Miten olen oppinut saamaan taas joulumielen

Kaupallinen yhteistyö, Familon ja Asennemedia

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat, perkaalipuuvillalakanat

Tänään ajattelin kirjoittaa paitsi siitä, millaisia joululahjoja arvostan myös siitä, miten olen oppinut uudestaan pitämään joulusta. Lapsuuden joulutaika nimittäin katosi minulta muutama vuosi sitten jonnekin aikuisuuden jalkoihin. Silloin tuntui, että joulu otti enemmän kuin antoi. Piti sitä ja pitä tätä, juosta kuormittavasta työstä ruuhkaiseen postiin ja suorittaa hampaat irvessä asioita, joita ei aidosti ja oikeasti halunnut. Siksi muutama vuosi sitten aloin työstää mielessäni sitä, miten voisin omilla valinnoilla saada joulusta taas hyvänmielenjuhlan.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat, perkaalipuuvillalakanat

Teen lahjojenhankinnasta mukavaa

Ostan joululahjat kaikista mieluiten ajoissa ja keskitetysti, joko mukavista putiikeista, kerralla monipuolisista tavarataloista tai verkkokaupasta tilaamalla. Viime hetken kauppakeskusruuhkaa vältän viimeiseen asti. Olemme myös sopineet mieheni kanssa, ettei kumpikaan joudu arvuuttelemaan toisensa mielitekoja, vaan kerromme suoraan lahjatoiveet, usein jopa käymme hakemassa lahjan yhdessä.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat, perkaalipuuvillalakanat

Suosin hyvän mielen lahjoja

Mukavassa mielentilassa ostetussa lahjassa on paljon parempi karma. Joulumieltä edistää sekin, että lahjalla edistää läheisen hyvinvointia ja osallistuu hyväntekeväisyyteen. Palvelujen ja hoitojen lisäksi ihana lahjaidea on Familonin hyvän unen joululahjat, kuten laadukkaat peitot ja tyynyt, jotka muistutuksena pitäisi muistaa uusia tasaisin väliajoin: tyynyt kahden vuoden ja peitot neljän vuoden välein. Molemmat ovat parhaillaan alennuksessa ja muita pehmeitä lahjatarjouksia Familon on koonnut hyvän olon joululahjoihin. Petivaatteet ovat sikäli erityisen ilahduttava lahja, että uni vaikuttaa koko vuoden ajan aivojen hyvinvointiin, elimistön palautumiseen, hermoston toimintaan ja vastustuskykyyn.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat, perkaalipuuvillalakanat

Suosin rentottavaa tekemistä kuormittavan sijaan

Koska kuormitun viime hetken jouluruuhkassa, yritän pysyä sieltä viimeiseen asti pois ja pyhittää joulunalusajan rentouttavalle ja rauhalliselle tekemiselle. Pyrin käymään joka vuosi ainakin yhdessä joulukonsertissa sekä vierailemaan Tuomaan Markkinoiden tapaisissa mukavissa tapahtumissa. Kotona rentoudun tunnelmavalaistuksella sekä amerikkalaisia jouluklassikoita kuuntelemalla. Kaikista rentouttavinta on käydä saunan jälkeen nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Muutaman viikon kokemuksella suosittelen todella lämpimästi Familon Ultra -perkaalipuuvillalakanoita. Tuntu on ylellinen ryhdikkäitä tikkauksia myöden ja hengittävä luonnonmateriaali tuntuu iholla miellyttävän pehmeältä ja viileältä. Sarjaan kuuluu myös laadukas aluslakana. Lakanat ovat minusta paras mahdollinen joululahja myös itseltä itselle – varsinkin, kun ne vaihtaa aattoaamuna, niin illalla on erityisen ihana kömpiä sänkyyn joululeffan jälkeen. Valkoinen perkaalipussilakanasetti on ollut niin suosittu, että se on valitettavasti myyty jouluksi loppuun Familonin verkkokaupassa, mutta onneksi tuotetta löytyy vielä muissa väreissä. Kaikki omat hotellimaiset Familon-suosikkini perkaalilakanoita, Gold-untuvapeitettä ja Silver-untuvatyynyä myöden löytyvät ylellisten joululahjojen sivulta.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat

Jätän joulukortit lähettämättä

Pidin monta vuotta kiinni joulukorttien lähettämisestä, sillä halusin totta kai muistaa rakkaita perinteisellä tavalla. Pari vuotta sitten myönsin itselleni, että minusta ei yksinkertaisesti ole joulukorttien lähettäjäksi. Tein tervehdykset aina hampaat irvessä viimeisenä mahdollisena hetkenä – kuka tuollaisessa mielentilassa postitettuja terveisiä edes haluaa vastaanottaa. Tuntui todella vapauttavalta päätökseltä antaa korttien olla. Nykyään hoidan hyvänjoulunterveiset soittamalla tai lähettämällä perheemme joulukuvan viestillä, ja kuten moni muukin, olen tästä hyvästä kasvattanut hyväntekeväisyyteen annettavaa summaa.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat

Ulkoistan mitä tarve vaatii

Olen jo nyt todella huojentunut siitä, että meillä on jouluviikoksi varattuna siivooja. Näin kodista tulee joka tapauksessa raikas, vaikka omat voimavarat eivät riittäisi huolelliseen kuuraamiseen. Päästän itseni helpolla myös jouluruoan suhteen: meillä on aina (vapaaehtoisesti) samat perinteiset jouluruoat, joten pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Laatikoita minun ei tulisi mieleenkään alkaa tehdä. Ostan laatikot kaupasta, mutta salaisuus on tuunaus ja kaunis kattaus: siirrän laatikot keraamisiin uunivuokiin, lisään sekaan vähän kermaa ja siirappia, riputtelen korppujauhoja päälle ja teen lusikankärjellä koristelut. Menee juuri niin täydestä kuin tarvitsee. Jopa piparit ostan valmiina, mutta jatkossa niitä tulee toki varmasti leivottua joku pellillinen tunnelman vuoksi tyttären kanssa.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat, perkaalipuuvillalakanat

Suhtaudun rennosti perinteisiin

Sentapaiset pakkoperinteet luovat jouluun ihan vääränlaista latausta, että joka vuosi pitäisi toimia saman kaavan mukaan, huvitti tai ei. Siksi olemme rikkoneet kaavaa viettämällä erilaisia jouluja myös ulkomailla. Suurin osa traditioista on totta kai mieluisia ja rakkaita, mutta myös pieni perinteiden tuuletus silloin tällöin on virkistävää. Minkäänlaiseen suorittamiseen ja minuuttiaikatauluun en pyhinä suostu. Esimerkiksi joulukirkossa käymme niinä vuosina, kun aika antaa periksi.

Homevialaura, Familon, Hyvän unen joululahjat

Jos kiteyttäisin tämänhetkisen hyvän joulumielen muutamaan sanaan, ne olisivat hyvinvointi, hyväntekeväisyys ja armollisuus itseä kohtaan. Toivottavasti tekin olette löytäneet oman tavan ja tasapainon viettää joulua. Kuulisin mielelläni oivalluksistanne.

Comments

  1. says

    Ihana ja mukaansa tempaava postaus. Samoilla linjoilla olen monen asian suhteen, ainakin ajatuksissani. Monesti lahjat hankin liian myöhässä mutta ehkä tänä vuonna saan aikaiseksi ne hankkia jo hyvissä ajoin. Kortteja en ole koskaan lähettänyt. Mutta pääasia on se että kaikkea ei tarvitse oppikirjan mukaan tehdä, panostaa tähän ja joustaa toisesta. :-) itselleni eniten joulumieltä tekevät fyysinen ympäristö kotona, ne valot , musiikki ja erilaiset tuoksut.

    • Laura says

      Voi kiitos! Ja juuri näin. Tärkeintä on se, ettei joulua suorita väkisin sen perinteisen kaavan mukaan, vaan miettii, mikä aidosti tuntuu itselle ja omalle perheelle hyvältä. Joillekin se on perinteinen, joka vuosi saman kaavan mukaan toistuva joulu, kaikille ei. Joulusta saa ehdottomasti poimia rusinat pullasta: tehdä juuri niitä asioita, jotka oikeasti ilahduttavat ja jättää loput vähemmälle. :) Vaikka pidän joulumatkustamisesta ja -tapahtumista, niin olen samaa mieltä: kaikista tärkein on oman kodin joulufiilis, fyysinen tunnelma valoineen, koristeineen ja tuoksuineen, sekä ennen kaikkea henkinen ilmapiiri, perheenjäsenten lämmin ja rento joulufiilis.

  2. says

    Tunnistan tuon suorittamisen. Minä taisin jaksaa sitä kaksi vuotta ja siitä lähtien me ollaan menty omilla ehdoilla. Vähän perinteet etsivät nyt uusia uomiaan näiden kahden pienen tytön myötä. Mutta tärkeintä on, että meillä ei stressata. Ja meillä laitetaan todennäköisesti niitä paukkuja enemmän tuon esikoistyttären syntymäpäiviin, joita vietetään taas viikkoa aikaisemmin. :D

    • Laura says

      Uskon, että sen tunnistaa moni. Toisaalta suorittamisessa oli kyllä kaunis ajatus taustalla. En hikoillut postissa itseni, vaan muiden takia, mutta lopulta totesin, että en halua tehdä enää mitään väkisin, kun vaihtoehtojakin tapoja muistaa on. Se onkin kiva, että voi perheenä rauhassa hakea niitä omia, juuri itselle sopivia perinteitä. Aivan, no teillähän onkin varsinainen juhlaputki sitten jouluviikolla. :)

  3. Blue Peony says

    Minulle joulumieltä tuo ruokapuoli. Olemme päässeet siihen, että niitä pakollisia jouluruokia on vuosi vuodelta vähemmän ja pienempiä määriä. Porukka on pieni ja pari vuotta sitten totesimme, että kukaan ei halua jouluruokaa viikkokausia syödä, minkä lisäksi suurin osa ruuista on niin raskaita ja edustaa makuja, jotka eivät ruokavalioomme muutenkaan kuulu. Muutama suosikki on pysynyt, mutta nyt keksimme joka vuosi uusia ja kevyempiä herkkuja. Lapsikin on jo sen ikäinen, että osaa olla ruuanlaitossa mukana, ja hänen bravuurinsa on jo kahtena vuonna ollut lämpimien lohileipien valmistaminen alkupaloiksi. Tänä vuonna hän aikoo tehdä myös jälkiruokakakun ihan itse. Näiden uusien ruokakokeilujen myötä olemme ilokseni saaneet käyttöön myös vuosikymmeniä vanhempieni kaapin uumenissa pölyttyneitä isoisovanhempien perintöastioita ja -hopeita. Niin ja ne repertuaariin jääneet herkut ovat lanttulaatikko lapselle, imelletty perunalaatikko isälleni ja minulle ja äidilleni luumukiisseli (joka tietysti tehdään isoisoisän perintökulhoon ja jota on oltava niin paljon, että “joudun” uhrautuvaisesti sýömään loput joulupäivän aamuna).

    • Laura says

      Ruoka, parasta kaikessa, myös joulussa. <3 Ihana, että olette löytäneet teidän porukalle sopivan tavan herkutella. Olen kysynyt itseältäni noin viisi vuotta, haluammeko oikeasti syödä jouluna perinteisiä jouluruokia, kun ne eivät kuvasta ruokamakuamme muuten oikeastaan yhtään, kuten sinäkin sanoit. Mutta niin vain totesimme, että kerran vuodessa kinkku ja laatikot maistuvat hyviltä. Tärkeimmät jouluruoat itselleni on silti ehdottomasti kalat ja mäti sekä hyvä maksapatee mustaherukkahyytelöllä. Aina välillä selailen Glorian ruoka ja viini -lehteä kieltä lipoen, että miten paljon hyvänkuuloisia jouluruokavariaatioita olisi olemassa, mutta sitten kuitenkin päädymme ihan vapaaehtoisesti siihen perinteiseen pöytään. Joulun jälkiruoka on sellainen, mitä vielä haen. Kahdestaan miehen kanssa olemme yleensä syöneet niin myöhään, ettemme ole edes jaksaneet kunnon jälkkäriä, mutta nyt tyttären kanssa aikaistamme aaton päivällistä, joten illalla varmasti maistuu makea espresson kanssa. Haluaisin kokeilla jotain raikasta jouluista (ehkä puolukkaista) semifreddo-jäädykettä, sillä kaikki jouluhalkotyyppiset ratkaisut kuulostavat liian raskailta, mutta katsotaan, miten käy. Ihana palvelu teillä, että lapsi tekee jälkkärikakun ja lohileivät. Tosi symppistä. Samaa toivon, että tyttäreni innostuisi kokkaamisesta ja oppisi rakastamaan hyvää ruokaa. Ja onko mitään sopivampaa joulupöytään kuin perintöastiat ja -hopeat!

  4. Kapteenska says

    Oikein kiva postaus ja hienoja kuvia, kiitos. Mulla on ‘lahjakaappi’ jonne ostan ympärivuotisesti lahjoja, kun lahjansaajan-näköinen osuu kohdalle. Siis joulu-, synttäri-, nimppari- ja valmistujaislahjat. En suostu turvautumaan hätäpäissäni aaton aattona sisustuskauppojen valmiiksi pakattuihin lahjasetteihin, joissa ei ole ajateltu saajaa lainkaan. Muutamille ystävillemme teen sinappia joululahjaksi. Se on perinne ja sitä odotetaan. Mä tiedän joka joulu mitä annan miehelleni lahjaksi (neulepaitaa, kauluspaitaa, kaulahuivia, sukkia.. tarpeen mukaan). Mun mies ei tiedä koskaan, mitä mulle ostaisi, joten usein olen vienyt hänet kirjakauppaan, kerännyt kivan kasan ja ohjannut hänet kassalle, kiitos. Kummipojan kanssa käymme joka vuosi Savonlinnan oopperajuhlilla toivottelemassa hyvää joulua. Heinäkuussa.

    En myöskään suostu suorittamaan joulua. Perinneruokia löytyy pöydästä, laatikot tuunattuina kerma- ja siirappitwistillä. Nykyään joulupöytämme on, vaikkakin perinteinen, niin kalapainotteinen.

    Villasukat, takkatuli, kynttilät, viinilasi, hyvä elokuva, mies vieressä sohvalla ja haukut jaloissa. Siinä on joulun tunnelmaa. Niin, ja valkoisia amarylliksiä. Paljon.

    • Laura says

      Tosi kiva kuulla, kiitos! Olen idolini. Juuri noin haluaisin toimia, ostaa lahjat vieläkin aikaisemmin eli ympäri vuotta aina, kun sopiva tulee vastaan. Kiitos, kun muistutit tästä tavasta. Voisin mennä yhä enemmän ympärivuotista hankkimista kohti. Sinappi! Se on myös meidän perheelle tosi tärkeä jouluperinne. Äitini tekee aina sinappia lahjaksi ja se on kyllä resepti, jonka haluan häneltä oppia, sillä ei tule joulu ilman ja itse tehty sinappi on tosi ihana ruokalahja. Kuulostaa kauhean tutulta. Koska kumpikaan meistä ei halua mitään ylimääräistä, mutta molemmat ilahtuvat tiettyjen toiveiden toteutumisesta, niin on kaikille osapuolille rennointa esittää lahjatoiveet suoraan tai kiikuttaa toinen lahja kädessä kassalle. ;) Joulupöytämme kuulostavat identtisiltä, hauskaa, että teilläkin tuunaillaan laatikot. Sama juttu, kalat ja mädit ovat itselleni ehdottomasti tärkeintä joulupöydässä, seuraavaksi maksapatee hilloineen, ja vasta viimeiseksi nautin pienen palan kinkkua ja perunalaatikkoa viimeisillä voimilla. :) Oih, teillä on takka! Sen kun vielä joskus saisi jouluksi. Juuri näin: hyvän joulun resepti on tismalleen tuo.

  5. Anu says

    Moikka Laura! Löysin vasta kesällä blogisi ja tästä on tullut yksi suosikeistani! Tosi inspiroiva, hyvän mielen blogi! Kiva, kun postauksia on alkanut tulemaan tiheämpään tahtiin (vai kuvittelenko vaan..?). Oli itsekin pakko kaivaa joulukoristeet esiin, kun täältä saa niin hyvän joulufiiliksen 😊 mukavaa joulun aikaa!

    • Laura says

      Mielettömän ihana palaute, kiitos Anu! Ilahduin, että jätit terveiset, sillä on aina kiva saada uusillekin lukijoille “kasvot”. Hurjasti tervetuloa lukijaksi!

      Et muuten kuvittele! Salaisuus: tyttären (osa-aikainen) päivähoito, joka on mahdollistanut enemmän aikaa blogille sekä joulutarmo, kun postausideoita on vaikka kuinka paljon. :) Olen jotenkin ajatellut, että lukijani ovat samassa elämäntilanteessa kuin minä, eivätkä ehdi ruuhkavuosiltaan liian usein blogin lukemisen pariin, mutta voi olla, että kuvittelen ihan väärin ja että tiiviimpi postaustahti olisi toivotumpi. Tätä pitää vielä ihan kysyä teiltä lukijoilta laajemmin jatkoa ajatellen. Ihana, että inspiroiduit laittamaan joulua. :) Kaunista ja tunnelmallista joulun odotusta myös sinne!

  6. says

    Mielestäni tässä postauksessa tulee juuri täydellisesti esiin se miten minä toivoisin että me kaikki voisimme viettää joulua. Eli siis juuri sillä omalla tavalla joka tarkoittaa että siitä joulusta tulee nautittua eikä vietettyä hampaita kiristellen. Tuntuu että välillä joulun ympärillä pyörii sama fiilis kuin häiden järjestelyissä, että kaikki pitäisi tehdä juuri sillä tietyllä (yhdellä) tavalla. Tätä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, sillä meitä ihmisiä on monia niin eikö me kaikki voitaisi nauttia joulusta juuri siten kuten itse halutaan? Mutta ehkä tästäkin tavasta ollaan pääsemässä pikkuhiljaa irti.

    Meillä ei ole ollut ns. “perinteisiä” jouluruokia moneen vuoteen koska kukaan niistä ei tykkää, joten ollaan korvattu ne ihanilla herkuilla ja luotu uusia perinteitä. Siinä missä muut stressaa joulun alla leipomisesta niin minä nautin suunnattomasti siitä. Yleensä leivon kaikkea kivaa pari päivää ennen joulua koska se yksinkertaisesti kuuluu minun joulunviettoon :)

    Ja muuten, muistan kun sillon ehkä teininä lakanat olisi ollut tylsin lahja ikinä, mutta voih kuinka nykyään arvostankin jos saan ihanat ja laadukkaat lakanat lahjaksi. Ei ole parempaa lahjaa olemassa!

    • Laura says

      Nimenomaan näin, jokainen omalla, itselle sopivalla tavalla, perinteisesti tai perinteittä. Olet muuten tismalleen oikeassa, joulussa on ihan samanlainen lataus kuin häissä. Jos ei homma mene perinteisen oletuksen mukaan, voi yksi jos toinenkin sukulainen loukkaantua. Tätä kuulee vielä tänä päivänä aika usein, että vaikka pariskunta itse rohkaistuu menemään naimisiin erilaisella tavalla, niin isoihin perinnehäihin tottuneet sukulaiset eivät sitä katkeroitumatta nielekään. Tosi harmillista, sillä kyllä juhlaa kuin juhlaa pitää pystyä viettimään omien toiveiden, resurssien ja voimavarojen mukaan.

      Mahtavaa, että olette löytäneet uudet suosikit joulupöytään, jos eivät perinteiset maistu. Kävin juuri kurkkimassa teidän joulukodin ja vitsi, miten kivasti teille sopii joulunpunainen. Todella kodikasta hurmaavine brittiläisine koristeineen. (Olenkohan ollut entisessä elämässäni joku lontoolainen jouluillallisia järjestävä rouvashenkilö, kun en vaan saa tarpeeksi brittiläisestä joulufiiliksestä.)

      Siis nimenomaan. Maailmankaikkeuden tylsimpiä lahjojat olivat lakanat, kynttilät, lautasliinat, villasukat, suihkusaippuat ja sen sellaiset, kun taas nykyään kauniit käyttötavarat ja arjen ilahduttajat ovat todella mieluisia. :)

  7. Jenni says

    Meillä joulut hakee vielä ehkä sitä “lopullista” uomaansa, mutta joka vuosi mietin miten saada joulusta tasapainoinen, oikeasti hyvänmielen juhla. Tunnistan nimittäin täysin tuon miten nuorena aikuisena se joulun taika hengaili hampaat irvessä viimeisenä päivän postissa lähettämässä joulukortteja ja etsimässä lahjoja. Onneksi havahduin ongelmaan jo joitakin aikoja sitten ja (kiitos ajankohtaisen postausaiheen!), mietin tätä tarkemmin taas.

    Lahjojen suhteen vedän koko ajan pienempää/tiukempaa linjaa kuin mitä se takavuosina oli. Vain tarpeellista tai aineetonta hemmottelulahjakorttien muodossa. Olen myös painottanut läheisille että ei mitään turhaa! Se on kamalaa saada niitä keksimällä keksittyjä lahjoja. Ei siis todellakaan haittaa vaikka tietäisin etukäteen mitä saan, nyt esimerkiksi miehen kanssa käytiin katsomassa joululahjaa minulle että osuu kerralla oikeaan :)

    Olen onnistunut jo monessa asiassa leppoistamaan joulun suhteen: lahjat ajoissa ja määrä maltillinen, joulukortit nyt tänä vuonna kuvaviestin muodossa ja valmiit jouluruuat pöytään. Kompaktin kodin siivoan mukavan nopeasti, en tee mitään “joulusiivousta” sillä perussiistiä meillä kuitenkin on. Ahdistaa ihan hirveästi lukea naisista jotka saa noita joulusiivous hepuleita missä hinkataan uunin takaosa, pestään komerot ja ollaan aivan raivoväsyneitä kun joululaatikot on väännetty itse vaikka ei haluaisikaan. Armollisuutta ehdottomasti! Se mitä itse en kuitenkaan ole onnistunut ratkomaan, on kyläilyt. Itse olisin mieluusti vain kotona vihreitä kuulia naamaan vedellen, mutta aviomies ja molempien vanhemmat haluavat että aattona nähdään ja syödään ja käydään haudoilla ja voihan kauhistunut hymiö tähän kohtaan.

    Yksi asia minkä tulen tulevaisuuden jouluissa tekemään jahka taapero tuosta kasvaa on, että annan hänelle joululahjan elämyksen muodossa, esimerkiksi viemällä jonnekin reissuun ja yhdessä hankimme vähävaraisille perheille joululahjoja jotta hän ymmärtää ettei joulu ole yhtä kuin kauhea kasa paketteja.

    Leppoisaa joulun odotusta, kiitos että teet näitä joulupostauksia!

  8. Laura says

    Kiitos paljon ajatustenvaihdosta! On tosi kiinnostavaa löytää teitä kohtalontovereita. Uskon, että moni meistä on kokenut kuormittavia jouluja liian isojen odostusten takia. Oleellista ei onneksi ole jäädä harmittelemaan menneitä jouluja, vaan nimenomaan alkaa miettiä, mitä karsimalla ja mitä lisäämällä tulevista jouluista voi tehdä itselle mieluisempia. Sopivaa tapaa voi joutua hakemaan muutamankin vuoden, mutta jokainen oivallus on kotiinpäin. Uskon, että meidän sukupolvemme on jo huomattavasti avarakatseisempi jouluvietonkin suhteen. Ei ole enää ihan samanlaista kulttuuria siitä, että kaapitkin pitäisi siivota viimeistä hyllyä myöden jouluksi – siis miksi ihmeessä nimenomaan jouluksi? Meillä käy siivooja kerran kuussa ja halusin ilman muuta ajoittaa sen juuri jouluviikolle, mutta noin muuten olen kanssasi tismalleen samaa mieltä siitä, että raikas perussiisteys riittää tuomaan joulun kotiin. Kukaan ei jouluaan kaapissa tai uunissa vietä.

    Tiukka, tai ehkä enemminkin maltillinen, linja kuvaa hyvin meitäkin ja varsinkin tuo, ettei anneta mitään turhaa, varsinkaan jos lahjan saajan makua ei tunne. Me olemme saaneet yleisesti ottaen ihania lahjoja, mutta tietyille lahjan tuojille olen joutunut monesti sanomaan nätisti, että emme oikeasti halua hassunhauskaa joulukrääsää vain siksi, että on muka pakko tuoda jotain (en tietenkään näillä sanoin, vaan muuten nätisti muotoiltuna). Silti sama toistuu joka vuosi, mikä tuntuu kurjalta, ettei lahjan antaja oikeasti kuuntele, vaan tekee oman pakkomielteensä mukaan. Paljon enemmän ilahtuisin siitä, että sama parikymppinen olisi annettu nimissämme hyväntekeväisyyteen tai sitten vaikka tyttäremme säästötilille. Samoin jo joskus kymmenisen vuotta sitten sanoin aikuisille ystävilleni, että nyt en muuten osta teille enää lahjoja, vaan mennään yhdessä glögille. Siinä ei ollut mitään järkeä, että jokainen etsi hikihatussa väkinäisiä lahjoja, koska niin oli tehty lapsena. Jouluiset spontaanit tuliaiset ovat totta kai asia erikseen. Käyttöön tulevat kahvit, kynttilät ja sen sellaiset ilahduttavat kovasti, mutta samojen persoonattomien (ja pahanmakuisten) tarjouskonvehtien väkinäistä antamista jokaiselle mahdolliselle taholle en ymmärrä sitäkään. Lämmin halaus ajaisi saman asian ja enemmänkin.

    Sellaisia juttuja taas on minusta kiva antaa jouluna ihan omallekin perheelle, jotka pitäisi ostaa jossain vaiheessa uusia muutenkin, kuten lakanat tai pyyhkeet. Myös pitkään toivomani kynttelikön haluaisin nimenomaan ostaa viime vuonna jouluksi, sillä uusi rakas kodinesine ilahdutti vielä paljon enemmän kuusen alla kuin tavallisena viikonloppuna hankittuna.

    Leppoistaminen, ihana sana! Ajatuksemme tuntuvat muuten menevän täysin yksiin, sillä vaan nyökyttelin kommenttisi läpi. Kyläilyt on aika tyypillinen joulustressin aihe. Aistin aika monesta ihmisestä joulusuunnitelmista puhuttaessa, että joulu vietettäisiin mieluummin kotona, mutta riskiä siitä, että sukulaiset pahottaisivat mielensä, ei haluta ottaa. Me olemme olleet jo monena vuonna kotona ja kyläilleet ainoastaan tapanina, mikä taas on tosi mieluisa perinne. Jos tosiaan yhtälössä on molempien vanhempaa ja sukulaista sekä kirkkoa ja hautaa, ehkä saunaakin, niin kyllä siinä kieltämättä tulee kaikki muuta kuin rento ja aikatauluton fiilis. Toivottavasti löytäisitte vielä sopivamman kompromissin.

    Olen ihan samaa mieltä Elämykset ovat tosi tärkeitä lahjoja ja erityisesti joulun muu kuin materialistinen sanoma. Juuri tänään kirjoitin hyväntekeväisyydestä ja siitä, miten koen kahta tärkeämmäksi jatkaa lahjakeräyksiin osallistumista nyt vanhempana, jotta opetamme hyväsydämisyyttä ja kiitollisuutta tyttärellekin.

    Kiitos vielä itsellesi ihanasta kommentista ja joulun toivotukset – leppoisat ja lämpimät sellaiset!

  9. H says

    Meillä myös vuosia vietetty joulut kotona omalla perheellä. Ja se on ihan parasta, vaikka suku onkin rakas ja läheinen.
    Vietämme suvun kesken rennosti pikkujouluja suunnilleen itsenäisyyspäivän aikaan, niin jokainen sitten saa viettää pyhät miten ja missä haluaa ;) esim.vanhempani ovat rauhassa mökillä. Pikkujouluihin ostetaan valmiit ruuat ja leivonnaiset eli piparit ja tortut lapset leipovat ja koristelevat yhtenä ohjelmanumerona. Lahjat hommataan vaan lapsille :)
    Omissa jouluissa on sitten voinut soveltaa oman perheen mielen mukaan. Joulusaunassa käymme jo aatonaattona, niin hässäkkää on vähemmän. Päivällä syömme riisipuuroa ja lohileipiä, illalla perinteisen jouluaterian, jonka pääosa on kalat vaikka kinkkuakin/kalkkunaa on. Laatikot ja saaristolimppua teen itse, koska ne ovat perheen herkkua. Niiden tekemistä en koe ollenkaan vaivalloisena, hyvin helppoja loppuen lopuksi. Ja niinä vuosina, kun en ole niitä ehtinyt tehdä, niin ihan hyvällä mielellä on syöty kaupan ruokia tai ostettu joulumyyjäisistä :) Siivoukseen suhtaudun sen mukaan, mitä ehdin/jaksan/viitsin.

    • Laura says

      Juuri näin: minullakin on valtavan läheiset välit sekä isän- että äidinpuoleiseen sukuun, vaikka vietämme aattoa tahoillamme omissa kodeissa, eli ei yhdessä oleminen juuri tiettynä kyseisenä päivänä vain perinteen vuoksi ole mikään mittari. Tuohan on todella kiva perinne, että kokoonnutaan yhdessä jo hyvissä ajoin ennen aattoa viettämään pikkujoulua. Ihan mahtava järjestely, hyvä te! Veit sanat suustani tai ainakin ajatukset päästäni. Juuri nimittäin joulua suunnitellessa mietin, että saunan mahduttaminen aatolle tekee vähän tiukkaa ja tajusin, että aatonaaton iltahan on täydellinen hetki rauhoittua saunaan, nyt kun meilläkin sellainen vihdoin on. Meilläkin on muodostumassa aattopäivälle joulupuuron ja lohi- sekä poroleipien perinne vanhempien kanssa ja samalla tulee katsottua joulurauhan julistus. Aikaisemmin olemme syöneet jouluillallisen suhteellisen myöhään, mutta nyt varmasti lapsen kanssa päivällistä tulee aikaistettua ehkä puoli kuuteen. Oih, saaristolimppu, parasta! Meillä on suvussa yksi maailman paras leiväntekijä ja se onkin yksi joulun parhaista lahjoista, kun saamme itse tehdyn joululeivän. Se kai ei oikeasti olekaan vaikeaa: hyvä resepti ja raaka-aineet vuokaan vain? Sinapin lisäksi leipä on sellainen, jonka opettelemisen kokisin itselleni luontevaksi, vaikka muuten tukeudun monesti valmiiseen. Nimenomaan! Kaikkeen pätee hyvin se, mitä ehtii, jaksaa ja viitsii. :) Kiitos ihanista joulutarinoista!

  10. Johanna says

    Ihania kuvia ja ihania ajatuksia :) Saanko kysyä, mistä ja milloin olet ostanut tämän hienon ”merry christmas” nauhan ja sen yhteydessä olevat kiiltävän ja himmeän kullanväriset pallot? :)

    • Laura says

      Kiitos paljon Johanna! Saat totta kai kysyä. Nauha on brittiläisestä Cox & Cox -kaupasta. Vähän vastaavia tekstinauhoja ja -teippejä olen nähnyt Suomessa ainakin Riviera Maisonilla ja Bloomingvillellä. Pallot taas ovat tämänvuotinen setti Stokkalta. :) Mukavaa joulua!

Leave a Reply to Jenni S. | big mamas home Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *