Meidän koti uusimmassa Koti ja keittiö -lehdessä

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Aina ja ikuisesti valkoinen”

Teidän lukijoiden merkitys tuli taas selväksi, kun sain vähän aikaa sitten kommentin blogiin. Kommentin, josta sain tietää, että siellä se nyt oli, meidän koti uusimmassa Koti ja keittiö -lehdessä. Tuskin on yksikään palomies tehnyt yhtä nopeaa syöksymistä housuihinsa. Jo hetken päästä olin kaupan lehtihyllyllä paniikinsekaisissa tunteissa.

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Kantakaupungissa asuminen on meidän juttumme.”

Jutun tekijöihin, sisustustoimittaja Jonna Kivilahteen ja valokuvaaja Krista Keltaseen, minulla on ollut täysi luotto koko ajan. Silti hermostutti. Miltä tuntuisi nähdä oma naama lehdessä? Ja ennen kaikkea: tuntuisiko koti enää yhtään omalta, kun kevättalven kuvausten jälkeen meillä on muuttunut niin moni asia keittiöstä kaapinoviin ja tekstiileihin? (Todisteena siitä remppatausta näissäkin kuvissa, sori!)

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Lempipaikkani kotona on olohuoneen ja avokeittiön muodostama suuri tila.”

Onneksi huoli oli turha – kyllä jutusta meidän kodin tunnisti. Ja nekin asiat, jotka eivät enää tunnu omalta vajaan vuoden takaisessa sisustuksessa, pistävät varmasti vain omaan silmääni. Myös itsensä näkeminen lehdessä tuntui lopulta yllättävän luontevalta. Kun on vuosia pitänyt julkista blogia, on ne kriisit jo kriiseilty. (Sen sijaan, kun Suomen kaunein koti -ohjelmasta soitettiin, tuntui TV-esiintyminen mahdottomalta ajatukselta.)

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Koemme tärkeäksi rauhoittua illalliselle joka ilta töiden jälkeen.”

Olen ihmisenä kummallinen sekoitus perfektionistia ja huithapelia. Moni ottaa tavallisen työpäivän vaatteista enemmän paineita kuin itse otin kuvauspäivän asusta. Vedin vain aamulla valkoisen t-paidan ja boyfriend-farkut päälle. Kaapissa on kyllä jakkuja ja korkkareitakin, mutta kotiolosuhteissa kaikki muu kuin rento viikonlopputyyli olisi tuntunut kornilta. Toki näin jälkikäteen tyyliä olisi voinut kovastikin viilata – taisi mennä vähän liiankin rennoksi – mutta viis minusta. Jutun tähtihän on neljässä kuvassa poseeraava Sisustuskoira, joka tulevista mallinkeikoistaan varmana pakkailee jo reppuaan Pariisin muotiviikoille.

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“En pysty elämään värien kanssa.”

Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen tekemä juttu meidän kodista löytyy siis Koti ja Keittiö -lehden uusimmasta tuplanumerosta 1-2/2016. Kiitos vielä huipputiimille käynnistä! Kuvauspäivä jäi mieleen äärimmäisen mukavana ja rentona. Kaukana on ne ajat, kun koteja ylistailattiin lehtiin. Jutusta jää meille arvokas muisto ja voin ruksia yhden haaveen toteutuneeksi, sillä taisin jo teininä päästää suustani sanat ”vielä joku päivä kotini on lehdessä”. Koska tyrkyttää en osaa, parasta tämäkin haaveen toteutumisessa on, että se tapahtui luontevasti omalla painollaan, kun sen aika oli.

Comments

    • Laura says

      Kiitos, kiva kuulla! No näin on. Onneksi en sentään verkkareissa ollut, vaikka tunsinkin oloni hyvin kotoisaksi Jonnan ja Kristan kanssa. ;)

    • Laura says

      Kiitos, Emmi! Ihana kuulla, että juttu vaikutti muidenkin silmään meidänlaiselta. Heh, vai sielläkin! Mutta on se hyvä, että ei ole pelkkä perfektionisti. Huithapelipuoli tasapainottaa mukavasti. ;) Myöhästyneet synttärionnittelut!

    • Laura says

      Kaunis kiitos! Erityisen kiva, jos sinnekin välittyy kodikas fiilis, vaikka meillä onkin tosi valkoista ja pelkistettyä. Vielä kodikkaammaksi tunnelma toivottavasti muuttuu, kun uusi sohva on lämpimämmän värinen ja ensimmäistä kertaa olohuoneessa on verhot. :) Siellä on aina niin tyylikästä, kotona ja asuissa!

  1. says

    Juttu oli hyvä kuvineen päivineen. Ja vaikka teillä onkin muutoksia kuvausten jälkeen tullut, tunnistaa kotinne silti. Olethan omalle tyylillesi uskollinen. Aina ja vain valkoista. Ihana koti asukkaineen ☺

    • Laura says

      Nuo sanat, jos jotkut, mielellään kuulinkin. Tosiaan vaikka muutoksia on tapahtunut, on jäljellä tietysti paljon samaakin, sitä omaa tunnistettavaa tyyliä. :) Kiitos paljon kivasta kommentista!

    • Laura says

      Tosiaan haaveilin hiljaa mielessäni lehtijutusta, mutta en osannut itse tarjota kotiamme, vaikka totta kai olisin voinut niinkin tehdä (ja suosittelen muita tekemään, jos on haaveena lehtijuttu). Ennen tätä juttua sain muita kyselyitä, mutta olen iloinen, että lopulta päädyin ensin juttusille ja lopulta jutun tekoon juuri Jonnan ja Kristan kanssa. Eli käytännössä menee niin, että sisustustoimittajille voi ehdottaa omaa kotiaan lähettämällä kuvia tai sitten sisustustoimittaja itse ottaa yhteyttä, jos löytää kauniin kodin vaikka blogimaailmasta tai kuulee potentiaalisesta kohteesta esimerkiksi tutun tutulta. Siinäkin on eroa, miten sisustustoimittajat työskentelevät. Jonna ja Krista ovat sellaisia freelancereita, jotka päättävät itse, mistä kodista juttunsa tekevät ja myyvät jutun sitten halukkaalle lehdelle. Taas jotkut toimittajista ovat hommissa tietyn lehden palkkalistoilla ja he tietysti tietävät, että juttu päätyy juuri kyseiseen lehteen numeroon se ja se. Mielenkiintoinen maailma. Haastattelin varmasti Jonnaa yhtä paljon kuin hän minua. :) Kiitos paljon!

  2. says

    Ihanan näköinen juttu, pitääkin hakea tuo lehtihyllystä luettavaksi! :) Hih, ihana tuo lausahduksesi ja mahtavaa että pieni unelmasi toteutui nyt! Halusin joskus teininä sisustustoimittajaksi ja muistan myös silloin jo haaveilleeni siitä, että oma kotini olisi joskus jossain sisustuslehdessä. Tuo haave elää yhä, joten ehkä jonain päivänä, sitten jossain lopullisemmassa kodissa saan tehdä tuollaisen samankaltaisen vaatteisiin syöksymisen ja painella lehtihyllylle..

    Olen ollut kauhean huono kommentoimaan blogeihin viime aikoina, mutta ihanaa alkanutta vuotta Laura ja onnea loppuodotukseen!<3

    • Laura says

      Kiitos! <3 Samat haaveet sitten paitsi lehtijutusta myös ja sisustustoimittamisesta. Tai itse asiassa haaveilin itse pienenä urheilutoimittajan urasta, mutta aihealue on sittemmin vähän tarkentunut. ;) Muistin oikeastaan vasta lehtijuttua tehdessä, miten mielelläni kirjoittaisin vastaavia juttua itsekin. Kun kirjoitan muutenkin työkseni, ja olen sisustuksen kanssa tekemisissä, ei haave edes tunnu kovin kaukaiselta. Olen varma, että sielläkin unelmat toteutuvat. Suloinen kotisi kelpaisi lehteen vaikka saman tien!

      Sama juttu. Kun itse bloggaa, jää kommentointi muiden blogeihin helposti ajan puutteen vuoksi. Mutta täälläkin on eletty mukana Balin-seikkailut ja muut. :) Kiitos paljon ja samoin, inspiroivaa uutta vuotta!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *