Puheenaiheena nyt: blogit ja ostokäyttäytyminen

Homevialaura_4721

Blogeissa on ollut tapetilla tärkeä teema, kuluttaminen, ja samalla blogien vaikutus ostokäyttäytymiseen. Avec Sofien haasteesta otan itsekin kantaa kuumaan aiheeseen – kaunis kiitos Pariisiin!

On kaksi asiaa, joita en siedä kuluttamisessa, en itseltäni enkä muilta. Ensimmäinen on tietoinen päätös ostaa tuote, jolla tietää olevan lyhyt elinkaari. ”Tämä sauma on vähän purkaantunut, mutta ostan tämän silti lauantaita varten, kun tämä on niin halpa” -tyyppisiä tokaisuja on varmasti moni kuullut vaateliikkeen kassajonossa. Samaan kategoriaan kuuluu itsensä huijaaminen arvokkaissa ostopäätöksissä. ”Ostan nyt tämän merkkilaukun, kun tämä on vuosikymmeniä kestävä klassikko ja sijoitus”. Ja jo kuukauden päästä Huuto.net laulaa. Vaikka asia ei minulle kuulu, tällaisesta naiiviudesta en voi olla ärsyyntymättä. Miksi ostopäätös, joka selvästi on emotionaalinen, pitää aina yrittää naamioida rationaaliseksi?

Homevialaura_8633

Toinen on todellisuudesta irtaantuminen ja kyvyttömyys asettua muiden asemaan. Vaikka nelinumeroiset veskat ovat joillekin arkipäivää, suurimmalle osalle ne eivät ole. On vähintään kohtuullista muistaa tämä ero, olla kiitollinen omasta elintasosta ja ymmärtää myös muissa varallisuusluokissa elävien arkipäivää.

Homevialaura_5642

Näiden kukkahattutätinapinoiden jälkeen jätän kuluttamisen jokaisen oman harkinnan varaan. Yksi satsaa harrastukseen, toinen tuhlaa matkustamiseen, kolmas hifistelee tekniikalla. Siihen, mihin jokainen omat rahansa käyttää, ei muilla pitäisi olla mitään sanottavaa. Loppujen lopuksi kyse on valinnoista – usein myös uhrauksista. Mersu ei ole johtajan pihassa sattumalta, hän on siitä todennäköisesti maksanut tuhansilla ylityötunneilla, kovalla stressillä ja kärsineillä perhesuhteilla. Siksi en varsinkaan ymmärrä tällaisiin henkilöihin kohdistuvaa kateellisuutta. Jonkun muun Mersu ei ole minulta pois, eikä yksikään statussymboli saisi minua luopumaan vapaa-ajastani ja yöunistani.

Homevialaura_7026

Itse tasapainoilen, sanotaanko keskiluokkaisesti, muutaman intohimon ja rahareiän välillä: haluan asua kauniissa kodissa, syödä hyvin, matkustaa mahdollisuuksien mukaan ja pukeutua tyylikkäästi. En mitenkään pysty panostamaan jokaiseen osa-alueeseen niin paljon kuin haaveissani haluaisin, mutta harkituilla valinnoilla kaikki neljä toivetta on jossain määrin mahdollista toteuttaa. Esimerkiksi kallista viikoittaista harrastusta tähän yhtälöön ei enää mahtuisi, vaikka nykyään teen päivätyön ohella töitä myös blogin kautta.

Homevialaura_0298

Pihi en ole, mutta tavallisena palkansaajana huolehdin myös säästämisestä ja olen sopivasti hintatietoinen. Maksan tunnollisesti asuntolainaa, hyödynnän alennusmyynnit, suosin pääosin päivittäiskosmetiikkaa, kuvaan edelleen Canonin halvimmalla järkkärillä seitsemättä vuotta ja käytän luovuutta jääkaapin jämistä kokkaamiseen. Toisaalta osaan nauttia elämästä ja elää ilman liian suurta huolta huomisesta. Parhaiten kulutustottumuksiani kuvaa pihistä ja panosta -yhdistely. Ikeat yhdistyvät design-tuoleihin ja Mangon mekko merkkilaukkuun. Tosin merkkilaukkuni – joita työkäytössä on tasan yksi – on kaukana arvoltaan nelinumeroisesta ja vaikka puhun panostamisesta, on kallein hankintani edelleenkin eräs Sisustuskoira Pirkanmaalta.

Homevialaura_1458

Inhoan kertakäyttökulttuuria, mutta pidän siitä, että ketjuliikkeet ovat tasa-arvoistaneet kuluttamista. Hyvä tyyli on nykyään kaikkien saavutettavissa ja kääntäen, hyvään tyyliin ei auta rahakaan, jos maku puuttuu. On totta, että ketjuliikkeissä on myös lumppuja, mutta aivan samaan tapaan merkkiliikkeen neuleesta löytää pesulapusta 100% akryyliä ja 200 euron hintalapun päälle. Ei kiitos. On viisautta olla sokaistumatta mielikuvista ja osata erottaa, mistä tuotteesta kannattaa oikeasti maksaa enemmän, ja missä laatu ei enää nousekaan hinnan mukana.

Homevialaura_5388

Materiaaleja syynäänkin tarkasti kaikissa hintaluokissa. Määrällisesti omistan vähän: esimerkiksi neuleita minulla on kaksi, mutta molemmat kashmiria. Lisäksi suosin muita luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa ja puuvillaa. Teen paljon hyviä löytöjä ketjuista, mutta sellaisiin tuotteisiin panostan enemmän, joista olen haaveillut kauan ja jotka koen erityisen tärkeäksi osaksi pukeutumista tai kotia. Silloin ei kannata sortua kompromissiin. Se täydellinen ostos kirpaisee kerran, mutta kalliimmaksi tulee paikkailla tilannetta jälkikäteen toisella tuotteella. Merkityksellisissä hankinnoissa myös ostokokemuksen pitäisi olla erityinen. Kyllä te tiedätte, hyvää palvelua, paperikasseja ja silkkipaperia.

Homevialaura_7049

Järkevän kuluttamisen oppiminen on omalla kohdallani vaatinut jokseenkin pitkän tien. Olen elämässäni kierrättänyt häpeällisen monta kirppiskassillista ja sortunut liian moniin virheostoksiin, en niinkään kalliisiin mutta turhiin. Jokaisesta olen kuitenkin ottanut opiksi ja katsonut itseäni pitkään peiliin. Nykyään tunnen täysin tyylini ja pysyttelen ongelmitta ostoslistassa. Heräteostoksia teen vain silloin, kun sydän kirjaimellisesti pomppaa materiaalisesta rakkaudesta ensisilmäyksellä. Ne harvat kerrat sallin itselleni mielelläni, jos hintalappu ei aivan pyörrytä.

Homevialaura_1039

Miten blogin pitäminen vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseeni? En ikimaailmassa ostaisi mitään vain blogin tähden, sen sanon käsi sydämellä, mutta pienissä ostoksissa blogi madaltaa lompakon raottamisen kynnystä. Saatan ostaa paremman kukkakimpun, jota en muuten sillä hetkellä raaskisi, kun saan siitä kaunistusta kuvaan. Tai saatan napata pikkuputiikista mukaani keittiöpyyhkeen, koska tiedän siitä olevan iloa kuvienkin lisäksi. Hyvin harmitonta yhtä kaikki.

Homevialaura_4390

Varmasti shoppaileminen blogia varten on tyypillisempää muotiblogeissa, kun lukijat odottavat uusia päivän asu -kuvia jatkuvalla syötöllä. Onneksi sisustusmaailmassa kukaan ei odota, että sohvaa vaihdettaisiin kuin paitaa. Nykyään en mielelläni edes lukijana seuraa sellaisia blogeja, joiden pääasiallinen sisältö rakentuu vain uuden ostamisen varaan. Ahdistun, sillä shoppailuviettiäni ei pidä yksin kurissa pankkitili, vaan myös halu elää hyvässä feng shuissa ilman turhaa tavaraa.

Homevialaura_1541

Muuten käytän itsekin omissa ostopäätöksissä bloggaajia apuna. Kuka sen parempi poimimaan tavaratulvasta omantyyliset helmet. Ilahdun, jos oma lukijani löytää suosituksestani etsimänsä tuotteen, mutta en toivo, että innostan ketään ramppaamaan turhilla ostoksilla. On omanlaistaan esteetikon elämää, ettei kaikkea kaunista koe tarvetta omistaa itse, vaan että joitain asioita pystyy ihailemaan muuten.

Mitä ajatuksia kuluttaminen teissä herättää? Entä lietsovatko blogit ostamaan?

Comments

  1. says

    Ihana teksti Laura!

    To the point! Ymmärrän kukkakimppiostokset ja muut, mutta merkkilaukut kertakäyttökamana kuulostaa surulliselta. Toisaalta taas, ei sekään minulle kuulu.

    Varmaan jokainen joutuu miettimään paljon mihin rahansa käyttää. Meillä ei ole esimerkiksi autoa ja se kuluerä menee lentolippuihin ja matkustamisen.

    Suomessa varsinkin ei olla ehkä totuttu itsensä palkitsemiseen tai hellimiseen ja vaikkapa kalliin korun ostaminen tiskikoneen sijaan nähdään tuhlailuna.

    Tämä aihe on minusta hyvin mielenkiintoinen,sillä se on vahvasti kiinni meidän kulttuurissa.

    • Laura says

      Kiitos, Sohvisein! Ihan samaa mieltä: tosi mielenkiintoinen aihe, joka kertoo kulttuuristamme paljon. Suomessa ei tosiaankaan ole yhtä hyväksyttyä panostaa vaikka tyyliin kuin Ranskassa ja Italiassa. Itsekin syyllistyn siihen, että en osaa käydä esimerkiksi kauneushoidoissa ilman lahjakorttia omalla rahalla, vaikka syytä olisi. Palveluista ravintoloihin osaankin jo sitten panostaa huomattavasti enemmän. Tulen kai vain onnellisemmaksi ruoasta kuin hemmottelusta. :)

      Auto on myös loistava esimerkki kuukausittaisesta menosta. Meillä on auto, mutta tiedostan, että se on ehdottomasti pois monesta muusta. Vakituiset automenot vielä onkin helppo arvioida ja pitää kurissa, mutta en tosiaan tiedä, millä kustantaisimme korjaukset, jos menopeli hajoaisi yhtäkkiä alle. Autoton saa tehdä aika monta taksimatkaa kuussa samalla hinnalla, joten liikkua voi mukavasti niinkin. Silti taksin käyttö nähdään jostain ihmeen syystä kauheana tuhlailuna, mutta omalla autolla sopii kyllä arvostelijoidenkin mielestä huristella.

  2. says

    Hyvä ja mielenkiintoinen teksti! Tuotteiden pitkäikäisyys ja eettisyys ovat sellaisia asioita, joita jokaisen tosiaan toivoisi miettivän ennen ostopäätöstä. Vaatteissa nämä ehkä osataankin jo ottaa usemmin huomioon, mutta samalla tavalla sisustustuotteet voidaan valmistaa epäeettisissä olosuhteissa tai ne voivat huonolaatuisina olla lähinnä kertakäyttötavaraa. Itse sisustustuotteiden valmistajana koetamme sivuillamme tehdä valmistusprosessin ja maton vaikutukset mahdollisimman läpinäkyviksi.

    • Laura says

      Eettisyys on ehdottomasti asia, johon toivoisin, että kiinnittäisin itsekin jatkossa enemmän huomiota ostoksilla mahdollisuuksien mukaan. Tietyt yritykset viestivät tuotantoprosesseistaan tosi hienosti ja läpinäkyvästi, mutta useimmiten kuluttajana on mahdoton tietää, millaista toimintaa euroillaan tukee. Hienoa, että näytätte omalla toiminnallanne esimerkkiä. :)

  3. Maija says

    Mahtava postaus Laura! Kommentoin ensimmäistä kertaa blogiisi, vaikka olen sitä alusta asti seurannut. Etenkin kommenttisi kateudesta osui ja upposi – kyse on jokaisen omista valinnoista ja uhrauksista. Tykkään tällaisista pidemmistä postauksista ja kiva kun raotat vähän persoonaa blogin takana!

    • Laura says

      Kiitos kommentista ja palautteesta! Terveisiä on aina tosi kiva saada varsinkin pitkäaikaiselta lukijalta. Tykkään myös itse kirjoittaa pohtivammin aina, kun vaan ehdin. Siksi on erityisen kiva kuulla, että te tykkäätte ja jaksatte lukea myös pidempiä juttuja. :)

  4. Susanna says

    Hyvä kirjoitus! Voihan joskus jokin blogauksessa oleva tuote/palvelu insipiroida minut ostoksille, mutta enemmän kyllä käy tasan päinvastoin: saan iloa pelkästä katselusta ilman, että minun täytyy itse ostaa mitään. Blogin lukeminen on kuin ikkunaostoksilla olemista. Saa visuaalista iloa ilman kukkaron avaamista.

    Jos ekologiset ja eettiset näkökulmat unohtaa, niin tavarapaljous aiheuttaa myös stressiä. Tavara vaatii paljon tilaa ja työtä, jotta roina pysyy järjestyksessä. En ole itse harmstraaja, mutta vähemmälläkin tulisi toimeen… Sen huomaa taas, kun kaivaa syksyvaatteita esille (ai minulla oli tuollainenkin!)

    • Laura says

      Osuva vertaus, kiitos! Myös itselleni blogien lukeminen on kuin ikkunashoppailua tai kaupungilla kiertelyä, ihastelemista, mutta ei välttämättä ostamista. Harvoin ostan mitään blogipostauksen perusteella ainakaan siltä istumalta. Enemmänkin jokin oman tyylinen tuote voi jäädä haaveena takaraivoon. Sanos muuta! Olen niin samaa mieltä, että turha tavara on hirveä energiasyöppö, emmekä me edes tässä yltäkylläisyydessä muista, mitä omistamme. Aloin juuri lukea monen hypettämää Kon Mari -kirjaa tavaran karsimisesta ja järjestelystä. Saa nähdä, saako se entistä minimalistisemmaksi. ;)

  5. says

    Huippu kirjoitus, pisti miettimään omaa ostokäyttäytymistä kyllä kovin! Pikkuhiljaa, pienillä teoilla, minäkin olen matkalla ekologisempaa ostamista ja omistamista. Törsään liian usein silti ketjuliikkeiden lumppuihin ja esim “kertakäyttö” -mekkoihin.

    • Laura says

      Kiitos, Jasmiina! Kiva kuulla, jos kirjoitus herätti ajatuksia. Vaikka tuomitseva sen ei tietenkään ollut tarkoitus olla, olen itsekin vielä kaukana malliesimerkistä. Jokainen pieni teko ja ostamatta jätetty turhake on kuitenkin mielestäni oikea askel eteenpäin. :)

  6. hanneleh says

    Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teksti. Olen vanhemmiten (37v) alkanut enemmän ja enemmän miettiä ostoksiani ja yritän panostaa laatuun ja pitkäikäisyyteen. Silti edelleen tulee niitä heräteostoksiakin ostettua. Yritän joka kerta oppia virheistäni ja käyttää vaatteet mahdollisimman loppuun asti. Mistä muuten olet löytänyt hyvät kashmir neuleet?

    • Laura says

      Kiitos palautteesta, kiva kuulla! Kliseisesti ikä todellakin auttaa tässä asiassa. Teini-ikään vain kuuluu itsensä etsiminen – myös tyylillisesti. Oman tyylin löytämisen jälkeen on paljon helpompi kuluttaa laadukkaammin ja pitkäjänteisemmin. Ja sama täällä! En todellakaan voi sanoa, ettenkö tekisi enää ikinä hutiostoksia, mutta onneksi joka vuosi vähemmän. Niitä harvoja kertoja en jää suremaan, vaan otan opiksi ja annan tai myyn tuotteen mahdollisimman pian eteenpäin. Siinä en näe järkeä, että hutiostoksen pitää väkisin kaapissa. Ei sillä tavalla saa rahoja takaisin, mutta vielä enemmän hutiostos ärsyttää kaapin tukkeena ”epäonnistumisesta” muistuttamassa. Nämä kashmirneuleet ovat itse asiassa suhteessa hyvinkin edullisia löytöjä. Toinen Espanjan Zarasta vuosia sitten ja toinen Uniqlosta, japanilaisketjusta, jolla on laaja ja hyvä kashmirvillaisten perusneuleiden valikoima. Kauniita kashmirtuotteita tekee myös kotimainen Arela, se kannattaa kurkata.

  7. TiiaT says

    Hyvin kirjoitettu postaus. Vaikutat fiksulta kuluttajalta :) Tuo loppuun kirjoittamasi “On omanlaistaan esteetikon elämää, ettei kaikkea kaunista koe tarvetta omistaa itse, vaan että joitain asioita pystyy ihailemaan muuten.” käy itselläni toteen siinä, että luen blogeja ja ihailen kauniita kuvia sisustuksista ja muodista, kuitenkaan tarvitsematta hankkia niitä itselleni.

    • Laura says

      Kiitos, Tiia! Yritän parhaani mukaan olla fiksu kuluttaja, vaikka vielä on paljon opittavaa. Niinpä! Toinen kommentoija sanoikin osuvasti, että blogien lukeminen on parhaimmillaan kuin ikkunashoppailua. Voi ihailla ja inspiroitua ilman, että aina tarvitsee ostaa. :)

  8. says

    Aivan kuin omasta kynästä tämä teksti, kiitos! Minusta ajoittain tuntuu, että olen vielä siinä vaiheessa, ettei oma maku ja tyyli ole täysin kehittynyt – hutiostoksia tulee väkisinkin. Mutta koko ajan mennään minimalistisempaan suuntaan ja laatu korvaa määrän-ajatusmaailmaan. Small steps, small steps…

    Vaikka kuinka haikailen kalliiden ja hienojen “statusasioiden” perään, olen silti päättänyt oman aikani olevan kaikista tärkein hyödyke, mistä en suostu luopumaan. Siksi teen osa-aikatöitä. Jostain joutuu taloudellisessa mielessä tinkimään, mutta olen aina vitsaillut, että onpahan enemmän aikaa metsästää tarjouksia! Loppujen lopuksi kalliin tuotteen ostaminen ei edes ole kovin palkitsevampaa, enemmän minun sydämeni sykkiin kun teen oikein hyvän löydön – toki harkitun sellaisen. ;)

    Keskustelu kuluttamisesta ja materialismin kaipuusta tulee varmasti vain lisääntymään yhteiskunnassamme, ja hyvä niin. Jokaisen on aika herätä ja tarkastella kulutustottumuksiaan.

    • Laura says

      Tosi kiva kuulla samanlaisesta ajattelumaailmasta, kiitos kommentista! Oman tyylin löytäminen tosiaankin ottaa aikaa, vuosiakin. Itse olen löytänyt avun (tähänkin) Pinterestistä. Sinne kerään omantyylisiä muoti- ja pukeutumiskuvia. Niiden perusteella on helppo hahmottaa oman tyylin kulmakivet ja kuvissa usein toistuvat suosikit. Välillä kopioin sieltä suoraan jopa kokonaisia asukokonaisuuksia. Siis en osta uutta, vaan yhdistelen omia vaatekappaleitani uudella, kuvien inspiroimalla tavalla.

      Täällä Jorma Tarjoushaukka liputtaa myös hyvien löytöjen puolesta! Löysin itse jokin aika sitten outletista Dieselin boyfriend-farkut, joista sai alennetusta hinnastakin vielä -80%. Tuskin mistään ostoksesta olen saanut sellaisia kiksejä! Näin on, on tosi tärkeää keskustella näistä aiheista, kun maailma on menossa, mihin on. Vapaa-aika on tosiaan usein rahaa arvokkaampaa, joten hienoa kuulla, että olet mahdollistanut itsellesi osa-aikatyön. :) Nauti!

  9. Emppa says

    Erittäin hyvä kirjoitus ! Yhdyn täysin esittämiisi periaatteisiin, mutta näinä ankeina talousaikoina lisäisin vielä yhden eli kotimaisuus. Aina kun minulla on realistinen vaihtoehto valita kotimaisen ja ulkomaisen tuotteen välillä, maksan vaikka vähän enemmän kotimaisesta. Ruokakaupassa tätä kotimaisuusperiaatetta on helppo noudattaa, mutta kieltämättä vaatteiden, asusteiden ja kenkien osalta tilanne on hankalampi. Vaikka monet suomalaiset toimijat ovatkin siirtäneet varsinaisen tuotannon ulkomaillle, pyrin edelleen suosimaan edes suomalaista suunnittelua ja brändiä. Harmi vain, että henk. koht. makumieltymykseni ei oikein kolahda kohdilleen esim. Marimekon osalta, mutta esim. Rilsiltä ja Andiatalta löydän kyllä kelpo vaihtoehtoja. Samoin Marja Kurjen käsilaukkuvalikoima pn kehittynyt hyvään suuntaa. Suositaan suomalaista ladies !

    • Laura says

      Kotimaisuus, amen! Kuten viimeaikojen Arabian keramiikkatehdasta koskevista uutisistakin voi päätellä, ei meillä kohta ole täällä enää sitäkään vähää kotimaista tuotantoa. Itse en kuitenkaan näe valmistusmaata maailmanloppuna, kunhan osaaminen, brändäys, suunnittelu ja markkinointi pysyisivät täällä. Sitähän ne ruotsalaiset suurimmaksi osaksi tekevät. Eivät he itse tuotteitaan valmista, mutta keksivät silti kansantaloutta edesauttavia, kansainvälisesti menestyneitä konsepteja liukuhihnalta. Itsekään en ole Marimekko-tyttöjä tyylillisesti, vaikka muuten toivon brändille kovasti onnea ja menestystä. Ril’sillä ja Andiatalla on kaunis klassinen meininki, ja Marja Kurki tosiaan koko ajan nostanut profiiliaan. Itse olen tosi ylpeä, että olen päässyt tekemään niin paljon yhteistyötä Balmuirin kanssa, joka myös mielestäni tuulettaa käsitystä suomalaisesta designista. :)

  10. says

    Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Itsekin pohdin jatkuvasti omaa ostokäyttäytymistäni, joka on onneksi muuttunut kestävämpään suuntaan. Minua on alkanut yhä enemmän ja enemmän ahdistamaan ketjulliikkeiden valtavat tavaramäärät ja kaupoilla käyminen ei ole enää miellyttävä, vaan jopa vähän kauhistuttava kokemus. Hyvä pointti kuitenkin tuo tasavertaisuus – en ole asiaa miettinyt siltä kannalta lainkaan. Pitäähän se niinkin olla, että vaatteet ovat kaikkien saatavilla. Haluaisin kuitenkin blogillani enemmän välittää sellaista kuvaa, että kannattaa ostaa ennemmin harvemmin ja hieman laadukkaampaa kuin hetken mielijohteesta edullista. En myöskään koskaan ostaisi mitään “blogia varten”, vaan ihan omaa vaatekaappia ja sen käytännöllisyyttä ajatellen :) Kukkakimput tietysti saattavat olla asia erikseen ;)

    • Laura says

      Kiitos, Emmi! Sehän on jo puoli voittoa, että pohtii omaa kuluttamistaan ja tiedostaa sudenkuopat. Ihmisiähän tässä vain ollaan, joten täydellisyyttä ei tarvitse odottaa keneltäkään, mutta silkka välinpitämättömyys suututtaa. Olen ihan samaa mieltä, että valtavissa ketjuliikkeissä shoppailu on usein kaukana miellyttävästä ostokokemuksesta. Ostan usein esimerkiksi sukkahousuni ja aluspaitani H&M:stä, mutta mieluummin netistä parilla klikkauksella, ettei tarvitse nähdä sitä loputonta penkomisen ja kokojen etsimisen vaivaa isosta, usein sotkuisesta myymälästä. Blogistasi välittyy ehdottomasti laatu, tyylisi on tosi kiva. :)

  11. Ninnu says

    Hyvä kirjoitus! Itse samoja asioita pohtineena olen tehnyt tietoisen päätöksen muokata vaatekaappiani klassiseen suuntaan. Laadukkaita vaatteita perusväreissä, joita voi sitten piristää kunkin kauden mukaisilla tehosteväreillä halutessaan. Sama pätee oikeastaan sisustamiseen. On ottanut aikansä tällaiselta tunneshoppailijalta, mutta uskon että aikaa myöten opin uuden tavan kuluttamiseen yhä varmemmin.

    • Laura says

      Kiitos palautteesta ja kokemuksista! Väitän, että meillä klassisilla pukeutujilla ja sisustajilla on itse asiassa aika helppoa. Ennen muinoin, kun käytin enemmän värejä ja kuoseja, ja kun tyylini oli muutenkin sekalainen, tuli ostettua kaikenlaista turhaa, joka ei sitten sopinutkaan minkään kanssa. Nyt kun vaatekaappi rakentuu pääasiassa yksiväristen valkoisten, mustien, beigejen, harmaiden ja tummansinisten kappaleiden varaan, kaikki sopii kaikkeen, eikä vaatteita täydy olla määrällisesti niin paljoa, kun vaihtelua saa eri yhdistelmillä. Ihan varmasti, varsinkin nyt kun tiedostat asian, saat pikkuhiljaa hilattua vaatekaappia ja sisustusta mieleiseesi suuntaan. Ja siltikin ajattomia klassikkoja voi hyvin maustaa silloin tällöin trendeillä. :)

  12. paulii says

    Hei! Löysin hiljattain blogisi Alexa Dagmar -blogin kautta ja tykästyin kovasti. Varsinkin tämä juttu oli niin hyvä, että päätin ihan kommentinkin naputella. Kuluttamista on hyvä miettiä ja löytää siihen näkökulmia ja vinkkejäkin. Itselle tärkeimpiä rahareikiä on matkustaminen, asuminen ja harrastaminen. Eniten ihmetyttää se, miten paljon ihmiset kommentoivat toistensa rahankäyttöä, se kun on hyvinkin henkilökohtainen asia, ja eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä -kuten sanoitkin. Esimerkiksi itse laitan melko suuren summan viikottaisiin ratsastustunteihini. Harrastus on minulle rakas ja karsisin kaikesta muusta ennemmin kuin siit, jos tuloni pienenisivät. Silti ei-hevosihmiset kauhistelevat harrastuskulujani ja vertailevat niitä omiin mahdollisiin harrastuskuluihinsa. Toisaalla taas hevosenomistajatuttuni ihmettelevät miksi en osta omaa hevosta (joka on jo moninkerroin kalliimpaa kuin tunneilla käyminen). Samaan aikaan saan siis perustella miksi tuhlaan muutaman satasen kuussa harrastukseeni, sekä miksi en tuhlaa tonnia kuussa siihen. Hullua! Siksi tietysti, että olen tyytyväinen juuri tähän itse valitsemaani tilanteeseen.

    • Laura says

      Ihana, että löysit tänne Alexan kautta ja lämpimästi tervetuloa! Kiitos myös kommentista, ne ilahduttavat aina. Aivan loistavan esimerkin sanoit ratsastusharrastuksestasi! Tunneilla ei saisi käydä, kun se kallista, mutta hevosen voisit kyllä mennä ostamaan. Naurattaa, vaikka ei kai saisi. :D Vähän sama juttu, kun mitä kirjoitin aikaisempaan kommenttiin autoista ja takseista. Taksilla ajelu nähdään kalliina tuhlailuna, mutta oman auton hankinta muka fiksuna (meillä siis on auto, mutta tiedostan, ettei se tosiaan ole mikään ”sijoitus”, vaan kunnon rahareikä). Tässä maassa tuntuu, että kaikki pitäisi aina omistaa. Ja toisena mieleen tulee kateus. Varmasti moni on kateellinen sinunkin ratsastusharrastuksestasi. Ei niinkään sen kalliin hinnan vuoksi, mutta ehkä siksi, ettei heillä itsellään välttämättä ole mitään niin palavaa intohimoa kuin sinulla. Rakas harrastus antaa elämään tosi paljon, eikä se siksikään ole suoraan rahassa mitattavissa.

  13. Mari K says

    Olen seurannut muutamia sisustus- ja lifestyleblogeja useamman vuoden ajan. Olen huomannut, että blogit todella vaikuttavat kulutustottumuksiin. Itseeni vaikutus on ollut suuri, vaikka kyseessä ei ole kulutustottomuksiini ainoa vaikuttava tekijä. Ennen blogimaailmaan tutustumista en välittänyt siitä, minkä merkkinen ostamani laukku tai vaate on, saati mistä materiaalista ostamani tuote on valmistettu. Enkä kyllä tiennyt monen merkin olemassaolostakaan! Nykyään vaatteen tai muun tuotteen merkki on noussut yhä enemmän merittäväksi tekijäksi ostopäätöstä tehdessäni. Muita ostopäätökseeni vaikuttavia tekijöitä ovat tuotteen hinta, oma taloudellinen tilanteeni, tuotteen sopivuus minulle (esim. vaatteen istuvuus) sekä onko minulla tarvetta kyseiselle tuotteelle. Merkistä huolimatta en osta tavraa, joka ei sovi tyyliini tai on muuten minulle ostohetkellä epäsopiva.

    • Laura says

      Ihan totta! Tähän varmaan vaikuttaa koko sosiaalinen media Instagram-postauksia myöden. Mitä enemmän kauniita tavaroita näkee, sitä enemmän on houkutuksiakin. Vastapainona toivoisi, että bloggaajat ja somettajat jakaisivat avoimesti myös niitä kokemuksia, jolloin tuote ei ole vastannut odotuksia tai laatu hintaa. Silloin vaikutus kuluttamiseen olisi myös käänteinen: ei tulisi tehtyä samoja virheostoksia ja brändit joutuisivat entistä enemmän panostamaan tuotteisiinsa. Shoppailuperiaatteesi kuulostavat fiksuilta, hyvin samoilla linjoilla mennään. :)

  14. Maris says

    Hieno kirjoitus. Mun oma kulutusfilosofia on aika pitkälle samanlainen. Tällä hetkellä on työn alla ylimääräisestä tavarasta eroonpääseminen, eli jossain vaiheessa en ole ollut ihan niin tiedostava kuluttaja. Päivittäisessä elämässä käytän toki rahaa aika huolettomasti..laadukas ruoka, kukat, kosmetiikka ja vaatteet. En osta paljon tai päämäärättömästi, vaan tarpeeseen ( kukat on aina tarpeeseen ..)ja silloin en välttämättä katso hintoja. Tykkään matkustella ja siihen menee iso osa rahoista, vaikka budjettimatkailija olenkin. Kotia sisustan harkiten, uutta ja vanhaa yhdistellen.

    Olen päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, ettei enää onneksi tarvitse miettiä aina pankkitilin saldoa, mutta asiat on ollut toisinkin eli ymmärrän hyvin myös rahan arvon ja miltä tuntuu kun se ei vaan riitä.

    Blogeja luen paljon ja tykkään yleensä katsella ja ihailla sitä mitä niistä näkyy. Omaan ostokäyttäytymiseeni niillä ei juurikaan ole vaikutusta. Usein kyllä mietin joidenkin blogistien kohdalla, että minkä nautinnon siitä ostohysteriasta saa..jotenkin vaikuttaa välillä aika maaniselta touhulta. Mutta jokainen tavallaan 😃

    • Laura says

      Kiva kuulla että tykkäsit ja kiitos omien kokemusten jakamisesta! Varmaan moni muukin kaltaisemme on löytänyt kultaisen keskitien. On tärkeää nauttia kivoista asioista, mutta päätön ostohysteria ei ole tätä päivää. Tosi ihana, että olet löytänyt ne asiat, joista nautit ja päässyt tilanteeseen, ettei rahasta tarvitse koko ajan stressata, vaikka sitä edelleen osaa arvostaa. Myös kiinnostuksen kohteet kuulostavat meillä tosi samanlaisilta. Tavaroiden karsimiseen kannustan aina! Mikään ei ole puhdistavampaa ja operaation jälkeen niitä tavaroita, jotka jäävät jäljelle, osaa arvostaa ihan erilailla. :)

  15. Pauliina says

    Hyvä ja ajankohtainen aihe, kiitos rehelliseltä vaikuttavasta kirjoituksesta. Meillä ajatukset kuluttamisesta kohtaavat pitkälti. Mitä olen jo pidempään miettinyt, onko halpisketjujen pakko valmistaa niitä lumppuja niin julmettomat määrät? Mihin menevät kaikki Henkkamaukan myymättömät vaatteet? Voin vain kuvitella millaiset määrät niitä jää esim yhden sesongin jäliltä, entä parissa vuodessa…? Kaikissa maissa joissa niitä myydään? :| Ymmärrän toki että on tärkeää tasavertaisuuden kannalta että on edullisempiakin vaatteita saatavilla mutta paljonko niitä tarvitsee tehdä esim yhtä syysmallistoa varten? Toiseksi, omistan itse muutaman hinnaltaan nelinumeroisen laukun, mutta nämä ovat olleet useamman vuoden haaveissani ja tulevat oikeasti olemaan käytössäni kunnes hajoavat, ja ovatkin olleet jo pari vuotta käytössäni ja ovatkin harkittuja ostoksia jotka eivät huutikseen tule päätymään. Pakko kuitenkin blogeja seuraavana myöntää, että ymmärsin heti mitä tarkoitit todellisesta elämästä irtautumisella, kun näitä nelinumeroisia laukkuja esitellään blogeissa tyyliin että “hups tulipa taas tästä näin vaan ostettua tälläinen uusi ihku veska, pitääkin mennä ostamaan vielä toinen eri kuosissa ja ottaisin lasin shampanjaa raskaan shoppingin päälle…” :) Tämä saa minutkin ymmälleni :\ Älä ikinä shoppaa mitään meitä lukijoitasi varten, sinun ihana tyylisi (sama kuin omani ;) ) riittää meille! Mielestäni se että pitää koko ajan shopata sitä viimeisintä uutta jotta pääsee blogissa esittelemään on kyllä tosi surullista. -P

    • Laura says

      Kiitos, Pauliina! Sanos muuta, vaateteollisuuden vuodessa valmistamat vaatevuoret ahdistavat todella paljon. :( Saan usein ahdistusta kirppiksilläkin. Vaikka ajatus kierrättämisestä on kaunis, en voi muuta kuin miettiä, mistä ihmeestä kaikki sekin käytetty roina löytää paikkansa. Ymmärsit tosiaan juuri oikein laukkupointtini. Arvostan itse asiassa ihan tosi paljon sitä, että johonkin tuotteeseen panostaa paljon ja että ostosta käyttää vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja parhaimillaan merkkilaukku periytyy äidiltä tyttärelle. Toivon, että voin joku päivä itsekin tehdä ainakin yhden niin hyvän hankinnan. :) Mutta se, että luksuskaupoissa käydään kuin maitokaupassa, hämmästyttää. Ja nimenomaan se, että ostos esitellään naivisti hihitellen, että hups vaan, sinne meni pari tonnia. En ikinä kehtaisi. Siitä lupaan pitää kiinni, että en osta mitään blogia varten. :) Kiitos ihanista sanoista ja hyvästä ajatusten vaihdosta!

  16. says

    Kuten jo instassa kommentoinkin, mahtava ja ajatuksia herättävä postaus! Parin viime vuoden ajan olen aina vaan enemmän ja enemmän siirtynyt vaatteiden ja asusteiden kanssa keskittymään laatuun määrän sijaan. Toki tämän vuoksi omaan kaappiin on päätynyt arvokkaampia laukkuja kuin aiemmat parin kympin tekonahkaveskat, mutta toisaalta joka ikinen näistä on käytössä eikä yhtäkään ole tullut mieleen myydä pois, sen verran toisistaan eroavat.

    Vaatteiden kanssa materiaalit ovat nousseet aiempaa tärkeämmäksi kriteeriksi ostopäätöksessä, toki hinta-laatusuhteen huomioon ottaen. Kuitenkin varsinainen käytössä oleva vaatemäärä on suht pieni ja nyt muuton yhteydessä raakkasin kaapista reippaasti pois ne “ehkä tälle joskus jotain käyttöä tulisi”-yksilöt, jotka on hankittu useampi vuosi sitten. Niiden matka saa jatkua kirpparille ja ilostuttakoon ne jotain toista, kun kerran ovat käyttökelpoisia. Nykyään huomaan myös olevani harkitsevampi ostoksissani. Vaatteista nappaan kuvan sovituskopissa ja mietin hankintoja, jolloin hutiostoksien määrä on käytännössä nolla.

    Se mun akilleen kantapää on kosmetiikka ja ihonhoito, johon bongailen suosituksia blogeista ja YouTuben kauneusvloggareilta. Toki siinäkin yritän pitää järjen päässä eli tuhottomasti ei avonaisia tuubeja kaapeista löydy vaan uutta ostetaan, kun vanha on käytetty loppuun, mutta varmasti jonkun mielestä nykyistä vähemmälläkin pärjäisi. Näin varmasti onkin, mutta pidän jollain tapaa kosmetiikkaa harrastuksenani ja hemmottelen sillä itseäni. :)

    • Laura says

      Kiitos Jaana! Ihana, kun aiheesta keskustelu puhkesi näin aktiiviseksi. :) Ihan saman ajan olen teininä kokenut, että hyllyt pursuavat kahdenkympin laukkuja. Miten paljon enemmän nautinkaan tästä, että kaapissa on vain pari tosi mieluisaa ja monikäyttöistä. Muutto on aina todella hyvä hetki käydä tavaroita läpi! Tai oman filosofiani mukaan riittää kuvitteellinenkin muutto ja ajatusleikki: jos nyt muuttaisin, olisiko tämä tavara X niin mieluisa tai tarpeellinen, että pakkaisin ja kantaisin sen mukaani? Jos ei, niin siitä kannattaa jo luopua, vaikka muuttoa ei olisikaan. Vain jatkuvalla karsinnalla homma pysyy hanskassa. Kosmetiikka on oikein sallittu ja ymmärrettävä heikkous naiselle. :) Vaikka en yleisesti ottaen ole itse “kosmetiikkahullu”, elän kausia, jolloin innostun kovasti uusista purnukoista ja googlailen kaiken maailman kauneusjuttuja, joten ymmärrän “harrastustasi” hyvin. ;)

  17. says

    Hyvä kirjoitus, joka sai ajattelemaan kuluttamista ja rahaa. Luin aiemmin Nooran kirjoituksen vastaavasta aiheesta ja viikonlopun fundeerausaihe olikin sitten raha&kulutus. Sinä olet löytänyt oman kultaisen keskitiesi, osin noiden kertomiesi kirpparikassi-harharetkien kautta. Onnittelut siitä ja jatka kaunista blogiasi samaan tahtiin :) Minäkin olen hämmästellyt vaatteiden ketjuliikkeiden aiheuttamaa kuluttajakäyttäytymistä. Moni ostaa vaatteita kertakäyttöön ja vaatteet ovat nykyisin jo ongelma jätteenä. Ihmiset siis viskaavat vaatteita suoraan roskikseen, vaikka ne voitaisiin hyödyntää jätteiden käsittelyssä. Minulla onkin yksi pyyntö teille kaikille: lajitelkaa kaikki jätteeksi menevä! Me kaikki kulutamme, ja sallittakoon jokaiselle kuluttaminen omalla tyylillään oman kukkaron puitteissa.

    • Laura says

      Moi Titta ja kiitos! Tämä on kyllä tosi tärkeä puheenaihe ja kiva, kun Noorakin otti niin osuvasti aiheeseen kantaa. Koitan parhaani mukaan pitää tämän kultaisen keskitien ja tietysti skarpata kuluttajana edelleen. :) Jätteen määrä minuakin ahdistaa ihan todella paljon. Se on hirvittävää, miten paljon tekstiiliä vaateteollisuus tuottaa jo yhteen mallistoon, saati koko vuoden aikana. :( Kiitos hyvästä muistutuksesta, jätteiden lajitteleminen kunniaan!

  18. Sini says

    Hyvä postaus! Luen mielelläni ja mielenkiinnolla bloggaajien kulutustottumuksista, koska blogeista jää usein sellainen kuva, että on rahaa kulutetaan isoja määriä ja jatkuvasti sisustukseen, vaatteisiin&asusteisiin, matkusteluun jne. (ei nyt välttämättä juuri sinun blogistasi). Blogit vaikuttavat valtavasti siihen mitä haluan ja tällaiset kirjoitukset avaavat aina silmäni. Kiitos tästä :) Noihin kashmirneuleisiin liittyen pyytäisin postausta luottomerkeistäsi. Olen itse herännyt vastikään siihen, että kannattaisi ostaa enemminkin laatua ja harvemmin, kuin halpiskaupoista ja useammin. Mutta mihin merkkeihin kannattaisi panostaa? Esim. kashmirneule on melkoisen hintava ja pelottaa laittaa iso summa rahaa, jos neule ei olekaan laadukan.

    • Laura says

      Kiitos, Sini! Tosi kiva, että kommentoit noin. Yritän ainakin omalta osaltani edustaa sitä, että puhun asioista myös niiden oikeilla nimillä. Vaikka blogin aihepiirit liikkuvat muuten “pinnallisissa” aiheissa, kuten sisustamisessa ja tyylissä, joskus on hyvä nostaa kissa pöydälle ja ruotia ilmiöitä syvemmin. :) Beige kasmirneule on ostettu vuosia sitten Espanjan Zarasta ja harmaa japanilaisketju Uniqlosta, jolla on hyvä kasmirvillaisten perusneuleiden valikoima. Itse asiassa en joutunut edes maksamaan neuleista paljoa enempää, mutta silti sain laatua ja pehmeyttä vuosiksi, koska neuleet edustavat kyseiden liikkeiden tuoteparhaimmistoa. Totta kai kashmirtuotteissakin on eroja, mutta en itsekään uskaltaisi laittaa neuleeseen montaa sataa. Mitä jos malli ei enää 10 vuoden päästä tunnu omalta tai mitä jos heitän heti kättelyssä jonkun punkkulasillisen päälle? ;) Sanoisin, että jo 70-150 eurolla voi saada oikein hyvän neuleen vuosiksi, kun tsekkaa materiaalin, pesumerkinnät ja ompelun laadun.

  19. says

    Aivan loistava postaus!!! Ja niin samoilla linjoilla :) Paljon on tullut sorruttua turhuuksiin ja hetken huumaan, mutta nykyään voin sanoa olevani kyllä melko tarkkaan harkitseva ostaja :) Mulla tulee myös tosi surullinen olo kertakäyttöostoksista:( Pitkällä reissulla ollessani opin arvostamaan entistäkin enemmän jokaikistä vaatetta, kenkäparia ja laukkua mitä kotoa löytyy. Jos jollekin ei ole käyttöä, annan sen mielelläni eteenpäin jollekin joka siitä ilahtuu. Uusia juttuja tulee kotiin nykyään vain hyvästä syystä ja tarpeeseen.
    Ja wou- Canonin vanha kamera yllätti mut täysin, olisin luullut, että uusin tuliterä käytössä :D Vaikka kyllä mä sen tiedän, että ei se kamera vaan se kuvaaja;) Sulla on AINA ollut upeat kuvat <3 :)

    • Laura says

      Moi Mona! Tervetuloa takaisin koti-Suomeen ja paljon onnea yrittäjän uusista hienoista tuulista. :) Niinpä, kai tämä vain täytyy oppia kantapään kautta. Muuttamisen ohella matkustaminen on mahtava tapa selvittää, mitä oikeasti käyttää tai jää kaipaamaan. Jos tavaraa X ei halua ottaa mukaan, eikä sitä muista edes kotiin palatessa omistavansa, kannattaa se suosiolla kierrättää. Erityisen ihana ajatus on antaa se jollakin toiselle, joka siitä ilahtuu. Jep, Canonin halpisrunko. Jokin aika sentään panostin sen verran, että vaihdoin Canonin kittilinssin Sigman edulliseen kittilinssiin. Yritän sinnitellä setillä siihen asti, kunnes voin sitten kerralla siirtyä täyskennoiseen. Vanhainkodissa ehkä. :D Kiitos ihanista ja kannustavista sanoista. <3

  20. Iina says

    Palasin juuri lomalta ja ensitöikseni selasin kaikki siltä ajalta kertyneet postauksesi. Kertonee siis, että pidän kovasti blogistasi. Kiitos siis ihanasta ja inspiroivasta blogista! Ja tästä ajankohtaisesta ja merkittävästä aiheesta. Kuluttamisen ja rahankäytön tuominen esiin on minusta ensiarvoisen tärkeää blogeissa. Se raottaa hieman totuuden verhoa, blogeista kun saa usein kuvan ainaisesta uuden ostamisesta niin vaatteiden kuin kodin tuotteidenkin osalta. Varsinkin nuoret (ja mikset vanhemmatkin) lukijat saattavat saada vahvoja vaikutteita blogeista. Toisaalta näen blogit myös hyvinä vaikutuskanavina, joilla on mahdollisuus ohjata lukijoita järkevään kuluttamiseen ja laadun ostamiseen. Itse olen parin viime vuoden aikana huomannut kaveripiirissäni muutoksen kuluttamisen suhteen. Koen, että ihmiset ostavat nykyään vähemmän, panostavat enemmän laatuun ja tutkivat tarkemmin esimerksi vaatteiden materiaalimerkintöjä. Ehkä olemme kaveripiirissäni vain kasvaneet aikuisiksi myös tämän suhteen tai sitten asia kertoo (kuten toivon) laajemmasta muutoksesta. Itse ostin juuri ensimmäisen Chanelini, klassisen 2.55-laukun, johon säästin vuosia. Laukku maksoi paljon, mutta tiiedän, että käytän laukkua vielä vuosien ja vuosiekymmenien kuluttua. Ehkä jopa omat lapseni tulevat käyttämään sitä. Laukku on secod handia vuodelta -96 ja täysin uudenveroisessa kunnossa. Mielestäni tämä kertoo jotakin olennaista laadusta.

    Nyt kun kommentin jätän, en voi olla kysymättä tuosta kuvassa olevasta HAYn naulakosta. Olen itse harkinnut pidempään kyseisen naulakon ostoa, sillä uskon sen olevan nimenomaan kestävä ja omaan sisustusmakuuni sopiva vielä vuosien kuluttua. Kiinnitin huomiota kuitenkin siihen, että sinun kuvassasi nuo henkarit eivät näytä mahtuvan/sopivan kunnolla naulakkoon. Siis niin, että metalliosa menisi rekin “yli”. Kysyisinkin, että ovatko nuo ikean henkareita ja onko tosiaan niin, etteivät ne sovi kunnolla tuohon HAYn naulakkoon? Kyse kun voi olla myös kuvakulmasta tai sinun tekemästäsi asettelusta. Itselläni on nimittäin niin paljon näitä ikean klassisia valkoisia puuhenkareita, että haluaisin ne käyttöön myös tämän naulakon kanssa :D

    Tulipas tästä oikea vuodatus, mutta sitähän tämä bloggailu parhaimmillaan on – vuorovaikutusta. Kuluttamiseen kommentoin vielä sen verran, että vastuullisesta kuluttamisesta huolimatta aion jatkossakin nauttia elämän pienistä iloista, perjantain kukkakimpuista ja take away-lateista. Nauti sinäkin niistä ja elämästä :) Mukavaa syksyn jatkoa ja onnea vauvan johdosta!

    • Laura says

      Kiitos paljon, Iina! Tiedän mikä kunnia on kyseessä, koska vaikka kivoja blogeja on paljon, itsekin tsekkaan aina ensimmäiseksi tauon jälkeen ne suosikkien suosikit. :)

      Sepä se! Blogeista voi tosiaan saada sellaisen kuvan, että tässä vain ostellaan design-tuoleja ja -laukkuja niin, että hupsista vaan. Osassa kyllä ostetaankin, mutta myös moni meistä on ihan tavallisia palkansaajia ja tolkun ihmisiä. Olen samaa mieltä, että ilmassa on merkkejä kuluttamisen muutoksesta. Ekologisuudesta puhutaan niin paljon, eikä luksusta ole enää omistaa paljoa, vaan vähän hyvää ja käyttää rahaa sen sijaan elämyksiin ja palveluihin – omaan aikaan.

      Isot onnittelut upeasta Chanelista! Teit varmasti enemmän kuin hyvän ostoksen. Vaikka vähän parjasinkin merkkilaukkujen jatkuvaa ostamista kuin maitokaupassa käymistä, ihailen todella paljon sitä, että tyylinsä tuntevana panostaa pitkäaikaiseen klassikkoon, ja nimenomaan second handiin! Itselläni on sama haave. Louis Vuitton on mielestäni menettänyt hohtoaan, koska nykyään merkki keikkuu niin monen olalla, mutta olen siltä aina pitänyt monogrammikuosista. Jos joku päivän laukun ostan, haluan sen ehdottomasti käytettynä, mielellään jonkun pariisittaren perintönä niin, että nahka on patinoitunutta ja mukana kulkee tarina. Toinen vintage-haave on juuri Chanel. Some day, some day. :)

      Katsoit tarkoilla silmilläsi ihan oikein! Hay Loop Stand –rekissä olevat henkarit ovat Ikean ja ei, ne eivät ole mitoitukseltaan sopivat, vaan jäävät vähän epäkäytännöllisesti keikkumaan. Hay tekee omia kauniita ohuita metallihenkareita, jotka on tarkoitettu rekkiin. Mutta koska olen itse tällainen neuroottinen, että haluan koko kodin henkareiden olevan samaa sarjaa (niitä valkoisia puisia Ikeasta), olen oppinut elämään epäkäytännöllisyyden kanssa, kun mekkoja en kuitenkaan joka päivä ota käyttöön. :)

      Nimenomaan niin! Elämä ei olisi mitään ilman pieniä iloja perjantaipuskista kahvikupillisiin. Kiitos vielä kivasta kommentista ja onnitteluista sekä samoin, ihanaa syksyä. <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *