Rapujuhlat Homevialauran tapaan

Kaupallinen yhteistyö, Two Oceans ja Asennemedia

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Olen tosi pitkään odottanut, että pääsen rapujuhlien kimppuun. Että pääsen ensinnäkin järjestämään kivan illan ja vielä jakamaan sen kanssanne. Nimittäin rapujuhlista voi tehdä omannäköiset, vaikka kyseessä perinteinen instituutio onkin.

En tiedä, olenko koskaan nähnyt rapujuhlia, joissa ei olisi punaisia somisteita. Itse halusin lähestyä asiaa päinvastaisesta näkökulmasta: antaa ravuille kunnian olla juhlien ainoa punainen keskipiste.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Usein rapujuhlista ensimmäisenä mieleen tulee juuri punaisensävyinen ja helangårinkuuloinen Skandinavia. Omat mielikuvani taas laukkasivat valtamerille valkoisiin koralleihin, rantahiekan beigeen ja meren siniseen.

Olen jostain syystä hyvin mieltynyt piirrettyihin äyriäisiin, niitä on meillä keittiössä taulunakin. Voitte siis kuvitella onneni, kun löysin näin omantyyliset valko-beiget rapulautasliinat ja vielä myöhemmin niille korallinnäköiset servettirenkaat kaveriksi.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus, Two Oceans

Antoivatpa rapujuhlat myös ihanan syyn kaivaa kattauslautaset kaapista. Terästä valitsin lisäksi tarjoiluastioihin: ravut pääsivät kerrosvadille, alkusuupalat tarjoilulusikoille ja ravun perkeille varasin teräksisen coolerin. Ja jos ihmettelette pöydän pieniä pisteitä, ne eivät ole konfetteja, vaan niin tiheään tahtiin puista lentäneitä en tiedä mitä, ettei niitä vastaan voinut taistella.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Molemmissa kimpuissa, sekä itse hankkimassani että ajatuksia lukeneen tuliaistentuojan kimpussa, oli valkoisia kukkia ja rapujuhliin sopivasti kaikenlaisia tillimäisiä haituvia.

Lisäksi varasin pöytään paksuja laadukkaita kertatäyttölautasliinoja käsille ja kaulureiksi, samoin käsille vielä pieniä kosteita pyyherullia, valkoisia kaikki.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Alkusuupalana tarjosin tarjoilusikoilta siikacevicheä, johon tuli graavisiikaa, punasipulia, valkosipulia, limenmehua, korianteria, mustapippuria, suolaa ja sokeria. Cocktail-laseista tarjoiltuihin alkusalaatteihin laitoin majoneesissa pyöriteltyjä salaatinlehtiä, sitruunassa, suolassa ja pippurissa maustettua avokadoa, suikaleeksi leikattua avomaakurkkua, Västerbottens-juustoa, kevätsipulia, herneenversoa ja oman maan yrteistä tehtyä yrttiöljyä.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Lisäksi valmistin tahnaksi lohiskagenia savulohesta, tillistä, kevätsipulista, majoneesista, ranskankermasta, dijonsinapista, suolasta, pippurista ja sitruunasta.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Sitten päästäänkin asian ytimeen, rapuihin. Kuulutteko te rapuja voin vai majoneesin kanssa syövään joukkoon?

Itse syön rapuleipäni aina tilillä, sitruunalla – ja majoneesilla. Nyt tarvitsen taas viisauttanne, mutta eikö se niin ole, että voi on enemmän suomalainen tapa, kun taas majoneesi ruotsalainen? Tarjolle laitoin toki molempia.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus, Two Oceans

Juomana nautimme kylmää Two Oceans Sauvignon Blancia. Kuivana, raikkaana ja hedelmäisenä valkoviini sopii mainiosti äyriäisten- ja kalantäyteiseen rapupöytään, samoin Vuoden viinit -kilpailun menestyjää suositellaan seurusteluviiniksi sekä kanan ja salaattien kanssa.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus, Two Oceans

Loppuillasta siirryimme keskitäyteläiseen Two Oceans Shiraz -punaviiniin kädenojennuksena lähestyvälle syksylle – kohtahan se nimittäin on viininpäiväntasaus. Marjainen ja mausteinen, niin ikään palkittu viini on miellyttävä ja helppo mihin vain syksyn juhliin ja buffeepöytiin. Molempia viinejä saa kolmen litran hanapakkauksena. Two Oceans on saanut nimensä kotiseudultaan: Etelä-Afrikasta, jossa Intian ja Atlantin valtamerten raikkaat tuulet kohtaavat, joten minä ja viini olimme mielikuviemme kanssa hyvin samoilla aaltopituuksilla.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Snapsien perään tässä seurueessa ei ollut kukaan, mutta kivennäisveden halusin tarjota drinkkimäisesti: huurteisista siroista laseista jääpalojen, sitruunalohkon ja sitruunamelissalehtien kanssa. Jälkiruoaksi oli punainen, illan ainoa toinen rapuväriteemanmukainen, marjamoussekakku – konditorian, saanen tarkentaa, sillä emännöintitaitoni loppuvat viimeistään jälkiruoan kohdalla.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Täytyykin myöntää, että minulla on vielä hieman harjaantumista juhlien järjestämisessä. En stressaa turhia enkä varsinkaan pyri täydellisyyteen, vaan menen mieluusti sieltä, mistä aita on, jos ei matalin, niin matalahko. Nytkään en tehnyt paljoa mitään, sillä ravut ja kakku olivat valmiina ja alkupalat vaativat pelkästään raaka-aineiden sekoittelun, mutta silti olin pää pyörällä kauppalistojen, muistettavien ja miltei täysin kesken loppuneen jääkaappitilan kanssa. Miten suburbian kotirouvat saavat kaiken entertainingin näyttämään niin helpolta?

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

Joka kerta järjestely on kuitenkin vaivan väärti – vieraiden takia tietenkin. Sain pöydän ääreen parhaan tätikerhon: Ullan, Noora K:n ja Noora H:n. Tätikerholla laitetaan järjestykseen kaikki lukusuosituksista sisustuspulmiin ja ihmissuhteista uran kehittämiseen.

Homevialaura, rapujuhlat, kattaus

En hahmota, kuinka paljon teillä saattaa olla ikävä Noora & Noora -blogia, kun itse saan olla Noorien kanssa linjoilla päivittäin. Mutta jos ja kun on, Noorilla on nykyään Facebookissa tosi kiva ryhmä, jossa niin ikään vaihdetaan vinkkejä kaikesta mahdollisesta parhaasta t-paidasta Tukholman ravintolasuosituksiin. Noora & Noora -Facebook-ryhmään ei muuta vaatimusta ole kuin koko nimellä ja tunnistettavalla kuvalla oleva profiili – ja mahdollisesti pistokoe Ruotsin-kuninkaallisista.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskeva kommentointi on kielletty, mutta muu keskustelu on tavalliseen tapaan tervetullutta.

Comments

  1. Ihana kattaus ja näyttää niin herkulliselta! Nuo “konfetit” ovat koivun siemeniä, joita vastaan taistelu on tosiaan välillä turhauttavaa. Samaa olen itse pohtinut, miten toiset saa juhlien järjestämisen näyttämään niin helpolta, mutta helppous tulee varmaan vasta sitten kun niitä on järjestänyt riittävästi ja hommaan on vahvat rutiinit. Itsellä noita rutiineja ei ehdi koskaan tulla, kun parien patiopirskeiden jälkeen olen niin rättikatkipoikki, etten niitä vähään aikaan järjestele.

    • Kiitos paljon Riikka! Toiselta fiksulta jo opinkin. :D En olisi ikinä uskonut, että ne ovat koivun siemeniä, kun pihapiiristämme leikattiin juuri ainoa koivu, mutta ilmeisesti ne leijailevat kaukaakin. Sepä se! Kai juhlien järjestämisen sujuvuudessa on kyse rutiineista niin kuin monessa muussakin asiassa. Olen vähän samanlainen, ettei rutiineja ehdi kertyä, sillä juhlia järjestän suhteellisen harvoin. Muuten meillä kyllä käy ystäviä kahvilla ja lounaalla, mutta se on jotenkin ihan eri asia kuin järjestää koko illan tarjoilut isommalle porukalle. No yhteen asiaan olen sentään kehittänyt kesärutiinin: lapsiperheen hampurilaispöytään! Kaikki meillä tänä kesänä kylässä käyneet lapsiperheet saivat grillistä hampurilaisia. Ruoka ei juuri muuta kuin pilkkomista vaadi, mutta kun kaikki laittaa kivasti esille ja tekee itse edes jonkun extran, kuten oman maan yrteistä yrttiöljyn, pöydästä tulee oikein kelpo kaiken ikäisille ilman stressiä ja jälkiväsymystä. ;)

  2. Niin kauniin näköistä taas kerran! Olen itsekin samanlainen emäntä silloin kun harvoin juhlia järjestän, etten halua ottaa liikaa stressiä varsinkaan tarjoiluista. Jos pingotan ja väsytän itseni äärimmilleen, aitoa juhlamieltä ei taatusti löydy, ja millainen emäntä silloin olisin?

    (Vieläkin tosin naurattaa kun ravunperkeet muuttuivat pikaisesti luettuna ravunperkeleiksi 😂 Hieman ehdin jo säpsähtää että onpas blogin kirjoitustyyli muuttunut kunnes luin lauseen rauhassa uudelleen.)

    • Sama juttu, luin monta kertaa että ravun perkeleille oli varattu cooleri… 😂 Mutta kyllähän sekin olisi lopulta ollut ihan loogista..

      • Kaunis kiitos! Kuolen nauruun, kun mietin teitä lukemassa ravunperkeleitä, että kylläpä nyt on juhlanjärjestäjällä jotain patoutumia saksiniekkoja kohtaan ja muutenkin kieli räväköitynyt. Onneksi huomasitte. :D :D Se on juuri näin! Sitä paitsi vieraanakin on vähän inhottava olla juhlissa, joissa emäntä tai isäntä stressaa liikaa. Silloin tulee sellainen olo, että kokoontuminen on enemmän hampaat irvessä -suorittamista kuin kivaa yhdessäoloa.

  3. Tämän postauksen kanssa kävi samoin, kuin ruokalehtien kanssa. Metron lattialle taisi jälkeeni kuolalammikko. Ymmärrän meidän poismenneitä bernhardilaisia paljon paremmin tällä hetkellä.

    Ihana kattaus. Ehdottomasti pitää kuunnella itseään ja omaa tyyliään.

    Minä palaan tästä takaisin cv:n ja avoimien työpaikkojen pariin. Mammaloman jälkeen puhaltaa uudet tuulet.

    • Ihana, jos ruokahalut heräsivät! Niin täälläkin, uudestaan, kun tämä rapupöytä on enää muisto vain. :D Vielä sitä kyllä ehtisi viettää toisenkin rapuillan. Hienoa, sitten ei muuta kuin paljon onnea matkaan! Kiinnostavaa kuulla, mihin tiesi sitten vie.

  4. Ihanan näköiset rapujuhlat ja vaalea teema toimii loistavasti antamalla punaisille ravuille näyttämö! Ja tätä postausta lukiessa tuli kyllä nälkä, varsinkin kun luin mitä olit valmistanut alkunaposteluita! Täytyy myöntää että vaikka rapujuhlat on kiva idea juhlille, minulla menee aina hermo niiden rapujen perkamisen suhteen ja kuinka pieni määrä syötävää niistä tulee. Niitä täytyy perkaa niin monta ennenkuin saa tarpeeksi ruokaa :D

    Rakastan järjestää erilaisia juhlia ja illanistujaisia. Stressin vältän sillä että valmistelen kaiken mahdollisen etukäteen enkä edes yritä tehdä kaikkea itse vaan yritän valmistaa helppoja ruokia/naposteltavia tai vaihtoehtoisesti ruokia jotka voi laittaa vaan suoraan pöytään!

    • Kiitos Laura! Tämä selvästi jakaa ihmiset, puhuimme siitä rapujuhlissakin. Osa ravunystävistä ei jaksaisi näpertää ollenkaan, osalle taas se näpertäminen ja slow eating on se juttu. Kuulun itse jälkimmäisiin, mutta ymmärrän täysin teitä toisenlaisia. :D Jossain oli kiva vinkki, että pitää rapujuhlat ihan perinteiseen tapaan, mutta että ravut eivät olekaan rapurapuja, vaan esimerkiksi purkillinen jokiravunpyrstöjä liemessä, jolloin näpertelyvaiheen voi jättää väliin, mutta saada muuten saman kokemuksen tillileipineen. Sen takia muuten rapujuhlissa on ihan pakko olla alkuruoka tai alkuruokia, että kuolemannälkäisenä ei saksiniekkoja näperrä susikaan. :D

      Ihana periaate! Olen samoilla linjoilla. Silti tosin saan jo niistä pienistä naposteltavista vähän päänvaivaa, kun mietin määriä ja erikoisruokavalioita, mutta tarvitsen selvästi vain lisää harjoitusta. ;) Esimerkiksi jouluna (sanoinko juuri jouluna?) on tosi kiva järjestää glögi-illanistujaisia, kun naposteltavat taipuvat niin moneen: juustotarjottimella ja cocktail-paloilla pärjää jo tosi pitkälle!

  5. En ole koskaan törmännyt ruotsalaisissa rapujuhlissa majoneesiin, katkarapujen kaverina sitä kyllä tarjoillaan Ruotsissa mielestäni aina. Ja kun nyt mietin, en muista kenenkään ruotsalaisen tutun edes maininneen, että sitä olisi tarjonnut sitä rapujuhlissa, vaikka melkein jokaisessa ruotsalaisessa ruokalehdessä on mielestäni majoneesiresepti rapukaudella. Eli varmaan vaihtelee paljon, miten yleistä se on. Etelä-Euroopassa taas majoneesi on ainakin omassa ystäväpiirissäni yleinen äyriäisten, mustekalan ym. kylkiäinen, vaikka kuulemma vanhempi sukupolvi tyrmää tavan :-).

    Meillä rapujuhlat kesäpaikalla ovat olleet jokasyksyinen perinne siitä asti, kun olin pieni, ja nykyisin keitän paikalliselta kalastajalta ostetut tuoreet ravutkin itse. Niiden keittäminen puuhellalla hämärässä elokuun illassa on olennainen osa juhlaan valmistautumista :-). Menemme perinteisellä punaruutuisella väriteemalla (meillä on vanhat kankaiset rapukaulurit) ja astiastona on vanhaa mustaa Kiltaa, ja jos sää sallii, syömme kuistilla kynttilänvalossa. Syntymäpäiväni osuu elokuulle, joten rapujuhlat ovat samalla syntymäpäiväjuhlani, ja samalla ne aloittavat jäähyväiset kesälle. Ravut ovat kyllä kevään ensimmäisten parsojen ja nokkosten, kesän ensimmäisten omien tomaattien ja marjojen sekä syksyn ensimmäisten sienien ohella minulle se vuoden odotetuin ateria!

    • Onpa kiinnostavaa kuulla, että et ole törmännyt! Mistäköhän olen väitteen keksinyt. Se voi toki juontaa juurensa vain siitä, että ruotsalaiset syövät paljon majoneesiä katkisten kanssa. Niin tai näin, majoneesi on aina oikein. ;)

      Aivan ihana perinne! Tosi kiva, että sama tunnelmallinen ja herkullinen traditio toistuu vuodesta toiseen ja juhlistaa vieläpä synttäreitäkin. En lainkaan ihmettele, että on vuoden odotetuin ateria! Ravut ruokana ovat niin taivaallisia, mutta ennen kaikkea kyse on koko rituaalista, mikä perinteeseen liittyy. Erityisen ihanaa on, että saat ostettua ravut suoraan kalastajalta. Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen lapsuusmuisto, jossa ravustimme yöllä mummuni mökillä. Se on elämys, jonka toivoisin joskus pystyväni tarjoamaan tyttärelle.

  6. Ihana idea että, ainoa punainen on ravuissa. Kattaus on muutenkin kyllä klassisen kaunis, alkoi ihan juhlien järjestys kuume nousemaan! (Vaikka juuri eilen vannoin etten hetkeen järjestä yhtään juhlaa..:D)

    • Kiitos paljon Pauliina! Heh, vannomatta paras vai miten se meni. Vielä ehtii hyvin järjestää rapujuhlat, edes pienimuotoiset. ;)

  7. En ole koskaan ollut rapujuhlissa joten äänestän voi/majoneesikysymyksessä tyhjää. Samoin ei ole käsitystä siitä, mikä on The Oikea Kattaus, mutta voisi sanoa että kattaus on tekijänsä näköinen ja ainakin nostaa herkut pääosiin.

    Mulle kans juhlien järjestäminen on kovaa hommaa, mutta silti kova bileidenjärjestämiskuume just nyt pinnassa. Oltiin nimittäin ihanissa häissä viikonloppuna ja alkoi tehdä mieli rentoja (ja kosteita) kekkereitä hyvien tyyppien kesken. Sisäistä Bree Van De Campiani en oo vielä löytänyt.

    Joo, Nooraa ja Nooraa on kova ikävä. Niin kova, että harkitsin jo Faceen liittymistäkin sen takia.

    • Näyttää siltä, että voi-majoneesikysymys jää edelleenkin mysteeriksi. Pitääkö tässä vielä soluttautua ruotsalaisiin rapujuhliin. ;) Kiitos – sitten kattaus on tehnyt tehtävänsä!

      Oi vitsi, no kyllä! Häät ovat aina sellainen juhlien huipentuma, jossa kaikkiin yksitysikohtiin on kiinnitetty huomiota, niin en ihmettele, että järjestely- ja suunnitteluinto herää! Sitä paitsi, mikä nyt on parempaa kuin kutsua ystävät yhteen, joten syy kuin syy, niin kannustan tarttumaan mielitekoon. Bree Van De Campiin on täälläkin matkaa. :D

      Ymmärrän todellakin, että on! Siellä se ryhmä odottaa, jos päätät liittyä Facebookiin. :)

  8. Ai että, kylläpä näyttää herkulliselta! Tätikerho kuulostaa hyvältä. Vaikka tässä muutamat rapujuhlat on jo takana niin kyllä kolmannetkin rapujuhlat mahtuisi vielä syksyn kalenteriin, rakastan rapuja ja rapujuhlien tunnelmaa! Meillä on alkuaikoina yleensä ollut voita tillin lisäksi paahtoleivällä, nyt viime vuosina taas majoneesia. Tai molempia ;)

    • Kiitos Jessica, olikin kyllä herkullista! Vastaan itsekin nälissäni näihin kommentteihin, kun rapupöytä on enää muisto vain. :D Vaan oikeassa olet, vielähän tässä ehtisi rapuillanistujaisia pitää! Niissä on kyllä ihan oma tunnelmansa. Hauska kuulla, että kallistut kumpaankin – molemmat voi kyllä olla paras vaihtoehto. ;)

  9. En ole koskaan ollut rapujuhlissa enkä ole näitä maistanut muistaakseni. Luin kesällä että on tullut julki lukuisia tutkimuksia joidenka mukaan ravut tuntevat kipua elävältä keitettäessä ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys kehoittaa tainnuttamaan ravut ennen keittoa. Tästä on toivottu myös lakiuudistusta sillä elävältä keittäminen on joissakin maissa jo vissiin kiellettykin. Tämä saa mut säälimään näitä ihan hirveesti :( , mutta joskus täytyy rohjeta maistamaan jos ja kun tietää että ne on tainnutettu ennen valmistusta varmasti. Mikä saakin ajatukset jo laajemmalle, miettimään muiden lihatuotantoon tarkoitettujen eläimien kohtaloa ja tekisi mieli rueta yksinkertaisesti vegeksi. Valitettavasti pidän lihan mausta vain liikaa toisinaan. Olen harkinnut myös vain lähi lihan syömistä (metsästettyä, tuttujen maatilalta yms tai muusta vastaavasta )

    Tarkoitukseni oli aiheesta infota, ei saarnata. Samalla näköjään myös ajatus alkoi rönsyillä <3

    • Tuosta rapujen kivuntuntemiskysymyksestä on kahta koulukuntaa, toiset tutkijat ovat sitä mieltä, että shokki lamauttaa ravun kyvyn tuntea kipua ja kuolema on nopea. Harvalla on kotikeittiössä mitään mahdollisuuksia rapuja tainnuttaa, ja kun ihmiset ravustavat itse, valvontakin on erittäin haastavaa. Itse en käytännössä syö lihaa enää lainkaan (en nypi pois lautaselta, jos tarjotaan, mutta en aktiivisesti valitse sitä lautaselleni), mutta en pysty pitämään itseäni eläinrääkkääjänäkään, kun kerran vuodessa keitän oman järven ravut, joiden tiedän saaneen olla sumpussa ihan elämänsä viime minuuteille asti. Rapuateria on ylsi vuoden odotetuimmista aterioista ja syön sen yhden kerran tietäen, että tätä en nyt vuoteen saa. Ymmärrän kyllä, että kysymys on monille tunteikas kumpaankin suuntaan, niin puolesta kuin vastaankin.

        • Hyvä, kun mainitsit huolesi! Ikävä asia, mutta totta kai osa keskustelua. Minäkin olen ollut koko ikäni siinä käsityksessä, että ravut kuolevat kiehuvassa vedessä heti ilman tuskaa. Voisin itse kuvitella, ettei tainnuttaminenkaan ole sataprosenttisen varma keino estää kipu: entä, jos osuma on huono? Siksi oma maalaisjärkeni sanoo, että kiehuva vesi voisi jopa olla varmempi, mutta kaikki varmasti tekevät niin kuin parhaaksi näkevät. Ja tosiaan mitä keskusteluun eläinten syömisestä tulee, niin harva ei-vegaani on täydellinen muutenkaan. Se jo mielestäni riittää, että vähän kiinnittää huomiota syömänsä lihan määrään ja alkuperään. Itse metsästetty tai kalastettu on varmasti eettisimmästä päästä.

          • Hyvin vastattu ja samaa mieltä. Sitä vallan ahdistuu jos alkaa miettimään jokaista päätöstään ja sitä mitä suuhunsa laittaa (minä siis herkästi ahdistun jos alan liikaa miettimään asioita). Hyvä asia jo se että kiinnittää näihin huomiota ja yrittää tehdä eettisempiä valintoja edes hieman.

            En kyllä yhtään tiedä siitä tainnutuksesta sen enempää, tosiaan saisi varmasti tapahtua sitten kerralla ja hyvin ja kellä tällaisia tainnuttimia edes olisi kotona? Mutta kuten kirjoitinkin aikaisemmin, tarkoitus oli enemmänkin infota asiasta koska itselleni se tuli ihan uutena juttuna selatessani yksi päivä lähteä missä oli juttu tästä.

  10. Ihanan raikas ja tyylikäs kattaus! Rapujuhlien kattaukset on monesti tosi täynnä kaikkea koristusta, tykkään tästä simppelistä linjasta! Ja Noorien ryhmä on kyllä ihana ja tuo vähän lohtua siihen, ettei blogeja pääse enää edes selaamaan. Toivon tosin, ettei ryhmä lähde millekään snobeilulinjalle, sitä kun ei Noorien blogeissa mielestäni ikinä ollut, vaikka kummallakin on tinkimätön tyyli. Vähän vierastan joitain ryhmäläisten viime aikojen postausten kärkkäitä sanavalintoja, kun Noorilla tyylikkyys ulottui myös siihen, että vedetään omaa linjaa ja muiden valintoja ei dissata. Kiva kuitenkin kun yleisfiilis ryhmässä on niin kiva ja lämminhenkinen!

    • Olen Noorien ryhmän postauksia paljon lukenut, mutta ”kärkkäitä sanavalintoja” en mielestäni ole siellä nähnyt. Mielestäni ryhmä on kiva ja lämminhenkinen, mutta ainahan nettikeskusteluissa on se haaste, että ihmiset lukevat ja tulkitsevat eri tavoin.

      • Siis tosiaan, ryhmä on ihan huippu kiva! Ja tosiaan vähän sellainen kommenttiboksi 2.0, johon tietytsi ryhmäläiset tuo sen oman mausteensa ja ymmärrettävästi omin sanankääntein, jotka voi luonnollisesti olla kärkkäämpiä kuin Noorilla. En juurikaan enää seuraa FB-ryhmiä, mutta tästä olen tykkäilyt. Vaikka ei se blogien jättämää aukkoa silti korvaa.

        • Kiitos Kristiina, ihana palaute! Se minullakin oli tässä ajatuksena, että karsin turhat somisteet, mutta katan kuitenkin teeman mukaan.

          Ei varmastikaan ole syytä huoleen Noorien ryhmän ilmapiiristä! Totta kai, kun äänessä eivät ole pelkästään Noorat, vaan myös muut ryhmän jäsenet, viestintä on kirjavampaa, mutta minusta ilmapiiri on todella lämminhenkinen ja maanläheinen. Ymmärrän kyllä täysin, mitä ajat muiden valintojen dissaamisella. Se on hirvittävän ikävää enkä itsekään voi sietää minkäänlaista muiden yläpuolelle asettumista, mutta Noorien ryhmässä siitä ei varmastikaan ole pelkoa. Blogia ryhmä ei varmasti kaikille korvaakaan, mutta on kuitenkin ihana omanlaisensa jatkotarina. :)

    • Moi Jutta ja kiitos paljon! Rapuservetit ovat Zara Homesta. Ostin ne Tukholman myymälästä, verkkokaupasta ne näyttävät olevan jo loppu. Täytyy pitää silmällä, tuleeko Zaraan jatkossa muitakin äyriäisteemaisia keittiötekstiilejä. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue