Sisustushaaveet vuodelle 2018

Homevialaura, makuuhuone, kultainenpeili, läpinäkyvä yöpöytä, VM-Carpet Hattara

Haaveillaanko hetki? Uusi vuosi saa useimmilla meistä sisustushaaveet nousemaan pintaan. Haaveissa voi olla sisustaa uusi koti, parempi järjestys säilyratkaisujen päivityksellä, pintojen raikastus, tai vaikka tuoda uutta väriä sisustukseen. Toki myös ihanilla uusilla kalusteilla, valaisimilla, tekstiileillä ja sisustusesineillä – tai olemassa olevien kierrättämisellä, saa kodin ilmettä tehokkaasti päivitettyä. Mikä parasta, haaveilla voi isostikin, vaikka itse toteutus etenisi omalla tahdillaan! Millaisia sisustushaaveita sinulla on vuodelle 2018?

Näin haastoi ihana Coffee Table Diary sisustusbloggaajayhteisömme miettimään tämän vuoden sisustushaaveita.

Homevialaura, keittiö, ruokapöytä, Flos, kattokruunu, marmoripöytä, kattaus, astiat

Vuosi 2017 oli meillä kodin osalta vauhdikas. Viimeistelimme remontin, kotiuduimme aloillemme ja sisustimme uuden kodin, voisi melkeinpä sanoa, valmiiksi. Ison osan huonekaluista toimme mukanamme edellisestä kodista, loput täydentävät hankinnat teimme heti, kun sopiva osui kohdalle. Syynä ehkä jonkun mittapuun mukaan rivakkaan tahtiin oli ensinnäkin kompaktin neliömäärän mahdollistama tilanne: 70 neliötä on aika erilainen kalustaa kuin iso omakotitalo, niin ajallisesti kuin taloudellisesti. Toiseksi en ole sellainen elämäntapasisustaja, jolle sopisi elää keskeneräisyydessä.

Toisin sanoen: koska kotimme alkaa olla valmis, mistä tässä nyt enää tänä vuonna haaveilisi?

Homevialaura, makuuhuone, kultainenpeili, läpinäkyvä yöpöytä, Matri Sängynpääty

Minulle vuoden 2018 sisustushaave on aineeton, se, että saisimme vihdoinkin oikeasti nauttia sisustetusta kodista, että voisimme käyttää kesäpäivät mieluummin grillaamiseen kuin terassin rakentamiseen, viikonloput brunsseihin eikä rautakauppoihin. Jonkinlainen sisustushaave se on kai sekin, että tänä vuonna haluan laittaa rahani poikimaan tulevaisuuden asumista varten. Koska kaiken järjen mukaan valmiiseen kotiin ei pitäisi enää upota paljoa rahaa, aion laittaa aikaisempaa enemmän tuloja sijoittamiseen. Lisäksi tämänvuotinen haave, vai pitäisikö sanoa tavoite, on luopua siitä lopustakin tavarasta, joka ei koskaan löytänyt paikkaansa uudesta kodista. Keventää nurkkia ja mieltä entisestään.

Homevialaura, eteinen. Ton Chair 30, Ikea Billy, Georg Jensen

Jotta asia ei kuitenkaan olisi ihan näin yksinkertainen, löytyy listalta toki pari projektiakin, keittiön viimeistely ja patterin suojien kiinnittäminen (jos haaveeni todella on saada aikaiseksi soittaa remppamies kerran paikalle, niin tässä leijutaan aika realistisissa pilvilinnoissa). Option jätän myös kaikelle erityiselle. Silloin harvoin kuin näen jotain todella sykähdyttävää pienesine- tai tekstiiliosastolla, piristän sillä mieluusti kotiamme. Erityisesti kauniin ja oikeasti käytännöllisen maljakon toivon löytäväni, sillä monet nykyisistä ovat muodoltaan haastavia ja vaatisivat kolme kertaa näyttävämpiä kimppuja kuin arjessa ostan. Myös eteisen valaisimen vaihdan, jos jokin erityisen viehättävä ja silti kohtuuhintainen tulee vastaan, mutta muuten mennään kahdenkympin Ikealla.

Homevialaura, makuuhuone, kultainenpeili, läpinäkyvä yöpöytä, Balmuir, päiväpeitto

Pitkällä tähtäimellä keksin toki lisääkin haaveita takasta kalanruotolattiaan. Onhan haaveilu inspiroivaa ja innostavaa. Pyrin kuitenkin eroon sellaisesta ajattelutavasta, että olisin koko ajan jotain uutta ja parempaa vailla. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, miten monta sisustushaavetta olen jo ehtinyt toteuttaa.

 

Comments

  1. says

    Voi miten mä odotan tuota sinun olotilaa, sitä että kaikki on melkein valmista ja voi tosiaan keskittyä arjessa kodista nauttimiseen eikä sen laittamiseen. Itseni kohdalla ehkä hieman turhakin haave koska ainahan omakotitalossa sitä laitettavaa löytyy :-) oon niin onnellinen että aloitettiin yksi remppa pois alta ja ollaan taas askelta lähempänä sitä valmiimpaa kotia ❤ mukavaa viikonjatkoa!

    • Laura says

      Ymmärrän tosi hyvin, sillä omakotitalo on tosiaankin enemmän elämäntapa kuin kerta heitolla tapahtuva remontti. :) Toisaalta minusta tuntuu, etteivät kaikki sisustajat edes tavoittele valmista lopputulosta tai ajattele sellaisen olevan mahdollista. Kiinnostavaa kuulla, että sinäkään et ole sellainen sisustusharrastaja, joka ei koskaan haluaisi saada valmista tai joka ei haluaisi keskittyä enemmänkin itse asumiseen kuin puitteiden laittamiseen. Jään innolla seuraamaan remppaa! Teillä on ollut muutenkin todella kauniita toteutuksia matkalla kohti modernimpaa tyyliä. :)

  2. says

    Ah. Minä odotan, että olisimme vastaavassa pisteessä. Meidän kotimme on kuitenkin todella keskeneräinen, mutta juuri nyt maltillisempi eteneminen sopii meidän budjettiin paremmin. Vaikka keskeneräiset nurkat aavistuksen ahdistavatkin. Lisäksi meidän asuntokuviot ovat täysin auki. Vaikka periaatteessa etsimmekin uutta asuntoa, asuinalueen vaihto ei juurikaan houkuta. Tässä on kuitenkin vähän työkuvioita selvitettävänä, joten emme pidä mitään kiirettä kun toistaiseksi mahdumme asumaan myös näin.
    Olisihan se toki ihanaa päästä sisustamaan ja laittamaan myös uutta kotia, mutta kaikki ei ole aina niin yksinkertaista.

    • Laura says

      Uskon, että odotat. Toisaalta tiedän, että moni nauttii myös välivaiheesta, kun saa ideoida, suunnitella ja haaveilla. Meilläkin olisi ollut maltillinen tahti, mikäli olisimme ostaneet isomman asunnon. Silloin lainanlyhennykset olisivat olleet suuremmat sekä remontoitavaa ja kalustettavaa tilaa enemmän, mikä olisi luonnollisesti näkynyt tahdissa. Asuminen kun on aina niin monen asian summa, eikä tosiaan mikään yksinkertainen yhtälö. Kiirettä ei kannatakaan pitää, vaan rauhassa miettiä seuraavaa siirtoa. Pienet lapset eivät tosiaan onneksi omaa huonetta tarvitse, sen aika ehtii vielä tulla. Sitten on entistä ihanampi sisustaa tytöille. :)

  3. Riikka says

    Olipas hyvästä näkökulmasta kirjoitettu sisustushaaveita-postaus! Ainahan sitä voisi hamuta kaikenlaista, koska ihmisen mieli helposti ajautuu miettimään mitä ei ole sen sijaan, että olisi kiitollinen siitä mitä jo on.
    Viisautta pysähtyä fiilistelemää ja nauttimaan kauniista kodista.

    • Laura says

      Kiitos Riikka, ihana palaute! Tulen kirjoittamaan tästä varmasti jatkossakin, sillä olen suoraan sanottuna todella kyllästynyt sellaiseen sisustusharrastamiseen, missä mikään ei riitä. Tuntuu, että se on aika yleinen mentalitetti, että pitäisi koko ajan haaveilla paremmasta. Että nytkin pitäisi olla Oikotiellä selailemassa valkoisia kivilinnoja, kun olen jo onnellinen perheeni kanssa 80-luvun rivarissa. Kiitos vielä kommentistasi! Ilahduin siitä, miten sait kiinni ajatuksestani. :)

  4. says

    Kiitos, Laura! Oli jälleen ilo lukea postauksesi ja saada se mukaan haasteen koosteeseen! Etenkin tuo viimeinen lause sykähdytti: “Pyrin kuitenkin eroon sellaisesta ajattelutavasta, että olisin koko ajan jotain uutta ja parempaa vailla. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, miten monta sisustushaavetta olen jo ehtinyt toteuttaa.” Erinomainen muistutus kenelle tahansa! Tämän viisauden pyrin itsekin pitämään mielessä. Kun koti on jo tietyssä pisteessä ja riittävän valmis, onnen toivoo löytävän tästä ja nyt, siitä mitä on, ei sitten vasta kun ne loputkin sisustushaaveet on joskus toteutettu.

    • Laura says

      Kiitos Giselda itsellesi! Teit aivan huikean koosteen huolella ja omistautuen. En ole yhtään yllättynyt, että juuri sinä sait kiinni ajatuksestani. Vaikka olemme sisustusharrastajia molemmat, pyrimme varmasti kotona enemmän rauhoittumiseen kuin levottomuuteen, mitä sellainen jatkuva pakonomainen kierre helposti aikaansaa. Kodin sesonginmukaiset freesaukset ovat totta kai asia erikseen, mutta minulle on tärkeä lähtökohtaisesti ostaa asioita sillä ajatuksella, että kalusteet tulevat jäädäkseen, eivätkä hetkellisesti käymään. Siinä klassikot ovat tietysti omiaan, niillä harvoin menee pieleen. :) Ja kyllä, onnellinen asuminen on paljon enemmän tyytyväisyyttä ja lämmintä ilmapiiriä kuin jatkuvaa uuden perässä juoksemista.

  5. Hanna says

    Me ostimme vajaa 4 vuotta sitten vauvavuotena omakotitalon, johon teimme/teetimme täysremontin, minun osakseni oli suhailla lastenvaunujen kanssa pitkin rautakauppoja valitsemassa parkettia, laattoja ym. Projekti oli ihana ja koti on haaveidemme mukainen, mutta kyllä sen jälkeen piti pitää hieman taukoa rautakaupoista, eikä suurinpiirtein valmiiksi saadun sisustuksen jälkeen huvittanut ihan heti sisustuskaupoissakaan ehkä kierrellä. :) Oli ja on ihanaa nauttia siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Ja nyt reilun kolmen vuoden asumisen jälkeen voin todeta, että valintamme niin kylpyhuoneiden, keittiön kuin lattian ym. osalta osuivat nappiin. Mustaa isoa laattaa, valkoista, tammiparketti ym. neutraalia ja oman maun mukaista; toivottavasti valintamme kestävät aikaa niin etten hinkua vaihtoa vielä piiiitkään aikaan. Kalanruotoparketti olisi kieltämättä aivan mieletön, mutta jäänee haaveeksi seuraavan kerran kun lattia vaihdetaan, on jo lienee uudet kuviot. Sain lähiaikoina idean parin tehosteseinän maalaamisesta, mutta toistaiseksi lapsiperheen arki ja työ ovat pitäneet huolta, että toteutus on jäänyt, ja lisäksi pähkäilen väriä. Sisustus on viihtyvyystekijä myö työni kannalta, teen 3 päivää viikossa etätöitä niin ympäristön tulee olla rauhallinen ja siihenkin sopiva. Oikein ihanaa viikonloppua, kiitos kivasta blogista! :)

    • Laura says

      Onneksi olkoon! Olette onnistuneet upeasti, kun ensinnäkin selvisitte vauvavuoden remontista ja toiseksi, kun osasitte valita niin ajattomia materiaaleja. Se on ihan oikeasti hatunnoston arvoinen paikka, sillä tuollaisessa sumassa on kaikki todennäköisyydet tehdä hutiloituja päätöksiä, kun on silmät ristissä vauva- ja remppaväsymyksestä. :) Kotinne kuulostaa ihanalta myös minun korvaani!

      Mietin hetken kalanruotolattiaa tähän kotiin, mutta näin pienessä asunnossa lattia olisi minusta ollut levoton. Kyllä kuviointi tarvitsee enemmän tilaa ympärilleen. Onneksi en kuitenkaan ajattele, että sisustamisessa olisi koskaan muutenkaan vain yhtä oikeaa vastausta: kaksi eri lattiaa voivat olla aivan yhtä hyvät, eri tavalla vain. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. :)

      Minulla on ihan sama tilanne. Kodin viihtyvyys (ja siisteys) on korostunut entisestään, kun teen nykyään töitä kotona yrittäjänä. Silloin ei todellakaan ole se ja sama, miten ympäristö tukee keskittymistä. Tehosteseinä kuulostaa upealta, onnea toteutukseen! Sitten kun aika on kypsä, jokin pieni projekti ja piristys onkin kovin tervetullut. :) Kiitos Hanna itsellesi kivasta kommentista ja blogini lukemisesta!

  6. Maria says

    Kiva kirjoitus! Joskus kun tuntuu, että joissain blogeissa hankintoja tehdään jatkuvasti ja ilman varsinaista tarvetta. Jaan ajatuksesi kuluttamisesta.
    Minkä levyinen muuten parisänkynne on? Ehkä kuva vain vääristää, kun näyttää kapealta. Meillä on ollut vuosia 180 cm, ja en osaisi muussa enää nukkuakaan.
    Hyvää helmikuuta!

    • Laura says

      Kiitos Maria! Niin minustakin tuntuu, vaikka en haluakaan asettua asian yläpuolelle. Minulle kauniilla tavaralla on todella suuri merkitys ja minusta on sallittua hemmotella itseään asioilla, jotka pelkästään ilahduttavat, eivätkä aina ole niin tarpeellisiakaan. Mutta sellaiseen en pysty ollenkaan samaistumaan, että päivän asu käy kerran päällä tai trendikäs tyyny kerran sohvalla, ja on jo sitten passé. Silloin oikeasti tuntuu, että hankinta on tehty vain muille näyttämistä tai kuvaamista varten, mikä on surullista.

      Meidän sänkymme on standardi 160 cm eli teidän sänkyänne kapeampi. Meille tämä riittää mainiosti, mutta ymmärrän hyvin, että olet kiintynyt ruhtinaallisen tilaan. :) Samoin sinulle kiitos, toivotaan paljon aurinkoisia päiviä helmikuulle!

  7. says

    Koska tänä päivänä kotia ei useinkaan osteta kerralla loppuelämää varten, niin suunnitelmat ja haaveet pysyvät hengissä aina. Teidän koti on uskomattoman kaunis, hankinnat viimeisen päälle pohdittuja, mutta silti koti näyttää rennolta ja siltä, että siellä on kiva elää! Teillä ei pelottaisi istua sohvalle kahvikupin kanssa tai asettaa takkia väliaikaisesti eteisen tuolille if you know what I mean :D Noissa pelottavissakin kodeissa olen vieraillut. Mielestäni sistustuspostauksia on kiva lukea, vaikka niissä ei virallisesti omaa kotia koko aikaa uudelleen sisusteta. Vuodenajat vaihtuu ja lapsi kasvaa ja nehän tuovat automaattisesti muutoksia pieniin ratkaisuihin. Yhtä tylsää olisi lukea blogissa jatkuvasti vaihtuvasta olohuoneen sohvasta, kuin niistä designlaukuista, joita jatkuvasti ostetaan ja myydään. Suosin blogivalinnoissani elämäntyyliä, sitä oikeaa elämää (maidolla vähän höystettynä), rehellisiä kannanottoja ja kauniita kuvia liittyivätpä ne sitten sisustukseen, lapsiarkeen, matkailuun tai resepteihin. Kommenttini poikkesi ehkä nyt vähän tämän tekstin aihepiiristä suorasti, lähinnä jäin vain miettimään, että tarvitaanko jatkuvaa muutosta, että blogi pysyy mielenkiintoisena…Ei.

    Minulla olisi sisustuksen suhteen myös maljakkohaaveita ja uudet yöpöydät odottavat vain ostamista. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme hankkia pöydiksi Kartellin Componibilit.

    • Laura says

      Tuo on täysin totta, kiitos hyvästä huomiosta! Talo vielä ehkä rakennetaan lopun elämän kodiksi, mutta tuskin sielläkään eläkepäiviin asti asutaan, muista asumismuodoista puhumattakaan. Meille on päivän selvää, että emme tule asumaan tässä kodissa ikuisesti. Halusimme antaa pientaloalueelle mahdollisuuden, mutta samanaikaisesti ajattelimme, että saatamme koska vain tulla maitojunalla takaisin kaupunkiin. Onneksi vuosi on näyttänyt, että viihdymme alueella paremmin kuin hyvin, eikä meitä tässä elämäntilanteessa saisi takaisin. Jännä, että olen luonteeltani sen verran vaihtelunhaluinen, etten osaisi kuvitella asuvani samassa kodissa kymmentäkään vuotta. Kuitenkin makuuhuoneeni sisustus voi olla muuttumaton kuusi vuotta eli se taas kielii kaikesta muusta kuin vaihtelunhalusta. Niin tai näin, vaikka pyrin luomaan tämän kodin sisustuksesta pysyvän, niin samanaikaisesti tiedän, että joidenkin vuosien päästä on ihanan virkistävää aloittaa sama projekti muualla alusta. :)

      Maailman kivoin kehu, kiitos! Olen tosi iloinen, jos kotimme näyttää ruudunkin välityksellä tuolta, sillä sellainen fiilis minulla itselläni on. Että täällä on rentoa ja kodikasta, ihan normaalia lapsiperheen elämää. Putkimies kyllä kuittaili valkoisuudesta ja sanoi, ettei uskalla tulla peremmälle. Mutta onneksi omat vieraat taitavat tuntea meidän sen verran hyvin, että ei täällä tarvitse hengitystään pidättää, vaikka onkin vähän valkoista. :D Olen pohtinut paljon tuota samaa, että mikä itseäni tietyissä blogeissa viehättää ja se nimanomaan ei ole jatkuva uuden ostaminen, vaan päinvastoin kaikki muu. Kiitos, kun vahvistit ajatuksiani, sillä luotan mielipiteeseesi. Ei sillä, että blogin takia olisin mitään lisää alkanut ostamaankaan, mutta että voin hyvillä mielin jatkaa bloggaamista omasta näkökulmastani. Onnea hyvästä päätöksestä! Componibilit näyttävät tosi kivoilta monissa kodeissa, ihan epäilemättä teilläkin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *