Vuoden 2018 teemat: Raha

Homevialaura, puheenaiheena raha

Näin toukokuussa on korkea aika käydä läpi kolmas ja viimeinen teemani tälle vuodelle hyvinvoinnin ja vastuullisuuden lisäksi: se on raha. Rahaidolini sanoo oikeutetusti, ettei rahasta puhuminen ole rahasta puhumista, jos ei keskustelussa avaa numeroita. Aion tehdä sen kuitenkin, puhua rahasta kirjaimilla.

Raha on yksi kolmesta teemastani tällä vuodelle monestakin syystä. Olen aina pyrkinyt pitämään säästössä rahaa ja tällä hetkellä puskuri tuntuu mielenrauhan puolesta tärkeämmältä kuin koskaan. Kuten olen avoimesti kertonut, en uskaltaisi olla asuntolainallisena perheellisenä yrittäjä, jos ei minulla oli säästöjä huonojen kuukausien varalle. Raha on tämän vuoden teemani myös siksi, että toisin kuin ensimmäisenä asumisvuonna, enää tänä toisena vuonna kaikki raha ei mene muuttoon, remonttiin ja kalustamiseen, vaan rahaa jää jopa käteenkin.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Koska säästöt tuntuvat niin tärkeiltä kuin tuntuvat, päätin vuoden alussa alkaa, teemavuoden mukaisesti, säästää ja sijoittaa systemaattisemmin ja aggressiivisemmin. Nyt minulta menee joka kuukausi automaattisesti kiinteä summa Nordnetiin. Tämä on kohdallani ainoa toimiva ratkaisu, sillä siitä ei minun tapauksessani tule yhtään mitään, että yritän kuun lopussa muistaa siirtää jotain jonnekin, jos siirrettävää ylipäätään enää on. Lisäksi esimerkiksi S-Bonuksemme menevät säästöön rahastoon.

Moni puhuu puskurista fuck you -rahastona ja allekirjoitan tämän täysin. Säästöt tuovat paitsi mielenrauhaa myös terveen tunteen itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta. Rahan tuoma vapauden ja helpotuksen tunne onkin se, mitä eniten rakastan, ei rahan tuoma materia, vaikka sekin joskus kivaa on, rahan tuomista elämyksistä puhumattakaan.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Taloutemme on tällä hetkellä terveellä pohjalla ensisijaisesti siksi, että meillä on maltillinen, vapaaehtoisesti pienempi asuntolaina kuin meille olisi myönnetty, sekä pieni vastike, kiitos kompaktin 70-neliöisen kolmion, jossa tehdään pihatyöt itse. Meille sopiva malli on tällä hetkellä juuri tämä, että maksamme asuntolainaa omaisuuden kerryttämiseksi emmekä asu vuokralla, mutta että emme vedä talouttamme tässä elämäntilanteessa liian tiukille.

Mielenrauhan ja muutoskierteestä vapautumisen lisäksi toinen syy sille, miksi haluan sisustaa niin sanotusti kerralla kuntoon, on taloudellinen puoli – en yksinkertaisesti halua laittaa niin paljon rahaa sisustamiseen kuin koti-ihmisen kuvittelisi haluavan laittaa. Juuri tähän aiheeseen liittyen sain lukijaltani toiveen ottaa kantaa Helsingin Sanomien alaisen Onnellinen omistaja -sijoitusblogin kirjoitukseen Feministi, älä sisusta vaan sijoita: Vapautta tuo vauraus, ei unelmakeittiö.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Kirjoitus on kärkäs ja sortuu olemaan ajatukseltaan nimenomaan kaikkea muuta kuin feministinen: eikö jokainen nainen saa laittaa rahansa, mihin laittaa, vaikka sitten unelmakeittiöön. Silti kirjoitus toimii tärkeänä ajatusten herättäjänä. Erityisesti sosiaalisen median ruokkivien paineiden takia tuntuu, että yli varojen elämisestä on tullut uusi normi. Aina pitäisi olla hienompaa, parempaa, uudempaa, kalliimpaa.

Minulle muiden ihmisten rahankäyttö on sinänsä se ja sama, mutta tyttäreni haluan opettaa arvostamaan enemmän taloudellista riippumattomuutta kuin viidettä kertaa pienen ajan sisällä uusittavaa kalustetta, vaikka kaunista kotia suurena voimavarana pidänkin. Siksi puhun blogissa paljon siitä, että sisustusharrastuksen ei tarvitse olla sama asia kuin jatkuva kodin uudistaminen.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Tyttärelle säästämme joka kuukausi tietyn summan, joka meille ei ole iso nipistys, mutta joka korkoa korolle -ilmiön takia tulee kasvamaan tyttärelle merkitykselliseksi pesämunaksi. Monissa vanhempien keskusteluissa on tullut ilmi pelko siitä, että uskaltaako lapselle säästää, jos lapsi täysi-ikäiseksi tultuaan menee ja hassaa säästetyt fyffet bailaamalla Ayia Napassa. Itse haluan uskoa, että lapsi kyllä oppii kunnioittamaan hänelle vuosien työllä kerättyä pesämunaa, kun rahasta, sen arvosta ja merkityksestä kotona puhutaan. Voi hän sillä Ayia Napassa yhden drinkinkin ostaa.

Toisaalta tuntuu hassulta puhua muutaman kympin kuukausisäästämisestä, kun lapsen elättämiseen sitä vasta rahaa meneekin – arviot pyörivät 100 000 euron molemmin puolin 18 vuoden aikana. Eli keskimääräisellä 1,8 lapsella saisi jo ihan mukavan sijoitusasunnon Helsingistäkin. Ilmankos tässä välillä tuntuu, että jo maltillisen asuntolainan ja pakollisten kulujen kanssa on Helsingissä täysi tekeminen, puhumattakaan siitä, että tässä olisi vielä kesämökki kontolla.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Rahankäyttäjänä olen tasapainoileva, samanaikaisesti sekä mukavuudenhaluinen elämästä nauttija että turvallisuushakuinen järkevästi eläjä. Kuten olen aikaisemmassa blogipostauksessa kertonut, teen hyvin tietoisia valintoja siinä, missä pihistän ja mihin panostan. En koskaan älä yli varojeni, mutta en toisaalta ole ylläpitänyt ainutta exceliäkään. Minulta kuolisi elämänilo, jos alkaisin kirjata jokaista ostosta ylös, mutta en myöskään vain shoppaile koko ajan menemään, vaan osaan luontaisesti pitää kulutuksen tasapainossa tulojen kanssa. Sitten, kun jotain oikeasti haluan ja tarvitsen, teen ostoksen aika surutta, jos minulla hankintaan varaa on, ja muuten jätän kokonaan väliin.

Jos jokin, niin se minua kaduttaa, etten aloittanut systemaattista säästämistä ja sijoittamista aikaisemmin. Säästänyt kyllä olen, mutta en ollenkaan niin paljon kuin olisin vuosien varrella voinut. Kuten sanottu, sellainen malli, jossa muka siirrän kuukauden päätteeksi käyttämättä jääneet rahat säästöön, ei todellakaan kohdallani toiminut, vaan minun olisi jo paljon aikaisemmin pitänyt aloittaa automaattiset kuukausittaiset tilisiirrot heti palkan saapuessa. No, ne rahat ovat nyt biletoppien hautausmaalla.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Parisuhteessa ja avioliitossa olemme löytäneet meille sopivan mallin, jonka ansiosta emme onneksi kiistele raha-asioista. Meillä on yhteinen käyttötili, jolle molemmat siirtävät rahaa, ja jolta maksetaan kaikki yhteiset kulut, kuten asuminen, auto, ruoka ja päiväkoti. Tämä malli on meistä paitsi tasapuolinen myös parhaiten ennustettavissa oleva. Loppurahat ovat sitten henkilökohtaisia, joskin aika rennosti ja yhteisen hyvän nimissä suhtaudumme niihinkin: ajattelemme lopulta kaikkia rahoja perheen yhteisinä rahoina.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Yksi syy, miksi puhun rahasta kirjaimin, on yksityisyys. Koen liian henkilökohtaiseksi avata tiliotteeni, vaikka ei luvuissa mitään keskiluokkaa ihmeellisempää näkisikään. Toinen syy, miksi puhun rahasta kirjaimin on se, että vihaan numeroita ja talousterminilogiaa. Välittömästi, kun keskustelu kääntyy marginaaleihin tai prosentteihin tai käppyröihin tai indekseihin poistun vihellellen paikalta. Haluan kuitenkin ajatella, että raha-asiansa voi hoitaa järkevästi, vaikka ei talous tieteenä sytyttäisikään.

Se, ettei raha tuo onnellisuutta, on omaan korvaani täysin tekopyhä väite. Elämän kolhuilta raha ei tietenkään suojaa, mutta terveyttä, mukavuuksia, mahdollisuuksia, nautintoja ja mielenrauhaa, joilla kaikilla on suuri vaikutus onnellisuuteen, raha tuo. Kääntäen taloudellinen stressi heijastuu kaikkiin elämän osa-alueisiin, enkä ollenkaan ihmettele, ettei pienituloisella tai taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevalla riitä kapasiteetti mihinkään ylimääräiseen, kun kaikki voimavarat menevät selviytymiseen. Se on helppoa ulkopuolelta huudella, miten juureksista saa edullisesti terveellistä ruokaa, mutta vaikea ymmärtää, että porkkanat ja punajuuret pyörivät viimeiseksi mielessä, jos asunto meinaa lähteä alta.

Homevialaura, puheenaiheena raha

Minusta raha tuo siis onnellisuutta, mutta kuten tutkimuksissakin on monesti todettu, vain tiettyyn pisteeseen asti. En usko, että olisin yhtään onnellisempi enää tietyn tulotason jälkeen – tai näin ainakin kuvittelen. Siksi en haaveilekaan ökystä, vaan turvatusta elämästä, jossa siivouspalvelun kaltaiset mukavuudet mahdollistavat keskittymiseen oleelliseen, rakkaisiin ihmisiin, jossa on mahdollisuus nauttia elämän suurimmista iloista, hyvästä ruoasta ja matkustamisesta, ja toki siitä kauniista kodistakin ja satunnaisista iloa tuovista ostoksista ja elämyksistä.

Oma vinkkini rahan suhteen ei ole pelkästään tehdä laskutoimituksia, vaan myös pysähtyä ajattelemaan rahaa. Mitä se merkitsee, mitä sillä on tarkoitus saavuttaa, mitä sen eteen on valmis tekemään, mihin sitä haluaa käyttää ja niin edelleen. Ainakin oma suhteeni rahaan kirkastui vasta tietoisen pohtimisen ja punnitsemisen jälkeen. Siinä missä take away -kahvi on jollekin ensimmäiseksi karsittava turhanpäiväinen kulu, voi se toiselle olla päivän suurin ilo muuten säästeliäässä elämässä. Tämän takia koen, ettei rahan käytössä ole yhtä oikeaa tapaa. Tärkeintä on tietää itse, mitä tekee ja pyrkiä tässäkin asiassa juuri itselle parhaiten sopivaan tasapainoon.

Comments

  1. Hyviä ajatuksia! Erityisesti tuo, ettei rahankäytössä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa – jossain mielessä ”turha” ylellisyys voi taas tuoda muuten iloa ja hyvinvointia sen verran, että se on arvokkaampaa kuin saman rahasumman säästäminen. On hyvä, että rahankäytöstä ja säästämisestä puhutaan paljon, mutta mielestäni säästäminen ei voi olla ainoa tavoite elämässä – kärjistettynä on kauheaa, jos koko elämä menee muuten ankeaksi ja sitten joskus -odotteluksi, jos ainoa fokus on kertyvät säästöt. Joskus se sijoitus omaan hyvinvointiin on taas paljon arvokkaampi. Ja oman rahankäytön priorisointi on arvovalinta. Itse esimerkiksi maksan suhteessa paljon asumisesta, erityisesti neliöhintaa katsoen, mutta toisaalta taas arki ei vaadi autoa, kulkemisiin ei mene pahemmin aikaa tai rahaa – tässä taas tämä muuten suhteessa kallis valinta tulee vastaan. Olen muutenkin panostanut suhteessa paljon kotiin – kestävästi ja klassisesti kyllä – mutta taas harrastukseni ovat halpoja. Mutta ymmärrän hyvin päinvastaisen. Toki taas nämä ovat asioita, joista hyvätuloisena- ja osaisena on helppo huudella, se kun on tosiaan valinta mihin sijoitan tai en sijoita rahojani, laitanko ylimääräisen sijoituksen rahastoon vai ostanko sen vuosia suunnittelemani ja haaveilemani huonekalun. Omilla tuloillani moni varmaan säästäisi enemmän, mutta itse taas toisaalta haluan myös, koska minulla on siihen varaa, tukea esimerkiksi lähi- ja luomutuottajia ruokaostoksilla, vastuullisia merkkejä lasten vaatteissa jne – tämä on toki itselle elämänlaatua ja siitä nauttimista, mutta myös arvovalinta tukea mielestäni tärkeää toimintaa ja malleja. Itse koen, että se 100 euroa, jonka käytän näin on arvokkaampi kuin sama lisäsijoitus rahastoihini. Toki tässäkin on tärkeä löytää tasapaino ja elää tulojensa mukaan, mutta mielestäni myös nämä rahankäytön arvovalinnat ovat tärkeitä.

    • Kiitos mainiosta kommentista Aino! Nimenomaan! Meillä kaikilla on varmasti “turhia” rahanmenoja, joiden arvoa eivät ulkopuoliset ymmärrä. Niin kauan kuin kyseinen asia on itselle tärkeä, niin kaikkea ei tarvitse järjellä perustella. Pohtiminen kannattaa siksi, että perillä omista menoistaan. Jos päivittäistä muutaman euron kahvia ajattelee ei-minään rahanmenona, niin se voi yllättää, että kuukaudessa summa onkin useita kymppejä. Mutta sitten taas nämä kympit voivat olla pieni hinta päivittäisestä nautinnosta, kun on tehnyt tietoisen valinnan siitä, mihin panostaa. Harva harrastus tai elämännautinto on ihan ilmainen. Jostain syystä nämä take away -juomat tulevat ensimmäisenä mieleen, koska olen useissa yhteyksissä huomannut talousihmisten neuvovan lopettaa ensimmäiseksi niiden ostaminen. Totta kai huomioita tulee kiinnittää niihinkin, mutta isossa kuvassa merkityksellisempiä asioita ovat esimerkiksi asuminen ja liikkuminen.

      Aivan samaa mieltä. Säästäminen ei voi olla ainoa tavoite elämässä. Tai en halua sen olevan myöskään omassa elämässäni. Oman rahankäytön priorisointi on nimenomaan arvovalinta ja siksi rahasta on minusta niin tärkeä puhua esimerkiksi parisuhteessa. Yksi lempisanontani vähän kaikkeen kuuluu, että kaikki on suhteellista. Eli tosiaan esimerkiksi neliöhinta on sellainen. Joskus yksinkertaisesti on perusteltua maksaa korkeaa neliöhintaa, jos ei kodin tarvitse olla suuri ja jos sijainnilla on suuri merkitys elämänlaatuun ja esimerkiksi ajankäyttöön.

      Ihan sama ajatus siitäkin, että mihin ylimääräisen satasen laittaa, on hyvin etuoikeutettu “ongelma”. Se on minulle henkilökohtaisesti tärkeä muistaa ja siksi ymmärrän hyvin, että esimerkiksi yksinhuoltajalle voi olla mahdotonta säästää edes kymppiä kuukaudessa. Siksi rahasta puhuttaessa on minusta tärkeä puhua myös vastuullisuudesta ja siitä, miten rahalla voi tehdä muille hyvää. Pidän Lapset ja raha -kirjan kirjoittaneen Nina Nordlundin ajatuksesta, että lapsi jakaa saamansa rahan kolmeen: joka kerta osaa menee säästöön, osa lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja jäljelle jäävän osan saa tuhlata. Kyllä vain, tasapaino kaikessa on minusta tavoiteltava tila, ja se, mitä tasapaino tarkoittaa, on jokaisen itse määriteltävä. :)

    • Tosi ilahduttavaa kuulla, että koit noin! Kaunis kiitos Jenni ja hienoa, jos kirjoitus saa pohtimaan rahan käyttöä ja löytämään sen itselle sopivan tasapainon taloudessa. :)

  2. Kiitoksia Laura, itsekkin aiheeseen tarttuneena ja muiden blogeista lukeneena toivoinkin sinun myös osallistuvan tähän <3 Mua harmittaa myös niin paljon että miksi ei ainakaan ole tullut säästettyä, miten helppoa se olisi ollut kun asui edullisessa vuokra-asunnossa ja tuolloin ei edes sisustaminenkaan kiinnostanut mihin raha olisi palanut.. mutta tosiaan ne rahat on siellä biletoppien hautuumaalla täälläkin ;*D

    • Ihan mahtavaa, jos odotit aiheesta postausta – kiitos! Raha on todella tärkeä aihe muutenkin, eikä vähiten blogeissa, jotka perinteisesti ovat olleet kulutuskeskeisiä. Koitetaan lohduttautua toinen toisistamme: nuorena sitä ei vain ollut yhtä rationaalinen ja toisaalta ihan hyvä niin. Eipä niitä hauskoja kokemuksia poiskaan vaihtaisi, vaikka toivoisikin vähän enemmän jääneen sivuun. :)

  3. Loistava kirjoitus tästä(kin) aiheesta Laura! Joskus aiemmin pidin sinua virheellisesti hieman mustavalkoisena persoonana, mutta viimeaikaiset kirjoitukset ovat osoittaneet ihan muuta. Todella hienoa, että olet päättänyt avata ajatuksiasi ja niiden taustoja enemmän blogissa. Se on tehnyt blogistasi paljon aiempaa mielenkiintoisemman. Taidat olla mun tämän hetkinen girlcrush :-).
    Olen kanssasi melko samassa tilanteessa. Asun Helsingissä, n. 80 m2 rivitaloasunnossa, perheeni (mies ja tytär) kanssa. Isompaa asuntoa emme tarvitse. Näin rahaa jää mukavasti muuhunkin elämiseen ja olemiseen. Säästän myös samalla periaatteella, rahaa menee palkkapäivänä suoraan rahastoihin. Osakkeita ostan silloin tällöin fiiliksen mukaan.
    Elämästä pitää mielestäni myös muista nauttia ja välillä tuhlata johonkin ihanaan! Toki myös ymmärrän ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta, vaikka asuisi kuinka edullisesti.
    Ja repesin ihan totaalisesti – biletoppien hautausmaalta löytyy osa myös minun rahoistani!

    • Niin kaunis kiitos Sanna! Kommenttisi teki minut todella iloiseksi. <3 Muistan joskus aikaisemminkin jonkun ei-minut oikeasti tuntevan sanoneen, että olisin mustavalkoinen ihminen ja se tuntui hirveän hassulta, koska olen kaikkea muuta. Itse asiassa päinvastoin olen äärimmäisen liberaali erilaisuutta kohtaan. Luulen, että käsitys tulee siitä, että olen viime vuosina tullut hyvin sinuksi sen kanssa, millainen olen ja mitä haluan, ja tämä selkeä mielipide omasta tyylistä ja elämästä saattaa ehkä näyttäytyä jollekin blogissa vain satunnaisesti vierailevalle siltä, kuin neuvoisin kaikkiea muitakin elämään samalla lailla, mistä suinkaan ei ole kysymys. Enemmän tästä aiheesta olen kirjoittanut muun muassa tässä postauksessa: http://homevialaura.com/2018/01/sisustan-en-ajattele-mustavalkoisesti-mita-jos-asiat-ovatkin-seka-etta-eivatka-joko-tai/

      Olen todella iloinen, että päätin jäädä kokoaikaiseksi yrittäjäksi, koska vain näin minulla on mahdollisuus antaa oikeasti itsestäni paljon blogiin. Ihana kuulla, että se on näkynyt. Girlcrush, en kestä. :) En ole ikinä saanut ihanampaa palautetta – kiitos! <3

      Tosi kiva, kun kerroit omasta tilanteestasi! Juuri tuo on meillekin tärkeää, että rahaa jää muuhunkin elämiseen ja hieman sivuun, jolloin taloudellinen stressi on paljon pienempi ja mieli virkeämpi. Nimenomaan elämästä pitää nauttia ja haluan itsekin olla sellainen ihminen, joka tekee päätöksiä myös ihan vain tunteella ja sen takia, että jokin on yksinkertaisesti ihanaa. Voihan biletoppien hautausmaa, siellä taitaa olla aikamoinen kasa sukupolvemme muistoja. :D Aurinkoista viikkoa!

  4. Pidin kovasti kirjoituksestasi. Kaunis turhuus ja vastuullinen kuluttaminen voivat olla tasa-painossa.

    Olen iloinen, että löysin tämän blogisi. Kauniit kuvat ja ajatuksesi resonoivat minussa.

    • Ihana kuulla, Paula! Samoin, olen todella iloinen, että olet löytänyt blogiini. Lämpimästi tervetuloa lukemaan. Erinomaisesti sanottu! Juuri noin itsekin haluan ajatella, että kaunis turhuus ja vastuullinen kuluttaminen voivat olla tasapainossa. Tästäkin aiheesta oli taas antoisaa vaihtaa ajatuksia teidän kanssa. :)

  5. Ah miten vapauttavaa on kun nykyään voidaan jutella rahasta (edes joissain piireissä) ilman että saadaan kerskujan maine niskaan. Mitään niin tabua ei taida suomalaisessa kulttuurissa ollakaan kuin rahasta puhuminen – ellei sitten ikuinen “saavatko miehet itkeä”.
    Olen iloinen, että itse aloin rahastosäästämään jo vuosia sitten. Mitään suuria summia ei tililtä kuukaudessa siirtynyt automaattisesti, mutta vuosien mittaan olen aika ajoin käynyt nostamassa summaa – ja jösses miten kiva potti n.s idioottivarmoissa rahastoissa nyt onkaan! Noissa n.s idioottivarmoissa kate ei ole kummoinen, mutta riskit ovat pienet ja sopivat siksi kaltaiselleni tarkanmarkan neidille, joka ei sinun tapaasi Exceleistä syty eikä jaksa perehtyä talousmaailmaan sen kummemmin esim. pörssikursseja seuraamalla.
    Hei tuo teidän perheen yhteinen talous herättikin kysymyksen, joka meillä pikkuhiljaa tulee ajankohtaiseksi: miten toimitte kun pikkuneiti L syntyi? Jos menee liian henkilökohtaiseksi, niin ymmärrän hyvin, mutta olisi kiva kuulla miten teitte toisen tulojen tippuessa esim. lainojen lyhennykselle, oliko yhteinen tili ja miten jaoitte kuka minkäkin maksaa? Meillä on ennen beben saapumista vielä m.m isomman auton hankinta edessä, eli pieni laina/rahoitus joudutaan siihen ottamaan ja lisäksi on arjen juoksevat kulut sekä asuntolainan lyhennys jne kulut kämpästä. Pankin ovat onneksi ymmärtäväisiä siinä, että myöntävät lyhennysvapaata ja itse aion – vaikka se taloudellisesti onkin minulle tappiollista – hyödyntää tätä jos ja kun joudumme ottamaan lisää asuntolainaa muuttaessamme nykyisestä isompaan kotiin neuvolatädin sanoja muistellen: “ehdit kyllä maksaa pankkilainaa koko loppuelämäsi – lapset ovat pieniä vain hetken”. Laina tosiaan on ja pysyy mutta haluan nauttia ja olla lapseni kanssa kun hän saapuu niin kauan kun itsestäni se hyvältä tuntuu :)

    • Samaa mieltä, todella vapauttavaa ja tärkeää! Etenkin Trendin entinen toimittaja, nyt rahasta kirjaa kirjottava ja Juliaihminen-blogia pitävä Julia Thuren on vaikuttanut siihen, miten meidänikäiset naiset ovat alkaneet puhua rahasta. #minäpuhunrahasta on äärimmäisen tärkeä liike, sillä olen jo vuosia ollut kyllästynyt siihen, miten blogimaailmassa tavaraa vain mystisesti “kotiutuu”. Miehistä puheen ollen tänään on Mitä mietit, Ronja Salmi? -ohjelmassa aiheena juuri tuo miehisyys ja miehiin ladatut paineet. Hirvittävän tärkeää puhua tasa-arvoon liittyen siitäkin!

      Ihan mahtavaa, onneksi olkoon! Se, että säästää systemaattisesti vaikka pienelläkin summalla, näkyy kyllä ajan myötä. Toiseksi systemaattisella säästämisellä on tärkeä symbolinen vaikutus, että rahan olemassaoloa ja merkitystä ylipäätään miettii.

      Kiitos kysymyksestä, vastaan mielelläni! Jatkoimme tyttären syntyessä niin kuin ennenkin: molemmat siirsivät rahaa yhteiselle tilille – mies palkasta, minä äitysrahasta – ja yhteiseltä tililtä maksoimme yhteiset menot, kuten asunnon ja ruoan. Toki myöhemmässä vaiheessa hoitovapaalla mieheni maksoi suhteessa huomattavasti enemmän. Meillä asiat meni aika luontevasti, kun suhtaudumme kaikkeen yhteisesti ja tasapuolisesti, niin rahaan kuin lapseenkin. Mekin taisimme pitää jonkun aikaa lyhennysvapaata hoitovapaalla. Olen ihan samaa mieltä kuin pankkivirkailija, että lapset ovat pieniä vain kerran, eikä sillä, onko lainaa maksettavana vähän pidempään, ole elämän isossa kuvassa mitään merkitystä, kun tärkeintä aina lopulta on rakkaimmat ihmiset. Lasten ollessa ihan pieniä ei mistään kannata tehdä itselleen liian vaikeaa, vaan pitää huolta jaksamisesta, mikä ihan varmasti heijastuu positiivisesti myöhempäänkin elämään ja parisuhteeseen. Henkisen ja taloudellisen tasapainon löytymisen koen siis olevan olellisinta tässäkin, ei rahan maksimoimisen. :)

  6. Jälleen kerran loistava kirjoitus. Pistää miettimään myös omaa rahankäyttöä ja säästämistä.

    • Ilahduin kovasti palautteestasi, kiitos kommentistasi! Olen itse inspiroitunut muista ihmisistä pohtimaan rahaa, joten hienoa kuulla, että pystyin laittamaan omalta osaltani hyvän kiertämään. Etenkin näin tärkeän ja jokapäiväisen asian äärelle onkin tärkeä pysähtyä. Kesäistä päivää!

  7. Kerrassaan loistava, maanläheinen kirjoitus! Etenkin kun moni sisustusblogi keskittyy edelleen kuluttamiseen ja jatkuvaan kodin sisustuksen ja kalusteiden uusimiseen. Tuo biletoppien hautausmaa osui ja upposi… Siellä ne minunkin nuoruuden palkat ovat :/

    • Kiitos paljon, ihanasti sanottu! Maanläheisyys on minulle tärkeää ihan kaikessa. Vaikka itsekin myönnän täysin nauttivani kauniista tavaroista ja ihanista ostoksista, niin ei elämä pelkästään sitä voi olla. En itsekään lainkaan samaistu sellaisiin blogeihin, joissa käydään luksusliikkeissä samaan viikkotahtiin kuin ruokakaupassa. Siksi toivonkin tuovani erilaista näkökulmaa siihen, miten hyvää elämää voi rakentaa myös saavutettavalla tulotasolla. Auts! Meidän biletoppien hautausmaa on iso hautausmaa se. Toisaalta vaikka kadun sitä, etten laittanut niihin aikoihin edes pientä automaattista tilisiirtoa säästöön, hauskoja aikoja en kadu. Yritän ajatella, että taloutensa olisi voinut hoitaa nuorena vielä paljon huonomminkin, ja että kaikessa myöhään on parempi kuin ei milloinkaan. :)

  8. Kahden ja kolmen kympin välissä matkustelin niin paljon ja vietin pitkiä aikoja kaukomailla, että niillä rahoilla olisi kustantanut yhden suomalaislapsen elämän. Olkoon se sitten minun ”biletoppien hautausmaa”, vaikka en todellakaan tekisi nyt mitään toisin. Opiskelin samalla itselleni korkeakoulututkinnon, jonka aikana tietysti hyödynsin ulkomaanvaihtomahdollisuuden Australiassa. Nyt olen 36-vuotias ja matkustan edelleen paljon, mutta maksan myös asuntolainaa. Näitä asioita teen siis yhdessä mieheni kanssa. ”Ensimmäisen lapsen rahat” tuhlasin sinkkuvuosina matkustamiseen ja sen ”toisen lapsen rahat” olemme laittamassa sijoitusasuntoon.

    • Kiitos kommentista! Sehän se ero onkin, että elämyksiä ja muistoja ei koskaan kadu, turhia ostoksia kyllä. Minäkään en vaihtaisi yhtäkään reissua pois, enkä toisaalta yhtäkään hauskaa iltaa niissä aavistuksen turhissa biletopeissa. ;) Esimerkiksi vaihtovuosi Australiassa on sellainen once in a lifetime -mahdollisuus, ettei sen arvoa voi mitata rahassa. Hyvin harvojen elämysten ja kokemusta arvoa itse asiassa voi. Nauttikaa täysillä matkustamisesta ja sijoitusasunnosta, kun siihen on mahdollisuus. Eläisin varmasti hyvin samalla lailla kuin tekin, jos ei meillä olisi lasta. :)

    • Kiitos itsellesi inspiraatiosta ja hyvistä keskusteluista! Päädyin yhdistämään aiheen yleiseen rahapostaukseen, vaikka kolumnista itsestään olisi voinut kirjoittaa kokonaisen postauksen. Mutta palataan näihin kaikkiin aiheisiin mieluusti vielä myöhemminkin puolin ja toisin, ovat niin kiinnostavia teemoja. :)

Trackbacks

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue