Sohvankulmassa

homevialaura_0009
homevialaura_0015
homevialaura_0023
homevialaura_0008
homevialaura_0010
homevialaura_0018
Pohdin keväällä tekeväni epäkäytännöllisestä Burberry-huivista sohvatyynyn ja siinä se nyt on, sohvankulmalla. En omista ompelukonetta enkä ala-astetasoa kummempia käsityötaitoja, mutta tämä tyyny syntyi helposti käsin muutamalla pistolla.

Toinen sohvankulmassa näkyvä pehmeä kappale onkin sitten vaatinut hieman enemmän taitoa ja aikaa. Kyseessä on mummuni minulle ylioppilaslahjaksi kutoma torkkupeitto, jonka jokainen tilkku on erilainen.

Ymmärtänette, millaisena aarteena torkkupeittoa pidän, ja siksi, varsinkin kun väri on herkän luonnonvalkoinen, olen suojellut torkkupeittoa pitämällä sitä visusti kaapissa suojapussissa.

Heräsin tänä syksynä omaan tyhmyyteeni. Se, että torkkupeittoon voi sen esillä ollessa roiskua kahvitahra, on paljon pienempi paha kuin se, ettemme koskaan nauttisi rakkaudella tehdystä uniikista lahjasta.

Tässäkin asiassa elämä on nyt. Jääkaapissa odottava erikoisherkku kannattaa raaskia avata ennen kuin huomaa parasta ennen -päiväyksen menneen. Lempimekkoa on turha säästellä tulevaisuuteen, sillä silloin toinen vaatekappale on jo lunastanut paikan. Suosikkituoksukynttilä ansaitsee tulla poltetuksi tässä ja nyt.

Comments

  1. Voi apua miten ihana idea :D Mutta kuinka raaskit…? Itse ostaisin saman kaulahuivin jos vaan siihen antaisin itselleni luvan tuhlata niin paljon. Ja noi kukat on upeita! Ihana idea mummultasi tuo ylppärilahja :)

    • Kiitos Jemina! Torkkupeitto on oikea aarre ja valkoiset liljat suosikkeja. Tämä tavallista isompi puska jäi meiltä juhlista.

      Raaskin, koska puhun tässä juuri raaskimisen puolesta. ;) Syitä oli monia. Olen saanut huivin lahjaksi second handina, enkä ole siis maksanut siitä mitään. Toiseksi se on jäänyt epäkäytännöllisen pituutensa vuoksi käyttämättä (huivi ei mahdu kaulan ympärille kahta kertaa ja kerran kieputettuna huivi ei lämmitä tarpeeksi ja päät roikkuvat mahaan asti). Kolmanneksi käsin ommellut pistot on helppo purkaa joku päivä, jos huivin haluaa takaisin käyttöön. Neljänneksi koen, että sehän vasta hukkaan heittämistä olisi ollut, jos huivi vain pölyyntyisi kaapissa. :)

  2. Ihana idea! Olisikohan tytön version tarpeeksi leveä, sitä ei voi käyttää, kun neitokaisemme kutiaa liikaa eli on nyt lemmikkinallen käytössä :-)

    • Kiitos, kiva jos tykkäät! Ei kun kokeilemaan. Minunkaan huivi ei ole kovin leveä, joten varmasti tyttösi huivista saa taiottua tyynyn. Koska tyyny on ommeltu kepeästi käsin, sen voi tarvittaessa purkaa ja ottaa takaisin pukeutumiskäyttöön myöhemmin. :) Huomasin, että sinulla on ihana torkkupeittoprojekti vireillä! Käsintehdyt tekstiilit antavat kyllä kotiin lämpöä ihan erilailla kuin ostetut.

    • Niinpä! Yritän jatkossa muistaa tämän aina, raaskia enemmän ja lopettaa asioiden turhan säästämisen. <3

      PS. En kestä, että vihdoin televisiosta alkaa uusi, mielenkiintoisen kuuloinen sisustusohjelma ja että mukana on teidän sekä Form follows function -blogin Tuijan koti – ainakin! Ties vaikka näkyisi muitakin tuttuja. Super jännää, pidän peukkuja!

    • No niinpä! Muistan, että lapsena säästin esimerkiksi suosikkitarroja, enkä raaskinut liimata niitä minnekään. No ennen kuin huomasinkaan, tarrat eivät voineet vähempää kiinnostaa ja suosikit jäivät käyttämättä. Tarinan opetus, jonka luulisi minunkin kohta 30 vuoden aikana oppineen: asioista kannattaa nauttia juuri silloin kun ne ovat parhaimmillaan. :)

  3. Aivan ihana toi tyyny ja peitto :) mullakin on monia mummun taiteilemia tyynyjä sekä päiväpeitto, koska minäkään en kummoinen ompelija ole :) käsityöt kunniaan! (;

    • Kiitos Milla, kiva jos tykkäät! Oih, ihanilta kuulostavat sinunkin mummulta saadut aarteet. <3 Olet niin oikeassa, käsityöt kunniaan! En tiedä, tulenko koskaan itse opettelemaan esimerkiksi kutomista, mutta pidän tärkeänä, että joku kosketus käsillä tekemiseen säilyy. On se sitten ruoanlaittoa, savenvalamista, lahjojen paketointia, maalaamista, käsintekstaamista, mitä vain.

  4. Bongasin heti tyynyn ja arvasin että olet nyt ryhtynyt tuumasta toimeen sen kanssa. Kiva idea, peukuttelen!

    Ja voi ei miten suloinen torkkupeitto! Ihana! Muumusi on varmasti iloinen kun käytät sitä, katselet ja vaikka vähän tuhritkin. Tahrat ovat elämän jälkiä eikä aarteista ole mitään hyötyä käyttämättöminä kaapissa. Ja siis tuoksukynttilöiden säästämistähän mä en ymmärrä ensinkään. Mä poltan kaikki ja heti, sillä tuoksukynttilä ilman tuoksua ja liekkiä on turhake. ;)

    Ihanan harmoninen tunnelma löytyy taas kuvista. <3 Oih, mä voisin tulla teille joskus rentoileen!

    • Kiitti! Fanitan myös sun söpöä solmutyynyä. Paradoksi tässä on se, että patistelen aina mummua ottamaan lahjat käyttöön, kun hän ei raaski. :D Aivan varmasti mummu on iloinen, että torkkupeitto on meillä nyt ansaitsemallaan paraatipaikalla ainakin syys- ja talvikauden.

      Tiedätkö muuten mistä muistin kaivaa torkkupeiton esiin. Siitä, kun ihailin neulottuja sisustustyynyjä jossain Henkkamaukan tai vastaavan kuvastoissa ja mietin, että pitäisikö tilata. Sitten onneksi leikkasi, että juu ei todellakaan tarvitse tilata akryylista halpista, kun on mummun aito aarre valmiina. <3

      Oih, tervetuloa! Lupaan kestitä sut hyvin ja meillä on tapana rentoilla. ;)

  5. Onpa hauska tyynyidea ja ihanan näköinen torkkupeitto! Ja ihan totta tuo mitä kirjoitit lempimekoista, lempituoksukynttilöistä sun muista, eihän niitä ole kaapissa hautomista varten ostettu. :) Huomaan välillä itsekin jemmailevani jotain ihanuuksia kaapissa, siellä missä niiden vähiten kuuluisi olla.

    Löysin muuten nyt vasta tämän blogin, mutta taidankin jäädä seurailemaan, niin kivalta näyttää! Kurkkaa myös mun blogi jos kiinnostaa :)

    http://valkoisiatarinoita.blogspot.com

    • Kiitos ja aivan! Välillä tuntuu, että muussakin kuin ruoassa pitäisi olla parasta ennen -päivämäärä, jotta ihanuuksia raaskisi käyttää. On kyllä hölmöäkin hölmömpi ajattelutapa, aion ryhdistäytyä. ;)

      Ihana kuulla, tervetuloa lukijaksi. Ja kiitos kutsusta, tulen mielelläni vastavierailulle!

  6. Ihana nurkkaus, voisin heti istahtaa tuohon, napata kaveriksi koiran, kirjan ja kupillisen teetä.
    Tuossa muodossa tuo Burberry-huivi näyttää oivalta, täytyykin siis käydä asustearsenaalia lävitse josko sieltä vielä löytyisi samaista ruutukuosia huivin muodossa.

    • Kiitos paljon! Usein siinä röhnötänkin, yleensä koira jaloissa ja läppäri sylissä. :) Kurkkaa ilman muuta huivivarastot. Sieltä voi löytyä yllättävää inspiraatiota ja kiva lisä vaikka juuri sohvatyynyihin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue