Mama’s old Mulberrys

Kuvan Mulberryissä on muistoja pitkän ajan takaa. 90-luvun alussa hörötin näille, äidin maailman noloimmille laseille. Nyt? Pyöreäsankaiset tortoise-kuosiset lasit ovat kaikkien huulilla – tai nenillä. Elämän kiertokulku.

homevialaura_6798

Omin lasit äidin kaapista jo vuosia sitten, mutta en ole voinut käyttää niitä, koska ne painavat ohimoilta. Sangat on toivottavasti mahdollista säätää, tänä kesänä kiikutan lasit optikolle.

Tällaiset ovat nykyään harvinaisia aarteita. Merkkien laatu on laskenut vuosikymmenien saatossa niin, että vaikka hinnan puolesta luulisi ostavansa äidiltä tyttärelle -tavaraa, totuus on monesti toinen.

homevialaura_6826

Myös arvostus tavaraa kohtaan on muuttunut. Joka toisella nuorella on nykyään arvokas merkkilaukku. Ostos perustellaan klassikkoleimalla ja sillä, että laukku palvelee lopun elämää. Kuitenkin jo vuoden parin päästä sama veska on Huuto.netissä ja uusi kiikarissa.

homevialaura_6838

Elämän kiertokulkua kai sekin. En arvostele laukun ostamista, mutta naivi suhtautuminen särähtää tässä asiassa vanhanaikaiseen korvaani. Muutos on väistämättä vaikuttanut omiin mielikuviini. Monet merkit, tuotteet ja kuosit, jotka aikoinaan edustivat tyylikkään töölöläismummon tai pariisilaisleidin arvokkuutta, edustavat nyt aivan päinvastaista. Asioita, joita on luullut tavoittelevansa, huomaa nyt välttelevänsä.

homevialaura_6846

Tietysti haaveilen klassisena pukeutujana klassikkoasusteista, se on päivänselvä. Ostopäätöksessä ei vain painaisi enää pelkkä raha, vaan liuta muitakin syitä. Haluanko kuulua muiden brändiä käyttävien joukkoon? Voisinko oikeasti luottaa hinnan tuomaan laatuun ja oman makuni pysyvyyteen?

Juuri nyt tuntuu hyvältä omistaa, ei Mulberryn Alexa eikä Bayswater, vaan äidin vuosikymmeniä vanhat lasit.

Comments

  1. Voi hitsit! Mun mutsilla on vanhat Reiskat, ja mä en kehdannut liikkua hänen kanssaan kun olin teini. :D Ja nyt niitä näkee joka toisella…
    Ja meidän Pikkuinen kävi mummin vaatekaapista hakemassa 80-luvun farkut ja farkkupaidan. OMG vaan!
    Toi merkkihypetys on kyllä totta, nykyään tuntuu, että teineille/vanhemmille “teineille” ei riitä mikä tahansa lippis/laukku/vaate vaan kaiken täytyy olla huippumerkkejä. Sinällänsä typerää, koska kuten sanoit, merkki ja laatu eivät enää ole sama, kun silloin ennen.
    Millainenkohan tämä maailma tulee olemaan kun me ollaan vanhoja… :D

    • Eikä! Reiskat olisi myös päheet. Miten jokin silloin NIIN NOLO voi olla nykyään kuuminta kamaa. Ja totta kai, Pikkuinen perässä. ;)

      Silloin kun minä olin nuori… :D Ei vaan, mutta en kyllä tiedä, mihin tämä maailma on menossa. Sinänsä en jeesustele, koska olen itse hyvän brändäämisen ylin ystävä ja monissa tapauksissa maksan mielelläni tietoisesti extraa ostokokemuksesta ja mielikuvasta. Mutta silloinkin olen kriittinen kuluttaja: kauneinkaan paperikassi ei tee huonolaatuisesta ostoksesta hyvää, mutta kaunis paperikassi tekee hyvästä ostoksesta vielä paremman. Jokaisella kuluttajalla soisi olevan edes vähän taitoa kyseenalaistaa.

      Tsemppiä loppurutistukseen ennen lomaa!

  2. oi. on kyllä upeat :) ihanat kuvat myös, kuten sulla aina !
    ja teksti oli kyllä hyvin kirjotettu, oon samoja juttuja pohtinu tänään itseasiassa.

    xx Maria

    ps. kiitos ihanasta blogista !

    • Kiitos paljon, Maria, ihania sanoja! Toivottavasti näen tänä kesänä monia kauniita maisemia äidin lasien takaa. Hei ja samat sanat, miten kauniita kesäkuvia itselläsi! Yöasut puussa ja syreenit kesäkassissa – niin Pinterest-kamaa. :)

  3. Merkki, hinta ja laatu eivät tosiaan ikävä kyllä aina korreloi keskenään. Muutenkin merkkien ihannointi lähtee joillakin ihmisillä ihan lapasesta, se lähinnä naurattaa :) Itsekin toki satsaan tiettyihin asioihin, mutta huomaan, että minustakin on tullut paljon harkitsevaisempi juurikin monien tuotteiden laadun laskemisen myötä.

    • Eipä tosiaan hinta takaa laatua, eikä halpa hinta vastaavasti läheskään aina tarkoita, että laatu olisi kuraa. Itsekin maksan tietyissä tapauksissa mielelläni tietoisesti extraa brändistä: ostokokemuksesta ja mielikuvasta. Mutta juuri kuten sanoit, jos homma menee pelkäksi palvomiseksi, eikä mitään koskaan kyseenalaista, on jotain ehkä pielessä. Harkitsevaisuus ja suunnitelmallisuus on tullut aikuisuuden myötä. Joskus harvoin on ihana hurahtaa heräteostokseen ja luottaa intuitioon, toki järki saa olla matkassa silloinkin. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue