Yrittäjät, jotka luovat hidasta muotia nopeille naisille

Kaupallinen yhteistyö, Holvi ja Asennemedia

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Luonnonkosmetiikka on ottanut ällistyttäviä askeleita eteenpäin. Purnukoiden puolella on tarjolla vaihtoehtoja ihan kaikille edullisista markettituotteista hyvinkin eksklusiiviseen kosmetiikkaan. On minimalistisesti brändättyä, on mielikuvaltaan maanläheistä, on ylellisen oloista – kaikki vieri vieressä, sen kun vain poimii hyllyltä hyvällä omatunnolla itselle parhaiten sopivan vastuullisen vaihtoehdon.

Vaan toista se on pukeutumisen puolella.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Mielestäni kaikista epäekologisin vaihtoehto on ostaa vaatteita, jota ei käytä – silloin vasta resurssit hukkaan menevät, jos vaate valmistetaan ja kuljetaan vain pölyyntymään kaappiin.

Kaltaiseni pelkästään neutraalinvärisiin ja modernin klassisiin vaatteisiin pukeutuvan on turha huijata itseään ostamaan mitään muuta kuin mitä rajoittunut makuni hyväksyy. Värilliset, printtikuvioiset ja leikkauksiltaan laatikkomaiset vaatteet jäisivät kaikki käyttämättä – olisinpa ostanut ne kuinka eettisinä tahansa.

Markkinoiden ensimmäinen eettinen vaatemerkki, jonka koen omakseni, on Vestiarium.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Sain kaupallisessa yhteistyössä Holvin kanssa mieluisan tilaisuuden haastatella yrittäjää Vestiariumin takana. Holvi mahdollistaa tämän päivän yrittäjille ja freelancereille digitaalisen taloudenhallinnan: laskutuksen, maksukortin, kulujen hallinnan ja verkkokaupan. Hinnoittelu on tehty selkeiksi paketeiksi. Itse itseni työllistäjänä käytän yhdeksän euroa kuussa maksavaa Grower-pakettia, kun taas pienyrittäjälle sopii kattavammat paketit.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Holvin valtti on, että kaikki tarvittava on samassa palvelussa, ja että käyttöliittymä on moderni ja yksinkertainen. Omassa yrittäjyydessäni paras hetki on se, kun puhelimeen kilahtaa ilmoitus: pim, lähettämäsi lasku on maksettu. Koska kuukausipalkalle sai yrittäjyyden myötä sanoa hyvästit, tulee ilo toimeentulosta uudenlaisen palkkapäivän kautta.

Itse arvostan sitä, että yrittäjyydestä – niin itsensä työllistämisestä kuin pienyrittäjyydestä – puhutaan asioiden oikeilla nimillä: avoimesti, kiihkottomasti ja monesta eri näkökulmasta, sen enempää kaunistelematta kuin turhaa pelkoa lietsomalla. Yksi, joka tietää, mistä puhuu, on yritysmaailmalle tyypillisestä Nokia- ja Microsoft-taustasta uudelle luovalle uralle ponnistanut Tiina Tissari, Vestiarium-vaatemerkin toimitusjohtaja ja toinen perustaja.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Vestiariumin ajatusmaailma tiivistyy mainioon sloganiin: Slow fashion for speedy women. Vaatteet valmistetaan lähellä, Suomessa ja Tallinnassa, pienissä perheyrityksissä, luonnonmateriaaleja mahdollisuuksien mukaan suosien ja kestävän kehityksen mukaisesti ajattomiksi, monikäyttöisiksi ja pitkäikäisiksi. Camilla Mikaman suunnittelema mallisto uusiutuu pikkuhiljaa, ei vallalla olevan fast fashion -syklin mukaisesti.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

En ole yksin sen ajatuksen kanssa, että vastuullisen pukeutumisen markkinoilla on ollut aukko: siksi Tiina naiskollegoineen perusti nimenomaan office savvy -henkisen merkin. Tiimi koki, että toimistopukeutujien kohderyhmässä on paljon naisia, jotka haluavat miettiä eettistä puolta, mutta joiden esteettiset vaatimukset tyylille ovat erilaiset kuin vastuullisessa muodissa on tavallisesti totuttu näkemään.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Miksi vaatealalla viestintä suunnataan usein muodin heavy usereille, vaikka nykyaikana monet eivät samaistu tai edes halua samaistua jatkuvasti vaihtuviin trendeihin, on yksi Tiinan ajatuksista, joille nyökyttelen päätäni.

Tähän Tiinan ajatukseen taisin samaistua kaikista eniten: ”Tyylillinen filosofiamme on, että haluamme tukea sellaisia naisia, jotka haluavat näkyä ja kuulua muun kuin pukeutumisen kautta.”

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Muistanette, miten paljon olen kirjoittanut siitä, että shokeeraava vaate tai hiusväri ei saa olla synonyymi rohkeudelle tai persoonallisuudelle. Aivan yhtä rohkeaa on löytää oma juttunsa aina yhtä ajankohtaisista klassikoista – ja antaa muun persoonan ja osaamisen puhua puolestaan.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Koska Vestiariumin vaatteet eivät ole henkarilta silmille hyppääviä huutomerkkituotteita, ne heräävät parhaiten eloon ihmisen päällä. Tiina kertookin, että sosiaalisen median ja digikanavien ohella yritykselle tärkeä markkinointikanava on word of mouth: kauniista ja helposti yhdisteltävistä vaatteista naiselta toiselle leviävä sana. Nopein tämä tie ei ole, mutta hyvä ja kestävä kyllä, ja sillä on Vestiariumin filosofiassa paljon enemmän merkitystä.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Neljän naisen kokoonpanolla rakennettu yritys kasvaa maltillisella ja tasaisella tavalla orgaanisesti ilman ulkopuolista rahoitusta ja on jo saanut ensimmäisiä jälleenmyyjiä ulkomailla. Vestiariumin haave ei pelkästään ole myydä vaatteita, vaan aidosti palvella kiireisiä pukeutumisesta kiinnostuneita naisia. Koska Tiina itse tietää, miten vaikeaa shoppailulle on löytää aikaa, asiakkaan ei tarvitse tulla vaatteen, vaan vaate voi tulla myös asiakkaan luo. Tällä ajatuksella syntyi Vestiarium Shoperiences -palvelu.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

Kertaakaan Tiina ei ole katunut sitä, minkä valinnan hän teki pari vuotta sitten, kun vaihtoehdot Microsoftin lopetettua kännykkäliiketoiminnan Suomessa olivat joko muuttaa Seattleen tai hypätä täyspäiväiseen yrittäjyyteen kotimaassa. Palkitsevaa, joskin myös kivuliasta yrittäjyys välillä on, totta kai, jatkuvaa epämukavuusalueella toimimista. Vaan mikä muu opettaisi yhtä paljon sekä itse työstä että omasta itsestä kuin kaikessa käytännön tekemisessä itse mukana oleminen. Tiina sanookin oppineensa valtavasti siitä, mikä on itselle luontevaa ja helppoa, ja minkä hän taas haluaisi tulevaisuudessa yrityksen tarpeeksi kasvaessa ulkoistaa.

Yrittäjyydessä Tiinalle sekä vaikeinta että kivointa on sama asia: se, että on viime kädessä itse vastuussa kaikesta. Ennen kuin lopetan helteisenä päivänä kaupungista lomailevalle yrittäjälle soitetun haastattelupuhelun, kysyn millaisia terveisiä Tiinalla on yrittäjyydestä haaveileville naisille.

Homevialaura, Vestiarium, Camilla Mikama, yrittäjyys, Holvi

”Onnistuneen liiketoiminnan voi rakentaa todella monella tavalla. Nyt on kova haippi start up -yrittäjyydestä ja siitä, että yrityksellä pitää olla globaalisti skaalautuva bisnesmalli. Mutta ei yrityksellä välttämättä tarvitse olla mitään super uniikkia ideaa, jos vain keskittyy tekemään asioita hyvin. Yrittäjyydessä toimii sopiva cocktail optimismia ja realismia”, päättää eettiseen vaatetarjontaan raikkaan tuulahduksen tuonut tekniikan tohtori ja diplomi-insinööri 15 vuoden kokemuksella.

Vestiarium-vaatteita myydään Suomessa merkin omassa verkkokaupassa, Ivalo– ja Weecos-verkkokaupoissa sekä Out of the dark -showroomilla Helsingissä. Holvi-yritystilin voi avata osoitteessa holvi.com.

Comments

  1. Mahtavaa että nostat esille tällaisen vaatemerkin! On tosiaan totta että vaikka luonnonkosmetiikan puolelta löydän itselleni jo käytännössä kaiken, vaatepuolella tilanne on haastavampi. Monesti eettisesti tuotetut vaatteet ovat kuoseiltaan ja väreiltään oman tyylin ulkopuolella (ei aina, Papulla on välillä tosi kivoja juttuja aikuisillekin!) joten klassinen ja eettisesti tuotettu vaate on kovasti toivottu lisä markkinoille.
    Vielä kun saataisiin se täydellisesti istuvat ja ekologisesti tuotetut teepparit tekevä yritys niin olisin onnellinen! :D

    Aurinkoa elokuuhun!

    • Kaunis kiitos palautteesta Jenni! Oli ilo kertoa Vestiariumista, siellä tämäntyyppisiä merkkejä ei tosiaan markkinoilla ole. Kiinnostavaa kuulla, että olet kokenut tarjonnan ihan samanlailla: miten voikin olla niin paljon luonnonkosmetiikka tarjolla, mutta vaatteita vähän. Tai onhan vaatteita, mutta suurin osa tippuu retro- tai skandikategoriaan, ja kun en osaa kuoseja ja värejä käyttää, ei jäljelle jää mitään. Myös ystäväni hehkutti Papua, mutta sieltäkään en itselleni löydä mitään. Kivoja vaatteet ovat, mutta sellaisia, joita osaan ihailla vain muilla. Paitsi että Papun rusettipipon tyttäreni on saanut lahjaksi ja se oli ihan lemppari niin kauan kuin mahtui. :) Jep, tuleekohan tapaus täydellinen teeppari koskaan päätökseen – jäämme odottamaan. :D Ihanaa loppukesää ja viikonloppua!

  2. Kiitos tästä vinkistä, vaatteet näyttävät todella hyviltä, toivottavasti myös laatu on kestävää! Pitää ehdottomasti harkita ostoa kun työvaatteiden osto tulee taas ajankohtaiseksi.

    Itse tykkään myös Vaatepuun filosofiasta, jossa vaatteita ei aina tarvitse ostaa omaksi. Uudenlaista kierrrätystalouden ajattelua, jossa myös fiksuja naisia taustalla.

    • Moi Saija! Olen tosi ilahtunut, että vinkki tuli teille lukijoille tarpeeseen. Niin vähän ajattelinkin, että siellä saattaa olla teitä samanhenkisiä, jotka mielellään ostaisivat joskus ekologisilta merkeiltä, mutta eivät löydä mitään tyylistään. Kiitos, kun mainitsit Vaatepuun! Luulin, ettei Suomessa enää ole vaatelainaamoita, että ne kokeilut eivät päättyneet onnistuneesti. Mutta upeaa kuulla, että toimintaa on. Vaatelainaamo on todella hieno palvelu vaihtelunhaisille sekä esimerkiksi paljon juhlissa edustaville. Kiertotalous eri muodoissaan tulee varmasti lisääntymään ja upeaa kuulla, että naisyrittäjät ovat sitä etunenässä edistämässä vaatepuolella. Aurinkoista viikonloppua!

  3. Vestiarumilla on kyllä ihania klassisia vaatteita, ajatus on suunnata sen rekeille, kun seuraavan kerran tarvitse vaatekaappiin täydennystä!

    Myös suomalaiselta Lille Clothingilta, joka ompeluttaa vaatteet Virossa, on välillä kivoja, yksivärisiä klassisia vaatteita. Minulla on merkin valikoimista muutama mekko sekä yksi pusero, ne ovat kestäneet käyttöä erinomaisesti.

    • Tosi kiva kuulla, että Vestiariumin mallisto on sinunkin makuusi ja ensi kerralla avuksi mahdollisten työvaatetarpeiden kanssa. Kiva saada myös muita vinkkejä, täytyy kurkata Lille Clothing. Kivaa viikonloppua!

  4. Olipa taas hyvä postaus. Ja mielettömän kauniita vaatteita. Mulla on meneillään vaatekaappiprojekti, jonka tarkoituksena on rakentaa itselle toimiva vaatevarasto. Nyt kun oma tyyli alkaa olla viimein selkeä, haluan perusasiat kuntoon välttääkseni esimerkiksi heräteostoksia. Minäkään en halua riiputtaa rekillä vaatteita, joissa on hintalappu. Teen järkevän listan siitä mitä minulla on ja mitä tarvitsen ja ostan sen mukaan. Samalla pistän kaiken käyttämättömän kiertoon Zadaan kautta. Onneksi pohja on jo tosi hyvä.

    • Kiitos Jenni, ilahduttava palaute! Hyvä projekti ja sellainen, johon kannattaakin tarttua ajatuksella, kun oma maku on vakiintunut. Ihan samanlaisen prosessin kävin aikoinani läpi ja tietoisesti mietin, millaisia vaatteita ihan oikeasti haluan käyttää ja mistä on aika luopua. Siitä alkoi modernin klassisen vaatekaapin kerääminen, joka on nyt aika hyvällä mallilla, mutta vielä paikoin kesken. Minulle esimerkiksi on edelleenkin jokaisen virheostoksen kohdalla tärkeää pysähtyä miettimään, mikä meni vikaan. Ei vain heittää kirppiskassiin, vaan analysoida, oliko vaatteen väri, malli, materiaali vai mikä väärä. Voi kunpa voisin sanoa, etten tee enää yhtään virheostoksia. En voi, mutta koko ajan se oma tyylituntemus varmistuu. Myös se on usein hälyyttävä merkki, jos jotain vaatetta miettii (muun kuin hinnan takia) pitkään. Yleensä silloin vaate on vain ihan kiva, sellainen, jota ilmankin voi elää. Tuo Zadaan käyttö on tosi hienoa: taloudellista, ekologista ja palkitsevaa, kun voi saada helmiä murto-osahinnalla. Yritän nyt itsekin ryhdistäytyä edes vähän second hand -shoppailussa: tyttären talvikengät tilasin juuri Emmystä käytettynä.

  5. Ekologisista mutta myös neutraaleista vaatteista kiinnostuneen kannattaa tsekata The maker bazaar. Hangon graniittilinnassa on ollut kesän ajan pop up myymälä, josta on voinut löytää upeita suomalaistenkin suunnittelijoiden luomuksia. Erityisen ihastuttavia ovat olleet nokkosesta tehdyt vaatekappaleet 😍

    • Kiva kun annoit vinkit, kiitos Ida! Voi vitsi, koko kesän on meidän pitänyt tulla Hankoon, mutta sopivaa rakoa ei vain ole löytynyt ja se on jäänyt. No viimeistään ensi kesänä sitten! Minusta tuntuu ihan vain somen perusteella, että Hanko on tänä vuonna piristynyt kesäkaupunkina entisestään. Ihana, että lomalaisia hellitään tuollaisilla pop up -myymälöillä. :)

  6. Mielestäni ekologista on jo se, ettei omista ja osta jatkuvasti uusia vaatteita. Olen koonnut itselleni pienen, väreiltään ja materiaaleitaan toisiinsa sopivan vaatevaraston. Mitään, mikä ei miellytä täydellisesti, en kaapissani säilytä. Vaihtelua asuihin saan koruilla, huiveilla, laukuilla ja kengillä. Laatu korvaa määrän.

    • Samaa mieltä kanssasi Merja. Kuulun itse niihin, jotka käyttävät vaatteensa mahdollisimman loppuun, esimerkiksi t-paidat ja farkut, joita ei enää oikein kehtaa julkisesti käyttää kuluneisuuden vuoksi, käytän loppuun kesäpaikalla ja viimeiseksi niistä tulee usein vielä rättejä, maalipensselin puhdistusliinoja tms. Minulla on myös paljon vaatteita, jotka ovat olleet käytössä jopa reilusti yli 10 vuotta ja kestäneet erinomaisesti. En oikein osaa ymmärtää joidenkin harrastamaa jatkuvaa vaatekaapin karsimista ja sisällön kuljettamista kirpparille, kun uutta tavaraa, usein lyhytikäistä pintamuotia, virtaa samaa tahtia sisään. Oma makuni on varsin klassinen enkä juurikaan seuraa trendejä pukeutumisessani. Seuraan kyllä muotia, mutta monesta asiasta tulee heti sellainen olo, että ei ole minun juttuni, ja hyvä niin.

      • Naulan kantaa, Merja! Asia on juuri näin, ihan kaikessa ostamisessa. Mainitsin samasta edellisessä jutusta, kun kerroin, millä on olen korvannut muoviset pillit, kelmun ja vanupuikot, että on ekologista siirtyä muovittomiin tai kestotuotteisiin, mutta vielä ekologisempaa jättää kokonaan ostamatta ja pyrkiä elämään ilman. Itse olen huono totaalikieltäytymään mistään: siksi esimerkiksi lihansyöntiä olen vähentänyt enkä lopettanut. En myöskään osaa olla päivittämättä vaatekaappia ollenkaan ja minulla se päivittyy jo työn puolesta. Mutta en koskaan osta enkä ota vastaan mitään, mille en ennusta pitkäaikaista käyttöä. Minulla on hyvin samanlainen filosofia kuin sinulla. Mitään turhaa kaapissa ei kannata pitää, koska se vain sotkee ajatukset: vähentää niiden loppujen itseä miellyttävien vaatteiden arvoa. Liputan myös asusteiden ja kapselivaatekaappi-idean puolesta: kun vaatteet sopivat toisiinsa, on asuyhdistelmiä loputon määrä. :) Hienoa kuulla, että olet saanut itsellesi juuri sopivan vaatekaapin rakennettua!

        Blue Peony, tuo vaatteiden myyminen kirppiksellä on aihe, josta jaksan herpaantua. Miten se on ekologista oikeuttaa jatkuva uuden ostaminen sillä, että kaksi kuukautta vanhat vaatteet kuljettaa Ikea-kassissa jonnekin? Jos itse myyn vaatteen eteenpäin, koen sen aina epäonnistumiseksi, en ekoteoksi, vaan todella harmilliseksi virheostokseksi, josta yritän aina ottaa opikseni. Vaatteiden ostaminen second handinä taas on ekologista. Ja siis totta kai myyminenkin tarpeiden muuttuessa, mutta ei sillä verukkeella, että saa heti ostaa uuden samanlaisen kuukauden käytössä olevan pinon. Itsellenikään ei iske tällä hetkellä yksikään vaatetrendi: ei kapeat aurinkolasit, ei vauhtiraitaverkkarit, ei chokerit, ei mikään muukaan ysäri, ei ylipäätään yhtään mikään. :D Minullekin sopii se, että oma tyyli on klassinen ja tarpeen, ei trendien mukaan päivittyvä.

        • Kävin taannoin kiertelemässä kirppareita ajatuksena löytää beige neuletakki (ei löytynyt, joten menin lankakauppaan ja päätin kutoa itse). Pisti silmään, miten vähän käytetyn oloista vaatetta monella rekillä roikkui, ja toisaalta se, että monessa vaatteessa oli vielä valmistajan alkuperäiset hintalaputkin kiinni. Kertoohan tuo omaa kieltään virheostoksista ja kaapissa olevien vaatteiden määrästä, jos on jäänyt kokonaan käyttämättä tai tullut myyntiin todella uuden veroisena… Tietysti se voi kertoo laadustakin, jos vaate on kirpparille tullessaan hyvässä kunnossa, mutta silti mietin, onko sitä kuitenkaan paljoa käytetty, jos todella hyväkuntoisesta merkkivaatteesta raaskii luopua. Kaverini kertoi taannoin ostaneensa kirpparilta Punavuoresta Burberryn trenssin ja Bossin mekon, joissa oli molemmissa vielä hintalaput kiinni, eivätkä olleet ihan pieniä hintoja. Kyllä tuo laittaa miettimään, että ihmisten olisi hyvä miettiä kuluttamistaan enemmän. Iloitsen itse vaatevalmistajista, jotka uskaltavat valmistaa ns. klassisia vaatteita, kun joka puolella tuntuu olevan ysärikukkaa, räikeitä värejä, rimssuja ja aukkoja omituisissa kohdissa vaatetta. En voi olla miettimättä, kuinka pitkä käyttöikä tuollaisille vaatteille tulee, kun uusi trendi on varmasti jo kehitteillä ja joku sen kuluttajille myy. En siis tarkoita, etteikö vaatekaappia saisi päivittää ja trendejä kokeilla, koska monen päällä kukallinen maksimekko tai rimssupusero on hyvän näköinenkin, mutta silti mietin, että vaatteita ostaessa olisi aina hyvä miettiä pitääkö niistä vaatteista vielä ensi vuonna tähän aikaan tai viiden vuoden päästä… Mallistoja tulee markkinoille käsittämätöntä vauhtia enkä oikein jaksa enää seurata perässä, mutta onneksi ei ole tarvettakaan. Tällaisia mietteitä tänään.

          • Hyviä ajatuksia, kiitos kun ajoit! No niinpä, samaa jaksan ihmetellä. Enkä siis itse valitettavasti ole todellakaan sen yläpuolella, ettenkö olisi tehnyt ja tekisi valitettavasti välillä edelleenkin virheostoksia, mutta kyllä minäkin jaksan ihmetellä, miten paljon esimerkiksi blogikirppiksillä myydään laput kiinni -tavaraa. Olisi mielenkiintoista päästä kärpäsenä myyjän kattoon: herättävätkö hukkaan menneet sataset ja nolla kertaa päälle päässet vaatteet edes mitään tunteita vai onko tällainen muotiharrastus ajanvietettä siinä missä muukin. Minullakaan ei ole mitään trendejä vastaan – totta kai tyylin päivittyminen kuuluu asiaan ja on aina kuulunut. Mutta nykyistä kuuden vai kahdeksan vai kuinka monen malliston fast fashion -sykliä en ymmärrä. Ostan itse (tietyistä hyväksihavaitsemistani) ketjuista kyllä, mutta en koskaan trendihakuisesti, vaan aina pitkäikäiseen käyttöön tarkoitettuja vaatteita. Onneksi joukosta löytyy niitäkin!

            Burberryn, kun sattumalta mainitsit, niin luitko tämän: https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/luonnovarat/bbc-muotitalo-burberry-on-polttanut-yli-100-miljoonan-euron-arvosta-tuotteitaan-6733590

            Todella järkyttävää. Mielestäni vaateteollisuuden isoin ongelma on se, että hinta ei kerro kuluttajalle mitään, ei eettisyydestä, ei ekologisuudesta, eikä aina laadustakaan. Samalla muotiteollisuuden mustalla listalla saattaa olla neljän ja neljänsadan euron t-paitaa myyvä muotitalo. On upeaa, että vastuullisia merkkejä perustetaan, mutta ennen kaikkea poliittisella päätöksenteolla pitäisi puuttua jo olemassa olevaan vaateteollisuuteen, eikä se todellakaan koske vain ketjuja, vaan myös high fashionia. Lähtipä minullakin ajatukset lentämään, tämä tärkeä aihe kaiken kaikkiaan. :)

          • Luin tuon jutun Burberrystä minäkin, ja kyllä lasku brändin arvostus. Kuinkahan paljon tuollaista tehdään? Varmasti enemmän kuin kuluttaja osaa kuvitella, ja olet Laura oikeassa siinä, että hinta ei kerro tuotteen taustoista eikä laadusta. Tulee mieleen vaikka ne Eanskasta löytyneet hikipajar, joissa ommeltiin muotitalojen eettisesti Eanskassa valmistettuina markkinoimia tuotteita!

          • Tosi mielenkiintoinen keskustelu ja olen teidän kanssa samoilla linjoilla. Burberryn tapauksesta piti kuitenkin vielä sanoa, että todella monet merkit, sekä luksus- että ketjuliikepuolella tekevät ihan samaa, mutta eivät vaan kerro siitä. HM polttaa vatteita samoin kuin monet muotitalot. Tässä tullaan takaisin siihen, että maltillinen ostaminen ja tavaroiden käyttäminen loppuun on kuluttajan näkökulmista yksi parhaista tavoista vaikuttaa, kuten yllä on keskusteltu. Toivoisin, että muutkin merkit kuin Burberry listaisivat yhtä avoimesti hävittämänsä tavaran määrän ja mieluiten aina tonneissa eikä tavaran arvossa, jotta voisin itse vertailla merkkejä tällä saralla. Burberry ei itselleni ole läheinen enkä omista heiltä mitään, mutta pakko oli kommentoida, että vaikka vaatteiden polttaminen on huono juttu, niin siitä kertominen avoimesti on mielestäni tärkeää.

            Tässä hyvä artikkeli aiheesta ja pieni lainaus:

            http://www.dazeddigital.com/fashion/article/40778/1/burberry-brands-burning-clothes-sustainability-fashion-revolution

            “Burberry, de Castro says, is actually one of the better companies when it comes to transparency – how open businesses are about their practices, from supply chains to wages and wastage. The revelation that the British label destroyed so much stock wasn’t information tracked down by some sleuth or revealed by a source – it’s publicly available in the company’s annual report—“

          • Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja hyvä muistutus siitä, miten mikään asia ei ole mustavalkoinen. Valitettavasti asia on juuri näin. High end -brändit polttavat vaatteita, koska brändin imagoon ei sovi myydä alennuksella, ja ketjuliikkeet polttavat vaatteita, koska ne eivät ole menneet kaupaksi ja ovat arvoltaan trendien ohi mentyä nolla. Yhtä harmillista molemmissa tapauksissa! Se vain tässä aiheessa on harmillista, että ketjuja syytetään aina kaikesta. Ihan kuin laittamalla t-paidan perään nollan – tai kaksi – asia ratkeaisi. Eettiset vaatemerkit ovat totta kai asia erikseen, mutta muuten kuluttajan on ihan mahdoton tietää, onko vaikka kallis Gucci yhtään sen parempi kuin keskihintainen Tommy Hilfiger tai onko keskihintainen Tommy Hilfiger yhtään sen parempi kuin edullinen Lindex. Tämän takia peräänkuulutan niin paljon sitä, että koko vaateteollisuus pitäisi saada kuntoon lainsäädännöllä, sillä yksittäisen kuluttajan on ihan mahdoton tietää taustoja, kun ei niitä aina saa selville tutkivat journalistitkaan. Avoimuudesta olen samaa mieltä, se on aina kunnioitettavaa. Ja markkinointi-ihmisenä ymmärrän kyllä täysin, ettei kaikille brändeille sopi myydä vaatteita alennuksella. Mikä hyvä ratkaisu sitten on, en tiedä. Kiitos, kun täydensit keskustelua hyvin huomioin!

  7. Upeita vaatteita, ja todellakin heräävät eloon kun ovat päällä.

    Voi miten mun mieltä lämmitti heidän valitsema markkinointitapa Word of mouth. Oon nimittäin tehnyt gradun siitä! :D Se on niin tehokas, myös kustannustehokas, ja somen myötä leviää paljon laajemmalle kuin muuten.

    • Moi Satu! Ihana, kun ajattelet vaatteista samoin. Varsinkin mustat vaatteet ovat kietämättä sellaisia, että eiväthän ne näytä rekillä peräkanaa yhtään miltään, vaan pääsivät oikeuksiinsa vasta ihmisen päällä. Teitkö, onpa kiinnostavaa! Luin sattumalta eilen Gloriasta juttua suomalaisesta luonnonkosmetiikasta. Jutussa brändin rakennusta oli kommentoimassa Pekka Mattila näin:

      …Siitä hän pääsee neljänteen menestyksen edellytykseen, joka on vähintään yhtä tärkeää kuin uskottava tarina, purkki ja jakeluverkosto. “Se on markkinointi. Minua ärsyttää, jos uudella yrittäjällä on käsissään hieno idea ja juttu, mutta markkinointistrategiana on pelkästään word of mouth eli suusta suuhun -markkinointi. Tällaisiä merkkejä on maailmassa paljon”.

      Minusta myös Pekalla on pointti siinä, että liikaa ei kannata luottaa myöskään siihen, että asiakas tulee kotoa hakemaan. Ratkaisun ei tarvitse olla toinen ääripää: agressiivinen osta osta -mainonta, mutta kyllä näkyvyyttä oikeissa paikoissa kannattaa myös itse aktiivisesti edistää, sanoo taas viestintätoimistossa istunut ja PR-toimenpiteitä päivittäin näkevä. Some antaa kyllä suusta suuhun markkinoinnille loistavan alustan: sieltä minäkin Vestiariumista kuulin, kun näin pomoni käyttävän kuvassa merkin vaatteita. Tämä on super mielenkiintoinen aihe! Olen koko kesän miettinyt sitä, millaisia mahdollisuuksia word of mouth esimerkiksi pienelle kivalle majapaikkayritykselle antaisi. Mutta ihan ensin pitäisi saada sana liikkeelle somessa oikeille ihmisille – esimerkiksi me vaikuttajat emme osaa lukea ajatuksia, vaan meille pitää tuotteesta, palvelusta ja paikasta ihan itse kertoa. ;) Kiitos ajatustenvaihdosta ja rentouttavaa viikonloppua!

  8. Onpas tyylikkäitä vaatteita! Mua on häirinnyt Suomalaisissa ekologisissa vaatemerkeissä tosi paljon se, että lähes kaikki tuntuvat olevan suunnattu äideille. Kuosit ovat usein aika kirjavia ja yksiväriset vaatteet mun makuun enemmän kotivaatteiksi sopivia, kuin sellaisia, joissa voisin lähteä töihin. Liityin jopa tuttavan suosituksesta johonkin äitien tyyliromahdus -ryhmään Facebookissa, kun siellä on kuulemma paljon ekologisia merkkejä esillä. Ja onhan siellä, mutta mun makuun lähinnä vapaa-aikaan, kotona hengailuun ja retkeilyyn sopivaa tyyliä, vaikka paljon itselleni uusia merkkejä siellä näkyikin. Mielestäni on siis kyllä tosi ihanaa, että juuri lapsilleen ekologisia vaatteita ostavista äideistä tulee myös oman vaatevaraston osalta ekologisempia kuluttajia, mutta olen tosiaan kaivannut asiantuntijatyöhönkin sopivia ekologisia, tyylikkäitä ja ajattomia vaatemerkkejä. Ja ehkä noissa FB-ryhmissä menee helposti aina kaikki vähän överiksi, myös niiden ekologisten vatteiden määrä, oli itse pakko poistua takavasemmalle… :D

    Ja tosiaan Vestiarium vaikuttaa ihan huippu tyylikkäältä, mutta pakko sanoa, että mitoitus hiukan mietityttää. Ensin katsoin, että kokohaitari vaikuttaa aika pieneltä, mutta L-koon on ilmoitettu olevan 44-46, eli siinä tapauksessa olisi ihan kattava mitoitus. Koitin katsoa kuvasta, mutta saanko vielä kysyä, mitä kokoa sun kuvissa olevat vaatteet ovat, se antaisi itsellekin vähän suuntaviivaa. :)

    • Moi Kristiina! Kiva, jos nämä tuotteet sopivat sinunkin makuusi! Erinomainen huomio, näinhän se muuten juuri on. Johtuisiko se siitä, että äidit ovat se kuluttajaryhmä, joka kaikista helpoiten hurahtaa merkkilastenvaatteisiin, niin samaa kohderyhmää on helppo lähestyä myös heille suunnatun malliston kanssa. Minulla on aivan samanlaiset fiilikset! Vaikka ymmärrän totta kai muiden omastani poikkeavan maun, en kerta kaikkiaan näe itseäni kirjavissa leggareissa – missään. Minullakin on se fiilis, että 99 % tarjonnasta on kirjavaa ja värikästä, usein myös jotenkin erikoisesti leikattua, mikä ei puhuttele naisellisista ja klassisista vaatteista pitävää ollenkaan. Itse olen myös poistunut niistäkin vähistä aiheeseen liittyvistä FB-ryhmistä, joihin olen joskus kuulunut, juuri fanaattisen ilmapiirin takia.

      Kunnioitan täydestä sydämestäni sitä, että äidit ostavat eettisiä ja ekologisia lasten (ja aikuistenkin) vaatteita, mutta koen vieraaksi sen, millainen kultti tietyistä merkeistä on tullut. Välillä myös tekisi mieli kommentoida, että hyvähän teidän on ostaa ekologisia vaatteita, kun löytyy mieleisiä. :D Että käsi sydämellä, ostaisitteko esimerkiksi taas teidän makuunne tylsiä yksivärisiä valkoisia paitoja, jos ne olisivat markkinoiden ainoa ekologinen lastenvaatetarjonta. En usko, että ainakaan kaikki ostaisivat. Osalla ekologisuus varmasti on ensisijainen arvo, mutta osa myös ihan varmasti käyttää ekologisuutta perustellakseen itselleen, että saa ostaa niitä kalliita silmää kaikista eniten miellyttäviä trendikkäitä ja suosittuja lastenvaatteita. Itse ainakin ostan vaatteet ulkonäkö edellä. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa myöntää. Ei ekologisuus nimittäin aiheuta hysteriaa eikä drop kakkosen loppuunmyymistä sekunnissa – ihan muut halut aiheuttavat. Muutenhan palasaippuatkin vietäisiin käsistä. :D

      No niin, lähtipä vähän sivuraiteille, mutta toivoisin vain tähänkin keskusteluun hieman harmaan sävyjä mustavalkoisuuden sijaan niin, että ekologisia lastenvaatteita ostavat ymmärtäisivät myös toisen näkökulman. Itse pyrin lisäämään eettisten vaatteiden prosentuaalista osuutta, mutta niin kauan kuin tarjonta on vain tietylle kohderyhmälle suunnattua, tyydyn poimimaan yksittäisen vaatteen sieltä, toisen täältä.

      Vestiariumin mitoitus on käsittääkseni aika suurta. Minulla on kuvauslainassa S-kokoa, olisikohan joku ollut jopa XS. Ainoastaan harmaa paita taisi olla M, kun siitä ei ollut showroomilla muuta kokoa. Eli varmasti tuo L-mitoitus pitää sitten paikkansa. Uskon, että Vestiariumin naiset auttavat mielellään, jos jokin mitoutuksessa mietityttää. :) Ihanaa viikkoa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue