Jo Malone Stockmannilla – klassisuuden ja niche-tuoksujen kaipuu

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Nyt se on avannut: Jo Malone Stockmann-tavaratalossa. Kerroin uutisesta muutama blogipostaus sitten ja sain heti aiheeseen liittyen viestejä, joten kyseessä ei taida olla pelkästään yksi omista lempituoksutaloistani vaan myös teidän. Nyt olen viisaampi kertomaan ilouutisesta tarkemmin, sillä pääsin tutustumaan uudelle Jo Malone -pisteelle ennakkoon. Kuvassa näkyvän tuoksun ja vartalovoiteen sain tilaisuudesta PR-lahjaksi (kaunis kiitos!), huonetuoksun ja kynttilän olen itse ostanut.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Jo Malone -piste löytyy Helsingin Stockmannin keskustan tavaratalosta ensimmäisestä kerroksesta kosmetiikkaosastolta. Muihin Stockmann-tavarataloihin ei Jo Malone -pistettä tule, mutta hyvä uutinen on se, että tuoksuja saa myös Stockmannin verkkokaupasta. Eikä miten tahansa tilattuna, vaan myös verkon kautta tuotteet pakataan yhtä ihanasti kuin paikan päällä: tuoksutettuun silkkipaperiin ja rusetilla varustettuun lahjarasiaan. Postittajat on koulutettu oikeaoppiseen Jo Malone -pakkaamiseen, mikä liikuttaa sieluani: kuvitelkaa nyt logistiikkakeskuksen jamppaa suihkimassa tuoksua silkkipaperiin.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Lahjojen antamisen kulttuuri onkin syvällä brändin ytimessä, mitä rakastan. Tuote tuntuu erityisen ostokokemuksen ansiosta lahjalta, vaikka sen ostaisi itselleen. Toiseksi Lontoosta lähtenyt Jo Malone on juuriltaan hyvin brittiläinen, mikä sopii todella hyvin omaan sielunmaisemaani. Olen nimittäin taas viime aikoina todennut, miten paljon enemmän minua liikuttaa klassinen eurooppalaisuus kuin riisuttu skandinaavisuus.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Jos hypätäänkin hetkeksi leijailevasta englantilaisen päärynän ja freesian tuoksusta messuille, niin Habitare avasi jälleen silmäni sille, miten henkisesti väärällä sisustusalueella asun. En päässyt ammattilaispäivään paikan päälle, joten olen seurannut messuja kollegojen kuvaterveisten kautta.

Habitare on ottanut valtavan harppauksen muutaman vuoden takaisesta Jyskin design-kopioita heti sisääntulossa esittelevästä huonekalunäyttelystä uskottavaksi ja alan trendejä luotaavaksi tapahtumaksi. Ihailen sitä, miten vaikka Asun-osasto voisi olla suoraan kuin ihan minkä tahansa tukholmalaisen tai kööpenhaminalaisen sisustuslehden kannesta. Mutta – nyt tulee epäsuosittu mielipide – omaan henkilökohtaiseen makuuni puhutuimmat osastot eivät ole, ei sitten ollenkaan.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Seuraan alaa totta kai muustakin kuin oman kodin sisustamisen näkökulmasta, mutta tällä kertaa tuntui, että halusin käyttää viikonlopun muuhun kuin messuiluun. Tiedättekö sen tunteen, kun ulkopuolelta tulevan paineen takia pitäisi olla innostunut jostain, mistä ei sitten kuitenkaan oikeasti ole: ei ruskeasta, ei puupaneeleista, ei mistään? Kollegojen vuoksi messuille olisi tullut mentyä, jos jonkin takia. Ylpeä saa olla paitsi messuja suunnitelleista kollegoista myös Aamu-tv:ssä ammattilaisen elkein vierailleesta Modernisti kodikas -blogin Kertusta. Yksi meistä sanoi kauniisti, että Kerttu on juuri oikea valinta edustamaan meitä kaikkia sisustusbloggaajia ja niin hän todella on.

Takaisin trendiulkopuolisuuteen: joka kerta, kun kaipaan sisustusinspiraatiota, kuvittelen itseni pois pohjolasta lontoolaiseen town housiin, pariisilaiseen perinneasuntoon tai newyorkilaiseen yläluokkaiseen kotiin. Viimeksi newyorkilaista silmänruokaa Suitsin lisäksi tarjoili HBO:n mediamogulisuvusta kertova sarja Succession. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, että inspiraationani on kuvitteellinen manhattanilainen miljardööri. Mutta kun en vain osaa innostua heinistä tai peikonlehdistä, vaan aulan valtavista valkoisista kukka-asetelmista ja Emily Gilmore -tyyppisestä kynttilänasettelusta.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Siksi minulle on niin tärkeää, että omat rakkaat klassiset brändit kotiutuvat Suomeen. Myönnän, että ainahan osa hohdosta karsiutuu, kun brändi ei enää ole se erityinen ulkomaan tuliainen, mutta silti valitsen mieluummin sen, että voin koska tahansa tehdä pienen pakomatkan Lontooseen. Yksi todella kiinnostava näkökulma Jo Malone -tuoksuissa on se, että brändi kannustaa yhdistelemään tuoksuja keskenään. Ihan totta: kokeillessa esimerkiksi viettelevän puinen ja kevyen kukkainen muodostavat ihan omanlaisensa tuoksumaailman.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Tuoksujen merkityksestä minun on muutenkin pitänyt kirjoittaa pitkään, sillä itselleni ne ovat aivan erityinen tuoteryhmä. Käytän hyvin paljon edullista markettikosmetiikkaa hajustamattomista kahden euron suihkugeeleistä alle kympin ripsariin, mutta tuoksun täytyy olla sitä jotain tai ei ollenkaan. Hollywood-tähdillä naistenlehdissä markkinoitavat tuoksut eivät puhuttele minua niin kuin niche-tuoksut puhuttelevat.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Se, mitä niche-tuoksuilla tarkoitetaan, vaihtelee. Luonnollisesti tavarataloissa myytävät tuoksut eivät ole harvinaisia ja hankalasti saatavia, mutta yhden määritelmän mukaan nichestä on kyse silloin, kun yritys on aloittanut tuoksutalona, ei vain sittemmin siirtynyt valmistamaan myös tuoksuja. Tällä määritelmällä puhun itse niche-tuoksuista. Jo Malonen lisäksi lempituoksutalojani ovat Diptyque, Acqua di Parma ja myöskin Stockmannilla avanneet Byredo ja Atelier Cologne.

Hauskaa on se, miten olen tutustunut melkein kaikkiin tuoksutaloihin kodin kautta: siis ostamalla ensin kotiin huonetuoksun tai tuoksukynttilän kuin omaan käyttöön parfyymin. Tästä kai tunnistaa todellisen koti-ihmisen: suihkutellaan ensin koti, sitten vasta daami.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Koska tuoksut eivät ole välttämättömiä, ne ovat siksi niin erityisiä. Tuoksu ei minulle ole jotain, mikä napataan hikisenä asioita hoitaessa, vaan harvinainen ja ylellinen palkinto, jota mennään erikseen ostamaan ulkomailla pienestä putiikista (viimeksi miehelle Acqua di Parma Firenzestä) tai lauantaina paremmat päällä parhaasta tavaratalosta – siis aivan kuin vanhaan aikaan, jolloin shoppailu ei ollut jokapäiväistä huvia, vaan erityinen hetki.

Loppuun tunnustus: jos ajattelette, että elämä täällä on pelkkää tuoksukynttilää, niin kerron, että loput 270 astetta näiden kuvien ulkopuolella on näyttänyt kodissamme tänä viikonloppuna täydeltä kaaokselta, kenties hurrikaani Florence ulottui helsinkiläiselle pientaloalueellekin. Sain vihdoin puolen vuoden odottamisen jälkeen inspiraation siivota Monica-kaapin ja samalla muutkin kaapit. Huh, enpä olisi arvannut, kuinka työläs operaatio taas oli. Lopputulokseen palaan myöhemmin. Rentouttavaa iltaa!

Comments

  1. Minultakin jäi tänä vuonna Habitare väliin, ja tuntuu, että hyvin vähän, jopa yllättävän vähän, olen törmännyt siihen somessakaan (olen ehkä väärillä kanavilla). Tänä aamuna silmiini osui kuitenkin Ylen juttu, jossa joku sisustusekspertti kertoi, että sisustuksessa värit ovat nyt trendikkäitä. Jäin sitten miettimään, mikä oikeasti on klassista sisustusta ja mikä trendikästä, ja kuka sen saa määritellä. Joku toinen kun näkee valkoisen ja ilmeettömän sisustuksen klassisena, joku toinen kukkakuosin ja antiikkihuonekalut. Ja onko joitakin vuosikymmeniä markkinoilla ollut kallis designtuoli oikeasti klassikko, mutta vaikkapa vanha talonpoikaistuoli ei? Olenko juntti, jos en pidä sitä designtuolis klassikkona tai edes kauniina? En osaa sanoa, mutta päädyin siihen, että kukin määritelköön klassikkonsa itse. Pelkistetty vaalea, geometrinen skandinaavisuus on kuitenkin aika nuori ilmiö, kun miettii kotien historiaa sinänsä. Onkohan se luomalla luotu erottumiskeino runsaammasta tyylistä, en osaa sanoa, niin hyvin en ole asiaan perehtynyt. Tällaista ajatustenvirtaa tänään :-). Joka tapauksessa Habitaressa on ollut aina silloin, kun olen käynyt, ihan kiinnostavaa, vaikka monet jutut eivät sinänsä omilta tunnukaan. Erityisesti nuoret suunnitteiljat kiinnostavat aina, samoin se, että sieltä täältä voi bongata jotain, joka herättää ajatuksia tai jopa vastoin odotuksia miellyttääkin omaa silmää.

    Sain viikonlopun aikana laitettua parvekkeen syyskuntoon, enää täytyy nostella sinne loputkin kynttilälyhdyt esille kesäteloilta. Ihanaa, että kynttiläaika on tosissaan alkanut! Nyt kaikki parvekkeella kesää viettäneet ruukkukasvitkin on nostettu sisään kylmeneviltä öiltä suojaan. Peikonlehti ei muuten innosta minuakaan eikä sitä meiltä löydy – sen verran olen sisustusmaailmaa seurannut, että se näyttää sitkeästi pitävän pintansa muodikkaana kasvina! Jännä juttu, miksiköhän juuri peikonlehti?

    Minunkin pitäisi saada aikaiseksi kaappien siivous, tai lähinnä hyllyjen pyyhkiminen. Meillä on vain yksi epämääräisen tavaran hylly, ja sen on tällä hetkellä vallannut jokin aika sitten lahjaksi saatu samppanjacooleri, josta en kykene pitämään, vaikka kuinka yritän. Cooleri on tunnetun brändin tuote, kallis kuin mikä, hankalan kokoinen ja minun silmissäni ruma kuin mikä. Tekisi mieli laittaa kapistus kiertoon, mutta siinä on onneton kyllä omistuskaiverrus, joten pähkäilen edelleen, mitä tehdä. Ehkä rumilus pitäisi vain kantaa vähin äänin metallinkeräysastiaan…

      • Merja, ei käy :-(. Se on melkein ämpärin kokoinen ja kaiken huipuksi kosteus jättää metalliin jälkiä! Käytin sitä jonkin aikaa suojaruukkuna isolle kasville, mutta ei oikein toiminut siihenkään…

        • Kiitos ajatuksista! Kyllä, nyt julistetaan värien paluuta. Niin kuin muutamana edellisenäkin vuonna. Vai hetkonen, hävisivätkö ne koskaan kokonaan? ;) Muutenkin asetelma trendiuutisoinnissa tuntuu olevan muiden sävyjen puolesta valkoista vastaan. Vai muistaisitko, että kukaan olisi koskaan julistanut valkoista trendikkääksi? Koen, että sisustuspiireissä paljon hyväksytympää on sisustaa muulla kuin valkoisella, koska kliininen ja tylsä ja mitä vielä.

          Kysymys siitä, mikä on klassista sisustamista, on todella hyvä! Kuulun Facebookissa Klassinen sisustustyyli -ryhmään ja siellä näkee yhtä sun toista, kaikkea bling blingistä 50-luvun vaikutteisiin, mikä hämmentää minua. Itselleni sisustuksessa sana klassinen viittaa selkeästi historiassa taaksepäin, ei missään nimessä mid centyry -aikakauteen, vaikka silloin suunnitelluista huonekaluista klassikkoja onkin tullut. Itselleni klassista sisustamista on esimerkiksi howard-sohvat ja -rahit, sekä ilman muuuta mainitsemasi antiikki. Siis oikeasti perinteistä ammentavat vaikutteet. Ensi vuonna Habitareen tulee taas varmasti mentyä. Ainakin tapahtuma on siinä mielessä onnistunut, että se puhututtaa!

          Oi, syystunnelmainen parveke kuulostaa ihanalta! Ja tosiaan, niin kliseistä kuin se onkin, kynttiläkausi on parasta. Vain yksi epämääräisen tavaran hylly on todella hyvä suoritus! En tiedä, voiko nollatilanteeseen koskaan päästäkään, koska aina kotona jotain epämääräistä käsittelyä odottavaa tai kiertoon menevää on.

  2. Samaistun siihen, että tämä on aivan väärä maanosa omalle sisustustyylilleni. Minäkin ammennan sisustusinspiraatiota aivan muualta. Tällä hetkellä voisin sanoa tyylini sopivan ennemmin New Yorkilaiseen loftiin, kuin suomalaiseen kerrostalokaksioon. Löysin messuilta muutamia pieniä juttuja, jotka iskivät mutta pääsääntöisesti kiersin osastot vain vilkaisemalla. Enemmän innostuin siitä, että tavattiin viimein Inspired by live:n Sannan kanssa pitkään jatkuneen viestittelyn jälkeen ja samalla näin toistamiseen myös Caritaa, joka on syy siihen, että lähdin itse bloggaamaan. Onneksi on olemassa sisustusbloggaajia, joilta saan sitä kaivattua inspistä. ❤

    Ja kiitos tsempeistä. Uskon, että tämä kevytyrittäjyys on juuri sitä, mitä nyt kaipaan ja joka sopii mukaan tähän meidän palettiin. Ainakin tämä vie ajatukset pois siitä, että jännitän kuinka oppisopimuspaikkani kanssa käy. 😬

    • Uskon, että samaistut! Toisaalta se hyvä puoli näissä tuntemuksissa on, että oma tyyli tuntuu vähän vähemmän kyllätyttävältä, kun sitä ei niin paljoa lähellä näe. Ihailen kyllä itse kaikkia sisustustyylejä hyvin toteutettuina omissa kategorioissaan, mutta se ei yksin riitä, vaan kyllä sitä jotain omaan makuunkin sopivaa inspiraatiota kaipaa. Onneksi tänä päivänä koko maailma on netin myötä ulottuvilla. Habitaressa parasta aina onkin kollegojen tapaaminen. Itse asiassa viime vuonna itse kiertelystä ei meinannut tulla yhtään mitään, kun aina pysähdyttiin jonkun tuttuja moikkaamaan. Melkein messuilla pitäisikin viettää kaksi päivää: sosiaalinen verkostoituminen ja tehokas osastojen kiertäminen. Ihan varmasti! Kevytyrittäjyys on varmasti hyvä juttu ja pidän peukkuja oppisopimuspaikan suhteen!

  3. Tässä on taas niin paljon sellaista jonka voin täysin allekirjoittaa, Jo Malonen ihanuudesta, Habitaren liiallisen trendikkyyden karsastamisen kautta vanhanajan shoppailukulttuuriin. Erityisesti innostuin kuitenkin uutisista koskien Monica-kaappia! Toivottavasti näemme lopputuloksen lisäksi myös joitain before-kuviakin?

    • Kiva kuulla, että samaistut ajatuksiin! Hei mahtavaa kuulla Monica-kaappi -innostusta. Katson, jos minulla on before-kuvia, niin sitten kyllä jaan. :)

  4. Habitare jäi mullakin väliin ja jäi muuten viime vuonnakin. Olisin halunnut mennä, mutta tuli kaikkea muuta. Huomaan, että itseäni kiinnostaa joku klassisen eurooppalaisen ja riisutun skandinaavisen välimaasto. Olen pienessä sisustuskriisissä ja samaan aikaan olen asuntokuumeessa. Ehkä ne nyt vain ruokkivat toisiaan. Ihailen pinterestissä samaan aikaan vanhaa kunnon valkoista tiililadontaa ja kultaista hanaa keittiöön, kukkatapettia eteiseen ja värillistä sohvaa olohuoneeseen. Sängynpääty olisi myös must. Olen alkanut epäillä omia sisustustaitojani varsinkin, jos pitää toteuttaa mitään vähänkään rohkeampaa ja olen myös varma siitä, että seuraavaan asuntoon tarvitsen sisustussuunnittelupalveluja. Voiko sinut palkata? :D

    En ole vielä löytänyt Jo Malonelta sitä omaa suosikkituoksua, mutta ehkäpä menen tällä viikolla niitä vähän haistelemaan (toki trenssi ja kotelomekko päällä :D) Tuoksuissa olen aika merkkiuskollinen ja en tiedä olenko valmis vaihtamaan kuitenkaan.

    • Jep, no juuri näin! Habitare helposti jää, jos tulee jotain muuta, vaikka noin periaatteessa sinne haluaisi mennäkin. Ensi vuonna uudella onnella!

      Sisustuskriisi ja asuntokuume kulkevat yleensä käsi kädessä, joten ymmärrän! Se on paha tauti, kun se iskee. Itsekin ajattelen, että tyylini on maailman mittakaavassa hyvin skandinaavinen: onhan meillä valkoiset lattiat ja seinät. Taas muita skandityylin elementtejä, kuten puuta, puuterisia pastelleja ja viherkasveja vierastan omassa kodissa. Itse pidän todella paljon tyylien sekoittelusta: että vanhalla pöydällä on moderni valaisin tai howard-sohvan edessä skarppi nykyaikainen pöytä. Siinä mielessä useammasta tyylistä tykkäämistä ei tarvitse ollenkaan kaihtaa: ilo irti kontrasteista vain!

      Juuri Instagram Stories -kysymyksissä seuraajani kysyi, voiko minua palkata sisustussuunnittelijaksi. En ole vielä vastannut kysymykseen varsinaisessa postauksessa, mutta vastaan, että minua ei kannata palkata sisustussuunnittelijaksi. Olen ihan onneton esimerkiksi mittasuhteiden kanssa ja päästelinhän meidän omassakin kodissa sellaisia aivopieruja, ettei tänne muka mahdu sohvapöytää ja mitä vielä. :D Mutta linjojen luomisessa olen hyvä, joten moodboard-talkoisiin minut voi pyytää. :D Minusta melkein kiinnostavin haaste sisustamisessa on tasapaino, sen ymmärtäminen, että kaikki liittyy kaikkeen. Eli jos haluat vaikka aavistuksen rohkeaa ja perinteistä romanttisuutta, niin millä sitä voi tasapainottaa, että kokonaisuudesta tule liikaa.

      Itsellekin Jo Malonen tuoksut olivat enemmäkseen tutut kodin kautta ja silloinhan tuoksua valitsee ihan erilailla. Mutta tuoksuttelimme kaikki parfyymit läpi ja kyllä siellä tosi hania omaankin käyttöön oli. Vähintään käyt trenssi päällä nuuhkimassa ja leivoksella. ;)

  5. Mä olen samaa mieltä sun kanssa Habitaresta, ei ole tullut vuosiin käytyä, kun oma sisustuslinja on toisenlainen. Toki Habitaressa on omiakin suosikkeja, kuten vaikka Pentik, Familon tai varmaan myös Boknäs, ja oliko Balmuir? Inspistä haen paljon sellaisista lehdistä kuin vaikkapa Vakre Hjem & Interiör. Ja käytännön tasolla,arjesta irtautuakseni, käyn hipelöimässä Boknäsilla, S.A.L.I.:ssa tai Cobellossa.

    Tuoksuissa olen supernipo. Heti, kun jotain merkkiä alkaa olemaan liikaa esillä, vaikkapa blogeissa, menetän kiinnostukseni. Jo Malonen kanssa on käynyt näin, niin ihana brändi kuin se onkin. Viimeksi Tallinnassa käydessäni ihastuin Kaubamajan hajuvesiseinään, kokonainen seinällinen tuoksuja, joiden tekijöistä en ole koskaan kuullutkaan. Miksei Stockmann tekisi samaa perässä? Taisi tunti vierähtää tuoksujen kuvauksia lukiessa. Mukaan lähti ranskalaisen Chabaud-nimisen brändin ihana Chíc & Bohéme. Myöskään Annick Goutal ei ole rantautunut Suomeen, mun tuoksuvalikomaan sen ihanat hajuvedet ovat kuuluneet vuodesta -98. Pariisissa sillä on oma liike, jossa sain mahtavaa palvelua – sen ainoan kerran, kun olen Pariisissa käynyt.

    Kerttu rokkas Aamu-TV:ssä!!! Hän tiivisti hienosti asian ytimen kodista ja millainen sen kuuluu olla: omannäköinen.

    • Marjukka, melkoinen ristiriita kommentissasi! Ensinnäkin, jännä että olet kiinnostunut messuillakin vain merkeistä joita saat ilmaiseksi itsellesi blogin kautta? Toisaalta, eikö tosiaan ole aika hassua sanoa että menetät kiinnostuksen jos tuote on paljon blogeissa esillä kun mikään ei ole viimeisen vuoden-parin ollut pakkosyötettynä yhtä massiivisesti kuin Balmuir?! Mutta edelleen, ehkä se että kalliit tuotteet tulee jatkuvina lahjoina, muokkaa tehokkaasti mielipidettä.
      Jo Malone on melko maltillisesti mainittu missään ainakin vielä.

      • Minunkin täytyy nyt varovaisesti sanoa, että olen miettinyt tätä Balmuirin markkinointistrategiaa aika paljon, kun merkki on ollut niin paljon esillä melkeinpä kyllästymiseen asti. Ihan varmasti siihen on syynsä, ja en todellakaan ole markkinoinnin asiantuntija, mutta omalla kohdallani se on johtanut siihen, että liika on liikaa. Hienoa, että merkki taipuu hyvin eri tyylisille ihmisille, ja mielestäni on hienoa, että Balmuir on lyönyt itsensä kansainvälisesti läpi tällä tavalla. Myös yrityksen perustajat vaikuttavat todella sympaattisilta ihmisiltä. Mutta silti. Tuntuu, että jossain vaiheessa merkki jotenkin ylimarkkinoi itsensä ja se oli jotenkin esillä tavalla, joka tuntui itselleni vieraalta, ja tästä syystä en ole osannut lämmetä sen tuotteille. Balmuirin tuotteita hehkutettiin paljon tietyissä blogeissa, joissa sitten muutaman kuukauden kuluttua näki samaa hehkutusta muista, aivan vastaavanlaisista tuotteista ja Balmuir tuntui unohtuneen, ja siksi brändiin jäi silmissäni jonkinlainen pintailmiön leima, jota en ole saanut karistettua. Esimerkiksi Esplanadin liikkeessä en ole poikennut kertaakaan, ja lahjoiksi saamani Balmuirin tuotteet olen poikkeuksetta lahjoittanut eteenpäin. Ne eivät vain tunnu omassa kodissa ja tyylissä omilta, mikä on harmi, koska mielelläni suosisin kotimaista merkkiä. Mutta merkki vesittyi, kun sitä sen alkunousun aikoina pitivät niin kovasti esillä sellaiset, joilla tuntuu olevan taipumus vaihtaa tyyliä ja mieltymyksiä usein ja joiden kulutustottumukset tuntuvat poikkeavan omistani suuresti. En tiedä, onko tämä totta, mutta sellainen kuva näiden henkilöiden blogeissa olevasta markkinoinnista on välittynyt ainakin itselleni, ja tiedän, etten ole ainoa. Siksi on kiva nähdä, että merkki nykyisin panostaa yhteistyöhön kestävämpää kulutusta esillä pitävien bloggaajien kanssa, ja ehkä omakin kokemukseni siitä vähitellen muuttuu. Uudelle, itseään läpi lyövälle brändille on varmasti haastavaa löytää toimiva markkinointistrategia ja oikeat yhteistyökumppanit, ja siksi on hienoa, että Balmuir on ainakin minun silmissäni tapahtuneista harha-askelista huolimatta selvästi löytänyt kohderyhmän, joka on osannut nähdä sen ytimeen. Haluan vielä lopuksi korostaa, että kyseessä on hieno suomalainen brändi, jonka menestyksestä olen vilpittömän iloinen, ja tiedän, että omat tulkintani kuluttajana ovat tässä se ongelman ydin.

        • Kiitos kommenteista sekä Erjalle että Blue Peonylle!

          Näin viisikymppisenä oma maku sisustuksen ja tyylin suhteen on muotoutunut hyvin selväksi, eikä sitä vaihtuvat trendit juuri heittele. Pentik, Boknäs ja Familon ovat olleet kodisani jo kauan ennen blogia, ja kyllä, niiden uutuudet kiinnostavat minua aina. Tuoksujutut taas ovat ihan oma harrastukseni, oikkuni ja kummallisuuteni, joka minulle sallittakoon. Me ihmiset emme loppuviimeksi ole kovin rationaalisia otuksia, vai mitä?

          Tällaisena vanhempana rouvana olen iloinen, että taas Balmuirin kaltainen brändi arvostaa työtäni ja valintojani bloggaajana, ja pitkäaikainen yhteistyö (4,5 vuotta) kertonee siitä, että lukijani ovat Balmuirin kohderyhmää.

          Mukavaa päivää kaikille!

          • Moi ensin Marjukalle! Ymmärrän hyvin! Sinulla on vielä paljon klassisempi maku kuin minulla. Balmuir ei ainakaan tänä vuonna ollut, olikohan edes Boknäs? En ainakaan nähnyt kenenkään kuvista. Aivan samat rentoutumispaikat: Boknäs, S.A.L.I. ja Cobello. :)

            Minusta se, että jossain tuoteryhmässä haluaa eksklusiivisempaa kuin toisessa on ihan luonnollista. Brändimieltymyksiä ja mielikuvia ei muutenkaan voi järjellä selittää. Kaubamajan hajuvesiseinä kuulostaa todella kiinnostavalta. Hyvin näkisin samanlaisen Stokkalla, edes väliaikaisena pop up -juttuna. Tuoksuihin voi todella uppoutua pitkäksi toviksi ja se, kuinka paljon pieniä erikoistuneita tuoksutaloja jo pelkästään Pariisissa on, on jotenkin todella kiehtovaa. Kiehtovaa on myös eri koulukunnat: toiset viihtyvät vuosikymmenet samassa signature-tuoksussa, kun taas toiset haluavat löytää kokeiluun aina jotain uutta.

            Kerttu on niin luonnonlahjakkuus! Sano mun sanoneen, että siltä daamilta nähdään vielä joskus oma ohjelma.

            Kommentoin vielä itsekin Balmuir-aihetta markkinoinnin ammattilaisena ja pitkäaikaisena yhteistyökumppanina. Olen jutellut aiheesta monta kertaa balmuirlaisten kanssa ja he tiedostavat haasteen täysin. Balmuir tuli markkinoille markkinointistrategialla, joka keskittyi vain blogeihin ja vaikuttajamarkkinointiin. Siksi alkuun tunnettuuden kasvattamiseksi tuotteita jaettiin laajemmalla skaalalla kuin olisi pitänyt – tämän he itse nimenomaan myöntävät. Ihan samanlailla kuin te, huomaan itsekin jos ei brand match ole kohdillaan, mutta tämä ei suinkaan ole pelkästään Balmuirin haaste, vaan siihen sortuvat muutkin yritykset. Yhtä kaikki, nykyään Balmuirin strategia on toinen: enää he tekevät yhteistyötä vain pitkäaikaisten, tarkoin valittujen ja kokonaisvaltaisesti Balmuir-henkisten lähettiläiden kanssa. Yhtä taktikkaa siis kokeiltiin, mutta tällä kertaa toiseen päädyttiin. Suomessa on minusta vähän turhaankin vallalla sellainen mentaliteetti, että missään ei saa epäonnistua, kun taas Jenkeissä kokeileminen ja kokeilemisen kautta oppiminen on arkipäivää. Itse kunnioitan todella paljon sitä, että Balmuir on palautteesta viisastanut ja toivottavasti kokemus siitä pikkuhiljaa muuttuu, vaikka brändimielikuvaa ei tietenkään yhdessä yössä muuteta. On todella hienoa, miten kunnioittavaa palautettakin Balmuir sai ja niihän se on: ihan joka päivä ei suomalaista yritystä Maison&Objet-messuilla ja Tukholman parhailla paikoilla näe. Henkilökohtaisesti brändi on minulle rakkaimpia sekä tyylin, eettisyyden että suomalaisuuden takia – on ollut ensihetkestä lähtien ja tulee olemaan aina. Tämä oli hyvä ja tärkeä keskustelu, kiitos siitä!

          • Marjukka, en missään nimessä tarkoittanut, että olisin kokenut sinut sellaiseksi bloggaajaksi, jonka tyyli vaihtelee trendien mukaan – ei todellakaan, tämän mielikuvan herättivät ihan muut! Ja on tylsää, että mielikuvani Balmuirista on muotoutunut sellaisen pohjalta. Mutta toivoa on, kokeilin tänään Balmuirin käsisaippuaa ja se oli ihan nappiosuma, joten voisin hyvinkin kuvitella ostavani ko. saippuan! Olen itsekin reilut 40 ja kyllä oma maku on muotoutunut, tunnistan ilmiön! Monet esineet ja huonekalut ovat kulkeneet mukana yli puoli elämää ja tuntuvat edelleen yhtä oikeilta valinnoilta.

          • Samaa mieltä: Marjukalla on yksiä eheämpiä ja tunnistettavampia tyylejä blogimaailmassa. Ihana kuulla, että toivoa on. Jos tästä lähtisi uusi alku Balmuirin kanssa. :)

  6. Hei, minäkin haaveilen olevani vähintään joku englannin maaseudulla asuva kartanonperijätär. Ostan Home&Carden lehden, vaikka asun kerrostalossa.
    Liihoittelen Stockalla käsilaukku olalla ja ihailen kaikkea kaunista. Ulkomailla kuvittelen olevinani joku muu kuin tavallinen palkansaaja pienestä kaupungista keskeltä Suomea.
    Unelmointi on ihanaa, eikä onneksi kai kiellettyä.

    • Ihana alter ego! Tulin tästä niin hyvälle tuulelle. Elämä olisi hirvittävän tylsää vain tavallisena makaronilaatikkoa syövänä suomalaisena. Juuri noin pitää elääkin, unelmoida, ihailla ja nauttia. ;)

  7. Kiitos sinun ihanista postauksista, niitä on kiva lukea! Päivän paras uutinen on että Jo Malone on myynnissä Suomessa, hienoa! Olen hajuvesiä ostanut Suomesta lentokentältä ja eri maista. Suosikkini on nyt Peony & Blush Svede. Pieni kommentti myös Balmuirista. Tunnen yhtiön kymmenen vuoden ajalta eli sen perustamisesta lähtien. Minun vanhin Balmuir huivini on iältään 10 vuotta ja käytän sitä edelleen. Minusta se on huikea suomalainen menestystarina ja olen ylpeä siitä. Arvostan yrityksen toimintatapaa ja hyvää laatua. Ostin viimeisimmän Balmuir huivini viikko sitten ja aion ostaa niitä jatkossakin! Minä olen kesällä aloittanut oman lifestyle blogini: blogi@primaveradimarja.fi. Aurinkoista syksyä sinulle!

    • Kiitos Marja ilahduttavista sanoistasi! Arvasinkin, että teistä moni muukin ilahtuu Jo Malonen Suomeen tulosta. Ihana myös, että jaot Balmuir-kokemuksesi. Upeaa kuulla, että olet ollut matkassa alusta asti. Mietin juuri, koska minun taipaleeni alkoi. Jo ennen yhteistyötä, jota olemme tehneet vuosia, oli äidilläni ja tädilläni Balmuiria on jo yhä tänä päivänä, eli varmaan jostain seitsemästä, jopa kahdeksasta vuodesta puhutaan täälläkin. Olen myös saanut kunnian tutustua Balmuirin perustajiin ja matkata heidän mukanaan niin Pariisiin kuin Tukholmaan. Läheltä seuratessa yritystä on oppinut arvostamaan vielä kymmenkertaisesti enemmän: se kaikki työ ja ne riskit, sitä ei voi kuin nöyrästi ihailla. Balmuir on nimenomaan upea menestystarina, ja minun on iloa ja kunnia jatkaa heidän kanssaan yhä tiiviimpää yhteistyötä. Onnea uudesta huivista! Minäkään en enää muita käytä, ovat ylivertaisen laadukkaita, kauniita ja lämpimiä. :) Kiitos vinkistä, tulen mielelläni vierailemaan uuden blogisi puolella. Aurinkoista ja tunnelmallista syksyä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue