Haaste: Kolme hyvää asiaa

Homevialaura

Tartun viimeinkin blogeissa kiertäneeseen Kolme hyvää asiaa -haastepostaukseen. Sain haasteen sekä Jonnamaista– että Avec Sofié -blogista. Sohvi kirjoitti minusta niin kauniin saatesanoin, että olen lukenut sen varmaan kymmenen kertaa. Kiitos! Ja samat samat menevät molemmille haastajille: sekä Sohvi että Jonna ovat oikeassakin elämässä vähintään niin hurmaavia kuin blogi antaa ymmärtää. Haasteen saa vapaasti poimia, jos se vielä on joltain tekemättä!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

  • Joustavuus. Yrittäjänä parasta on se, että olen oman elämäni toimitusjohtaja. Olen tilivelvollinen vain itselleni ja voin tehdä töitä milloin vain, missä vain. Joustavuus tekee päivistäni pienen tyttären äitinä paljon sujuvampia, kun en koko ajan joudu kilpailemaan kelloa vastaan.
  • Rauhalliset aamut. Yrittäjänä minulla on harvana aamuna tulipalokiire minnekään. Kun mieheni on lähtenyt viemään tytärtämme päiväkotiin, jäämme Onnin kanssa kahdestaan kotiin. Kokoan aamiaiseksi espresson, leivän, jugurttiannoksen sekä tuoremehun (plus Onnille nappulat) ja avaan Hesarin, ehdan sanomalehden tietenkin enkä pädiä. Tämä rauhallinen aamiaishetki jos mikä on hyvä asia päivissäni.
  • Yhteiset ruokailuhetket. Parasta päivissäni on myös yhteiset ruokailuhetket perheen kanssa. Tosin arkisin niitä ei ole kuin kerran illassa, mutta hetki on sitäkin merkityksellisempi vaihtaa kuulumiset (jos nyt Ihahaan laulamista pöydässä voi kuulumisiksi sanoa). Olemme sellainen valmismakaronilaatikkoa pellavaserviettien kanssa syödä perhe. Vedämme välillä mutkat suoriksi siinä missä jokainen muukin lapsiperhe, mutta jopa arkiateriat syömme kynttilän ja servettien kanssa tunnelmavalossa, ilman televisiota ja taustahälyä. Se on se, mikä tekee arjenkin ruokailuhetkistä niin rauhoittavia ja kodikkaita, seuran lisäksi tietenkin.

Homevialaura

Kolme hyvää asiaa minussa

(Nämä kohdat kysyin mieheltäni. Onko se, että kehtaan julkaista peiliselfieitä muiden bloggaajien käyttäessä valokuvaajaa, minussa hyvä vai nolo asia, olkoon jokaisen päätettävissä.)

  • Empaattisuus. Olen pienestä lähtien osannut asettua muiden asemaan, ja kokenut aika voimakkaastikin sen, jos toisella on huono olla. Pyrin aina ennen kaikkea ymmärtämään, enkä tuomitsemaan. Epäoikeudenmukaisuus on minulle yhä kolmekymppisenäkin vaikea asia sulattaa ja herkistyn hyvin helposti kyyneliin. Hyväsydämisyys on ominaisuus, jonka ennen kaikkea toivon tyttäreni perivän.
  • Huumorintaju. En ole mikään porukan shownainen tai eeppinen vitsinkertoja, mutta koen, että huumorintaju on silti yksiä parhaita puoliani ja olen saanut nuorena jopa kirjastonhoitajalta ystävällisen huomautuksen, että nauran ystäväni kanssa liian kovaa. Rakastan sarkastisia sutkautuksia ja viljelen paljon huumoria kotona, koska haluan perheessämme olevan välitön, rento ja hassutteleva ilmapiiri, jossa kukaan ei ota itseään liian vakavasti. Musta huumori on minulle myös keino käsitellä vaikeita asioita.
  • Elämänmyönteisyys. Mieheni sanoi ensin positiivisuus ja tarkistin häneltä termin kahdesti: minäkö? Positiivisuus-sanaa en kuitenkaan kokenut luontevaksi käyttää, sillä en suinkaan ole aina kaikkeen positiivisesti suhtautuva, niin kuin jotkut ovat, vaan enemmänkin kriittisesti ajatteleva realisti. Perustelujen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että elämänmyönteinen olen. Mieheni sanoin näen tulevaisuuden ennemmin valoisana kuin pimeänä, ja suhtaudun asioihin enemmän mahdollisuuksien ja ratkaisujen kuin haasteiden näkökulmasta.

Homevialaura

Kolme hyvää asiaa elämässäni

  • Perhe. Kaikilla läheisillä ja ystävillä on tietysti minulle valtava merkitys, mutta oman perheen tärkeys on, jotain, mitä on vaikea sanoin kuvailla. Olen joka ikinen päivä kiitollinen siitä, miten hyvä ilmapiiri perheessäni vallitsee, miten kodikkaaksi oloni tunnen, kun hääräämme tiiviinä nelikkona pienessä kolmiossamme. En voisi pyytää suloisempaa tytärtä, epäitsekkäämpää aviomiestä ja hupsumpaa koiraa.
  • Tasapaino. Minulle onnellisuuden perusta on tasapaino, käsite, joka liittyy oikeastaan ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Siihen, että on sopivasti töitä, mutta ei liikaa stressiä. Kivasti ohjelmaa, mutta tarpeeksi vapaata. Että kotitöitä on sopiva määrä suhteessa voimavaroihin, että kulut on järkevästi suhteutettu tuloihin. Tätä tasapainoa, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, arvostan enemmän kuin mitään muuta. Minulle edes hulppeampi koti ei olisi sen arvoista, että virittäisin arjen tässä elämäntilanteessa äärimmilleen.
  • Yrittäjyys. Olen todella onnellinen siitä, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan. Luoda, kuvata ja kirjoittaa, viestiä, markkinoida. Hopeatarjottimella mitään ei tietenkään ole tuotu valmiina, vaan olen tehnyt paljon töitä asemani eteen, mutta on mukana ollut tuuriakin – jopa käänteisesti niin päin, että ikävä käänne onkin osoittautunut omalla tavallaan onnenkantamoiseksi. Olen tämän tyyppisissä asioissa vähän hihhuli, ja koen, että työnantajani konkurssi äitiyslomani aikana oli merkki siitä, että minun on rohkeistuttava kokeilemaan yrittäjyyttä. Eniten pidän yrittäjyydessä siitä, etten en tiedä, miten seuraava viikko tuo tullessaan. Vaihtelu pitää mielen virkeänä ja innostuneena – toki välillä myös stressaantuneena ja epävarmana.

Homevialaura

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

  • Raha. Olemme alkaneet mieheni kanssa puhua yhä enemmän tietoisesti taloudesta. Ei niin, että pitäisimme excel-taulukkoa jokaisesta ostetusta take away -kahvista (siihen minusta ei olisi koskaan), vaan että, että mietimme isossa kuvassa sitä, miten käytämme tulomme meille mahdollisimman järkevästi pitkällä tähtäimellä. Aloimme heti vuoden alusta sijoittaa ja säästää vielä systemaattisemmin kuin aikaisemmin ja luoda taloudellisia tavoitteita lähivuosiksi. Tämä on minulle siis rahan vuosi, mutta vain positiivisessa mielessä. Koska kotiin ja vaatekaappin en ole vailla kuin yksittäisiä hankintoja, tuntuu hienolta shoppailla sen sijaan osakkeita.
  • Toscanan-juhannus. Varasimme hetkin sitten kesälomamatkan. Vietämme juhannuksen Toscanassa Italiassa, jonne olen haaveillut pääseväni koko ikäni. Tämäkin on yksi rahankäytöllinen valinta, joka meille vuosi vuodelta kirkastuu. Toisin kuin suurin osa suomalaisista, me emme kaipaa omaa kesämökkiä, emme etenkään sen viemiä resursseja. Meidän sielunmaisemamme on muutenkin enemmän välimerellinen, joten juhannus oliivilehdossa koivumetsän sijaan on varmasti vuoden ikimuistoisin viikko.
  • Vastuullisuus. Yksi vuoden teemoistani, vastuullisuus, on tämän vuoden ehdottomasti parhaita asioita. Täydellisyyteen en pääse koskaan enkä sitä edes tavoittele, mutta olen päättänyt tehdä edes osan asioista paremmin. Yksi päätöksistäni on käyttää ääntäni vaikuttajana myös näistä asioista puhumiseen: en halua edustaa blogimaailmaa, jossa sisältö perustuu vain uuden ostamiseen. Toivon, että pääsisin toteuttamaan tänä vuonna yhden upean oman projektin, joka liittyy ajamiini arvoihin ja vastuullisuuteen. Onneksi projekti näyttäisi etenevän. Vastuullisuus liittyy myös edelliseen kohtaan, matkustamiseen, mihin palaan myöhemmin.

Homevialaura, Asennemedia, Omalle tyylilleen uskollisin, Asenneawards

Kolme hyvä asiaa blogissani

  • Vuorovaikutus. Olisin lopettanut blogin kirjoittamisen jo aikapäiviä sitten, ellen vuorovaikutus teidän kanssanne olisi niin antoisaa. En jaksaisi kirjoittaa päivästä toiseen seinille, vaan kaipaan palautetta, haastamista, näkemysten laajentamista ja toisilta oppimista. Naistenpäivän postaus oli upea esimerkki siitä, miten fiksuja keskustelijoita te olette. Suuri kiitos siitä! Itse yritän osoittaa kunnioitustani teitä kohtaan vastaamalla kommentteihin, joskus valitettavasti viiveellä, mutta aina ajatuksella.
  • Yhteistyöt. Rehellisesti sanottuna ilman yhteistöitä joutuisin lopettamaan blogini tai ainakin siirtymään kerran kuukaudessa julkaisevaksi harrastelijaksi. Yhteistyöt mahdollistavat sen, että pystyn käyttämään blogiini näin paljon aikaan, kun saan työstä korvausta. Yhteistyöt eivät kuitenkaan ole vain rahakysymys. Yhteistyöt haastavat minut tekemään teille parempaa sisältöä: postaamaan useammin ja miettimään juttuihin uusia kiinnostavia kulmia. Siksi koen, että oma blogini on paljon parempi yhteistöiden ansiosta.
  • Uskollisuus omalle tyylille. Uskollisuus omalle tyylille taitaa olla blogini suurin arvo. Käytän samoja klassisia vaatteita, meikkejä ja lakanoita vuosi toisensa jälkeen rönsyilemättä trendistä toiseen silläkin uhalla, että varmasti jotkut kokevat tyylini tylsäksi. Uskollisuus omalle tyylilleni on minussa sisäänrakennettuna ja tiedän suurin piirtein heti, onko jokin oma juttu vai ei. Yrittäjyyden kannalta tarkka maku on miinus, koska sen takia olen todella valikoiva yhteistöiden suhteen. Se, että ihana verkostoni Asennemedia palkitsi minut leikkimielisessä gaalassamme juuri tästä, Omalle tyylilleen uskollisin -palkinnolla, tuntui todella hienolta. Tosin suhtaudun asiaan myös itseironisella huumorilla: siitä on tullutkin verkostomme vitsi, miten kollegojen kesken Homie ei pysty hyväksymään ketään värikkäästi pukeutuvaaa feediinsä.

Comments

    • Moikka Satu! Se on Zalandosta löytynyt Only-college. Etsin sieltä ostoslistalla ollutta rentoa ja hyvinlaskeutuvaa collegea ja tässä on juuri sellainen malli – ja vielä plussana helmetkin. ;)

    • Moi Kati! Laukku on Michael Korsin Hamilton Tote. Ja siis nimenomaan Hamilton Tote, joka on eri laukku kuin Michael Korsin hyvin yleinen Hamilton. Omani on Zalandosta. Laukku saattaa kaupassa näyttää vähän erilaiselta, sillä olen itse ottanut kaikki MK-killuttimet pois, jotta laukku olisi mahdollisimman simppeli. :)

  1. Mielenkiintoista luettavaa jälleen Laura – kiva, että otit kyseisen haasteen vastaan. Tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa, mielestäni erotut monien blogien joukosta kirkkaasti.

    Täytyy paljastaa, että hyvin usein ajatuksesi kuulostavat kuin omiltani. Mekin vietimme pari vuotta sitten juhannuksen Toscanassa ja se oli kyllä aivan ihanaa! Vuokrasimme sieltä talon, tutustuimme idyllisiin, autenttisiin pieniin kyliin ja nautimme ihania, oikeasti hyviä illallisia. Yksi parhaista reissuista.

    Kadehdin myös hieman tuota arkeasi yrittäjänä, juuri sitä vapautta. Olet onnekas! Opiskelen itse parhaillani visuaalista markkinointia ja kurkottelen varovasti unelmia.

    Aurinkoista loppuviikkoa!

    • Kiitos Katri! Kiva, että haasteet eivät ole blogimaailmasta kadonneet. Niiden myötä tulee käsiteltyä sellaisia asioita, jotka muuten ehkä jäisivät väliin. Olen todella otettu, jos koet noin. Kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi! Ne merkkaavat paljon.

      Vietittekö, ihanaa! Ja vielä juhannuksen, miten kiva sattuma. :) Juuri tuo on meilläkin suunnitelmissa. Asumme agriturismossa maaseudulla ja otamme koko ajaksi vuokra-auton. Sillä on kiva lähteä suunnitelmallisesti ja päämäärättömästi tutustumaan alueen kyliin. Ruoka on maisemien ohella se, mitä eniten odotan. Ehkä minussa on siinä mielessä suomalaista juhannuksenviettäjää, että halusin tällä reissulla nimenomaan maaseudulle. Mietimme nimittäin ensin Amalfin-rannikkoa, mutta se olisi mennyt ensinnäkin autoilun kannalta hankalaksi (kun taaperon kanssa on pakko liikkua turvaistuimen takia omalla vuokra-autolla, mutta parkkipaikkaa ei kuitenkaan kuulemma saa mistään ja jos saakin, niin se maksaa kymppejä päivässä). Niin lopulta juuri Toscana tuntui kaikista rennoimmalta ja rentouttavimmalta kohteelta. Tosi ihana kuulla, että sinulla on siitä hyviä kokemuksia!

      Samaa mieltä, olen tosi onnekas, etuoikeutettu. Jokaisella ei todellakaan ole mahdollisuutta toteuttaa itseään työnsä puolesta ja olla “unelmaduunissa”. Kirjoitan myöhemmin tarkemmin yrittäjyyden tuntemuksista ja taustoista, koska uskon, että se koskettaa montaa lukijaanikin. Upeaa, että opiskelet visuaalista markkinointia. Toivotan hirveästi onnea polullesi! Uskon ainakin siinä mielessä, että visuaalisen markkinoinnin rooli vain kasvaa, koska ostamisesta halutaan yhä elämyksellisempää ja tuotteita myydään visuaalisuudella esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

      Aurinkoa sinnekin, olipa jo tänään keväinen fiilis kylmyydestä huolimatta!

    • Kiitos Piia! Ensin ajattelin, että voinko julkaista juttua, kun en ole ehtinyt kuvata mitään, mutta sitten tajusin, että onhan minulla joku sekalainen satsi julkaisemattomia kuvia jemmassa, että mennään niillä. Ihana, että tykkäsit postauksesta. :)

      Laukku on Michael Korsin Hamilton Tote Zalandosta. Ja kuten Katillekin aikaisempaan kommenttiin täsmensin, niin nimenomaan Hamilton Tote, joka on eri laukku kuin Michael Korsin hyvin yleinen Hamilton. Itse riisuin oman laukkuni kaikista MK-killuttimista, niin siksi se saattaa näyttää vähän erilaiselta kuin kuvissa tai kaupassa. ;)

  2. Toskana on aivan ihana paikka, aloin haaveilla matkasta sinne jo pikkutyttönä ja oli sanoinkuvaamattoman mahtavaa, kun lopulta pääsin sinne! Minunkin suunnitelmissani on juhannus Italiassa, tällä kertaa aivan etelässä :-).

    • Ihana kuulla, kiitos kokemuksista! Olen aika varma, että tulen liikuttumaan kyyneliin siinä vaiheessa, kun Toscanan oliivilehdot ja italialaisen maaseudun elämänmeno avautuu eteeni. Sielunmaisema mikä sielunmaisema. :) Oih, tosi kiva! Olen itse käynyt aikaisemmin vain kaupungeissa: Roomassa, Milanossa ja Firenzessä. Nyt kun aloimme tutustua matkaa varatessa maaseutuun, rannikkoon ja saariin, tajusin kuinka älyttömän paljon kohteita Italiassa on. Suorastaan masentavan paljon upeita kolkkia, mutta ei auta kuin aloittaa jostain. :D Etelässä on varmasti myös niin paljon nähtävää ja nautiskeltavaa!

  3. Mielenkiintoinen, ajatuksella koostettu postaus, tykkäsin!
    Kolme hyvää asiaa blogissasi omasta näkövinkkelistä on laadukkaat mielenkiintoiset tekstit, kauniit seesteiset kuvat ja tapa, jolla toteutat yhteistyöpostaukset. Ne ei ole sellainen mainoslapatus vaan syvempi sukellus tuotteeseen ja siihen mikä sinun suhteesi on siihen. Olen pistänyt merkille hyvilläni etteivät yhteistyöpostauksesi ”lyö silmille”, joten niitä on myös mukava lukea vaikken olisikaan juuri sen tuotteen tarpeessa :).

    • Tosi kiva palaute, kiitos Riikka! Pidän blogeissa kiertävistä haasteista sillä näiden myötä tulee usein käsiteltyä aiheita ja sanottua asioita, joita ei ehkä muuten huomaisi ottaa esille. Ja tuo mitä sanoit tavastani tehdä yhteistyötä merkitsee minulle suunnattoman paljon. Olen kommenteistanne kokenut, että yhteistyöpostaukset antavat teille lukijoille sisällöllisesti vähintään yhtä paljon kuin tavallisetkin postaukset ja upeaa kuulla, jos näin sinunkin mielestäsi on. Arvostan hirvittävän paljon sitä, että ymmärrätte, miksi teen yhteistöitä, ettekä parjaa kaupallisuutta vain parjaamisen vuoksi, jos sisältö on muuten kiinnostava ja linjassa blogini kanssa. Kiitos siitä! Ihan saman lailla ajattelen, että en halua tehdä pelkkää esittelyä tuotteesta (no, joskus sisustuspuolella se on kyllä perusteltua), vaan käsitellä asiaa laajemmassa kontekstissa, jolloin postaus antaa jokaiselle lukijalle jotain, vaikka hän ei olisikaan sillä hetkellä kyseistä yhteistyötuotetta vailla. Kiitos vielä lämminhenkisestä kannustuksesta ja aurinkoista viikonloppua!

  4. Todellakin poikkeat blogien valtavirrasta ja ainoastaan positiivisella tavalla!
    Hoidat yhteistyöpostauksesi hienostuneesti, niin että ne eivät hyökkää lukijan silmille tyyliin “Taas tätä!” Jotenkin osaat valita yhteistyökumppanisi niin fiksusti, että lukijan ei tarvitse tympääntyneenä katsella uutta samanlaista “huoletonta” pellavalakana/dramaattista/romanttista/hotellitasoista blogipetausta, kuin kymmenissä muissa blogeissa tai ihmetellä kuinka sinäkin olet löytänyt aamuihisi saman mehun/jugurtin, jonka kaikki muutkin bloggaajat ovat just nyt “löytäneet”.
    Kerrot rohkeasti oman mielipiteesi ja elät omalla tyylilläsi, joten blogistasi löytyy jotain sisältöäkin kauniiden kuvien lisäksi. Ja suhtautumisesti kuluttamiseen ja rahaan on niin terve, että jotain toivoa vielä on maailmassa tämän maapallon suhteen.
    Jatka samaan malliin!
    – Elma –

    • Et tiedäkään, miten paljon arvostan palautettasi, suuri kiitos! Olen todella ylpeä ja otettu, jos koet noin. Kieltämättä harmistun itsekin siitä, jos sama yhteistyökumppani yhtäkkiä näkyy samaan aikaan kaikilla kollegoilla. Yhteistyöstä sopiessa kun ei tiedä, kuinka laaja kampanjasta kaiken kaikkiaan tulee. Minustakin vaikuttajamarkkinointi on niin henkilökohtaista, ihmiseltä ihmiselle -viestintää, ettei samaa sanomaa pitäisi tuutata joka blogissa samaan aikaan – sitä varten on sitten massamedia. Tällä alalla olisi otettavana paljon “helppoa rahaa”, mutta pysyn periaatteessani ja teen yhteistyötä vain sellaista aiheiden tiimoilta, jotka oikeasti koskettavat elämääni.

      Se, että koet suhtautumiseni rahaan terveeksi, merkitsee sekin minulle sekin hurjan paljon. Nimittäin vaikka olen itse bloggaaja, en ollenkaan allekirjoita blogimaailmaan kulutustottumuksia. Olen välillä ahdistunut asiasta suurestikin, mutta todennut sitten, että mitä jos bloggaamisen lopettamisen sijaan alankin entistä enemmän kirjoittaa itse toisesta näkökulmasta. Se on paras palkinto, kun samaistutte tähän, ettekä oleta, että minulla olisi kuvissa joka viikko jotain uutta. Lupaan jatkaa samaan malliin ja lupaa sinäkin: tuollaista kannustusta jos kaikki naiset jakaisivat toisilleen, niin kylläpä maailmamme olisi voimia antava paikka. <3

  5. Tämä on ihana blogihaaste. Itsekkin toteutin tämän jonkin aikaa sitten.
    Ja tuo uskollisuus omalle tyylille on ihan ehdottomasti paras juttu sun blogissa. Itse palaan tänne yhä uudelleen ja uudelleen juuri siitä syystä. Tiedän suurin piirtein aina mitä on tulossa ja se on oikeasti virkistävää. Itsekkin pyrin siihen, vaikka oma tyyli onkin vielä aavistuksen hukassa. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin koko ajan menossa.

    • Kiva, kun olet toteuttanut! Täytyy käydä lukemassa. :) Ihana, että koet asian juuri noin. Taas vastavuoroisesti minusta on todella upeaa, kuinka avoimesti sanot, että etsit vielä lopullista tyyliäsi, vaikka suunta onkin jo oikea. Nimittäin ei minunkaan tyylini aina selvä ole ollut – todellakaan. Selkiintymiseen on vaadittu tuhansien Pinterest-kuvien tallentamista ja valitettavasti myös liian suuri määrä virheostoksia. Näistä kaikista kun ottaa opiksi, niin kyllä se oma tyyli sieltä löytyy. Osahan toki sanoo, ettei heillä ole tiettyä tyyliä, vaan että maku elää koko ajan. Sekin on yhtä hyvä linja se, vaikka itse koenkin, että minulle sopii kaikista parhaiten tällainen malli, jossa ei rönsyillä yhtään minnekään. Mukavaa viikonloppua Jenni!

  6. Ihana kirjoitus, vai voiko niin sanoa? No sanoinpa kuitenkin.

    Asenne median antama tunnustus tästä, omalle tyylille uskollinen on juuri sinua ja siksi minä olen ainakin koukussa blogiin.
    Tässä hyvä esimerkki, pienen lapsen myötä blogi ei ole muuttunut joka on hyvä. Koska eihän sen tarvitsekaan, toki on luonnollista että, jostain kohdissa joutuu oikaisemaan (makaroonilaatikoo esim.) tämä taas on luonnollista. :)

    • Niin voi ilman muuta sanoa! Ainakin se ilahduttaa kirjoittajaa. :) Teidän antama lukijapalaute ja verkoston tunnustus tuntuu todella hienolta. Nimittäin luovun aika monesta yhteistyöstä tarkan tyylini vuoksi, niin on upea kuulla, että se on sen arvoista taas sitten teiltä saadun kunnioituksen muodossa. Kiva, että koet niin, ettei blogini ole lipsunut alkuperäisestä ajatuksestaan lapsen myötä. Se on minullekin tärkeää. Sillä vaikka kirjoitan lastenhuoneesta, tyttären tyylistä ja joskus muutenkin lapsiperhe-elämästä, ihmisenä en ole muuttunut ollenkaan. En osaa kuvitella, että kirjoittaisin niin sanottua perheblogia, kun itseäni kiinnostaa edelleen niin monet muutkin asiat perheaiheiden ulkopuolella. Ja ne pellavaservetit ja kynttilät, niistä pidetään kiinni valmismakaronilaatikonkin kanssa. ;) Kiitos ihanasta palautteesta Pauliina ja kivaa viikonloppua!

  7. Olipa taas mielenkiintoinen ja kiva postaus. Kiitos. Sulla todella on taito laittaa sanoja peräkkäin. Muistui mieleeni tuossa kohdassa ‘huumorintaju’ ja sarkastiset sutkaukset, kun taannoin mainitsit että ette ole takakireitä pierunpidättelijöitä. Tykkäsin kielikuvasta niin, että otin sen omaan vokabulaariini ja hilpeyttä on herättänyt.
    Huumorintaju on todella tärkeä ominaisuus. Tunnen muutamia huumorintajuttomia ihmisiä, siis täysin haudanvakavia. Ai kauhistus! En edes halua tietää millaisia heidän parisuhteensa/perhe-elämänsä ovat.
    Jokin aika sitten olin ystävättärieni kanssa viettämässä tyttöjen viikonloppua (viisi naista) joista melkein jokaisella oli sillä hetkellä parisuhde ongelma, itselläni ei. Kysyin kollektiivisesti, että koska olet viimeksi nauranut puolisosi kanssa? Vastauksina oli paljon silmien pyörittelyä ja leukojen auki loksahtamisia. Kukaan ei muistanut, koska olisi moinen tapahtunut. Tuntui todella kurjalle.
    Meillä nauretaan paljon ja mieheni kanssa viljelemme reippaasti kyseenalaistakin huumoria, kuiva sarkasmi ihan parasta.
    Sun valokuvat on taas niin onnistuneita, varsinkin ne joissa perheen pienimmät on mukana.

    • Voi miten kiva kuulla! Täytyy sanoa, että kyllä on teillä lukijoillakin sana hallussa – niin ihanaa palautetta olen tästäkin saanut. Kiitos paljon!

      Pierunpidättelijä on edelleen yksiä suosikkisanojani. :D Ei minunkaan alkuperäinen termini, mutta jostain poimittu, sillä tykästyin siihen heti. No niin on! Haudanvakavat ihmiset ovat minustakin hämmentäviä. Tietysti ihan yhtä arvokkaita kuin me nauravaisetkin, mutta minäkin mietin, että saavatko he elämässään mistään iloa. Ja tosiaan, siinä vaiheessa, jos kotonamme ei enää nauru kuuluisi olisin enemmän kuin huolissaan. Onpa siis surullista kuulla ystäviesi tilanteesta, mutta ainakin onnistuit muistuttamaan tärkeästä aiheesta. Ihan parasta, jos teillä on samanlainen suhde, jossa on mahdollista heittää hurttia ja sarkastista huumoria!

      Ihana kuulla! No perheen pienin kaksikko on kyllä heittämällä paras kuvaamisen kohde, yhdessä varsinkin muodostavat liikuttavan parin. :) Kaunis kiitos kaikista sanoista!

  8. Ihana kirjoitus, pitää itsekin pysähtyä miettimään omaa elämääni! Myös Kiitollisuutta yritän muistaa joka päivä lisätä päivittäiseen ajatteluuni kuinka hyvin meillä asiat onkaan.
    Suloinen tyttösi vilahtaa myös kuvissa, voitko kertoa mistä tuo ihana lippis ja takki on hankittu?

    • Kiitos Maarit! Ilahduin kovasti, jos tämä kosketti. Kannustan lämpimästi miettimään omaa elämää, eikä vain menemään autopilotilla päivästä toiseen. Enkä tarkoita tällä mitään ylianalysoimista, sillä elämää ei voi hallita täysin koskaan, mutta sellaista tarkastelua kuitenkin, että miettii syvällisesti, mihin haluaa elämässään ajalliset ja taloudelliset resurssit käyttää. Mikä on itselle oikeasti tärkeää ja sisäisistä motiiveista lähtevää, mikä taas ulkopuolisten paineiden ja oletusten sanelemaa. Samaa mieltä, kiitollisuutta on hyvä vaalia. Toisaalta kääntäen yhtä tärkeää on sanoa mieltä painavat asiat ääneen, eikä yrittää olla aina väkisin positiivinen. Nämä kaikki puolet kun muistaa, pääset minusta oman itsensä ja elämänsä tutkiskelussa jo aika pitkälle. Tyttäreni kiittää kivoista sanoista! Lippis on H&M, mutta valitettavasti hankittu jo muistaakseni odotusaikana aleista. Kannattaa kuitenkin tarkistaa nykyinenkin valikoima, koska mielestäni heillä on usein kivoja lippiksiä. :)

  9. Heippa Laura! Ny täytyy tulla itsekin jakamaan ajatuksia. Luen nykyään aika vähän blogeja ja sinun blogisi olen löytänyt ihan lähiaikoina jotenkin uudelleen. Pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa, juuri siitä huumorista ja sarkasmista, mitä teksteistäsi monesti löytyy.
    Minulla ei ole mieheni kanssa vielä lapsia, mutta olemme olleet pitkään yhdessä ja yhä edelleen päivittäin jaksan nauraa hänen jutuilleen. Ehkä hän myös minun ;) Olen aina sanonutkin, että yksi tärkeimmistä asioista pitkässä parisuhteessa on se, että on hauskaa yhdessä.

    Monesti myös tuntuu, kuin olisit kirjoittanut ihan omia ajatuksiani ylös, niin moniin asioihin ja mielipiteisiisi pystyn aina samaistumaan. Sinusta saa juuri niin aidon, rehellisen ja hyväsydämisen kuvan täällä. Totta kai kaunis kotinne ja kuvasi vetävät myös puoleensa, mutta täytyy sanoa, että sinun blogissasi olen ihastunut erityisesti kirjoittajaan itseensä. :)

    Teidän matkanne juhannuksena Toscanaan kuulostaa ihan täydelliseltä suunnitelmalta. Olen itsekin aina rakastanut Italiaa ja haaveillut siellä käymisestä, mutta vielä se ei ole toteutunut. Ehkä ensi syksynä suuntaamme Milanoon.
    Mutta juhannusmatka jonnekin Etelä-Italiaan täytyy kyllä laittaa korvan taakse ja unelmien kohteeksi. En itse niin välitä näistä suomen ”pakkopyhistä”, joten tuollainen pakomatka olisi ihan täydellinen! Viime joulun vietimme Lontoossa ja se jäi kyllä niin ihanaksi muistoksi.

    Kiitos siis sinulle Laura ihanasta blogistasi, joka antaa paljon visuaaliselle silmälle sekä myös ajattelemisen aihetta tekstiesi kautta. Ihanaa kevään odotusta koko teidän perheelle! 🌸

    • Vitsi, miten ihana kommentti tämä oli! Tiedätkö, että tunne on molemminpuoleinen. Tuntuu, että minäkin olen löytänyt bloggaamisen ja teidät ihan uudestaan. Kävin tuossa joitain viikkoja sitten vähän kriisiä kaiken kanssa, että haluanko jatkaa tätä kaikkea, edustaa niin sanotusti perinteistä blogimaailmaa. Rämmin ajatuksissa ja mietin, mitä teen. Lopettamisen sijaan päätin kääntää ajattelutapani vahvuudeksi ja alkaa edustaa vielä selvimmin omaa linjaa. Päätin perinteisen esittelytekstin sijaan kirjoittaakin blogiin filosofian ja arvot, jotka muistuttaisivat minua päivittäin siitä, miksi tätä teen ja miten. Se, että olette viime aikoina samaistuneet ajatuksiini erityisen paljon, on antanut minulle entisestään uskoa siihen, että juuri tämä oli oikea päätös.

      En voi tarpeeksi kiittää tuosta, mitä sanoit! Olen aivan älyttömän liikuttunut, että koet noin. Se, että joku kehuu kuviani tuntuu hyvältä, mutta se, että joku sanoo saaneensa luonteestani aidon ja hyväsydämisen kuvan, tuntuu kaikista parhaimmalle. Yleensä kehut kertovat aina jotain antajasta itsestäänkin, eli kiitos itsellesi, kun olet noin lämminhenkinen lukija. <3

      Ja juuri näin, kyllä minustakin pitkässä parisuhteessa (pian 12 vuotta täynnä, huh!) huumori on kumppanuuden peruskiviä. Ja ylipäätään sellainen ilmapiiri, jossa voi olla aina oma itsensä. Siihen mahtuu sitten ne vähän huonommatkin vitsit. ;)

      Pidän kovasti peukkuja, että ensisyksyinen Milano toteutuisi! Kevät ja syksy ovat muutenkin yleensä parhaita ajankohtia matkustaa Etelä-Eurooppaan. Italiassa on ihan hengästyttävän paljon ihanankuuloisia kohteita. Ei auta kuin alkaa ruksia niitä listalta yksi kerrallaan. :) Pakkopyhät ja ahdistus, tähän samaistun. Oikeastaan loppujen lopuksi minusta lähestyvä pääsiäinen on juhlista kaikista rennoin ja kivoin. Silloin ei kukaan odota mistään mitään, että pitäisi olla täydellisen idylliset isot joulujuhlat tai kaveriporukkamökkireissut, vaan pääsiäisenä voi vain olla, miten tykkää. Toki se on myös mainio ajankohta matkustaa, sillä etelämmässä alkaa olla jo kevät. Ihan mahtavaa, että tekin olette kokeneet Lontoon-joulun! Se oli meistäkin mieleenpainuva elämys.

      Kiitos tuhannesti itsellesi, sain tästä hyvän mielen koko viikonlopuksi! Samoin kiitos, onnellista kevään odotusta sinne. <3

  10. Lisäisin blogisi kolmeen hyvään asiaan aitouden ja rehdin fiiliksen. Kaiken ei tarvitse olla kiillotettua ja viimeisen päälle viilattua, mutta se voi silti olla täydellistä elämää <3

    • Aivan ihanasti sanottu, allekirjoitan! Kaunis kiitos tästä. Vaikka en jaakaan arjen kaaos -kuvia pyykki- ja tiskivuorista (koska en usko, että niitä haluaa kukaan nähdä), niin en kyllä koe luontevaksi sitäkään, että jokainen valokuva pitäisi olla viimeisen päälle. Joskus on pieliselfieitä ja makaronilaatikkoa, juuri sitä tavallisella tapaa parasta elämää. <3 Rentouttavaa viikonloppua!

  11. Kommentoin ihan liian harvoin, eli samoin sitten luen kommentteja ja vastauksia myös harvoin. No nyt kommentoin ja luin – kaikki. Ja ihmettelin, miten perusteellisesti ja kauniisti kaikille vastasit. Sinulla on sydämen sivistystä sekä todella hienot käytöstavat ja sana hallussa. Kiitos!

    Ja ihanaa viikonloppua!

    – Elma –

    • Kiitos vielä tosi paljon tästäkin! Ajattelen niin, että jos jollain on aikaa kirjoittaa minulle, on minullakin aikaa vastata hänelle. Ihana, että arvostat käytöstapoja ja toista kunnioittavaa kieltä, se on oikea sydämenasia minullekin. Etenkin netissä, kun ei käytössä ole kasvokkaisen tapaamisen ilmeitä ja äänenpainoja, on tosi tärkeää asetella sanansa oikein, muistaa tervehtiä, kiittää ja niin edelleen. Juuri tänään miehelleni harmittelin ruokapöydässä, miten töksähteleviä monen sähköpostiviestit ovat. OK piste ei oikein vastaa käsitystäni hyvästä vuorovaikutuksesta yhteistyökumppanien kesken. ;) Te lukijat taas olette 99,99 % tapauksista mielettömän symppiksiä. Antoisaa uutta viikkoa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue