Tiloissa

Homevialaura, Finnjävel

Ensinnäkin, tervetuloa jälleen uuden juttusarjan pariin! En koe itseäni vain sisustusbloggaajaksi, vaan minua kiinnostaa jakaa laajemminkin asioita oman elämäntavan ympäriltä, ja juttusarjat tuntuvat sopivalta tavalta jäsentää ajatuksia kirjoittajana erilaisten teemojen alle. Erityisesti olen huomannut törmääväni siihen, että haluaisin useasti jakaa teille sellaisia pieniä juttuja sieltä täältä, joista ei ole omaksi postaukseksi, mutta jotka koen kiinnostavaksi ja blogiini liittyväksi. Tämänkaltaisia koosteita tykkään lukea myös muista blogeista, Noorien Perjantain parhaat nyt ihan parhaana esimerkkinä. Minun uusi juttusarjani, Tiloissa, ilmestyy epäsäännöllisesti silloin kun siltä tuntuu, ja se kokoaa yhteen tyylisiäni nostoja ja ajankohtaisia kuulumisia.

Pääsiäisen jälkeen, joka ei ihan paastoa ollut sekään, pääsin illallistamaan Finnjäveliin Hardys-viinien vieraana. Jos osasin ennen arvostaa kiireettömiä maistelumenuita, niin tässä elämäntilanteessa vasta osaankin. Finnjävel on huippukokkien Henri Alenin ja Tommi Tuomisen moderni tulkinta Suomi-ruoasta. Jo itseironinen, ruotsalaisten meille antama haukkumatermi, nimi lupasi hyvää: Finnjävel on fine diningiä, mutta ilman tiukkapipoisuutta. Ruoka oli upeaa, mutta ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen loppuun asti hiottu kokonaisuus. Suojellun kivitalon miljöö, Ateljé Sotamaan varta vasten Finnjävelille omistettu design ja pienet yksityiskohdat, naistenhuoneen mukaanotettavaa teepussimaista tervehdystä myöden, josta pystyi kotona hauduttamaan ravintolan juoman.

Homevialaura, Finnjävel

Suhtaudun intohimoisesti brändäämiseen ja kiinnitän tämänkaltaisiin viimeistelyihin aina paljon huomioita. Jäin miettimään Finnjäveliä erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuoden aikana. Muotoilukriitikko Kaj Kalin arvosteli Avotakan kolumnissaan (3/2017) hukattua merkkivuotta. Sitä, kuinka ”suomalaisen muotoilun juhlistamisen ja aluevaltauksien sijaan nähdään Fiskarsin sinivalkoisia saksia”. Valitettavasti olen toistaiseksi aivan samaa mieltä. Eikö meillä olisi suunnittelustamme yhtään enempää ammennetavaa juhlavuoteen kuin tehdä jo aikaisemmin suunnitelluista tuotteista sinivalkoisia versioita?

Homevialaura, Cafe Latte Lifestyle, Ainoa Tapiola

Räntäpäivän innoittamina, vai pitäisikö sanoa pakoittamina, vaihdoimme sunnuntaisuunnitelmat Nokkalan Majakka -rantakahvilan testaamisesta Tapiolan juuri avanneeseen Ainoa-kauppakeskukseen. Olen aina utelias näkemään uutta kaupungissa, tai tässä tapauksessa naapuripitäjässä, joten suhasimme paikalle mielenkiinnosta lounaalle. Minulta Ainoa saa matalat pisteet. Liikkuminen puolten ja kerrosten kesken oli kaikkien aikojen sekavinta, opasteita oli huonosti, liikkeitä suppeasti ja tunnelma kolkko.

Homevialaura, Stockmann Herkku, Ainoa Tapiola

Pettymys ei haittaa, sillä kauppakeskus ei ole mitenkään oman asiointimme varrella, mutta yleisenä huomiona jään seuraamaan, nouseeko Tapiolasta oikeasti sellainen keskus, joka saisi Espoon tuntumaan kaupungilta. Nyt fiilis jäi kovin latteaksi – ei kuitenkaan sentään Cafe Latten osalta. Tanskalaishenkinen lifestylemyymälä oli kauppakeskuksen parasta antia yhdessä kivaksi laitetun Stockmann Herkun kanssa. Sunnuntaina Herkku uinui tyhjyydessään, mutta pirteämpänä päivänä voin kuvitella sen olevan melkein kuin minimatka Whole Foodsiin tai Dean & DeLucaan.

Homevialaura, lukeminen, kirjat, kirjasto

Olen pitkästä aikaa innostunut hyödyntämään fantastista instituutiotamme,  kirjastoa. Tällä hetkellä minulla on menossa tietokirjojen kausi. Koin romaanien jättämisestä hyllyyn huonoa omaatuntoa – miksi sitä arvottaakin kaunokirjallisuuden paljon korkeammalle? – mutta pääasia on lukea omaksi iloksi, ja lukea ylipäätään. Pinossa on muun muassa Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomia sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Lukukärpänen on puraissut minua entistä enemmän myös lehtien muodossa, mikä omalta osaltaan kertoo sekin tämänhetkisestä kiinnostuksesta ilmiöitä kohtaan. Kaipaan kotiimme parin vuoden ajan häälahjana tullutta  New York Magazinea, ja nyt ostin Monoclen. Pienenä projektina olen päättänyt ostaa pitkästä aikaa numerot muutamiakin arvostettuja yleisaikakauslehtiä, kuten Wallpaperin, New Yorkerin ja Vanity Fairin.

Homevialaura, olohuone

Lopuksi hyppään vielä lukemisesta televisioviihteen puolelle. Toivun edelleen Gilmore Girlsin loppumisesta, mutta oli päättymisellä hyväkin puolensa. Pääsin vihdoin aloittamaan puhutun sukupolvikokemuksen, Lena Dunhamin Girlsin, ja olen totta kai koukussa. Seuraavaksi otan katseluun Netflixissä juuri alkaneen #GirlBoss-sarjan, jossa kiinnostaa Nasty Gal -verkkokaupalla menestyneen Sophia Amoruson tarina. Meidän kodissa perinteinen televisio alkaa olla kuollut, tilalla on Netflix ja nyt myös HBO Nordic. Ei ole kovin vaikea päättää, minkä parissa sohvalla rentoutuu: Huutokauppakeisarin ja Miksun baarin kanssa, vai nokkelien dialogien ja palkittujen tuotantojen seurassa. Minulla on tällä hetkellä niin voimakas side jatkuviin laadukkaisiin jenkkisarjoihin, että yhden illan jutut, elokuvat, ovat nekin jääneet melkein kokonaan ohjelmistostamme pois.

Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Comments

  1. Nelle says

    Onpa kiva juttusarja! :) Kiitos muutenkin blogista, olen lukenut jo pitkään, mutta kommentoin liian harvoin… Minua kiinnostaisi kuulla enemmän myös ihanan koiranne kuulumisia ja ylipäätään koiranomistajan arjesta! (terkuin, koirakuumeinen)

    • Laura says

      Kiitos paljon! Pienetkin terveiset silloin tällöin ilahduttavast kovasti. :) Onni on todella otettu, kun naiset kyselevät perään! Sisustuskoiralle kuuluu oikein hyvää, mutta onkohan hän jäänyt nyt kuvista siksi, kuin herrasmies näyttää tällä hetkellä pahemman luokan jöröjukalta. :D Naisten kampaamojonot eivät ole mitään verrattuna koirien salonkeihin, mutta viikon päästä hän saa uuden kevätlookin. Nyt on koiranhoidon kannalta todella keljut kurakelit, mutta muuten meidän koiranomistajien arkea on kovasti helpottanut oma aidattu piha, jonne Onnin voi päästää. Voisin kyllä tarttua koiranomistajan arkeen myös ihan omana postauksena, kiitos vain ideasta! Koirakuume se on paha kuume. Omastani kärsin yli 25 vuotta ennen kuin Onni tuli taloon. Onhan ne ihania, ei siitä mihinkään pääse. :)

  2. Freya says

    Kiva uusi juttusarja! Usein juuri pienet arjen yksituiskohdat (ne oman elämän random -jutut) onkin lukijan kannalta kiinnostavia. Kivoja vinekkejä ja samaistuspintaa. Lukukärpänen täällä kanssa puraissut. Olisi kiva käyttää kirjaston palveluita mutta liian usein sakkoja maksaneena täytyy todeta että se ei vaan sovi ainakaan tähän elämän tilanteeseen. Tietokirjallisuudesta suositus Huttinen ja Heikkinen Pää edellä. Selkokielinen opus pikkuihmisten aivoituksiin. Sarjoja tulee myös katsottua suoratoistopalveluista silloin kun itselle sopii. Omat suosikit tällä hetkellä Areenassa Catastrophe, MTV Katsomossa Midnight Sun ja Mustamaalattu. Jälkimmäisten osalta upeeta pohjosimaista laatutuotantoa. Catastrophe taas posketonta ja rohkeas viihdettä vauva-arjesta joka osuu omaan elämäntilanteeseen sopivasti.

    • Laura says

      Tosi kiva palaute, kiitos kovasti! Jep, ymmärrän kirjaston haasteet, kun siinä kertyy nopeasti lukemattomiakirjoja ja sakkoja. Itselleni kävi nyt niin, että varasin nyt todella monta kirjaa Helmetistä. Sen sijaan, että ajattelin niiden vapautuvan pikkuhiljaa, nyt minulla onkin 15 kirjan pino. Oh well, täytyy vain yrittää uusia varauksia tai jättää osa lukematta, sisustuskirjapuolen kyllä selaakin vain nopeasti. Kiitos Pää edellä -muistutuksesta! Se on listallani, jäin vain miettimään, oliko se varaamisen sijaan jopa ostamisen arvoinen teos. Muuten ostan harvoin kirjoja, mutta hyvä kasvatuksellinen opas voisi mieluusti olla kirjahyllyssä vuosia käsillä. Huippua, että olet myös löytänyt tähän hetkeen sarjasuosikit. Meillä on ollut MTV Katsomo ja Yle Areena ihan paitsiossa, varmasti turhaa. Minulla on muuten pohjoismaisten dekkareiden kokoinen aukko sivistyksessä. Uskon niiden olevan äärettömän laadukkaita, mutta rajallisen ajan puitteissa tulee käännyttyä tietynlaisten jenkkisarjojen puoleen. Pääasia yhtä kaikki, että tarjolla on paljon vaihtoehtoja perus television rinnalle. Sitä mukaa kuin realityjen taso on vain laskenut, on muiden sarjojen laatu noussut kohisten. Onneksi viihdettä voi nykyään kuluttaa enemmän omilla ehdoilla.

  3. says

    Kiva uusi postaussarja! Mulle jäi tiedätkö samanmoinen fiilis Ainoa-kauppakeskuksesta, kun siellä ystäväni kanssa poikkesin pari viikkoa sitten. Hirmu sokkeloinen paikka ja kuten kuvasit, jotenkin kolkko. Onneksi Cafe Latte kaikkine ihanuuksineen pelasti tilanteen :)

    • Laura says

      Kiitos Suvi! Kiva, kun tykkäsit juttusarjasta. Mielenkiinoista kuulla, etten ole yksin ajatusteni kanssa. Aika keskenhän Tapiola vielä oli, eli ehkä kenties myöhemmin liikkuminen tulee helpommaksi. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että opasteet olisi pitänyt olla paremalla tolalla jo nyt. Cafe Latte oli kyllä söpö. Varmasti metron aloitettua kiva kauppa myös Tapiolan työmatkalaisille poiketa hakemaan vaikka tulisia. :)

  4. Kapteenska says

    Tämä oli kiva kurkistus Finnjäveliin ja Ainoa-kauppakeskukseen käymättä paikanpäällä. Ensin mainittuun haluan ehdottomasti mennä, toiseen ei välttämättä mikään kiire..
    Kiitos myös aikakauslehtivinkistä, kotiin tulee Hesaria, Glorian ruoka ja viini-lehteä, Tekniikan Maailmaa tietenkin miehelle ja muutamia muita (siis ikään kuin lehtimaailma olisi tuolla kattauksella valmis??). Herättelit huomaamaan, että kaupan lehtihyllylle voi silti pysähtyä ja ostaa laadukkaan irtonumeron ‘out of the box’.
    Otan idean käyttöön. Kiitos.
    Jään jo odottamaan seuraavia Tiloissa-poimintoja.

    • Laura says

      Ainoassa ei tosiaankaan ole mitään, mitä et löytäisi muista kauppakeskuksista. Ehkä kiinnostavaa voi olla poiketa silloin, kun Tapiolassa on vielä valmiimpaa ja länsimetro alkaa kulkea – jos alkaa. :D Lehdet ovat minusta nimenomaan loistava tapa laajentaa ajatusmaailmaa ja poimia ilmiöitä ja huomioita sieltä täältä. Pidän niin paljon lehtien lukemisesta, että sen tähden minulla on jäänyt kirjat ihan jalkoihin. Onneksi nyt on taas yöpöydällä niitäkin, vaikka kaunokirjallisuuskärpästä odotan edelleen. Olipa ihana kuulla, että tämä inspiroi. Kiitos paljon, kun jätit terkut ja lupaan juttusarjalle jatkoa!

  5. Leena Lehtonen says

    Mielenkiintoisia asioita jälleen. Alenin/Tuomisen herkkujen pariin mielin minäkin. Hyvä vinkki tulevia pääkaupunkiretkiä ajatellen.
    Kauppakeskukset ovat hankala juttu. Jos tiedän, mitä ja mistä niin juu. Jos taas jotain uutta ja erillaista, niin ei.
    Tarjonta on lähes sama kaikissa. Täällä Turussa tykkään eniten haahuilla Hansassa, vaikka jotain virkistystä sekin kaipaisi. Olen kotoisin Raumalta ja käyn siellä usein. Rauman sisustus-, vaate-, kahvila- ja ravintolatarjonta on mieleeni. Pienellä alueella paljon, nätisti tarjottuna ja hyvä palvelu.
    Lukeminen kannattaa aina. (Klisee, joka pitää pintansa) Napaan vinkeistäsi heti Rubinin.
    Ja sitten telkkari. Luulisi, että jotain katsottavaa löytyisi valtavasta tarjonnasta. Uutiset ja ajankohtaiset tietty. Viihteen puolelta Victoria ja nuori Morse. Kaikki muu jää vähälle.
    Kaipaan sisustus ja lifestyle ohjelmia. Strömsö on kiva mutta liian “näpertelevä” tällaiselle poropeukalolle.
    Ruokaosio on ehkä ominta.
    Netfixistä tällä hetkellä katson Good Wife-sarjaa, johon olen aika pahasi nalkissa. Kiitos antamistasi vinkeistä..seuraavaksi kokeilen niitä.

    • Laura says

      Kiitos Leena! Muistakaa tehdä ajoissa varaus, jos haluatte Finnjäveliin. Se on auki enää vuoden ja ennustan, että muutamaa kuukautta ennen sulkemista varauskirjaan syntyy suma. :) Olen samaa mieltä kanssasi, että symppiksissä kivijoissa on mukavinta käppäillä ostoksilla. Kauppakeskukset ovat itse asiassa usein aika kauheita, mutta hyviä huonolla säällä ja kiireellä aikataululla. Minäkin kaipaan lifestyle-ohjelmia! Ihan toden teolla. Nyt ei taida sisustamisestakaan tulla kuin Suomen kaunein koti ja erilaisia mökkiohjelmia, joten iso aukko on sillä sektorilla. GirlBossin kanssa pääsin alkuun ja täytyy sanoa, että sarjana se vaikuttaa aika ärsyttävältä. Jatkan varmaankin itse katsomista, koska tarina kiinnostaa, mutta tuotantona en voi suositella. Victoriaa en ole katsonut, mutta vähän vastaavaa The Crownia aloitimme, mutta epookit tuntuvat usein omaan makuuni tylsältä, mikä on harmi. Sen sijaan Selfridgesistä olen tykännyt kovasti! Laadukkaasti tehty draama, joka luo kiinnostavan katsauksen tavaratalomaailmaa ja silloiseen elämäntapaan. Kokeile sitä, kun seuraavaksi kaipaat katsottavaa. :)

  6. Jenni S. | big mamas home says

    Ihana postaussarja. Vaikka sinun kirjoittamia sisustusjuttuja rakastankin ja ihastelen niin mielelläni ottamiasi valokuva, jotain tämän tapaista olen kaivannut sinunkin blogiisi. Joten ihanaa, kun olet vastannut sanattomaan toiveeseeni.

    Ensimmäiseksi, olen aivan samaa mieltä, että tämä Suomi 100-vuotta on muotoilun puolella jäänyt aivan kelkasta. Itseäni eivät ainakaan sytytä ne sinivalkoiset Fiskarssit tai Sinin sinivalkoiset mopit. Tosin, onhan tässä muotoilijoilla vielä aikaa yllättää.
    Finnjäveliä haluaisin itsekin päästä kokeilemaan.
    Ja mitä kirjoihin tulee, olen romaanien suurkuluttaja. Suosikkikirjat luen moneen kertaan läpi, mutta nyt kun se kolmekymmentä häämöttää, mietin, olisiko aika lukea jotain muutakin? Hygge ja Kon Mari kiinnostaisivat, mutta eivät vielä riittämiin, jotta olisin saanut luettua ne. Sen sijaan ahmin toista kertaa läpi goottihenkistä romaanisarjaa, jossa on tällä hetkellä vaatimattomat 15 osaa. Lupaan itselleni, että jossain vaiheessa luen vielä muutakin mieltä kehittävää, kuin the Seacretin.

    Ja lopuksi vielä, ihanasti sopii tuo Ghost-tuoli tuohon teidän olohuoneeseen. Ainakin näin kuvien perusteella. Tykkään.

    • Laura says

      Kiitos, Jenni! Nämä postaussarjat ovat minullekin kirjoittajana antoisia siksi, ettei heti tule sellaista oloa, että pian on kaikki kodin nurkat kuvattu ja mitäs sitten. Siksi on innostavampaa käsitellä elämäntapaa laajemmin. Hygge ei minusta ollut kirjana kovin ihmeellinen tai yllättävä, vaan aika itsestäänselvä. Sanoman voi tiivistää ajatukseen “polta kynttilöitä ja nauti kahvipullahetkistä ystävien kanssa, niin olet onnellinen kuin tanskalaiset”. Minusta kannattaa lukea juuri sitä, mitä mieli tekee. Jos se on goottiromaanit, niin sitten niitä. :) Kiva kuulla! Minustakin tuoli istuu paikkaan ihmeen hyvin, vaikka alussa ajattelin, ettei olohuoneeseemme muka mahdu mitään, kun kaikki on tiellä kävelyreiteillä, mutta höpö höpö. Kodikkuus kunniaan!

  7. Satu says

    Hei,

    Aiheeseen liittymätön kysymys: vanhassa kodissanne oli ruokapöydän yläpuolella Kartellin Ge valaisin. Se on kovin nätti sellaisenaan, mutta oliko se nätti valon ollessa päällä? Kannattaako ostaa? Miksi te olette luopuneet kyseisestä lampusta? Toivon pikaista vastausta, kiitos. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *