Niimaar Ecosmol -kierrätyskaluste ja terapiaa ilmastoahdistukseen

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Kuvassa näette kaksi kierrätysjärjestelmää: kävelevän biojäteastian ja Niimaar Ecosmol -kierrätyskalusteen.

Niimaar on uusi kotimainen kestävän kehityksen design-brändi ja start-up, ja sen Ecosmol-tuote minusta parhaimpia löytöjä pitkään aikaan. Ennen kuin kerron tarkemmin kalusteesta, puran vähän ilmastoahdistusta. Klimatångest on nimittäin rantautunut Ruotsista ainakin tähän osoitteeseen.

Olen ahdistunut ympäristöstä varmasti eniten tyttäreni takia. Mietin, saavatko hän ja hänen lapsensa jatkaa tällä maapallolla elämistä ja millaisissa olosuhteissa.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Kävin tällä viikolla Helsingin Yliopiston Tiedekulman järjestämässä Ympäristöahdistuksen terapiaillassa. Yliopisto-lehden toimittajan Mikko Pelttarin vetämässä tilaisuudessa keskustelemassa oli neljä tutkijaa: ympäristökasvatuksen asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori, ilmakehätieteiden professori Timo Vesala, historian tutkija Tero Toivanen ja geologi Maija Heikkilä.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Terapiaillassa kun oltiin, tutkijat ensinnäkin antoivat huojentavan synninpäästön: täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, vaan oleellista on, että kaikki saataisiin tekemään jotain. Toiseksi yhdenkään yksilön ei tule kantaa kohtuuttoman huonoa omaatuntoa, sillä suurin synti ilmastonmuutoksessa on poliittinen haluttomuus reagoida.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Niimaar Ecosmol on minun yksi edes jotain. Juuri Helsingin Sanomissa 16.4. kirjoitettiin, kuinka Suomalaisen roskapussissa jopa 80 prosenttia on tavaraa, jonka voisi kierrättää. Suomi ei saavuta EU:n kierrätystavoitteita ja häpeän myöntää, että olen ollut asiaan osasyyllinen. Niimaar Ecosmol on mainio kierrätysjärjestelmä, jonka sain blogin kautta näkyvyyttä vastaan. Koska ainakaan meidän roskamme eivät eriteltyinä mahdu allaskaapin jätevaunuun, osa on saatava muualle. Nimittäin onhan siinä lajiteltavaa, kun mukaan laskee muovin, metallin, lasin, paperin, pahvin, biojätteen, sekajätteen ja vielä pantilliset pullot, tekstiilin sekä ongelmajätteen.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Kierrätyskaluste on kenenkäs muun kuin Harri Koskisen suunnittelema. Paitsi kierrätyskalusteena laatikkoa voikin ajatella myös säilytyskalusteena ja design-istuimena. Meillä eteisen ja keittiön väliin sijoitetusta kalusteesta tuli heti erinomainen laukun paikka ja eiköhän siinä kohta sidota pieniä kenkiäkin.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Laatikon sisällä olevaa kahta tilanjakajaa voi siirtää oman tarpeen mukaan ja tilanjakajat voi ottaa kokonaan poiskin, jolloin hyödynnettävissä on yksi iso säilytystila. Jos lajittelu myöhemmin vaikka muuttaessa ratkeaa toisin, voi kalusteen hyödyntää arkkuna esimerkiksi kirjoille, leluille tai siivousaineille. Kalusteen koko on leveys 51 cm, syvyys 35 cm ja korkeus 44 cm. Koska Niimaar Ecosmol on puutuote, sen säilyttämistä ulkona sateessa ja auringonvalossa ei suositella.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Niin kuin Koskisen Harrilta olettaa saattaa, kaluste on todella kaunis. Värivaihtoehdot ovat koivu (Classic Birch), musta (Cool Black), saarni (Ash Natural), valkolakattu (Stylish White) ja valkomaalattu (Pure White), joka meillä on. Ilahduttavasti kaluste on valmistettu Suomessa FSC-sertifioidusta koivuvanerista.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Mikäli Niimaar Ecosmol -laatikkoa käyttää kierrätysjärjestelmänä, mukaan kannattaa ostaa kalusteeseen mitoitetut, erityisvahvasta polyesterikankaasta tehdyt kierrätyskassit, joissa kotitalouden kuivat jätteet on kätevä viedä pisteelleen. Kasseja on kolmea kokoa ja ne voi pestä käsin.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Olen äärimmäisen tyytyväinen uudesta kalusteesta, sillä siinä yhdistyy kaikki, mitä arvostan: hyvä design, estetiikka, käytännöllisyys, kestävä ajattelu, hyödyllisyys ja monikäyttöisyys. Isommassa kodissa on enemmän mahdollisuuksia järjestää lajittelu vaikka kaapin sisälle tai kodinhoitohuoneeseen. Sen sijaan meidän kompaktissa kodissa vaihtoehdot ovat vähissä, ja siksi tällainen katseita kestävä ja esille sopiva ratkaisu on kullan arvoinen. Niimaar Ecosmol -kierrätyskalustetta voi ostaa yrityksen omasta verkkokaupasta ja jälleenmyyjiltä.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Niimaaria luotsaa äiti ja kaksi tytärtä: Enni, Sanni ja Aija Karikoski. Niimaarin filosofia on kokonaisvaltaisesti kestävää kehitystä ja zero waste -ajattelua edistävä, ja siksi yritys myy muitakin elämäntapaan sopivia tuotteita ja järjestää tempauksia esimerkiksi roskien keräämiseksi merenrannoilta. Aktiviteettejä voi seurata Facebookissa. Toivon tällä hetkellä Helsingissä, Tukholmassa ja Barcelonassa toimivalle yritykselle kaikkea hyvää ja kansainvälistä menestystä – Maison & Objet -messuilla he ovat jo olleetkin.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Palaan vielä hetkeksi Tiedekulman Ympäristöahdistuksen terapiailtaan. (Sanonpa nyt muistaessani, että Aleksilta Yliopistonkadulle siirtynyt Tiedekulma on ihan mielettömän upea ja jylhä tila kattoikkunoineen, joten suosittelen lämpimästi menemään kaikille avoimeen tilaan kahville, lounaalle tai työskentelemään.)

Mikä tutkijoita poliittisen reagoimattomuuden lisäksi eniten ahdisti on se, että edes Suomen kouluissa ei puhuta ilmastonmuutoksesta, sillä aihe koetaan poliittiseksi, eikä neutraaliksi tosiasiaksi. Jos jopa maassa, jossa opettajat ovat korkeatasoisia ja yliopistokoulutettuja, aihe lakaistaan maton alle, niin mikä onkaan tilanne muualla.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Yksi tutkijoista sanoikin “ultimateratkaisun” olevan ympäristökasvatus. Ajattelenkin, että lapsen kanssa kierrättämällä ja muita parempia valintoja tekemällä tekee tuplasti hyvää, kun tavasta toivottavasti ja todennäköisesti tule esimerkin voimasta itsestäänselvä seuraavalle sukupolvelle.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Tieto lisää tuskaa, tavataan sanoa, mutta mitä jos tieto lisääkin toivoa ja toimintaa?

Tämän ajatusmallin kääntäminen päälaelleen huojensi sekin omaa ilmastoahdistustani. Tilaisuuden tutkijat sanoivat, että meidän tulisi olla huojentuneita siitä, että nyt sentään valtamerten muovilautoista tiedetään, ja niille voidaan jotain tehdä. Huomaan sen itsestänikin. Tieto on lisännyt motivaationi alkaa elää paremmin: ei täydellisesti, mutta paremmin.

Homevialaura, Niimaar Ecosmol, kierrätysjärjestelmä, jätteiden lajittelu, Harri Koskinen

Tutkijoiden mukaan tärkeää on myös laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka kuinka muovitetun kurkun ostaminen ahdistaakin, ei suomalaisen kurkku ole syy valtamerten jätelautoille. Täällä voi ostaa muovitetun kurkun, kunhan muovin kierrättää – meillä Suomessa siihen järjestelmä on.

Toivottavasti sain annettua yhden inspiroivan ratkaisun lajitteluun ja lievennettyä myös teidän ilmastoahdistustanne, jos sellaisesta kärsitte. Pentti Linkolaksi ei tarvitse ryhtyä, vaan oman osansa voi tehdä muutenkin.

Comments

  1. Tämä on niin sydäntäni lähellä oleva aihe ja juuri tänään mietiskelin taloyhtiömme jätehuollon tilannetta ja sellaista asiaa kuin muovin keräys. Valehtelematta meidän taloyhtiöön ei muovinkeräysastiaa voi tuoda, ei ennen kuin asukkaat on opastettu siihen mitä siihen astiaan voi laittaa ja miten opetat ja opastat kun ei asia selvästikään suurinta osaa kiinnosta.. No, päädyin siihen mietteeseen että kouluihin olisi hyvä saada jonkinlainen pakollinen ympäristöopetus, jätehuolto, kierrätys ja ympäristövastuu.

    Opiskelin juuri itse ympäristöhuollon ammattitutkinnon ja ympäristöasiat on sekä elämäntapa että toivottavasti myös liittyy työhöni jossain vaiheessa.

    Ihana tuo laatikko! Siitä inspiroituneen sain idean tehdä yhdestä tasakantisesta arkustani nätimmän kierrätyspisteen keittiöön, laitoin vaan jo kierrätyskasseina toimineet kestokassini sen sisään ja paremmalta näyttää :)

    • Kiitos Mirja, kun osallistut keskusteluun! Upeaa saada kommenttisi tietysti muutenkin, mutta erityisesti vielä alan ammattilaisena. En ollutkaan aikaisemmin kuullut ympäristöhuollon ammattitutkinnosta. Onnea siitä!

      Tanskalainen Goodvertising-kirjan kirjoittaja, Thomas Kolster sanoin M&M-lehden haastattelussa hyvin: “Tuntuu, että moni suhtautuu vastuullisuuteeen samalla tavalla kuin digitalisaatioon aikanaan. Ajatellaan, että asiaan voi perehtyä joskus myöhemmin, jos tarvitsee.”

      Ihan samaan tapaan kuin digitaalisuus on tullut ryminällä, uskon, että nyt tulee vastuullisuuskin. Uskon, että sinun kaltaisillesi ammattilaisille tulee olemaan todella paljon töitä ihan kaikkien alojen yrityksissä asiantuntijoina. Olen ihan samaa mieltä myös siitä, että kouluihin pitäisi saada ympäristöopetusta omana kokonaisuutenaan tai vähintään eri oppiaineisiin sisälle, kuten kotitaloustunnille jätehuoltoa. Ehkä näin onkin, mutta ei selvästikään tarpeeksi, jos tutkijat puhuivat samasta puutteesta ja nyt sinäkin.

      Voi miten kiva kuulla, että sait inspiraation! Ilman muuta samalla ajatuksella voi hyödyntää myös jo kotona olevan arkun ja kestokassit. Ilahduttavaa kuulla, että tuli kaunis ratkaisu. :)

  2. Hyvä aihe!
    Itse uskon kierrätyksen, niinkuin monen muunkin asian lähtevän kotoa. Meillä ei kierrätetä kaikkea, valitettavasti. Mutta olen kanssa ajatellut niin, että kunhan jotain tekee edes sen yhden asian niin sekin auttaa. Meillä kierrätetään muovi, paperi, pahvi, metalli ja lasi sekä tekstiili noin 95%..

    Mutta suurimmaksi ekoteoksi ja se meidän tärkein asia on ostamattomuus. Jokaista ihanaa kaunista ja ”kun vaan haluan tän” tavaraa ei tarvitse omistaa.
    Ja lasten vaatteissa olen hakenut myös kohtuutta. Eivät hekään tarvitse 15kpl pitkähihaisia paitoja, jos pitää vain 5 suosikkipaitaa. Ja ostot vain ja ainoastaan tarpeeseen.

    • Kiva, kun tykkäsit! Niin minustakin, erittäin vahvasti jokapäiväiseen kotielämään liittyvä aihe. :) Minäkään en valitettavasti kierrätä täydellisesti ja palaankin tähän aiheeseen vielä myöhemmin. Esimerkiksi biojäte on tällä hetkellä mahdoton, kun taloyhtiöllämme ei ole biojätteen keräystä, mutta sitä ei voi viedä yleisille lajittelupisteillekään. On kuitenkin huojentavaa ajatella, että täydellisyyteen ei tarvitse päästä, ei edes asiantuntijoiden mielestä. Ehdottomuus kun usein tappaa innostuksen ja sitten ollaankin takaisin lähtöruudussa, ettei lamaantuneina tehdä enää mitään. Eli näin se on vain ajateltava, että jokainen yksittäinen teko ja valinta, pienikin, on kotiin päin.

      Osuit asian ytimeen! Ah, tästä olisi niin paljon sanottavaa, mutta yritin malttaa itseni, että en yhdessä jutussa rönsyile loputtomiin. ;) Minäkin olen jo pitkään ihmetellyt sitä, millaisen sädekehän vaatteiden kierrämisestä saa, siis siinäkin tapauksessa, että kyse ei ole esimerkiksi lapselle pieneksi käyneestä vaatteesta, vaan trendistä, joka ei enää puolen vuoden päästä kiinnostakaan, kun kaapissa odottaa jo kasa muita uusia vaatteita. Sellaisessa kierrättämisessä ei ole mitään vihreää, vaan yksinkertaisesti ainoa vihreä teko olisi vähentää uuden ostamista. Minua itseäni harmittaa ihan älyttömästi joka kerta, jos teen virheostoksen. En todellakaan ajattele, että ostan sillä puhtaan omatunnon, että myyn vanhan ja ostan jälleen uutta tilalle, vaan harmittelen todella pitkään, jos en pystynyt ostamaan vaatetta, jonka käytän loppuun. Samaa mieltä myös lastenvaatteista! Meilläkin on päiväkotivaatteiden määrä mitoutettu tosi tarkasti viikoittaisen kierron mukaan, sillä en pidä ajatuksesta, että vaatteet lojuvat käyttämättöminä. Kiitos fiksusta kommentistasi ja mukavaa viikkoa!

  3. Tuo on kyllä tosi kivan näköinen kaluste! Olisinkohan nähnyt sen Noorien blogissa tai muualla ensimmäisen kerran ja iskin siihen silmäni jo silloin. Jos seuraavassa Suomen kodissa on tarvetta lisätilalle kierrätykseen, niin päädyn varmasti juuri tähän. Myös kuvan kaltainen biojäteastia on ollut pitkää toivelistalla.

    Mä olen ollut ihan hyvä kierrättäjä, mutta olen siinä mielessä laiska, että haluan järjestää kierrätyksen niin, että se vie mahdollisimman vähän vaivaa. Pulloille, muoveille ja muille toimii mielestäni tosi hyvin tällainen systeemi, jossa ei tarvitse kurotella roskiskaappiin, kun keräysastia pitää ottaa mukaan. Nykyään mua kyllä vähän ahdistaa kierrätys, koska täällä Belgiassa esim. muovi ja pakkaukset lajitellaan eri tavalla kuin Suomessa ja pelkään koko ajan, että laitan jotain väärään astiaan, kun kierrätys ei enää toimi oman logiikkani mukaan. Lisäksi ole nykyisin vähän pihalla myös Suomessa, koska muovinkeräysastiat tulivat käyttöön vasta muuttoni jälkeen, ja meinaan aina unohtaa kierrättää muovit. Suomi on onneksi edelläkävijä kiertotaloudessa ja toivon, että EU:n muovistrategialla voidaan helpotta kierrätystä ihan meidän kansalaisten arjessakin. Koen kuitenkin, että Suomessa muovin kierrätys on onneksi aika helppoa ja suoraviivaista!

    Olen itse koittanut omaksua sen, että ekologinen käyttäytyminen vaatii jatkuvasti uuden opettelua, omien käytäntöjen kyseenalaistamista ja välillä astumista hetkeksi omalle epämukavuusalueelle. Se pakkausprintin tavaaminen, pohdiskelu mihin astiaan joku pakkaus kierrätetään tai pidempi koukkaus kierrätyspisteelle ovat kuitenkin loppujen lopuksi todella pieniä tekoja ja vain viitsimisestä kiinni. Uskon, että lapsille näyttää myös todella hyvää esimerkkiä sillä, että on itse aina valmis oppimaan uuttaa ja tehostaa kierrätystä ja tekee ympäristöystävällisempiä valintoja sitä mukaan, kun teknologia ja tietoaito kehittyy. Tieto ilmastonmuutoksesta on tietysti todella tärkeää ja se toivottavasti kannustaa tuleviakin sukupolvia parempiin valintoihin.

    • Moi Kristiina! Muistat ihan oikein. Noora H:lla on sama kaluste ja hän on ollut tosi tyytyväinen. :) Pidän peukkuja, että saat jossain vaiheessa molemmat: sekä Ecosmolin että kävellevän bioastian. <3

      Ihana kuulla, että olet ahkera kierrättäjä! Olen samaa mieltä siinä, että kierrätyksen pitää luonnistua helposti, jotta sen oikeasti saa osaksi jokapäiväistä arkea. Kierrätys herättää myös ahdistavia fiiliksiä ja riittämättömyyden tunnetta. Milloin ei itse saa kaikkea lajiteltua, milloin naapuri laittaa väärään astiaan. Haaveilen sellaisesta, että esimerkiksi jokaisessa elintarvikepakkauksessa olisi merkintä, mihin pakkaus lajittelussa kuuluu. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi, sillä varmasti eri maissa voi olla eri käytännöt, eikä kaikkea voi ainakaan kansainvälisiin tuotteisiin merkata. Onneksi tosiaan Suomessa on loistava mahdollisuus kierrättää, vaikka tavoitteesta jäämmekin. Terveisiä Belgiaan! Hauska, että asut siellä. Olin itse vaihdossa Gentissä vuonna 2006, mutta silloin ei lajittelusta puhunut vielä kukaan.

      Juuri näin, puit omatkin ajatukseni todella hyvin sanoiksi. Missään nimessä vastuullisuus ei ole vain kivaa ihanien luonnonkosmetiikkapurnukoiden ostamista, vaan todella vaikeidenkin asioiden kohtaamista. Nyt ekologisuuden ajatteleminen on vielä vapaaehtoista, mutta uskon, että pian lisääntyy ihan lainsäädännöllinen säätely – sen on yksinkertaisesti pakko. Nykyajan nuoret ovat jo todella tiedostavia, joten uskon, että tulevaisuus todella on lapsissa, jotka kasvavat maailmassa, jossa vastuullisuus alkaa pikkuhiljaa olla itsestäänselvyys. Aurinkoista päivää!

      • Jos ehdit ja jaksat, ja jos aihe mitenkään herättää ajatuksia, olisi ihan mahtava, jos voisit kirjoittaa sun ajatuksia tästä kirjoituksesta: https://www.hs.fi/blogi/onnellinenomistaja/art-2000005663961.html?share=b8933a33a5d806a725cacd541263fd24 Ehkä olette siitä sisustusbloggaajien kesken jo keskustelleetkin? Kirjoitus on ehkä vähän kärkevä, mutta koen, että pohjalla on aika paljon samanlaista ideologiaa kuin sullakin, ja musta olisi ihan virkistävää kuulla, ajatuksia siitä, miten sisustamisesta nauttiminen ei välttämättä tarkoita noita kirjoituksessa lueteltuja asioita. Olet kirjoittanut paljon siitä, miten taloudellinen riippumattomuus on sinulle tärkeää ja että sisustat pikkuhiljaa niin, että ratkaisut ovat pitkäaikaisia, ja että sulle sisustusharrastus ei ole sama asia kuin jatkuva uudistaminen.

        Sisustuspiireissä on kyllä havaittavissa aika paljon tuossa kirjoituksessa kuvattuja ilmiöitä. Vaikka miehet keskimärin tienaavatkin enemmän kuin naiset, heidän sijoituksensakin ovat suhteessa vielä suurempia. Erityisesti sisustusryhmiä seuratessa tulee välillä sellainen olo, että millaisilla tuloilla on oikeasti järkevää käyttää satoja euroja kuukaudessa sisustamiseen ja uusia sekä irtaimistoa että isoja huonekaluja, kuten sohvia ja ruokailuryhmiä, parin vuoden välein. Sulla on niin fiksu ja harkittu linja sisustamisessa, että olisi mielenkiintoista kuulla sun ajatuksia! :)

        • Menikö minulta jotain ohi vai istuitko eilen mieheni ja minun kanssa samassa iltapalapöydässä? :D Keskustelimme juuri tuosta kirjoituksesta ja sen herättämistä tunteista!

          Ensimmäinen fiilikseni oli, että siinä ei kyllä ole mitään feminististä, etteikö nainen saisi laittaa aikaansa ja rahojaan juuri sinne, minne haluaa. Että miksi tässä taas parjataan perinteistä naisten harrastusta, eikä vaikka autojen tuunaamista? Toisaalta juuri kuten ajattelitkin, tunnistan kirjoituksesta oman ajatusmaailmani. Mitä sitä kaunistelemaan: minustakin sisustaminen menee tietyissä tapauksissa överiksi, muuttuu maaniseksi. Onhan se oikeasti käsittämätöntä, että esimerkiksi Instagram-sisustustileillä voi kalusteet muuttua monta kertaa vuodessa. Siis kalusteet, eivät pienesineet. Tosi kiinnostavaa, että olet kiinnittänyt huomiota samaan!

          Taloudellisesti ajattelen silti, että jokainen laittakoot rahat, mihin laittaa. Se ei muille kuulu. Minusta käytöksessä on kuitenkin muuten paljon ongelmallisia piirteitä, esimerkiksi juuri ekologisuuden näkökulmasta. Miten on mahdollista, että tuhansin tykkäyksin ihannoidaan kotia, jossa kaikki laitetaan (somekuvien takia) uusiksi muutaman kuukauden välein. Eikö pakkomielteisyys muista ole kyseenalaistettavaa? Koen, että juuri tuollaisissa tapauksissa ajatellaan täydellisen kodin ratkaisevan koko elämän. Että kun nyt viidennen kerran tv-tasoni muutan, niin onnelliseksi tulen, vaikka tosiasiassa yksikään tv-taso ei henkistä pahaa oloa ratkaise.

          Vaikka kirjoitus on kärkäs, osittain raivostuttavakin (kirjoittaja ei selvästi ymmärrä, miten paljon kaunis koti voi myös merkitä esimerkiksi henkiselle rauhoittumiselle), niin siinä kyllä on pointtinsa. Erityisesti sosiaalisen median ruokkivien paineiden takia tuntuu, että yli varojen elämisestä on tullut uusi normi. Aina pitäisi olla hienompaa, parempaa, uudempaa, kalliimpaa. Sitten stressataan ja tapellaan parisuhteessa, kun jokainen penni venytetään kotiin, kun ei sisustus siltikään ole riittävän hyvä, kun ei tilillä ole yhtään mieltä huojentavaa puskuria ja niin edelleen. Tämän allekirjoitan ihan täysin. Ihana, miten hyvin olet saanut ajatusmaailmastani kiinni. :)

          Juuri edellä mainituista syistä koen vieraantuneeni perinteisestä sisustamisesta, kun ei se tunnu tarkoittavan mitään muuta kuin uuden ostamista. En itsekään viihdy enää sisustusryhmissä, sillä siellä tulee aina sellainen olo, että olisi muka jotain vailla tai että vähintään pitäisi haaveilla viidestä siitä ja tästä ja tuosta valaimesta. Ei vain oikeasti kiinnosta. Kun on kerran hyvän valaisimen löytänyt, niin voi siirtyä elämässä eteenpäin, on enemmänkin oma ajatusmaailmani. Ihan mahtavaa, kun otit aiheen esille. Kiitos! Vaikka taisin jo suurin piirtein sanoa sanottavani, tartun tähän oikein mielelläni myös postauksena, jos vain lähiaikoina ehdin. Katsotaan! :)

          • Tosiaan, naisten visuaalisten harrastusten mollaaminen tekstissä kyllä särähtää korvaan. Luulen, että sisustukselle on viime vuosina annettu ehkä hiukan liikaa painoarvoa. Ja tosiaan, miellyttävä ja harmoninen koti voi tuoda hyvää oloa vain rajallisesti, eikä jatkuvalla uudistamisella mielestäni voi saavuttaa jatkuvasti enemmän rauhaa omaan arkeen. Minusta on tavallaan huvittavaa, miten keittiöremontit on kirjoituksessa nostettu framille, mutta samaan aikaan siinä kai piilee totuuskin. Keittiötrendit vaihtuvat niin järkyttävällä vauhdilla, että tuntuu, ett ihan vaan omistusasunnon arvon säilyttämiseksi keittiön pitää olla suhteellisen uusi. Olen varma, ettei mene montaa vuotta kun aamiaiskaappeja puretaan ”epäkäytännöllisinä” ja nyt raikkaalta näyttävät subway-laatat tuntuvat vanhentuneilta.

            Sisustuksesta on somen myötä tullut lähemmäksi ihmisiä ja jokainen voi esitellä kotiaan vaikka instassa tai niissä fb:n sisustusryhmissä, vaikka muuten ei huvittaisi kutsua vieraita. Moni varmasti rakentaa sisustuksen kautta omaa identiteettiään ja koen kyllä, että sille annetaan helposti liikaa sellaisia merkityksiä ja arvoja, jotka kääntyvät vain itseään vastaan. Olen myös huomannut, että design-sisustusesineitä ja -huonekaluja kohdellaan vähän samalla tavalla kuin merkkilaukkuja muotiblogeissa aikanaan. Designista puhutaan ”sijoituksena” ja usein sen hankkimista perustellaan sillä, että omansa saa kyllä takaisin, kun esineen myy. En itse oikein edes ymmärrä, miksi design-esineitä hankitaan, jos niiden myyminen on mielessä. Hyvässä muotoilussahan parasta on se, että esine näyttää niin hyvältä, että sitä jaksaa katsella koko sen käyttöiän. Suhtaudun myös vähän skeptisesti siihen, että säilyttävätkö esim. uudet tanskalaiset design-muovituotteet rahallisen jälleenmyyntiarvonsa. Käyttöarvonsa ne säilyttävät varmasti.

            Tuo kirjoitus on kaikessa kärkkäydessään synnyttänyt mielestäni tosi hyvää keskustelua, aika oli sille varmasti sopiva. Tosin niissä fb:n sisustusryhmissä en ole käynyt kurkkaamassa reaktioita…

          • Kiitos vielä, kun jatkoit tästä! Oli ilo lukea äärimmäisen fiksua analysointia aiheesta, joka minuakin on kiinnostanut jo pitkään. Nimenomaan sen ristiriidan näkökulmasta, että minullekin koti on paikoista tärkein ja olen valmis käyttämään siihen rahaa, mutta sitten en kuitenkaan koe ollenkaan omaksi sitä, että miksi tätä maailman tärkeintä paikkaa pitäisi kuukauden välein uudistaa kaiken muun elämän kustannuksella. Se, että jouduin edellisessä kodissamme uusimaan olohuonetta useaan otteeseen, kun sitä oikeaa tunnelmaa ei vain löytynyt, oli minulle äärimmäisen ahdistavaa. Ei mitenkään inspiroivaa, vaan pelkästään ahdistavaa – ja kaiken lisäksi hiton kallista. Sen takia minun on ollut entistä tärkeämpää sisustaa tätä uutta kotia kerralla kuntoon. Onhan se uskomatonta, että en muista kuulleeni yhdenkään sisustusharrastajan suusta samaa tavoitetta, en yhdenkään. Enkä nyt puhu tosiaan yhden tyynynpäällisen vaihtamisesta vaan siitä, että minusta tuntuu isojen remonttien ja kalliiden huonekalujen uusimisen lyhyellä aikavälillä olevan uusi normi, juuri kuten sanoit.

            Design on uusi merkkilaukku, aamen! Ehkä oikeasti olet istunut iltapalapöydässämme, koska ajattelemme ihan samalla lailla. :) Kuulen todella usein sisustajien perustelevan designhankintaa ostovaiheessa sillä, että ainahan tämän saa hyvään hintaan myytyä pois. En ymmärrä sitä ajatusmaailmaa ollenkaan: että ostat jotain, josta kohta jo tiedät luopuvasi. 

Vaikka kolumni tosiaan oli kärkäs ja kärjistävä, olen iloinen sen julkaisemisesta. Toivottavasti se herättää muitakin kiinnostavia keskusteluja kuin meidän täällä.

  4. Kiitos Laura hyvästä postauksesta; tärkeä aihe! Kun tänä päivänä päivittelemme edellisten sukupolvien tapaa kaivaa jätteet maahan – seuraavalla sukupolvella onkin enemmän päiviteltävää, kun sitä jätettä on niin ilmakehässä kuin vesistöissäkin; ei pelkästään saunan taakse kaivettuna.

    Itse työskentelen näiden asioiden parissa tavoitteena saada ihmiset kulkemaan kestävämmin. Tässä kohtaahan Suomelle asetetut velvoitteet EU:n suunnalta ovat äärimmäisen kovat suhteessa nykytilanteeseen. Ja puhuinpa missä vain aiheesta (pl. työtoverini ja muu virkamieskoneisto), tavoitteille puistatellaan päätä: “Eihän tuo ole mahdollista.” Mutta parempi aloittaa pienestä – ja ehkä ne suuretkin tavoitteet ovat jonakin päivänä mahdollista. Eniten kärsin itse siitä, että ihmiset ostavat niin paljon – ja heittävät sitten “kiertoon” niin paljon. Jätettä siitä syntyy väkisin, vaikka kuinka kierrättäisi. Kestävät ja sukupolvelta toiselle palvelevat ratkaisut: niitä itse rakastan – ja niiden tärkeydestä itse yritän viestittää lapsillenikin eteenpäin.

    Ihan helppoahan se ei ole tässä yhteiskunnassa: Tänään mennään ostamaan vappupallot – ja ihan vain sen takia, että päiväkodin tädit kysyvät aina vapun jälkeen lapsilta, millainen vappupallo heillä oli. Niin paljoon en pysty, että vaatisin lapsilta tällaisissa kohtaa kestävyyttä, mutta ehkä se ajattelutavan muokkaaminen ja ympäristökasvatus kotona monin muin menetelmin tuottaa vielä tulosta :)

    Iloista vappua, ja kiitos kierrätysboxivinkistä! Pistän asian muistiin, vastaisuuden varalle :)

    • Kiitos itsellesi palautteesta ja erinomaisesta kommentista, Mari!

      Olen samaan mieltä, että aihe on hurjan tärkeä. Hyvä huomio! Mietin juuri yksi päivä, miten pöyristyttävältä ajatukselta tuntuisi nykyään pestä hiukset tavallisella ei-luonnomukaisella samppoolla kesämökin järvessä, mutta kyllä se varmasti oli 90-luvun lapsuudessa pientä verrattuna nykyiseen elämäntapaan. 



      Tosi hienoa, että kommentoit aihetta ammattilaisen näkökulmasta. Tämä on sellainen teema, josta en itse uskalla sanoa maallikkona mitään, vaan haluan kuulla kaiken asiantuntijoilta. Onneksi olen saanut viettää viime aikoina paljon aikaa itseäni viisaampien seurassa: Tiedekulmassa, toisessa kestävään asumiseen liittyvässä tilaisuudessa ja nyt vielä teidän kanssa keskustellen. Tilaisuuksissa kuulin, että meidän pitäisi vähentää hiilijalanjälki kymmenesosaan (!) nykyisestä. Tuntuuhan se todella hurjalta. Tärkeintä on kai lähteä vähentämään ylipäätään, eikä lannistua siitä, miten saavuttamattomalta tavoite alkuvaiheessa tuntuu.

      Jännä, että mainitsit vapun, sillä huomasin suhtautuvani juhlaan tänä vuonna ihan erilailla. Pyhä meni muutenkin itselläni töitä tehdessä, mutta ahdisti käydä edes lähikaupassa, jonne oli ilmestynyt myyntiin iso hylly kertakäyttökrääsää. Juuri sellaista, josta Kaivari jää lainehtimaan. Minäkään en halua tai osaa olla liian ehdoton, vaan sallia tyttärelleni samanlaisia iloja kuin muutkin lapset saavat kokea. Mutta ehkä tästäkin löytyy kultainen keskitie. :) Nyt koristelin vappuna kotimme paperipalloilla, ja vappupallotkin ostetaan sitten sopivina vuosina. Uutena vuotena minun ei tulisi mieleenkään ostaa omia raketteja, mutta ymmärrän kaupungin yhteisen ilotulituksen, josta nauttii samanaikaisesti tuhannet ihmiset, ja niin edelleen. Uskon, että kertakäyttökulttuuri on muuttumassa monenkin nykyajan ilmiön takia: paitsi vastuullisuuden myös konmarittamisen. On ylellisyys omistaa vähän, ja krääsästä tulee riesa.

      Myöhäiset vapputoivotukset sinnekin ja ihanaa lähestyvää viikonloppua. :)

  5. Ihanaa, että otat tällaisiä aiheita esiin blogissa Laura! <3 Niin älyttömän tärkeää ja myöskin omaa sydäntäni lähellä. Toi kaluste on aivan super näppärän oloinen, sopisi kyllä hyvin meidän 36 m2 asuntoon, jossa kovasti yritetään kaikki kierrättää, mutta tila vain tuntuu loppuvan kesken.

    Entisenä opettajana mun täytyy olla hieman eri mieltä tuosta, että koulussa ei puhuttaisi ilmastonmuutoksesta tai ympäristöasioista – ainakin meidän koulussa kyllä puhuttiin ja oppilaat olivat tosi valveutuneita ja tietoisia asian suhteen. Paljon kävi vierailijoitakin esim demonstroimassa jätteiden lajittelua. Koen jopa, että nämä 10-vuotiaat lapset kokivat vähän turhankin paljon ilmastoahdistusta ikäisikseen – mutta toisaalta kai parempi, että ajattelevat asiaa, kun vanhemmista sukupolvista harmillisen moni ei ajattele. Oppilaani halusivat aina aurinkoisella säällä sulkea kattovalot, jotta säästämme sähköä, ja eräs tyttö halusi luokkaretkeltä tuoda eväsroskansa mukanaan, jotta voi kotona lajitella ne – eihän omenankuoria tai mehutetraa voinut sekajätteeseen laittaa :) Voi kyllä olla, että tässäKIN asiassa on tosi paljon koulu- ja aluekohtaisia eroja, ja loppupeleissä kaikki riippuu niin paljon ihan yksittäisestä opettajastakin. Toivon todellakin, että tulevaisuuden toivoille kerrotaan näistä ympäristöasioista – he kun omalta osaltaan voivat opettaa uusia asioita myös omille vanhemmilleen ja isovanhemmilleen.

    • Kiitos paljon palautteesta! Tämä juttu oli minullekin tärkeä kirjoittaa, koska kirjoittaminen on omanlaistaan terapiaa ja täällä kommenttiboksissa on taas ollut ilo käydä valtavan hyvää keskustelua. :) Ekologisuuteen ja esimerkiksi zero waste -ajatteluun keskittyviä blogeja kyllä on, mutta koen, että ne saattavat tuntua tavallisesta, vasta vastuullisuutta opettelevasta lukijasta liian ehdottomilta – näin taidan kokea itsekin. Sen takia on minusta näistä aiheista on tosi tärkeää puhua maanläheisesti niin sanotussa tavallisessakin blogissa – silti, vaikka samassa blogissa esiteltäisiin joskus uusia ostoksiakin. Tämäkään asia kun ei ainakaan minulle ole joko tai, vaan sekä että: kyllä, nautin edelleen joskus uuden ostamisesta ja kyllä, lennän joskus edelleen lentokoneella, mutta yritän silti elää paremmin monessa asiassa.

      Ihana, jos olet eri mieltä! Tosi kiva kuulla, että käsityksesi eroaa tilaisuudessa kuullusta. Itse en osaa ottaa asiaan mitään kantaa, koska omista kouluvuosistani on kauan, eikä tyttäreni ole vielä koulussa, mutta tutkijalla tällainen käsitys oli. Nyt en muista taustoja, että oliko hän tutkinut asiaa valtakunnallisesti. Asia on varmasti juuri kuten sanoit, että suhtautumisessa on paljon koulu- ja opettajakohtaisia eroja. Onneksi osassa kouluista asia huomioidaan, mutta ehkä ongelma on siinä, ettei aihe ole mukana opetussuunnitelmassa, jolloin sen käsitteleminen jää ikään kuin sattuman varaan. En tiedä.

      Toisaalta toit valtavan hyvän näkökulman esille siitä, että kuinka paljon lopulta lasten täytyy kantaa vastuuta ja ahdistusta siitä, mitä heitä edeltävä sukupolvi on tehnyt. Opetuksessa täytyykin varmasti olla hienovarainen ja lähestyä teemaa enemmän positiivisten ratkaisujen kuin kauhuskenaarioiden kautta. Tämän päivän nuoret ovat minustakin ihan käsittämättömän fiksuja, kypsiä ja tiedostavia. Kiitos kun kerroit ihanista valonsammuttelijoista ja roskankerääjistä. <3

  6. Huh, miten voi ympäristötietous olla poliittinen aihe? Pyöristyttävää.

    Kuuntelin viime viikolla Ruokakupla podcastin, jossa puhuttiin kasvusruuasta ja syömisen vaikutuksesta ympäristöön. Siinä asiantuntijat kertoivat, että ruokavallankumousta ja varsinaista ympäristötekoa eivät tee vegaanit, vaan me suuri massa, joka pyrimme lisäämään esimerkiksi sitä kasvisten syöntiä omassa arjessamme. Mikä kuulostaa minun korvaani siltä ympäristöterapialta ja motivoi minua paremmin tekemään niitä hyviä valintoja enemmänkin arjessa. Oma hommamme on vielä lapsen kengissä, mutta koko ajan mennään parempaan.
    Ja tuo kierrätysasema on ihana. Meille kans. :)
    Hyvää vappua!

    • Minunkin oli vaikea uskoa korviani, mutta niin tutkijat sanoivat. Trumpilla on varmasti suuri vaikutus tähän. Se, että niin suurta valtaa pitävä kiistää ilmastonmuutoksen, tekee kai koko aiheesta poliittisen, muka mielipidekysymyksen, vaikka kyseessä on tieteellisesti todistettu fakta. No, koska faktat ovat kiinnostaneet Trumpia ennenkään.

      Hienoa, kun kuuntelit! Täytyy katsastaa podi itsekin. Kolme tärkeintä tekijää hiilijalanjäljessä ovat asuminen, liikkuminen ja syöminen. Eli todellakin ruokatottumuksia muuttamalla voi vaikuttaa suuresti ympäristöön. Itse olen jo monta vuotta rakastanut hyvää kasvisruokaa, mutta kun tajusin, mikä merkitys valinnalla ekologisesti on, olen yrittänyt suosia kasvisruokaa vielä enemmän. Ja vielä painotan: täydellinen ei tarvitse olla eli lihaakin saa syödä. Yksi tutkija itsekin myönsi rakastavansa viikonlopun lihapatoja, mutta juttu on se, ettei lihaa syö koko ajan ja joka päivä. Glorian ruoka & viini -lehdessä uutisoitiin Ruotsissa lihansyönnin laskeneen. Eiköhän tämäkin trendi pian rantaudu meille. Minusta tärkein muutos on asennemuutos, eli se, että yrittää, niin kuin te yritätte. Se on tosi hienoa. Sitten vain pikkuhiljaa eteenpäin. Itselläkin on vielä tuhat asiaa parannettavana, mutta ainakin olen päässyt alkuun. :)

  7. Mahtavaa, että näistä asioista aletaan puhua myös blogeissa. Kirjoitan juuri graduani tähän liittyen, koska aihe on valtavan tärkeä ja valitettavan vähän esillä ihmisten päivittäisessä elämässä. Minulle mikään ei ole tärkeämpää, kuin se että lapsellani ja hänen jälkeläisillään on mahdollisuus täysipainoiseen elämään tällä kauniilla planeetalla. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että vaikka tieto lisääkin tuskaa, niin se myös oikeasti motivoi toimimaan ja tekemään muutoksia omaan elämään. Toivoisin, että ihmiset myös ymmärtäisivät, miten tärkeää kuluttamisen vähentäminen on. Pointti ei ole yksin se että ostetaan normin sijaan ekoa vaan se että ostetaan myös vähemmän. Pienet asiat ratkaisee. Jo sillä on iso vaikutus, jos korvaa vaikka osan lounaista kasvisruualla ja käyttää sesonkituotteita.

    • Ihana, että koet näin. Kiitos! Haluaisin, että myös kevyempiä elämäntapa-aiheita käsittelevässä blogissa voitaisiin puhua vastuullisuudesta. Ehkä monia ekologisuudessa pelottaa ehdottomuus, välillä minuakin. Että miten siihen suhtaudutaan, jos tänään kirjoitan kierrättämisestä ja huomenna lentomatkastani. Haluankin joka käänteessä korostaa omaa epätäydellisyyttäni ja sitä, että yhdelläkään vastuullisuutta koskevalla jutulla en halua kiillottaa omaa sädekehää, vaan edistää sitä ajattelua, että me kaikki voimme tehdä jotain, vaikka emme täydellisiä olisikaan.

      Tosi hienoa, että tämä on sinulla gradun aiheena! Voisin kuvitella, että aihe on nyt monessa lopputyössä tapetilla. Juuri näin. Ostamisen vähentäminen on avainasemassa. On parempi valinta ostaa luomupuuvillainen paita mutta vielä parempi jättää koko paita ostamatta. Itse söin taas tänään niin hyvän bataattisalaatin lounaaksi, että jos sillä voi pelastaa maailmaa, niin pelastan enemmän kuin mielelläni. :) Kiitos keskusteluun osallistumisesta!

  8. Tämä oli loistava juttu, kiva että postasit! Monessa taloyhtiössä on ok seudulla nykyään mahdollista tehdä kierrätystä, mutta ainakaan meidän kodin kaksiossa ei ole roskistavaroille tarpeeksi lokeroita jonne tehdä erottelu. Tämä sinänsä on hassua kun juuri tehtiin keittiöremontti ja kaapissa on kolme erilaista astiaa eri jätteelle, mutta koska keittiö on jo muutenkin pieni niin lisälaatikko olisi tarpeen.

    Koitinkin jo tilata tätä mutta nettisivuilta ei löytynyt tätä kokovalkoista tällä hetkellä. Olisiko joku yhteistyö/pieni aluekood mahdollinen blogisi kautta?

    • Moi Aino! Vastaan nopeasti kysymykseesi saatavuudesta, palaan muille myöhemmin. Nimittäin tosi hyvä, että kysyit, niin saan tiedoksi samalla kaikille. Tosiaan valkomaalattua ei parhaillaan kaupassa ole, mutta tulossa!

      Niimaariin Enni pyysi lähettämään tällaiset terveiset: “Valkomaalattu on niin uusi, että se on tulossa verkkokauppaan tämän viikon aikana. Asiakkaat voivat kuitenkin jo nyt pre order -tilata omansa lähettämällä contact form -lomakkeen kautta viestin.”

      Eli pian tulee! Kysyin myös mahdollisen alekoodin perään ja palaan, jos se onnistuu. :)

      Ihana kuulla, että koit hyödylliseksi. Kiitos! Samaa mieltä, että tavalliseen keittiöön on mahdotonta mahduttaa kaikki tarvittavat lajittelut. Meilläkin onneksi on sentään kolme osiota jätevaunussa, että onhan se jotain, mutta ei yksinään riittävä. Siksi Ecosmol on niin hyvä lisä. Iloista vappua!

      • Moi vielä Aino! Alekoodia ei valitettavasti ole tällä hetkellä saatavissa. Kiitos, kun kysyit ja toivottavasti pääset muuten tekemään mieluisaa hankintaa. :)

  9. Ainakin ET:n tunneilla on lapseni koulussa puhuttu ilmastonmuutoksesta paljon, mutta ei kuulemma muiden aineiden tunneilla, ja se tuntuu kyllä hölmöltä, koska eiväthän kaikki opiskele elämänkatsomustietoa. Tämä on tärkeä aihe ja pitäisi nivoa osaksi päiväkotien ja koulun arkea.

    Meillä sekajätettä tulee todella vähän, mutta kierrätysastioille olemme saaneet kikkailla paikkoja eteisen kaappeihin, koska keittiössä tilaa ei vain ole. Pitäisikin kehitellä jokin siistin näköinen, omaa silmää miellyttävä ratkaisu.

    • Kiinnostavaa, kiitos! ET varmasti onkin sellainen aine, johon teema luontevasti istuu. Hyvä, että puhutaan edes siellä, mutta juuri kuten sanoit, ilmastonmuutosta pitäisi käsitellä muillakin tunneilla, koska elämänkatsomustietoa opiskelee vain osa. Selvästikään kommenttien perusteella kyse ei ole siitä, etteikö ilmastonmuutoksesta puhuttaisi kouluissa ollenkaan, vaan siitä, että se on liiaksi Herran hallussa: ehkä puhutaan, ehkä ei, riippuen koulusta, opettajasta ja aineesta. Suunta on varmasti oikea, vaikka systemaattisuus vielä puuttuu.

      Jep! Samaa mieltä, että kierrättäminen vaatii kikkailua. Onneksi joku järjestely todennäköisesti löytyy aina, kun vähän sumplii, että mitä ja minne, että mikä ratkaisu sopii juuri omaan kotiin.

  10. Taalla Briteissa kunta eli council antaa jokaiselle talolle kolme roskaponttoa, joista yhteen menee ruoka- ja puutarhajatteet, kuten kuivat lehdet tai ruoho, toiseen kierratettavat lasi- ja muovipullot, tolkit, pahvit, jne., ja kolmanteen sekajate, joka ei ole kierratettavissa. Kerran viikossa ajava kierratysauto vie kierratettavat ja roska-auto sekajatteet. Kierratysautossa on takaosassa, jossa pari tyyppia lajittelee eri kierratettavat omiin laatkkoihinsa.

    Lisaksi alueella on paperinkierratyslaatikoita ilmaisille sanomalehdille ja iso kierratyskeskus, jonne voi vieda isompia kierratettavia jotka eivat mahdu ponttoon. Council myos hakee pienesta maksusta isoimmat kodintarvikkeet kuten patjat, jolloin ne eivat jaa lojumaan ymparistoon.

    Tuota sekajatetta tulee viikottain yksi pieni roskapussi kun taas kierratettavia on usein pontollinen.

    • Kiva, kun kerroit Brittien käytännöistä! Varmasti ihan pelkästään Euroopan sisällä on isoja eroja siinä, miten kierrätys hoidetaan. Sekajätettä tosiaan tulee vähän, kun roskat lajittelee. Se on tosi kannustavaa ja silmiä avartavaa! Tuo on tosi hyvä, että council hakee isommat kodintarvikkeet. Nimittäin kuten joskus täälläkin ihan lahittelupisteellä huomaa, ihmiset jättävät uskomattomia asioita roskisten yhteyteen. Patja tai uuni ympäristössä ei tosiaan ole se kivoin näky. Aurinkoista viikonloppua sinne!

  11. Kiitos tästä! Oli mielenkiintoinen! Ja kyllä, kärsin itsekin tästä ympäristönpelastusahdistuksesta… :)

    • Ihana kuulla, että pidit mielenkiintoisena ja kiitos itsellesi palautteesta! Onneksi ahdistukseen auttaa, kun asiasta puhuu, ja kun asian eteen kokee tekevänsä edes jotain. :) Mukavaa viikonloppua!

  12. Onpa ihanaa, että tähän kierrätysongelmaan on vihdoin tullut näin kaunis ratkaisu! Pari vuotta sitten pohdittiin asiaa koulussa kurssilla, jossa piti luoda muotoilukonsepti olemassa olevan ongelman perustella. Me lähinnä mietittiin miten kierrättämisen saisi järjestettyä keittiön tai kodinhuoneen kaappeihin, mutta tämä on varsinkin pienessä asunnossa tosi paljon parempi idea, kun kaikki säilytystila tarvitaan muuhun käyttöön!

    Meidän taloyhtiössä onneksi on aloitettu myös muovin kierrätys viime vuonna, mikä on hurjan hyvä juttu, sillä tavallista sekajätettä tulee oikeasti tosi vähän! Muutenkin pyritään kierrättämään mahdollisimman paljon, ja toki pikkuhiljaa opetetaan kierrättämistä myös meidän lapselle. Vielä ollaan tosin lähinnä ”vie roskikseen” -vaiheessa, mutta kunhan vähän vielä ikää kertyy, päästään tarkemmin miettimään mitä roska on, ja mihin se tulisi laittaa.

    • Samaa mieltä! Kaunis ratkaisu on todella tervetullut. Tämä on vähän niin kuin luonnonkosmetiikka aikoinaan. Se alkoi pienen piirin hyvin, no, alleviivatun ekologisen näköisistä tuotteista. Nykyään luonnonkosmetiikka on aivan yhtä ylellistä paitsi laadun myös brändin, pakkausten ja koko fiiliksen osalta. Siksi on positiivinen kehitys, että ekologisuuteen liitetään myös design. Itse asiassa mitkä kaksi paremmin yhteen sopisivatkaan, sillä sekä ekologisuudessa että muotoilussa ajatellaan ihmisen tarvitsevan vähemmän mutta parempaa. Kiinnostavaa, että pääsitte miettimään teemaa myös kurssilla! Uskon, että vastuullisuus aiheena kasvaa koulussa ja opiskelussa koko ajan – ehkä dramaattisellakin nopeudella.

      Ihan mahtavaa, että taloyhtiössänne on muovin kierrätys. Sekajätettä tulee tosiaankin vähän, kun roskat lajittelee. Vie roska -vaiheessa ollaan vasta täälläkin, mutta lapset ehtivät kyllä oppia yksityiskohdat ajan kanssa, tärkeintä on asenne ja suhtautuminen. :) Jo nyt, jos tytär vie roskan, koen, että se opettaa kahta asiaa: tietynlaista puhtaanapitoa, että kotona ei voi elää kuin pellossa, ja myöhemmin myös lajittelua. Nyt kyseessä oleva “roska” on vielä usein joku ulkoa tullut lehdenpuolikas, jota ihmetellään, mutta joka hänen on tärkeä saada viedä. :)

  13. Onpa mukavaa luettavaa, että tässäkin aiheessa löydetään koulusta syyllinen…meni vähän tunteisiin!
    Olen itse luokanope ja erikoistunut ympäristö- ja luonnontietoon. En 15 vuotta kestäneen työurani aikana ole koskaan kuullut, että koulussa ei saisi puhua ympäristöongelmista.
    Omat lapseni ovat kasvaneet Vihreä lippu -päiväkodissa ja jo siellä ihan taaperosta asti oppineet todella paljon kierrättämisestä, roskaamisesta ja kertakäyttökulttuurista, vesien suojelusta jne. Samat teemat jatkuvat nyt myös alakoulussa, joka ei ole edes Vihreä lippu -koulu.
    Itse työssäni alakoulun 5. Ja 6. luokkalaisten kanssa olen tänä vuonna puhun paljon krääsästä, merillä seilaavista rahtilaivamääristä, merien roskaantumisesta jne. Ja tietysti Trumpista, jonka mielestä koko ilmastonmuutos on keksitty juttu :-D

    • Moi Tiina ja kiitos kommentista! Voi ei, nyt ymmärsit väärin. Missään nimessä kukaan ei syyllistänyt ketään. Itse toimin vain sanansaattajana ja kerroin, mitä tilaisuudessa tutkijoilta kuulin. Tutkijathan eivät koskaan jaa subjektiivisia mielipiteitä ja tarkoituksella syyllistä, vaan kertovat, kuinka asiat tutkimuksen mukaan objektiivisesti ovat. Nämä asiantuntijat olivat huomanneet, että ilmastonmuutokseen suhtaudutaan edelleen koulumaailmassa poliittisesti.

      Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö joukossa olisi myös yksittäisiä kouluja ja opettajia, jotka käsittelevät aihetta hyvinkin paljon ja esimerkillisesti, niin kuin näissäkin kommenteissa on upeasti tullut esille. Ongelma taitaa olla se, että tilanne vaihtelee vielä liian paljon kouluttain, jää ikään kuin sattuman varaan. Että jos ei yksittäinen opettaja tunnusta ilmastonmuutosta, hän ei siitä puhu. Ja näin asia ei tietenkään saisi olla, vaan kyllä käsittely pitäisi olla kaikille tasapuolisesti sama. Tilaisuudessa ei muutenkaan syyllistetty ketään, mutta jos ongelman lähteelle haluaa mennä, niin kyse ei todellakaan ole yksittäisistä opettajista, vaan varmasti enemmänkin isosta kuvasta, koululaitoksesta ja opetussuunnitelmasta. Saatko kiinni, mitä ajan takaa? :)

      Itse en ole ollenkaan perillä tämän hetken koulumaailmasta, sillä omista kouluvuosistani on kauan, eikä tyttäreni ole vielä koulussa, joten itse en osaa ottaa aiheeseen mitään muuta kantaa kuin Tiedekulmassa kuulin. On kuitenkin ollut upeaa kuulla, että vaikka kehitettävää yleisellä tasolla on, teistä moni tekee jo nyt huikeaa työtä asiaan eteen, ja sitä en epäillyt hetkeäkään. Vielä kun koko koulumaailmassa toimittaisiin yhtä esimerkillisesti kuin teillä. :) Kiitos tekemästäsi työstä ja tsemppiä Trumpin kanssa, siinä hahmossa on kyllä vähän selittämistä. ;D

Trackbacks

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue