen tilanne myös helpottuu, kun sitteri- ja lelukaarityyppisiä isoja tarvikkeita ei ole enää ole, ja kun tietyn koon vaatteet ovat käytössä pidempään.

Suosittelen myös ennakoimaan vain sen verran, kun on mahdollista säilyttää. Vaikka ihannetilanteessa kaikki tulisi hankittua hyvissä ajoin vaikkapa aleista, niin jos ei ylimääräistä säilytystilaa ole, hyväksy tilanne, ja osta vain heti käyttöön tulevia vaatteita. Kenties vaatteet voivat myös kätevästi kiertää läheisten lasten kesken.

Homevialaura, lastenvaatteiden säilyttäminen, lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen

Toivottavasti tästä oli yhtään hyötyä ja kerrottehan kommenteissa, jos olette löytäneet muita ratkaisuja lastenvaatteiden kiertokulun hallitsemiseen. Ajankulun äärelle herkistyminen kuuluu tietysti prosessiin – tämäkin pitsimekko on nyt pakattu ja tilalle syksyinen nallehaalari otettu.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue