Haaste: Mikä tekee arjesta ylellistä?

Homevialaura, sisustus, olohuone, iltatee, arjen ylellisyys

“Sisustusblogien kevyeen kuvavirtaan on helppo uppoutua ja monesti lukijoita kiehtookin blogeista saatavat vinkit. Viime kuukauden arkiteeman inspiroimana, haastan bloggaajat kertomaan mitkä asiat tekevät heidän arjestaan ylellistä. Sillä kauniit kuvat eivät ole pelkkää kulissia vaan myös osa oikeaa elämää. Uskon, että joukolta sisustus- ja lifestylebloggaajia irtoaa parhaat vinkit arkisen elämän kohentamiseen pienillä iloa ja onnea tuovilla asioilla.”

Näin haastoi meidät sisustusbloggaajat huhtikuussa At home -blogin Jaana. Kiitos!

Uskon arkeen panostamiseen, sillä sitähän elämämme suurimmaksi osaksi on. Olen tietoisesti halunnut pitää kiinni tietyistä arjen ylellisyyksistä myös lapsiperheenä, sillä en halua ajatella, että lisääntyminen on syy muuttaa elämäntapaa, vaan peräti syy lisätä arjessa voimaa antavien tekijöiden määrää kotona.

Arjen luksus tosin on puistatuksia herättävä sanapari ja tiedän, että tässä aiheessa on muutenkin suuri vaara paisua yhdeksi suureksi sisustusblogibingoksi (toisaalta onhan lauantai-ilta, tästä saa vaikka juomapelin). Kliseitä tai eivät, nämä asiat minulle aidosti ja oikeasti antavat arjessa iloa ja onnea.

Homevialaura, sisustus, olohuone, aamukahvi, arjen ylellisyys

Rauhalliset arkiaamiaiset yksin

Kaikella rakkaudella aamulla kauluspaitoja etsivää miestäni ja heti herätessään tuikituikilauluja hoilaavaa kaksivuotiastani kohtaan, niin huokaisen joka aamu ihan vähän helpotuksesta, kun tämä parivaljakko on päässyt ovesta ulos töihin ja päiväkotiin, ja kun saan alkaa nauttia aamiaista, yksin. Rauhallinen hetki aamukahvin ja Hesarin parissa pitää minut järjissään, ja on se arjen ylellisyys, josta kotona työskentelevänä nautin sydämeni pohjasta.

Homevialaura, sisustus, olohuone, saunahetki, arjen ylellisyys

Sauna tai suihku tunnelmavalossa

Yleensä pujottelen pyykkitelineiden läpi pikasuihkuun, mutta välillä järjestän itselleni sellaisia hetkiä, että lämmitän saunan, himmennän valot ja sytytän kynttilät, teen pari kauneushoitoa ja vain istun hiirenhiljaa pimeässä ja lämpimässä. Myös ihan pelkkä iltasuihku kynttilänvalossa on aivan erilainen aisteja lepuuttava kokemus kuin kirkkaat keinovalot päällä.

Homevialaura, sisustus, olohuone, siivouspalvelu, arjen ylellisyys

Ulkoistettu kuukausisiivous

Yksi minut järjissään pitävä arjen ylellisyys on kotisiivouspalvelu kerran kuussa. Saan todella rauhaisan olon putipuhtaasta kodista, ja lisäksi neljän viikon välein tehty huolellinen siivous auttaa merkittävästi siisteyden ylläpitämisessä väliviikoilla. Se, ettei arjessa tarvitse enää ryhtyä monen tunnin suursiivouksiin, tuntuu todella ylelliseltä, vaikka päivittäin pikaisesti keskilattian ja kurat imuroinkin.

Homevialaura, sisustus, olohuone, kattaus, arjen ylellisyys

Yhteiset ruokailut kauniisti katetussa pöydässä

Yhteiset ruokailut arjessa ovat perheellemme pyhiä: silloin seurustellaan ja vaihdetaan kuulumiset ilman taustalla pauhaavia telkkareita ja piipittäviä puhelimia. Katan aina servetit ja sytytän usein kynttilän: tällä pienellä teolla on ihmeellinen voima muuttaa arkinen tankkaus hyvää tekeväksi hetkeksi. Toisinaan syömme aikataulusyistä miehen kanssa kahdestaan tyttären mentyä nukkumaan ja nämä arkeen sovitetut treffit taas ovat parisuhteellemme korvaamattomia.

Homevialaura, sisustus, olohuone, sarjat, Netflix, HBO, arjen ylellisyys

Tunnelmalliset iltahetket teen ja sarjan parissa

Tavallisen television huudattamisen olemme lopettaneet kokonaan, mutta ajatuksella katsottujen Netflixin ja HBO Nordicin laatusarjojen nimeen vannomme. Himmennän valot tunnelmallisiksi, sytytän kynttilät ja siirryn mieheni kanssa sohvalle katsomaan teekuppi kädessä sarjaa, tällä hetkellä The Wirea. Koti- tai muiden töiden täyteisinä iltoina huomaan, miten paljon tätä rauhoittavaa ja päivän sykkeet laskevaa rutiinia jään kaipaamaan, joten en turhaan kutsu tapaa aikuisten iltasaduksi. (Siitä voi tietysti olla montaa mieltä, onko Baltimoren huumeongelman seuraaminen rentouttavaa, mutta meistä on.)

Homevialaura, sisustus, olohuone, lukeminen, arjen ylellisyys

Lukeminen ennen nukkumaanmenoa

Koen jaksavani arjessa monin verroin paremmin, jos menen ajoissa sänkyyn ensin lukemaan, enkä jää kukkumaan someen. Tämä on minulle kaikista haastavin toteuttaa, aivan omasta tyhmyydestä. Niin levollisen mielen lukemisesta kuitenkin saan, että tästä arjen ylellisyydestä harjoittelen koko ajan pitämään paremmin kiinni. Parasta lukeminen tietenkin on puhtaissa juuri vaihdetuissa lakanoissa.

Yhteenvetona voisin sanoa, että pitkälti omasta arjestani tekee paremman jokapäiväisiin hetkiin panostaminen, palveluilla elämänlaadun parantaminen sekä rauhoittuminen. Kaiken keskiössä on edes jokseenkin siisti koti, koska harmoninen ympäristö lepuuttaa hermojani kaikista parhaiten. Siksi yleensä väsyneenäkin jaksan tsempata pahimman sotkun paikoilleen. Ennen kaikkea arjen luksusta onkin se mielentila, kun koti ei huuda tekemättömistä töistä, vaan antaa mahdollisuuden levähtää.

Comments

  1. No bingo! Juuri tätä on se kliseinen arjen ylellisyys, kun ihan oikeasti nauttii pienistä suurista asioista..! Voin samaistua kaikkiin noihin mainitsemiisi, paitsi lukemiseen. Haluaisin opetella tuon iltalukemisen tavaksi, mutta vähän vaikea jos nukahdan jo juurikin niihin laatusarjoihin joita mekin yhdessä puolison kanssa seuraamme :)

    • Jee, no niinpä tietysti tuli bingo täyteen! ;) Luulen, että kodin arkisistakin iloista nauttiminen on juuri se, mikä meitä sisustusbloggaajia yhdistää, vaikka tyylimme olisivatkin erilaiset. Älä sure lukemista, jos nukahdat hyvin muutenkin! Mistään tavasta ei muutenkaan kannata ottaa liikaa paineita. Minulle lukeminen on tosi mieluisaa muutenkin, mutta ennen kaikkea se on nimenoman tapa siirtää silmät sosiaalisesta mediasta rauhoittumiseen. Toisin kuin rauhallinen sarjojen katseleminen, aivojen netillä kuormittaminen ei varsinkaan illalla tee yhtään hyvää. Ihana, kun teillä on sama tapa katsoa sarjoja ja olen aina ihaillut ihmisiä, jotka nukahtelevat kaikkialle helposti, kun olen itse herkkäuninen. :) Kiitos vielä Jaana tästä kivasta haasteesta, hauska nähdä pian kooste!

  2. Hei! Postauksen aiheesta poiketen olisin halunnut kysyä teidän ruokapöydästä.. olen nimittäin teettämässä pöytää samanlaisilla jaloilla, osaatko sanoa paljonko tuo kansi tulee reunoilta ns kehikon yli? Pohdin tässä lähinnä että tuleeko meidän kansilevy kehikon kokoiseksi vai myöskin hieman isommaksi jos sait ajatuksistani kiinni :)
    Minua kiinnostaisi myös mikä ja minkä kokoinen on mattonne pöydän alla.. ohjeita katsoessani kehoitettiin ottamaan jopa 60 cm reunoilta yli menevä matto jotta tuolit sopisivat myös hyvin, mutta 2×60 cm plus 80 cm ruokapöytä vaatisi jo aika ison maton ja peittäisi melkein koko pienen keittiömme

    • Moikka! Saa totta kai kysyä pöydästäkin. :) Mittasin ja meillä levy tulee 5 cm jaloista yli. Matto taas on standardikoko 160 x 230 cm. Minusta maton koko on toiminut tosi hyvin. Mittaa pöydänjaloista maton reunaan on 45 cm. Mitta taitaa siis olla vähän suosituksia pienempi, mutta minulla ei ole ollenkaan sellainen olo, että tuolit siirreltäessä tulisivat häiritsevästi yli. Olen vähän samaa mieltä kanssasi, että isompi matto pienessä keittiössä saattaisi näyttää mittasuhteiltaan jo liiankin kookkaalta. Isossa ja avarassa ruokailutilassa on varmasti ideaalitilanteessa tuo tilamäärä, mutta mielestäni pienessä tilassa voi hyvin oman maalaisjärjen mukaan soveltaa. Minusta tärkeintä on, että tuolien takana on edes jonkun verran tilaa, ettei kokonaisuus näytä siltä, että tuolit “tippuvat” maton raunalta yli. Onnea ruokailutilan sisustamiseen! :)

  3. Tämä oli todella inspiroiva postaus kaikkine kliseineen. <3 Minäkin mietin jatkuvasti, miten tehdä arjesta vähän parempaa. Koska kuten sanoit, arki on sitä, mitä me pääsääntöisesti elämme. Tämä haaste oli niin inspiroiva, että taidan kantaa oman korteni kekoon tässä asiassa.

  4. Juu, samaa mielta tuosta aamukahvihetkesta. Heraan viikonloppuisin ennen miestani (valilla heratyskellon avulla), jotta saan istua kahvikuppini aaressa lehtea (tai blogeja) lukien. Ja itse asiassa nyt sunnuntai-aamuna kommentoin tahan ja tuossa vieressa on iso kahvikuppi 😊

    Lisaisin tuohon listaan myos toidenjalkeiset grilli-illalliset kun ulkona on valoisaa ja lamminta. Tata ei varmaan tapahdu kovin usein Suomessa eika Briteissa, mutta luksusta se on kun siihen on tilaisuus. Siis kesaa odotellessa!

    • Kiva kuulla hengenheimolaisesta! Totta kai siihenkin tottuisi, ettei lehdelle olisi aamuisin aikaa, mutta siihen asti nautin siitä, että saan käynnistellä päivää rauhassa. Ajattelet ihan samanlailla kuin minäkin. On suurta luksusta herätä yksin, kun puoliso tai muu perhe nukkuu. :) Kömpisin itse asiassa varmasti viikonloppusinkin rauhalliselle aamiaiselle, mutta se taas ei onnistu, sillä lastenhuone sijaitsee aivan keittiönseinän takana ja tyttäreni herää välittömästi, kun painan Nespresso-koneen hurisemaan.

      Oi kyllä, grillaus! Grillaus on tietysti kesäviikonloppujen ja kesäloman huippuhetkiä, mutta se, että grillaa arkisin työpäivän jälkeen, vasta luksusta onkin. Aivan kuten sanoit, kyseessä on sellainen harvinainen herkku, josta pitää muistaa nauttia kaikissa mahdollisissa käänteissä. Onneksi ruoka valmistuu yhtä nopeasti grillissä kuin pannulla, joten arkinenkin päivällinen on mahdollista nauttia ulkona, kunhan sää vain sallii. :)

  5. Hei Laura,

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, tästä sai taas hyviä vinkkejä omaan arkeen.

    Seurasin aiemmin blogiasi ja instagramiasi satunnaisesti, mutta muutamia viikkoja sitten flunssan jälkimainingeissa jäin oikein kunnolla koukkuun. Olen nyt kahlannut läpi blogisi postaukset ja kommentit ja haluan kiittää upeasta kokonaisuudesta. Laadukkaiden kuvien lisäksi arvostan suuresti terävää, mukaansa tempaavaa ja kieliopillisesti hyvää tekstiäsi sekä myös ajankohtaisiin ilmiöihin liittyviä postauksiasi. Kommenttiosiossa on erittäin mukava tunnelma ja hyvää keskustelua. Pidän siitä, että huomioit kommentoijia ihanasti.

    Olen saanut blogistasi valtavasti sisustusinspiraatiota. Näin kolmekymppisenä olen hakenut omaa tyyliäni vuosien varrella, ja mukaan on mahtunut niin tyttömäinen kukkavaihe kuin turkoosikausikin (!). Nyt oma tyyli alkaa kuitenkin vakiintua ja koen omaa silmää miellyttäväksi juuri neutraalin vaalean modernin klassisen tyylin.

    Sisustukseen ja tyyliin liittyvien juttujen lisäksi olen saanut sinulta myös inspiraatiota tavaroiden järjestelemiseen ja karsimiseen. Olen pienimuotoisesti konmarittanut noin vuoden ajan, mutta jotenkin en ole päässyt haluamaani lopputulokseen. Tekstejäsi lukiessani olen saanut uuden rohkeamman konmarivaihteen päälle ja osaan päästää helpommin turhasta tavarasta irti. Tekemistä kyllä riittää vielä, mutta paremmalla tiellä ollaan.

    Pinterest on myös mainittava; olen pyörinyt siellä jo parin vuoden ajan, mutta tallentanut kuvia vain omaan puhelimeeni. Sinun esimerkistäsi innostuin nyt kunnolla pinnailemaan ja luomaan erilaisia kansioita. En ymmärrä, miten en ole aiemmin tajunnut kuinka mahtava kanava ja hyvä inspiraation lähde Pinterest on! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    Lisäksi haluan mainita, että tunnen kanssasi tiettyä hengenheimolaisuutta; omaa sydäntä lähellä ovat myös Nespresso-kahvi, satunnaiset perjantaipuskat sekä aivopierut ;) ja tietenkin laadukkaat Netflix-sarjat. Näiden kepeämpien asioiden lisäksi tunnen, että jaan kanssasi myös paljon samoja elämänarvoja ja minusta on hienoa, että tuot rohkeasti esiin mielipiteitäsi ajankohtaisista aiheista. Nyt kun sain luettua koko blogisi läpi, minulle tuli samanlainen tyhjä olo kuin hyvän sarjan päättyessä, eli kuinka tästä nyt eteenpäin.. Jään kuitenkin innolla odottolemaan uusia postauksia, toivottavasti jatkat vielä pitkään! Mukavaa viikkoa<3

    • Moi Anniina! Nyt jätit sellaisen kommentin, joka kosketti ihan erityisesti. Olen lukenut sen useaan otteeseen ja tullut sanoistasi hurjan onnelliseksi. Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta ilman vuorovaikutusta teidän kanssanne blogini ei olisi mitään. Siksi pidän teidän täällä käyttämää aikaa ja jättämiä kommentteja niin suuressa arvossa. Kommenttiosiossa todella on upeaa keskustelua, mistä olen hirvittävän ylpeä, etenkin, kun tänä päivänä huomiosta taistelee paitsi perinteinen media myös valtava määrä muita blogeja, vlogeja, podcasteja ja sosiaalisen median kanavia. Se on siis minulle joka kerta suuri kunnia, että lukija haluaa viettää vaikka lapsen päiväuniajan tai työpaikan kahvitauon juuri minun kanavissani. :) On myös joka kerta yhtä ihana saada palautetta siitä, että te lukijat arvostatte hyvää kieltä, sillä hyvin kirjoitettuja blogeja tykkään itsekin kaikista eniten lukea.



      Ihanaa, että olet löytämässä oman tyylin! Sitä voi ihan oikeasti minusta onnitella. :) Eikä se tietenkään tarkoita sitä, että oma tyyli pitäisi sulloa johonkin lokeroon, vaan myös tyylin rönsyileväisyys voi olla ahaa-elämys. Hauskaa, että otit esille sisustusvaiheesi tyttömäisistä kukista turkoosiin nimittäin olen ajatellut tehdä omistani vaiheistani postauksen. Minulla on siis ihan samanlaisia luurankoja kaapissa (hello tanskalainen romanttisuus ja afrikkatyyliset lamput!), joten tästä aiheesta on pakko jatkaa. :D Koska minullakin on ollut erilaisia tyylejä, se on siksi tuntunut entistä merkityksellisemmältä löytää se ihan oma, toivottavasti lopun elämän tyyli. 



      Kiva kuulla myös järjestelyprojektistasi! Ymmärrän, sillä kyseessä on todella iso operaatio niin henkisesti kuin fyysisesti. Itse en koskaan konmarittanut metodin mukaan tai käynyt tavaroita läpi systemaattisen suunnitelmallisesti, vaan sain sellaisia täysin ennalta arvaamattomia puuskia, että yhtäkkiä oli kaikki kaapit lattialla (kuulostipa muuten maaniselta). Omaa tapaani en siis niinkään suosittele, vaikka nyt jo olenkin päässyt hyvään lopputulokseen.

      Muutto noin 1,5 vuotta sitten oli viimeinen merkittävä virstanpylväs loppujenkin tavaroiden läpikäymisessä. Toki on sanottava, että kyllä minulla edelleen on Monica-kaappi ja taitaa tulla olemaankin. Opin termin vasta vuosi sitten, vaikka kyseessä on klassikko: Frendien siivoushullulta Monica Gelleriltä paljastui kaikkien yllätykseksi ääriään myöten sullottu sotkuinen kaappi. :D Ajattelen, että jos muuten tavarat ovat järjestyksessä ja arki rullaa, elämään mahtuu kyllä yksi Monica-kaappi, jossa omassa tapauksessani on usein esimerkiksi lapsen pieneksi käyneitä vaatteita, kierrätykseen menevää tavaraa ja kuvausjuttuja sikin sokin. Lupaan palata järjestelyaiheisiin vielä monta kertaa!

      Ei vitsi, nyt vasta iloiseksi tulen, jos olet löytänyt Pinterestin ja ymmärtänyt sen hienouden. Se todella ON paras kanava paitsi löytää ideoita myös jäsennellä ajatukset, ikään kuin sanoittaa oma tyyli kuvin. 



      Olipa ihana, kun kerroit, että tunnet hengenheimolaisuutta, sillä tehän tiedätte paljon minusta, mutta minä vähän teistä, joten on joka kerta antoisaa kuulla, mistä te tykkäätte ja millaisia te olette. Onpa ilahduttava määrä yhdistäviä tekijöitä, elämäntapamme vaikuttavat tosi samanlaisilta. :) Olen muutamalta muultakin kuullut, että he ovat kahlanneet blogini alusta loppuun ja se on suurin kunnia, jonka voin saada. Olen niin onnellinen, että voin olla yrittäjä ja tehdä blogini kautta töitä, koska se on se, mikä minulle bloggaamisen ja uusien juttujen tekemisen mahdollistaa. Kiitos sydämeni pohjasta ihanasta kommentista, se merkitsi paljon. <3

      • Mita? Sulla on Monica-kaappi…? Kohta paljastat etta se on taynna varikkaita vaatteita… Who are you and what have you done with Laura? 😂

        • No ON! :D :D Olen ajattelut omistaa aiheelle ihan postauksen. Ensin verhoilin Monica-kaapin syyksi muuton, sillä eiväthän kaikki tavarat heti löydä paikkaansa. No, muutosta on nyt 1,5 vuotta, joten taidan tyytyä toteamaan, että kyseessä ei sitten kuitenkaan ollut väliaikaisratkaisu, vaan ihan pysyvä ratkaisu. Syytän ihan vähän työn luonnetta, sillä kaiken muun lisäksi Monica-kaapissa on majaillut viime aikoina esimerkiksi Risentan kasvisaterioita ja muita kuvaustarpeita. :D En kestä, miten sain tietää Monica-kaapista vasta noin vuosi sitten, vaikka Frendejä aina katsoinkin niin kuin kaikki muutkin ajan nuoret. Nyt olen katsonut kyseisen kohdan tuhat kertaa. Niin paras! Mutta ei, värikästä minulla ei ole. Nooratkin tarkistivat aikoinaan podcastissa, että eikö minulla todella ole edes yksiä värikkäitä pikkareita, niin tarkennettakoon vielä tässä tämä tärkeä tieto, että ei ole. :D

      • Moi,

        Ihana kuulla, että kommentti teki sinut onnelliseksi. Mukava antaa hyvää palautetta, kun blogisi ilahduttaa niin paljon! Niin kuin sanoit, nykyään on paljon tarjontaa blogeista sekä muista somekanavista, eli on hienoa että olet onnistunut luomaan niin taitavasti omannäköisesi ja mielenkiintoisen blogin.

        Totta, tyyliä ei tietenkään tarvitse lokeroida ja varmaankin se saattaa hieman muuttua ajan myötä tai saada uusia ulottuvuuksia. Minäkin uskon kuitenkin että olen nyt aika hyvin löytänyt loppuelämän tyylini. Olisi tosiaan hauska kuulla eri sisustusvaiheistasi ennen kuin tyylisi selkiytyi. Ja kannatan ehdottomasti Monica-kaappia ;) Se on hyvä apu ja pelastus arjen keskellä. Kaiken ei tarvitse olla ihan tiptop.

        Minunkin konmaritukseni on ollut aika puuskittaista; välillä innostun oikein kunnolla ja välillä on hiljaisempia kausia. En ole myöskään metodia ihan puhtaasti noudattanut ja laittanut kerralla kaikkea kuntoon, mutta on hyvä että pääsee kuitenkin turhasta tavarasta eroon ja saa kevyemmän olon. On siinä myös sekin hyvä puoli että nämä siivouspuuskat saavat myös ajattelemaan omaa tyyliä ja omia kulutustottumuksia, joten virheostoksia ja turhia tavaroita tulee jatkossa toivottavasti hankittua vähemmän. Odotan siis innolla järjestykseen liittyviä postauksia jatkossakin.

        Ja jään tosiaan kuulolle; niin kuin tulikin tässä jo kehuttua, blogisi on niin monipuolinen ja kiva inspiraation lähde. Kiitokset vielä ja mukavaa alkanutta viikkoa :)

        • Kiitos vielä ihanista täydennyksistä! Unohdin viime kerralla kiittää yhdestä tärkeästä asiasta, aivopieruista. :D Teki tosi onnelliseksi kommenttisi! <3 Juuri näin. Ei tarvitse lokeroida eikä vannoa valoja, ettei tyyli koskaan mukautuisi mihinkään suuntaan, mutta levollinen olo siitä tulee, kun kokee löytäneensi jotain todella "omaa" sisustuksen suuntaviivaksi. Minä ainakin nautin sisustamisesta monin verroin enemmän nyt kuin aikaisemmin, kun vielä etsin tyyliäni. Silloin kodin sisustaminen oli sellaista levotonta hapuilua, nyt enemmän itsevarmaa ja nautintoa tuovaa. Lupaan palata sisustushistoriaani!

          Aamen! Monesti konmarittajia ja muita kritisoidaan siitä, että vanha kama vain heitetään kiertoon, mutta sen jälkeen mikään ei muutu. Myös omalla kohdallani tilanne on ihan päinvastainen: miksi palaisin hamstraamaan tavaraa, kun olen juuri tavarat kauhealla vaivalla läpikäynyt. Onkin ollut jännä huomata, että ennen ostosta pohtiessa mietin aina ensin rahaa (onko minulla varaa tai raaskinko ostaa), nykyään melkein aina enemmän fyysistä tavaraa itsessään (tarvitsenko varmasti ja onko minulla tilaa säilyttää). Eli kyllä siinä todellakin siivoaa koko mielensä ja ajattelutapansa, eikä vain kaappiaan. :)

          Kiitos vielä kerran tosi ihanasta kannustuksesta ja aurinkoa viikkoosi!

  6. Itselleni arjen luksusta on tuoreet kukat. Ostan aina viikonlopuksi joko ihan ruokakaupasta tai ajoittain kukkakaupasta kukkia. Nautin kukkasten tuomasta kodikkaasta fiiliksestä suunnattomasti. Ja ruokakaupasta kukkakimpun (tulppaaneita tai neilokoita) saa vielä melko edullisesti, joten suuria summia tämä luksus ei edes vaadi.

    Toinen arkeani helpottava tuote on robotti-imuri, joka meillä on lähes lemmikin asemassa! Aivan mahtava laite. Aikamonesta kodin vempeleestä voisin luopua ennemmin kuin robotti-imuristani. Miten ihana fiilis tulla töistä kotiin, ja jo heti sisääntullessa eteisessä huomata, että arjen pikkuapuri on käynyt kierroksellaan. Varsinaista luksusta, kun joku on siivonnut. :)

    • Kiitos omista arkisista suosikeistasi! Yhdyn sanoihisi, kukat ovat valtavan piristäviä. Siitä tulee aivan erityinen fiilis kävellä kukkakaupan kautta työviikon päätteeksi tai napata kimppu mukaan ruokaostoksilta. Me tilaamme useimmiten ruoat verkkokaupasta, eikä kotimme lähellä ole kukkakauppaa, joten siksi meillä on perus kimppuina valkoiset kestokukat (että aina olisi edes jotain kukkia), mutta eihän mikään voita sitä, kun kaupungilta tulee kukkapuska kainalossa. :)

      Eikä, en kestä, mikä perheenjäsen! :D Olen kuullut vaihtelevia kokemuksia robotti-imureista, mutta niinhän se aina menee: ei kaikki välineet tai palvelut sovi kaikille, mutta jos itselle sopii, niin avusta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Minua jotenkin naurattaa mainio mielikuva, että eteisestä huutaa “Honey, I’m home” ja päivän kiertelyt tehnyt imuri tulee vastaa. :D Ihan parasta, että olet löytänyt itselle sopivan avun arkeen. Kivaa loppuviikkoa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue