Kertoako vai eikö kertoa – uusien suunnitelmien aika

Homevialaura, eteinen, vaatehuone

Jouduin jälleen miettimään, mitä teille postaisin. On hieman writers blockia pidellyt. Ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan toiveita: mistä haluaisitte postauksia?

Onneksi kesäkuuta tulee siivittämään mieluisa yhteistyö Kodin Ykkösen kanssa. Saan kunnian olla kesäkuun vierasbloggaaja, minkä tiimoilta on luvassa kolme sisustusjuttua: asiaa lastenhuoneesta, olohuoneesta ja kylpyhuoneesta. Sillä välillä voitte käydä lukemassa vastaukseni Sisustajan ystävänkirjaan Kodin Ykkösen uudistuneella Elämäni koti -sivustolla. Sivusto on nyt tosi freesi, iso peukku!

Homevialaura, olohuone, Kartell Louis Ghost, antiikkilipasto

Ideoiden puute ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi olen jumittanut koneella. On tehnyt mieli kertoa ja sitten taas tuntunut paremmalta olla vielä kertomatta. Mutta ei sitä ennenkään ole kannattanut suuta kiinni pitää ja liittyyhän tämä enemmän kuin paljon blogiin. Design Washin esimerkistä paljastan minäkin suunnitelmamme: olemme ryhtyneet asunnonetsintään. Tositarkoituksella, ei vain sunnuntaisurffaillen.

Homevialaura, DKNY, laukku

Rakastan tätä kotia, oikeasti rakastan. Se on pohjaltaan ja säilytystiloiltaan loistava, mieleiseksi remontoitu ja onnellisia muistoja täynnä, mutta nykyistä elämäntilannetta, arkea lapsen ja koiran kanssa, se ei valitettavasti meidän tapauksessamme palvele. Taistelin aikani rivariajatusta vastaan, koska sen tylsempää kliseetä ei tästä maailmasta löydy ja pidän kerrostaloa aivan yhtä kelpona lapsiperheelle (asuinhan lapsuuteni sellaisessa itsekin), mutta ehkä koira on se lisätekijä, miksi tämän karavaanin saaminen helposti ovesta ulos omalle pihalle houkuttelee nyt enemmän kuin kaksi Ben & Jerry’siä yhden hinnalla. Eikä tässä torppaa pellon laidalta etsitä, vaan mahdollisimman urbaania tönöä. Saa haista pakokaasu aidanraoista.

Homevialaura, olohuone, Ellos Tanger, valkoiset pellavaverhot

Toiseksi totta kai tähän liittyy myös remontointi- ja sisustuskuume, vaihtelunhalu ja uudistumisentarve. Viisi vuotta tässä asunnossa alkaa tulla täyteen – elämäntapasisustajan ajanlaskussa se on pitkä aika. Ideat polttelevat ja kohteita on koko ajan kiikarissa, mutta aika näyttää, miten nopeasti tässä lopulta edetään. Kun se oikea yksitasoinen helsinkiläisrivari löytyy, tulee meidän koti samalla sekunnilla myyntiin. Ajatus antaa uusille tuulille mahdollisuus tuntuu siltä kuin pitääkin: jännittävältä, innostavalta ja ennen kaikkea oikealta.

Comments

    • Hello there neighbour! Helmikorvakorut, golfmailat ja pikeepaidat on jo pakattu. Kai se tönökin kohta löytyy. :D

  1. Upeeta?
    Meillä juuri samanlaisia aatoksia. Laitettiin toissa viikolla asuntomme Inkoossa (siis vain puolen tunnin päästä Espoosta) myyntiin.
    http://www.etuovi.com/kohde/9417828?sc=M165668796&pos=1
    Nyt jännitämme, koska pääsemme rakentamaan seuraavaa unelmataloamme.

    Ideoita blogiin: poimintoja eri kauppojen sisustustarjonnasta. Eli minkä tuotteen ostaisit mistä kaupasta jne.
    Tai eri ryhmittelyistä, tyyleistä tms.
    Kiitos ihanasta blogista? Ja tsemppiä asunnon etsimiseen.?

    • Kiitos Pia! Niin se taitaa mennä, että monen jo rivarissa tai omakotitalossa asuvan seuraava haave on sitten itse rakennettu talo. Se on kyllä siinä mielessä kovin ymmärrettävää, että silloin saa, mitä haluaa. Meistä ei varmaan koskaan ole siihen urakkaan tai kokeillaan nyt ainakin ensin rauhassa, miltä uusi asumismuoto tuntuu. Teille toivotan paljon onnea matkaan Inkoon-kodin myymisen ja uuden rakennuttamisen kanssa. :) Kiitos hyvästä juttuideasta! Laitan itselleni ylös aiheen ja kirjoitan myöhemmin, mistä suosittelen mitäkin ostamaan.

  2. Oi niin ymmärrän tuon muuttotoiveen! Kerrostalossa on ihanaa asua, mutta itsekin kotvan verran vein koiraa ja vaunuja ulos ja voi herranen aika, miten elämä helpotti, kun on oma piha ja sensellaiset. Nyt en enää vaihtaisi mistään hinnasta (paitsi ehkäpä joskus vanhempana, kun ei ole enää pieniä lapsia).

    Onnea asunnon etsintään siis! Meidän naapurissa ois puuten puolikas vapaana, just tuli eilen myyntiin ;).

    Pus.

    Hannele

    • Kiitos Hannele! Jotenkin ei tule yllätyksenä, että muille pienen lapsen JA koiran kanssa eläville asiaa ei tarvitse tämän enempää avata. ;) Ihana kuulla, että olet kokenut ratkaisun oikeaksi! Moni lapsiperhe on kyllä rivareista ja omakotitaloista maitojunalla palannutkin kantakaupunkiin, mutta useimmiten silloin yhtälössä ei ole ollut koiraa. Sen, minkä menetämme esimerkiksi liikenneyhteyksissä, saamme toivottavasti takaisin muuten parempana elämänlaatuna. Enkä itse ajattele tätä ollenkaan lopullisena, vaan juuri tätä elämäntilannetta palvelevana ratkaisuna. Minähän asun varmasti upeassa jugend-kerrostalossa viimeistään eläkkeellä. :D Terkut sinne idylliin!

  3. I hear you sis – 11 kuukautta tuota samaisen karavaanin hinaamista takana, kyllä sitä on miellyttävämpiäkin tapoja lenkkeillä. Harmonia on kaukana, kun tää narttukolmikko kirmaa rannoilla.

    Viisi vuotta on tosiaan pitkä aika elämäntapasisustajalle, tuntuu että pitäisi aloittaa remppakierros uusiksi asunnossa. Meillä varma kevään merkki on pihakuume ja siihen liittyvä pommikuntoisen paritalon etsintä. Aina sama noidankehä, löydetään pari kohdetta, lasketaan budjetti ja remonttibudjetti. Lopulta tullaan siihen tulokseen, että jos nokittaisi vähän budjettia niin voitaisi rakentaa itse, ja sitten karkaakin homma ja budjetti pahasti lapasesta.

    Mutta kyllähän se tupa ja piha kuuluu omaankin viisivuotissuunnitelmaan, joten innolla puolestasi jännittäen jään seuraamaan projektia.

    • Uskon, että sinä jos joku ymmärrät! Juu ei sitä tosiaan mitenkään sutjakasti “kipaista” missään näillä kokoonpanoilla. Ymmärrettävä ajatusketju! Valmiissa taloissa joutuu kuitenkin aina tekemään kompromisseja ja remontoimaan paljon. Siinä mielessä en ihmettele, että oman rakennuttaminen on niin monen unelma. Meistä ei varmaan olisi niin vaativaan ja pitkään prosessiin ja toisaalta tavoitteemme on pysyä niin lähellä keskustaa kuin suinkaan mahdollista, ja tontit usein sijaitsevat vähän pidemmällä. Aika näyttää, miltä uusi asumismuoto tuntuu, mutta ainakin siitä olemme sataprosenttisen varmoja, että tässä elämäntilanteessa haluamme sitä kokeilla, kun Sisustuskoiralla on vielä vuosia edessä ja bebe on pieni. Tsemppiä sinne noidankehän ja päätösten kanssa! Kiitos Netta ja samat sanat, jään innolla seuraamaan, jos teilläkin jossain vaiheessa alkaa projektia pukata.

  4. Elämäntilanteet vie mukanaan :) Enpä ennen lasta kuvitellutkaan asuvani muualla kuin ytimessä, mutta niin vain löysin itseni espoolaisesta omakotitalosta. Jännä homma, mutta kaipuuta takaisin sykkeen keskelle ei ole ollut, päinvastoin, luonto ja rauha kutsuu entistä enemmän. On kiva, kun ikkunasta näkyy metsää. Kerrostaloelämä lapsen ja koiran kanssa voi olla astetta haastavampaa, oma pieni piha on varmasti tervetullut lisä!

    Tsemppiä myös sinne asunnon etsintään! Jännittäviä aikoja nämä, kun ei yhtään tiedä milloin uusi koti löytyy ja milloin pakataan tavarat :) Täällä on keritty jo ihastua ja rakastua, mutta tiukat kriteerit ovat pitäneet vielä otteessaan.

    • Aivan totta! Oli itse asiassa vapauttavaa oivaltaa, että elämässä on enemmän kuin ok mennä sen hetkinen elämäntilanne edellä. Koen itseni niin umpikaupunkilaiseksi kerrostalokasvatiksi, että pelästyin, että onko tästä nyt sitten seuraava vaihe omakotitalon rakennuttaminen Nurmijärvelle (ei millään pahalla Nurmijärveä kohtaan). :D Tulin kuitenkin järkiini ja tajusin, että ei tämä loppujen lopuksi kovin radikaali muutos ole. Tulemme pysymään Helsingissä ja joustamalla muutaman kilometrin etäisyydestä keskustaan saamme oman pihan. Aika näyttää, alammeko mekin kaivata jopa lisää luonnonrauhaa vai vetääkö veri takaisin kantakaupunkiin, mutta nyt tämä kompromissi tuntuu juuri oikealta. Tosi kiva kuulla, että olette kokeneet asumismuodon teille sopivaksi ja että ajatus siitä on entisestään kirkastunut. Kiitos Tiina! Samat sanat ja jään mielenkiinnolla seurailemaan teidänkin projektin etenemistä. :)

  5. Olet yksi lempparibloggaajistani, sillä kirjoitat niin valtavan hyvin ja usein hauskasti aiheesta kuin aiheesta! Kuvasti ovat laadukkaat ja raikkaat.
    -En tiedä mitä aiheita haluaisin lisää, mutta lanseerauksista on yleensä tylsä lukea; mieluummin lukisin ajatuksella tehtyjä yhteistyöpostauksia ja mieluiten ekologisia/eettisiä kulutustapoja painottaen.

    Onnea matkaan kodin etsintään; se on yhtä aikaa tosi jännää ja tuskallisen raastavaa :)

    • Moi Tuulia! Kiitos ihanista sanoista! Tulin niistä todella iloiseksi. Kiitos myös hyvästä palautteesta. Tykkään todella paljon tehdä yhteistöitä, enkä niitä tietysti muuten tekisikään kuin tarkoin valitsemieni kumppanien kanssa, mutta on totta, että parhaimmillaan yhteistypostauksissakin on mukana jokin kiinnostava twisti. Ylenpalttiseen kuluttamiseen ja ostamiseen ostamisen vuoksi en halua kannustaa ollenkaan, vaan lähinnä siihen, että jos joka tapauksessa on jotain vailla, autan mielelläni lukijoita löytämään sen parhaimman vaihtoehdon. :) Kiitos paljon! Tämä on juuri kuten sanot, yhtä aikaa jännää ja innostavaa sekä hermoja raastavaa. :D

  6. Varmasti haastavaa asua koiran ja lapsen kans kerrostalossa.
    Meillä on omakoti talo ja koiira ,mutta silti on välillähaastava. no siihen vaikuttaa mun sairauskin.
    Osallistu kastehelmi tarjoilu lautasen arvontaan mun blogissa.

    • Moi Piia! Yleisesti ajattelen, että kerrostalossa on lapsiperheelle myös valtavasti hyviä puolia: etäisyydet ovat todennäköisesti lyhyemmät, eikä aikaa mene talon ja pihan ylläpitoon. Mutta tosiaan kun perheenjäsenenä on myös koira, on oma piha iso plussa. Voimia sinulle sairauden ja arjen pyörittämisen kanssa!

    • Teillä oli kyllä lennokas ajoitus muuton kanssa, hatunnosto! Me vasta hitaasti valmistellaan asiaa. :D Hyvältä alkaa näyttää siellä jo, ja mitkä omenapuut, sellaisia kun saisi kylkiäisiksi omallekin pihalle. Kiitoksia! Etsiminen on hauskaa, kun ei ole kiireellinen pakkotilanne löytää. :)

  7. Ohhoh, uutisia! Tämä aihe on ollut enemmän tai vähemmän pinnalla meilläkin viimeiset kaksi vuotta. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa kun viimeksi teimme asuntosuunnitelmia: joko muuttaa keskustaan ja tehdä kompromissi neliöistä ja omasta pihasta tai muuttaa kauemmas muutaman lisäneliön, pihapläntin ja oman grillin toivossa. Päädyimme loppujen lopuksi viimeksi mainittuun vaihtoehtoon sillä mielellä, että annamme itsellemme vuoden harkinta-aikaa uudessa kodissa ja muutamme pois, jos siltä tuntuu. Siten päätös tuntui jotenkin helpommalta. Nyt vuoden jälkeen en olisi valmis luopumaan (ainakaan vielä) pihasta, isosta parvekkeesta, omasta grillistä tai ihanista naapureista. Keskustaan voisin edelleen lähteä enemmän kuin mielelläni, mutta toistaiseksi saman kokoinen asunto omalla kattopihalla jugendtalossa on vielä tavoittelemattomissa ;) Ja eihän täältäkään ole Stockalle kuin 25min bussilla tai autolla.

    Mutta allekirjoitan mitä sanot, nimenomaan koira-/lapsiarkea kerrostalo ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele. Kaikkeen tottuu ja kaiken kanssa voi elää, mutta jos elämää voi jollain radikaalilla tavalla helpottaa, olkoon se sitten joskus pieni oma piha. Keskustaan päästään varmaankin joskus takaisin.

      • Juuri niin! Minulla kesti hetken tajuta, että emme ole harkitsemassa muuttoa maalle, vaan muutaman kilometrin päähän. :D Lohdutan jo nyt itseäni, että pääsen kyllä Stokkalle koska vain, mitä nyt joudun istumaan hetken pidempään bussissa tai autossa. Loppujen lopuksi muutos ei niin radikaali ole, koska emme me nytkään keskustassa asu. Kiitos kokemuksista! Ihana kuulla, että oma piha, lisäneliöt ja grilli on odottamisen arvoiset. Hyvistä naapureista vielä iso plussa, kiva kun teillä on käynyt mäihä! Se oli toinen oivallukseni, että ei tätä asiaa tarvitse kovin pitkälle miettiä. Se, että uusi asumismuoto palvelee meitä seuraavat lähivuodet, riittää. Viiden, kymmenen vuoden päästä tilanne voi taas olla hyvin eri. Eläkkeellä viimeistään sitten sinne jugend-huoneistoon. ;) Kiitos! Projektit pitävät kyllä mielen virkeänä.

  8. Jännittävää! Voi olla liian aikaista kysyä, mutta uskotko asunnon vaihdon vaikuttavan sisustustyyliisi/blogin tyyliin miten?

    Postausaiheita: olisi kiva lukea siitä, miten teillä säilytetään eri tavaroita ja missä (mm. keittiön ja olohuoneen kaapit jne.) Lisäksi jonkinlainen koonti siitä miten tämän asunnon tyyli ja sisustus on vuosien varrella muuttunut tai vaikka parhaat kuvat vuosien varrelta. Olisi kiva lukea myös postaus astioista. :)

    Odotan innolla mitä tässä blogissa tulevaisuudessa tapahtuu, pidän Homevualauraa kiinnostavimpana ja parhaiten kirjoitettuna sisustusblogina. :)

    • Hyvä kysymys, eikä ole liian aikaista kysyä! Tyyli tulee pysymään hyvin samana. Varmasti kaikki kalusteet muuttaa mukana, toki aika näyttää, asettuvatko ne uudessa kodissa paikoilleen. Mutta ei siis missään nimessä mitään radikaalia muutosta, koska koen löytäneeni tyylini. Vain pientä virkistävää uudistumista. :)

      Hurjan hyvät postaustoiveet, kiitos kovasti Sonja! Laitoin ne kaikki itselleni muistiin. Ja erityisen kaunis kiitos ihanasta palautteesta, tulin siitä todella iloiseksi. <3

Trackbacks

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue