2-vuotissynttärit – helppo koristelu ja kakku

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, ilmapallot ruseteilla

Mitä pientä kivaa koristetta ja kakkua keksiä tyttären synttäreille, oli kysymys, jota mietin nyt toista – ja todennäköisesti viimeistä kertaa. Kolmevuotiaana sankari varmasti kertoo jo omat toiveensa, ja silloin luovutan luovan johtajan roolin mieluusti eteenpäin. Nyt mentiin kuitenkin vielä äidin teemalla kaikenlaista glitteriä ja rusettia ja jotain sekaisin vain.

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, ilmapallot ruseteilla, Make a wish

Täytyy sanoa, että vaikka olen esteetikko ja kulinaristi, askartelijaksi ja kakunleipojaksi minusta ei ole. Molempien kohdalla hoipertelen sieltä, mistä aita on matalin. Viime vuonna tein helpon jäätelökakun, tänä vuonna mutakerroskakun. Ladoin päällekäin kolme pakastemutakakkua ja sivelin päälle tuorejuustolla paksunnettua kermavaahtoa.

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, synttärikakku, mutakakku, kakkukoriste

Olen aivan riittävän tyytyväinen lopputulokseen, mutta jopa tässä helpossa ”leipomisessa” koin pientä tuskanhikeä. Mutakakut jäivät pahvialustoihinsa kiinni ja yksi hajosi kokonaan, joten nostelin sen paloina kerrokseen. Toiseksi kakku alkoi levähtää koristeista jo pienen hetken jälkeen. Nämä siis pieninä varoituksen sanoina, jos joku haluaa kokeilla ideaa, muuten toteutus oli toki helppo. Maun puolesta kerrosmutakakku oli oikein maukas, varsinkin, kun sen tarjoili marjojen kanssa, mikä raikasti suklaan ja kerman makeutta.

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, ilmapallot ruseteilla

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, synttärikoristelu, Pop up kemut

Make a wish -kakkukoristeen ja 2-vuotiskynttilän löysin Pop up kemuista Helsingin Eerikinkadulta, mistä itse asiassa ilmapallotkin ovat. Viisi ilmapalloa pyysin täytettyinä ja koristelin mustilla ruseteilla, loput vain puhalsin lattialle. Ilmapallot ovat biohajoaavia, mikä oli tosi positiivinen yllätys.

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, ilmapallot ruseteilla

Pop up kemujen lisäksi suosittelen etsimään tämäntyyppisiä koristeita PikkuVaniljasta, joka on juuri alkanut laajentaa tarjontaansa juhlajuttujen puolelle, ja jossa on ihanimmat vaaleansävyiset lastenjutut muutenkin.

Homevialaura, lastensynttärit, 2-vuotissynttärit, ilmapallot ruseteilla

Nyt kun maailman rakkain helmikuun tyttö on saatettu uudelle ikävuodelle, äidillä on vuosi aikaa pohtia, keksinkö vielä kolmannenkin uusavuttoman kakun vai ulkoistanko ensi kerralla suosiolla koko komeuden. Sen toki tulevan luovan johtajankin sana määrittää: jos toiveena on joku viisitoistakerroksinen Frozen-linnaspektaakkeli, niin kyllä alkaa leipureiden etsintä puhelinluettelosta ja äkkiä. Pieni hulmuhelma haluaa lämpimästi kiittää kaikista ihanista onnitteluista Instagramin puolella!

Ja kiitos myös kivoista kommenteistanne taas viime aikoina edellisiin postauksiin! Vastaan niihin mahdollisimman pian.

Comments

  1. says

    Saas nähdä mietitäänkö meilläkin ensi joulukuussa niitä Frozen synttäreitä. Onneksi glitteri sopii siihenkin teemaan. Kakun koriste löytyisi niihin pirskeisiin jo valmiina, kun mummi toi tuliaisiksi Barcelonasta pari pientä Olaf lumiukkoa. Ja Frozen juhlat olisivat hyvä syy kokeilla sitä jäätelökakkua.
    Mekin käytiin hakemassa joulukuun pandakemujen koristeet Pop up kemuista. Loistava kauppa.

    • Laura says

      Pandasynttärit taitaa olla uusi Frozen, niin paljon niitä on viime aikoina näkynyt. Se on ihana teema myös! No mihin ei glitter sopisi! Frozeniin etenkin olisi jäätelökakku omiaan ja varsinkin, jos on koristeetkin valmiina. :) Pop up kemujen valikoima on kyllä tosi ammattimaisesti koottu: ihana tarjonta nykyaikaista ja hauskaa juhlatavaraa moneen teemaan!

  2. Maiju says

    Minulla on samanikäinen tyttö kuin sinulla ja taidamme muutenkin olla samanikäisiä about. Minua kiinnostaisi kuulla ajatuksiasi perhekoosta, ellei aihe mene liian henkilökohtaiseksi. Itselleni herännyt nyt ajatus toisesta lapsesta mutta ajatus on hyvin ristiriitainen. Vauvavuosi oli hankala koska tyttäreni oli huono nukkuja, nyt kun arki rullaa mutkattomammin mietin haluanko asettaa itseäni enää siihen helv…. Vain siitä syytä että lapsella olisi sisarus ja että olisin yhteiskuntakelpoinen. Asia ei luonnollisestikaan ole näin yksinkertainen mutta lyhykäisyydessään kutakuinkin…

    • Laura says

      Moi Maiju! Mielenkiintoinen kysymys, kiitos! Sen koen vähän henkilökohtaiseksi, että valottaisin tarkemmin meidän perheen toiveita, mutta aiheesta yleisesti puhun oikein mielelläni. :) Ymmärrän tietysti yhden lapsen äitinä, että tuollaisia ajatuksia tulee mieleen. Itse olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että yhden lapsen perhe voi olla aivan yhtä täysi kuin useamminkin. En missään nimessä kehoita lisääntymään vain ulkoisten paineiden takia, vaan pelkästään silloin, jos se itselle tuntuu oikealta. Ja mitä ainoisiin lapsiin tulee, niin itse olen sellainen. Olen totta kai jäänyt ainutlaatuisesta ihmissuhteesta paitsi, mutta ei ainoana lapsena kasvaminen mitenkään huonompaa ole. Ainakin itse koen, että sen johdosta olen tosi itsenäinen ja diplomaattinen – koska en ole koskaan joutunut karkkipussistani tappelemaan, osaan sen myös jakaa muiden kanssa. Ei kenestäkään kasva sisäänpäinkääntyyttä tai hemmoteltua sisarusten puutteen, vaan kasvatuksen takia. Kumpikaan ei minusta ole toistaan parempi tai huonompi vaihtoehto, vaan oikea vaihtoehto on nimenomaan se, mikä kyseiselle perheelle tuntuu oikealta. Se ei ole minkäänlainen häpeä myöntää itselle, jos henkiset, fyysiset tai taloudelliset resurssit riittävät vain yhteen lapseen tai jos muuten vain on sellainen fiilis, että yhdellä lapsella perheestä tuli täysi. Tämä on kyllä hyvä kysymys ja saatoit juuri inostaa minua kirjoittamaan aiheesta ihan postauksenkin. :) Toivoittavasti saat rauhassa kypsyteltyä teidän perheelle parasta ratkaisua!

  3. Sara says

    Kiitos ihanasta ja osin myös rohkeasta blogista! Arvostan ja kunnioitan sitä, kuinka tuot näkyväksi, miten todellakin on mahdollista jatkaa omaa elämäntapaa ja ylläpitää omaa tyyliä myös beben kanssa. :) On ihanaa nähdä, että joku on oivaltanut, että päiväkotiin pakattava haalari voi yhtä hyvin olla neutraalinvärinen ja kodin voi myös pitää oman tyylisenä, vaikka menoa onkin vilkastuttamassa taapero.

    Pidän myös hyvinvointiaiheisista teksteistäsi ja itseasiassa näytät mielestäni oikeinkin hyvinvoivalta. :) Olen samoilla linjoilla siinä, että hyvinvointi on monen asian summa ja tasapaino on avain. Se tosiaankin huokuu sinusta!

    Sen halusin vinkata, että vaikka perinteiset kakut olisivatkin enemmän mieleen, en voi muuta kuin suuresti suositella @onnenrusina’n raakakakkuja – Tiia tekee tilauksesta myös lastenkutsuille mitä luovempia ja uskomattomampia kakkuja, jotka tosiaan sopivat myös allergikoille ja erityisruokavalioita noudattaville. Juuri tilasimme häneltä kakun kihlajaisiin, ja jokainen vieras oli lähes rakastunut ja sitä mieltä, että oli aivan ehdottomasti parasta syömäänsä raakakakkua. :)

    Hyvää alkavaa kevättä sinulle! Jään innolla odottamaan tulevia kirjoituksia. :)

    • Laura says

      Moi Sara! Kirjoititpa ihanan kommentin, valtava kiitos! Tällaisen palautteen takia blogiani kirjoitan. En saadakseni kehuja (vaikka ne tietysti hirmuisesti piristävätkin) vaan löytääkseni samanhenkisiä ihmisiä ja saadakseni arvokasta vuorovaikutusta. Se, että olen auttanut jotakin lukijaa oivaltamaan jotakin, on kaikista paras kiitos. Lapsi tosiaan on sulahtanut elämäämme niin luonnollisesti, ettei tosikaan. Koen, että jatkamme ihan samaa elämää ja elämäntapaa, mutta vain miljoona kertaa rikkaampina uuden perheenjäsenen myötä. Erityisesti lapsiperhe-elämä kuvataan usein niin tietynlaisena, värikkäänä ja kaoottisena, että koen suorastaan velvollisuudekseni kertoa, että se voi olla myös (suhteellisen) harmonista ja jokaisen itsensä näköistä. :)

      Voi miten kauniisti kirjoitit minusta, tästäkin kaunis kiitos! Ihana kuulla, jos näin on. Koen itse itsenikin aika hyvinvoivaksi, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Hyvä tietysti siksi, että omissa nahoissaan on hyvä olla, vaikka kaikki ei olisikaan täydellisesti, mutta huono juttu se on siksi, että tarvitsisin selkeästi vähän enemmän motivaatiota liikkumiseen. Nyt on sentään kotijumppa takana ja reisien tärinä sen mukainen. ;)

      Kävin heti katsomassa ja vau, mikä kakkutaituri! Ihan mielettömännäköisiä luomuksia. Itse pidän tosi paljon myös raakakakuista. En näe tätäkään asiaa joko tai vaan sekä että – sekä perinteiset kakut että raakakakut ovat hyvin tehtynä taivaallisia. Kiitos kovasti vinkistäsi! Olen aika varma, että joudun kyllä jatkossa kääntymään leipojan puoleen. Me vieläpä tarvitsemme juhliin gluteenittoman kakun, niin niitä en osaa sitäkään vähän leipoa kuin tavallisia. Nämä kaksi kertaa vielä meni gluteenittomalla jäätelökakulla ja gluteenittomilla mutakakuilla, mutta kolmannen kanssa tulee lyömään tosi tyhjää.

      Kiitos vielä mielettömän piristävästä kommentista ja siitä, että viihdyt blogini parissa. Ihanaa ystävänpäivää!

  4. Blue Peony says

    Minun lapselleni tärkeintä oli pienenä, ja vieläkin, saada itse koristella kakku! Niinpä meillä on ollut milloin mihinkin suuntaan vinoja luomuksia ja kakkuja, joissa saattoi olla enemmän koristeita kuin itse kakkua, mutta miniemäntä on aina yhtä ylpeä luomuksestaan, joten mikäpä siinä. Into leipomiseen pitää pintansa, eilen hän kyhäsi muotopuolia, mutta herkullisia korvapuusteja :-).

    • Laura says

      Ihana, totta, miten en tajunnutkaan! Kaikki lapset rakastavat koristelua. Tässä tapauksessa hyvä vaihtoehto on se, että alla on mikä tahansa perus hyvä kakku ja varsinainen juttu on, että sankari itse saa koristella komeuden. Mitä hulvattomampi, sitä symppiksempi. :D Kiitos ideasta! Voi että teillä on muutenkin siellä ihana emäntä. :) Tilaisin myös yhden korvapuusteja vanhemilleen leipovan tyttären!

  5. Rosa says

    Kiitos tästä kakkuvinkistä! Tämän ruokakunnan parrakkaampi osapuoli täytti alkuviikosta vuosia ja toki kakku piti olla, koska hän on kakun ystävä. Kokkia laiskotti kovasti, joten vinkki pelasti päivän. Minä ladoin kaksi mutakakkua päällekkäin, kuorrutin kermavaahdolla ja lisäsin päälle amerikanpastilleja (oranssit meni suoraa omaan suuhun, koska ne eivät sopineet värimaailmaan :D) ja minivaahtokarkeilla. Kokonaisuus näytti lopulta enemmänkin hempeeltä pienen tytön kakulta vaikka olikin osoitettu kolmekymppiselle miehelle hahah! Muutama ystävä tuli kahville ja kakku teki hyvin kauppansa, jäljelle jäi pienen pieni pala minkä söimme jälkkäriksi seuraavana päivänä. Taidan tehdä saman viritelmän toistekin jos leipominen ei innosta, mutta kakkua on saatava :)

Leave a Reply to Sara Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *