Puhetta taloudesta: Mihin panostan, missä pihistän

Homevialaura, olohuone, sisustus, pariovet, havukranssi

Koen taloudesta puhumisen kulutuskeskeisessä blogimaailmassa tärkeäksi teemaksi, jopa velvollisuudeksi. Minusta meillä bloggaajilla on omanlaisemme vastuu olla antamatta (ainakaan nuorille) epärealistista käsitystä rahasta. Some välittää helposti sellaisen kuvan, että ”kaikilla muilla” on kaikkea. Sitten syystäkin on hämmentynyt olo, jos ei itsellä ole tilillä rahaa tonnien merkkilaukkuun, luksushotelliin ja jokailtaisiin Wolt-tilauksiin.

Samanlaiseen avoimuuteen ja eurontarkkaan listaamiseen en pysty kuin ihailemani Juliaihminen ja Kotona ja kaukomailla, mutta puhun rahasta omalla tavallani. Sen olenkin jo avannut, mitä kompakti asuminen on meille mahdollistanut. Oma teemani on priorisointi: you can have anything, but not everything. Olen itse tarkkaan valinnut sen, mihin panostan ja missä pihistän, ja siitä kirjoitan listan tänään.

Homevialaura, missä pihistän

Missä pihistän:

  • Päivittäiset pesuaineet. Päivittäiseen käsien-, ihon-, kasvojen- ja pyykin pesuun käytän muutaman euron hajusteettomia markettituotteita, kuten LV, LactoLine ja L300.
  • Deodorantti. Paras deodorantti on Nivean parin euron roll on, kun taas arvokkaiden parfyymien deodoranttistickeistä en pidä ollenkaan.
  • Hajuvesi. Riennään heti tarkentamaan, että nyt puhutaan määrästä, ei laadusta. En siis osta nopeasti pilaantuvia ja kaikkea muuta kuin riittoisia markettihajuvesiä, vaan nimenomaan laadukkaita ylellisiä tuoksuja. Vaan niitä minulla on tasan yksi: vuosientakainen Chanel Coco Madamoiselle. Pian voisikin olla aika etsiä toinen.
  • Meikit. Ripsarini on Rimmel ja puolet meikkipussistani Lumenea. Muutamat arvokkaammat (ja silti yleensä noin 30 euron arvoiset tuotteet) taas ovat erityisen riittoisia. Suurin säästö taitaa kuitenkin tulla siitä, että en harrasta meikkejä tekemällä heräteostoksia, vaan pysyttäydyn omissa luottotuotteissani. Käyttämäni tuotteet näet Meikkipussin sisältö -postauksesta.
  • Päivittäiset alusvaatteet. Alustopit ja -housut sekä sukat ja sukkahousut ostan useimmiten ketjuliikkeistä. Mainio hinta-laatusuhde on muun muassa H&M-tuotteissa. Istuvuus on oltava kunnossa, mutta rahallisesti alustoppeihin ei minusta kannata panostaa paljoa, sillä kallis puuvilla ei ole yhtään sen immuunimpi kellastuville kainaloille, vaan ihonmyötäinen käyttötavara nyt vaan on pakko uusia tietyin väliajoin. Sama pätee sukkahousuihin. Teoriassa merkkisukkahousut kestävät kauemmin (ainakin yhdet Wolfordit meillä äidiltä tyttärelle!), mutta käytännössä arvokas pari osuu samaan repsottavaan kynnykseen kohtalokkain silmäpakoseurauksin ihan samalla todennäköisyydellä kuin edullinenkin, ja siksi en yleensä raaski ottaa monen kympin riskiä.
  • Mekot ja puserot. Vaatteissa olen ollut erityisen tyytyväinen ketjuliikkeiden mekkoihin ja puseroihin. Kun vain tarkistaa materiaalin ja työnjäljen, voi esimerkiksi Zarasta ja Mangosta tehdä loistavia löytöjä.
  • Taulunkehykset. Taulujen kehystyttämiseen voisi hassata satoja euroja, mutta minusta kivan lopputuloksen saa murto-osahinnalla Ikean ja Clas Ohlsonin kehyksillä, ellei kyse ole erikoiskokoisesta teoksesta tai arvokkaammasta taiteesta.
  • Säilytysratkaisut. Build in -hyllyihin voisin hyvin panostaa remontin yhteydessä, mutta muuten kaapistoissa ja säilytysratkaisuissa käännyn useimmiten Ikean puoleen. Hinta-laatusuhde on hyvä ja säilytysratkaisujen haluan muutenkin olevan toimivaa perus tavaraa enemmän kuin huomiota herättävää.
  • Kirjat. Kahvipöytäkirjoja ostan silloin tällöin omaksi, mutta romaanit ja muut tietokirjat lainaan kirjastosta.
  • Harrastukset. En harrasta mitään kuukausimaksullista, enkä pahemmin kertamaksullistakaan. Lenkkeilen ulkona, mutta en valitettavasti talvella, joten tilanne vaatisi (paino vahvassa konditionaalissa) kotijumpissa aktivoitumista.
  • Kampaaja. Käyn hyvällä kampaajalla Helsingin keskustassa kyllä, mutta vain leikkaamassa latvat 3-4 kertaa vuodessa, en värjäämässä. Satasten vuosisäästön lisäksi omassa värissä viehättää luonnonllisuus ja rentous. En pitänyt värjäyskierteestä enkä tyvikasvun vahtaamisesta, vahvoista päänahkaa kuumottavista kemikaaleista puhumattakaan. Viimeksi otin ensimmäistä kertaa Olaplex-hoidon. Hiukset olivat upeat käsittelyn jälkeen, mutta huomasinko eroa hiusten kunnossa muutaman päivän jälkeen, en.
  • Nouto- ja tilausruoka. Hyvästä ruoasta en oikein osaa pihistää, niin paljon siitä nautimme. Jos alueellamme olisi tyrkyllä ihanat ruoka- ja kuljetuspalvelut, sortuisimme niihin varmasti melko usein. Säästämmekin pitkän pennin olosuhteiden pakosta. Lisäksi koska teen töitä kotona, syön suhteellisen harvoin lounasta ulkona – jälleen en pihiyttäni, vaan olosuhteista johtuen.

Homevialaura, mihin panostan

Mihin panostan:

  • Kosteusvoiteet. Panostan mieluummin kasvoille ja vartalolle jääviin tuotteisiin kuin (viemäristä valuviin) pesuaineisiin. Hajusteettomat perusvoiteet ovat aina hyvä vaihtoehto, mutta kun haluan panostaa, ostan useimmiten kauniisti pakattua luonnonkosmetiikkaa.
  • Neuleet. Mikään ei ole kamalampaa kuin 100 % akryyli, jota myy niin ketjuliikkeet kuin törkeyden huippuna kolmella sadalla kalliimmat bränditkin. Kannattaa siis olla kriittinen ja syynätä aina pesulappu. Suosin neuleissa joko merinovillaa, villasekoitusta tai kaikista mieluiten kashmiria. Kashmirneuleisiin panostaminen on parasta, mitä vaatekaapille voi tehdä.
  • Farkut. Farkkuihin panostaminen johtuu osittain olosuhteiden pakosta, sillä minun on vaikea löytää vartalotyypilleni sopivia housuja. Maksoin itseni kipeäksi Liu Jo -farkuista, mutta investointi on osoittautunut erittäin kannattavaksi. Laatu on ylivertainen, enkä tarvitse enää määrällisesti monia housuja.
  • Kengät. Kenkiin panostaminen saattaa tuoda mieleen Louboutinit ja Choot, mutta nyt en puhu sentasoisesta panostamisesta, vaan keskihintaisista satasen parin nahkakengistä. Ketjujen muovisiin kertakäyttökenkiin en laita enää euroakaan, vaan olen joko kokonaan ilman tai panostan kunnollisiin monivuotisiin jalkineisiin.
  • Asusteet. Jälleen on mainittava, miten suhteellista kaikki on, sillä kun puhun asusteisiin panostamisesta, en puhu Rolexista, vaan jälleen tyylikkäistä keskihintaisista merkeistä: Tiffanyn Sterling silver -mallistosta, Efva Attlingista, Monica Vinaderista, Sif Jakobsista ja niin edelleen. Keräilen paljon mieluummin merkityksellisiä koruja rauhalliseen tahtiin kuin joka sesonki uusia ketjuliikkeistä. Edullisuus nimittäin valitettavasti näkyy tässä kategoriassa laadussa: pinnoitteet alkavat rapista jo lyhyen käytön jälkeen. Poikkeuksena Glitterin hinta-laatusuhteeltaan mainio Sterling silver -mallisto, joka tarjoaa aitoja hopeakoruja alkaen viidestä eurosta. Omat helmikorvikseni ovat mallistosta, ja kunto on edelleen moitteeton vuosien päivittäisen käytön jälkeen.
  • Lakanat. Ajatusmaailmani on panostaa mieluummin pariin hyviin lakanoihin kuin kerätä kasa kulahtaneita, sillä muutamalla laadukkaalla setillä pärjää mainiosti monta vuotta ja samalla makuuhuone näyttää kauniimmalta ja nukkuminen tuntuu ylellisemmältä. Minulla on hyviä kokemuksia Balmuirin, Familonin ja Finlaysonin lakanoista sekä H&M:n pellavaisista, mutta vain niistä.
  • Pyyhkeet. Vähemmän mutta parempaa -ajatusmaailma pätee myös pyyhkeisiin. Normaalissa käytössä riittää hyvin yhdet tai kahdet vaihtopyyhkeet, joten minusta laatuun kannattaa panostaa – se maksaa itsensä aina takaisin. Vaikka olen muuten Ikea-uskovainen, lakanoita ja pyyhkeitä en kelpuuta Ingvarilta (kokeiltu on). Hyviä kokemuksia minulla on Missoni Homen, Gantin, Balmuirin ja Finlaysonin pyyhkeistä.
  • Design. Kaiken en edes halua olevan nimekästä muotoilua, mutta muutamiin tarkoin valittuihin design-huonekaluihin ja -esineisiin panostan mielelläni, tuoleihin ja valaisimiin ennen kaikkea. Vastustan kopioita ja jätän tuotteen ostamatta kokonaan, jos minulla varaa ei ole alkuperäiseen.
  • Astiat. Astioissa luotan ennen kaikkea Arabiaan, Iittalaan ja Villeroy & Bochiin. Kivannäköisiä edullisia astiasarjoja markkinoilta löytyy kyllä, mutta valitettavasti laatu näkyy nopeasti naarmuisuutena, joten astioissakin kannattaa minusta alkaa mahdollisimman pian kerätä laadukasta ja pitkäikäistä sarjaa.
  • Kahvi. Uuden Nespresso-kahvikoneen myötä olen keittänyt entistä vähemmän suodatinkahvia, kun ennen join kotona suodatin- ja kapselikahvia molempia. Annoshinta on seitsemänkertainen, mutta koska kahvi on suurin nautintoni ja absoluuttisesti puhutaan vielä pienistä summista varsinkin kahvilakahviin verrattuna, tässä asiassa hemmottelen itseäni.
  • Satunnaiset ylellisyystuotteet. Olen esteetikko, fiilistelijä ja nautiskelija, mikä näkyy kuluttamisessani siten, että käytän satunnaisesti rahaa tuotteisiin, joita ei voi perustella järjellä, vaan pelkästään tunteella – ja tällaisena ihmisenä haluan pysyäkin. Hyvä esimerkki tästä on Diptyquen, Jo Malonen, Byredon ja vastaavien tuoksukynttilät, jotka ovat minulle enemmän kuin kynttilöitä. Ostan samalla kokonaisvaltaisen ylellisen elämyksen, usein myös matkamuiston.

Comments

  1. Anne says

    Liu Jo:n farkut! ihan parhaat farkut, nyt kun oma koko alkaa olla vakiintunut niin haluaisin ostaa uudet. Käytin nyt 1,5 vuotta halpisfarkkuja, en raaskinut panostaa kun en tiennyt mikä on oma paino kun imetys on loppuu ja kroppa hakee itseään :)

    • Laura says

      Kyllä, Liu Jo -farkut pitäisi jakaa äitiyspakkauksessa! Maailman mukavimmat ja parhaiten istuvat farkut jo siinä vaiheessa, kun raskaudesta ei ole ihan vielä palautunut, mutta kun koko on jo muuten suurin piirtein sama. Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan, kun housut ovat kuin “toinen iho”. Ainoa miinus on, ettei Liu Jo -farkkuja ei ole revittyinä. Sellaiset olisin itsekin ostanut toiset, mutta päädyin sitten korvaavana Espritiin. Nekin ovat ihan jees, mutta kyllä Liu Jon laatu on omaa luokkaansa, kun ei niihin edes koskaan tule polvipusseja. Hyvä suunnitelma satsata uusiin sitten, kun lopullinen koko asettunut. :)

      • Anne says

        Voi että, mun 4 v vanhat Liu Jo:t on revityt eli niitä oli joskus myynnissä, mutta nämä on musta/harmaat :D

        Mutta totta, LJ:t ei ole koskaan puristaneet, ne ei “lösähdä” ja polvipusseja ei ole edelleen näissä 4v vanhoissa. Kauhea valinnanvaikeus nyt sitten kun harkitsee uusia, kun voisi ostaa helposti useammat kun ne on niin ihania ;)

  2. Katri says

    Mielenkiintoinen ja jälleen kiva postaus! Olen kovin samoilla linjoilla kanssasi monessakin kohtaa. Viimeisen kohdan “satunnaiset ylellisyystuotteet” kirjoitus kiteyttää oivasti perustelut (vaikka ei kai perusteluja edes tarvita, paitsi joskus miehille) ylellisyystuotteiden hankinnasta ja voisi olla kuin oma kirjoitukseni. Ainakin oma mieheni kyseenalaistaa juuri kynttiläostoksiani aika ajoin. Siksipä luin hänelle ääneen viimeisen kohdan postauksesi ja luulen, että sain kenties himpun verran ymmärrystä osakseni. Kiitos Laura! 😊

    • Laura says

      Ilahduin tosi paljon, kiitos palautteestasi! Minustakin viimeinen kohta on tärkeä. Minusta elämästä menisi ilo, jos kaiken pitäisi aina olla vain järkevää ja rationaalista. Myöskään pihiyttä en voi sietää. Pihiydellä ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa (usein nimenomaan varakkaat ovat pihejä), vaan se on sellainen nihkeä elämänasenne, kyvyttömyys nauttia elämästä, kun jokaisen aamiaisen ja kahvikupillisen näkee aina vain rahanmenona, eikä nautintona. Järkevä rahankäyttö ja säästeliäisyys ovat sitten asia erikseen, se totta kai kannattaa. Kiva, jos sait avattua miehellesi elämän pieniä nautintoja. ;) Kiitos itsellesi ja mukavaa viikkoa!

      • Blue Peony says

        Ihan oma ryhmänsä noista periaatepiheistä ovat muuten vielä ne ihmiset, jotka kehtaavat esim. valittaa kaupassa myyjälle tuotteiden hinnoista (ihan kuin myyjä ne päättäisi). Minulla on yksi tuollainen tuttava, ja se on johtanut siihen, etten oikein halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska jos menemme vaikka kahvilaan, hän ei esim. arvosta kahvilanpitäjän itse leipomia (ja nimenomaan leipomia, ei mitään bafe offeja) pullia, vaan pitää rähinän hinnoista, koska kaikki on kuitenkin palautettavissa pelkäksi rahanmenoksi :-(.

        • Laura says

          Äh, tämä on niin kurja käyttäytymismalli. :( Sitten ei kannata käydä pullalla ollenkaan, jos ei sitä voi ostaa hyvin mielin. Samaa pätee muuten kaloreihin. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, joiden täytyy ainakin kymmenen kertaa päivitellä, että tuleepa nyt kaloreita tätä pullaa syödessä. No jätä sitten syömättä tai nauti ja anna samalla muidenkin nauttia.

    • Laura says

      Kiitos paljon Julia! Minustakin ennen kaikkea realismista on tärkeä puhua tällä somen aikakaudella. Minua nimittäin ahdistaa aivan yhtä paljon kuin teitä lukijoitakin joidenkin blogien antama kuva siitä, että tuhansien eurojen laukut ja Helsingin keskustan arvoasunnot olisivat jokaisen ulottuvissa, jos niin vain päättää – eivät ole. Silti perus budjetillakin voi elää oikein mukavaa elämää, kun satsaa siihen, mikä eniten tuottaa iloa. Kiva jos sait vinkkejä, tulinpa iloiseksi. :)

      • Blue Peony says

        Tuo on niin hyvin sanottu! Se pitää elämässä ymmärtää, että on harhaluulo, että pelkkä päätös toisi kaikki asiat jokaisen ulottuville. Siksi minua hieman jopa huolestuttaa monien nuorten, menestyvien bloggaajien sellaisille, joilla ei ole vielä elämänkokemusta tuon yhtälön ymmärtämiseen, antama kuva maailmasta.

        • Laura says

          Sama, minua harmittaa ja ahdistaa tämä asia ihan todella paljon. Erityisesti muualta Suomesta Helsinkiin muuttaville nuorille opiskelijoille ja muillekin tämä voi olla shokki. Ajattelet muuttavasi blogi-idolisi lailla Ullanlinnaan ja todellisuudessa budjetti riittää Jakomäkeen. Erityisen ikävästi elämän realiteetit paiskautuvatkin naamaan asumisen suhteen. Ei auta, vaikka kuinka ahkeroisi kahdessa työssä, perus tallaaja ei todellakaan osta Helsingistä arvoasuntoa ilman, että taustalla on jotain muuta varallisuutta, perintö tms.

  3. Johanna says

    Todella kiva postaus. Olen piakkoin ostamassa uusia lakanoita, sillä vanhat olen kohta kuluttanut puhki. Olen tykästynyt Familonin kuvioihin, mutta olen miettinyt tuntuvatko ne mukavilta. Oli kiva saada sinulta suositus Familonin lakanoista, ehkä nyt uskaltaudun ostamaan niitä itsekin.
    Olisi kiva, jos kirjoittaisit postauksen tyylikkäistä keskihintaisista koruista. Minulla on vain juhlakorut, mutta kaipaisin arkeenkin koruja.

    • Laura says

      Kiitos palautteesta, tosi ilahduttava kuulla! Valitettavasti kuviollisista lakanoista minulla ei ole kokemusta juurikaan miltään merkiltä, kun suosin vain yksivärisiä, mutta yksistä Familonin lakanoista minulla on tuore vahva suositus. Testaan parhaillaan Familon Ultra -perkaalilakanoita ja kirjoitan niistä myöhemmin blogiin, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että kyseessä on ihan tosi tosi ihanat lakanat. Perkaalipuuvilla on joskus vähän pellavamaisen karheaa, mutta Familonin lakanat ovat todella sileät ja pehmeän ylelliset, todella hotellityyliset. Eli näitä ainakin suosittelen lämpimästi: https://www.familon.fi/fi/tuote/familon-ultra-pussilakanasetti-percale-943/

      Tosi hyvä postaustatoive, laitan heti ylös! Nuo mainitsemani korumerkit tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta teen vielä lisäksi postauksen siitä, mitä koruja itse omistan ja miten niitä käytän. :)

  4. says

    Ihana postaus! Olen itse kaavaillut tekeväni samanlaisen, mutta kosmetiikasta. Mielestäni blogeissa on upeata puhua kulutustavoista, sillä nykymediassa mainonta on saanut vain uusia ja houkuttelevempia muotoja. Kyllä itselleni ainakin tulee sellainen olo että minulla ei ole mitään, kaikilla muilla on!

    Oma listani on vähän erilainen: olen päättänyt etten enää osta vaatteita H&M, Zara, Mango, koska niiden etiikka (ja laatu) on niin kyseenalaista. Tietysti pidän edullisista vaatteista, budjetilla kun olen, mutta etsin niitä sitten alesta. Mietin jos designia arvostat niin ketjuvaatteethan on monesti “kopioita”. Minulle juuri paidat ja alusvaatteet eli “perusvaatteeni” haluan nykyään laadukkaina. Mikään ei ällötä minua enemmän kuin virttyneet teepaidat tai muotonsa menettäneet pikkarit. Myös voiteissa joskus pihistän ja panostan enemmän esim seerumiin ja kasvoöljyyn.

    Panostan itse myös kahviin! En tajua ihmisiä jotka ostaa sitä markettisumppia ja juo sitä kaksin käsin. Itse ostan vain papuja. :) Ihana blogi, kaimani, ihanaa viikonloppua!

    xx Laura / Laurantaina Beauty Blog

    • Laura says

      Moi kaima ja kiitos paljon! Kiva, että koet samoin. Minustakin kuluttamisesta ja taloudesta on pakko puhua tällä somen ja pikavippien aikakaudella. Tartu ihmeessä samaan aiheeseen kosmetiikan osalta. :)

      Ymmärrän päätöksesi ja arvostan sitä. Primarkista minun ei tulisi mieleenkään ostaa, mutta on totta, että on monissa muissakin ketjuissa on varmasti parantamisen varaa. Ikävintä nykymaailmassa on se, että arvokkaammat brändit eivät välttämättä ole tippaakaan sen eettisempiä, eli rahallinen panostaminen vaatteeseen ei valitettavasti ratkaise tätä haastetta. Luonnonkosmetiikka on jo erinomaisella tasolla, mutta minusta eettinen muoti laahaa jäljessä – sitä on tarjolla suhteellisen vähän eikä valitettavasti ainakaan oikein minun tyyliselleni pukeutujalle.

      En tiedä, saitkohan tuosta sellaisen kuvan, että ostan ketjuista huonosti istuvia kertakäyttörytkyjä, mutta sitä minun ei ollut tarkoitus viestiä. Täydennän kaappiani tarkoin valituilla ketjuvaatteilla, joissa minusta on hyvä hinta-laatusuhde, joissa on hyvä materiaali, joiden ajattelen palvelen tarkoitusta ja joita koen aidosti tarvitsevani – siis sukkia, enkä viidettätoista yhden sesongin kestävää trenditoppia. Esimerkiksi Zarassa näkee sekä erinomaista laatua (tiedän vuosien kokemuksella) että aivan hirveää kuraa. Täytyy vain tietää, mitä ostaa ja tässä olen aika harjaantunut.

      Mango, H&M ja Zara (sekä niiden isosiskoketjut Cos ja Massimo Dutti) ovat suosiossani, mutta esimerkiksi ketjuissa Cubus, Monki, Bok Bok, New Yorker, Bershka, Stradivarius ja Gina Tricot en asioi koskaan. Minäkään en voi sietää mitään virttynyttä, huonosti ommeltua tai nukkaantunutta.

      Minusta eettisyyttä on monenlaista ja itse yritän olla vastuullinen kuluttaja ennen kaikkea siinä, että ostan määrällisesti harkitun määrän vaatteita klassiseen tyyliin palvelemaan moneksi vuodeksi. Ostan myös arvokkaampia vaatteita, kuten mainittuja kahden sadan farkkuja ja teen sinun tapaasi paljon hyviä alelöytöjä (viimeksi Lauren Ralph Laurenin paidan alle puoleen hintaan), mutta kuten sanottu, valitettavasti tuotteen alkuperäinen hinta ei ole tae eettisyydelle. (Hälyyttävän matala hinta, kuten Primarkissa, taas kyllä on tae epäeettisyydelle.) Toivon sydämeni pohjasta, että lainsäädäntö puuttuisi tehtaiden oloihin nykyistä huomattavasti tiukemmin, sillä yksittäisen kuluttajan on mahdoton olla tietoinen jokaisen vaatteen taustasta, niin halvasta kuin kalliista. Onko sinulla suositella eettisiä vaatemerkkejä?

      Muodin eettisyydestä on muuten kirjoitettu erinomainen kirja, Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi. Minulla jäi kirja lopusta kesken kirjaston eräpäivän takia, mutta haluan ehdottomasti joskus lukea sen loppuun.

      Kopioimisesta vielä. Se on selvä, että ketjuvaatteet ovat huippusuunnittelijoiden mallistojen mukaisia, joskus inspiroimia, toisinaan kopioita. Koen kuitenkin vuodessa monta kertaa vaihtuvat mallistot eri asiaksi kuin design-klassikot. Koko muotiala perustuu vaihtuvuuteen ja valitettavan mahdotonta tietää jokaisen mekon tausta, minkä suunnittelijan mallistosta idea siihen on peräisin vai onko mistään ja kuinka tarkkaan. Sen sijaan esimerkiksi Eames DSR -tuolit ovat olleet markkinoilla vuodesta 1950 – jo 67 vuotta. Vakiintuneisuuden takia koen, että ikonisen klassikon suora kopiointi on eri asia kuin inspiroituminen ei-yleisesti tunnetusta vaatteesta, joka on rekissä kuukauden.

      Muodin puolella suhtaudun totta kai klassikoihin samaan henkeen kuin sisustuksen puolella. Kerron omasta linjastani esimerkin. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta ostaa Chanel 2.55 -laukkua, joten ostin DKNY:n vastaavantyylisen. Sekin on musta tikattu nahkalaukku kultaisin yksityiskohdin, mutta DKNY:n logolla, mitoilla, mallilla ja yksityiskohdilla. Olisinko ostanut Chanel 2.55 -kopiota Turkista? En koskaan. Ajan takaa siis sitä, että minusta tyylistä saa inspiroitua, mutta suoran kopiotuotteen (tietoinen) ostaminen on eettisesti väärin. Omasta mielestäni en osta suoraa kopiota silloin, jos ostan Zarasta mekon, jossa on Valentino-tyylin inspiroimat kellohihat, mutta jossa ei lue niskalapussa feikkitorityyliin ”Valentino”, vaan Zara. Saatko kiinni, mitä ajan takaa?

      Vastauksestani tuli pitkä, mutta minusta nämä ovat niin monisyisiä asioita, ettei niitä voi käsitellä vain yhdellä lauseella.

      Kiitos lukemisesta ja kommentista! Tunnelmallista viikkoa, taidetaan saada lunta. :)

      • Blue Peony says

        Tunnustan, että ostan farkut Cubuksesta. Osuin sinne kerran vahingossa ja sovitin farkkuja – ensimmäinen pari ikinä, joka oli täydellisen sopiva. Kulutan jotenkin kävellessäni farkut todella nopeasti haaroista puhki niin, että niitä ei voi enää korjata, ja siinä, missä monet kalliimmat merkit ovat hajonneet alle kahdessa vuodessa, Cubuksen perusfarkut porskuttavat nyt kolmatta vuotta ilman kulumia haarovälissä! Olen löytänyt Cubuksesta myös urheiluliivit, jotka ovat kestäneet napakoina kovaa käyttöä. Joten kyllä siinäkin liikkeessä helmiä on, mutta suurin osa siellä myytävästä tavarasta ei ole minua varten…

        • Laura says

          Juuri näin! Varmasti jokaisessa ketjussa on parempia ja huonoja tuotteita, ne pitää vain tietää. Itse skippaan mainitsemani ketjut, koska niissä ei juurikaan löydy tyylisiäni vaatteita ja silloin fiilis on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mutta jos saisin hyvän suosituksen, voisin oikein hyvin asioida täsmäostoksilla juuri esimerkiksi Cubuksessa. Hei onhan minulla yksi tuote sieltäkin, oikein kiva ja hyvänä pysynyt aurinkohattu, jonka bongasin lennosta näyteikkunalta. :)

          Tätä juuri tarkoitan, hinta ei ole enää nykyään tae mistään! Ei laadusta eikä ekologisuudesta, valitettavasti. Joskus toki, mutta ei missään nimessä automaattisesti. Kuluttajana onkin tasapainoiltava yhden jos toisenkin asian kanssa. Kiva kuulla, että olet löytänyt hintalaatusuhteeltaan hyviä tuotteita. Voisin joskus kurkata vinkistäsi Cubuksen farkut. Istuvuuden todennäköisyys tällä vartalotyypillä on jotain promillen luokkaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Perus farkut ostan varmasti jatkossakin Liu Jo -merkiltä, mutta revityt joudun metsästämään muilta merkeiltä.

          • Blue Peony says

            Samassa promillessa sitten olemme. Minulla on pieni takapuoli, mutta suhteessa siihen leveä lantio, joten useimmat farkut näyttävät päälläni siltä kuin olisin tehnyt housuuni… Cubuksen Straight Sarahin perusfarkuissa on minun peräpeililleni sopiva lantio, mutta takapuolessa ei ole ylimääräistä, joten ostin kahdet samanlaiset kolmenkympin farkut (koska minun tuurillani mallit katoavat markkinoilta – itken vieläkin 12 vuotta sitten markkinoilta poistuneen Mexxin farkkumallin perään). Ja koska kaipasin farkkuja nimenomaan pihahommiin, puusavottaan sun muuhun, sellaisiin hommiin ei muutenkaan raaski ihan hirveän kalliit housut jalassa lähteä. Mutta Cubuksen farkut ovat kestäneet todella hyvin savessa kyykistelyä ja risujen raahaamista, kaikki likakin on lähtenyt pois eikä kulumia ole tullut. Eräiden kalliiden farkkujen hiutunut haaroväli muuten halkesi kerran kirjaimellisesti kahtia taloyhtiön pihatalkoissa. Ratkeavan kankaan äänitehostekin oli kohdallaan…

          • Laura says

            Se on niin väärin, kun luottotuote lopetetaan! Monesti niin käy kosmetiikassa, mutta toki vaatteiden puolella. Kannatan tismalleen samaa taktiikkaa, että kun löytää jotain erityisen hyvää ja usein tarvittavaa, kannattaa tuote ostaa kaksin kappalein. Tämä on minusta vaatteiden ostamisen isoin haaste: epävarmuus siitä, koska raha oikeasti takaa laadun ja koska taas maksat ylihintaa kehnosta tuotteesta vain mielikuvan takia.

      • Blue Peony says

        Jos muuten Laura kaipaat kohtuuhintaisia ja hyvinä pysyviä alustoppeja, suosittelen Zalandon omaa Essentials-valikoimaa. Samasta tehtaasta nekin taitavat tulla kuin esim H&M:n topit eli tuotanto ei ole maailman eettisintä, sen tunnustan, mutta olen ollut iloisesti yllättynyt vaatteiden laadusta. Ne pysyvät ryhdikkäinä, saumat eivät kierrä eikä elastisuus katoa, ja mustien toppien värikin on pysynyt hyvänä ainakin sen lähes kaksi vuotta, jonka olen nyt toppejani käyttänyt. Tuota taustaa vasten on kyllä surullista ajatella, miten vähän ompelijalle todennäköisesti maksetaab.

        Onko kotimainen Lille Clothing sinulle tuttu merkki? Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan Virossa, ja merkillä on usein todella kauniita klassisia vaatteita. Minulla on pari mekkoa ja paitapusero, ja omalla kokemuksellani uskallan suositella tuota merkkiä, vaatteet kestävät käyttöä erinomaisesti.

        • Laura says

          Kiitos suosituksesta, tuli tarpeeseen! Ei H&M nimittäin alustopeissa mikään ylivertainen ole, lähinnä ihan hyvä monessa perus vaatteessa. Viimeksi tilasin alustopit Banana Republicilta. Vaikka olen ollut muuten merkkiin tyytyväinen, alustopit ovat olleen vähän pettymys. Kangas on hyvälaatuista, mutta istuvuus kainaloista lerpattaa. Voisin seuraavaksi kokeilla Zalandon Essentialsin. Ei ole Lille Clothing tuttu, mutta kiitos, tutustun!

      • says

        Kiitos todella paljon Laura vastauksestasi! Sain kiinni mitä ajat takaa, ja olen todella iloinen että jaksoit vastata lisäten omia ajatuksiasi. :) Ollaan selkeästi samoissa ajatusmaailmoissa.

        Valitettavasti minulla ei juuri ole suositella eettisiä vaatemerkkejä, sillä havahduin näihin kysymyksiin vasta vähän aikaa sitten. :/ En ylipäätään kamalasti osta vaatteita tai ole valtavan kiinnostunut pukeutumisesta (tyylistä tietysti, mutta vaatteet ovat hiusten ja meikkien jälkeen vasta 2. sijalla). Olen hiukan ruvennut keräilemään suomalaisten vaatemerkkien vaatteita: R/H, Lumoan, tulevaisuudessa toivottavasti Samuji ja muita klassisen näköisiä vaatteita. Kävin Helsingissä Nudge vaateliikkeessä, joka pyrkii myymään vaan ‘sustainable’ vaatteita. Jatkossa tahtoisin ostaa ainakin paljon kuluttamani t-paidat kestäviltä merkeiltä, vaikka joutuisinkin maksamaan x2 hinnan (ja samalla välttymään nopealta virttymiseltä).

        Olen samaa mieltä että on eettistä ostaa ketjuliikkeistäkin hyviä kappaleita ja käyttää niittä runsaasti, kuluttaa loppuun, korjaa jne. Itse tosiaan olen ostanut paljon COS:lta ja MUJIsta vaatteita ja pitänyt kunnes mikään sauma ei enää ole paikattavissa. :D Ehkä kommenttisi perusteella uskaltaudun Zaraan kurkkimaan jos tekisin jonkin hyvälaatuisen löydön. Mutta olen vähän hätääntynyt vaatteiden alkuperästä, työntekijöiden oloista jne.

        Iloista päivää!

        • Laura says

          Kiitos itsellesi! Hyvä lista. Täytyy itsekin kunnostautua siinä, että tarkkailee aktiivisemmin suomalaisten merkkien valikoimaa. Olen mieltänyt suomalaisen muodin vähän liian trendikkääksi makuuni (leikkaukset ovat usein laatikkomaisia kuin itse suosin tyköistuvia), mutta ihan varmasti voisin löytää joukosta omaan tyyliini sopivia vaatekappaleita. Mainitsemiesi merkkien lisäksi esimerkiksi Katri Niskanen, Halo from North, Vestiarium by Camilla Mikama voisivat olla tyylisiäni. Nudge on tosi kiva kauppa! Täytyykin taas käydä siellä joku päivä. En ole koskaan ostanut sieltä vaatteita, mutta pientavaraa kyllä ja Nudgen yhteydessä myytävät rullat ovat mielttömän hyviä. :)

          Ymmärrän niin hyvin ja arvostan todella paljon, että vältät epäilyttäviltä tuntuvia ketjuja, eikä Zaraan mitenkään ehdoin tahdoin kannata mennä. Ihannemaailmassa tekisin samoin. Minulle tosiaan esimerkiksi Zara tarjoaa vain niin paljon enemmän omannäköistä tyyliä kuin vaikka monet yksittäiset suunnittelijat, joiden vaatteet ovat omaan tyyliini liian erikoisia. Näin se on myönnettävä, että vaatteessa kuitenkin eniten painaa ulkonäkö, jotta asu päällä on hyvä olla itsensä kanssa.

          Tämä on kyllä tosi hankala aihe! Minusta kaikista kurjinta on se, että tuotteen hinta kerro sen laadusta. Maksaisin sekuntiakaan miettimättä t-paidasta 40 euroa, jos olisin varma, että paita on sen arvoinen, mutta kun sitä ei tiedä. Alustopeissa kipurajani on varmaan jotain 25 euroa, koska niitä tarvitsen niin monta kappaletta kerralla. Viimeksi yritin siirtyä H&M-topeista Banana Republiciin, mutta kuten sanottu, valitettavasti istuvuus ei ollut itselleni hyvä. Japanilaista Unigloa voisin myös kokeilla seuraavaksi. Heidän vastuullisuudestaan en muuten tiedä, mutta olen kuullut laadusta paljon kehuja ja olen ainakin itse ollut tosi tyytyväinen merkin kashmirneuleeseen. Ainakin pidän heidän ideologiastaan, joka rakentuu hyvien basic-vaatteiden ympärille koko ajan vaihtuvan sesonkimuodin sijaan.

          Kiitos vielä sinullekin keskustelusta! Jatketaan, jos saadaan hyviä vinkkejä puolin ja toisin. :) Kivaa joulunaikaa!

  5. Blue Peony says

    Sanainen sukkahousuista: kyllä niissä on eroja. Itse käytän sukkahousuja lähes päivittäin, ja Spanxit eivät monen vuoden aktiivikäytön ja pesemisen jälkeen ole saaneet yhtään silmäpakoa, nyppyyntyneet tai löystyneet. Toinen vuosien käyttöä kestävä merkki on Calvin Klein. Puhun siis nimenomaan paksummista sukkiksista, ohuita käytän harvoin, mutta noiden merkkien nimeen vannon. Vanhimmat Spanxini taitavat olla viisi vuotta vanhat.

    • Laura says

      No niin on! Tiedän, kun sain perintö-Wolfordit. ;) Mutta hitsiläinen, kun minulla on varmasti vain käynyt parin sukkahousuparin kanssa huono tuuri, sillä ne ovat hajonneet tosi nopsaan. Voisin kyllä antaa vielä laatusukkiksille mahdollisuuden. Paksuista nimenomaan minäkin puhun, useimmiten käytän 100 denierin. Ohuet sukkahousut ovat sekä kalliina että halpoina painajainen. Ei mitään toivoa selvitä edes kaksia juhlia. Kiitos merkkisuosituksista, laitan ylös!

      • Blue Peony says

        Ohuiden sukkiksien täytyy olla inkvisition kehittämä vaatekappale… Ja toinen kammotukseni ovat pesussa löystyvät paksut sukkikset, jotka valuvat parin käyttökerran jälkeen kirjaimellisesti reisille.

  6. says

    Kiva kun sinäkin jaat ajatuksiasi rahasta, tämä oli hauska postausidea :) Ja oi voi miten kateellinen olen hiuksistäsi, kunpa itsekin omaisin noin kauniin hiustenvärin enkä tarvitsisi rampata kampaajalla koko ajan. Vaikka onhan se mukava hetki omaa aikaa toisaalta!

    • Laura says

      Kiva kuulla, että pidit postausideasta. Kiitos Jessica! En tiedä, onko luonnontaipuisissa Monica Geller Barbadoksella -hiuksissani mitään kadehdittavaa. :D Onneksi sentään oma värini on ihan ok. Ei missään nimessä täydellinen, mutta ei onneksi kovin harmaakaan. Viihdyn muutenkin luonnollisessa lookissa, joten tällä mennään. No on aivan ihana hetki. Jos ei mistään tarvitsisi pihistää, istuisin päähierottavaksi joka päivä. :)

  7. says

    Hei vinkkaapa vielä tarkemmin Liu Jo farkkujen malli? Tiedän, ettei kaikki sovi kaikille, mutta olisi ainakin joku mistä lähteä liikkeelle :) Mistä niitä muuten nykyisin saa? Täydellisten farkkujen etsiminen on kyllä painajaismaista ;D

    • Laura says

      Moi! Valitettavasti en muista mallia sen tarkemmin kuin että omani ovat Bottom Up jotain. Hyvin perus farkut, joissa ei ole korkeaa rappirivistöä tai vetskarikoristeita, mitä joskus Liu Jo -farkuissa näkee. Omani ostin varmaan vuosi sitten Stokkalta 180 eurolla, joten ihan samat ei ehkä ole kyseessä (tai jos on, niin kiva, että hinta on tippunut 159 euroon), mutta suurin piirtein tällaiset: https://www.zalando.fi/liu-jo-jeans-skinny-farkut-denim-blue-amazing-fit-l2521n01d-k11.html. Verkosta siis etsisin tai kävisin Stokkalla. Varmasti PK-seudulla on muitakin jälleenmyyjiä, mutta en osaa listata, mitä.

      Niin on, inhoan housujen ostamista! Onnea matkaan, toivottavasti löydät hyvän parin. :)

  8. Aino says

    Kiitos hyvästä postauksesta!
    Tämä aihe on tärkeä. Usein joitakin blogeja lukiessa tulee tunne, että toisilla on kaikkea ja itsekin herkästi alkaa tavoitella täysin epärealistista ja jopa täysin tarpeetontakin tavaraa. Onneksi useimmiten järki astuu peliin jossain vaiheessa.
    On kuitenkin tosi avartavaa huomata kuinka suurin osa meistä kuitenkin joutuu ja haluaakin pihistää joissakin asioissa.
    Itselleni käy usein niin että olen pitkään pohtinut ja säästänytkin jotain tiettyä tosi tärkeää vaate- tms. hankintaa varten. Sitten lapsille tulee tarve ostaa uusia urheiluvälineitä ja sekunnissa teen päätöksen hankkia ne mieluummin :) En kuitenkaan tarkoita, että haluaisin opettaa lapsilleni että he saavat aina kaiken haluamansa. Kuitenkin monissa asioissa tärkeysjärjestys menee näin.
    Satunnaiset ylellisyystuotteet tai omalla kohdallani esim. teatterissa, konsertissa tai matkoilla käyminen on piristävää ja tärkeää. Niitä varten pihistelen mielelläni jossain muussa.

    • Laura says

      Kiitos itsellesi positiivisesta palautteesta! Olen ihan samaa mieltä tästä ilmiöstä, vaikka olen bloggaaja itsekin. Toisaalta en kyllä muutenkaan pidä siitä ajatuksesta, että bloggaaja olisi vain tietty ihmistyyppi, ja että me kaikki käyttäityisimme samalla tavalla ja samojen arvojen mukaisesti.

      Sama juttu. Onneksi on järkeä päässä, mutta sääliksi käy niitä impulsiivia, jotka ajautuvat pikavippeihin ihailemiensa esikuvien jalanjäljissä tavoitellakseen hinnalla millä hyvänsä samaa elämäntapaa. :( Meidän perheellä ainakin on ihan tuiki tavallinen elämä ja jalat tukevasti maassa. Katossa saattaa roikkua arvokas kruunu ja tuolit olla designia, mutta ihan samaa makaronilaatikkoa täällä syödään ja meikit pestään neljän euron putsarilla. :)

      Ymmärrän tärkeysjärjestyksesi tosi hyvin. Minustakin lapset voivat olla etusijalla ilman, että he kuitenkaan aina saavat kaikkea haluamaansa, sillä siitä ei hyvää seuraa. Kuitenkin jo pelkkä lapsen perus tarpeiden mahdollistaminen (vaatteet, hoitopaikka, ehkä jokin harrastus, urheiluvälineet) tulee kalliiksi ja on totta kai omista hankinnoista pois. Silti mitään en minäkään vaihtaisi, vaan tytär menee kaiken edelle ja antaa kaikista eniten.

      Elämykset (ja palvelut) ovat minustakin loppujen lopuksi paras sijoitus. Me asumme kompaktisti juuri siksi, että voimme edelleen silti matkustaa ja käydä treffeillä ulkona syömässä. Isänpäivälahjaksi ostin miehelleni ja minulle juuri teatteriliput materian sijaan (no, villasukat kyllä olivat paketissa mukana). :) Mukavaa viikkoa!

  9. says

    Olipa kiva postaus, tosi mielenkiintoista lukea mihin muut panostavat ja pihistävät! Muutamia yhtäläisyyksiäkin löytyi. Jos ideaa saa lainata, niin voisin harkita vastaavan toteuttamista itsekin :)

    • Laura says

      Kiitos paljon, Jonna! Minustakin tämä on tosi mielenkiintoinen aihe, ja lukisin tosi mielelläni sieltä tyylitaiturin listauksen. Oikein mieluusti saat siis lainata ideaa. :)

  10. Pirpu says

    Hyvä postaus! Ja hei sama luottohajuvesi meillä :) Seuraavaksi ajattelin kyllä testata Chloen nimikkotuoksua.

    Olen kuullut myös tuon että kannattaa satsata iholle jääviin tuotteisiin ennemmin kuin niihin viemäristä valuviin. Entisenä ongelmaihoisena silti satsaan kasvojen putsariin, ja shamppoossa palasin Kerastaseen, kun edellisellä kampaamokäynnillä kampaaja tutkaili hiuksiani ja kysyi, syönkö jotain lääkkeitä kenties vai käytänkö markettishamppoita? Tunnustin käyttäväni halpoja markottishamppoita, joka kuulemma näkyy hiuksissani. Mielenkiintoista sinänsä!

    Kashmirneuleissakin muuten hinta/merkki ei aina kieli laadusta. Minulla on nyppääntynyt niin Equipmentin, Soft Goatin kuin J.Crewn kalliit neuleet ja vihaan sitä nyppyjenpoistoa. Sen sijaan Ted Bakerin kohtuuhintainen on kestänyt aivan käsittämättömän hyvin aktiivikäyttöä.

    Itse säästän myös siinä, etten ostaa mitään (alusvaatteita ja uimavaatteita lukuunottamatta) ketjuliikkeistä -en edes käy niissä. Vältyn heräteostoilta ja panostan mieluummin laatuun, josta saan todennäköisesti vielä myydessäni muutaman kympin. Sen sijaan missä olisi petraamista, niin harkinnassa. Onnistun aina perustelemaan itselleni uuden neuleen/housujen hankinnan :/

    • Blue Peony says

      Minulla taas Soft Goatin neuleet ovat pysyneet todella hyvinä ja nyppyyntyminen lakannut parin pesun jälkeen. Itse asiassa viikonloppuna Kööpenhaminan-reissulla tajusin pakanneeni sinne mukaan samat Soft Goatin neuleet kuin edellisellä reissulla nelisen vuotta sitten. Onneksi oli edes eri pusero alla :-D. Toinen, jonka cashmereneuleet ovat olleet laadukkaita, on Massimo Dutti.

      Minä olen myös ikuinen ongelmaihoinen, ja siksi olen todella tarkka shampoissa ja ihonpuhdistusaineissa. L300 on tällä hetkellä markkinoilla olevista osoittautunut parhaaksi tuotteeksi kasvojen pesuun, mutta shampoosta ja hoitoaineesta maksan mieluusti useamman kympin, jos tiedän saavani tuotteen, joka ei saa päänahkaa syyhyämään irti. Muistan, miten jokin VO5-hiustenhoitoöljy oli lukioaikanani 90-luvulla muotia ja kun kokeilin sitä, päänahkani meni ihan rakkuloille. Se episodi opetti katsomaan, mitä päänahkaan lykkää.

      • Laura says

        Kiitos Pirpu, kiva kuulla! Olen itse kahden vaiheilla, jatkaako Chanelilla vai siirtyä vaihteluksi johonkin muuhun. Kaksi eri tuoksua voisi olla vaihtoehto sekin, mutta sen enempää en missään nimessä halua, sillä oma signature-tuoksu tai kaksi tuntuu enemmän omalta kuin sekalainen kokoelma. :)

        Ilman muuta silloin pitää satsata putsariin, jos iho sitä vaatii! Minäkin satsaisin tarpeen vaatiessa, mutta omille kasvoilleni sopii tosi hyvin hajusteettomat perustuotteet. Shampoo on muuten vaikea kategoria, jossa en oikein tiedä, pihistääkö vai panostaako! Parhaat käyttämäni shampoot ovat kyllä kampaamosta, mutta taas viimeaikaisiin kampaamoshampoisiin (Balmain ja Evo) petyin, kun taas Doven shampoo, hoitoaine ja naamio ovat minusta oikein hyviä. Kun nykyiset purkit loppuvat, täytyy vain muistella, mistä kampaamoshampoista aikaisemmin pidin. Kerastase taitaa olla kyllä huippumerkki.

        Jonkun verranhan villan on ominaista nyppääntyä, eikä se suoraan kerro huonosta laadusta. Minulla on villapaitoja kashmirkampa ja nypynpoistajakone, mutta ymmärrän, on se vähän ärsyttävää hommaa. Hyvä tietää, että suosittelet Ted Bakeria.

        Tuo on kaikista paras sästövinkki, mitä vaatteisiin tulee, ettei mene kaupoille ensinkään. Keskustassa töissä oleminen on erityisen paha, kun houkutukset ovat vieressä joka lounastauko ja työpäivän jälkeen.

        Blue Peony, juuri tuota rakastan kashmirneuleissa! Ajattomina ne käyvät vuodesta toiseen ja ovat aina ihanan mukavia päällä. L300 on kyllä minustakin tosi hyvä sarja. Samaa mieltä, että hyvästä shampoosta ja hoitoaineesta kannattaa maksaa, mutta pitäisi taas tietää, että tarkalleen mistä tuotteesta. Viimeksi käyttämäni kampaanoshampoo tuntui kuin euron arvoiselta laimealta litkulta, mutta todelliset helmet ovat sitten asia erikseen. VO5, muistan. :D Minulla taas on traumat Fruktiksen silikoneista.

  11. says

    Tämä oli tosi hyvä postaus! Itselläkin on luonnoksissa “puhutaanpa vähän rahasta”, mutta en ole sitä vielä saattanut loppuun. Se tosin käsittelee rahaa hieman eri näkökulmasta, mutta sama idea: miten talouden käyttöä on järkeävä suunnitella, että pystyy panostamaan juuri niihin osiin elämästä, joihin haluaa (harva saa kaikkea). Saatampa napata tästäkin kopin ja tehdä oman version pihistä ja panosta hengessä – hyvä että toit tämän asian puheeksi. :)

    • Laura says

      Kiitos, tosi kiva saada palauteetta! Jep, rahasta voi puhua tosi monesta näkökulmasta, tärkeintä on, että puhutaan. Sivuan varmasti itsekin taloutta vielä myöhemmin erilaisissa muodoissa. Harva tosiaan saa kaikkea ja me varmasti molemmat tasapainoilemme nimenomaan niiden ääripäiden välissä, että elämästä pitää nauttia ilman pihiyttä, mutta silti on todella tärkeää myös säästää ja sijoittaa. Tartu ihmeessä aiheeseen. :)

  12. Johanna says

    Huippu postaus, tykkäsin! Ja komppaan aikaisempaa kommentoijaa, joka pyysi postausta koruista :) Minua kiinnostaisi myös tämä sinun harrastamasi “värikoodaus” erityisesti keittiön tarvikkeissa. Taisin bongata termin Noora & Noora – podcastista, jossa olit vieraana. Eli toivoisin siis postausta siitä, että mistä löydät kivoja, tyyliisi sopivia keittiö- ja siivoustarvikkeita. :)

    • Laura says

      Kiitos paljon, ilahdun tosi paljon kommenteistanne! Kirjoitin toivepostauksen koruista ylös ja laitan listalle myös toisen toiveesi. Hyvin muistat, kyllä meillä keittiössä tosi värikoodattua on. ;) No siivouskaapissa on myös väistämättä kirjavia purkkeja, mutta ei esillä, vaan valkoisten ämpärien uumenissa, jolloin yleisilme pysyy silti harmonisena. Kiitos vielä toiveista ja mukavaa viikkoa!

  13. says

    Niin hyvä postaus jälleen kerran! Tämä, Juliaihmisen ja Kolmistaan-Karoliinan postaus innoittivat mut pohtimaan blogissa somen aiheuttamia mielikuvia ja paineita. Kiitos inspiraatiosta <3

    • Laura says

      Niin kiva kuulla! Somen aiheuttamista paineista on tosi tärkeää puhua. Siitä keskustelusta ollaan jo pikkuhiljaa pääsemässä yli, että ollakseen aito, blogissa ei tarvitse olla tiskivuoria – niitä kun ei kukaan halua oman kotinsa ulkopuolella katsoa. Onneksi siis siitä ei tarvitse joka päivä muistuttaa, että sisustusbloggaajien kodeissa ei aina ole siistiä. ;) Kuitenkin on paljon muita asioita, joihin liittyen on tärkeää tuoda esille realismia. Yksi näistä asioista on ehdottomasti raha. Kiitos itsellesi! <3

  14. says

    Tosi hyvä postaus, ja nimenomaan tärkeästä aiheesta!

    Oletko sinäkin kuunnellut Paula Pantin Afford Anything -podia? Tunnistin podin moton tuosta alusta; you can have anything but not everything. Niin totta!

    Mukavaa päivää! :)

    • Laura says

      Kiitos Salla sanoistasi! Tämä aihe on todellakin tärkeä ja toivoisin mahdollisimman monen bloggaajan käsittelevän taloutta ja rahaa tavalla tai toisella pelkkien ostosesittelyjen sijaan. En ole, mutta täytyypä heti googlata kyseinen podi! Lausahdus on varmaankin jäänyt mieleeni Pinterestistä, jossa on hauskojen hömppälausahdusten ohella myös paljon oikeasti ajatuksia herättäviä sitaatteja. :) Samoin sinulle, lumista sellaista!

  15. Maria says

    Hyvä postaus tärkeästä aiheesta!
    Jäin miettimään, kun kerroit teillä olevan vain muutamat pyyhkeet ja lakanat, että käykö teillä usein yövieraita ja pyydätkö heitä sitten tuomasn omansa mukanaan? Meillä käy usein kylässä neljä- ja viisihenkisiäkin lapsiperheitä, ja kun itse tiedän, minkälaisen arsenaalin mukaanpakkaamisen jo pitkä viikonloppu aiheuttaa tällaisella porukalla, niin minusta on kohteliasta sanoa ettei pyyhkeitä tai lakanoita tarvitse ottaa mukaan. Oma perheemme mukaan lukien pitää esim. kylpypyyhkeitä näin ollen olla vähintään 10. Minusta on ihanaa saada viikonloppuvieraita ja voida istua myöhään iltaa aikuisten kesken lasten, jo mentyä nukkumaan. Lapset nauttivat myös suunnattomasti nonstop kaveriseurasta.

    • Laura says

      Moi Maria! Meillä ei juurikaan koskaan käy yövieraita. Kotimme on pieni, siten nukkumatilaa vähän ja muutenkin huoneet niin kiinni toisissaan, ettei myöhäinen illanistuminen oikein onnistu ilman lapsen/lasten heräämistä. Suurin osa läheisistämme asuu pk-seudulla, niin siirrymme kyläilyltä tahoiltamme kotiin nukkumaan. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että tapa on ihana. Lapsena meidän perheemme oli tosi usein serkullani yötä, mutta heillä oli kolmekerroksinen talo, mikä teki tilanteesta ihan erilaisen. Tyttären kasvaessa hänelle varmasti tulee yövieraita. Kavereille tietenkin keksitään nukkumapaikka ja annetaan pyyhkeet ja lakanat. Samoin satunnaisille sohvalla nukkujille eli totta kai kaapistamme vierasvarat löytyy, mutta isoa kokoelmaa emme tällä hetkellä tarvitse. Pieni koti ja pienet säilytystilat. :) Kiitos kommentista! Tosi kiva kuulla, että koit jutun kiinnostavaksi.

  16. Jossu says

    Ihana postaus – kiitos Laura <3
    Minua jäi mietityttämäään pari asiaa ja heräsi pari postaustoivettakin :) Mistä olet parhaat neuleesi ostanut tai mitä voisit suositella? Itse päätin nyt myydä pois akryyliset sähköneuleet ja hankkia tilalle villaiset, joista ekana kaappiin pääsi Hullareilta kotiuttamani Samsoe & Samsoen perus-villaneulle – ihana kapistus! Etsinnässä olisi neuletakin (pitkähkö) lisäksi myös THE mustat pillihousut – ei sulla sellaisistakin olisi vinkkiä? Dr.Denimit kuuluivat teini-ikääni, H&M:t ja Zarat lörpistyvät tai eivät istu vyötäröltä, jotta riittäisivät reisien yli.
    Postaustoiveeseen palatakseni, niin juttu luotto-ihonhoitotuotteistasi sekä laukuista olisi kiva :) Jonkun mielestä ehkä old schoolia, mutta itse nautin juuri näistä hieman nostalgisista "tyttöhömppä"-postauksista kaiken diipni pohdiskelun keskellä :D Monen sadan laukkuja kokeilin pari kappaletta mutta myin ne eteenpäin: en vain koe niitä omakseni kun tiedän, minkä määrän ruokaa voisin samalla rahalla ostaa tai montako kertaa voisin maksaa autoon liittyviä veroja tms.. Joulukaupungit-postauksessa sulla on käsivarrella musta laukku, joka on päheän näköinen – mikäs hän on? :)
    Mitä mukavinta joulun odotusta! Haikein mielin nyt kun lumen puutteen lisäksi mieli on maassa kun yksi suosikki-hyggeblogeista – Noora & Noora – lopetti :/

    • Laura says

      Kiitos palautteesta Jossu, tosi ihana kuulla. <3 Postaustoiveet ovat myös aina tosi tervetulleita. :) Palaan varmasti neuleisiin postauksenakin, mutta vastaan tähän hätään kommenttina. Neuletakkini ovat oikeastaan kaikki Massimo Dutin lukuun ottamatta yhtä Samsoe & Samsoen -villatakkia. Massimo Dutin neuletakit ovat sataprosenttista villaa tai merkinovilllaa, mutta Samsoe & Samsoe on villasekoitusta. Siinä on jopa mukana hieman akryylia, mutta niin vähän, että sen vielä hyväksyn. Mutta hyvä yleinen sääntö on, että akryylia saa olla korkeintaan ihan vähän, mielellään ei ollenkaan. Kashmir-nauleita minulla on Zarasta, Uniqlosta ja The White Companysta, kaikki oikein hyviä. (Zaran 100 % kashmirneule ei muuten maksanut Barcelonassa vuosia sitten kuin joku 50 euroa ja on edelleen kuin uusi. Nykyään monet muut ketjut myyvät tuolla hintaa kauheaa akryylia.) Pian saan mahdollisuuden tutustua ruotsalaiseen Davida Cashmereen, josta lupaan raportoida myöhemmin. Heillä on mallistossaan tosi kauniita, leikkaukseltaan rennosti laskeutuvia neuleita.

      Housut ovat kompastuskiveni, joten niissä olen valitettavasti huono neuvomaan. Minulla on kahdet lähet identtiset mustat siistit pillifarkut, toiset Reiss ja toiset Esprit. Molemmat ovat tosi hyviä, kai lähinnä siksi, että olin ylipäätään niin iloinen, että löysin vihdoin vartalolleni sopivat housut. Minulla on suhteessa leveä lantio ja kapea vyötärö, joten housujen pitää "kaartua" tarpeeksi, jotta ne istuvat ja pysyvät päällä. Jos sinulla on samanlainen vartalotyyppi, kurkkaa ihmeessä merkit.

      Kiitos postaustoiveesta, laitoin ihonhoitoaiheen ylös! Vaikka välillä kirjoitankin mielipiteistä, blogiin kuuluu ehdottomasti mainitsemasi kevyet aiheet. :) Laukuista olen kirjoittanut edellisen kodin aikaan. Voin toki hyvin sivuta aihetta uudestaan, mutta linkkaan sinulle joka tapauksessa vanhan jutun, sillä se on edelleen ajankohtainen: http://homevialaura.com/2016/04/vaihteeksi-vilkaisu-vaatekaappiin-talta-nayttaa-laukkukokoelmani/

      Jutussa näkyy myös kysymäsi laukku, joka on siis Lauren Ralph Laurenin Layla. Itse suosin laukuissa keskihintaisia merkkejä, jotka valmistavat laadukkaita nahkalaukkuja kohtuulliseen hintaan (alk. 150 euroa). Lauren Ralph Lauren on ehkä suosikkini, mutta yhtä lailla Furla, Coccinelle, Coach, Rebecca Minkoff, Marc by Marc Jabobs, DKNY, Tory Burch ja niin edelleen. Itse sijoitan mielelläni muutaman satasen laukkuun (Lauren Ralph Lauren taisi maksaa noin kolmisen sataa), kun tiedän, että laukku palvelee vuosia ja tyylikäs lisä asuun kuin asuun, mutta en minäkään tässä elämäntilanteessa osaisi kuvitella investoivani tonnia, saati useampaa. Laukku on muuten sellainen tuote, jota kannattaisi metsästää myös käytettynä (muistuttelen tässä itse itseänikin). Enkä tarkoita nyt välttämättä Louis Vuittonia, jonka hinnat eivät juurikaan tipu second handina ja ovat edelleen useita satoja euroja, vaan myös mainitsemiani keskihintaisia merkkejä. Olen nimittäin huomannut monen vaihtavan laukkua aika tiheään viimeisimmän it-jutun mukaan, joten hyväkuntoisia vähänkäytettyjä laukkuja tulee varmasti markkinoille paljon.

      Kiitos sinulle kommentista ja toivotuksista, sitä samaa! Samaa mieltä, Noorien lopetus jättää blogimaailmaan valtavan aukon ja minunkin tulee Noorien blogia hurja ikävä, vaikka olenkin edelleen heidän kanssaan tekemisissä muuten. Todella ymmärrettävä päätös, mutta silti hurjan haikeaa. Mukavaa joulukuun odotusta!

  17. Jossu says

    Kiitos pitkästä vastauksesta – noloa kyllä löysin tuon laukkupostauksesi hetki kommenttini jättämisen jälkeen :D Tuo Laurenin laukkusi on just passelin näköinen mutta sitä ei ilmeisesti löydä enää mistään! Ehkä sen valmistus on lopetettu.
    Tuossa ylempänä joku olikin sivunnut aihetta, josta olisin vielä kysellyt koskien neuleita. Haaveilen tosiaan Samsoe & Samsoen neuletakista johon moni on näemmä ollut tyytyväinen, mutta sitten törmäsin Lumoan-merkkiin, jolla on kutiamattomasta merinovillasta (?) valmistettuja neuleita, jotka – hands down – on valmistettu Suomessa! Minusta on iän myötä (voiko näin todeta kun ikävuoteen 30 on vielä pieni hetki?) kuoriutunut siinä määrin valveutunut kuluttaja, että tarkistan vaatteiden valmistetiedot (vältän akryyliä – tai ainakin varmistan, ettei neuleeni suurimmaksi osaksi koostu siitä) ja valitsen kotimaisen, jos se lompakolleni vain sopii. Ruokaostoksilla aloin kiinnittämään huomiota kotimaisuuteen ensimmäistä kertaa ehkä vuosi pari sitten, mutta todenteolla nyt syksyllä ja nyt sama ajattelutapa on tietyissä määrin levinnyt myös muille osa-alueille. Toivoin joulupukilta untuvapeittoa ja pukin apurina lupasin myös hankkai sen itse konttiin (:D) ja havahduin itsekin “aikuismaiseen” ajatteluuni kun valitsin hieman kalliimman, mutta kotimaisen peiton (jopa on valmistettukin Suomessa!) ulkomaisen sijaan, koska halusin varmistaa että “rahat jäävät Suomeen” ja linnuilla on ollut hyvät oltavat. Olen aina pitänyt itseäni hieman kakaramaisena, mutta huomaan, että ehkä minusta sittenkin on jos ei aikuinen, niin kypsempi versio itsestäni on syntymässä ;)

    • Laura says

      Ei kestä! Vitsi, tuota mallia ei muuten tosiaan taida enää harmillisesti saada. Lauren Ralph Laurenilla on kyllä paljon muitakin kivoja laukkuja. Minua on itse asiassa jäänyt vaivaamaan heidän iso Newbury-laukku. Minulla oli Newbury pienenä, mutta se osoittautui työkäytössä liian pieneksi, joten myin sen pois. Sen jälkeen ostin Laylan, kun Newburya ei saanut isona. Nyt Newburya saa isona ja haikailen vähän vieläkin sen perään. Itse asiassa nyt just tuli nyt mieleeni, että voisin kyllä harkita Laylan myymistä sinulle, jos olet siitä kiinnostanut? :)

      Upea löytö! Ystäväni osti juuri Lumoan-pipon ja -kaulaliinan I love me -messuilta ja ne olivat tosi tosi ihanat. Olisin varmasti tarttunut samaan settiin, jos ei minulla olisi tällä hetkellä hyvä talviasustetilanne. Onpa kiva tietää, että heillä on neuleitakin. Tosi ihana, että suosit kotimaista. Arvostan sitä tosi paljon. Minäkin pyrin suosimaan kotimaista (joko kotimaista suunnittelua, valmistusta tai jälleenmyyntiä) monissa kulutuspäätöksissä, mutta paljon on vielä petrattavaa. Pääasia on tiedostaa valintansa ja pyrkii toimimaan parhaansa mukaan.

      Juuri näissä asioissa aikuisuus on parasta. :D En todellakaan kaipaa teiniaikoja, jolloin kuljin talvella kahdenkympin tekonahkasaappaiden kanssa, joista meni kaikki loska läpi. Ja iltaisin on nimenomaan parasta käpertyä laatupeiton alle, joten juuri oikean päätöksen teit. Ja hei ihan huippua, että teilläkin on tuo apuriperiaate käytössä. Itsekin olen esimerkiksi tilannut oman äitienpäivälahjani ja antanut sen vain miehelle annettavaksi. Helpompaa kaikille, säilyy paremmin juhlamieli. ;)

  18. says

    Hei Laura,

    minun oli pakko tarttua tähän aiheeseen ja kirjoittaa omassa blogissa myös, tämä oli niin puhutteleva ja jotenkin tähän hetkeen sopiva. Varsinkin kun omassa blogissa esiintyy paljon esim. luksuslaukkuja mutta persoonana olen sellainen super tarkan markan pirkko, niin oli pakko kirjoittaa omaankin blogiin tästä.

    Hienoa, että kirjoitit ja toivon, että mahdollisimman moni tarttuu tähän!

    Mukavaa sunnuntaita ja kiitos ihanasta blogista. Olet huippu!

    • Laura says

      Tosi ihana, kun tulit jättämään terveiset. Ilahduin kovasti siitä, että tämä teema on herättänyt kiinnostusta ja että te kollegat olette myös tarttuneet aiheeseen. Olet ihan oikeassa siinä, että nopean asu- tai kotivilkaisun perusteella voi saada ihan väärän kuvan. Sinulla luksuslaukusta, meillä taas tietystä designista. Juuri sen takia koen tärkeäksi kertoa, että elämme ihan tavallista elämää, ja että yksittäiset arvokkaat hankinnat ovat todella tarkkaan harkittuja. Kiitos sinullekin, kun osallistuit rahakeskusteluun blogimaailmassa. Se on tosi tärkeää. Kiitos kauniista sanoistasi Mari ja ihanaa joulun odotusta!

Trackbacks

  1. […] Lauran blogissa oli viime viikolla niin mielenkiintoinen postaus, että pyysin kainosti lupaa kopioida saman idean tännekin. Laura kirjoitti postauksessaan, mihin hän uhraa muutaman euron lisää ja missä taas säästää pitkän pennin, ja oli kiinnostavaa lukeaa toisen valinnoista. Halusin tarttua aiheeseen omalta kantiltani, sillä blogi ei varmastikaan ainakaan pintapuolisella ja nopealla vilaisulla anna todenmukaista kuvaa siitä, minkälainen rahankäyttäjä olen. Olen se, joka saattaa ostaa kerran tai kaksi vuodessa itselleen arvokkaamman laukun, mutta joka käyttää juhlissa vuosia sitten ostamiaan luottokorkkareita, tai se joka ei raaski hankkia kallista takkia. Tai se joka ostaa ruokakaupasta viikottain kalliin kauramaitopurkin kahvihetkiä varten, mutta joka syynää ja vertailee monissa muissa ostoksissa tarkkaan kilohintoja. […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *