Valmis tauluseinä: lastenhuone (ja avautuminen kysymykseen “Millainen äiti sinustakin tulee?”)

Homevialaura, lastenhuone, tauluseinä, juliste, Annika Välimäki, Miniwilla

Maailmassa on monenlaista huolta. On nälänhätää, Zika-virusta, kenties hometta lähikoulussa ja vanhentunut maito jääkaapissa. Ja sitten on huolta muiden ihmisten värien käytöstä. Toistan, huolta muiden ihmisten värien käytöstä.

Homevialaura, lastenhuone, Gauhar, muistitaulu

Tiesin odottaa, että äitiyden myötä kärsivällisyyden olisi kasvettava muutama potenssi, eikä pelkästään oman lapsen kommelluksien ja omien hermojen kanssa, vaan myös suhteessa kantaa ottaviin kiihkoilijoihin. Silti ajattelin, että aiheet sentään pyörisivät ravinnon kaltaisissa suurissa kysymyksissä, mutta että väreissä.

Homevialaura, lastenhuone, tauluseinä, juliste, Annika Välimäki, Miniwilla

Millainen äiti sinustakin tulee, jos et salli lapsellesi värejä?

En tiedä, miksi edes vaivaudun miettimään vastausta kyseiseen kysymykseen, mutta antaa nyt mennä. Muutama ajatus siitä, vaikuttavatko värit oikeasti hyvään vanhemmuuteen.

Homevialaura, lastenhuone, tauluseinä, juliste, Annika Välimäki, Miniwilla

  • Se, että meillä lastenhuonetta ei sisusteta väreillä, ei tarkoita, etteikö meille sallittaisi värejä. Meille on tervetullut jok’ikinen värikäs lelu, kirja ja muu hilavitkutin, joka lasta ilahduttaa. Paljastan, että ajattelin jopa antaa lapseni värittää värillisillä värikynillä. Ero on siinä, että meiltä värejä löytyy ainoastaan esineistä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole esillä (sisustuksessa tai blogikuvissa), vaan joita säilytetään esimerkiksi lipastossa.

Homevialaura, lastenhuone, tauluseinä, juliste, Annika Välimäki, Miniwilla

  • Se, että myös lapsemme maailma on sävyiltään neutraali, ei tarkoita, että olisimme vanhempina takakireitä pierunpidättelijöitä. Väitän, että tämä hillityn beige perhe viljelee hurttia huumoria keskivertoa huomattavasti enemmän. Iloisuus ei katso keltaista paitaa.

Homevialaura, lastenhuone, tauluseinä, juliste, Annika Välimäki, Miniwilla

  • Se, että saamme lapsen, ei tarkoita, että unohtaisimme itsemme. Jos olemme kaikki nämä vuodet viihtyneet modernin klassisessa neutraalinvärisessä kodissa, nytkö meidän pitäisi vuorata seinät pilkullisilla tapeteilla ja lattiat Hello Kitty -matoilla? Myös me asumme kodissa edelleen, enkä suhtaudu lapseen kuninkaana tai kuningattarena, joka sanelee kaikki perheen päätökset – vaikka hän maailman tärkein asia onkin. Tämä on Kuinka kasvattaa bebe -kirjassakin käsitelty ranskalaisen kasvatuksen ydin, jonka koen erittäin omakseni.

Homevialaura, lastenhuone, Gauhar, muistitaulu

  • Se, että suosimme valkoista, mustaa, harmaata ja beigeä, ei tule vaikuttamaan millään tavoin lapsemme luovuuteen tai kokemuksiin. Ei tarvitse kuin astua ovesta ulos ja maailma on täynnä värejä ja virikkeitä. On tapahtumia, matkoja, ystäviä, harrastuksia, kaupunkikulttuuria, luontoa. Me kaikki ihmiset lapsista aikuisiin olemme nykyään niin suuren informaatioähkyn piirissä, että on oikeastaan aika ihanaa rauhoittua iltaisin nukkumaan hillityn harmoniseen kotiin. Meille se sopii parhaiten ja toivon, ettei kukaan enää menettäisi värittömästä lapsiperheestä yöuniaan.

Homevialaura, lastenhuone, tauluseinä, juliste, Annika Välimäki, Miniwilla

Ai niin, tauluseinästähän tässä piti puhua. Lastenhuoneen mustavalkoinen galleria syntyi lopulta kolmesta teoksesta. Vasemmalla ihanimman Annika Välimäen kalligrafiaa. Saimme teokset taiteilijalta itseltään, kiitos vielä! Oikealla Miniwillan You are pretty -juliste. Lisäksi lastenhuoneen seinää koristaa meillä jo aikaisemmin ollut Gauharin muistitaulu, johon voi alkaa kerätä erilaisia tyttöjen juttuja.

Comments

  1. says

    Loistava kannanotto ja kirjoitus:)! Ja täysin samoilla linjoilla mennään meilläkin, tosin meillä on kyllä esillä lasten tekemiä värikkäitä legoja ja piirustuksia:). Mutta muuten eletään onnellista, rentoa ja väritöntä elämää.

    • Laura says

      Kiitos, Hanna! No niinpä. Uutisena kaikille epäilijöille rentoa elämää voi tosiaan elää vaaleassakin kodissa. Legot on huippuja! Suorastaan toivon, että lapsi innostuisi niistä. :)

  2. Jenni says

    Ihana tauluseinä! Tekstit sopivat mielestäni ihanasti pienen tytön huoneeseen. Ja muutenkin teidän väritön koti on omaan mieleeni! En myöskään ymmärrä mitä pahaa on siinä että tekee omasta kodistaan itseään miellyttävän.. Onnea teille loppuosotukseen. Odotan innolla lisää kirjoituksia värittömästä lapsenhuoneesta, jotta itse saisin myös vinkkejä.

    • Laura says

      Voi kiitos! Pyörittelin tässäkin tauluseinässä monia vaihtoehtoja, vaikka lipaston päällä oleva tila on pieni, mutta jotenkin tällainen yksinkertainen kolmen yhteensopivan taulun sommitelma tuntui lopulta parhaalta. Kuvaan ehdottomasti lastenhuonetta myöhemmin vielä laajemmin. On jemmassa teille vaikka mitä aiheita. :) Kiitos paljon! Nyt on jännät viimehetket käsillä.

  3. says

    Huippukirjoitus! Olen vähän sitä mieltä, että äitiys pistää pyryttämään päänsisällä, osalla enemmän ja osalla vähemmän :D Minulle läheinen raskaana oleva ihminen koki lähipiiristään paheksuntaa, kun oli ostanut tulevalle lapselleen UUSIA vaatteita. Paha, paha ihminen, kun ei kierrätä :/ Anna mun kaikki kestää!

    • Laura says

      Mikä siinä onkin, että jos äitiyden myötä sekoaa, se täytyy purkaa toisiin. Sekoilisivat keskenään. :D Jep, läheisesi tarina kuulostaa tutulta ja uskon joka sanan. Me olemme saaneet ihan valtavasti juttuja käytettynä lainaan, ja silti aistin ihmettelyä siitä, jos ostan H&M:n bobyn 4,99 eurolla, koska se on UUSI. Ihan varmasti tulen ostamaan vielä tuhat lastenvaatetta kierrätettynä, varsinkin esimerkiksi arvokkaita ulkohaalareita. Se kuitenkin jokaiselle äidille sallittakoon, että lapsensa ensimmäisiä vaatteita saa fiilistellä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja pakko sanoa, että aivan niin kuin aikuisten vaatteissa, myöskään lastenvaatteet eivät ole ikuisia. Kirppiksillä näkee myytävän sellaista lumppua, että en siivousrätiksi huolisi. Kierrättäminen kunniaan, mutta myös realismi: viidennen Jani-Petterin jälkeen vaate ei vain ole enää käyttökelpoinen tai ainakaan en kehtaisi itse pyytää nukkaisesta kuluneesta bodysta senttiäkään. Täytyy kasvattaa paksu nahka. ;) Kiitos, Kerttu!

  4. Jennik says

    Ah, kerrankin joku uskaltaa sanoa nämä asiat ääneen! Itselläni ei ole (vielä) lapsia ja mutta ajattelen juuri samalla tavalla.

  5. says

    Hei sinä,

    juuri mietin tänään että oletko lukenut bebe-kirjan. Loistava opus näin mammapalstan mukaan “vela:llekin” (vapaaehtoisesti lapsettomalle).

    En varmaan itse uskaltaisi kirjoittaa juuri näistä kiihkoilijoista johtuen mitään lapsijuttua jos niihin olisi aihetta. Eläimet ja lapset kun saavat joidenkin verenpaineen niin nopeasti ylös. Kasvatustapoja kun on yhtä monia kun on vanhempiakin. Eikä kukaan vauva varmasti pilaannu, jos seinällä ei ole kukkatapetteja. Maailma on värejä täynnä <3

    • Laura says

      Se on huippu! Olin kiinnostunut Bebe-kirjasta jo paljon ennen raskautta ilmiönä, mutta sain se luettua vasta nyt. Ajatuksia herättävä ja kulttuurieroja kiinnostavasti valottava teos ihan kenelle tahansa. Sain ystävältäni, joka arvasi, että mieltyisin ranskalaiseen kasvatusmalliin, Pamela Druckerman toisen teoksen ”Bebe päivä päivältä – 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen”. Sisällöltään se on pitkälti sama, mutta kiteyttää vielä kätevästi ja nopealukuisesti ajatusmallin ydinkohdat. Sitä suosittelen nimenomaan vanhemmille, kun taas esikoisteosta kelle tahansa kulttuurisista ilmiöistä kiinnostuneille. :)

      Jep! En varmastikaan tule avaamaan vapaaehtoisesti kasvatuksellisia keskusteluja. Aiheet ovat niin arkoja, enkä sitä paitsi koe, että olisin oikea ihminen neuvomaan muita. Kuka ylipäätään on? Ja miksi ihmiset kokevat tarpeelliseksi muiden läksyttämisen ja käännyttämisen? Silloin avaan suuni, jos tulee näitä suorastaan jo huvittavia ilmiöitä, joihin voi näpäyttää huumorilla. :) Maailman värejä rakastan, Karibia oli ihana. Te saatte kohta meksikolaista väriterapiaa. <3

  6. says

    Loistava kirjoitus. Väitän, että jokaisesta kodista löytyy värejä, mutta kaikkien ei tarvitse olla koko ajan esillä. Meillä ainakin harmoonin huone on selkeästi helpottanut lasten nukkumaan menoa ja huoneen siivoaminenkin tuntuu olevan miellyttävää, tai ainakin siltä se vaikuttaa ;) kodin pitää tuntua kodilta väreillä tai ilman värejä <3

    • Laura says

      Kiitos, kaima! Tosi kiva kuulla kokeneen suusta, että väreillä voi oikeasti vaikuttaa rauhallisuuteen, harmonisuuteen, nukkumaan menoon ja kodin siistinä pitämiseen, sillä oikeasti uskon niin. Eivät lapsetkaan loputtomasti virikkeitä kaipaa ja mitä seesteisempi äiti, sitä onnellisemmat lapset, uskon. Ja jos taas värikäs sirkus tuntuu omalta, niin sitten pitää elää niin! Ei tulisi mieleenkään yrittää käännyttää väreistä pitäviä ihmisiä pois heidän mieltymyksistään. :) Juuri niin, kodin pitää tuntua kodilta asukkailleen, ei kenellekään muulle. <3

  7. says

    Haha! Tämä oli hyvä. :D En ole vähään aikaan kurkkinut kommenttiboksiisi, mutta osasin aavistaa, että saattaisit saada tällaisia kommentteja. Olen meinaan kuullut muiltakin vastaavaa. Jos yhtään lohduttaa, niin värillä ei ole juurikaan väliä, sillä ilmeisesti myös beige-vaaleansininen värimaailma voi olla turmiollinen vauvalle. :D

    Teillä on ihana koti ja vauvanhuone, hyvä kun pidät pintasi. :)

    • Laura says

      Tästä syntyi kyllä hyvä keskustelu, joten kiitos vaan kiihkoilijoille! Blogi- ja Instagram-kommenttien mukaan ilmiö on yleinen, enkä todellakaan ole ainoa, joka on joutunut väriterroristien uhriksi. Henkilökohtaisesti ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan, että “Hei anteeksi rouva, oletteko ajatelleet, että tuo kirkas punainen saattaa aiheuttaa lapsellenne päänsärkyä”. :D Ei ikinä milloinkaan tulisi mieleen puuttuu muiden asioihin muutenkaan, saatikka tällaisen aiheen tiimoilta. Kiitos! Linja pitää ihan ehdottomasti. Ainakin siihen asti, kunnes Sisustusbebellä alkaa olla oma tahto ja mahdollisia Hello Kitty -haaveita. Ja silloinkin neuvotellaan hyvät kompromissit. :)

  8. says

    Voi herrajumala että jotkut oikeasti jaksavat huolestua toisten sisustusmaun vaikutuksesta lapseen ja vanhemmuuteen :DD Tsiisus että ihmiset osaavat olla naurettavia. Itse tykkään kyllä ihan väreistä mutta vain pienissä määrin. Esim. marimekon punavalkoiset pussilakanat valkoisessa makkarissa ovat ihanat mutta muut värikkäät jutut kuten sohvatyynyt, seinät ja matot ei vaan iske enkä koe olevani sen takia jotenkin huonompi tuleva äiti. Lastenhuoneeseen on tulossa enemmän värejä kuin muualle huusholliin mm. pussilakanoiden ja lelujen muodossa, mutta hellokitty tapetit, punaiset paloautosängyt (jep sellaisiakin on) ja nalletapetit jäävät kyllä väliin nyt ja jatkossakin. Toki lapsemme saa joskus häntä miellyttävät lastenlakanat tai superhienon ninjapaidan (ja mitä näitä hahmoja nyt on) mutta lastenhuoneen yleissisustuksen on pysyttävä myös äitiä miellyttävänä.

    Olisi muuten tosi kiva lukea postaus hankinnoista mitä olet tehnyt itsellesi ja vauvallesi! Yritän välttää kaiken turhan ostelua mutta välillä iskee ressi kun erehtyy lukemaan netistä listoja, mitä kaikkea pitäisi hankkia… Eikai kaikkeen voi ja tarvitsekaan varautua?! Eikö ne tuttipullot ja rintakumit voi kaupasta ostaa vasta sitten kun näyttää että tulee tarvetta? :D

    • Laura says

      Niinpä! Sitä toivoisi, että kyseiset ihmiset kanavoisivat huoltaan, aikaansa ja energiaansa hitusen tärkeämpiin asioihin, vaikka vapaaehtoistyöhön. Paloautosängyt, tiedän! :D Voin kuvitella, miten onnellisena moni pikkupoika sellaisessa nukkuu, mutta en hetkeäkään ajattele, että kaikki loput lapset olisivat onnettomia. Juuri niin, kunhan yleisilme pysyy vanhempiakin miellyttävänä, on kompromisseja helppo tehdä lopuista jutuista. :)

      Oih, onnea sinne odotukseen! Ja kiitos postausideasta liittyen hankintoihin. Olin itsekin alussa todella pihalla välineviidakossa ja tietenkin lähdin ensimmäisenä googlaamaan blogeista, mitä ihmiset ovat hankkineet. Ensin suhtauduin vauva-ajan tarvikkeisiin todella minimalistisesti tyyliin, etten hanki mitään, minkä tarpeellisuudesta en ole 100-prosenttisen varma. Taisin kuitenkin alkaa kuulla liikaa realismia vauva-arjesta ja käänsin kelkkani: jos tässä maailmassa on kehitetty ummikolle apuvälineitä, niin miksi en niitä hyödyntäisi.

      Tästä syystä olen jo valmiiksi hankkinut juurikin kaiken maailman imetystyynyt ja rintakumit etukäteen. En vieläkään tiedä, mitä esimerkiksi rintakumeilla tehdään, mutta jos ne voivat pelastaa yhdestäkin pulasta, niin kyllä kiitos! Mutta totta kai niitä ehtii hankkia myös syntymän jälkeen, varsinkin, jos puoliso tai muut läheiset voivat käydä ostosreissuilla. Itse olen tehnyt hankintoja etukäteen myös siksi, että itseni tuntien en totisesti halua olla lähdössä ensimmäisenä kotiutumispäivänä Prismaan, mutta kaikille se ei varmastikaan ole mikään ongelma. :)

      Toisaalta tarvikkeita on ollut matala kynnys hankkia varmuuden vuoksi myös siksi, että ison osan olemme saaneet lainaksi. Silloin tilanne olisi voinut olla toinen, jos kaikki olisi pitänyt ostaa itse uutena kaupasta. Esimerkiksi itkuhälytintä en olisi kerrostalokotiin ostanut, mutta saamme sellaisen lainaksi ja on siitäkin varmasti jossain tilanteessa iloa – aika näyttää. Tässä nopea linjaus, mutta koitan palata ainakin tiettyihin hankintoihin myös postauksena, kun käyttökokemusta tulee. :)

  9. LH says

    Voihan äitiys ja sen monet muodot. Huone on ihana just noin. Hilavitkuttimista ja tulevaisuudessa dubloista ja legoista irtoaa kyllä väriä.

    • Laura says

      Äitiys, varsinkin muiden äitiys, on kyllä monelle vähän liiankin kuuma aihe. ;) Kiitos, ihana kuulla! Legot on huippuja ja meille erittäin tervetulleita, niillä leikin pienenä itsekin.

  10. says

    Heh heh. Kerrottakoon, että meidänkin mustavalkoisessa kodissa on kasvanut nelivuotiaaksi vallan värikäs poika, jonka oma henk,koht lempiväri on pinkki. Hänestäkin aikanaan huolehdittiin, että liekö tuo oppii värejä koskaan tunnistamaankaan. Hyvin on oppinut. :D

    • Laura says

      Ihana pikkumies ja oikein tyylikäs lempivärivalinta. :) Myös oma lapsuudenkotini oli neutraalinsävyinen ja lastenhuoneeni aika aikuismainen, mistä en koskaan muista kyseenalaistaneeni – itse asiassa päinvastoin. Miten hyvin viihdyinkään huoneessa! No mutta, tästä värittömyydestä huolimatta osasin jo ihan pienenä, en pelkästään värit, vaan kaikki mahdolliset sävyt fuksiasta aniliiniin ja okrasta oliiviin, kun äitini oli visuaalisella alalla. Lapsi siis todella voi oppia ja oppiikin värit muustakin kuin oman kodin tapeteista tai huonekaluista. ;)

  11. says

    Aiettä kuulostaa tutulta :D Minulle on huomauteltu, että vauva näkee vain kirkkaita värejä. Siksi esim. neutraalinvärinen sitteri on huono. Ööö… onko sillä vauvalla silmät selässä, kun se siinä sitterissä köllöttää?
    Muutoinkin meillä on ihan liian väritöntä. Nonni. Nämä voi laittaa ihan omaan lokeroonsa.

    • Laura says

      Voi Vilja, miten pettynyt olen, jos et synnytä lasta, jolla on silmät selässä. Alkaa vaikuttaa siltä, että meitä väriterrorismin uhreja on paljon. Montako kertaa sinä olet huomauttanut värejä suosivalle, että rouva hyvä, nyt saattaa tuosta värikimarasta tulla lapselle ylivirittynyt tila. No niinpä. Hiukan on vaikea samaistua ihmisiin, jotka pyytämättä ottavat kantaa tämäntasoisiin asioihin. Omaan lokeroonsa tosiaankin ja kansi visusti kiinni. ;)

      • says

        Tulin nyt vasta lukemaan näitä muitakin kommentteja tähän postaukseen. :) Niin sehän on vallan kamalaa, jos lastenhuonetta ei vuorata kirkkailla väreillä varsinkin kun vauvakin erottaa aluksi parhaiten mustavalkoiset kuviot. ;)

        • Laura says

          Näin on! Se on pahin mahdollinen virhe, mitä pienen ihmisen kehityksen suhteen voi tehdä. Varsinkin tosiaan vauvojen valmiudet tuntien. ;)

    • says

      Voi halvattu. Siis tääkö meillä olikin pielessä, lapsella ei ole silmiä selässä. Mä kun luulin, että ongelmana oli alun pieni refluksi tai tällä hetkellä käytävä unikoulu. Ehkä tilanne on päässyt nyt niin pahaksi, että lapsi on potenut maailmantuskaa sen takia, ettei hänellä ole selässään silmiä tai että äiti on hillitty värien käyttäjä???

      Kaikenlaista sitä kuulee, huh. Anna Laura mennä moisen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On meilläkin käynyt ihmettelijöitä, että ei lapsiperhe voi elää näin vaaleassa kodissa ja toiseksi kerrostalossa. Ei vaan voi. Jotenkin ihmeen kaupalla olen onnistunut pitämään tuon ihmistaimen hengissä näissäkin olosuhteissa jo lähes seitsemän kuukautta. Ja musta neutraalin sisustamisen edut tulevat esille juuri tässä tilanteessa, lapsi leluineen tuo kyllä väriä mukaan.

      Ja kuka nyt antaisi lapsensa hullutella värikynillä? Ihan kreisiä!? Onko mietitty nyt olleenkaan loppuun asti, mihin tuollaiset lupaukset johtaa – kohta on valkoinen sohva väriliiduissa (lapsethan värittää mieluusti just niitä valkoisia sohvia). Mun napero saa väritellä mustalla, valkoisella ja greigellä, karkkipäivänä voidaan hullutella pastelliväreillä.

      Ja jos joku takakireempi hymynkiristelijä sattuu lukemaan kommentin, niin huomautuksena – tämä on vahvasti sarkasmin sävyttämä sutkautus.

      • Laura says

        Kyllä ihan varmasti syy kaikkiin ongelmiin teini-ikään asti löytyy tästä väritraumasta. Löytyyköhän puhelinluettelosta aiheeseen erikoistunutta lastenpsykiatria? Ottaisin mielelläni myös suosituksesi, mistä parhaita greigejä värikyniä saa. Aika hurjaa meiltä tosiaan asua kerrostalossa. Kai me jossain kohtaa järkiimme tullaan ja aletaan rakentaa omaa omakotitaloa, koska ei se ole perhe eikä mikään, jos ei yhtä taloa pystytä. Nämä ehdottomasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Mutta hauska keskustelu tästä syntyi, joten siitä kiitos kiihkoilijoille! ;)

  12. Marianne says

    Pakko sanoa, etten ole mitenkään yllättynyt saamastasi palautteesta. Itse allekirjoitan täysin kaikki nuo asiat, joita tuossa jo mainitsit. Ei ole tullut minullekaan ennen mieleeni, että kasvattajan taidot mitataan värien mukaan. Jos itselläni joskus tulee olemaan lapsia, niin on kyllä helpottavaa tietää, että värien runsas käyttö takaa hyvän vanhemmuuden! ;)
    Jokaisesta blogikirjoituksestasi on ainakin minulle välittynyt kuva fiksusta, eettisestä, välittävästä ja toisia ihmisiä kunnioittavasta henkilöstä, enkä epäile hetkeäkään etteikö sinusta tulisi paras mahdollinen äiti lapsellesi. Valitettavasti tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että ennen pitkää suosittu bloggaaja saa rapaa niskaansa.

    • Laura says

      Samaa pelkään, että tämä on vasta alkua. Että omaankin vanhemmuuteen tullaan ottamaan vielä tuhat kertaa kantaa paitsi hiekkalaatikolla myös verkossa. Mutta c’est la vie! Tässä kohtaa saa olla kiitollinen, että oma itsetunto ja huumori on terveellä tasolla. :)

      Voi kiitos Marianne, todella kauniisti sanottu. <3

  13. Josefina says

    Hahaha, pakko kommentoida, kun itsekin 7 kk tytön äitinä kuulen välillä samoja kommentteja. Meilläkin sisustetaan neutraaleilla väreillä, tehdään maltillisen värisiä hankintoja (mm. all black Buffalot ;)), ja lapsi puetaan neutraaleihin sävyihin. Se ei kyllä todellakaan ole mikään äitiyden mittari :D Bloggarina olet varmaan tottunut ottamaan vastaan palautetta jos jonkinmoisesta asiasta, ja sehän vain äitinä kiihtyy. Kaikilla on mielipide imettämisestä/pulloruokinnasta, nukkumajärjestelyistä, vaipoista, soseista/sormiruokailusta… Aluksi olin vähän helisemässä, mutta kun tajusin, että minä teen lapseni kanssa sillä tavalla kuin minusta itsestä parhaiten tuntuu niiden faktojen ja tunteiden pohjalta, joita minulla on, niin pärjäsin heti paljon paremmin. Tsemppiä loppuodotukseen, innolla jäämme seuraamaan blogia ja uudenlaista arkea beben kanssa! :)

    • Laura says

      Kiitos mainiosta vertaistuesta ja kivasta kommentista! Yllättävän yleistä tämä tuntuu olevan. Ja jos kantaa otetaan väreihin, niin kuinka paljon mielipiteitä tuleekaan tulvimaan ovista ja ikkunoista näihin muihin mainitsemiisi teemoihin liittyen. Parasta tosiaankin ottaa alusta asti sellainen linja, että jättää muiden neuvot täysin omaan arvoonsa. (Siis neuvot, joita ei ole kysynyt. Tarpeelliset asiantuntijaneuvot ja järkevä vertaistuki on tietysti korvaamatonta.) Jokainen meistä on tosiaan paras äiti omalle lapselleen, omalla tavallaan. Kiitos, että taoit tämän vielä kerran päähäni. :) Oi, siellä on varmasti varsin tyylikäs 7-kuukautinen daami kokomustissa Buffaloissa. <3 Kiitos! Ihana kuulla, että myös bebe-aiheet kiinnostavat teitä. :)

  14. says

    Hihhih, miten hihittelinkään tälle postaukselle. Onhan se tosiaan yksi suurimmista ongelmista toisten elämässä, että millä väreillä sitä kotinsa kukin sisustaa. Ihan varmasti lapsi saa värejä ja muitakin virikkeitä elämäänsä huolimatta siitä, ovatko kodin seinät valkoiset, harmaat tai vaikka kirkkaan punaiset.
    Tuo usein anonyymien kommentoijien tarve postailla ilkeyksiä joidenkin blogien kommenttikenttiin on kyllä kurja ilmiö. Hyvä kun osaat ottaa ne ainakin osittain huumorilla.
    <3
    Ai niin, ja kaunis tauluseinä!

    • Laura says

      Mahtavaa, että tämä kääntyi yhteiseksi huumoriksi. Ihan parhaat lukijat täällä. :) Ymmärrän hirveän hyvin eriävät mielipiteet, mutta en sitä, että jotkut kokevat oman elämäntapansa niin erinomaiseksi, että yrittävät käännyttää siihen toisiakin. Eipä tulisi itselleni mieleenkään hengata sellaisilla blogi- ja Instagram-sivustoilla, joiden tyyli ei puhuttele – jätän ne vain omaan rauhaansa. Jo aikaisemmassa kommentissa kerroinkin, miten omassa lapsuudessa tiesin kaikki värisävyt jo siinä vaiheessa, kun aloin puhua. Tämä siitä huolimatta, että kotimme oli neutraalinvärinen, koska kävimme muotialalla olevan äitini kanssa värejä läpi tuhannella muulla tapaa, kuten ihanista kangastilkuista. Ei siihen tosiaan tarvittu räikeitä seiniä. ;) Kiitos, Kaisa! <3

  15. Laura says

    Apua, en vaan pääse yli tästä jutusta! :D Ilmeisesti pahaa mielikuvituksen puutetta, sillä itse en olisi ikipäivänä keksinyt valittaa tuollaisesta aiheesta. :P
    Ihmiset hoi, käyttäkää tuo järjettömistä asioista valittamiseen kuluva aika vaikka vapaaehtoistyöhön! Esimerkiksi moni yksinäinen vanhus kaipaisi juttuseuraa. :)

    • Laura says

      Sanos muuta, kaima! Mietin ihan samaa, että itsessänikin on jotain pahasti vialla. Kuinka en koskaan ole tajunnut lähteä käännyttämään väreistä pitäviä ihmisiä! Vielä en tiedä, aloitanko kampanjoinnin omista ystävistä (kyllä – minulla on paljon värejä rakastavia, tyyliltään hyvin erilaisia ystäviä) vai ventovieraista. ;) Sanoin ihan samaa: voi kunpa tämän huolen, ajan ja energian saisi kanavoitua vapaaehtoistyöhön tai muuhun hyödylliseen. Kivaa viikonloppua!

  16. Anna says

    Aamen!

    Meillä sisustetaan värikkäästi, ellei jopa kirjavasti, mutta kyllä ne todellisen hyvän vanhemmuuden mittarit on ihan toisissa asioissa. Mm. erilaisuuden sietäminen on sellainen oppi, joka tuntuu olevan monessa paikassa haussa.

    • Laura says

      Niinpä, kiitos Anna! Itse näin erilaiset ihmiset ja tyylit ehdottomasti vain ja ainoastaan rikkautena. Rakastan esimerkiksi käydä kylässä ystävillä, joiden koti on täysi vastakohta meistä: värikäs, runsas ja retro. Näen kodin pelkästään ihanana ja onnellisena, vaikka se tosiaan poikkeaa omasta tyylistämme täysin. Erilaisuuden ymmärtäminen ja arvostaminen on ehdottomasti tärkeimpiä arvoja, joita haluan omalle lapselle opettaa.

  17. says

    Loukkaavasta kommentoinnista tekisi mieli sanoa ruma sana, mutta jätänpä sen sanomatta. Sulle sanon, että anna moinen älyttömyys mennä suoraan öömappiin. Joka vähänkin on lukenut blogiasi, on varmasti huomannut sinun värikkyytesi ja luovuutesi. Ja koti on paikka, jonka tekevät siellä asuvat ihmiset. Sinusta tulee niin hyvä mama. Mikä on kyllä sanomattakin selvää. Pushal!

    • Laura says

      Ihana kommentti! <3 Kyllä tässä kohtaa saa tosiaan kiittää sitä, että oma itsetunto ja huumori on terveellä tasolla. Täytyy jatkossakin pitää vahvasti siitä kiinni, ettei anna – edes tuhannen huonosti nukutun yön jälkeen – tämäntasoisten mielipiteiden vaikuttaa omaan äitiyteen ja elämään. Kiitos kauniista sanoista ja ihanaa viikonloppua!

  18. says

    Voi kiitos Laura tämän aamun ensimmäisestä naurusta, aivan loistava postaus! On hyvä näin etukäteen kuulla asioista, joista modernia äitiä arvostellaan. Onneksi tällaiset arvostelut eivät sen kummemmin heilauta, mikäli on oivaltanut juuri sen tärkeimmän, eli kasvatuksen ytimen.

    Ja hei, noi taulut! <3 Saakohan tilata tuon "Dream big little one" vaikkei olekaan vielä tietoa milloin se tulisi ns. käyttöön? Vai voikohan saada Annika Välimäen sitoutumisen siitä, että hän pitää sen printin valikoimassaan kunnes se on meille ajankohtainen? :D

    • Laura says

      En tiedä, onko se surullista vai lohdullista huomata jo tässä kohtaa, että moderni äiti tosiaan tulee kuulemaan miljoona mielipidettä kysymättä ennen kuin lapsi on edes syntynytkään. Ehkä ihan hyvä henkisesti valmistautua ja kasvattaa vielä asteen paksumpi nahka ja hurtimpi huumori jo ennen kuin on synnytyslaitokselle ehtinyt. ;)

      Voisin kuvitella, että ”Dream big little one” -printti ei häviä Annikan jemmoista mihinkään. <3 Mutta mikään ei estä tilamaan sitä etukäteen – meinasin sanoa Albertille, mutta hän nyt ei niin kovin pieni ole. :D Ihanaa viikonloppua sinne! PS. Hyvä siivouspostaus!

  19. Henriikka says

    Uskomatonta että joku jaksaa kantaa huolta näin vähäpätöisestä asiasta. Olen itse kotini suhteen lähes yhtä väriallerginen kuin sinäkin ja ymmärrän varsin hyvin miksi et halua juuri niitä Hello kitty-mattoja kotiisi pyörimään – edes sinne lasten huoneeseen.
    Pakko vielä kiittää tästä ihanan harmonisesta ja inspiroivasta blogista. Kuuluu juuri tämän tinkimättömän tyylin vuoksi lemppareihini! :)

    • Laura says

      No niinpä! Olen tässä pari päivää miettinyt, miten jollain on aikaa ja energiaa ottaa kantaa tämäntasoisiin asioihin, mutta en ole keksinyt. Toisaalta sainpahan hyvän keskustelunavauksen ja taas ihan fantastista vertaistukea ja -huumoria teiltä. :) Kommenttisi ilahdutti kovasti, kiitos paljon! On ihana kuulla, että tinkimättömyyteni nähdään positiivisena vahvuutena. Arvostan itse ihan samalla lailla tyylilleen uskollisia sisustajia, on suuntaus mikä hyvänsä.

  20. Anni says

    Loistava postaus! Itselläni ei ole lapsia, mutta jos niitä joskus saisimme niin toimisimme sisustuksen ym. kirjoittamiesi ajatusten vanhemmuudesta suhteen saman suuntaisesti. Tsemppiä loppuodotukseen ja pidä jatkossakin (väritön) lippu korkealla! :)

    • Laura says

      Kiitos, Anni! Ihana kommentti. Olen loppujen lopuksi iloinen, että sain näinkin hölmöstä asiasta palautetta, niin tuli taas nähtyä, miten kiva teidän kanssanne on tällaisia ilmiöitä ruotia. Kiitos paljon, lupaan pitää. :) Hauskaa viikonloppua!

  21. Kapteenska says

    Hahaha, ‘takakireä pierunpidättelijä’. Ihan täydellinen postaus. Siitäs saitte senkin väreillä pelleilijät.

    • Laura says

      Heh, kiitos! Ihan parasta, että tämä vetosi teihin muihin pierunpidättelijöihin, niin voidaan yhdessä olla väritöntä huumorintajutonta sakkia. :D

  22. Maaria says

    Ehhehe, tää oli ihan loistava postaus!! Oli pakko lukea miehellekin ääneen! Täällä odotellaan esikoista saapuvaksi maalis-huhtikuussa ja en voisi enempää näihin ajatuksiin yhtyä! Olen myös saanut jo kommenttia “värittömyydestä” mutta enpä ole pystynyt näin hyvin ajatuksiani perustelemaan ;) Jokainen tyylillään, ja sen myös jokaisen äidin pitäisi ymmärtää. Ei se ole kyllä rakkaudesta pois jos ei anna läpi kaikkia Frozen/Spider-Man -sänkyjä, vaatteita ja mattoja :) Kiitos tästä hauskasta postauksesta, ja naurahdin ääneen monen kommentinkin kohdalla ;)

    • Laura says

      Kiitos itsellesi kivasta kommentista, ihan mahtava kuulla! Jep, rakkauden määrä ja hyvä vanhemmuus on nimenomaan suoraan verrannollinen Frozen-lakanoihin ja Spider Man -sänkyihin. Näin varmasti opetetaan kasvatustieteellisessäkin? :D Oi, ihanaa! Onnea sinne pienokaisesta ja pitkää pinnaa kommentoijien kanssa. <3

  23. Johanna says

    Yhdyn edellisiin kommentoihiin, oli kerrassaan hauskasti kirjoitettu! Meillä on monta lasta, mutta sisustus on kaikkien vuosien jälkeenkin pysynyt neutraalina. Tavaraa ja leluja tulee ovista ja ikkunoista, joten sisustukseen ei tarvitse lisätä yhtään väriä. Olen aina vain yhtä tyytyväinen harmonisen neutraaliin värimaailmaan. Kukatkin ovat useimmiten valkoisia. Pinkkiä seinää tai pinkkejä verhoja en voisi kuvitellakaan.
    Varaudu kuulemaan kovaa kritiikkiä synnytyksestä, kivunlievityksestä, imetyksestä, kestovaipoista, kantoliinoista, luomuruuasta, ulkona nukuttamisesta, kiinteiden aloituksesta, unikoulusta, äitiysvapaan pituudesta……….. Aina tulee lunta tupaan ja henkilöönkäyvää kritiikkiä. Äidit ovat toisilleen susia.

    • Laura says

      Mikä siinä onkin, että äidit tosiaan ovat toisilleen susia. :( Todella surullista! Tai millainen ihminen kokee olevansa niin erinomainen, että lähtee kysymättä käännyttämään kaikkia muita omaan elämäntapaansa. Vai onko tässä itsessä jotain vikaa, kun ei todellakaan tulisi mieleenkään puuttua siihen, miten naapuri lapsensa ruokkii, pukee ja niin edelleen. Muusta en pidä huolta kuin siitä, että löytyy meidän perheelle se paras tapa olla ja elää.

      Kiitos! Ilahdun kovasti, kun tämä kirjoitus vetosi teihin niin paljon. :) Sepä se! Kun meillä ihmisillä menee muutenkin niin paljon energiaa tavaraan (sen hankkimiseen, siivoamiseen, etsimiseen), niin antakaa meidän kaltaisten ihmisten sentään pitää muu ympäristö neutraalin rauhallisena seiniä ja kukkia myöden, jos niin haluamme. Hyvää viikonloppua teidän perheelle, Johanna! <3

  24. Essi says

    Amen! Kolmekuisen pojan äitinä olen monesti joutunut saman ihmetyksen kohteeksi. Miksi vauvan vuoteessa ei voi olla värikkäitä petivaatteita? Eikö poikaa voisi pukea vähän värikkäämmin? Olen ihmetellyt kovasti, miten väreistä pitävien ihmisten värillisiä valintoja ei kyseenalaisteta, mutta neutraaleja värejä käyttävien vanhempien hankintoja arvostellaan? Eikö ole yhtä sallittua tykätä harmaasta kuin vihreästä? En olisi ennen raskautumista ikinä uskonut että joku kommentoi mustia vaunuja mielikuvituksettomiksi ja tylsiksi, mutta näin vain on. Paras kuulemani neuvo odotusaikana oli kuitenki se, että nyt viimeistään kannattaa laittaa se valkoinen sohva vaihtoon, ei todellakaan kuulu lapsiperheeseen. Excuse me? En todellakaan luovu sohvasta, josta itse pidän kuin hullu puurosta!

    Kaikkea hyvää loppuodotukseen Laura! :) Ja tervetuloa tylsien ja turhamaisten mutsien kerhoon ;)

    • Laura says

      Ihan loistava tämäkin kommentti! Alan uskoa, että tuolla asustelee armeija ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kouluttaa vääräuskoisia pois värittömyydestä. Juuri niin! Miten ihmeessä vihreä olisi sen parempi kuin harmaa? Ja mustat vaunut! Hyvänen aika, mikä goottivauva siellä varmasti matkustaa. Itse päinvastoin ihailen lapsiperheitä, joilla on valkoinen sohva. Tulee sellainen olo, että siinä perheessä on varmasti hyvät tavat ja tosiaan vanhemmillakin sananvaltaa. Meille en sitten lopulta valinnut valkoista sohvaa muutenkaan, mutta vaalean pellavanvärisen kylläkin, ja eiköhän sen kanssa pärjätä vallan mainiosti. :) (Tarvittaessa päälliset koneeseen ja that’s it.) Kiitos paljon, Essi! Tylsien mutsien lippu korkealla. ;)

  25. says

    Ei hyvää päivää! En tiedä täytyykö itkeä vai nauraa. Voi kunpa ihmiset käyttäisivät energiansa johonkin hyödylliseen sen sijaan, että pohtivat jotain tällaista. Apua! Mutta tämä kirjoitus oli kyllä huippu, sulla on mieletön tyyli kirjoittaa. Olen itse ollut aina värinatsi, pienestä saakka. Ensimmäinen lause, minkä opin sanomaan oli sekin “sävy sävyyn” ja sama jatkuu edelleen. Muistan miten jo lapsena minua häiritsi kaikki liian värikkäät asiat. :D Eli kaikki lapset eivät todellakaan tykkää kirkkaista väreistä. Jokainen tehköön oman makunsa mukaan ja niin kuin parhaalta tuntuu. Sinusta tulee varmasti aivan mahtava (ja tyylikäs) äiti bebelle!

    • Laura says

      Kai meidän värinatsien vaan kannattaa nauraa. :D Hauska, kun kerroit tarinasi, josta käy ilmi se, ettei kaikki lapset tosiaan ole automaattisesti väri-ilottelun perään. Itse lisäksi järjestelin jo pienestä pitäen kaupan pastillirasiat tarkkaan riviin, joten ei ihme, että KonMari-meininki on jatkunut kolmekymppiseksi saakka. ;) Kiitos Emma, tosi ihanasti sanottu!

  26. Eeva says

    Ääh noita kommentteja! Ei kannata nostaa moisista verenpainetta: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kauniilta näyttää pienen huone! Olisin muuten kiinnostunut kuulemaan, että miten miehesi vaikuttaa sisustukseen? Saatko vapaat kädet? Oma mieheneni nimittäin ei olisi suostunut esim. teidän olohuoneen tauluseinään (vaikka upealta siis näyttää!) vaan se olisi ollut hänen mielestään liian naisellinen. Huonekalujen ja taulujen hankinta onkin ollut meillä aina melkoinen prosessi: etsin ehdokkaita, ja mies antaa siunauksen tai ei… Ei siis aivan yksinkertaista tämä sisustaminen meillä, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaikuttaa siihen miltä hänen(kin) kotonaan näyttää. Lastenhuoneissa tosin sain toteuttaa itseäni ilman kompromissejä. Esikoisen huoneen osalta tämäkin on mennyttä aikaa, koska hänellä on jo itsellään selkeät mielipiteet mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Mutta sallittakoon se hänelle ja muutenkin haluankin, että me kaikki viihtyisimme kodissamme mahdollisimman hyvin. Muiden mielipiteistä taas en ole kiinnostunut.
    Jaksamista odotukseen!

    • Laura says

      Ehdottomasti toisesta sisään, toisesta ulos! Mutta sainpa hauskan aiheen kirjoittaa. :) Kiitos kyssäristä ja juttutoiveesta! Miehen vaikutus kodin sisustukseen on mielenkiintoinen aihe. Itse asiassa olen pyytänyt miestä kirjoittamaan asiasta vieraspostauksen jo ajat sitten. Hän ei ihme kyllä kieltäytynyt, mutta toisaalta en kyllä ole nähnyt kirjoitustakaan.

      Lyhyesti: meillä sujuu sisustaminen tosi mutkattomasti. Minä ehdotan ja yleensä mieheni on mukana 99 % ideoistani. Ja silloinkin, kun hän vastustaa, totean myöhemmin hänen olleen oikeassa. Tai toisinaan vastustus ei ole teilaamista, vaan hän vain sopivassa määrin laittaa vähän jäitä liian nopeasti innostuvan vaimon hattuun. ;) Esimerkiksi tauluseinää hän on monta kertaa kehunut spontaanisti ja nauttii selvästi kodin uudistuksista. Katsotaan, jos saisin (tai saisimme) tähän aiheeseen palattua vielä postauksen muodossa. Ilman muuta molempien mielipiteet onkin huomioitava, vaikka muiden sanomisilla ei ole väliä. Kiitos paljon ja mukavaa viikkoa!

  27. says

    OIvoi, nauran ääneen! Olen saanut näitä kommentteja jopa anopiltani. Ei tähän ole muuta vastausta kuin, että lapsi on pilalla aikuisten mielestä kauniissa kodissa. En lähtisi noihin värikyniin, lyijykynä se pitää lapsen tiellä. Toinen juttu on vaatteet. Ostin pienelle tytölleni juuri fleece-haalarin kevääksi (tummansinisen) ja sain heti (siis heti) kysymyksen, että mitä ihmettä, lapsi on tyttö, tuo on väärän värinen? Lapseni vaatekaapissa on suurimmaksi osaksi valkoista, harmaata ja tummansinistä vähän pinkillä höystettynä. Ja viimein äitinikin ymmärsi olla lähettämättä tummanpunaisia tutuja vauvalle, koska en pue niitä hänen päälleen. Toki tulevaisuudessa kun lapsi kasvaa annan hänen pukeutua (ainakin osaksi) ihan haluamiinsa väreihin ja vaatteisiin enkä aio (toivottavasti) nipottaa asian suhteen. Mutta tähänkin oli Kuinka kasvattaa bebessä hyvä ohje. Lapsen tulisi antaa kotona ollessa valita aina vaatteensa itse ja kun lähdetään ulos kodista, on päättäjänä vanhemmat :D

    • Laura says

      Totta! Huvittavinta on, jos asiaan ei pelkästään ota kantaa tuntemattomat, vaan omat läheisetkin sitkeästi yrittävät käännyttää. Tästä olen puhunut paljon yhtä väriallergisen ystäväni kanssa, joka saa jatkuvasti värikkäitä juttuja sukulaisiltaan. He vallan hyvin tietävät, ettei kyseisestä kodista tai vaatekaapista löydy yhtään mitään värillistä, mutta silti jokainen lahja ja tuominen on värejä täynnä. Sitkeää sakkia. :D Onneksi meidän kaltaiset esteetikot eivät tunne huonoa omaatuntoa siitä, että jutut jäävät sitten käyttämättä. En muutenkaan pidä siitä, että lahjaksi saatuja esineitä kohtaan olisi jonkinlainen velvollisuudentunto. Minunkin lahjat saa laittaa kiertämään, jos en osu oikeaan. Tuo kirjan neuvo on huippu ja erittäin käyttökelpoinen. Ja navy erittäin chic väri tytöllä!

  28. says

    Peukku tälle! :D Välillä se ihmetyttää mitä kaikkea ihmiset kommentoivat, erityisesti lapset ja lasten kasvatus ovat aiheita, joissa jokaisella tuntuu olevan se oikea mielipide! Itseäni on välillä hämmästyttänyt kommentointi jopa omassa tuttavapiirissä kotimme siisteydestä. Lasten saamisen jälkeen kodin pitäisi ilmeisesti olla lattiasta kattoon sateenkaarenvärisessä kaaoksessa. Ei kiitos! Niin ja tulevan vauvan vaatekaapin sisällön perusteella kyllä tulee hänelläkin olemaan harmaata ja ankeaa! ;D

    • Laura says

      Kiitos, Piia! Pian on varmasti perustettu joku Pelastakaa lapset harmaudesta ry. ;) Väkisinkin tulee mieleen kateus siisteyttä ihmettelevien ihmisten suusta. Jos ei meillä pysy koti kunnossa, niin ei saa pysyä muillakaan. Jep. Olen henkisesti erittäin valmistautunut vauvan tuomaan muutokseen ja sotkuun, mutta en silti ajatellut minäkään hautautua kaaoksen alle. Täältä pelkästään peukku, että saatte pidettyä kodin viihtyisänä myös tuossa elämäntilanteessa. :)

  29. Annuska83 says

    Itsekin raskaana ja olen huomannut pitäväni erittäin paljon mustan-valkoisen ja harmaan yhdistelmästä niin vauvan vaatteissa kuin sisustuksessa, että joudunkohan kohtaamaan samoja käsityksiä?;D Ainakin kerran olen jo kuullut ettei vauvalle voi ostaa mustaa! Että perässä tullaan, hahah. Olen myös lukenut tuota “kuinka kasvattaa bebe” ja nyökkäillyt kirjan ajatuksille. Lapsihan tulee meidän elämään eikä toisinpäin ja tämä pätee myös kotiin. Voi kunpa muistaisin nuo opit vielä lapsen synnyttyäkin…Kaiken laista tässä on jo saanut kuulla toteuttaessani äidiksi tuloa ehkä hieman eri tavalla, sillä yritän välttää tietynlaista “uhrautuvaisuutta”, mutta tämä sinun juttusi oli kyllä huippu=) että peukut vain sulle ja lohduttavaa kuulla että meitä lapsen pilaajia on enemmänkin=D

    • Laura says

      Ensinnäkin paljon onnea odotuksesta! Ehkä joku saa tästä hyvän lastenpsykiatrisen tutkimusaiheen, “Miten 2010-luvun neutraaliin puetut lapset oireilevat aikuisuudessa”. :D Parasta tässä tosiaan on, miten moni teistä pystyy samaistumaan vastaaviin kommentteihin, joten väripakottaminen ei tosiaan ole mikään kuviteltu ilmiö. En ole ehtinyt olla äiti kuin 1,5 viikkoa, mutta voin sanoa jo nyt, että hormoneista huolimatta olen aivan sama ihminen kuin ennen synnytystäkin. Uskon siis, että ajatukset muistaa kyllä vielä lapsen synnyttyäkin. Toki tulee tilanteita, että periaatteet lentävät romukoppaan, mutta noin yleisesti meillä uskotaan jatkossakin sopivassa määrin ranskalaiseen malliin ja neutraaleihin väreihin. ;)

  30. says

    Huhhuh kyllä ihmisille. Hyvä kirjoitus, kiitos siitä sinulle. Ihan normaali uhmaikäinen meidänkin pojasta on kehkeytynyt, vaikka kasvoikin toddleriksi mustavalkoisessa kodissa. Tosin kyllä sitä nyt hänen omaan huoneeseensa on väriä tullut. Eli harmaata ja messinkiä. :-D Ihanaa loppuodotusta Laura!

    • Laura says

      Harmaata ja messinkiä, ihan parasta väri-ilottelua! Kiitos itsellesi keskusteluun osallistumisesta, tämä aihe selkeästi tarvitsi tulla ruodituksi! Teidän koti, niin uusi kuin vanhakin, on niin mieletön, että eihän siellä voi kasvaa muita kuin normaaleja uhmaikäisiä. ;) Kiitos Maiju, jännitys ja odotus ehtikin tässä välissä loppua. :)

  31. says

    Itseasiassa mustavalkoinenhan vauvalle mitä mitä mainioin ympäristö, kun eivät kuulemma aluksi erota värjeä vaan kontrasteja. Luin tämä esikoisen aikaan ja käänsin kämpän ympäri, että löysin yhden mustavalkoraitaisen paidan, minkä asettrlin vauvalle tuijoteltavaksi. Meilläkun muuten on aika valkoinen ja harmaa eli pliisu värimaailma :)

    Mutta toinen juttu, minkä yritän kaikella lämmöllä ja rakkaudella kirjoittaa; älä pety ihan kamalan pahasti, jos elämä vauvan synnyttyä ei menekkään ihan kuin “kuinka kasvattaa bebe”-kirjassa. Monta hyvää juttua siinäkin kirjassa on ehdottomasti, mutta ei ehkä lopulta ihan kamalan inhimillistä. Ennen vauvaa olisin itsekkin monesta asiasta aika jyrkkää mieltä (meillehän ei mitään perhepetiä tule, imetän vain 6kk ja mitä näitä nyt oli). On ihan ok vähän kadota sinne vauvakuplaan ja olla homssuinenkin, kun ei se ole ikuista taikka tarkoita, että on kadottanut itsensä. Olen siis yhtä mieltä, että muiden mielipiteistä ei todellakaan kannata välittää, mutta että olet itse armollinen itsellesi, jos todellisuus onkin ihan erilainen :)

    • Laura says

      Samaa sanoi vauvojen näöstä toinenkin kommentoija, tämä on hyvä huomio! Sittenhän meillä on mainio koti tutkia kontrasteja. :) Olen niin realisti kuin olla ja voi, enkä itse asiassa en ole ihminen, joka olisi lastenkasvatuksellisista asioista jyrkkää mieltä. En ole luonut minkäänlaisia kuvitelmia, että asiat menevät niin tai näin, enkä koskaan sano ei koskaan. Tiedän vain sen, että lähtökohtaisesti koen ranskalaisen mallin eniten omakseni. Muuten meillä mennään rennosti päivä ja tilanne kerrallaan. Armollisuus itseä kohtaan on ihan äärimmäisen tärkeää, kirjoitinkin siitä viimeisimmässä postauksessa. :)

  32. Marja says

    Ihana kirjoitus! Niin totta!
    Itse sain jo 70-luvulla neljän lapsen äitinä kuulla velipojalta kommentteja, että pilaan lapset, joilla kumisaappaidenkin pitää olla mustat tai puunväriset!
    Ihan kunnon kansalaisia näistäkin lapsista on tullut!

    T. Kymmenen lapsenlapsen mummeli, joka nyt pilaa jo seuraavaa sukupolvea

    • Laura says

      Vau, olet ollut todellinen edelläkävijä, jos olet rohjennut pitää pääsi lasten tyylin suhteen kirkkaiden värien aikakaudella! Ja mahtavaa, jos edelleenkin laitat “vahingon kiertämään” uudelle sukupolvelle. Siinä on mummeli minun makuun. ;)

  33. says

    Ai kun mahtavaa, nämä huolestuneet ihmiset eivät siis suinkaan ole luovuttaneet, vaan etsineet uudet (värittömyydeltä) pelastettavat lapset. :D Löysin paikalle, kun ystäväni kertoi tästä blogissasi käydystä keskustelusta. Huh. Olen siis aikanaan saanut osani tuosta samaisesta huolesta. Pitkään onkin ollut hiljaista, mutta uusi someraivo puhkeaa varmasti keväämmällä, kun ihan hiljan tehty lehtijuttu näkee päivänvalon. :D Tsemppiä!

    • Laura says

      Hauskaa, että löysit tänne ja kiitos kommentista! Toivottavasti huolestuneet eivät menetä toivoaan, sillä meitä käännytettäviä kohtalontovereita näyttää olevan aikamoinen joukko. :D Lehtijuttu lyö epäilemättä vettä myllyyn. Kiitos ja samoin, hyviä hermoja sinnekin! ;)

Trackbacks

  1. […] tulla ilmoittamaan itsestäni: olemme onnellisesti kotona. Kiitos kaikesta viime aikoina! Hauskasta keskustelusta ja aivan ihanista Instagram-onnitteluista. Sanomattakin selvää, että bebe on vienyt täysin […]

Leave a Reply to EllenR Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *