Lapsiperheen pehmeä apuri ja keittiökuulumisia

Kaupallinen yhteistyö, Lotus ja Asennemedia

Viimeksi kävin läpi, millaisia tuotteita olen korvannut arjessa. Tänään taas puhun sellaisesta tuotteesta, joka yhä on perheessämme korvaamaton, ja kerron keittiökuulumisia.

Aloitetaanko keittiökuulumisista? Omasta saamattomuudestamme venynyt välitilaprojekti on vihdoin ottanut sysäyksen eteenpäin: meillä on jo laatat odottamassa! Pidän todella paljon ihan vain maalatuista välitiloista ja sellainen meillä oli edellisessäkin kodissa. Kuitenkin pitkään tähän tilaan silmittyneenä tulin siihen tulokseen, että tämä keittiö kaipaa jotain eloa. (Olisi ehkä kaivannut peiliovet tasaisten tilalle, mutta ovia olisi liian iso operaatio lähteä muuttamaan.) Välitilan voi onneksi helposti myöhemminkin tehdä, jos ei remonttihetkellä ole valmis päätöksiin.

Minulla kesti pitkään keksiä, mikä se oikea elo on. Mietin marmoria, mutta se olisi ollut liikaa ruokapöydän kanssa. Mietin harmaata, mutta oikean sävyn valinta aiheutti pelkästään ajatuksena tuskanhikeä. Lopulta päädyin eliminointitaktiikalla varmaan valkoiseen: värin sijaan elo saisi tulla pinnasta ja struktuurista.

Valitsemamme laatta on ikään kuin nykyaikainen versio perinteisestä käsintehdystä laatasta. Rosoinen, röpelöinen ja kiiltävä pinta luo selkeän kontrastin tasaiselle modernille mattaovelle. Laatat ladotaan tiililadontaan, mutta lopputuloksesta tulee hieman erihenkinen, sillä laatta on tavallista subway-laattaa matalampi ja pidempi.

Minulta kysytään usein, onko maalattu välitila helppo pitää puhtaana ja vastaan aina, että omasta mielestäni – tällä bolognesejen aika reippaan käden kokkauskokemuksella – on. Tämä ilmeen päivitys perustuu siis puhtaasti ulkonäköön.

Keittiössämme on aina pyyhkimistä varten käsillä konepestävä tiskirätti, joita meillä on useampi, jotta aina yksi niistä olisi käytössä eikä pyykissä. Sen sijaan hygieeniseen tarkoitukseen, kuten suun pyyhkimiseen, ruoanlaittoon sekä taaperon ja koiran vahinkoihin, käytän maatuvaa ja kierrätettävää talouspaperia. Uskon, että tässäkin asiassa jokainen perhe löytää itselleen parhaiten sopivan ratkaisun, mutta meille helposti käsillä oleva paperi on tässä elämäntilanteessa tärkeä tiskirätin ja illallisilla käytettävien pestävien pellavalautasliinojen täydentäjä.

Talouspaperia saa myös uudenlaisessa muodossa. Lotus Quick & Chic -pakkauksesta talouspaperit saa entistä hygieenisemmin yhdellä kädellä ja pakkaus suojaa paperia kosteudelta. Talouspaperia käytetään myös paljon keittiön ulkopuolella ja tämänmuotoinen pakkaus, joka ei purkaannut rullasta ja kastu, on kieltämättä luontevampi nostaa vaikka sohvapöydälle tai ottaa mukaan matkalle tai retkelle. Paperilaatu on tavallista imukykyisempää ja vahvempaa. Kuoseja on yhteensä kuusi erilaista (myös mustaa ja harmaata, lienee tässä porukassa tärkeä täsmentää).

Vielä toinen paperi, josta vinkkaan, on Lotuksen hylsytön uutuus Lotus Smart. Wc-paperiin ei jää lainkaan hävitettävää hylsyä. Toiseksi rullan vaihtoväli pitenee ja rullien säilytystarve kompaktissa kodissa pienenee, koska yhteen rullaan mahtuu kahden tavallisen rullan verran paperia, eli kuuden Lotus Smart -rullan pakkaus vastaa kahdentoista tavallisen rullan pakkausta. Jos kaappitila on tiukassa ja pakkausten raahaaminen tuntuu vaivalloiselta, niin tästä kaksi rullaa yhdessä rullassa -uutuudesta voisi löytyä apua. Todella pehmeää ja laadukastakin pitkäkestoinen paperi on.

Tällä hetkellä taaperon mielestä parasta maailmassa on se, kun hän lähtee iltapesun jälkeen kylppäristä karkuun. Kaksivuotias viuhahtaa ilman rihman kiertämään olohuoneen poikki kädet ylhäällä hysterisesti kikattaen siihen tapaan, että mietin väkisin, kuinkakohan monta Valioliigan fudismatsia hän on tietämättäni katsonut. Saatattekin arvata, mihin tämän hauskanpito ilman vaippaa yksikin ilta päättyi. Sanotaanko näin, että paperia siihen tarvittiin, mutta silti nauratti enemmän kuin itketti.

Vaikka kotona puuhastelu ei ole välitilasta kiinni, niin täytyy sanoa, että edes perheen äiti on onnellinen siitä, että ikuisuusprojekti saadaan lähiaikoina päätökseen, kun luottoremppaajamme tulee avuksi. Kukahan vielä laajentaisi keittiötä? Vaikka muuten meille sopii tällä hetkellä kompakti asuminen, keittiön kulkuväylille toivoisin haaveissani lisää väljyttä ja tilaa kuuden hengen pöydälle. Nyt on nimittäin aika ahdasta, jos samanaikaisesti yksi tyhjentää astista, toinen kokkaa sekä käy jääkaapilla ja kolmas häärii jaloissa tai piirtää pöydän äärellä. Mutta sopu sijaa antaa, se huomataan silti joka ilta.

Keittiön viimeistelyn jälkeen on erityisen kiva jatkaa syyskokkailuja, joihin kaksivuotiaallakin on jo selkeä mielipide. Pitsaa, on nyt tullut joka kerta taaperolta vastauksena kysymykseen, mitä syötäisiin. (Kulinarismi on selvästi ottanut askeleen eteenpäin, koska vastaus ei enää joka kerta ole leipää ja juustoa. Vaikka toisaalta onhan pitsakin vähän niin kuin leipää ja juustoa.) Viimeksi tahmatassulla kävi tuuri jäätelöneuvottelujen kanssa, joskin reklamaatiosta ymmärsin, että ensi kerralla jäätelön väri voisi olla pinkki.

Comments

  1. Kiitos paperi vinkistä, meillä pyörii ainakin joka paikassa talouspaperirullia johtuen juurikin taaperosta ja kahdesta koiravanhuksesta joilla kaikilla samat sotkun aiheet.
    Meillä on myös kovin kompaktit neliöt, mutta silti mahtui kuuden hengen ruokapöytä ja tilaa sen ympärille jäi kivasti. Oletko varma ettei teille mahtuisi myös? jos pöytää toisi enemmän olohuoneeseen päin ja siellä suunnalla tekisi hieman huonekalu järjestelyä uudelleen?

    • Moi Sonja! Ei kestä, tämä on kyllä näppärä uutuus tavallisen talouspaperirullan rinnalle. :) Voi liikkiset kaksi koiravanhusta. Onni on nyt 7,5 vuotta, eli vasta keski-ikäinen, mutta henkisesti valmistaudun jo siihen, kun hänestäkin tulee höperö seniori. Aikamoinen porukka siellä! <3

      Kiitos ideasta! Ymmärrän kysymyksesi hyvin. Nimittäin jo silloin, kun hankimme pöydän, lukijani ihan ymmärrettävästi kysyi, miksi emme tilanneet kuuden hengen pöytää. Kuvissa voi näyttää siltä, että isompi pöytä mahtuisi tilaan. Livenä haaste kuitenkin on: jos pöytä tulisi pidemmälle olohuoneen puolelle, ei kulkuväylä lastenhuoneeseen olisi enää vapaa, varsinkaan, kun päässä on syöttötuoli (nytkin tekee jo tiukkaa, kompastun syöttötuolin jalkoihin harva se päivä). Pyöreänä kuuden hengen pöytä olisikin saattanut mahtua, sitä en silloin huomannut mallata. (Olen vasta nyt alkanut pitää pyöreistä ja jopa ovaaleista pöydistä.) Pärjäämme kyllä neljän hengen pöydällä emmekä enää tähän kotiin osta uutta, mutta se on yksi kriteereistämme seuraavaan kotiin sitten joskus, että kuuden hengen pöytä pitää mahtua. Muuten seuraavan kodin ei tarvitse välttämättä olla radikaalisti isompi, mutta toiveena olisi pohja, jossa on hieman enemmän väljyyttä ja neliöitä keittiössä ja/tai ruokailutilassa, kun siellä paljon aikaa vietämme. Ihanan väljä tämä kuitenkin on verrattuna remonttia edeltäneeseen tilanteeseen, jolloin sivussa oli vielä pieni väliseinä. Onni oli hyvä keittiösuunnittelija, joka sanoi heti, että seinä saa lähteä. Tosi kiva, että teidän kodin pohja mahdollistaa kuuden hengen pöydän! Se on ihana, että mahtuu paitsi oma porukka myös vieraat. :)

  2. Meilläkin kului vielä hetki sitten talouspaperia melko hyvää tahtia taaperon kanssa. Kunnes päätin eräänä päivänä leikellä kaapissa lojuneen ikuisuusprojektiksi jääneen tuunausta vaatineen mekkoni palasiksi ja käyttää näitä tilkkuja kestotalouspaperina. Palaset ovat kivassa korissa helposti saatavilla ja likaiset kerään lajittelupisteessä olevaan omaan purkkiinsa odottamaan pesua. Talouspaperiakin meillä on vielä kaapissa mutta sen käyttö väheni kyllä tämän ansiosta huomattavasti 😊

    • Moi Sari! Kiitos hyvästä vinkistä ja kokemuksista! Minulla on käynyt ihan sama mielessä, että pitäisikö esimerkiksi keittiöpyyhkeistä leikata vielä pestäviä liinoja käden ulottuville. Silti meillä talouspaperi on korvaamaton, sillä esimerkiksi vanhingot haluan hygieenisyyssyistä siivota talouspaperilla, mutta tuollaiset liinat voisivat tosiaan hyvin täydentää tarvetta. Toisaalta, kun meillä on jo käytössä päivittäin pestävä tiskirätti ja pestävät lautasliinat, niin talouspaperi kuluu jo nyt maltillinen määrä. Se, mitä käytetään, käytetään todelliseen tarpeeseen, muuten suositaan pestäviä. Mutta erinomainen vinkki joka tapauksessa! Ihana, kun monia asioita tulee nykyään ajateltua uudelleen. :) Kivaa viikkoa!

  3. Hei
    Oletko muuten poistanut blogitekstin, jonka postasit ennen kodin järjestystä ja Balmuir-arvonnan jälkeen, jonka otsikko oli ” Sisustuspiireissä puhutaan aitoudesta, vaan olisiko aika puhua inhimillisyydestä?”? Olisi ollut kiva lukea se.

    • Moi Annika ja kiitos kysymyksestä! Kiva kun kysyit, jos mietitytti. :) Poistin poikkeuksellisesti jutun, koska keskustelu alkoi valitettavasti mennä väärille raiteille alkuperäisestä tarkoituksesta. Päätimme näin yhteistuumin kollegani kanssa, joka aitouden ja materiaalien yhteyttä alunperin pohti. Oma arvoni on puolustaa sitä, ettei ulkoisilla tekijöillä, kuten ehostuksella tai kodin materiaaleilla, ole mitään tekemistä ihmisen aitouden tai arvon kanssa. Toisaalta oma arvoni on yhtälailla ylläpitää kunnioittavaa ja kuuntelevaa keskusteluilmapiiriä. Siksi en kokenut reiluksi, että keskustelu alkoi lopulta henkilöityä niin paljon kollegaani, joka vielä pahoitteli väärinkäsitystä, kun itse olisin halunnut keskustella vain asiasta. Mutta asiasta asiana voidaan jatkaa keskustelua vaikka kuinka!

      Yksi omia ajatuksiani avaava postaus on tämä: http://homevialaura.com/2018/01/sisustan-en-ajattele-mustavalkoisesti-mita-jos-asiat-ovatkin-seka-etta-eivatka-joko-tai/. Eli minulle asiat ovat sisustusmaailmassa sekä että, eivät joko tai. En siis ole ehdoton minkään suhteen, vaan puolustan kaikkien oikeutta omiin valintoihinsa: meillä ihmisillähän on hyvin erilaiset budjetit, maut, mieltymykset ja elämäntilanteet. Tämä on se inhimillisyys, mitä peräänkuulutan sisustusmaailmaan, ettei viime aikoina paljon esillä ollut kotihäpeä ainakaan enää lisäänny. Ajattelen, että sekä aidoille materiaaleille että hyville jäljitelmille on aikansa ja paikkansa, eli että sisustamisessa ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä. Oikeastaan ainoa asia, mitä suoraan kritisoin, on selkeät kopiotuotteet, koska siinä rikotaan toisen ihmisen tekijänoikeuksia. Mutta siinäkin asiassa on paljon inhimilliisiä sävyjä: kaikki eivät edes tiedä ostavansa kopiota, koska kukapa meistä tuntisi koko muotoilun historian. Mukavaa viikkoa! Seuraavaksi ajattelin puhua pitkästä aikaa rahasta. :)

  4. Toinen talouspaperiperhe täällä hei. Ihan korvaamaton apu lapsiperheessä. Varsinkin, kun taapero kärsii ajoittain jonkinlaisesta amnesiasta ja unohtaa käydä vessassa. 🙄 Onneksi nämä muistihäiriöt on todella satunnaista sorttia. Ja vauvan mielestä myös puuro lasketaan ehdottomasti sormiruoaksi. Välillä tuntuu, että talouspaperi ei riitä, vaan painepesuri olisi hyödyllisempi apuväline.

    Laatta on ihan nappivalinta. Tuo varmasti sen oikean loppusilauksen teidän keittiöön. 👌

    • Ihana saada vertaistukea! Meillä on tuo uhka edelleen joka ilta, vaikka ei ole enää vauvaa, vaan taapero. Juuri äskenkin taapero hoki itselleen puurolautasen äärellä “ei saa syödä sormin”. Ilmeisesti mieli teki, mutta hyvä, että muistutti itse itseään, että puuroa ei saa syödä sormin, leipää ja hedelmiä vain. :D Totta! Meillä on terassinpesua varten painepesuri. Voisihan sitä sisällekin kokeilla. :D Kiitos! Niin minäkin uskon, että laatta toimii tähän kokonaisuuteen oikein hyvin. Ei muuta ilmettä liikaa, mutta tuo eloa, kontrastia ja lämpöä.

  5. Ei koske tätä aihetta mutta olisi kiva kuulla mistä kivijalkaliikkeistä ostat vaatteita/asusteita :) Nimimerkillä “tulossa maalta isolle kirkolle” ensi viikolla :D

    • Moi Maiju! Kiva kysymys. :) Omia lemppareitani ovat Stockmann, Massimo Dutti, COS, &Other Stories ja myös Zara ja Mango, joskin niissä kannattaa olla skarppina: joukossa on niin hinta-laatusuhteeltaan loistavia helmiä kuin ketjukuraakin. Mutta todellisia löytöjä voi onnistua tekemään! Keskihintaisista putiikeista kivoja ovat esimerkiksi DOTS… ja DOPP Helsinki. Laatuhuivien ja -laukkujen perässä kannattaa mennä Espan Balmuir-liikkeeseen. Jos haluat shoppailla second handiä, suosittelen Relove-liikkeitä Töölössä ja Viiskulmassa, sekä Kaunis Veera -liikettä Albertinkadulla (Viisikulman Relove ja Kaunis Veera ovat lähekkäin ja helposti yhdistettävissä). Toivottavasti en unohtanut mitään oleellista, tässä ainakin muutamia omia suosikeitani. :) Onnistunutta reissua ja tervetuloa kaupunkiin!

  6. Heh, 2,5-vuotiaamme mielestä jäätelön tärkein ominaisuus on väri. “Haluan pinkkiä jätsiä.” Ei maulla niin väliä…

    • Ihana pinkki jätsi, siellä todellinen sielunsisko. <3 Tyttäreni on välillä vähän "valikoiva" ruokapöydässä, niin mietin, että pitääkö tässä alkaa värjätä joku perunamuusikin mansikalla, jos ei muu kuin pinkki kelpaa. :D Terveisiä samanikäiselle pinkkikerholaiselle!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue