Oman tyylin löytämisestä

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Ensinnäkin pahoittelut tauosta ja kommentteihin vastaamisen viiveestä! Olen ollut rankassa flunssassa ja olen sitä edelleenkin. Tähän asti ainoat asiat, joihin olen jaksanut viikon aikana tarttua, ovat olleet kaukosäädin ja mikronnappula. Vasta nyt jaksoin raivata tieni nenäliinavuoren alta koneelle asti, mutta makuuasennossa pysyn edelleenkin. Toivottavasti te olette selvinneet päiväkodin ja koulun aloituksista terveinä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Jos syksyn tietää alkaneen flunssasta, niin samoin siitä kielii halu karistaa loputkin rantahiekat varvassandaaleista ja tarve skarpata pukeutumisen kanssa: toisin sanoen tekee mieli kääntää The September Issue -lehti elämässä.

Paljastetaan ensin yksi totuus: kirjoittaisin paljon enemmän tyylistä, jos saisin aikaiseksi ottaa enemmän asukuvia. Miten ne tuntuvatkin niin ylitsepääsemättömiltä, vaikka olen palkannut ihan hyvän tiimin: köyhän naisen kuvaajan, joka ei koskaan viljele kiusallisia koulukuvausvitsejä, mutta ei kyllä huomauta juoponnapistakaan – siis jalustan ja itselaukaisimen.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Nämä kuvat otin ennen sairastumistani Stockmannin kaupallista Instagram-kampanjaa varten koskien syksyn tyyliä, mutta hyödynnän kuvamateriaalin myös täällä blogin puolella, juuri mainitusta syystä, jotta saan sisältöä julkaistua. Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet ovat kuvauslainoja Stockmannilta, mutta hyvin samankaltaisia, joita itsekin omistan. Jos ihastutte vaatteisiin, tarkemmat tuotetiedot löytyvät Instagram-kuvastani.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Ei näissä kuvissa koko tyyliäni näe, mutta ison osan siitä kuitenkin – tyylioivallukseni ainakin. Ajattelinkin kirjoittaa tänään oman tyylin löytämisestä, koska olette kysyneet siitä paljon, ja se on myös yksiä omia lempiaiheitani.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut samanlainen maku, mutta erilaisia tyylejä. Kuulostaa epäloogiselta, joten avaan asiaa tarkemmin.

Erityisesti sisustuspuolella keräsin jo nuorena talteen sellaisia kuvia, joista inspiroituisin yhä tänä päivänä: jollain tavalla sain siis tietynlaisen maun äidinmaidosta. Mutta ei omat valintani silti siltä näyttäneet. Niin kuin kaikilla muillakin, on minullakin kaapissa luurankoja niin ylisuurten Fila-huppareiden (jotka toki olisivat tänä päivänä kuumaa kamaa) muodossa kuin väreinäkin. Ei tarvitse palata ajassa kuin kaksikymppiseksi, kun kaappini oli täynnä vedenvihreää, lohenpunaista ja vaaleankeltaista. Ai että rakastin vaaleankeltaista.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Vasta siis näin kolmekymppisenä voin sanoa tulleeni tyylillisesti kotiin. Ihan kuin kaikki olisi kirkastunut ja loksahtanut paikoilleen. Pukeutuminen on vaivattomampaa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, kun olen karsinut kaikki rönsyt pois. Käytän nykyään enää vain viittä väriä – valkoista, mustaa, hiekkaa, harmaata ja sinistä – sekä erilaisia tulkintoja klassikoista.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Vaikka määrällisesti minulla on enemmän vaatekappaleita kuin kapselivaatekaapissa pitäisi olla, ajatus kapselivaatekaapin yhdisteltävyydestä ja muunneltavuudesta tyylissäni pätee. Koska kuoseja en juurikaan breton-raitoja lukuunottamatta käytä, kaikki vaatteet sopivat keskenään yhteen, mikä helpottaa arjessa ja ihan erityisesti matkoilla. Vaikka ymmärrän konmarittamiseen liittyvän kriitiikin, suosittelen silti karsimaan kaiken turhan kaapista pois vain siksi, että sillä sekunnilla kun niin teet, tuntuvat jäljelle jäävät vaatteet erityisemmiltä ja houkuttelevammilta – koko valikoima selkeämmältä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Ulkopuoliselle rajattu vaatekaappi saattaa näyttäytyä tylsältä, mutta minulle se on päinvastoin vapauttavaa. Sen verran pukeutumista rakastan, että yhden mustan poolon Steve Jobsiksi en ole ryhtynyt, mutta muuten minulle sopii se, että en joudu joka aamu läpikäymään eksistentiaalista kriisiä, että onko oloni nyt rock vai romanttinen. Olen joka aamu sama Laura, joka vetää yllensä samantyyliset vaatteet. No, ehkä fiilisero tulee sitten siitä, valitsenko farkuista mustat siistit vai siniset revityt. Silloinkin farkun malli on sama.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Mielestäni on kiinnostavaa kysyä, miksi pukeutumisen ihanteena pidetään jatkuvaa ja räväkkää kokeilemista? Miksi se on itseisarvo mennä ostamaan taas uusi näennäisesti voimaannuttava heräteostos – joka yleensä sitten kuitenkin jää kaapin pohjalle.

Oma tyylioppini taitaakin tulla tässä: ilman kokeilemista ei voi löytää omaa tyyliä, mutta kokeiluista on tärkeä ottaa opiksi. Se on palvelus itselle, mutta tässä ajassa myös velvollisuus maapallolle.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Minä olen tehnyt elämässäni hävettävän paljon virheostoksia ja totta kai teen niitä valitettavasti välillä edelleenkin. Mutta, kun aloin analysoida virheostokseni, aloin saada entistä paremmin kiinni paitsi siitä, mitä ostaa, myös siitä, mitä ei ostaa. Se on nimittäin vähintään yhtä arvokasta sovituskopin heikolla hetkellä tunnistaa. Akryyli, kynähameet ja midimitta ovat esimerkkejä siitä, mitä olen omalle kieltolistalle nostanut, sillä en ole niissä kotonani.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Kaiken kaikkiaan oman tyylin löytämisessä on tärkeää seurata omaa ostokäyttäytymistä ikään kuin ulkopuolelta. Omastani olen oppinut se, että jos emmin, ostos kannattaa aina jättää kauppaan. (Ellei kyse sitten ole täydellisestä löydöstä, joka vain sattuu olemaan yli budjetin. Sitten neuvottelu täytyy käydä kukkaron eikä mieltymysten kanssa.)

Apuvälineenä oman tyylin löytämisessä suosittelen käyttämään moodboardia: joko perinteistä lehtileikkeistä koottua tai omaa suosikkiani Pinterestiä. Kuvavirrasta on helppo tehdä havaintoja siitä, millaiset elementit kuvissa kaikista useimmin toistuvat. Pinterestiin on myös helppo tallentaa konkreettisia asuideoita erilaisista yhdistelmistä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Nykyään puhutaan paljon siitä, mistä vaatteet ostetaan, mutta minusta ihan yhtä oleellista on puhua siitä, miten vaatteet ostetaan. Haluaisin puhua tietoisesta shoppailusta, mutta kuulostaako se jo liian korkealentoiselta? Ei se nimittäin ole yhtään sen vastuullisempaa ostaa kilokaupalla tekstiiliä eettiseltä merkiltä, jos vaatteet ovat merkityksettömiä henkarilla pölyyntyjiä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Kaikista tärkeintä minusta onkin, että oman tyylin äärelle tietoisesti pysähtyy. Ettei vain vuodesta toiseen shoppaile menemään, vaan pysähtyy pohtimaan: Missä vaatteissa viihdyn kaikista parhaiten? Minkätyyppisiä vaatteita käytän toistuvasti? Mitkä vaatekappaleet ovat jääneet käyttämättä? Miksi ne ovat jääneet käyttämättä? Mitkä ostokset täydentäisivät jo olemassa olevaa vaatekaappia, antaisivat uuden elämän nykyisille? Missä vaatekappaleissa tunnen oloni erityisen hyväksi, missä aina epämukavaksi?

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Itselleni oman tyylin löytäminen on pitkälti sama asia kuin sisäinen rauha: siinä on hyvä olla tilanteesta ja muiden mielipiteistä huolimatta. Toisin sanoa kyseessä on kaikkea muuta kuin turhamainen juttu, ja siksi oman tyylin löytäminen on niin ihana asia, johon kannattaa käyttää ajatusta ja aikaa.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Omalla ostoslistallani tälle syksylle on neule tai neuleita (jostain kumman syystä neuletakkeja minulla on mutta neuleita huonosti), mustat nilkkurit, musta villakangastakki ja kosketusnäyttösormella varustetut nahkahanskat.

Suunnitelmallisuudesta puheen ollen ostoslista on yksi hyvä tapa pysyä omassa tyylissä, mutta yhdellä poikkeuksella: silloin harvoin kuin eteeni sattuu jotain sellaista, joka sekunnin sadasosassa saa sydämen hakkaamaan, en listoja tarkistele, vaan luotan intuitioon. Täytyyhän pukeutumisessa, oman persoonan esilletuomisessa, jättää tilaa myös luovuudelle ja sattumalle. Sitähän parhaiden second hand -löytöjenkin metsästäminen on: sinä et tule vaatteen luo, vaan vaate tulee sinun luo – yleensä silloin, kun vähiten odotat.

Comments

  1. Allekirjoitan taas joka kohdan ja aika lailla samoilla periaatteilla rakennan itse parhaillaan omaa vaatekaappiani. Mun Pinterest on tällä hetkellä täynnä erilaisia kapseli kokonaisuuksia, joista koen saavani hyvän pohjan ja ideaa siihen, mitä siellä omassa vaatekaapissa kannattaa olla. Pohjan päälle on helppo rakentaa oman näköinen kokonaisuus.

    • Kiitos Jenni kommentista! Eikö olekin Pinterest hyvä apuväline. Helposti yhdisteltävät vaatteet ovat kyllä kullanarvoisia, sillä niiden ansiosta kaapissa on paljon enemmän asukokonaisuusvaihtoehtoja. Hyvän pohjan päälle on helppo sitten tehdä täydennyksiä ja asustaa mielen mukaan. Parhaat vaatteet taipuvat vielä sellaisenaan päivään ja asustettuina iltaan.

  2. Juurikin ajankohtainen asia kun itsellä myös menossa ostoslistan teko ja vaatekaapin läpikäynti. Ja tästä sai intoa taas lisää vaatteiden läpikäyntiin. Minullakin on samat värit käytössä vaatekaapissa, sekä muutama vaalean keltainen :) ja oranssi paita niiden seassa Pinteresti on ollut kovassa käytössä:)
    Olisi ihana nähdä niitä päivänasuja, asusteita ja talvivaate pohdintoja lisää.

    • Moi Sonja! Ihana, että on ajankohtainen aihe. Niin meillä varmasti monella syksyllä, joka on kuin toinen uusi vuosi ja uuden alku. :) Vaatekaapin läpikäyminen on työläs, mutta palkitseva projekti. Tsemppiä siihen! Hei ihanaa, että sinun päälläsi vaaleankeltainen vielä elää. :) Pinterest on mielettömän hyvä, kiva kun se on teille muillekin tuttu apuväline! Kiitos paljon palautteesta: lupaan lisää päivän asuja ja tyylipohdintoja. Tarkoitus on ainakin esitellä vaatekaappini kulmakivet sekä tyylisäännöt.

  3. Oma väripalettini on ollut teini-iästä lähtien musta, harmaa, sininen ja viininpunainen ripauksella valkoista (käytännössä t-paita ja paitapusero, koska kokovalkoista vierastan). Nykyisin kelpuutan myös ripauksen petrolinsinistä ja havunvihreää ja omistan myös marsalanpunaisen, täydellisen neuletakin, joka on juuri oikeaa kylmää sävyä punaista. Pidän myös harmaaseen taitavasta hiekan sävystä, mutta sävyn pitää olla juuri oikea, jotta se sopii ihooni. Täydellisen sävyinen harmaaseen taittava hiekanvärinen cashmereneulepusero löytyi viime talvena Milanosta, mutta neuletakkina sitä ei ollut saatavilla, joten tämän syksyn ja talven projektina on kutoa takki itse, juuri oikean sävyistä lankaa oli näet saatavilla. Olen jo parikymppisestä suosinut vaatteissa klassisia leikkauksia, nyt muodikkaat paljaat olkapäät, kellohihat, peplumit ja rimssut jätän muille, koska en koe niitä itselleni kyllin ajattomiksi. Ai niin, ja on minulla yksi omituisuus: ostin parikymppisenä Kannelmäen Maximarketista viidellä mummonmarkalla muhkean sahraminkeltaisen huivin, joka on edelleen käytössä. Välillä huivi on levossa, mutta tulevana talvena ajattelin yhdistää sen niinkin omituisesti kuin viininpunaiseen villakangastakkiin. Vaikka ei uskoisi, sävyt sopivat täydellisesti yhteen, ja luulen, että yhdistelmästä tulee klassinen, mutta silti hieman erilainen. Muistan nähneeni tyyli-ikonillani Ines de la Fressangella joskus näitä värejä yhdistettynä, ja tuntuu, että haluan itsekin kokeilla. Ostoslistallani on tällä hetkellä vain ruudullinen kynähame, jos sopiva tulee vastaan, uusi pipo samalla varauksella sekä uudet konjakinruskeat talvisaappaat. Vanhoja saappaita olen käyttänyt jo yli kymmenen vuotta, mutta niillä ei taida olla enää kovin montaa vuotta jäljellä.

    • Kuulostaapa hyvältä! Murretut värit täydentävät ihanasti vaatekaappia, syksyllä nyt erityisesti. Viininpunainen on esimerkiksi sellainen väri, jota toistuvasti ihailen muilla syksyisin. Upeaa, että teet vaatteen itse, jos ei sopivaa kaupasta löydy! Sinulla on erittäin hyvä huomio siitä, että olkapäät, kellohihat, peplumit ja frillat ovat puoliksi trendijuttuja. Itsekään en koko kaappia niillä varustaisi, mutta olen huomannut, että vähän jotain tuollaista ajankohtaista twistiä kaipaan omiin klassikoihin. Ines de la Fressange on ihana, enkä epäile sekuntiakaan, etteikö sahraminkeltainen ja viininpunainen sopisi yhteen. 10 vuotta on kunnioitettava ikä saappaille, toivoittavasti tänä vuonna löytyy yhtä hyvät ja pitkään palvelevat uudet.

  4. Oi, miten mukava postaus :) Oman tyylin löytäminen on itsellenikin ollut jotain, joka vahvistaa pintapuolisuutta paljon syvemmin ajatusta omasta identiteetistä. Innostuin aiheesta niin, että nappaan tästä mukaani blogihaasteen itsellenikin. Oikein hyvää viikonloppua :)

    • Ihana palaute, kiitos paljon! No juuri näin. Kyse on nimenomaan koko identiteetistä ja siitä, että on sinut itsensä kanssa. Jokainen meistä tietää, miten epämiellyttävä olo väärän vaatevalinnan kanssa on ja toisaalta, miten hyvän olon oikeanlainen asukokonaisuus vaikka työhaastatteluun, ensitreffeille tai ihan tavalliseen päivään voi antaa. Mainiota, jos nappaat haasteet. :) Mukavaa viikkoa myös sinne!

  5. Mä myös tykkäsin tästä postauksesta paljon ja myönnän, että vasta näin lähempänä viittäkymppiä olen pohdiskellut vaatteiden ostamista ja omaa tyyliä tuosta vinkkelistä josta kirjoitat. Ostokset ovat vähentyneet ihan radikaalisti ja kaapista on lähtenyt kiertoon mm. kaikki käyttämättömät puolihameet, kun mitäpä ne siellä pölyä ovat keräämässä ja jos joskus puolivahingossa menevät aamulla päälle, niin olo on koko päivän epämukava.

    • Tosi ilahduttavaa kuulla, kiitos sinullekin Riikka! Aihe on sydäntäni erityisen lähellä. Viisikymppisenäkin on niin paljon parempi kuin ei koskaan. No juuri näin: hutiostos on tehty mikä tehty. Ostoksesta ei rahoja takaisin enää saa, vaikka vaatetta pitää pölyyntymässä kaapissa. Paljon mieluummin se kannattaa laittaa kiertoon, jotta se tuottaa iloa jollekin toiselle, ja jotta se ei omassa kaapissa ole päivittäin kiusaamassa. Tunnistan täysin tuon, miten jokin vaate päällä on epämukava olla. Se on oikeasti todella kelju tunne, joka vaivaa ihan koko päivän. Paras asukokonaisuus on sellainen, jonka mukavana ja luontevana unohtaa, mutta joka aina peiliin katsoessa tuntuu omalta ja voimaannuttavalta. Tosi kiva kuulla, miten olet alkanut saada vaatekaappiisi tasapainon!

  6. Hear hear!

    Minulle yksi oivalluksen hetki oli raskausaika. Se on niin lyhyt aika elämästä, että päätin elää sen aivan minimimäärällä vaatehankintoja, mutta kuitenkaan (työni luonteen vaatimasta) tyylistä tinkimättä. Tuon ajan kapselivaatekaapissa oli äitiysversioina siniset farkut, suorat mustat housut, valkoinen ja vaaleansininen kauluspaita, valkoinen ja raidallinen t-paita sekä musta ja mustavalkoinen mekko sekä laadukkaat äitiyssukkahousut. Loput, kuten neuletakit ja jakut sekä kengät ja asusteet, tuli ammennettua omasta kaapista. Vaikka olin raskausajan jälkeen totaalikyllästynyt noihin vaatteisiin, kaipasin nopeasti tuon kapselin tuomaa elämän yksinkertaisuutta ja aamujen nopeutta. Mitä tästä opin? Vähemmän on enemmän.

    • Kyllä, kiitos! Samaa olen sanonut, vaikka en sitä huomannut tässä postauksessa nostaa, joten mainiota, että otit näkökulman esille. Raskausaikana huomasi, miten vähällä vaatevalikoimalla pärjää. Toki tosiaan yhdeksän kuukauden jälkeen oli valmis polttamaan roviolla jokaisen vaatteen, mutta kuitenkin. :D Mieleeni on jäänyt myös vastakkainen kokemus raskausajalta: pari kertaa, jolloin oloni oli ihan käsittämättömän epämiellyttävä vaatteissa, joita en ollut hankkinut itse. Ei-omilta tuntuvia vaatteita en pukisi enää toisten, sillä jos joskus niin raskausaikana on erityisen tärkeä tuntea itsensä hyväksi. Onneksi kotona odotti myös ne omat luottovaatteet, joilla sitten suurimmaksi osaksi pärjäsinkin. Kuulostaa siltä, että meillä oli ihan identtinen raskausvaatekaappi. :)

  7. Vaikkeivat päiväkoit ja koululiitykkään enää entisellä intensiivillä elämääni, nuhaflunssan sain ja nyt komistaa rupi nenää ja niistämiseen menee kaikki aika 😢. Siksipä piristikin mukavasti postauksesi tyylistä ja ostamisesta.
    Vaatehankintoihin kuluu vuosi vuodelta enemmän aikaa, koska tuntuu/näyttää silti ettei mikään näytä eikä tunnu hyvältä. Nuorempana sorruin minäkin “herätteisiin” ja vieläkin niistä osa kummittelee varaston rekissä. Välillä toteutan päätöksen ja pussitan 10 vaatetta kierrätykseen.
    Olin taannoin Dublinissa ja sain shoppailla oikein olan takaa. Saldo: 1 kpl beige, ohut villatakki Massimo Duttista. Laadukkaiden, klassisten ja silti hieman erillaisten vaatteiden löytäminen ei ole helppoa. Kukka ja kuvio ovat kivoja katsella mutta iteselläni jäävät käyttämättä.
    Hyvältä näyttävät asut ylläsi. Vastaavia katselisin mieluusti useammin 🤗.

    • Voi ei, terveisiä sinne sairasvuoteelle! Toivottavasti voit jo paremmin, täällä alkaa tulla ensimmäisiä elonmerkkejä. :) Se on muuten ihan totta sekin, että mitä tarkempi maku on, sitä vaikeampi on vaatteita löytää. Minullakin käy usein niin, etten kelpuuta mitään ja tulen tyhjin käsin kotiin. Heh, oletkohan ostanut saman villatakin! Minulla on Massimo Dutin ohut villatakki mustana ja vaaleanharmaana. Harmi, ettet löytänyt Dublinista enempää. (En ole muuten koskaan käynyt kaupungissa, mutta mieli tekisi.) Sama juttu: kukkia ihailen muilla, mutta itse en osaa käytää. Paitsi yhtä puseroa, jossa on valkoisella pohjalla valkoisella kirjaillut kukat. Se on ollut hyvä kompromissi. Kiitos paljon! Lupaan tyylijuttuja jatkossakin. :)

    • Moi Nanna! Kapselivaatekaappi tarkoittaa sitä, että vaatekaapissa on vähän vaatteita ja että ne sopivat keskenään yhteen: toisin sanoa vähällä vaatekappalemäärällä luodaan riittävästi asukokonaisuuksia. Laitan esimerkiksi kuvan, jossa 10 vaatekaappaleella tulisi 48 erilaista asukokonaisuutta: https://fi.pinterest.com/pin/273593746097986964/. Paitsi suomeksi “kapselivaatekappi”, niin kannattaa googlata englanniksi “capsule wardrope” kuvahaulla, niin näkee erilaisia ratkaisuja. :)

  8. Ihana postaus, sinulla on kyllä ihana tyyli! Ja rakastan tuota harmaata pooloneuletta helmillä, se on niin kaunis!

    Olen niin samaa mieltä että virheostoksista pitää oppia, niistä olen vuosien varrella juuri oppinut ja nykyään en hyväksytäkään vaatekaappini akryylia, liian lyhyitä paitoja, huonosti istuvia korkokenkiä (miten turhaa ostaa korkkareita joissa on huono lesti koska niillä ei tule ikinä käveltyä vaikka ne olisi kuinka kauniit?) ja sellaisia materiaaleja joita pitäisi silittää. Pari kauluspaitaa omistan koska ne on käteviä työvaatteita mutta pitkin hampain aina ne silitän (tai yritän vaivihkaa tunkea ne mieheni silityskasaan). Inhoankin silittämistä joten yritän minimoida sellaisten vaatteiden oston jotka kaipaa sitä :D

    Minulla taitaa olla kaksi vaatekaapin kulmakiveä : kesäisin käytän mekkoja (voih kuinka rakastankaan mekkoja!) ja talvisin siirryn talvi-univormuun eli siisteihin farkkuihin ja neuleeseen :)

    • Kiitos kaima ja samoin! Neule helmille pomppasi heti valikoimasta minunkin lempparikseni. Nimenomaan! Pitää oppia ja kannattaa oppia. Akryyli on kyllä no no, samoin huonosti istuvat korkkarit. (Omistan itse kaksi korkkariparia, mattamustat teräväkärkiset ja kiiltävän nudet pyöreäkärkiset, molemmat loistavasti istuvalta Pura Lopez -merkiltä, ja olen vuosia pärjännyt niillä.) Silittäminen, se on kyllä tylsää! Olen yrittänyt motivoida itseäni silityssuihkeilla, mutta silti hommaan tarttuminen on useimmiten ylitsepääsemätöntä. :D Eriomaiset kulmakivet! Hassua kyllä, itse löytämällä löysin mekot vasta tänä vuonna, ja jouduinkin ostamaan monta kerralla, kun ei kaapissa ollut valmiina kuin raasu pari. Seuraava kehityskohde on nimenomaan neuleet. Miten aina päädynkin ostamaan puseroita, vaikka ihaninta niin viikolla kuin etenkin viikonloppuna olisi kääriytyä neuleeseen. :)

  9. Toivotavasti tauti alkaa jo väistymään! Sulla on ihana tyyli ja ihania vaatteita jotka sopivat sulle tosi hyvin! Ihailen kyllä sun järjestelmällisyyttä myös tyylin suhteen, että pysyt omissa varmoissa valinnoissa.

    Mä elän taas jännittävää aikaa vaatekaapin suhteen kun imetän vielä. Paljon oksentava vauva myös on vähän hasardi, joten aika perusvaatteilla mennään ja niukalla määrällä. Ja ei niin classy aina 🙈 Mutta lyhyt aika on kyseessä, joten tuntuu kivalta, että saa kohta pukeutua muihinkin kuin noihin samoihin. Toisaalta samalla taas on edessä se vieras kroppa ja mikään ei tunnu ihan omalta… mutta den dagen den sorgen 🙈.

    Mukavaa viikonloppua!

    • Kiitos Merja kauniista sanoistasi! Ihana, jos voin olla inspiraatioksi, mutta haluan korostaa, että tähän pisteeseen on ollut pitkä matka. Tuhat asukiirisiä ja aivan liian monta virheostosta! Mutta tarkkaan kuulostelemalla ja ulkopuoleiset paineet karsimalla on alkanut löytyä vaatekaappirauha. :)

      Hei ymmärrän niin hyvin! Raskaus ja sen jälkeen imetys on pukeutumiselle ihan oma lukunsa. Itse menin raskaus- ja imetysajan suurin piirtein muutamalla vaatekappaleella. Olipahan helppoa aamuisin, mutta toisaalta kyseiset vaatekappaleet olisi tehnyt mieli polttaa roviolla rupeaman jälkeen, sen verran korvista ne jo tulivat. :D Mutta tosiaan kyseessä on nopeasti ohi menevä aika ja sitten pikkuhiljaa, kun kroppaa alkaa palautua omaksi, on ihana saada vanhat tutut vaatteet käyttöön ja ehkä ostaa piristykseksi pari uutta. Siihen asti lähetän vain paljon vertaistukea: tiedän todellakin, miltä sinusta tuntuu. <3 Terveisiä sinne vauva-arkeen ja lempeää viikkoa!

  10. Tyylisi on ihanan selkiytynyt ja se pukee sinua uskomattoman hyvin. Olenkin kiinnittänyt huomiota kuvissasi, että oikein hehkut ja kannat vaatteesi tiodella hyvin. Olisi itseasiassa kiva tiedostaa, ettei tarvitsisi rönsyillä mihinkään kokeilevampaan itsekään. Toki varma valinta itsellenikin on edelleen ostaa tummansininen silkkipaita tai harmaa palmikkoneule, mutta olen huomannut, että se ei enää riitä. Huomasin sen ensin juurikin Pinterestin boardeista, jonka jälkeen löysin &Other Storiesin ja siitä ei ole ollut vielä ainakaan paluuta, pallot ja kukat kiinnostaa.
    Huomaan myös, että jotkut suomalaiset merkit kuten Marimekko ja Vimma ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän ja haen paljon inspiraatiota myös heidän sivuiltaan. Ja oikeastaan koko suomalainen muotoilu on isossa nosteessa tässä perheessä nyt Pottery Barnia tietenkään unohtamatta :D Mutta uskon kaikessa järkevään yhdistelyyn ja uuden kokeiluun muutenkin, niin hyväksyn sen, että ajattelen niin nykyisin myös pukeutumisessa. Sisustuksessa ajattelin nyt kuitenkin vasta varoivaisesti aloittaa parilla Svenskt Tennin tyynyllä. Tästä tuli vähän sekava sanoma, mutta ehkä osasit tarttua oikeisiin kohtiin.

    • Olipa ihana kommentti ja mielettömän kauniisti sanottu, kiitos! Ehkä se on se olotila, että on sinut omissa nahoissaan. Näin ei suinkaan ole aina ollut, vaan muistan menneisyydestä ihan elävästi yksittäisiä hetkiä, kun oloni on ollut todella epämukava asukokonaisuudessa ja siten koko hetkessä. Heijastuuhan se, onko vaatteessa luonteva olo, ihan kaikkeen. Vaikka Pinterest-filosofiloista voidaan olla montaa mieltä, tämä on niin totta: Never underestimate the power of good outfit on a bad day.

      Vaikka itse pidättydyn todella tarkasti tietyssä tyylissä, kannustan kyllä muita kokeilemaan uutta. Ei sen tarvitse tarkoittaa koko tyylin uusiksi laittamista, vaan maustamista ajankohtaiseksi. &Other Stories on juuri sellainen kauppa, josta jotain kivaa pientä twistiä muuten klassiseen kaappiin löytää. Oma pelkoni on, etten vain näytä liian tätimäiseltä, sillä vaikka olen klassisesti pukeudunkin, haluan pukeutua raikkaasti. Siksi minun ei tulisi kuulonkaan yhdistää vaikka kauluspaitaa ja jakkuja, vaikka molempi käytän erikseen. Pieniä linjauksia, joilla on iso merkitys. Ja hei: kuulemma &Other Storiesista saa todella hyviä neuleitakin!

      Pottery Barn. <3 Harmi, kun sivusto ei enää toimi Euroopassa. Crate&Barrelissa surffailen säännöllisesti. Kiva, jos olet kaiken kaikkiaan laajentanut skaalaa kotimaiseen muotoiluun. Ainahan kiinnostavin lopputulos syntyy kontrasteista. Svenskt Tennin tyynyt kuuluvat muuten juuri sellaiseen kategoriaan, jolla ihanneminäni sisustaisi (onneksi Stockan pop up jatkaakin pidempään). Olen kyllä sitä mieltä, että pala Tukholmaa maustaa just eikä melkein teidän skandi–jenkki-kodin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue