Kysy mitä vain -vastaukset, osa 2

Homevialaura

Tänään jatkan kysy mitä vaan -kysymyksiin vastaamista. Edelliset vastaukset löytyvät sarjan ensimmäisestä osasta. Kiitos kaikille kysymyksiä Instagramissa lähettäneille ja lisää saa edelleenkin jättää kommenttina. Tämän jälkeen on tulossa vielä ainakin kolmas osa, ja yhteen paljon kysyttyyn teemaan vastaan ihan erillisenä juttuna.

Homevialaura

Sisustustavara, josta haaveilet?

En tiedä, onko takka sisustustavara, mutta sanon kuitenkin sen. Takka on minulla sellainen sisustuksellinen ikuisuushaave. Katsotaan, saadaanko sellainen seuraavaan kotiin. Koska asunnon ostamisessa on muutenkin niin paljon huomioitavaa sijainnista kuntoon, julkisivusta hintaan ja koosta pohjaan, niin en voi pitää takkaa vaatimuksena, mutta positiivinen yllätys se toteutuessaan on. Lisäksi haaveilen valkoisesta sohvasta. En tähän kotiin, mutta jos meillä joskus on puiset lattiat. Enemmän kuin lasta, jolta kuitenkin voi kieltää sohvalla mustikkamehun juomiset, pelkään koiran kuraa. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Sisustustavaroista haavelistallani on tällä hetkellä enemmänkin pientavaraa, kuten muutama astia sekä Georg Jensenin tuote, joita keräilen. Hetkonen – vastasinko kysymykseen juuri mainitsematta yhtäkään tuolia!

Homevialaura

Mitä teet työksesi ja oletko ”unelmaduunissa”?

Olen yrittäjä, ja saan pääasiassa elantoni blogin kautta tehtävistä kaupallisista kampanjoista, mutta myös muista viestintätöistä freelancerina. Olen unelmaduunissa – tämän hetkisessä unelmaduunissa. Juuri nyt työni on mielekästä ja etenkin tähän elämäntilanteeseeni sopivaa. Vaikka yrittäjänä teen välillä määrällisesti enemmän töitä, kun mukaan luetaan iltoja ja viikonloppuja, pystyn tekemään työt joustavasti ja itsenäisesti oman aikataulun mukaisesti ja kotoa käsin, mikä helpottaa päiväkotiarkea pienen lapsen kanssa. Myös siksi koen olevani unelmaduunissa, että olen oma alani löytänyt – edustan samaa alaa sekä bloggaajana että siviilissä. Tiedän, että monelle blogi on nimenomaan vastapainoa niin sanotulle oikealle työlle, mutta minun ammatissani ihan kaikki linkittyy viestinnän, markkinoinnin ja sisältöjen kenttään. Olen koulutukseni mainonnan ja yritysviestinnän tradenomi, ja työskennellyt niin viestintätoimistossa tiedottajana kuin kaupallisella alalla digitaalisen markkinoinnin sisällöntuottajana ja copywriterina. Olen siis niin sanotusti istunut myös toisella puolella pöytää, ja tilannut vastaavasti blogikampanjoita kollegoiltani. Minulle nimenomaan tämä, että ymmärrän sekä bloggaajan että markkinoijan roolin, tekee työstä kokonaisuudessa kiinnostavaa.

Homevialaura

Oletko miettinyt, voisitko vielä palata (yrittäjyyden jälkeen) jonkin yrityksen palkkalistoille?

Varmasti palaan. En missään nimessä ajattele bloggaamista ikuisena. Yrittäjänä voisin toki toimia sen jälkeenkin, mutta siinä vaiheessa, kun en enää halua tai voi blogata ammatikseni (en pidä tätä, niin kuin en mitään muutakaan tuloa, itsestäänselvyytenä), palaan hyvin todennäköisesti palkkatyöhön. Ja kun palaan palkkatyöhön, päättyy blogini varmasti siihen paikkaan, sillä molempiin minulla ei tässä elämäntilanteessa tule olemaan aikaan. Siksi olen niin kiitollinen, että ala on kehittynyt sellaiseksi kuin on: että yhteistyökumppanit mahdollistavat bloggaamisen ja omalla kohdallani tekevät blogistani paremman, sillä kuten olen monta kertaa sanonut, kampanjat saavat minut bloggaamaan aktiivisemmin ja monipuolisemmilla paremmin mietityillä sisällöillä. Nautin tästä elämänvaiheesta niin kauan kuin sitä kestää. Viisivuotis- tai edes yksivuotissuunnitelmaa minulla ei ole, vaan elän uran kanssa hyvin pitkälti hetkessä.

Homevialaura

Mikä somen tai blogimaailman ilmiö ärsyttää tällä hetkellä? Entä mikä puolestaan inspiroi ja innostaa?

Tämä on tosi hyvä kysymys! Sanoisin, että minua ärsyttää ja turhauttaa ilmastokeskustelu, ei omissa kanavissani, joissa keskustelu on ollut erittäin hedelmällistä (kiitos siitä jälleen teille), vaan muuten. Minua turhauttaa se, että osalta bloggaajista vaaditaan epäinhimillisen paljon, osalta ei taas yhtään mitään. Bloggaaja saattaa olla hyvin ympäristömyönteinen ja tehdä valtavaa työtä ekologisten vinkkien jakamisen eteen, ja sitten kun hän kertoo isomman ketjun vihreistä toimenpiteistä, se lynkataan tekopyhänä. Itse ajattelen, että kaikista teoista ja tavoista on pystyttävä keskustelemaan, niin yksilö-, yritys-, kaupunki- kuin valtiotasolla. Onpa joillekin kollegoille ehdottu alan vaihtoakin, mutta pystyisikö ehdottaja itse tuosta noin vain luopua omasta toimeentulostaan? Tällä logiikalla paikkansa taitaisi saada pitää vain yhteiskunnallisesti merkityksellisissä järjestöissä työtä tekevät, eivät sen enempää vaatekauppojen kassat kuin lihatiskin myyjät tai lentoemännätkään. Inspiroivaa taas niin nyt kuin aina muulloinkin on onnistunut vuorovaikutus teidän kanssanne sekä viimeaikaisista ilmiöistä se, miten paljon avoimuutta podcastit ovat alalla lisänneet. Tällä hetkellä minua innostaa se, mihin kaikkeen vaikuttaja voi ääntään käyttää.

Homevialaura

Voisitko tehdä sisustuskonsultointia?

Voisin ja en voisi. En koskaan ottaisi vastaan varsinaista sisustussuunnitteluprojektia, sillä minulla ei ole sellaiseen vaadittavaa osaamista. Sellaiset työt kuuluvat koulutetuille ja kokeneille kollegoilleni. Saanen muistuttaa muutamista aivopieruistani: luulinhan, ettei meille mahdu esimerkiksi sohvapöytää, niin tällä mittasuhteiden hahmottamisella pysyisin kyllä kaukana palveluistani. Sen sijaan sellaista hyvin kepeää konsultointia voisin ehkä tehdä, että kertoisin mielipiteeni, miten olohuoneesta saisi vaikka parilla kalusteenvaihtamisella kutsuvamman. Voisin ehkä myös pitää jotain löydä oma tyylisi -tuokiota, jossa etsittäisiin enemmänkin kokonaisuuden punaista lankaa kuin tarkkoja ratkaisuja. Myös asuntojen pieni freesaaminen myyntikuntoon kiinnostaa minua. En puhu niinkään stailaamisesta stailaamisesta (olen vähän kyllästynyt siihen, että kaikki asunnot stailataan trendikkäillä pienesineillä samanlaisiksi), vaan siitä, että miten vain esimerkiksi esillä olevaa tavaraa karsimalla tavallisesta asunnosta voisi saada ostajalle selkeämmän ja houkuttelevamman.

Homevialaura

Parasta just nyt?

Parasta juuri nyt on yksi lempikuukausisistani lokakuu ja aina vain tyttäreni: hänen ilonsa uudesta pinkistä sateenvarjosta, hänen hurjan kaunis ruskateoksensa ja hänen uusi aamuinen tapansa herättää minut kainaloon kömpimisellä. Niin ikään parasta on, varsinkin näin perjantaisin, Noorien palannut Perjantain parhaat -podcast, jonka uusimman jakson ja kolme edellistä pääsee kuuntelemaan Acast-sovelluksessa.

Ihanaa viikonlopun alkua!

Comments

  1. Tulikin tuosta Ruska-teoksesta mieleen, miten suhtaudut lapsen taiteeseen ja käsitöihin ja näiden esille laittoon? Meidän vauva on vasta vuoden, mutta ensimmäiset äitienpäiväkortit ja värikylpyteokset olisi kiva saada nätisti esille. Miten tämä tehdä hyvällä maulla ja maltillisesti?

    • Moikka! Ihana kysymys. Suhtaudun siten, että ne ovat tosi ihania seinällä. :) Meillä on jo taulupaikat aika täynnä kaikilla seinillä, mutta ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, haluan itsekin jotain tyttären teoksia esille. Sellainen nopea ensimmäiseksi mieleen tullut ajatus on, että lasten taideteoksia kannattaa kohdella niin kuin muitakin taideteoksia. En siis vain tökkäisi niitä sinitarralla satunnaiseen seinään, vaan mieluummin valitsisin muutaman suosikin, laittaisin ne (mahdollisesti paspiksen kanssa) kehyksiin ja sommitelisin galleriamaiseksi kokonaisuudeksi. Niin ilmeestä tulee viimeistelty, yhtenäinen ja harkittu. Tosiaan vähän niin kuin pienen taiteilijan ikioma galleria. :) Toivottavasti tästä oli apua, kivaa viikonloppua!

  2. Hyi. Ei saa puhua lopettamisesta! Mä joudun silloin soittamaan varmasti johonkin kriisipuhelimeen ja varmaan intensiivisterapiaa.

    Tosi mielenkiintoinen postaus. Monet kysymyspostauksista on todella avaavia, kun niistä ilmenee asioita jotka eivät muuten tulisi ollenkaan ilmi.

    • Ihana Jenni! Lopettamisvaiheeessa tiedän ainakin, kuka saa uskollisimman lukijan diplomin. :) Ei hätää, vielä ei ole lopettamisen merkkejä näkyvissä, mutta olen itse niin realisti tämän(kin) asian suhteen, että tilanne tuntuu tärkeältä tiedostaa. Siten sitä osaa entistä enemmän myös arvostaa tätä hetkeä. Ja Instagram jää varmasti silloinkin, mutta se siitä lopettamispuheesta. Kuten sanottu, vielä sitä ei tarvitse surra! Kiitos, tosi kiva, jos tykkäsit. Minustakin lukijoiden jättämät kysymykset ovat olleet loistavia. Juuri niin, kysymysten myötä tulee käsitelleeksi sellaisia asioita, joita ei muuten ehkä käsittelisi. Rentouttavaa perjantaita!

  3. Todella kaunis tuo tyttäresi maalaus! <3 Itsellänikin on ollut mielessä lapsen taideteosten laittaminen esille kunnolla kehyksiin ja kokoaminen kollaasiksi, mutta homma on jäänyt vähän vaiheeseen – vasta pari ensimmäistä teosta kehyksissä ja nojailevat seinään hyllyn päällä… :D

    • Kiitos, tekijän puolesta! Lapset ovat kyllä liikuttavia taiteilijoita. <3 Ymmärrän, täällä jää suurin piirtein kaikki vaiheeseen. :D Sentään teokset ovat kehyksissä, sehän on hyvä alku! Itse tykkään todella paljon myös nojailevista tauluista, joten eipä seinään kiinnittämisellä välttämättä ole kiire olekaan. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue