Aurinkovarjolla viimeistelty terassi

Homevialaura, valkoinen aurinkovarjo, Kruunukaluste Lux, piha, terassi

Voi kunpa Suomessa varjoa tarvittaisiin hieman useammin aurinkoa kuin sadetta varten. Sellainen terassillamme kuitenkin nyt, josko heinäkuussa elohopea alkaisi pysyä korkeammalla.

Homevialaura, valkoinen aurinkovarjo, Kruunukaluste Lux, piha, terassi

Aurinkovarjo oli terassimme viimeinen iso hankinta, ja niin kuin kaikki muutkin kalusteemme, myös tämä vaati ahkeraa kauppojen koluamista ja netin ympäri kääntämistä. Toiveissa oli puhtaanvalkoinen, halkaisijaltaan 3-metrinen varjo, joka olisi tarpeeksi tukeva turvallisuussyistä. Sopivan löysimme lopulta Kruunukalusteen Lux-mallista.

Homevialaura, valkoinen aurinkovarjo, Kruunukaluste Lux, piha, terassi

Mukavana bonuksena varjo on neliskanttinen, mikä tekee siitä vielä skarpimman ja modernimman. Toiset lisäpisteet herusivat lapsiturvallisesta jalasta. Suurimassa osassa varjoja on teräväreunaiset kivipainot, mikä vielä paljon kaatuilevan yksivuotiaan kanssa tuntui ikävältä ajatukselta. Kulmistaan pyöristettyyn muoviin ei haittaa, vaikka joskus horjahtaisikin. Pyörien ansiosta varjoa saa helposti siirreltyä, toki paikallaan ollessa lukitus on päällä.

Homevialaura, valkoinen aurinkovarjo, Kruunukaluste Lux, piha, terassi

Nappasin kuvat varjon asennuksen yhteydessä, niin en kirkkaalla säällä huomannut muutamia varjon sisälle jääneitä muoveja. Älkää niistä välittäkö. Aurinkovarjo on tärkeä muistaa laittaa alas yöksi ja pois lähtiessä. Mikäli tuulenpuuska osuu varjoon kuin purjeeseen, voi tukevakin auringonsuoja saada pahaa tuhoa aikaiseksi.

Homevialaura-aurinkovarjo-Kruunukaluste-Lux_5597

Henkisesti espanjalaisena kestän kovaakin hellettä, mutta aurinkoa olen lopettanut aikuisena ottamasta. Siksi pidän siitä, että terassillamme voi olla ulkona mutta suoralta paahteelta suojassa paitsi aurinkosohvalla nyt myös ruokapöydän ääressä.

Homevialaura, valkoinen aurinkovarjo, Kruunukaluste Lux, piha, terassi

Herkän kauniit kesäkukat ovat Lisbet e.:n tuliainen. Mitä sitä muuta suburbialaisrouva toiselle toisi. Pöytäkukkien lisäksi ruukkuja meillä ei terassilla ole, vaan olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että terassia kiertävä puutarha ajaa kasvillisuuden asian (ja koska taapero). Käynkin hortonomin hartaudella vahtaamassa, koska ensimmäiset hortensiat ja pionit puhkeavat kukkaan. Tuskin kuitenkaan tänä vuonna. Kirsikkapuu oli jo loistossaan, mutta omenapuussa ei ole merkkiäkään kukkimisesta. Osaako kukaan valaista, miksi?

Homevialaura-aurinkovarjo-Kruunukaluste-Lux_5543

Vielä emme ole nauttineet pihalla yhtäkään aamiaista, joten erityisesti sitä odotan heinäkuulta. Oikean kesän tunnistaakin siitä, että pihalla tarkenee aamusta iltaan. Kerran keskipäivällä pikakahvi mukissa ja Radio Suomi eetterissä matkustin jo teleportilla mökille, joten eiköhän tästä hyvä tule. Ylihuomenna on erityisen kiva käynnistää kuukauden loma, kun kauden tärkein tila on kalustukseltaan ja sisustukseltaan valmis.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Comments

    • Laura says

      Kiitos paljon! Kiva tuli meistäkin lopulta. Matkan varrella tosin huomasi kokemattomuutemme ulkotilojen suunnittelun suhteen. Esimerkiksi pöydän otimme ensin liian pienenä, se näytti mittasuhteiltaan täysin väärältä isoon pihaan. Onneksi nyt on kaikki kunnossa ja olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä. :) Tervetuloa kylään! <3

  1. Blue Peony says

    On ihan yleistä, että omenapuun kukinnassa on vuosittaisia eroja. Jos puu on viime syksynä tehnyt ison sadon, se voi olla syy kukkimattomuuteen tänä vuonna. Myös pakkanen voi palelluttaa nuput niin, että ne tuhoutuvat jo ennen kuin tulevat näkyviinkään. Kovin nuori puu ei myöskään ole satoiässä eikä kuki. Mutta toivottavasti ensi keväänä on kukkia! Tosin silloin voi olla pihlajanmarjakoita satoa tuhoamassa, koska tänä vuonna tulee paljon pihlajanmarjoja, joita niitäkään ei usein ole kahtena vuonna peräkkäin niin, että riittävät koin ravinnoksi.

    • Laura says

      Kiitos avusta! Arvasin, että täältä löytyy tietoa. :) Muistelisin, että viime vuonna oli iso sato. Omenat kun kypsyivät juuri silloin, kun hieroimme asuntokauppoja, niin omenoiden määrä jäi mieleen. Luulen, että puu on ihan alkuperäinen talon rakennusvuodelta 80-luvulta tai ei ainakaan mikään kovin nuori. Hyvä tietää, että kukkimattomuus on “normaalia”. Kaikkea sitä oppii, ei olisi tällainen vuosittainen vaihtelu tullut mieleenkään. Tänään muuten huomasin omenapuussa hieman sellaista juuri koen tekemää seittiä. Voi ei! Tarkoittaa tämä omenasadon tuhoutumista? Voikohan koille tehdä mitään?

      • Blue Peony says

        Pihlajanmarjakoi muistaakseni tekee munat jo kukkiin ja se tekee omenista rupisia, joten ainakaan sitä ei oikein voi myöhemmin enää torjua. Toivottavasti kyseessä olisi jokin otus, joka käyttää ravinnoksi lehtiä ja antaa omenoiden olla! Pihlajanmarjoja tulee paljon, joten toivottavasti nimikkokoi pysyy niiden kimpussa eikä leviä omenoiden kimppuun. Meillä on kaksi puuta ja niissä hyvin vähän raakileita, laitan sen vaihtelun piikkiin, koska viime vuonna sato oli valtava.

        • Laura says

          Kiitos vielä! Elin siinä käsityksessä, että omenoita tulee joka puusta ja joka vuonna riesaksi asti, mutta aivan, se meneekin sitten vuorovuosittain. Toivotaan, että seitti on ihan yksittäinen ja vain lehtiin vaikuttava. Joka tapauksessa hyvä henkisesti valmistautua siihen, että tämän vuoden sato ei välttämättä ole kummoinen. Minä kun jo ajattelin pian alkaa etsiä jotain erityisen hyvää (mutta helppoa) omenapiirakkareseptiä, josta tulisi perheemme klassikko, ja jolla saisin koko syksyn vieraat kahvitettua. No, vähintään voin alkaa harjoitella kaupan omenoilla ensi syksyn toivottavasti isoa satoa varten. :)

          • Blue Peony says

            Maailman helpoin, nopein ja aina onnistuva omenapiirakka on tällainen: sekoita 4 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata speltillä tai grahamjauhoilla), 1,25 dl sokeria ja 1,5 tl soodaa, lisää vajaa 1 dl öljyä ja kolmisen desiä piimää tai luonnonjogurttia, päälle omenanpaloja, kanelia ja/tai kardemummaa. Paistetaan 200 asteessa reilut puoli tuntia. Tuo on ohje, johon turvaudun mm saadessani yllätysvieraita :-). Soseutin, kuivasin ja pakastin viime syksynä paljon omenoita tulevanakin talven tarpeiksi, koska tiesin kokemuksesta, että tämän vuoden sato on kehno. Ensi vuonna sitten taas, ja toivottavasti pihlajanmarjoja tulee ensi vuonna niin paljon, että pihlajanmarjakoit pysyvät niiden kimpussa.

            Istutin muuten eilen sinun innostamanasi kameliajasmikkeen. Meillä on runsaasti yli satavuotiasta tavallista jasmiketta, mutta enpä voinut vastustaa kameliajasmiketta!

          • Laura says

            Kiitos paljon! Kuulostaa mainiolta luottoreseptiltä. :) Juuri totesimme miehen kanssa jääkaapilla, että miten meillä onkin aina pakastin ääriään myöten täynnä. Vaikka siis omenoita olisi tullut paljon tänä vuonna, ihan hirveästi en olisi saanut niitä pakkaseen soseena. (Miten kaikki muut pystyvät pakastamaan niin paljon marjoja joka loppukesä, en ymmärrä! Meillä on kierrossa pari kaupan pakastemarjapussia kerrallaan.) No mutta, tämän vuoden sadoksi riittää siis vallan mainiosti se, jos saisi edes piirakan pari tehtyä fiiliksen vuoksi. :) Ai miten kiva kuulla! En olisi ikinä itse osannut valita kameliajasmiketta (en ollut sellaisesta edes kuullut), mutta Plantagenin myyjä sitä suositteli. Meidän kaikista kolmesta istuksesta (kameliajasmike, pioni ja Mustialan hortensia), juuri kameliajasmike näyttäisi olevan pisimmällä kasvun ja siten potentiaalisen kukinnan suhteen. Toivotaan hyviä kukintoja molemmille, tuoksun pitäisi olla huumaava!

  2. says

    Voi miten kaunis terassi pöytä ryhmineen. Mielenkiintoinen tapa käyttää nuita Kartellin tuoleja myös ulkona, en ole koskaan aikaisemmin nähnyt näitä käytettävän näin. Hyvälle näyttää! <3

    • Laura says

      Kiitos kovasti! Ihan totta, Suomessa Kartellia näkee harvemmin ulkona. Idea tuli varmaankin siitä, kun Kartellin omissa kuvissa kalusteet on hyvinkin usein kuvattu nimenomaan ulkona. No mikäs italialaisten on kuvatessa. :) Käsinojalliset Kartellit meillä oli edellisessä kodissa sisällä, olohuoneessa, ja nyt hankimme käytettynä neljä käsinojatonta lisää. Pidänkin juuri tuolien monikäyttöisyydestä: nyt terassilta voi hyvin lainata Kartelleja sisälle, jos tulee lisäistuinpaikkojen tarve, eivätkä ne pistä silmään ulkokalusteina. Mukavaa viikonloppua!

  3. Sonja says

    Hyvännäköinen varjo ja kuin tilauksesta tulikin tämä postaus, koska tarvitsisimme omalle pihalle vastaavan. Täytyykin tsekata tuo! Ja aurinkovuode ah! Mistä se on? Olen haaveillut tuollaisesta pesästä jo vuosia :)

    • Laura says

      Voi miten kiva kuulla, että näistä postauksista on apua! Sopivien kalusteiden löytämiseen kun voi mennä yllättävän paljon aikaa. Täytyykin tehdä terassivalinnoista vielä joku yhteenveto, kun olen maininnut yhden henkinnan siellä ja toisen täällä. Aurinkovuode on Brafab-merkin Weston, jonka ostimme Vepsäläiseltä. Se on tosi ihana, varsinkin, jos tykkää olla ulkona, mutta ei jatkuvassa paahteessa. Toivottavasti löytyy teillekin. :)

  4. says

    Kerrassaan tyylikäs terassi! Kyllä siellä kelpaa nauttia tulevina lomapäivinä. Toivotaan tosiaan, että sää olisi ensi kuussa lämpenemään päin! Ihanaa lomaa <3

    • Laura says

      Voi kiitos Marjut! Omalla pihalla oleskelu perheen kanssa on kyllä parasta, mitä tiedän, kitken sitten rikkaruohoja kahvikuppi kädessä tai odotan grilliruoan valmistumista rose edessä. :) Varsinkin näin ensimmäisenä kesänä kaikesta nauttii ihan omanlaisella antaumuksella. Kiitos ja samoin, ihanaa kesää teidän perheelle!

    • Laura says

      Kiitos Essi, onpa kiva kuulla! Itse asiassa sanoisin, että Kartellien puhtaanapito vasta onnistuukin hyvin. Muovi kun ei ole yhtään huokoinen toisin kuin tekstiilit, puu ja sen sellaiset. Sen kun vain hurauttaa rätillä tai painepesurilla puhtaaksi, pelkkää hyvää sanottavaa helppohoitoisuudesta! Enemmänkin aurinkopedin tyynyssä oleva lokin***** ajaa hulluksi. :D

  5. Leena Lehtonen says

    Ihana,ihana,iiihana näkymä ☀️😃! Haluan vastaavan ryhmän itselleni. Olen miettinyt varjon väriä…nyt sekin selvisi , valkoinen 😄.

    • Laura says

      Kiitos kiitos kiitos! Ilahdun kovasti, kun lopputulos, jota ulkotilojen osalta ensikertalaisena suunnittelin, on teistäkin onnistunut. :) Minulla taitaa olla sisustusfilosofia, että aina jos väri mietityttää, kannattaa valita valkoinen. Sillä ei ole vielä koskaan mennyt pieleen. Mustaakin varjoa mietin, se olisi ollut ryhdikäs ja ehkä puhtaanapidon kannalta helpompi, mutta valkoinen on kyllä kesäisin ja raikkain. Kiva jos tämä inspiroi, aurinkoisia terkkuja!

  6. says

    Onpa upea, suuri varjo! Mekin mietimme tuollaisen hankkimista, mutta laitettiin nyt vielä kuitenkin terassipurjeet, jotka ovat olleet meillä jo monta vuotta. Niissä on vain se huono puoli, ettei myrskysäällä niitä saa helposti purettua…

    • Laura says

      Moi Suvi! Tämä varjo oli kyllä löytö kaikin puolin. En ollut uskoa silmiäni, että tämän kanssa ei tarvinnut tehdä kompromissia mistään, ei koosta, väristä tai rakenteesta. Kiitos, kiva jos pidät myös! Terassipurjeet ovat minulle ihan uusi tuttavuus, naapurilla sellainen on joskus käytössä. Nekin ovat kivannäköisiä, mutta uskon, että virittäminen ja purkaminen vaativat enemmän vaivaa. PS. Tekemästänne parvisängystä tuli upea. :)

  7. says

    Moikka Laura!

    Me täällä Kruunukalusteella oikein porukalla ihasteltiin teidän pihaa!
    Tosi kauniita kuvia ja varjo passaa näköjään ympäristöönsä kuin nakutettu!

    Ihanaa kesää ja toivottavasti pääsette varjoa testailemaan aurinkosäälläkin!

    • Laura says

      Moi kruunukalustelaiset! Kiva, että löysitte blogipostaukseni. Varjo on toden totta ollut hyvä valinta pihaamme. Terassilla on paljon kivempi syödä, kun keskipäivän paahde ei tule ihan suoraan päin – silloin kun nyt ylipäätään Suomessa on tänä kesänä paistanut. ;) Kiitos terveisistä ja mukavaa kesää!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *