Hyggestä viininpäiväntasaukseen – kuinka viihdyn kotona

Kaupallinen yhteistyö, Hardys ja Asennemedia

Homevialaura, Hardys Crest, viini

Kuten olen kertonut, olen viime aikoina miettinyt erityisen paljon hyvää asumista ja nautinnollista elämää kotona. Sujuva arki on siitä yksi osa, peruspalikka, jonka päälle kaikki rakentuu. Kodinhoidon on siinä mielessä oltava kunnossa, että ilman (edes kohtalaisen) siistiä kotia en pysty rentoutumaan. Kun koti on harmoninen, päästään itse asiaan, kotona olosta nauttimiseen ja vapaa-aikaan.

Homevialaura, Hardys Crest, viini

Kun mietin minulle rakkaimpia hetkiä kotona, moneen niistä liittyy tietysti lapsi. Aamun ensimmäinen hymy, hänen nauruhepulinsa ja halauksensa. Omanlaisensa rentoutuminen kuitenkin alkaa – kuten me kaikki vanhemmat tiedämme – siitä, kun pienin perheenjäsen käy nukkumaan ja muutamatuntinen aikuisten omaa aikaa alkaa. Meidän suhteemme koossapitävä voima on illalliskeskustelut beben mentyä nukkumaan seitsemän jälkeen. Arkena pöydässä voi hyvinkin olla valmismakaronilaatikkoa, mutta silloinkin pidämme kiinni muutamasta periaatteesta: yhdessäolosta, tunnelmavalaistuksesta, kynttilöistä, lautasliinoista sekä kännykkä- ja televisiokiellosta (tarkoittaen taustalla turhaan huutavaa ohjelmaa – varsinaiset leffa- tai Netflix-illat ovat asia erikseen.)

Homevialaura, Hardys Crest, viini

Viikonloppuisin kaava on sama, mutta perjantaista eteenpäin katan pöytään viikonloppuruokaa ja lasit hyvää viiniä. Usein perjantaisena viikonlopunaloitusaperitiivina on lasi kuohuvaa. Australialaisen Hardys-viinitalon lähettiläänä voin todeta, että Hardys Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut (hinta 12,49) toimii kerta toisensa jälkeen ja sesonkiin katsomatta. Ensiluokkaisista, usein samppanjaan liitetyistä rypäleistä tehty kuohuviini on tyylikkään kuiva ja maukkaan moniuloitteinen. Komean vaakunaetiketillisen pullon antaa mielellään myös tuliaisiksi.

Homevialaura, työpiste, olohuone

Kokkaamisen suhteen minulla on selvät kirjoittamattomat säännöt, mitkä ateriat ovat arki- ja mitkä viikonloppuruokaa, enkä osaa joustaa asian suhteen omassa kodissa ollenkaan. Jako on ennen kaikkea pääni sisäinen fiiliskysymys, jota mieheni joutuu joskus edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen tarkentamaan (”Voiko perjantaina syödä kanankoipia?”). Viikonloppuruoan arvonimeen ei niinkään tarvita ylenpalttista hienostelua, sillä en juuri koskaan käytä ruoan valmistamiseen puolta tuntia enempää ja teen myös paljon edullista ruokaa, vaan kyse on aterian tunnelmasta. Siskonmakkarakeitto ja kasvissosekeitto ovat arkiruokaa, sipulikeitto ja maa-artisokkakeitto viikonloppuruokaa. Kuten sanoin, muuta logiikkaa tästä ei löydy kuin päänsisäinen fiilis. Ja jos jäitte miettimään, niin kanankoipia syödään maanantaista torstaihin.

Homevialaura, Hardys Crest, viini

Viininystävänä olen rento ja ennakkoluuloton. Olen sekä tastingien että oman kokemuksen kautta huomannut, että viineissä ei kannata kangistua kaavoihin. Huhtikuisen viininpäiväntasauksen lähestyessä on luonnollista, että punaviinista painotus siirtyy valkoviiniin, mutta sesonkiajatteluun ei kannata jumiutua liikaa. Kesän grillikautena tulen ihan varmasti nauttimaan molempia ja myös epätyypillisiä makupareja kokeillen: punaviiniä savustetun kalan ja valkoviiniä aasialaisittain maustetun pihvin kanssa.

Homevialaura, Hardys Crest, viini

Hardys Crest -tuoteperhe on loistava esimerkki tyylikkäästä viikonloppuviinistä, johon voi aina luottaa, ja joka taipuu moneen. Hardys Crest Cabernet Shiraz Merlot (hinta 9,99) on tasapainoinen ja hienovaraisen mausteinen punaviini pehmeällä hilloisuudella. Kevään odotettu uutuus taas on Hardys Crest Chardonnay Sauvignon Blanc (hinta 10,90), jonka mehevän hedelmäinen ja hennon paahteinen maku miellytti todella paljon merenelävien, meillä tällä kertaa ravunpyrstöistä tehdyn sushikulhon kanssa.

Homevialaura, Hardys Crest, viini

Kotiviikonlopun reseptiin hyvän ruoan, juoman ja tunnelmavalaistuksen lisäksi kuuluu mukava mutta siisti (ja ehdottomasti varpaita myöten lämmin) kotiasu sekä musiikki: esimerkiksi jazz tai jokin Hotel Costes -kokoelmista (olisitteko muuten kiinnostuneita At home with Homevialaura -Spotify-soittolistasta?). Tämä elämäntapa on tärkein aseeni taistella läpi marraskuusta maaliskuuhun. Itse asiassa olen oppinut kääntämään perinteisesti ankeana pidetyn syystalven voitoksi ja nauttimaan aidosti kauden kodikkuudesta – hyggestä sanoisin, jos se ei trenditermi tulisi jo kaikkien korvista ulos, ja joskus jopa hurraamaan koti-iltoihin kannustaville lumimyrskyille. Kesällä viinillä on oma tärkeä roolinsa yhdessäolon juhlistajana ja kevyen olon symbolina. Mikäpä malja ei maistuisi hyvältä, kun grilli käy kuumana, kiirettä ei ole mihinkään ja aurinko jaksaa vielä illallakin porottaa aidanraoista. Ensimmäinen oman pihan kesä, kuinka odotammekaan sinua.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskeva kommentointi on kielletty, mutta muu keskustelu on tavalliseen tapaan tervetullutta.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Comments

  1. Blue Peony says

    Se on totta, että elämä rakentuu hyvän arjen päälle. Joskus arkisinkin sorrun siksi laittamaan tavallista parempaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan, koska on kiva tehdä siitä arjesta hieman erityisempää kuin se ehkä muuten räntäisenä iltana olisi. Toki minulla on sinun tytärtäsi isompi lapsi, joten sellaiseen jää paremmin mahdollisuuksia, kun lapsi ei enää vaadi niin paljon hoivaamista. Sain muuten kummisedältäni joululahjaksi Köckalmanacka-ruokakalenterin, jossa on ihania vuodenajan mukaisia ruokavinkkejä, ja koko ajan huomaan eksyväni enemmän ja enemmän selaamaan kesäruokia. Ihanaa, että ihan pian voi jo syödä ja kokata ulkona!

    • Laura says

      Ihana ajatusmaailma, juuri niin! Minustakin arkiruokaa voi ehdottomasti keskellä viikkoa ylentää viikonloppuruoan tasolle (joskus sitä todella tarvitaan), mutta ei toisin päin. :) Oih, ruokakalenteri kuulostaa mahtavalta sesonkeineen! Tuo on minulla kehityskohde, että saisin kokeiltua enemmän uusia reseptejä. Nyt kokkaan omasta päästä tuttuja suosikkeja ja niiden yhdistelmiä, mutta kaapissa odottaa vino pino Glorian Ruoka & Viini -lehtiä ja muita reseptejä, joiden kimppuun haluaisin päästä, mutta aina se jää, ajanpuutteen vuoksi kai. Tämän viikonlopun menu meillä on edelleen auki, joten ehkä siirryn heti pläräämään inspiraatiota. Todella, kesällä ja ulkona kaikki maistuu niin hyvältä!

  2. says

    Meillä on myös viikonloppuun liittyviä ruokaperinteitä. Perjantaisin syödään perjantairuokaa, joka hyvin usein on tortilloja tai quesadilloja tai tacoja, raikkaalla salaatilla. Sunnuntaisin katetaan hotellihenkinen, runsas aamiainen, joka perheen nuorimmalle on yleensä pikemminkin lounas. Aloitimme tämän aamiaisperinteen minun ollessani raskaana ja siitä lähtien se on kulkenut mukana meidän viikonlopuissa. Muutoin meillä kokataan aika vapaasti, mitä milloinkin tekee mieli.

    • Laura says

      Totta! Viikonlopun sisällä on vielä eroa perjantain, lauantain ja sunnuntain välillä. Perjantaina ja sunnuntaina on todennäköisemmin meilläkin jotain rennompaa, kuten burgereita tai tacoja. Sunnuntaiaamiaisen perinne on tosi kiva, ihana kun teillä on sellainen! Minua harmittaa suuresti, että saan niin harvoin aikaiseksi panostaa aamiaisiin. Sunnuntaisinkin kun herään, minulla on niin kiire saada kahvia, että harvoin jaksan odottaa edes 20 minuuttia uunicroissantteja. :D Pitäisi ehkä tehdä niin, että aamiaista valmistaisi ensimmäistä kahvikuppia juodessa, niin silloin malttia olisi enemmän. Aamiaisruoka on kuitenkin ihan parasta!

  3. Anna says

    Tunnistan tuon jaon viikonloppu- ja arkiruokiin. Erityisesti perjantai- ja lauantai-iltaisin täytyy olla jotain vähän erikoisempaa. Sunnuntain lounas taas usein on jotain pitkän valmistusajan vaativaa, esim pitkään haudutettua lihapataa. Minulle on tärkeää, että arki ja vikkonloppu erottuvat toisistaan myös ruoan suhteen. Kiitos myös kun olet kertonut miten arkea harmonisoidaan teillä, mielenkiintoista luettavaa!

    • Laura says

      Hauska kuulla, että en ole tämän perinteen kanssa yksin! Sunnuntain ruoka poikkeaa usein meilläkin vielä jotenkin lauantaisesta. Sunnuntairuoiksi minäkin miellän erityisesti padat, jotka saavat porista monta tuntia, sekä kotitekoisen pitsan, jonka taikinan valmistelu alkaa sekin jo päivällä. Mies juuri kysyi, pitäisikö tehdä vielä kerran burgundinpataa ennen kuin se tuntuu liian talviselta. Meillä viikonloppulounas korvaantuu usein kahvilla ja leivällä tai vaikka pikamunaakkaalla, mutta bebe tietysti syö ihan kunnollisesti omia pöperöitään. Jatkossa varmasti rytmi muuttuu siihen, että syömme yhdessä päivällistä vähän aikaisemmin. En kyllä osaa kuvitella omaa elämää tai perhe-elämää muun kuin ruoan ympärille, niin tärkeä tekijä se on. Kiitos ihanasta palautteesta! Olen mielettömän iloinen, että pidätte Arjen harmonia -juttusarjasta ja näistä elämäntapapostauksista ylipäätään. Vastapainoksi saan sitten teiltä paljon vinkkejä antoisan keskustelun myötä. :)

  4. Stiina says

    Vihdoin on pakko naputella kommenttia. Nimittäin kiitos tyylikkäästä blogistasi! Olen jäänyt aivan koukkuun tähän simppelin rentoon ja elämänmakuiseen mutta samalla esteettiseen tyyliisi toteuttaa blogiasi – skarppia huumoriasi unohtamatta.

    Jaan monta ajatustasi, esimerkiksi tuon arki- ja viikonloppuruokien eron, haha! Keep up the good work, on ihanaa hakea täältä inspistä :)

    • Laura says

      Kiitos tuhannesti sanoistasi, Stiina! Olen todella otettu, jos koet blogini tuollaiseksi. Tällaiset kommentit ovat ihan korvaamattomia oman bloggaamismotivaation suhteen. En tiedä, kuinka kauan jaksaisin huudella kuuroille korville, joten teidän lukijoiden yhteisö taas on minulle ihan paras kiitos ja motivaattori. :) Tällä jaksaa taas kaivaa kameraa esiin ja sauhuta näppäimistön kanssa. Ihanaa viikonloppua ja kiitos, kun luet!

    • Laura says

      Kiitos, Anni! Tietynlaisesta elämäntavasta kiinni pitäminen on minulle todella tärkeää. Niin koen edelleen olevani minä, äitinäkin. Arkeen saa seesteisemmän tunnelman niin yksinkertaisilla jutuilla, kuten juuri tunnelmavalaistuksella ja turhat toosat sulkemalla. :) Kiitos kommentistasi, teen soittolistan!

  5. says

    Mua nauratti arki- ja viikonloppuruuat kamalasti, koska tajuan ideologian tosi hyvin. Meillä tosin menee niin, että on työpäiviä ja vapaapäiviä, kun mä olen himassa ja toinen tekee vuorotyötä. Mutta vapaaputken alkajaisiksi on usein viikonloppuruokaa. :) Maa-artisokkakeittoon sopii muuten älyttömän hyvin myös suppikset joukkoon makua tuomaan, kokeilin tässä taannoin.

    • Laura says

      No just näin! Teidän tapauksessa vapaaputki on yhtä kuin viikonloppu! Kyllä siitä vaan eri fiilis tulee vapaa-ajalle pelkästään ruoan myötä. Hyvä idea, ihan varmasti suppikset sopivat! Viime kertoina olen paahtanut päälle pekoni- ja omenasilppua, mutta kokeiluun menevät suppiksetkin. Oletko bongannut kaupasta Suvituoreen valmiin maa-artisokkasoseen? Vähän suolaisen hintainen, mutta vitsi, miten kätsy, kun ei pieniä ryppyisiä mukuloita tarvitse kuoria sormet kipeänä. Maa-artisokkia sellaisenaan ostan oikeastaan enää vain, kun paahdan niitä uunissa ja silloin taas kuorin aika reippaalla kädellä tai vain pesen hyvin. Keitoista vielä puheen olleen nauratti, kun Emily Gilmore juuri opetti suojateilleen oikeaoppista keitonsyömistä. Nyt kun Little L alkaa pikkuhiljaa opetella lusikan käyttöä, niin en taida vaatia yhtään vähempää kuin hillityn hienostuneen liikkeen kehosta pois päin. :D

  6. Minna says

    Minulla myös jako arki- ja viikonloppuruokiin, kanankoipia voin hätätilanteessa syödä perjantaina. Soittolista olisi ihana!

    • Laura says

      Hauska kuulla, Minna! Minä taas sanoisin, että kanankoipia voi hätätapauksessa syödä sunnuntain lohturuokana. ;) Ihana kuulla, lupaan tehdä soittolistan teille!

  7. Kapteenska says

    Joo ehdottomasti viikonloppu erottuu arjesta etenkin ruokapöydässä. Meillä myös virittäydytään viikonloppuun perjantai-iltana alkudrinkeillä. Lauantaina ja sunnuntaina pyhäruokaa pitkän kaavan mukaan. Ja mikä parasta, kahden hengen taloudessa ei niin pieniä määriä osaa valmistaa, etteikö niistä viikonlopun left overeista jäisi vielä maanantaiksikin mikroruokaa.. pling!
    Soittolista kiinnostaa ehdottomasti!

    • Laura says

      No kyllä! Aina parempi ja niin ihanaa, jos syötte vielä pitkän kaavan mukaan. Meillä on ikävästi jäänyt systemaattinen alkuruoka- ja jälkiruokakulttuuri, niitä nautitaan satunnaisesti, mutta tässä elämäntilanteessa saa kai olla tyytyväinen edes kunnollisen illallisen nauttimiseen. Siitä olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain. Beben kasvaessa haluan ottaa mukaan enemmän ruokalajeja ja hänelle monesti annakin vähintään hedelmiä pääruoan jälkeen, niin kärsivällinen ranskalaishenkinen pöydässä istuminen iskostuu päähän jo pienenä. Ruoanlaitto ja syöminen kun on meillä tärkein yhdessäolon muoto. :) Olen ihan samaa mieltä! Meiltäkin jää usein jotain, joko valmista ruokaa tai raaka-aineita, niin saan niistä vähintään kotiäidin lounaan, mikä on todella kätsyä. Herkullista viikonloppua!

  8. Johanna says

    Ihanaa, että muillakin on arki- ja viikonloppuruoat, tiedän että kaikilla ei ole. Meillä perjantaisin jotain suht nopeasti valmistuvaa herkkuruokaa, äyriäisiä tai lihaa, kohta taas muuten grillataan, lauantaina kokkaillaan pidemmän kaavan mukaan ja sunnuntaina yleensä jotain iisiä, kuten tacoja, itsetehtyä pizzaa tai pitkään uunissa kypsyvää pataa. Kauniita kuvia, odotan myös innolla jo kylppärikuvia ja sitten tietenkin pihasta, kun sen aika koittaa.

    • Laura says

      Niinpä, ei kaikilla ole, siksi ihana keskustella täällä samanhenkisten kanssa! Kuulostaa tosi tutulta. :) Perjantain, lauantain ja sunnuntain ruoissa on tosiaan vielä keskenään pieniä eroja. Erityisesti kaikki mainitsemasi sunnuntairuoat allekirjoitan. Lauantai on se päivä, kun haluaisin kokata jotain vielä spessumpaa ja kokeilla uusia reseptejä. Päädyn nykyään tekemään kauppalistan niin viime tingassa, että usein perehtyminen jää, ja turvaudun kiireessä tuttuihin ja turvallisiin ruokiin. Nyt koitan skarpata ja alkaa selailla kunnolla kaapissa odottavia reseptejä. Ihana kuulla! Lupaan kuvia molemmista. Kylpyhuoneen kuvaamista on rajoittanut todella vaikea keltainen valo, mutta jotenkin sen ratkaisen jossain vaiheessa. Ja piha todella onkin kohta ajankohtainen, mitä nyt vihreä nurmikko peittyi taas takatalven alle. ;) Kivaa viikonloppua ja kiitos kommentistasi!

Trackbacks

  1. […] tehdä mielestäni jotain spesiaalimpaa ruokaa. Tästä samasta fiiliksestä kirjoitti myös toinen Laura omassa blogissaan taannoin. Olen jo muutaman viikon himonnut sushia ja koska meidän kotikaupungista ei löydy sushiravintolaa […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *