Tyylipiristystä: uudet silmälasit ja aurinkolasit

Homevialaura, silmälasit, Prada

Koska pukeutuminen on tällä hetkellä mitä on – vanhat omat vaatteet kiristävät ja imetyskelpoisia vaatteita en vielä ole ehtinyt täydentää – iloitsen tyylirintamalla uusista silmistä. Myös edelliset lasini hankin raskauden loppuvaiheessa reilu kolme vuotta sitten. Niin hassulta kun se kuulostaa, naisen näkö voi raskauden aiheuttamasta hormonitasapainon vaihtelusta muuttua. Myös yleisen fiiliksen osalta tämä on osoittautunut hyväksi ajankohdaksi uusia lasit. Kun vaatekaappi tosiaan elää vähän haastavampaa vaihetta, saa omaa tyyliä piristettyä ja oloa skarpattua lasien kautta.

Homevialaura, silmälasit, Prada

Vaikka ostoslistalla oli uudet lasit, näiden kanssa kävi enemmänkin hyvä tuuri. Lähdin levottomuuksissani kaupungille sinä samana päivänä, kun lopulta synnytyksestäni alkoi kuulua illalla ensimerkkejä. Päätin piipahtaa Instrumentariumiin ihan vain ensisilmäilylle, mutta Jorma Tarjoushaukalla olikin taas tutka tietämättään päällä. Liikkeessä oli nimittäin kaikki kehykset puoleen hintaan ja lisäksi sain aurinkolasit vahvuuksilla kaupan päälle. Ei tullut mieleenkään jäädä aikailemaan, vaan pistää tilaus tulille.

Homevialaura, aurinkolasit, Max Mara

Erityisen iloinen olen kaikkien aikojen ensimmäisistä vahvuudellisista aurinkolaseistani. Koska en aja autoa, olen pärjännyt tavallisilla – mutta siis vain pärjännyt. Onhan se nyt mielettömän hienoa huitoa oikeaa bussia ja tajuta tervehtiä tuttuja. Luulen, että jatkossa minulla jäävät tavalliset aurinkolasit käyttämättä tai ainakin vähälle käytölle. Aurinkolasit löysin Max Maran mallistosta, silmälasit Pradan.

Homevialaura, aurinkolasit, Max Mara

Näissä molemmissa yhdistyy pari kestosuosikkia. Musta iso malli on aurinkolaseissa minulle luottomalli, taas silmälaseissa suosin tortoise-kuosia. Pidän Pradan silmälaseissa siitä, että kehys on tarpeeksi näyttävä ja iso, mutta väri vastapainoksi vaalea. Mustissa silmälaseissa näytän helposti liian kovalta, kun taas vaaleampi hiekka tuntuu klassisen pehmeänä juuri omalta.

Viikonlopun kuusi kivaa

Homevialaura, piha, kesä

1. Oman pihan hanami. Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa, mutta minusta tuntuu, että toukokuusta, jolloin kirsikkapuut ovat kauneimmillaan ja kesä vasta edessä, on tullut suosikkini. Keski-ikä ei lähesty yksin, sillä jaksan ihmetellä, miten herkkä ja taianomainen tämä vuodenaika kaikkine päiväkodin päättäjäisineen on.

Homevialaura, piha, kesä

2. Oma piha kesämökkinä. Vaikka lämpimiä päiviä oli jo toukokuussa aikaisemmin, meidän pihakauden avaus oli nyt. Olin kuin ensimmäistä kertaa talven jälkeen happy place -paikkaansa päässyt mökkiläinen: minua ei olisi saanut kylille kirveelläkään. Olen myös tässä kohtaa onnellinen, että tämä mökkireissu onnistui ajamatta ja pakkaamatta.

3. Alfresco-kauden käynnistys. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin omalla pihalla syöminen perheen kesken. Tässä elämäntilanteessa erikoistuu kummasti kaikkeen nopeaan ja simppeliin hyvään. Lauantain perunaa ja silliä -kesälounas tuli käden käänteessä, samoin sunnuntain gnocchit. Kahden minuutin keittämisen jälkeen sekoitin vain De Ceccon perunagnocchien joukkoon Pirkan salviapestoa. Salvia-voikastike on gnocchi-klassikko, mutta vielä helpommin pääsee näin.

Homevialaura, piha, kesä

4. Lapsityövoiman hyödyntäminen. Metrinmittainen puutarhuri kylvi nurmikkoa aurinkolasit väärinpäin ja kengät väärissä jaloissa kuin vanha tekijä samalla, kun äiti katseli vierestä ja joi kahviaan (ja kai vähän hoiti vauvaakin). Osallistamisen lisäksi sain rastin onnistumisen kokemuksia vanhempana -bingoon siitä, että kolmevuotias muistutti itse aurinkorasvan laittamisesta.

Homevialaura, piha, kesä

5. Maasta nousseet kasvit. Näillä puutarhurointitaidoilla suhtaudun aina vähän skeptisesti siihen, nousevatko syksyiset istutukset maasta. Siksi se on joka kerta kuin pieni ihme, kun rimpsureunaiset Chanel-tulppaanit kohoavat kohti taivasta. Toistakin lajiketta istutin – taisikohan se olla papukaijatulppaani? Elonmerkkejä näkyi myös pohjoisen aidanpätkän valkoisista liljoista, joita istutimme viime syksynä ensimmäistä kertaa. Mutta ei tässä vielä itseä voi täysin vihreäveriseksi puutarhuriksi aateloida: toinen pensasmustikka on kuollut pystyyn (ei kai juurtunut alunperinkään) ja myös yhdelle kolmesta syyshortensiasta pidimme muistotilaisuuden.

Homevialaura, piha, kesä

6. Postilaatikkoon kolahtanut kesäliite. Perjantain Helsingin Sanomien välissä postilaatikkoon kolahtanut HS Kesä -liite luetaan meillä tänä kotimaankesänä hiirenkorville. Monen vuoden tauon jälkeen muistin sellaisenkin asian kuin kesäteatteri.

Seuraavan kodin kriteerit

Homevialaura

Sisustuksessa ei arvatenkaan ole tapahtunut mitään uutta, mutta ajattelin muuten pitkästä aikaa palata kotiasioihin. Niin kuin olen kertonut, meillä ei ole mitään kiirettä muuttaa nykyisestä kodista, mutta jossain vaiheessa vaihto isompaan on edessä. Koska isot muutokset eivät koskaan tapahdu sormia näpäyttämällä, haluamme rauhassa orientoitua seuraavaan siirtoon. Ajattelinkin listata, millaisia toiveita ja kriteereitä meillä on seuraavalle kodille.

Homevialaura

Siihen on parikin syytä, miksi olemme miettineet kriteerit hyvissä ajoin. Ensinnäkin, kun kriteerit ovat selkeästi listattuina, pysyy järki mukana silloinkin, kun tunteet – joilla myös on asuntokaupoissa iso rooli – meinaavat lähteä omille teilleen. Innostumisen huumassa on hyvä tarkistaa selkeästä listasta, mitä tässä oltiinkaan tarvitsemassa, ettei viikko muuton jälkeen tarvitse ihmetellä, miksi arki uudessa kodissa ei toimi.

Homevialaura

Toiseksi tiedostamme, että sopivan kodin löytäminen saattaa olla todella pitkä prosessi etenkin nyt, kun haussa oleva alue on päiväkodin takia entistä rajatumpi. Koska meille potentiaalisia asuntoja tulee markkinoille vain silloin tällöin, haluamme varmistua siitä, ettei meille sopiva kohde mene sivusuun, ja siksi pidämme silmät auki varmuuden vuoksi jo nyt.

Homevialaura

Niin kuin ei tämäkään, myöskään seuraava kotimme ei ole niin sanottu lopunelämänkoti – jos nyt sellaiseen muutamme ylipäätään koskaan. Koska Helsingin hintatason on mitä on, joudumme vaihtamaan pikkuhiljaa aina vähän sopivampaan. Myös luonteeltamme taidamme olla niin projekteista innostuvia, ettei muutto joidenkin vuosien välein meitä haittaa – miltei päinvastoin, sillä me hullut puhuimme pakastinta sulattessa ja jääkaappia siivotessa, miten puhdistavaa olisi taas päästä muuttamaan. (Pidätän oikeuden perua kaikki sanani, kun muuton aika oikeasti tulee.)

Homevialaura

Kriteerit ja ajatukset seuraavalle kodille:

  • Isompi ruokailutila ja tilaa 6–8 hengen ruokapöydälle. Keittiön ja ruokailutilan koko on suurin syy, miksi kaipaamme lisää tilaa. Jo pelkästään meidän omalla porukalla kokkaaminen ja syöminen nykyisessä tilassa on hyvin ahdasta, vieraista puhumattakaan. Tilan koko suhteessa käyttöasteeseen ja trafiikkiin on vain yksinkertaisesti liian pieni: törmään koko ajan muihin perheenjäseniin, koiraan, kalusteisiin, sitteriin tai astianpesukoneen oveen.

Homevialaura

  • 4 huonetta. Lapset voivat tässä vaiheessa olla enemmän kuin hyvin samassa huoneessa, joten lisähuone ei sinänsä ole syy muuttaa, mutta jos joka tapauksessa muutamme, kannattaa huonemäärääkin kasvattaa samalla, kun se jossain vaiheessa olisi kuitenkin edessä. Toisaalta silti melkeinpä enemmän tässä vaiheessa toivoisin lapsille yhtä isompaa yhteistä lastenhuonetta kuin kahta pientä erillistä koppia. Mutta tietenkin aina voi tehdä niin, että toisessa nukutaan ja toisessa leikitään.

Homevialaura

  • Nykyistä päiväkotia lähellä oleva sijainti. Emme millään raaskisi vaihtaa päiväkotia, eikä niitä toisaalta Helsingissä myöskään niin vain vaihdeta. Toiseksi koska en itse aja autoa, kodin pitäisi löytyä edes siedettävän kävelymatkan päässä nykyiseltä päiväkodilta.

Homevialaura

  • Aidattu piha. Aidattu piha on meille koiran kanssa elinehto, ja yksiä eniten elämää helpottavia asioita tässä elämäntilanteessa. Tietysti tarpeen vaatiessa Onni voi päästää ulos pitkän narunkin kanssa, mutta muutenkin kuin koiran takia toivoisimme, että piha olisi vähintään jotenkin suojaisa, rajattu ja yksityinen.

Homevialaura

  • Siedettävä julkisivu. Tämä kohta on todennäköisesti se, jossa joudumme eniten joustamaan. Asuinalueemme rakennuskanta on hyvin kirjavaa ja talokanta sen mukaista. Taloudelliset realiteetit huomioiden emme todennäköisesti voi ostaa julkisivultaan mitään unelmien kaunotarta, mutta jos nyt ei tarvitsisi silmälaput silmillä takapihalla grillata.

Homevialaura

  • Joko remonttia kaipaava kunto tai meidän näköisesti remontoitu lopputulos. Olemme molemmat tarkkoja pinnoista ja tingimme mieluummin neliöistä kuin remontista. Pidän epätodennäköisenä, että löytäisimme juuri meidän makuumme remontoidun hyväkuntoisen kodin, joten mieluusti asunto saisi olla sitten kunnolla remonttia vailla. Sellainen harvoin on taloudellisesti järkevä vaihtoehto, että koti on remontoitu muutama vuosi sitten, mutta ei meidän näköiseksemme.

Homevialaura

  • Erilliset wc ja kylpyhuone. En tähän kotiin muuttaessa ymmärtänyt, miten kätevät erilliset wc ja kylpyhuone ovat. Jos ne ovat pelastus nyt, niin jatkossa kahta erillistä tilaa vasta tarvitaankin. Pyykkirallin takia kodinhoitohuone, tai edes hyvin tilava ja käytännöllinen kylpyhuone, olisi unelma, mutta sitä en uskalla pitää kriteerinä, vaan pelkästään positiivisena plussana.

Homevialaura

  • Tarpeeksi säilytys- ja varastointitilaa. Toivoisin, että seuraavassa kodissa olisi hyvät kaapistot ja/tai vaatehuoneet, tai mahdollisuus rakentaa ne. Keskivertoa enempää säilytystilaa emme tarvitse, mutta riittävästi kuitenkin, koska sillä, että kaikelle tavaralle on oma paikkansa, on suuri merkitys jokapäiväiseen arjen toimivuuteen. (Tilataan myös yksi Monica-kaappi.)

Homevialaura

  • Jotain erityistä. Vaikka koti saa olla niin sanotusti tavallinen, niin kuin meillä nytkin on, toivoisin, että asunnossa olisi jotain erityistä tai mahdollisuus remontoida jotain erityistä, kuten laittaa takka, lasinen väliseinä tai nykyisen kaltaiset pariovet. Yksikin tämäntapainen kiva lisä antaa mielestäni kodin tunnelmalle todella paljon.

Jossain vaiheessa voisin myös avata sitä, millaisia ajatuksia meillä on seuraavasta remontista: tuleeko seuraavasta kodista samannäköinen vai erinäköinen kuin nykyisestä.

Kolme ajatusta äitiydestä

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

Tuleva äitienpäivä sunnuntaina 12.5. on itselleni neljäs, mutta ensimmäinen kahden lapsen äitinä, ja siksi erityinen. Päällimmäisenä tunteena on valtava kiitollisuus tyttäristä ja se, miten elämäni suurin etuoikeus on saada olla äiti. Aina päivään liittyy vähän haikeuttakin, lapsen yrittämisen kipupisteitä ja lämpimiä ajatuksia heitä kohtaan, jotka eivät ole haaveistaan huolimatta saaneet tulla äidiksi. Näillä saatesanoilla haluan jakaa teille kolme minulle kantavaa ajatusta äitiydestä.

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

1. Olen hyvä äiti ja haluan voida sanoa sen ääneen

Tämä on aihe, josta olen halunnut kirjoittaa pitkään: miksi on tabu sanoa olevansa hyvä äiti? Siksikö, että hyvän äidin pitäisi olla yhtä kuin täydellinen äiti? Vanhemmuuskeskustelua värittävät muka humoristiset vuoden mutsi -naureskelut ja huono äiti -toistelu: kun tässä on taas valmismakaronilaatikkoonkin turvauduttu ja kerran marketissa tai päiväkotivaatteita pukiessa hermostuttu. Minusta tällaiset asiat ovat täysin normaalia ja inhimillistä elämää, jolla ei ole mitään tekemistä oikeasti lapselle vahingollisen huonon vanhemmuuden kanssa. Vaikka muuten huumoria itsekin viljelen, tarpeeton vanhemmuuden mollaaminen, kun maailmassa kuitenkin on myös paljon ongelmaperheitä, ei minua jaksa naurattaa.

Itse asiassa minusta vanhemman inhimillinen vajavaisuus ei ole pelkästään ok, vaan se on jopa suotavaa. Jos olisin itse täydellinen kaikkivoipa äiti, jota ei koskaan väsyttäisi, ja jolla ei koskaan olisi kielteisiä tunteita, siirtäisin sellaisen pärjäämismallin ja senmukaisen paineen myös tyttärilleni – mahdollisesti tuleville äideille itsekin. Ja sitä en halua tehdä, vaan toivon, että kodissamme vallitsee sellainen ilmapiiri, jossa kaikenikäiset ihmiset saavat olla kokonaisia vahvuuksineen ja heikkouksineen. Riittämättömyyden tunteita minulla totta kai, etenkin nyt kahden lapsen äitinä on, mutta niidenkin keskellä ajattelen olevani niin hyvä äiti kuin olosuhteisiin nähden voin, ja se riittää.

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

2. Minun arkeni on lapseni lapsuus

Vaikka on ihana tarjota lapselle joskus myös ainutlaatuisia ja ikimuistoisia elämyksiä Muumimaailmoista ulkomaanmatkoihin, on tavallisella päivästä toiseen toistuvalla arjella minusta kaikista suurin rooli. Siinä mielessä äitiys on minusta oikeastaan aika yksinkertaista. Ajattelen, että kaiken pohja, tavallinen turvallinen arki kotona, kantaa todella pitkälle ilman mitään ihmellisiä sirkustemppuja.

Hyvä arki voi olla monennäköistä, eikä sitä kannata liikaa verrata muihin. Aina on joku joka ehtii harrastaa tai leipoa tai askarrella tai lukea tai tehdä luomuruokaa itse alusta asti enemmän, mutta mitä sitten – jokainen valitkoon omat taistelunsa. Hyvä arki voi olla pullantuoksuista – tai pakastepullantuoksuista – mutta paljon muutakin. Minä toivon, että tyttäreni muistaisivat lapsuudenkodistaan päivittäiset yhteiset ateriat ja iltateet päivän kuulumisia vaihtaen, humoristisen ilmapiirin, hellyyden ja läheisyyden sekä äitinsä sellaisena, joka kyllä piti jöötä, mutta oli myös aika rento saatuaan jazzin taustalle, kynttilät päälle ja (kolmannen) espresson alas.

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

3. Ansaitsen välillä omaa aikaa ja tilaa ihan niin kuin sinäkin

Olen puhunut paljon rusinoiden ottamisesta ranskalaisen kasvatuksen pullasta. Yksi niistä on ajatus siitä, että jokaisella perheenjäsenellä on väliä. Haluan, että tyttäreni oppivat ymmärtämään, että myös vanhemmilla on omat tarpeensa – jälleen aivan, kuten heilläkin saa tulevina vanhempina olla. Oikeastaan tämä liittyy minusta jo vastasyntyneen persoonan kunnioittamiseen. Yhtä lailla kuin lapsi ei ole nukke, vaan ihminen, jolla on pienestä pitäen oma persoona, omat mielipiteet ja oman tilantarve, olen minäkin muuta kuin vaipanvaihtaja ja soseenkeittäjä, vaikka äitiys elämäni merkityksellisin tehtävä onkin.

En usko lasten jatkuvaan viihdyttämiseen enkä marttyriyteen, vaan siihen, että oman ajan ja yhteisen pariskunta-ajan ottaminen tarpeen vaatiessa heijastuu pelkästään positiivisesti myös lapseen – sanotaanhan vanhempien parisuhteen olevan lasten koti. Olen paljon saamattomampi järjestämään treffejä kuin haluaisin olla, mutta koskaan en ole huonoa omaatuntoa omasta tai pariskunta-ajasta tuntenut, kun ajan ottaminen kuitenkin tapahtuu aina lapsen ikä ja valmius huomioiden. Oman ajan ei tarvitse olla viikon retriitti, se voi olla myös puoli tuntia lukemista sohvalla, jolloin voi lämpimästi todeta lapselle, että äiti lepää nyt hetken rauhassa. Niin kuin Ile Uusivuorikin, uskon, että lapsia ei kannata ihan loputtomasti palvella: tylsyys kasvattaa lapsista omatoimisia ja pitää vanhemman järjissään ja voimissaan.

Rakkaudentäyteistä tulevaa äitienpäivää!

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue