Ajattelen siis sisustan

Kaupallinen yhteistyö, IKEA ja Asennemedia

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Kuten tiedätte, minusta on paljon hauskempi pöyhiä ajatuksia kuin sohvatyynyjä. Vähän niin kuin ajattelen, siis sisustan. Kotini ei ole rakentunut sattumalta sellaiseksi kuin on, vaan olen tietoisesti miettinyt sen tyyliä ja tarkoitusta. Siksi otin todella innoissani vastaan IKEA-blogihaasteen, jonka tarkoituksena on pohtia omaa tyyliä #olensisustaja-henkeen.

Ennen kuin pääsen kysymysten kimppuun, kerron tärkeät tiedotukset. Huomasitteko jo, että uusi IKEA-kuvasto on ilmestynyt? Omasta mielestäni se on todella inspiroiva ja hyvä esimerkki siitä, miten täysin erilaisia tiloja ja tunnelmia valikoiman 9500 tuotteella voi luoda sen muka tyypillisen katalogikodin sijaan. Toinen, vähintään yhtä tärkeä uutinen on, että IKEA myy nyt myös vegehodareita. Pääsin maistamaan niitä ensimmäisten joukossa pressitilaisuudessa ja maku oli erinomainen. Nakin tilalla on ikään kuin nakinmuotoinen kasvispihvi tai -pulla. Pitääkin keksiä servetistä asiaa, jotta pääsee pian syömään hodareita uudestaan. Sitten kysymyksiin!

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?

Se, että kotini on yleisilmeeltään rauhallinen ja neutraalinvärinen kertoo siitä, että olen ihmisenä harmonianhakuinen. Vältän liikoja ärsykkeitä ja konflikteja. Modernin selkeät linjat, valkoinen pohja ja järjestelmälliset kaapit kertovat niin ikään tarpeesta harmoniaan: välillä tuntuu, että pääni on juuri niin järjestyksessä kuin kotini on.

Toisaalta tyylissäni näkyy vahvasti myös klassisuus, kaipuu perinteisiin ja pysyvyyteen. Pinnalla oleva kodin jatkuva päivittäminen vain trendien mukaiseksi tai toista some-tiliä paremmaksi tekee oloni levottomaksi. Kotimme pehmeistä tekstiileistä ja kynttilänvalosta tuleva kodikkuus kertonee empatiasta: haluan, että koti on lämminhenkinen pesä, jossa ihmisillä on hyvä olla silloinkin, kun maailma koettelee.

Toisaalta kotini tyyli kertoo myös rentoudesta, suurpiirteydestä ja mukavuudenhalusta: en ole sisustajana ollenkaan niin ehdoton, ettenkö voisi helpottaa lapsi- ja koiraperhe-elämää laminaatilla tai oikaista joskus kestokukilla. Ja onhan minulla Monica-kaappikin.

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?

Olisiko se mittatilauksena tilattu abstrakti taulu, koska se on uniikki, eikä samanlaista ole toista.

Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?

Ei ole sellaista sisustusesinettä. Itse en juurikaan kanna muistoja mukana esineiden muodossa, vaan enemmänkin ajatuksissa ja valokuvina. Valokuvia rakastan ja olen suvustamme se, joka ensimmäiseksi rientää pelastamaan karsiutumisuhassa olevat kuvat. Eikä minulla myöskään ole itse ostamaa sisustusesinettä, jota en olisi esitellyt julkisesti. Ei-enää tyylini mukaiset sisustusesineet olen laittanut kiertoon.

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?

Sisustustrendit vaikuttavat hyvin vähän. Jos kotimme kanssa pelaa sisustustrendibingoa, ei saa yhtäkään raksia: ei pastellisävyjä, ei pyöreitä muotoja, ei viherkasveja, ei 90-luvun kaaria, ei terrazzo-pintaa, ei mitään. No marmoria meillä on, mutta sen lasken enemmän klassikoksi kuin trendiksi.

Muiden mielipiteet vaikuttavat ehkä alitajuntaisesti. Päätäksentekohetkellä saatan miettiä, mitä joku, jonka sisustustyylistä pidän, tekisi vastaavassa tilanteessa. Some-sisustajana saan tietysti omanlaistani palautetta muiden mielipiteistä tykkäysten kautta. En anna kuitenkaan sille liikaa arvoa mittarina. Tiedän, että muut voisivat pitää kotiamme houkuttelevampana, jos stailaisin someen laitettavat sisustuskuvat täyteen kaikenlaista kausivaloa, mutta en sitä tee, koska se ei tunnu luonnolliselta eikä omalta. Tähän suhtautumiseen auttaa varmasti elämänkokemus ja ikä.

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?

Melkein päinvastoin. Sanoisin, että olen jättänyt sellaisia juttuja ostamatta, jotka ovat liian trendikkäitä ja ”nähtyjä”. Toki mikään itseisarvo uniikki sisustaminen ei minulle ole. Esimerkiksi kotini ruokapöydän tuolit on se kaikista yleisin sisustusklisee, mutta halusin tuolit silti, kun olin niistä 15 vuotta haaveillut.

Se, että jokin sopii Insta-feedini, on itse asiassa minulle erinomainen merkki: jos se sopii feediin, se sopii kotiin, eikä varmastikaan ole virheostos. Kuten sanottu, en ylipäätään rönsyile tyylini ulkopuolelle tai saa yhtäkkiä päähäni ajatusta vaikka värikkäästä trendikkäästä sisustusesineestä. Makuni on niin rajattu ja tarkka, että kaikki menee samaan modernin klassiseen ja neutraalinväriseen tyyliin ja feediin. Näin ei suinkaan ole ollut aina, vaan olen joutunut etsimään tyyliäni ja oppimaan virheistäni.

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?

En pelkästään siksi. Meillä olisi kaikki samat valinnat ilman yhtäkään ulkopuolelle jaettua some-kuvaa. Se onkin minusta aina paras mittari kysyä status- ja muidenkin tuotteiden kohdalla: ostaisinko tämän, vaikka kukaan muu ei sitä näkisi? Tietynlaiset ostokset saatan kyllä perustella ammatillani. Jos vaikka mieleni tekee uutta tuoksukynttilää, ostan sen herkemmin, koska tiedän siitä olevan iloa myös kuvissa. Silti ensimmäinen motiivi lähtee aina sisältä haluta kynttilä itselle omaksi iloksi.

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?

Ammattini puolesta minulla on kaikki edellytykset kokea painetta: onhan se ollut pitkään kirjoittamaton sääntö, että sisustusblogikodin pitäisi uudistua koko ajan. Siksi olen kai hieman sisustusblogikategoriasta vieraantunutkin ja keskittynyt kirjoittamaan enemmän muusta elämästä ja asumisesta kotona. Ilahduttavaa kyllä, koen, että lukijani ovat hyväksyneet tämän erilaisen lähestymistavan, ehkä saaneet siitä kaivattua sielunrauhaa itsekin. Minulle tuntuu aivan absurdilta, että hankkisin uuden sohvan vain saadakseni uutta kuvamateriaalia, mutta sitä ihan todella alalla tapahtuu. Kukkien ostamiseen kuvaukset antavat ihanan (teko)syyn.

Homevialaura, sisustus, IKEA, blogihaaste, #olensisustaja

Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Oikeastaan vain ympäriinsä lojuvat tavarat: kuivumassa olevat pyykit, värikkäät lelut, keittiöntasolle kertyvät kasat ja sen sellaiset. Kaikki kodin kulmat kodissani olen näyttänyt, sellaisetkin, jotka eivät välttämättä ole omia suosikkeja. Vaatehuoneisiin on tosin vielä kurkkaamatta: meidän makuuhuoneesta avautuva vaatehuone on kyllä siisti ja värijärjestyksessä, tyttären huoneesta avautuva taas se surullisen kuuluisa Monica-kaappi. Sen näytän sitten, kun olen saanut itseäni niskasta kiinni. Pakko on paras muusa, voidaan taas todeta, sillä ilman erästä syyskuista deadlinea järjestelisin kaappia varmasti vielä vuoden päästä mañana mañana.

Haluan haastaa mukaan viisi kollegaa, mutta totta kai haasteeseen saa tarttua kuka vain: Modernisti kodikas Kerttu, Inspired by love Sanna, Esmeralda’s Essi, At Maria’s Maria ja Valkoinen Harmaja Suvi. Olisi ihana kuulla mahdollisimman monen ajatuksia omasta tyylistä ja sen löytämisestä!

Comments

  1. Jos joku kysyisi minulta, mikä nyt on sisustuksessa muotia, vastaukseni olisi varmaan tasoa öö-öö. En juurikaan seuraa sisustustrendejä eikä makuni ole vuosikymmenien kuluessa (niin voi varmaan sanoa, kun on muuttanut lapsuudenkodista pois jo lähes 25 vuotta sitten) juurikaan muuttunut. Pidän eniten 50-luvun esineistä ja myös vanhemmasta antiikista ja tietyistä väreistä piittaamatta siitä, onko jokin väri tai tyyli muodissa vai ei. Esimerkiksi kasveja minulla on ollut aina, vanhin kasvini on pikkutyttönä isoäidiltäni saamani kasvin jälkeläinen. Sen verran seurasin trendejä, että ostin pienen kilpipiilean parilla eurolla, ollessani pikkutyttö kummitädilläni näet oli sellainen ja se oli mielestäni jo silloin hauska kasvi. Jotkut esineet ovat minulle hyvin erityisiä enkä luopuisi niistä. Tähän liittyy myös se, mitä ehkä emme tule ajatelleeksi: kamerat eivät olleet vielä muutama vuosikymmen sitten niin tavallisia kuin nyt, ja omassa lapsuudenkodissani ei ollut kameraa, ei liioin isäni lapsuudenkodissa, ja niinpä esimerkiksi isäni isästä ei ole olemassa ainuttakaan valokuvaa muistona, mutta hänen tekemänsä pöytä on jäljellä. Lisäksi minulla on tuoli, jossa isoäitini istuu hääkuvassaan. Samalla se on ainoa esine, joka hänen lapsuudenkodistaan on yhä olemassa. Minulla on myös käytössä vanhoja perittyjä astioita, joita myös lapseni pitää erityisinä. Niitä käytettäessä hän mielellään kuuntelee juttuja astioiden entisistä omistajista ja aterioista, joita astioista on nautittu. Tuollaiset esineet tarinoineen tuovat mielestäni sisustukseen kerroksellisuutta ja eloa, mitä itse rakastan. Minä olen se, joka pelastaa hävitysuhan alaiset kirjat, kupit ja valokuvat.

    • Heh, ymmärrän hyvin! Itse taas seuraan kyllä ammattini puolesta paljonkin trendejä, mutta tartun ani harvaan. Se on kuitenkin hyvin tervettä sekin, ettei edes altista itseään hetken muotivillityksille, vaan pysyy vakaasti omassa tyylissä. Itse arvostan sitä paljon enemmän kuin tyylistä toiseen poikkoilemista. Minusta on upeaa, jos ihmisellä on oma selkeä ja tunnistettava signature style. Kerroksellisuutta ja eloa historia nimenomaan tuo. Arvostan todella paljon sitä, miten kauniisti vaalit antiikkia ja muistoja, ja vielä opetat lapsesi arvostamaan samaa.

  2. Moi! Tämä oman tyylin ajatus oli minusta Ikean kuvastolanseerauksen mielenkiintoisin pointti. Kirjoittelin siitä vähän toisesta näkökulmasta blogiin jo aiemmin, jos haluat käydä lukemassa.

    • Moi Aino! Kiitos kommentista! Minua harmitti, kun pääsin vain käymään kuvastolanseerauksessa ilman, että ehdin kuulla ohjelmaa, mutta sellainen käsitys minulle jäi, että taperilla oli varsin kiinnostavia teemoja ja pointteja, niin kuin IKEA on muutenkin viime aikoina esille tuonut.

      Kävin lukemassa hyvän kirjoituksesi. Kiitos kun vinkkasit, sillä minusta tuollaiset teemat ovat nimenomaan tässä harrastamisessa kiinnostavimpia! Varmasti kukaan meistä sisustusharrastajista ei ole immuuni ulkopuolisille vaikutteille, mutta jotenkin minusta tuntuu, että esimerkiksi blogikodit ovat alkaneet erkaantua yhä enemmän omiksi kokonaisuuksikseen. Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että blogikoti-sanalla on alentava vivahde. Vaikka kodeissa toistusi samoja tuotteita, niin kokonaisuus on kaikilla yhä enemmän oman näköinen. Jos mietitään vaikka yhtä blogimattoa, VM-Carpetin Hattaraa, joka meilläkin on, niin matto ei ollenkaan saa koteja näyttämään samanlaisilta: meillä se on klassisessa kodissa, toisessa taas minimalistisessa, kolmannessa skandinaavisessa ja niin edelleen.

      Toisaalta karvani nousevat aina pystyyn siitä, kun pitää erikseen alleviivata, mikä on out. Kokovalkoisuus on julistettu jo kauan aikaa sitten pásseksi, nyt Hesarin Habitare-analyysissä kyytiä saivat muovikalusteet. Saa kyllä olla ihan hyvä sisustajan itsetunto, että täällä lattioistaan ja seinistään valkoisessa kodissa Kartellien muovituolien keskellä pysyy kasassa. :D Siinä mielessä koen somen ja aktiivisissa sisustusharrastuspiireissä olemisen paitsi inspiroivaksi myös myrkylliseksi: jonkun lähteen mukaan sisustat aina “väärin”, olet aina askeleen jäljessä siitä, missä pitäisi olla. Siksi tämä on niin tärkeä aihe keskustella, sillä eihän se yksinkertaisesti ole taloudellisesti eikä ekologisesti kestävää, että jokaisen koti olisi koko ajan viimeisen muodin mukainen. Kiitos vielä inspiraatiosta, innostuin näemmä vastaamaan sinulle vähän pidemmän pätkän. :)

  3. Mun sisustustyyliä kuvaa ehkä sanat joustava ja boheemi. Olen vahvasti käytännönläheinen, joten se, että jos joku ei ulkoisesti sovi tyyliin, on vaarassa joutua jyrätyksi, jos johonkin ongelmaan löytyy kätevästi toiminnallinen ratkaisu. Tyylini seikkailee yksinkertaisen ja selkeän, modernin ja vanhan välillä. Aarteitani ovat mm. isotädin vanha 40-luvun villamatto ja isoisän huutokaupasta 30-luvulla ostamat tuolit, jotka elävät sulassa sovussa 70-luvun sohvan ja tuoreen Ikean kanssa. Pidän kirjoista ja kasveista, koriste-esineitä meillä ei oikeastaan ole. Rakkain kasvini on limoviikuna, jonka ostimme tupaantuliaislahjarahalla ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Sisustus on syntynyt ajautumisperiaatteella, mutta nyt vanhennuttuani en hyväksy sentään ihan kaikkea (eikä uutta voisi tullakaan ellei vanhasta luovu) vaan olen päättänyt, että se mitä rahalla ostan, olkoon aidosti mieleistä.

    • Hyvä analyysi! Vaikka se ei ole itseisarvo laittaa omaa kotia mihinkään muottiin, minusta tyylin sanoiksi pukeminen, siis punaisen langan löytäminen, auttaa valintojen tekemisessä todella paljon. Kuulostaa siltä, että sinulla on ihanan persoonallinen ja kerroksellinen koti. Erityisesti, kun kyse ei ole enää opiskeluaikojen ensimmäisestä kodista, saakin minusta olla tarkka. Mitään ihan kivaa väliaikaisratkaisua ei kannata ehdoin tahdoin kelpuuttaa, vaan pyrkiä suosimaan tuotteita, joita aidosti rakastaa. Minusta se onkin nykyajan pahin vitsaus, että emme kiinny tavaraan. Jos kiintyisimme, emme tarvitsisi niin paljoa uutta koko ajan. Kiitos kivasta kommentista Anna ja yhteiset pahoittelut täsäs samalla kaikille, että en ole sairastelultani päässyt aikaisemmin vastaamaan!

  4. Hyviä pointteja sinulla taas tekstissä. Olen samaa mieltä kanssasi, että ei todellakaan tarvitse koko ajan ostaa uutta ja uudistaa sisustusta (tai muuta tyyliään), jotta saa uutta materiaalia blogiin tms. Sinun lähestymistapa on ihan loistava. Se on yksi syy miksi olen jo vuosia seurannut blogiasi. Sinulla on hyvä ja toimiva tyyli (sisustus -ja vaatetyyli) ja on kiva nähdä sesonkien vaihtuessa, että miten tuot esim joulua, kesää jne siihen omaan tyyliin hillitysti.

    On jotenkin jopa outoa lukea sisustusblogeja, joissa esim. huonekalut vaihtuu aina puolen vuoden välein. Sohvatyynyt vielä ymmärrän, niitä tulee itsekin vaihdeltua. Mutta se, että niitä aluksi niin hehkutettuja ja ihania isompia hankintoja vaihdetaan heti “uusiin ja parempiin”, niin en aina ihan ymmärrä.. Ja usein loppupelissä ne uudet hankinnat eivät edes eroa kovinkaan siitä alkuperäisestä.

    • Kaunis kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi! Olen niin kiitollinen teistä fiksuista lukijoista, joille saan aidosti kirjoittaa omien arvojeni mukaista blogia.

      Ja jotta ei tulisi liian kaunisteltu kuva, minulla on totta kai myös omat heikot hetkeni. Nyt, kun olen sairastanut yksin kotona 1,5 viikkoa ja viettänyt aivan liian paljon aikaa somessa surffaten, olen keksinyt tuhat asiaa, mikä meillä muka tökkii ja mikä niillä kuuluisilla kaikilla muilla muka on paremmin. Tällainen vertailu on todella myrkyllistä, koska totta kai somessa on jollain koko ajan jotain uutta, eikä tosiaan vain sohvatyynyä tai tuikkukippoa, vaan huonekalua toisensa jälkeen, miksei kokonaan uusi asuntojakin. Onneksi siinä kohtaa kuitenkin järki astu kuvioihin: valitsen koska tahansa käyttää rahaa ennemmin perheeseen, säästämiseen ja sijoittamiseen kuin sairaalloiseen uudistamiseen. Sitten joskus seuraavan kodin myötä on taas ihana maltillisesti uudistaa, mutta siihen asti mennään tällä kokonaisuudella ja vain pienillä muutoksilla ja sesonkipäivityksillä. Joulu on kyllä ihana aika luoda kotiin ihan oma tunnelmansa. :) Kiitos vielä kovasti, että piristit päivääni ja että luet blogiani! <3

Trackbacks

  1. […] Homevialaura haastoi minut jo aiemmin syksyllä pohtimaan omaa sisustustyyliä #olensisustaja -haasteella. Teksti on ollut työn alla pidempään ja tässä ajatuksiani sisustustyylistäni ja minusta sisustajana. Tämä haaste tulikin sopivaan saumaan, sillä olen tässä syksyn aikana pohtinut paljon omaa sisustustyyliäni. Kiitos Lauralle haasteesta! […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue