Sisustusaakkoset O-Ö

Homevialaura, sisustus, olohuone

Lukijan toive, sisustusaakkoset, jatkuu tänään toisella osalla.

O – Oma tyyli

Minäkin olen käynyt läpi erilaisia vaiheita tanskalaisesta pastellisuudesta indiskahenkiseen etnisyyteen ennen kuin löysin oman tyylini, neutraalinvärisen modernin klassisuuden. Oman tyylin löytämisen myötä sisustamisesta tulee huomattavasti mielekkäämpää, nautinnollisempaa ja itsevarmempaa – samoin kustannustehokkaampaa, kun virheitä sattuu vähemmän. Oman tyylin tunnistaminen ja punaisen langan määrittäminen ovatkin minusta sisustamisen tärkeimmät lähtökohdat.

P – Pinterest

Edelliseen kohtaan eli oman tyylin löytämiseen viitaten en voi tarpeeksi ylistää Pinterestiä. En olisi tänä päivänä sisustajana tässä, jos käytössäni ei olisi ollut niin loistavaa kanavaa ajatusten selkiyttämiseen, ratkaisujen hahmottamiseen ja sisustusideoiden tallentamiseen. Oikeastaan voisin sanoa, että löysin oman tyylini sinä päivänä, kun aloin käyttää Pinterestiä (vuosi 2012, jos en väärin muista). Pinterest on myös hyvä tapa tarkkailla itseä ikään kuin ulkopuolelta ja saada vahvistusta omille visioilleen. Jos joka toisessa tallentamassasi kuvassa esiintyy marmoritaso, on aika selvää, minkä ympärille remonttia kannattaa lähteä suunittelemaan.

Homevialaura, sisustus, abstrakti maalaus, taulu

Q – Quality, laatu

Laadukkaisiin materiaaleihin panostaminen maksaa itsensä aina takaisin. Omia suosikkejani ovat muun muassa kvartsi, marmori, nahka, pellava, perkaalipuuvilla, villa ja kashmir. Useimmiten laadukkuus on synonyymi luonnonmateriaaleille, mutta aina sekään ei ole itseisarvo. Monet nykyaikaiset jäljitelmät ovat kehittyneet niin korkeatasoisiksi, ettei eroa huomaa silmällä ja ominaisuudet saattavat olla arjessa käytännöllisemmät. Puhunkin mieluummin laadusta kuin pelkästään aitoudesta, enkä ollenkaan ylenkatso esimerkiksi tasokasta laminaattia, joka meiltäkin löytyy.

R – Remontti

Suomessa on tapana ihannoida suurta neliömäärää on asunto sitten missä kunnossa tahansa. Oma filosofiani on päinvastainen. Asun mieluummin tiiviimmin ja käytän budjettia neliöiden sijaan remontoimiseen ja kalustamiseen. Remontilla voi tehdä tavalliseenkin kotiin ihmeitä. Meillä tonnin investointi parioviin muutti asunnon arvon ja hengen täysin. Tulevissa kodeissa haluaisin panostaa remonttiin suhteessa vieläkin enemmän, sillä loppujen lopuksi kiinteät ratkaisut ovat kaiken sisustamisen pohja. Remontoimisessa minua tällä hetkellä puhuttelevat pariovien lisäksi lasiseinät, paneloinnit, build in -hyllyt ja -kaapit, kauniit patterinsuojat, laskettuihin kattoihin upotetut valonlähteet ja tietysti ikuinen haave, takka.

S – Symmetria

Symmetria rauhoittaa tiloja ja luo klassista harmoniaa, mikä sopii tämänhetkiseen sielunmaisemaani. Suosin symmetriaa esimerkiksi tauluseinissä ja makuuhuoneessa.

Homevialaura, sisustus, olohuone

T – Tekstiilit

Verhoja ja mattoja en huvikseni vaihda, mutta pientekstiilejä pyörittelen edes takaisin erityisesti olohuoneen puolella. Niin kliseinen kuin ohje onkin, tyynynpäällisillä saa kaikista kevyemmin uuden sesonkiinsopivan ilmeen. Yhdyn monen sisustajan mielipiteeseen siitä, että tyynynpäällisiä ei voi olla liikaa – eikä muuten voi olla torkkupeittojakaan!

U – Urbaani

Se, että muutimme kerrostalosta rivitaloon, ei kumoa sitä tosiasiaa, että olen sielultani kaupunkilainen. Pihan suunnittelussa halusimme nimenomaan korostaa urbaania tunnelmaa ja minimoida mökkimäisyyttä – kalusteiksi valikoituikin italialaista Kartellia puukalusteiden sijaan. En olisi kotonani peltomaisemassa, vaan haistelen oikein mielelläni pakokaasua aidanraosta, kun makoilen terassilla.

V – Valaisimet

Tuolien jälkeen valaisimet ovat kategoria, joissa panostan mielelläni designiin. Kodistamme löytyy Flos 2097/30 -kattokruunu, Artemide Tolomeo -lukuvalaisimet, Design by Frandsen Nice -jalkavalaisin ja Kartell Gé -kattovalaisin.

Homevialaura, kylpyhuone

W – White, valkoinen

Valkoinen on minulle sisustuksen tärkein väri ja kaiken pohja. Myös Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen edellisestä kodistamme tekemä lehtijuttu oli otsikoltaan Valkoinen, aina ja ikuisesti. Vaikka tiedän, että kokovalkoiset kodit ovat passé, en osannut valita lattioihin ja keittiöön mitään muuta sävyä kuin valkoista. Raikkaaseen pohjaan en ainakaan kyllästy ja se antaa loputtomat mahdollisuudet.

X – X-asento

Nukkuminen on niin tärkeä osa arkea ja asumista, että olen halunnut luoda makuuhuoneeseen mahdollisimman levolliset puitteet. Meille hyväksi kokonaisuudeksi on osoittautunut Ikean testivoittajasänky, Matrin sängynpääty, Familonin petivaatteet ja Bemzin helmalakana. Vaikka välillä kokeilen muitakin, palaan aina valkoisiin lakanoihin, pellavaisiin ja perkaalipuuvillaisiin.

Homevialaura, valkoiset lakanat

Y – Ylipitkät verhot

Siitä ei ole kauaa, kun suhtauduin kaikkiin verhoihin suurella ennakkoluulolla. Nykyään koen verhot oleelliseksi osaksi kodikasta sisustamista, mutta en mitkä tahansa verhot, vaan makuni rajoittuu edelleen hyvin tiukasti kahteen verhotyyppiin: ylipitkiin sivuverhoihin ja klassisiin laskosverhoihin, yksivärisinä totta kai. Jos kokoaisin epäsisustusaakkoset, K olisi niin kuin kuviolliset kappaverhot.

Z – Zen

Kotona saa olla elämää, ääntä ja sohvan alla Lego-palikoita. Silti minusta kodin tärkeimpiä tehtäviä on viedä asukas rauhalliseen, akkuja lataavaan zen-fiilikseen erityisesti iltaisin työpäivän jälkeen. Ero on kuin yöllä ja päivällä, jos pauhaavan television vaihtaa loungeen tai jazziin sekä kirkkaan kattovalon epäsuoraan tunnelmavalaistukseen. Zen-filisofiaani kuuluu myös valmismakaronilaatikon syöminen kynttilänvalossa pellavaserviettien kanssa. Kannattaa kokeilla, mikä ero hälyn ja valaistuksen minimoimisella sekä kauniilla kattamisella on arkiseen rentoutumiseen.

Å – Åbo

Keksiikö kukaan tähän ikinä mitään muuta kuin Turun? No ei se mitään, Sisustuksen Koodi ja Avelia ansaitsevat kyllä sisustusliikkeistä mainintansa.

Homevialaura, sisustus, olohuone

Ä – Ähky

Ähky on minusta sisustamisen valitettavin lieveilmiö. Tarkoitan ähkyllä pakkomielteistä sisustamista, jossa mikään ei riitä. Jossa pyritään täydellisyyteen hinnalla millä hyvänsä, jossa jokainen tuote saa kyytiä heti seuraavan hitin ilmaantuessa, ja jossa uudesta talosta haaveillaan ennen kuin edellinen on ehtinyt edes valmistua. Mikään ei kiihdytä tätä kilpajuoksua niin kuin sosiaalinen media. Aina on joku, jolla on arkkitehtonisesti näyttävämpi talo, upeampi sisustus tai eniten tykkäyksiä saava koti. Jos vertailuun lähtee, ei elämässä ole koskaan tyytyväinen mihinkään, eikä omassa kodissaan näe kuin virheitä. Tästä vertailun ja tyytymättömyyden kierteestä olen itse yrittänyt päästä eroon – ilokseni hyvin tuloksin.

Ö – Öky

Ähkyn jatkoksi lisään ökyn, joka on toinen luotaantyöntävä ilmiö. Päälleliimattu luksus, glamour ja bling bling tuntuvat sisustamisessa todella vierailta. Jos ylellisyydesta puhutaan, minulle sitä ovat edellämainittujen laadukkaiden materiaalien ja tekstiilien lisäksi kodin tuoksumaailma ja pienet yksityiskohdat. Ne viiden kympin elintasokynttilät, jotka monelle näyttäytyvät vain Instagram-rekvisiittana, mutta joita olen ostanut ja ostaisin ilman minkäänlaista kuvien jakamista. Muistan muuten ensi kerran, kun ihastuin diptyquen kynttilään. Se oli brittiläisen Glamourin joululahjanumero joskus 2000-luvun alussa. Että se siitä eilen keksitystä some-hitistä.

Jutun ensimmäinen osa löytyy postauksesta Sisustusaakkoset A-N.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Comments

  1. Anne says

    Sun blogi on just sunnuntaiaamun parhauksia lukea. Yksi käytännönkysymys, miten saat taulut tiskipöydällä ja hyllyjen päällä pysymään liukumatta alas?

    • Laura says

      Ihana kuulla, kiitos Anne! Sunnuntai on muuten ihan paras blogienlukemispäivä. Pitäisi aina muistaa postata silloin teille jotain. :) Jännä kyllä, meillä pysyy keittiön tasolla ihan liukumatta. Taso on mattapintaista täyslaminaattia. Olisikohan sillä vaikutusta. En tiedä, liukuuko vaikka kivipinnalla herkemmin. Muidenkin tasojen päällä meillä kyllä pysyy taulut ongelmitta. Ehkä kyse on vain tietystä kulmasta, jossa asento on vakain. Olohuoneen pitkällä tauluhyllyllä on kyllä reuna. Se on hyvä varmuuden vuoksi, sillä sohvalla ollessa ei olisi kiva saada taulua niskaansa edes teoriassa. Mutta tosiaan, ei mitään poppakonsteja vaan pysyvät itsestään. :)

  2. says

    Sulla on niin sana hallussa, siis niin yksi mun suosikkiblogi juuri kirjoittamisen taidon takia! Haha, kynttilät on kyllä vaan nii polttamista ja tunnelmaa varten, ei kyllä tulis mieleen ostaa kuvien takia. Meillä ei oikeestaan poltetakaan kuin tuoksukynttilöitä tai siis just noita purkissa olevia. Niin helppoja kun palaa pitkään niin ei tarvitse kyttäillä tulipalon vaarassa milloin palaa loppuun.

    Meillä vasta tähän kotiin hankittiin omanlaiset kalusteet jne, pääsin vasta tätä suunnitellessa kunnolla sisustamaan. Menihän siinä muutama vuosi omaa tyyliä etsiessä ja muutama virhehankinta tehtyä.. mutta niin samaa mieltä että pinterest auttaa tyylin löytämisessä. Ja kun oman tyylin löytää niin koti on viihtyisä eikä sitä tule haaveiltua toisesta tai jostain paremmasta.. Tai no ehkä mulla johtuu siitäkin kun työkseni suunnittelen uusia koteja asiakkailleni ja pyörin viikottain työmailla.

    Ihanaa sunnuntain jatkoa sinne!

    • Laura says

      Kiitos Heini! Et tiedäkään, miten ilahduin sanoistasi. Ymmärrän tosi hyvin, että viiden kympin tuoksukynttilä näyttäytyy jollekin a) järjettömänä kuin tuhka tuuleen katoavana hankintana b) jonkunlaisena muille osoitettuna statussymbolina. En nyt itsekään sano, että se mikään järkiostos on, mutta aidosti ilahduttava kyllä. Itse poltan ihan kaikenlaisia kynttilöitä tuikuista kruunukynttilöihin ja lyhtyjen pöytäkynttilöihin, mutta kauniit tuoksukynttilät etiketteineen, laatikoineen ja yleensä tavallista mieleenpainuvine ostokokemuksineen ovat ehdottomasti rakkaimpia.

      Sanos muuta! Ei meilläkään edellisessä kodissa, ensimmäisessä omistusasunnossa, kaikki ihan putkeen mennyt, mutta ei onneksi ihan pieleenkään, kun moni kaluste kuitenkin muutti mukana. Virheostokset ovat niin inhimillisiä, että tuskin meistä kukaan niistä pääsee koskaan kokonaan eroon. Olenkin yrittänyt lopettaa itseni soimaamisen, jos virhe vielä joskus sattuu. Kunhan ottaa opiksi, niin turha sitä on jäädä pidemmäksi aikaa suremaan. Olette kyllä tehneet niin onnistunutta jälkeä nykyisessä kodissa, ettei tottakaan. Tuo on muuten kiinnostava teema, että miten sisustussuunnittelu työnä vaikuttaa oman kodin sisustamiseen. Ammattitaitoa on tietenkin enemmän ja silmä harjaantuu koko ajan, mutta voisin kuvitella, että kun koko ajan sisustaa muille, ei ihan kaikkea vapaa-aikaa jaksa enää käyttää omien sohvatyynyjen pyörittämiseen. Tai sitten jaksaa. :D Leppoisaa sunnuntaita!

    • Laura says

      Moi Elli, arvaa aloinko miettiä kappaverhojen kohdalla samaa. :D Tulihan tuossa muutenkin pari epäsisustusaakkosta lopussa lisää, ähky ja öky ainakin. Keksisin jo ainakin U niin kuin Unikko, L niin kuin limenvihreä, S niinkuin sisustustarrat… Pitäisikö tehdä, huumorilla tietenkin. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu sen enempää kuin en itsekään loukkaannu siitä, että kuulen jatkuvasti valkoisten kotien olevan kliinisiä sairaaloita. :D

  3. Anne says

    Näitä oli tosi kiva lukea!

    Mikä koko sinulla on tuosta Jensenin maljakosta? Olen tekemässä tilausta ja kuvissa maljakko on aina ilman kukkia, joten kokoa on vaikea hahmottaa. Kiitos jos ehdit vastata.

    Anne

    • Laura says

      Tosi kiva kuulla, kiitos kaunis! Minustakin aakkospostaukset ovat aina hauskaa luettavaa muilta bloggaajilta. Meillä on Jensenin maljakko koossa M eli 30 cm korkea. Minusta oikein hyvä koko, jos maljakolta haluaa näyttävyyttä ja veistoksellisuutta. Jos taas toiveena on enemmän perus maljakko, niin kokoa pienempikin on hyvä. :)

  4. Juuli says

    Sinulla on niin valtavan inspiroiva blogi. Palaan usein vanhoihinkin postauksiin tarkistamaan, jotain mikä jäi mieleen. Pussilakana-asiasta olisi kysyttävää. Meillä on ollut pitkän käytössä vain kahdet pellavalakanat vuorotellen. Nyt tekisi mieli hankkia pitkästä aikaa puuvillaiset. Mitkä puuvillakanat tarkemmin ovat sinun seulasi hyväksyneet? :)

    • Laura says

      Kiitos paljon Juuli! Ilahduin palautteestasi tosi paljon. Ilman muuta saat kysyä! Jäinkin muuten miettimään, käytinköhän petivaatteet-termiä ihan väärin. Tarkoitin sillä peittoja ja tyynyjä, mutta viittaakohan se todellisuudessa nimenomaan lakanoihin? No joka tapauksessa, nyt siis aiheeksi lakanat. :) Perus puuvillaisia lakanoita minulla ei ole yksiäkään, eli niitä en valitettavasti osaa suositella. Itse asiassa minusta tavallinen puuvilla on vähän hankala lakanamateriaali. Se rypistyy helposti, mutta ei asiaankuuluvalla tai kivalla tavalla, vaan epäsiistillä ja -käytännöllisellä tavalla. Sen sijaan perkaalipuuvillaiset ovat tutumpia. Pidän Balmuirin Maggiore-lakanoista ja saan pian tutustua myös Familon Ultra -perkaalipuuvillalakanoihin. Familonin aikaisemman laadun tuntien, uskallan jo etukäteen suositella niitäkin, mutta palaan vielä myöhemmin kokemusten kanssa. Minulle perkaalipuuvillassa on samaa henkeä kuin pellavassa, rentoa tyylikkyyttä. :)

  5. Anna says

    Heippa Laura olisin halunnut kysellä fiiliksiäsi ja käyttökokemuksia noista teidän yöpöydän valaisimista. Huomasin kyseisen valaisimen tarjouksessa ja nyt mietin olisiko siitä minullekin yöpöydälle valoa antamaan. Mietin myös kuinka ajattomana pidät ko. valaisinta? Ainakin ne on teillä tainnut ollut jo tovin olla? Kiitos kovasti vastauksesta jo etukäteen :)

    • Laura says

      Moi Anna! Taisin nähdä saman mainoksen. Mietin heti, että onpa hyvä tarjous ja että ostaisin valaisimet nyt, ellen olisi jo ostanut. :) Pidän valaisimia nimenomaan ajattomina, klassikoina. Kiinnostuin heti googlaamaan, minä vuonna Artemide Tolomeo on suunniteltu: 1986. Wikipedia sanoo osuvasti “an icon of Italian modern design”. Jos valaisin on kestänyt aikaa 30 vuotta, se kestää varmasti jatkossakin. Meillä valaisimet on nyt olleet ehkä nelisen vuotta, enkä ole tippaakaan kyllästynyt, päinvastoin. Pidän valaisimista kovasti yöpöytäkäytössä, mutta ennustan niille pitkää ikään siinäkin mielessä, että tarpeen mukaan valaisimet voi ottaa käyttöön myös työpöydän valoksi. :)

      • Sari says

        Hei, missä Tolomeo on tarjoukseessa? Kovasti kiinnnostaisi. Onko teidän valaisin minkä kokoinen? Kiitos ihanasta, blogista,

        • Laura says

          Moi Sari! HItsiläinen, kun en muista. Mainos oli printti-Hesarissa tässä joku päivä. Ei se ehkä Stockmann ollut, mahdollisesi Vepsäläinen? Osaisitko Anna auttaa? Minulla ei näemmä painunut mainostaja mieleen, kun ei ostotarvetta ollut. Hinta joka tapauksessa oli mielestäni 159 euroa. Meillä on Tolomeosta koko Micro. :) Kiitos tosi kivoista sanoistasi!

          • Laura says

            Moi! Nyt osaan vastata, kun mainos oli uudestaan Hesarissa. Tolomeo Micro on tarjouksessa Vepsäläisellä 159 euroa (norm. 222 euroa). Voimassaoloaikaa mainoksessa ei lue. :)

  6. says

    Ihan ekaksi pakko antaa vähän nuhteita, sillä en ole saanut päiväkausiin mitään aikaiseksi ja syy löytyy Netflix-suositteluistasi! Erehdyin näet vilkaisemaan Mad Menia vaikka ajattelin että tämä sarja ei ole yhtään minulle, mutta niin sitä vain mennään jo 4. tuotantokauden puolivälissä, vitsit mikä sarja! Tahti on ollut siis kiivas, ja onpa tuo omiaan New York-fiilistelyjäkin nostattamaan….

    Mitä taas tulee sisustusjuttuihin, hatunnosto tästä(kin) postauksesta, hyvin olet saanut koottua lukuisat sisustuspohdinnat yhteen pakettiin. Sinulla on sana hallussa näissä asioissa ja kodin sekä sisustamisen tarkastelu eri näkökulmista, niihin liittyvien ilmiöiden huomioiminen ja henkilökohtaisten valintojen analysoiminen on kuvien ohella ihan parasta blogissasi. :)
    Erityisesti osuit hermoon laadun ja Ä-Ö:n kohdalla. Hyviä pointteja, ja herättelevät ajattelemaan. Some voi olla inspiraation lähde, mutta myös tyytymättömyyden aiheuttaja. Se on niin totta, että vertaillessa ei voi kuin hävitä, ja rasittaahan se jatkuva tyytymättömyys mielen lisäksi myös kukkaroa. Kun aina vaan muistaisi tuon, ja myös sen, ettei kaikkea tarvitse saada kerralla. Tuohon päälleliimattuun elintasoon taidan kyllä hieman sortua. Pahin paheeni lienee se, että kun laadukkaita asioita on varaa/halua ostaa vain rajattu määrä, ostan herkemmin sen mikä näkyy ulospäin kuin sen, mikä palvelee vain itseäni. Olen sitä tyyppiä joka voi nukkua vanhoissa, jo nyplääntyneissä lakanoissa mutta jonka sohvalla on sitten kallis tyynynpäällinen. Kunnon kulissielämää siis. :D Toisaalta mikäs siinä, jos silloin voi olla kotiinsa tyytyväinen, sehän on se tärkein juttu.

    Tuo neliöiden ihannointi on muuten jotain, mitä en itsekään allekirjoita. Hesarissa oli joku aika sitten kolumni aiheesta, ja ihmettelin miksi maltillisia asuinneliöitä pitäisi älytä “hävetä”, aivan kuin elämisen laatu olisi siitä kiinni että on se 250 neliötä. Minulla ei siis ole mitään isoja koteja vastaan ja on hyvä että kokoja löytyy jokaisen makuun, mutta loppujen lopuksi harva meistä käyttää aktiivisesti kovin suurta pinta-alaa kodissaan: ihailenkin minikoteja joissa on nerokkailla konsteilla saatu tila hyödynnettyä täysin. Kuten sanoit ja olet teidänkin kodilla osoittanut, neliöitä tärkeämpää on se, missä kunnossa asunto on, ja mitä materiaaleja ja sisustusratkaisuja sinne on valittu.

    Remppa-kohdasta on vielä lisäksi pakko sanoa, että paneloinnit ovat olleet omassakin mielessä! Koristelistoilla saisi niitä toteutettua aika helpostikin, mutta jos sellaiset eivät kuulu asunnon rakentamisajankohdan henkeen, pitää olla malttia ettei lopputulos vaikuta kirjaimellisesti päälleliimatulta. Siro panelointi vaikkapa makuuhuoneessa houkuttelisi kuitenkin kovasti, mutta saa nähdä löytyykö siihen kanttia. :)

    • Laura says

      Voi että, miten sydäntäni lämmittää, kun olet oppoutunut Mad Menin maailmaan. Mahtavaa, kun tykkäät! Odotan sitä päivää, kun olen unohtanut tarpeeksi juonenkäänteistä ja aloitamme katsomaan sarjaa uudestaan alusta. Mutta tiedän, pahoittelut ruudun ääreen houkuttelemista ja koukkuun jäämisestä. :D Kohta tulee myös HBO-lista. Onneksi se sentään on vähän lyhyempi.

      Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon tuota tyytymättömyyttä. Suorastaan suutun, jos saan itseni kiinni tarpeettomasta vertailusta. Sellainen itsestä lähtevä tuo ei toimi tuossa -toteamus on ihan eri asia kuin se, että aikaisemmin vallan hyvältä tuntunut ratkaisu alkaa yhtäkkiä vaikuttaa huonolta vain siksi, että jollain muulla somessa on ”parempi”. Minua ällistyttää esimerkiksi se, miten yhdessäkin somessa erittäin esillä olevassa kodissa on nyt kaapisto vaihdettu kolmesti vuoden aikana, sohva kahteen kertaan. Toisin sanoen huonekaluja vaihdetaan samaan tahtiin kuin keskivertokodissa tyynynpäällisiä. Jokaisella on totta kai oikeus tehdä kodillaan mitä haluaa, mutta toisaalta minusta vaikuttajilla on myös vastuu nostaa esille kulutuskriittisyyttä. Siksi puhun tästä tyytymättömyyden kierteestä ja kilpajuoksusta, jolla en tarkoita meidän kaikkien kohdalle osuvia, yksittäisiä ja inhimillisiä virheostoksia, vaan pakkomielteistä seuraajien haalimista aina uusin ja uusin kotivillityksin.

      Nyt tulee täystyrmäys – et todellakaan edusta sitä päälleliimattua sisustamista, mitä tarkoitin! Minulle siis vierasta on sellainen sisustaminen, jossa on paljon säihkettä, glitteriä, koristekiviä ja sen sellaista. Joka on tyyliltään näennäisesti glamouria tihkuvan kallis, mutta joka itse asiassa on toteutettu kertakäyttöisellä kiinatilpehöörillä ja hyvin usein valitettavasti myös kopiotuotteilla. Saatko ajatuksestani kiinni? Jälleen kerran korostan, että mikään koti ei ole toistaan parempi tai huonompi, mutta omaan arvomaailmaani sopii paremmin toisenlainen lähestyminen sisustamiseen.

      Sen sijaan muutenhan olen suuri hyvien edullisten tuotteiden fani, Ikean vakioasiakas ja etevä tarjoushaukka. ;) Ja ajattelen nimenomaan niin kuin sinäkin, että koska kaikkeen ei voi panostaa, täytyy jokaisen tehdä valintansa. Olen muuten tekemässä postausta asioista, joissa pihistän ja joihin panostan, ja olisi ihan huippua saada samanlainen sinulta!

      Argg! Luin Anna-Stina Nykäsen kolumnin ja itse asiassa repäisin sen talteenkin, koska mieleni teki tarttua aiheeseen blogissa. Se jäi, mutta sanottakoon nyt, että kolumni oli aivan uskomatonta kuraa. En voi uskoa, että yksikään toimittaja nillittää kansalaisia siitä, että he asuvat liian pienissä kodeissa. Päinvastoin monella on toimeentulohaasteita liian ison asuntolainan takia ja riittämättömyydentunnetta kuormittavan ylläpitämisen takia. Puhumattakaan siitä, miten ympäristömme tila on äärimmäisen huolestuttava ilman, että kukaan enää kannustaa meitä länsimaalaisia haalimaan ympärilleen satoja turhia neliöitä. Ymmärrän todella hyvin myös isommissa taloissa viihtyviä (joillekin se on perhekoonkin takia välttämätöntä), mutta sitä en ymmärrä, että joku ottaa ihan asiakseen soimata kompakteja koteja vuonna 2017.

      Taas naulan kantaan! Minustakin paneloinnin kanssa pitää olla varovainen, ettei se näytä päälleliimatulta. Lopputulokseen vaikuttaa talon rakennusvuosi ja arkkitehtuuri, mutta myös muut ominaisuudet. Esimerkiksi meidän kodin koen liian pieneksi kalanruotolattialle sekä paneeleille – molemmat näyttäisivät levottomilta pienessä tilassa. Sen sijaan teillä avaruus on ihan toista luokkaa, mikä mahdollistaa paljon rohkeampia remonttiratkaisuja. Tämä on ehkä ainoa seikka, mitä harmittelen pienessä kodissa: etten pääse toteuttamaan kaikkia remppavisioita. ;)

      Jälleen kerran kaunis kiitos Minna, kanssasi on aina ihan parasta vaihtaa ajatuksia! Ja kuten sanon joka kerta, miten odotankaan aina uusia rempanetenemis- ja sisustuskuviasi. :)

  7. Blue Peony says

    Itse ajattelen, että asumisen ihanteet voivat muuttua paljonkin elämäntilanteen mukaan. Nuorena sinkkuna ihanteeni oli ilman muuta kompakti miniasunto kantakaupungissa. Nykyisessä elämäntilanteessa se ei vain toimisi, joten ihanteita oli muokattava elämäntilanteen ja rahatilanteen mukaan. Jonakin päivänä palaan varmasti siihen miniasuntoon, mutta juuri nyt kolmio lähiössä kahdelle on ihannevaihtoehto, koska myös lapsella tilantarve on selkeästi erilainen kuin pienempänä. Ymmärrän sen hyvin, koska muistan, miten ihanaa oli kuuden vanhana vihdoin saada se oma huone ja laittaa ovi kiinni. Asuimme jonkin aikaa koko nelihenkinen perhe kaksiossa, ja muistan ennen muuttoa kokeneeni, että oma sänky oli ainoa paikka, joka oli omaa tilaani.

    Tuo mainitsemasi kulutuskriittisyys on todellakin asia, jonka toivoisin tulevan blogeissa enemmän esiin. Monen, varsinkin (ja ymmärrettävästi) nuoren bloggajan aikaperspektiivi tuntuu olevan aivan hukassa, sillä totuus on, että pari vuotta ei ole sama kuin monta vuotta. Tarkoitan tällä sitä, että jos vaikkapa pari vuotta vanha hyväkuntoinen takki julistetaan ikivanhaksi ja vuosia palvelleeksi, pitäisi pysähtyä miettimään, miten lyhyt aika se pari vuotta oikein onkaan.

    • Laura says

      Olen kanssasi sataprosenttisesti samaa mieltä. Tilan tarve on hyvin yksilöllistä ja vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Ihanteelliseen kodin kokoon vaikuttaa hirvittävän moni asia: perhekoko, lasten iät, tulotaso, sijannin vaatimukset, voimavarat ja halukkuus ylläpitää neliöitä ja ylipäätään koko kodin rooli elämässä: onko se vaikkapa lisäksi myös työpaikka vai pelkästään tukikohta, jossa nukutaan työmatkojen välissä. Kaikki on aina suhteellista.

      Minusta on kätevää ihan vahtimisenkin kannalta, että pienen lapsen huone on kodissamme näköyhteyden päässä olohuoneesta ja keittiöstä, ja jos perheemme joskus kasvaa, pienet saavat jakaa huoneen keskenään. Sen sijaan vanhemmille lapsille minäkin haluan tarjota omat huoneet, vaikka se olisi sijainnista pois. Olen itse ainoa lapsi, eli en ole koskaan jakanut huonettani, mutta muistan silti kuin eilisen, mitä tärkeä oma tila ja rauha minulle oli vähän vanhempana lapsena ja on edelleen. Saan siis täysin kiinni ajatuksestasi, sillä myös minä haluaisin asua kolmiossa, vaikka asuisin kahdestaan lapsen kanssa. Haluaisin oman makuuhuoneen, lapsi tarvitsisi huoneensa ja siihen yhteinen olohuone päälle. Minusta kolmio ei ole iso kahdelle, 200 neliötä kolmessa kerroksessa on. :)

      Ja aina kun tästä aiheesta puhun, en ollenkaan soimaa isoja koteja, vaan herättelen ajattelemaan, onko neliömäärä aina itseisarvo varsinkaan pääkaupunkiseudulla ja ruuhkavuosina, jolloin elämässä riittää maksettavaa, ehdittävää ja huollettavaa ihan hirvittävästi muutenkin. Ainakin tuon Hesarin kolumnin mukaan asenteet kompaktia asumista kohtaan ovat edelleen aika harmilliset.

      Taas yhdyn mielipiteeseesi. Aikakäsityksestä eron muuten nimenomaan huomaa. Muistan yhdenkin nuoren bloggaajan haaveilleen merkkilaukusta X omien sanojensa mukaan tosi pitkään. Ajaksi paljastui – kuusi kuukautta. Kyllä se vähän hassulta tuntui, että joillekin on “ikuisuus” odottaa tuhansien eurojen laukkua puoli vuotta, kun olin itse suunnitellut Eames-tuolien ostamista 10 vuotta. :D

      • Blue Peony says

        Kyllä se puoli vuotta todella on lyhyt aika – minä pääsin esimerkiksi toteuttamaan matkan, josta aloin haaveilla kahdeksanvuotiaana, 34-vuotiaana :-D. Ja silti tuntuu yhä, että se tapahtui juuri oikeaan aikaan!

  8. Saila says

    Hei, pidän blogistasi, maustasi ja kuvistasi kovasti. Tässä tuli paljon asiaa ja niin totta. Se tuli mieleen, ettei asiat välttämättä aina sulje toisiaan pois. Lähinnä tarkoitan tuota neliöihin vai kalusteisiin/remonttiin satsaaminen. Itse nautin siitä, että minulla ja miehelläni on nyt tilaa ympärillämme, koska koko lapsuuteni asuin todella ahtaasti. Ja tilalla tarkoitan, että neliöitä on aina ollut 160-180 ja tämä siis kahdelle hengelle. Ei se sulje kalustamista pois ja siihen satsaamista. Nautin siitä, että on “tilaa hengittää” ja vaikka vain tilana, sitäkään ei täydy täyttää huonekaluilla tai tavaralla. Varmaan pahin virhe sisustamisessa on minusta tavaraähky, vähemmän on vaan kaunista. Jokaiselle huonekalulle ja esineelle on oma tilansa. Ja jokainen huonekalu ja esine vaatii myös sen tilansa, vaikka en sinänsä perusta minimalismiin. Toki ymmärrän, että lapsiperheen koti voi näyttää erilaiselta kuin omani : )

    Mitä tulee rakentamiseen (riippuen toki siitä kuka rakentaa, eli itse vai maksettuna) en ymmärrä mitään pienoiskoteja mistä nyt kovasti “vouhotetaan”. Asuisin silloin mieluiten ihan kerrostalossa. Kun alkaa rakentamaan on toki fiksua miettiä tarvittavaa neliömäärää, mutta esim. parikymmentä neliötä ei kuitenkaan maksa esim. talopaketissa niin paljon enemmän, etteikö voisi miettiä myös elämänlaatua, mitä se neliömäärä voi tuoda. Eli juuri sitä tilaa hengittää. Usein vaan näkee juuri lapsiperheiden taloissa sen, että elämään mahtuu tavaraa ja huonekaluja ja sitten eletään kuin sillit purkissa. Ja koska rakentamisen kustannukset eivät ole sinä aikana kun itse olemme rakentaneet 2 taloa ainakaan halventuneet niin järkevämpää on minusta vähän suurempi neliömäärä. Eli rakentaminen maksaa joka tapauksessa. Se myös maksaa takaisin itsensä myynnin hetkellä toki riippuen sijainnista. Tärkeintä on osata verrata talovalmistajien talopakettien sisältöä, nimittäin siinä todellakin säästää!

    • Laura says

      Moi Saila! Tosi ihana kuulla, ilahduin kovasti kommentistasi. Tämä on kyllä bloggaamisessa parasta, vuorovaikutus teidän kanssa. :)

      Ei missään nimessä välttämättä suljekaan! Olen vain tosi usein huomannut sen, että ensin ostetaan iso koti ja sitten huomataan, että itse asiassa sitä ei olekaan mahdollista kunnostaa kuin ehkä korkeintaan vuosien päästä ja sitten ympärillä on paljon toimimattomia ja keskeneräisiä neliöitä. Ehkä johtuen siitä, että nykyään on tyypillistä ottaa suurin mahdollinen asuntolaina ja remppakustannuksethan tunnetusti paisuvat joka kerta, niin ymmärrettävästi siinä saattaa budjetti loppua yllättävästi kesken. Jos on hyvä budjetti ja/tai suhteessa edullinen asunto, totta kai molemmat on mahdollista toteuttaa, saada reippaasti neliöitä ja remontoidakin ne vielä. :)

      Hitaampi remontoiminen on monelle myös elämäntapavalinta. Varsinkin vanhan talon kohdalla arvostan todella paljon muiden ihmisten pitkäjänteisyyttä kunnostaa kiinteistöä pikkuhiljaa. Minä taas en osaisi ikipäivänä asua vuosia remontin keskellä muutenkaan, saatikka lapsen kanssa. Siksi meille oli selvä valinta jättää hyvä remppabudjetti tilille ja pistää kerralla koko kämppä terassia myöden kuntoon.

      Minä ymmärrän myös pienoiskoteja. :) Itse asiassa ajattelen niin, että mitä enemmän erilaisia asumismuotoja, sitä parempi. Mielestäni pienoistaloja ei voi siten verrata kerrostaloasuntoon, että monelle tärkeintä on juuri oma rauha ja pieni piha, mutta ei niinkään se tila. Sikäli olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että en minäkään ihan kaikkia pieniä asuntoja käytännöllisinä pidä – en aikanaan lapsiperheille. Esimerkiksi joissain uusissa pienkodeissa eteistä ei käytännössä ole, vaan ovesta astutaan suoraan keittiöön, mikä olisi katastrofi varsinkin kurahousujensa ja -kenkiensä kanssa sisään ryhtäävien lasten kanssa.

      Jälleen olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos lähtee rakentamaan, kannattaa samalla vaivalla ja samaan konkurssiin rakentaa sen verran iso koti, ettei seinät ala vuosienkaan päästä kaatua päälle. Siinä hintaero tuskin enää tuntuu niin radikaalisti, kun tontista maksaa saman kuitenkin. Vaikka nyt viihdymme 70 neliössä, talosta rakentaisin kyllä isomman.

      Taas meillä täällä suhteellisen korkean neliönhinnan alueella Helsingissä rivitalomme hinta olisi noussut äkkiä jopa 100 000 eurolla parista ylimääräisestä huoneesta, mikä on minusta äärimmäisen iso summa rahaa tilasta, jota emme olisi oikeasi tähän hätään tarvinneet. Olen miljoona kertaa onnellisempi nyt, kun meillä on enemmän varaa elää ja käyttää palveluita sekä vähemmän siivottavaa ja painetta taloudessa.

      Nämä ovat erittäin henkilökohtaisia ja suhteellisia asioita kaikki. Minusta tärkein sanoma on kannustaa realismiin: tavallinen palkansaaja ei välttämättä vaan voi saada kaikkea, ja silloin on valittava, pihistääkö neliöistä, sijainnista vai remontista.

      Ymmärrän mielikuvasi, sillä kyllä lapsiperheissä tosiaan näkee paljon sillit purkissa -elämää. Silloin tosin käännän keskustelun tavaraan: onko koti itse asiassa liian pieni ollenkaan, vai onko siellä vain liikaa turhaa tavaraa?

      Kiitos mainiosta ajatustenvaihdosta ja kivaa viikkoa!

      • Blue Peony says

        Asujiakin on niin monenlaisia; toisille se, mikä on toisille liikaa tavaraa, ei olekaan sitä. Itse olen usein törmännyt siihen, että tavaraa ei välttämättä ole liikaa, mutta koska mikään tavara ei ole paikoillaan, kaikki tuntuu omaan makuuni ahtaalta ja sotkuiselta. Tuttavillamme on iso omakotitalo, mutta jokainen huone näyttää siltä kuin pommi olisi räjähtänyt. On tiskejä, vaatepinoja, petivaatteita ja erilaisia röykkiöitä tavaraa joka huoneessa. Tuttaviamme se ei kuitenkaan häiritse, eikä heillä ole esim. painotettu lapsille tavaroiden laittamista paikoilleen samalla tavalla kuin minä olen omalleni painottanut. Ihmiset arvostavat myös erilaisia tavaroita ja erilaisia tapoja pitää niitä esillä. Meillä on paljon kirjoja, ja niitä toiset taas eivät halua koteihinsa ollenkaan. Sitten esimerkiksi lahjaksi saamani Tolomeon annoin ilmaiseksi pois, koska vaikka lamppu monien silmissä varmasti on hieno, minun makuuni se ei ole, joten en vain osaa sitä esineenä arvostaa. Annoin ilmaiseksi myös Vänskapsknuten-kynttelikön, koska sekään ei ollut sellainen esine, jolla olisi ollut paikkansa kodissamme. Saman kohtalon ovat kokeneet monet saamani Balmuirin tuotteet. Nekin ovat edukseen oikeassa ympäristössä, mutta ei meillä. Makuja on monia, onneksi, joten tuo kaikki tavara on löytänyt kotinsa muualta. Monen silmissä meidän kotimme varmaan näyttää romuvarastolta, koska yleensä minua miellyttää juuri sellainen, mitä muut eivät huoli, mutta jotenkin sitä vain tietää, millaisessa ympäristössä on kotonaan.

        • Laura says

          Juuri näin, kaikki on jälleen yksilöllistä. Se on ihan totta, että ei se tavaramääräkään, vaan kaikki tavarataidot: onko tavaroille katsottu omat paikkansa ja viedäänkö tavarat siltikään paikoilleen. Niin kauan kuin asukkaita itseään ei sotkuisuus haittaa, niin se ei ole ongelma. Työpöytä on hyvä esimerkki: itse pystyn ajattelemaan selkeästi ja toimimaan tehokkaasti vain järjestyksessä olevan pöydän ääressä, kun taas monille nimenomaan epäjärjestys on järjestys, se kodikkain ja toimivin ympäristö. Tästä puhutaan paljon myös aikaisemmin suosittelemassani Paikka kaikelle -kirjassa.

          Hauskoja esimerkkejä, kaikki meidän kodistamme. ;) Vaikka mainitsemasi kodintavarat ovat taas päinvastoin omia suosikkejani, ymmärrän ajatuksen taustalla. Minäkään en osaisi pitää meillä, sanotaan nyt vaikka Marimekon värikästä Mariskoolia, vain siksi, että se on yleisesti tykätty sisustusesine, koska se ei vain tuntuisi omalta. Toimin siis samanlailla kuin sinä. Hillomisen sijaan laitan mieluusti esineet kiertoon muita ilahduttamaan, enkä yritä väkisin tykätä jostain, mikä ei aidosti ja oikeasti ole se oma juttu.

          • Blue Peony says

            Niinpä, ei itseään voi pakottaa tykkäämään mistään. Ei, vaikka en päässyt Tolomeota karkuun, koska meillä on niitä töissä vaikka kuinka, jokaisen työpöydällä on yksi, eli altistus on ilmeinen :-D. Toisaalta olen huomannut, että joskus esineille tulee aikansa. Inhosin esimerkiksi mummini kahvikuppeja ja muutamia vanhoja lasiesineitä, jotka sain väkisin mukaani, kun muutin kotoa. Hillosin ne kaapinnurkkaan, mutta jokin sanoi, että älä hävitä näitä, niiden aika tulee vielä. Ja kauan se kesti, mutta nykyisin ne ennen ah niin kauheat tuikkumaljat ovat minulla käytössä ja ne mummin kupitkin ovat itse asiassa aika ihania… Samon kammosin aikoinani tiettyjä Marimekon kuoseja, mutta kun isotäti purki huusholliaan, niin kuka ottikaan roskiin menevien pinosta Marimekon 60-luvun verhot ja teki niistä pöytäliinoja, koska olivat erinomaisessa kunnossa… Samoin minulla on käytössä mummini ikivanha teekannu, joka aikoinaan oli rumin esine, jonka saatoin kuvitella! Löysin sen maalta kaapinnurkasta ja reaktioni olikin, että aah, tämä ihanuus on tallella, otan sen!

  9. Janette says

    Kiitos inspiroivasta blogistasi! Aina käyn lukemassa, mutta harvoin tulee jätettyä kommenttia:) selailin aiempia postauksiasi ja yritin löytää lastenhuoneen pöydän tietoja myös kommenteista kuitenkaan tässä onnistumatta. Muistaisitko mistä pöytä on tai mikä sen malli on?:)

    • Laura says

      Kiitos kaunis Janette! Ilahdun aina kovasti kommenteista, harvinaisemmistakin. :) Pöytä on tilattu Jollyroomista, mutta valitettavasti en lainkaan muista pöydän merkkiä ja mallia. Mutta selaa ihmeessä Jollyroomin huonekaluvalikoima lapsille, jos tarjonnasta löytyisi tälläkin hetkellä sama pöytä tai ainakin vastaava. Toivottavasti tärppää. :)

  10. Jenni says

    Ihana blogi! En malttaisi odottaa, että minulla on aikaa lukea blogi alusta loppuun:) Saanko kysyä, mikä Ikean sänky ja Matrin sängynpääty teillä on? Näyttää tosi kauniilta ja on ajankohtainen ostos.

Leave a Reply to Blue Peony Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *