Mitä minulle kuuluu?

Homevialaura_4076

Blogeilta peräänkuulutetaan usein rehellisyyttä ja oikeaa elämää. (Mistä tulikin mieleeni, että tekstini aitoudesta on edelleen kesken.) Oma todellisuuteni pyörii tällä hetkellä terveyden ympärillä. Olen tälläkin viikolla itkenyt turhautuneena sitä, miten sairastan jälleen yhtä flunssaa. Flunssa on toki vain flunssa, mutta kun kierre alkaa määrittää elämää, tulee taudista enemmän kuin satunnaisia teekupillisia ja Netflix-maratoneja – vaikka hetkellisesti ajattelinkin, että olotila on luonnon tapa ilmoittaa, että on tullut aika katsoa loppuun Gilmore Girls.

Homevialaura_8540 2

Flunssa-alttiuteni tähden en voi viedä lastani muskariin, jos tiedossa on välttämätön meno tai työ, koska kannan keskimäärin joka kolmas kerta kiertävistä soittimista pöpöjä kotiin. Viimeksi lyhyt käynti keskustassa riitti taudin saamiseen – kunpa olisin tilannut Stockmannilla hissin hanskat kädessä. Tai kulkenut maski naamalla. Jostain syystä aasialaisten käytös ei enää naurata. Pelkään kuollakseni tulevaisuudessa siintävää päiväkotiaikaa, josta selkeästi sitkeämpi lapseni varmasti selviää, mutta kaatavatko hänen tuliaisensa minut joka viikko sänkyyn?

Homevialaura_6577

Neuvoksi saan usein käskyn syödä sinkkiä ja vitamiinia. Tiedän totta kai, että tarkoitus on pelkästään hyvä, mutta se tuntuu samalta kuin käskeä masentuneen lukemaan Positiivareita. Tietenkin tankkaan sinkkiä ja vitamiineja paitsi pullosta myös varmasti kilona kasviksia päivässä. Voi kunpa asia olisi niin yksinkertainen. Tänään varasin lääkäriajan, jos saisin vihdoin syyn ainakin pari vuotta jatkuneeseen infektioherkkyyteen ja apua poikkeuksellisen huonoon vastustuskykyyn.

Homevialaura_8544

Alttius sairastua häiritsee tällä hetkellä elämääni ja vaikuttaa tietysti asumiseenkin. Likaisista astioista täysi tiskipöytä, lattaille lävänhtänyt lehtipino, pöydälle kuivahtanut Panadol Hot -pussi. On riittävän epämukavaa katsoa sairastamisen sivuoireita oikeassa elämässä, joten blogiin en enää näkyjä halua. Mutta tämä totuus on, kaiken kauniin keskellä, taas kaksi kertaa tämänkin neljän viikon aikana. Päivävuorossa kaksi kahelia omaishoitajaa. Toivotaan lisää resursseja, hyvät kunnallisvaaliehdokkaat!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Comments

  1. Johanna says

    Hei,

    ja toivottavasti pian pääset flunssakierteestäsi eroon. On erittäin hyvä ajatus käydä lääkärissä selvittämässä asiaa. On varmaan verikokeidenkin otto aiheellista ellei ole jo otettu. Jos jotain positiivista asiassa on niin onneksi Bebe on pysynyt terveempänä.

    Ja kukapa blogiin tai vaikkapa instaan haluaa näyttää niitä todellisia asioita esimerkiksi vaikka kodinhoitohuoneen pyykkivuoria ;-) Katselen kauniita ja harmonisia kuvia satatuhatta kertaa mieluummin :-)

    Hyvää viikonloppua!

    Terveisin, Johanna

    • Laura says

      Kiitos huolenpidosta, Johanna! Näin ajattelinkin, että verikokeet voisivat olla paikallaan ja ylipäätään haluan päästä kysymään erikoislääkäriltä, mikä infektioherkkyyttä voi kohdallani aiheuttaa ja voiko tilannetta parantaa mitenkään. Onneksi tosiaan! Se on hämmentävää, mutta todella huojentavaa, että bebe on porskutellut terveenä monta kertaa, kun äiti sairastaa vieressä.

      No juuri näin! Muistan, että muutama vuosi käytiin paljon tätä pyykkivuorikeskustelua, että blogien pitäisi olla aidompia, mutta oikeasti kukaan ei sitten kuitenkaan halunnut katsoa enää kenenkään muiden kasoja omiensa päälle. :D Onneksi elämän kuulumisia ja ajatuksia voi jakaa monella tapaa. Samoin kiitos, aurinkoista huomista palmusunnuntaita!

  2. Jenni/big mamas home says

    Voi ei. Mä olen ollut nuorempana kanssa varsinainen niiskuneiti. Minä sain jatkuvan niiskutuksen kuriin lisäämällä luonnonmukaisia lisäravinteita ruokavaliooni, kuunneltuani jokusen vuoden terveysalan yrittäjä äitiäni, jonka vakituinen ruokapöytä saarna on ollut pitkään se, miten kaikki lähtee sisältä päin ja suolistosta. Mun neuvo on, että jos se lääkäri ei osaa auttaa niin tsekkaa ja päivitä lisäravinteet luonnonmukaisiin vaihtoehtoihin. Teollisesti tuotetut vitamiineista puuttuu yleensä se entsyymi, joka auttaa kehoa hyödyntämään sen kyseisen aineen. Toki jokainen tekee kuten itse parhaaksi näkee, mulle tämä puoli on vaan niin tuttua kun se oma ravintoekspertti löytyy omasta takaa. Toinen vinkki on, että kokeilet maitohappokuuria. Sillä katkaistiin meidän pienimmän sairastelukierre alkuvuodesta.

    • Laura says

      Kiitos hyvistä neuvoista! Uskon todella vahvasti samaan, siis ravinnon vaikutukseen ihmisen hyvinvoinnissa. Samoin olen lukenut suoliston tärkeydestä vastustuskyvylle ja myös maitohappobakteerit kuuluvat jokapäiväiseen annokseeni. Sen sijaan luonnonmukaiset lisäravinteet ovat minulle uusi, tutustumisen arvoinen puoli, sillä kieltämättä käytän ihan vain apteekin perus pillereitä. En tiedä, onko ravintolisien vaihtamisesta tähän ratkaisuksi, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole. Raskausaikana luin vähän enemmän ravintolisistä ja nyt on hyvä aika perehtyä asiaan uudestaan.

  3. Pieta says

    Toivottavasti flunssakausi katkeaa. Minulla oli vuosi-pari nuorimmaisen jälkeen tosi huono vastustuskyky (raskaus ja vauva-aika taisivat ottaa koville fyysisesti) mutta nyt alkaa jo helpottaa. Jospa tuleva kevät ja kesä ja tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat saavat vastustuskyvyn kohoamaan! Niin mulla kävi ja nyt odotan taas kesää innolla. :)

    • Laura says

      Toivotaan! Kevään ja kesän luulisi ainakin auttavan asiaa. Koitan syödä paljon kasviksia ympäri vuoden ja esimerkiksi marjoja nappaan päivittäin pakasteesta hedelmien kanssa smoothieen, mutta onhan lähestyvä sesonki vielä omiaan lisäämään tuoreiden kasvisten käyttöä. Niin, onkohan vastustuskyky voinut laskea raskauden myötä? Toki synnyttämisestä on jo vuosi, mutta onhan lapsen saaminen mielettömän iso kokemus naisen fysiikalle. Ja imetin vielä vuoden päälle, mikäli sekin on saattanut vaikuttaa vastustuskykyyn. Juttelen näistäkin lääkärille. Niin ihana, jos sinun vointisi on parempi! :)

  4. Blue Peony says

    Apteekissa työskennellyt äitini kantoi minulle lapsuudessani ja nuoruudessani kaikki pöpöt ja sama meno on jatkunut aikuisena. Esim. lapsen ensimmäisen päiväkotivuoden ajan sairastin pahimmillaan kolmen viikon välein. Kuluneena talvena olen potenut kolme kovaa flunssaa, pisimmillään tauti kuritti kuukauden. Joten ymmärrän turhautumisesi paremmin kuin hyvin! Toivottavasti apua löytyy ja vinkkaathan, jos saat käyttökelpoisia neuvoja!

    • Laura says

      Voi apua, voin kuvitella! En ikinä voisi olla apteekissa töissä ja olisin saanut ihat samat pöpöt. No juuri tuota pelkään, päiväkotiaika enteilee niin pahaa. Ja tosiaan flussat voivat vielä olla tosi sitkeässä ja kestää viikkoja, eli käytännössä sitä vain hyppii taudista oiseen. :( Saat kaiken sympatiani takaisin! Toivon todella paljon, että lääkärikäynnistä on jotain apua. Että saan lisätietoa tutkimuksista tai konkreettista apua infektioherkkyyden parantamiseen. Lupaan vinkata!

  5. paulii says

    Ah mä niin voin samaistua tähän ja vihaan kaikkia asiaan liittyviä neuvoja – tarkoittivatpa ne kuinka hyvää tahansa. “Syö sinkkiä, kokeile hunajaa, maitohapot parantaa”… Mitenhän saisi ihmiset uskomaan, että huonon vastustuskyvyn omaavana olen tietoinen tästä kaikesta ja varmasti paljon enemmästäkin asiaan liittyvästä. Yritän tehdä kaikkeni saadakseni paremman vastustuskyvyn ja seuraan terveyteen liittyvää tietoa aktiivisesti. Jos valitan aiheesta jollekin, en kaipaa neuvoja vaan tukea tai ymmärrystä. Lääkärissä on käyty useasti ja oma suurin heikkouteni on stressi. Jo pieneenkin stressiin reagoin ensin kropallani, vaikken vielä edes tiedostaisi stressaavani. Stressitasoa hetkellisesti nostavat nämä “syö sinkkiä” kommentit, kuinka tyhmänä ihmiset toisiaan pitävät? Anteeksi kilometriavautuminen, mutta niin tunnen tuskasi.

    • Laura says

      Kieltämättä hyvääkin tarkoittavista neuvoista tulee minustakin todella aliarvioiva olo. Vitamiinilisistä puhutaan niin paljon, että niiden tarpeellisuudesta on varmasti tietoinen jokainen mediapimennossakin elävä, saatikka sitten hyvinvoinnistaan välittävä ja aikaansa seuraava ihminen, joka vielä painii sairastumisten kanssa. Kiitos vertaistuesta, se sentään lohduttaa! Stressi on muuten siitä erikoinen, että se myös suojaa sairastumiselta. Klassikkohan on, että tunnollinen työntekijä ei sairastu arjessa, vaan tauti iskee vasta viikonloppuna ja lomilla, kun stressitaso laskee. Onneksi olet tietoinen omasta heikkoudestasi. Toivottavasti löydät konkreettisia keinoja, joilla pystyt vähentämään stressiä ja sitä kautta edistämään terveenä pysymistä. Tämä on kyllä niin harmillinen lisä elämään, ettei sitä ymmärrä kuin omasta kokemusta. Paljon jaksamista kohtalontoverilta!

  6. Leena Lehtonen says

    Muistan tuon ajan hyvin ja se ajoittui melko tarkkaan niihin vuosiin, kun lapseni olivat 1-4 vuotiaita. Kaikki flunssat ja vatsataudit siirtyivät pojilta minulle….isä sen kun porskutti 😒. Seurauksena vastustuskykyni laski ja olin kipeä tai toipilas syyskuusta toukokuuhun . Sairastelu harveni vähitellen ja uskalsin sopia asioita etukäteen. Ihanaisennne näyttää kuvissa kovin terveeltä ja suloiselta, samoin äiti.
    On kuitenkin tärkeää käydä tarkastuksessa. Uskon, että elät terveellisesti. Lepo 1-vuotiaan kanssa jää kyllä vähäiseksi, vaikka isät nykyisin ovat paremmin mukana kodin arjessa. Toivotaan, että kevät tuo tullessaan aurinkoisia, terveitä päiviä, joiden avulla keräät voimia flunssakauteen.
    Vaikka nykyisin (57v) sairastan noin kerran vuodessa nuhan (kop,kop), muistan tuon lasten kanssa vietetyn ajan voimallisena ja aktiivisena ja sairastelusta huolimatta onnellisena.

    • Laura says

      Kiitos kokemusten jaosta, Leena! Sanot samaa kuin pari muukin, ja aloin nyt tosissani miettiä lapsen merkitystä vastustuskykyyn. Tai en niinkään lapsen itsessään, koska bebe ei ole vielä päiväkodissa, mutta ovatko raskaus, synnytys ja imetys voineet vaikuttaa niin paljon kehoni jaksamiseen ja toimintaan? Kysyn tästäkin lääkärissä. Jos nukkuisin todella huonosti, niin sitten vastustuskyvyn syy olisi aika selvä, mutta saan nykyään aika kivasti nukutuksi noin klo 23-7.30 putkeen.

      Se on todellinen onni, että bebe on paljon harvemmin kipeänä kuin minä. Ja toinen onni on se, että mieheni sairastaa äärimmäisen harvoin. Hän onkin tällä hetkellä meidän perheen koossa pitävä voima, joka jaksaa vielä kiireisen työpäivän jälkeen tehdä kotitöitä ja pitää huolta pienestä. Päivisin on kyllä vaikea saada levätyksi lukuun ottamatta sellaisia onnekkaita tuokioita, kun taapero jaksaa leikkiä hetken paikoillaan ja äiti maata vieressä sohvalla. Jos olen oikein onnekas, yksivuotias antaa hoitohenkilökunnalleen puolituntisten päikkärien kestävän tauon. ;) Onneksi sinulla flussat vähenivät lopulta ja nykyään sairastat enää niin vähän! Se antaa toivoa. Ja asia on juuri kuten sanoit. Minäkin tiedän jo nyt muistavani tämän ajan todella onnellisena, ja sitä muistoa ei sairastaminenkaan muuta.

      • Leena Lehtonen says

        Palatakseni vielä nuoruuteni infektiohrkkyyteen. Veriarvoni olivat erinomaiset. Sairastelusta huolimatta hemoklobiini oli huomattavasti normaalia korkeampi. Söimme säännöllisesti kahdesti päivässä lämmintä sekaruokaa, eli todella monipuolisesti. En korvannut näitä aterioita kahvilla ja pullalla. Olin puistojen ja leikkikenttien suurkuluttaja. Nyt taas arvot ovat minulle tyypillisesti matalemmat. Siis, voit olla peruskunnoltasi hyvä vaikka saatkin tartuntoja 🤗. Ja näin ulkopuolisena pidän teitä reippaina ja “perusterveinä” nuorina. Paljon teillekin on tapahtunut viimeisen vuoden aikana 😅.

    • Laura says

      Kiitos paljon, Tiia! Toivon todella paljon, että niiskuneiti saa edes jotain selitystä ja apua sairasteluunsa. :)

  7. Ona says

    Selvähän se ettei vastustuskyky pitäisi aikuisella olla tota luokkaa. Lääkärillä hyvä käydä mutta kun suuri todennäköisyys on ettei mikään varsinainen sairaus ole, pitää vaan ottaa itse kaikki keinot käyttöön. Perusnäitä. Käytätkö maitotuotteita, tuoreitten vihreitten ja muiden kasvisten määrä, käytätkö prosessoituja elintarvikkeita jne. Tämä ei ole tarkoitettu arvosteluksi. Joskus vaan elimistö on ihan hirmutarkka. Toisen elimistö ei ole moksiskaan vaikka söisi mitä tahansa. Purkeista eli vitamiineista ym tuskin löytyy ratkaisu vaan oikeasta ruuasta. Tsemppiä, varmasti saat raiteilleen elimistösi!

    • Laura says

      En tietenkään ottanut kommenttiasi arvosteluna, kiitos avusta! Sen takia lääkäriin menenkin, kun en missään nimessä pidä tätä enää normaalina. Ruokavalioni ei varmasti ole täydellinen (mitä ikinä se sitten jokaiselle tarkoittaakin), mutta monipuolinen ja hyvä se on. Pystyn hyvin seuraamaan perheemme syömisiä sillä, kun tilaan viikon ruoat kerralla. Suurin osa tilauksesta on kasviksia (niitä todella tulee pussikaupalla parsakaalista lehtikaaliin ja omenoista bataattiin), lisäksi paljon täysviljaa, kalaa, hyvää rasvaa. Valmisruokaa syömme vain vähän, mitä nyt joskus yksi satunnainen Kokkikartanon makaronilaatikko eksyy kiireiselle päivälle, ja silloinkin aina tarjoiltuna salaatin kanssa. Nakkityyppistä prosessoitua punaista lihaa esimerkiksi syömme todella todella harvoin. Lehmänmaidon olen vaihtanut kauramaitoon, sokeroitujen jugurttien sijaan syön luonnonjugurttia marjoilla ja hunajalla ja suurin piirtein kaikki ruokani uitan hyvässä oliiviöljyssä ja valkosipulissa. Sitä en tietenkään tiedä, voinko olla tietämättäni vaikka keliaakikko ja syödä siitä näkökulmasta “väärin”, mutta muuten en mitenkään pysty pitämään ruokavaliota ongelman syynä. Sehän tässä minua harmittaa ja ihmetyttää, kun en koe tekeväni mitään väärin, mutta sairastelu sen kuin jatkuu. Kiitos! Toivotaan parempaa jatkoa.

  8. says

    Voi harmi, toivottavasti alhaiselle vastustuskyvylle löytyy syy ja saat apua <3 Olen tässä raskaana ihmetellyt, kun kaikki kyselevät esim että saavatko tulla johonkin yhteisiin tapaamisiin, jos on pientä flunssaa.. Ja itselle kun ei juuri koskaan mikään tartu niin kummastuneena vastannut vain, että tottakai saa tulla, ei minua pöpöt pelota. Mutta nyt ymmärrän, että kaikilla ei ole näin! Joten paljon tsemppiä ja jaksamista sinne <3

    • Laura says

      Kiitos sympatiasta! <3 Aivan, eihän sitä osaa ajatella, jos ei itse sairastu helpolla, mutta ihana, kun osaat asettua helposti sairastuvan asemaan. Kaikki eivät osaa ja olen tahtomattani onnistunut loukkaamaan asialla. Juhliimme kutsuttu vieras kysyi, saako hän tulla kylään sairaana, ja vastasin ystävällisesti, että ei, sillä olimme parin päivän päästä lähdössä matkalle, enkä voinut ottaa riskiä. Viestin asiasta erittäin ystävällisesti, mutta hän vain otti itseensä ymmärtämättä ollenkaan, miltä olisi tuntunut lentää ja lomailla sairaana. Ilmeisesti kysymys oli retorinen, eikä siihen olisi oikeasti saanut vastata kieltävästi. :D Ihanaa pääsiäistä!

  9. says

    Voi tylsyys, kipeänä oleminen varsinkin lapsen kanssa on aina niin tympeetä :( Meillä oltiin tosi terveitä vauvavuosi, mutta sitten päiväkodin aloituksesta puoli vuotta oli yhtä kuumetta ja räkää – kaikilla. E oli ollut tosi terve siihen saakka, kuten vanhemmatkin, mutta ei niitä uusia pöpöjä vaan pystynyt välttämään. Itse olin koulussa, joten pystyin helpommin jäädä kotiin, mitä töistä. Mietin vaan, miten kaksi työläistä sellaisen tilanteen pystyy hoitamaan, jos ei ole hoitajia lähimain. Ei siinä paljon vitamiinit ja valkosipulit auttanut.
    Sympatiat siis sinne ja pikaista paranemista toivotellen <3

    • Laura says

      Voi miten harmillista kuulla puolen vuoden piinasta! :( Tuota juuri pelkään kuollakseni. Jos nyt jo sairastan usein, tuleeko päiväkotiajasta yhtään mitään. Ja tosiaan, miten siinä kohtaan hoidetaan kaikki työt, hoitamiset ja tuuraukset. Sairastan usein vielä viikon tai ylikin putkeen, eli olen todella pelistä pois flunssan aikaan. Onneksi teillä koulusi toi vähän joustavuutta tilanteeseen! Ilman hyvää ravintoa tilanne voisi olla vieläkin pahempi, joten sillä on varmasti oma roolinsa, mutta kaikilla se ei vain riitä. Kiitos ja kaunista pääsiäistä teidän perheelle! <3

  10. says

    Voi raukkaa! :( Toivottavasti olet jo terveenä, sairastaminen on niin hanurista. Ja tuo päiväkotielämä on kyllä melko taudintäyteistä ja herranen aika, mitä hirveyksiä siellä on liikkeellä – esim. viime viikolla sain kuulla, että moni lapsi on sairastunut PYLLYANGIINAAN :D. Olin ihan että mitvit, siis MIHIN? Mutta kyllä, pyllyangiina on tauti. :D

    Että tervetuloa vaan päiväkotieloon! :D

    <3

    Hannele

    • Laura says

      Kiitos Hannele! <3 Nyt taas terveenä, toivottavasti tällä kertaa pidempään! Pelkään niin paljon päiväkotiaikaa. Onko ok kasvattaa lapsi tynnyrissä 15-vuotiaaksi asti? Pyllyangiina, buahhahha! Päivän paras. Se on melkein sama kuin koira söi läksyt, soittaa työnantajalle, että laps on pyllyangiinassa, nyt ei pysty. :D Aurinkoista vappuviikkoa teidän porukalle!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *