Lukusuositus: Julia Thurén – Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa

Homevialaura, Julia Thuren, Juliaihminen, Kaikki rahasta – näin säätin kymppitonnin vuodessa

Keväällä kirjoitin suhtautumisestani rahaan postauksessa Vuoden 2018 teemat: Raha. Nyt on hyvä aika sivuta rahaa uudestaan. Rahasta puhuu myös Julia Thurén uutuuskirjassaan Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa, mutta mennään kirjaan, jonka sain arvostelukappaleena, kohta.

Oma motiivini puhua rahasta liittyy osittain ammattiini: haluan olla muuttamassa blogimaailman kulttuuria, jossa merkkilaukkuja ja luksuslomia vaan mystisesti kotiutuu, kun rahallahan ne ostetaan (tai sitten yhteistyökumppanilta saadaan, mikä ei pitäisi jäädä epäselväksi).

Toinen motiivini puhua rahasta liittyy siihen, että haluaisin lisätä suhteellisuudentajua, meidän kaikkien ymmärrystä toistemme tilanteista. Pienituloisella ei välttämättä oikeasti ole laittaa sitä vitostakaan päiväkodin ylimääräiseen retkeen (tai niihin sijoituksiin) ja se on minusta kaikkien tärkeä ymmärtää. Toisaalta ymmärrystä tarvitaan myös toiseen suuntaan. Se, että jollain on paljon varallisuutta, voi toki tarkoittaa kultalusikka suussa syntymistä, mutta myös poikkeuksellisen ahkeraa työtä. Loputtomia uhrauksia opiskelun, uran ja perheen saralla – hintaa, joka  maksetaan takaisin stressinä ja unettomuutena.

Homevialaura, Julia Thuren, Juliaihminen, Kaikki rahasta – näin säätin kymppitonnin vuodessa

Kun julkaisin keväisen rahakirjoitukseni, eräs ihana kollegani sanoi ihailevansa, että kerroin säästäväni ja sijoittavani. Samalla hän kertoi, ettei itse ole samanlainen pahaan päivään varautuja, vaan luottaa siihen, että elämä kantaa.

Jäin miettimään kommenttia pitkäksi aikaa, koska myös minä luotan siihen, että elämä kantaa. Näkökulmamme olivat selvästi erilaiset: hän ajatteli säästäjän säästävän vain pahan päivän varalle, kun taas itse ajattelin säästäväni vielä enemmän hyvän päivän varalle. Ajattelen rahan mahdollistavan hyviä asioita, en vain pelastavan pahoilta. (Vaikka minulla fuck you -rahasto onkin.)

Homevialaura, Julia Thuren, Juliaihminen, Kaikki rahasta – näin säätin kymppitonnin vuodessa

Toinen, mitä olen viime aikoina miettinyt, on todellinen varallisuus, eli se ristiriita, mitä päättelemme ihmisen varallisuudesta esimerkiksi yhden ulkoisen tekijän perusteella. Olemme helposti oppineet ajattelemaan merkkituotteita menestyksen symboleina, mutta loppujen lopuksi se, mikä olkapäällä keikkuu, kertoo vain sen, mikä olkapäällä keikkuu: ei automaattisesti ihmisen varallisuutta, omaisuutta esimerkiksi asuntona, sijoituksina ja säästöinä.

Suhtautumisestani rahaan voi lukea aikaisemmasta postauksestani, mutta referoin tähän tärkeimmän ajatukseni: minusta ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käyttää rahaa, vaan tärkeintä on olla tietoinen siitä, mitä juuri omilla rahoillaan juuri omassa elämässään tekee. Se on asia, jonka ääreen kannattaa oikeasti pysähtyä ja tämä kirja on hyvä väline siihen.

Homevialaura, Julia Thuren, Juliaihminen, Kaikki rahasta – näin säätin kymppitonnin vuodessa

Julia Thurén: Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa on kirja, jonka lukemista suosittelen ihan jokaiselle, ja mieluummin nyt eikä vuoden päästä. Kirja sopii kenelle tahansa, mutta minusta se tuntui hyvin henkilökohtaiselta meille naisille johtuen läpi kirjan kulkevista eri-ikäisten naisten sitaateista. (Mukana on myös oma rusettikenkäsitaattini, sillä kuuluin kirjaa kommentoineeseen Facebook-ryhmään. Sellaisella aiheella sitten pääsin ensimmäistä ja kenties viimeistä kertaa kirjankansiin, mutta tämä julkisuus ei suinkaan ole syyni suositella kirjaa.)

Kirja kannattaa lukea kaikissa elämäntilanteissa on sitten pohtimassa opiskelujaan, muuttamassa yhteen, perustamassa perhettä, ostamassa asuntoa, aloittamassa sijoittamista ja tai mitä vaan. Kirja on myös loistava lahja esimerkiksi valmistuvalle – (antakaa minun edes kuvitella) Tiffanyn-turkooseilla kansilla varsin kauniskin. Näin säästin kymppitonnin vuodessa on myyvä lisä otsikkoon, mutta vain osa sisältöä. Oikeasti kirja puhuu säästämisestä vain sen verran kuin muistakin rahaan liittyvistä osa-alueista, eli sitä ei tarvitse pelätä, että kirja kehottaa unohtamaan jokaisen take away -laten (miksi rahapuheessa aina käytetäänkin esimerkkinä take away -juomia.)

Homevialaura, Julia Thuren, Juliaihminen, Kaikki rahasta – näin säätin kymppitonnin vuodessa

Julia Thurén: Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa -kirja on uskomattoman helppolukuinen ja viihdyttävä kirja ollakseen tietokirja rahasta. Se kertoo aika paljon, että luin kirjan paljon nopeammin ja innostuneemmin kuin yhdenkään viimeaikaisen romaanin.

Kunnia siitä kuuluu ammattitaitoiselle tekijälle, joka on paitsi toimittaja myös Juliaihminen-blogin pitäjä. Kyseessä on raikas, hauskan itseironinen, maanläheinen ja yleissivistävä teos nykyajan naisille (ja totta kai myös miehille) – ei mikään setämiehen kuiva katsaus pörssikursseihin. Lukusuositus menee myös uudelle rahaa käsittelevälle Trendi-numerolle.

Comments

  1. En ole lukenut kirjaa, enkä varmaan luekaan, koska jo kirjan nimi särähtää korvaan. Miten säästää kymppitonnin tai mitään, jos on esim. opiskelija, osa-aikatyötä tekevä, äitiyslomalla tai vanhempain vapaalla, sairauslomalla, eläkeläinen, työkyvytön, työtön ym.ym. Moni ei edes tienaa kyseistä summaa vuodessa. Joku kommentoikin tähän hyvin, että hänen asuinpaikkakunnallaan ei edes pysty ostamaan mistään take away lattea.
    No, kirjan saa ja voi tietysti ostaa kuka haluaa, tai sitten vain ne, joille kirja on tarkoitettukin. Eli, joilta jää se kymppitonni ylimääräistä.

    • Moi Merja ja kiitos kommentistasi! Yritin nimenomaan kirjoituksessani oikaista sitä käsitystä, että kirjassa keskityttäisiin kymppitonnin säästämiseen, mutta pahoittelut, jos tekstini jätti sen kuitenkin epäselväksi.

      Julia, siis kirjailija itse, on kertonut, kuinka nimi syntyi: Kaikki rahasta -kirjasta tuli Kaikki rahasta – Kuinka säästin kymppitonnin vuodessa -kirja, koska kustannustoimittajan mielestä kirja on niin nimettynä huomiota herättävämpi ja myyvempi. Ja varmasti onkin. Sellaisia asioitahan kustantajat joutuvat miettimään. Varsinaisesta kirjan sisällöstä jälkimmäinen osa otsikointia ei kuitenkaan kerro kuin pienen osan. Säästämisestä on kirjassa yksi luku – siis ei yhtään enempää kuin muistakaan aiheista – ja itse asiassa sekin luku puhuu yleisesti säästämisestä ja kertoo vain nopeasti, miten kirjoittaja säästi sen, minkä säästi. Yhtä lailla tavoite voi olla sata euroa, samoja keinoja pystyy soveltamaan.

      Kun sanoin, että kirja sopii kaikille elämäntilanteesta riippuen, niin tarkoitin myös sitä, että kirja sopii kaikille tulotasoon katsomatta. Se minusta nimenomaan hienoa kirjassa on. Se ei ole kirjoitettu valmiiksi varakkaalle eliitille vaikeastiymmärrettävin termein, vaan ihan meille kaikille tavallisille ihmisille: juuri esimerkiksi äitiyslomalaisille, koska kirjassa nimenomaan käsitellään myös lapsen aiheuttamia kuluja ja niiden jakamista.

      Mitä take away -juomiin tulee, niin se taittaa olla enemmän symbolinen vertaus: tyypillinen esimerkki kulusta, joka päivittäin maksettuna tuntuu pieneltä, mutta joka 365 päivällä kerrottuna onkin isompi summa. Yhtä hyvin tämä take away -latte voi olla vaikka kännykkäpelin neljän euron lisäominaisuus, jonka joku sen enempää ajattelematta klikkaa joka päivä. :)

      Jos kirja olisi kirjoitettu vain sellaisille, jotka pystyvät säästämään kymppitonnin vuodessa, lukijakunta jäisi hyvin pieneksi – enhän itsekään kuuluisi siihen! Julia on poikkeuksellisen inhimillinen ja kaikenlaiset elämäntilanteet huomioiva. Kuten kirjoitin, olen itse valtavan herkkä tämän asian suhteen: en kestä minkäänlaista pienituloisuuden vähättelyä, enkä koskaan suosittelisi kirjaa, jossa ei olisi huomioitu erilaisia tulotasoja ja elämäntilanteita. Mitään kirjassa ei pidetä itsestäänselvyytenä, vaan kaikesta kirjoitetaan valtavan maanläheisesti, ja kuten sanottu, inhimillisesti. Kirjassa käsitellään sellaisiakin asioita kuin “ystävät ja raha” ja “tukia pitää osata hakea”. Tärkeimpänä sanomana siis se, että voit totta kai jättää kirjan lukematta, mutta älä jätä kirjaa lukematta otsikon loppuosan takia. :)

      • Kiitos vastauksesta, olenkin kyllä ymmärtänyt, että sinulla on arvot kohdallaan, onhan se yksi teemoistasi. Itse en säästämisopasta tarvitse, olen tehnyt nuukuudesta kohta taidetta, hauskoja kirjoja on kyllä kiva lukea.

        • Kauniisti sanottu, kiitos! On arvot kohdillaan ja Julia pitkään lukeneena seison sen takana, että hänelläkin on. Hienoa, että tuli väärinkäsitys oikaistua, sitä varten kommentointi- ja keskustelumahdollisuus blogissa on. Hienoa kuulla, että olet edistynyt nuukailija. Se onkin taitolaji, jossa voisit varmasti opastaa meitä montaa muuta. :) Mukavaa iltaa!

  2. Laitan lukulistalle tämän(kin) kirjan. Vitsi niitä luettavia on jo paljon.. :D
    Viime aikoina on ollut tosi paljon puhetta sijoittamisesta, ja nimenomaan siitä, miten se sopii ihan jokaiselle. Ymmärrän että monen mielestä esimerkiksi 15 euroa kuussa kuulostaa mitättömältä summalta, mutta niin se ei vaan ole, kaikkien kohdalla. On kuitenkin paljon myös ihmisiä, jotka vaikkapa lottoavat vuodesta toiseen suurillakin summilla, ja ihmettelevät, että mihin kaikki raha häviää. Varmasti jokaisella meistä on aihetta säännöllisin väliajoin miettiä omia kulutustottumuksiaan ja rahan merkitystä omassa elämässään, ja tähän toivonkin että kirja antaa jokaiselle jotakin.
    Itse olen vasta kolmen kympin paremmalla puolella alkanut oikeasti oivaltaa, kuinka raha-asioita olisi pitänyt hoitaa jo vuosia sitten. Harmittaahan se, että näin myöhään, mutta olen lohduttanut itseäni ajatuksella, että todellakin parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

    • Moi Hanna! Tosi kiva, että meni lukulistalle. Tunnistan haasteen: minullakin on loputon kirjalista, vaikka en tällä hetkellä edes lue romaaneita kuin lomilla (koska petyn suurin piirtein jokaiseen, toki vika on varmasti minussa, ei teoksissa). Joka tapauksessa jo tietokirjoista on kertynyt aikamoinen lista. Ajattelin jatkossa vinkata blogiin muistakin elämäntapaan liittyvistä kirjoista, ja kuulen tosi mielelläni vinkkejä myös teiltä. :)

      Se juuri on minusta tärkeä muistaa, että on kaikilla ei ole varaa säästää tai sijoittaa, penniäkään. Asiasta on kirjoittanut tosi hyvin Netta: https://www.lily.fi/blogit/destination-happiness/blogien-rahakeskustelu-kapeakatseista

      Mutta tosiaan silti paljon on sellaisiakin ihmisiä, joilla olisi varaa nipistää vaikka se 15 euroa, kun vain saa aikaiseksi aloittaa ja tietää, mitä tekee. Omien kulutustottumuksien äärelle pysähtyminen tekee todella hyvää. Itse asiassa minusta silloin tulee läpikäytyä paljon muutakin kuin rahaa: sitä, mikä elämässä itselle on oikeasti tärkeää. Onko se matkustaminen, jokin tietty harrastus, ne pienet päivittäiset ilot, ruoka, asuminen tai esimerkiksi elämän helpottaminen palveluin. You can have anything, not everything, on minusta aika osuva. Siksi priorisointia on tärkeä miettiä.

      Ihan sama juttu, ja uskon, että meitä aikuisena heränneitä on paljon! Olen kyllä aina ollut fiksu rahankäyttäjä, mutta se minua todella paljon harmittaa, että lähdin systemaattisesti säästämään vasta nyt kolmekymppisenä. Olen kyllä laittanut rahaa säästöön, mutta vähän sillä periaatteella, että siirtelen sitten joskus, jos siirtelen, jos jotain jää. Olisi pitänyt aloittaa automaattisesti siirrot heti ensimmäisen vakituisen työn, tai miksi ei minkä vaan työn, alkaessa. Tämän yritän opettaa lapsellenikin, että vaikka summa olisi vain viisi euroa kuussa, niin se kannattaa säästää. Se on enemmänkin mindset (inhoan Finglishiä, mutta en keksi hyvää suomennosta), että säästäminen, edes sen kolikonkin, tulisi tavaksi ihan pienestä pitäen. Älä huoli, niin minäkin ajattelen: ehdottomasti parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

  3. Tämä on kyllä loistava kirja! Ja vaikka “näin säästin kymppitonnin vuodessa” onkin sellainen myyvä otsikko lisä, niin kuten sanoit, kirja on kuitenkin paljon enemmän kuin siitä puhumista. Minä tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta olen aina tykännyt Julian kirjoitustyylistä joten tiesin jo etukäteen että kirja on varmasti kirjoitettu silleen rempseän selkeästi huumoria ja kovaa tietoa sekaisin hyödyntäen! Mielestäni myös kirja on hyvällä tapaa yleissivistävä koska siinä käydään niin monia pointteja rahasta läpi (lähtien valtion lainasta aina niihin opiskelijalainoihin etc). Antaisin tämän mielelläni lahjaksi jos vaan tuntisin jonkun valmistuvan nuoren :)

    • Tosi kiva kuulla, että sinäkin pidit! Sama juttu. Pidän Julian kirjoitustyylistä tosi paljon, ja ajattelin, että juuri hänen rahakirjansa luen, jos jonkun. Ote oli todella erilainen, kun kirjoittaja on omanikäinen nainen – ja vielä älyttömän terävä ja hauska sellainen. Se on suorastaan hämmentävää, miten voikaan rahakirja naurattaa. Rempseästä huumorista täydet pisteet. Ja tosiaan jaan täysin kanssasi myös ajatuksen yleissivistyksestä. Itse olen myöntänyt olevani se, joka nimenomaan poistuu vihellen paikalta, kun aletaan puhua koroista ja marginaaleista ja ties mistä. Mutta silti tämän kirjan luin suurella mielenkiinnolla ja luen varmasti joskus uudestaankin. Tätä kirjaa en siis konmarita, vaan se saa jäädä kirjahyllyn vakioteokseksi. ;) Tosiaan, olisipa joku ihana valmistuva, jota lahjoa kirjalla! Omat kummilapseni ovat vielä vähän pieniä, mutta jo rippikoululaiselle kirja mielestäni sopii, ylioppilaaksi tai ammattiin valmistuvasta puhumattakaan. Syysterkkuja sinne!

  4. Hei, hieno postaus ja tosi hyviä kommentteja. Säästäminen on aina mahdollista toki, mutta ei aina järkeen käypää..jos ymmärrät mitä tarkoitan. Kauniit kuvat ja kiva fiilis, korvaani särähti kirosanat keskellä tätä hienoutta…mukavaa syksyä jokatapauksessa!

    • Moi Seija ja kiitos palautteesta! Se on tärkeää, että jokainen punnitsee omassa elämässään, mitä omilla rahoillaan haluaa ja voi tehdä. Missään asiassa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua ja kirjassahan puhutaan myös siitä, miten rahalla voi saavuttaa unelmia. Silloinhan säästäminen ei ole säästämistä säästämisen vuoksi, vaan jonkin väliaikaisen haaveen toteuttamiseksi. Rahaa kuitenkin tarvitaan ihan kaikkeen, jopa siihen lähikaupasta haettuun leipään, joten siksi tästä kirjasta saa jokainen varmasti jotain irti elämäntilanteeseen, tulotasoon ja elämäntapaan katsomatta. Nyt en valitettavasti ymmärrä, mitä tarkoitat kirosanoilla? Itse en ole kiroillut tässä postauksessa, enkä muissakaan. :) Vai tarkoitatko Julian kirjaa? Julialla on kyllä rempseä tapa kirjoittaa. Itse pidän siitä, koska se ei koskaan mene mauttoman puolelle, mutta ymmärrän, että makuja on monia. Samoin sinulle lempeää syksyä!

  5. Hei Laura, olipa hienoa tekstiä. Arvostan. Nyt suuntaan kirjakaupaan. Taitaapa lähteä mukaan kaksin kappalein Julian kirjoja, joista toinen joulupukinkonttiin nuorelle aikuiselle tyttärelleni. Kiitos vinkistä :)

    • Ihana kuulla, Olga! Tosi kiva, kun tykkäsit postauksesta ja että sait lahjainspiraation. Olen itse sellainen, joka koittaa aina välttää viime hetken joulustressiä, niin olen erityisen ilahtunut, jos sait tästä ajoissa hyvän idean myös pukinkonttiin. Nuori aikuinen tytär on täydellinen kirjansaaja. :) Kiitos vielä, ilo oli minun puolellani!

  6. Tekstistäsi välittyy aito ymmärrys pienituloisia kohtaan muttei oikeastaan hyvätuloisia jos sellaiset kategorioidaan joko kultalusikka-suussa-syntyneiksi tai perheen-kustannuksella-vaurastuneiksi. Onhan meillä kuitenkin valtavan paljon ihmisiä jotka ovat vähintäänkin keski- ellei jopa hyvätuloisia ja käyvät arkitöissä ja muutoin elävät normaalia lapsiperhearkea!

    • Moi Maiju ja kiitos sinullekin kommentistasi! Tulipa kurja mieli, että tämä on mones kirjoitukseeni liittyvä väärinymmärrys. Minä nimenomaan puolustin hyvätuloisia ja kerroin, että haluan lisätä ymmärrystä kaikkia tuloluokkia kohtaan.

      Luitko ajatuksella tämän kappaleen:

      ”Toinen motiivini puhua rahasta liittyy siihen, että haluaisin lisätä suhteellisuudentajua, meidän kaikkien ymmärrystä toistemme tilanteista. Pienituloisella ei välttämättä oikeasti ole laittaa sitä vitostakaan päiväkodin ylimääräiseen retkeen (tai niihin sijoituksiin) ja se on minusta kaikkien tärkeä ymmärtää. Toisaalta ymmärrystä tarvitaan myös toiseen suuntaan. Se, että jollain on paljon varallisuutta, voi toki tarkoittaa kultalusikka suussa syntymistä, mutta myös poikkeuksellisen ahkeraa työtä. Loputtomia uhrauksia opiskelun, uran ja perheen saralla – hintaa, joka maksetaan takaisin stressinä ja unettomuutena.”

      Eli minä nimenomaan puolustin sitä, että en lainkaan pidä siitä, että hyvätuloiset nähdään aina sellaisina, jonka syliin raha vain on tipahtanut, kun monella on taustalla pitkiä tutkintoja, ehkä useampikin, ja valtavia uhrauksia ja ahkerointeja monella elämänalueella. Hyvinpalkattu työ tarkoittaa lähes aina valtavaa vastuuta ja stressiä.

      Tämä oli myös yksi teemoista, joista puhuin Julian kirjaa kommentoineessa Facebook-ryhmässä. Meidän ystävä- ja tuttavapiirissämme on ihan kaiken tuloisia. Myös korkeatuloisia, ja mietin todella usein, että miksi heitä kadehditaan niin kuin kadehditaan: he nimittäin paiskivat töitä siihen malliin, että harva ottaisi sen stressin, vastuun ja työmäärän, mikä palkan mukana tulee. Minusta on esimerkiksi täysin oikein, että lääkäri tienaa paljon enemmän kuin minä. Lääkärillä on paljon pidempi ja vaativampi koulutus sekä paljon vastuullisempi ja stressaavampi työ.

      Sama tilanne on ihan omassa lähipiirissäni. Minulla ja miehelläni on sama koulutus, mutta nyt mieheni jatko-opiskelee: iltamyöhään ja taas tänäänkin aamuviideltä heräten. On päivän selvää, että hän tulee ansaitsemaan uurastuksesta palkkion, ja että tulevaisuuden tulonnousu ei millään tavalla ole syliin tippunutta, vaan täysin seurausta ahkeroinnista ja uhrauksista. (Myös minun uhrauksistani. Siksi viittasin aikaisemmin perheeseen, että usein yhtälössä unohdetaan puolisot, jotka mahdollistavat lisäkoulutukset tai pitkät työviikot kantamalla sitten omalta osaltaan enemmän vastuuta kotitöistä ja perheestä.)

      Ja sitten on totta kai me ikään kuin tavallinen keskiluokka, sitä ei sovi unohtaa. Juliakin usein sanoo, että keskiluokkaisena on helpoin puhua rahasta, ja niinhän se on, kun se ei ole kumpikaan ääripää. Itse kuulun ihan samaan ryhmään, joka tienaa turvatusti, mutta elää aivan tavallista lapsiperhe-elämää. :) Minusta kiinnostava ilmiö rahassa on myös se, miten elintaso nousee usein palkan myötä. Eli jos saat parempaa palkkaa, hankit ehkä arvokkaamman asunnon tai auton, jolloin itse asiassa käteen ei jää yhtään sen enempää ja arki saattaa palkankorotuksenkin jälkeen olla sellaista, että kulutuksessa pitää käyttää harkintaa ja tehdä valintoja. Eli on aivan tyypillistä, ettei korkeatuloinenkaan voi kuluttaa miten vain.

      Voin sanoa sellaiseksi yleiseksi pakolliseksi disclameriksi jatkossa kaikkiin kirjoituksiini, että en koskaan väheksy missään yhteydessä mitään ihmisryhmää, liittyy se sitten tuloluokkaan, taustaan, rotuun, uskontoon, seksuaaliseen suhtautumiseen tai mihin hyvänsä. En koskaan. Jos jotain en hyväksy, niin nimenomaan sitä mustavalkoisuutta, että joku ihminen tuomitaan automaattisesti yhden asian perusteella: köyhät laiskoiksi tai rikkaat ahneiksi ja kultalusikka suussa syntyneiksi. Tai vaikka bloggaajat samassa kuplassaan eläviksi, kun mekin kaikki olemme aivan eri lähtökohdista tulevia, erilailla ajattelevia yksilöitä.

      Avasihan tämä ajatusmaailmaani enemmän? Olen tosi harmissani, että tällaisia väärinymmärryksiä tuli, kun yritin parhaani mukaan olla nimenomaan hienovarainen ja kaikkia kunnioittava. Ehkä raha on tavallista arempi aihe. Minua olisi jäänyt harmittamaan tosi paljon, jos olisit ajatellut minua yhtään minkään tuloluokan väheksyjänä, joten kiitos kun kommentoit, niin sain mahdollisuuden keskustella ja oikaista. :) Syksyistä viikonloppua!

  7. Tämä onkin hyvä hetki kertoa, kuinka arvostan tapaasi kirjoittaa ylipäätänsä – ja myös vastata kommentteihin. Arvostan ja ihailen. Itse voisin lukea tuon teoksen hyvinkin, vaikka jostain ihmeen syystä pidän raha-asioita niin kovin mielenkiinnottomina (en tiedä mikä minussa on vikana). Mutta halusin nyt lähinnä tulla kertomaan että kirjoitat todella hyvin, hyvällä suomenkielellä ja sellaisella asenteella että sinusta todellakin huokuu se että ymmärrät myös niitä, joiden maailmankuva on erilainen. Tämä blogi muuttuu koko ajan mielenkiintoisemmaksi, jos se aluksi olikin vain sellainen jonka luin vain silloin tällöin. Tämä on myös visuaalisesti hunajaa silmille ja mielelle. Arvostan myös niin kovasti tapaasi vastata jokaiselle ystävällisesti, ja sitä ettet provosoidu ikävistäkään kommenteista. Olen taipuvainen uskomaan että sinussa asuu todellista sydämen viisautta, jota ei muuten oikeasti pysty feikkaamaan vaikka haluaisikin.

    • Erityisen lämmin kiitos sanoistasi! Palautteesi merkitsee minulle todella paljon. Te lukijat ette taida tietääkään, millainen vaikutus sillä on, että sanotte oikeita asioita oikeaan aikaan. :) Sillä on valtava vaikutus siihen, että blogia jaksaa vuosien jälkeen kirjoittaa näin erilaisin, selvästi välillä myös tunteita herättävin, aihein.

      Ilahduin hurjasti myös siitä palautteesta, että blogini on muuttunut mielenkiintoisemmaksi. Koen myös blogin ylläpitämisen muuttuneen mielekkäämmäksi itselleni. Olen ihmisenä kiinnostunut monista muistakin asioista kuin sisustamisesta, niin onhan se luontevaa, että blogissakin silloin näkyy koko elämäntavan kirjo luetuista kirjoista hotellikokemuksiin ja viime aikoina mielessä pyöriviin ajatuksiin. Toiseksi kirjoittaminen on mielekästä siksi, että jaksatte niin ahkerasti kommentoida ja keskustella. En tiedä, kuinka kauan jaksaisin kirjoittaa tyhjille seinille, joten olen hurjan kiitollinen teille lukijoille vuorovaikutuksesta. Todella kauniisti sanottu sydämen viisaudesta. Noin toiselle sanovalla täytyy itselläkin olla erityistä sydämen viisautta. <3

      Ja vielä mitä rahakirjan tulee, niin minä olen juuri se, joka haluaisi keskustella rahasta Barbie-tasolla: nyt tämä olisi säästänyt tarpeeksi ja ostaisi sijoitusasunnon. :D Eli en ole yhtään mikään marginaaleista tai koroista tai käppyröistä innostuja. Mutta se tässä kirjassa hienoa onkin, että ei tarvitse olla! Kirja on hurjan helppolukuinen ja viihdyttävä myös meille rahakeskusteluista yleensä kaukana pysyville. :) Kiitos vielä mieltä lämmittäneestä kommentistasi ja ihanaa viikonloppua!

  8. Olen erittäin mielissäni, että Suomessa ollaan alettu puhua ääneen rahasta yhä enemmän ja todella upeaa Laura, että tuot ns. “rahanäkökulmaa” esille vaikuttajana! Jollakin voi mennä ohi se, että kauniit tyynyt ja kalusteet eivät tuosta vain tupsahda sisustusbloggaajien kotiin (paitsi tietysti jos tuote on saatu :)), kuten yllä hyvin totesitkin.

    Puhtaasti sijoittamista käsitteleviin opuksiin taasen suhtaudun ristiriitaisesti. Tuen sitä, että sijoittaminen tuodaan lähemmäs niitäkin, joille sijoittaminen voi olla käsitteenä vieras, mutta toivon että Suomessa aletaan yhä enemmän panostamaan talouslukutaitoon ja korostetaan sen merkitystä osana jokaisen ihmisen perustaitoja, ennenkuin aletaan hullaantua sijoittamisesta. Peruskäsitteet on hyvä osata ennen suurempien riskien ottamista.

    (Lisään vielä selvyyden vuoksi, että en siis tarkoita etteikö sijoittamista kannata aloittaa ennen perus talousasioiden opettelemista, mutta halusin kommentillani korostaa talouslukutaidon merkitystä :))

    • Moikka Mia! Niin minäkin olen tosi mielissäni, että rahasta on alettu puhua yhä enemmän. Ja nimenomaan meidän nuorten naisten kesken, minkä eteen Julia on tehnyt todella ison työn #minäpuhunrahasta-aloitteillaan. Se on tosiaan hassua ajatella, että kalusteet vain tipahtaisivat meidän sisustajien kotiin. Tai että ylipäätään mikään tavara tai palvelu vain ilmestyisi tyhjästä. Toiseksi ihmettelen myös sitä, miten paljon yksittäisiin asioihin kiinnitetään huomiota, ja unohdetaan kokonaisuus. Itse koen saavani ihmetystä Hermesin tyynystä, joka myönnän, on tyynyksi tavattoman kallis, mutta unelma se on siinä missä muutkin: emme vain ole tottuneet, että juuri tyyny on se, mistä voisi maksaa. Absoluuttisesti summa on kuitenkin sellainen, jonka jokainen keskituloinen käyttää jollain aikavälillä johonkin “turhaan”, on se sitten moottoripyörän kunnostamiseen, uusiin kaiuttimiin tai ratsastusharrastukseen. Tarkoitan siis sitä, että välillä tuntuu, että ajattelemme edelleenkin niin, että on hyväksyttyä käyttää rahaa esimerkiksi autoon tai tekniikkaan, mutta ei muihin haaveisiin tai intohimoihin. Ostin tyynyn itselleni lahjaksi, kun saimme myytyä edellisen asuntomme itse yli pyyntihinnan – aika monta tyynyä tuli siis säsätettyä jo välittäjänpalkkiossa. Nykyään asumme kompaktisti ja järkevästi, mikä mahdollisti meille myös esimerkiksi Flos-kattokruunun. Tästä olen monta kertaa kirjoittanut, kun paljon asumisesta kirjoitan, että kuinka tärkeää on muistaa se, että kaikki on suhteellista. Flos-kruunu on kallis, mutta hankkimalla pelkästään neliön pienemmän kodin Helsingistä, saa neljä Flosin kruunua, mikä antaa vähän perspektiiviä. Meni hieman sivuraiteille, mutta näitä asioita olen taas viime aikoina uudestaan pohtinut. :)

      Erittäin tärkeä huomio! Talouslukutaito on valtavan tärkeää, niin kuin kaikki lukutaito medialukutaidosta lähtien. Minustakin tuntuu hurjalta ajatukselta, että joku suin päin sijoittaisi hetken mielijohteesta koko omaisuutensa perehtymättä todenteolla riskeihin. Sitä kuitenkin varmasti harvemmin tapahtuu, toivottavasti. Itse en koskaan yks kaks shoppaile osakkeita, sillä en ole tarpeeksi perehtynyt aiheeseen, vaan sijoitan joka kuukausi saman summan Nordnetin ETF:iin. Se tuntuu kaltaiselleni ei-asiaan vihkiytyneelle turvalliselta hajauttamiselta. On tosi tyydyttävää nähdä, miten jo sekin omaisuutta kerryttää, vaikka suuret voitot menevätkin ainoastaan asiaan vihkiutyneille ja riskejä ottaville. Onneksi säästää ja sijoittaakin voi niin monella eri tavalla. Tosi kiva, kun kommentoit ja toit valtavan tärkeän huomion esille. :) Kivaa viikkoa!

  9. Just luen tuota kirjaa ja ihan sanasta sanaan samaa mieltä! Kannattaa lukea useastakin syystä tuo, jos ei muuten niin yleissivistyksen vuoksi. Pidin siitä inhimillisyydestä, jolla Julia lähestyy kaikkia osa-alueita, eikä ollenkaan sitä mentaliteettia, että kaikki turhat vaan pois, vaan se, että miettii, mitä oikeasti haluaa ja käyttää rahaa siihen.

    Sulle puolestaan taas pisteet kivasta hyvin sanoiksi puetusta teksistä! Näitä on ilo lukea ja saada oikeasti ajattelun aihetta päivittäin. Ja kauniita kuvia yms ☺️.

    Itselläni on pienet kiinteät kustannukset kuukausittain, osaksi ettei autoa ole. Suuria syöppöjä ovat isommat hankinnat harrastuksiin sekä toki lapset ja kohta koittava vanhempainvapaa, jolloin ei paljon säästellä 😅. Mutta säästeliäisyys kunniaan, ja hyvällä suunnittelulla pääsee jo pitkälle esim just lastenhankinnoissa.

    Mukavaa viikkoa!

    • Ihana, että osallistuit keskusteluun! Juuri tuota yritin niin kovasti alleviivata, että tämä on todella erilainen rahakirja. Tai mistä minä tiedä, kun en muita ole lukenut. :D Juuri se kertoo niin paljon. Vaikka pidän rahaa todella tärkeänä asiana, en suhtaudu rahaan taloustieteenä niin intohimoisesti, että lukisin yleisesti rahakirjoja, mutta Kaikki rahasta on tosiaankin enemmän helppolukuinen ja kevyt yleisteos ihan kaikille tavallisille tallaajille. Tosi kiva, jos sinulla on samanlaisia tuntemuksia lukukokemuksesta! Siitä ajatuksesta minäkin pidän, että ei ole yhtä oikeaa tapaa käyttää rahaa. On oikeastaan turhaa ällistellä, mihin joku muu käyttää rahansa, vaan tärkeämpää on käydä itsensä kanssa läpi, mihin juuri minä haluan omat rahani käyttää. Kiitos tosi paljon ihanasta ja piristävästä palautteesta! Tulin iloiseksi. :)

      Auto, se on todellinen rahasyöppö. Meillä on vähän pakko olla auto, mutta teimme edes sen ratkaisun, että meillä on niin sanottu järkiauto. Edes mieheni ei halua käyttää rahaa auton merkkiin tai erikoisuuksiin (missä ei siis ole mitään pahaa, ne eivät vain ole merkityksellisiä meille), mutta silti jopa niin sanottuun tavalliseen käytettynä ostettuun perheautoon saa kyllä uppoamaan rahaa kuukausittain. Onneksi meillä kulua tasapainottaa taas asuminen, joka on kompaktia ja vastikkeeltaan pientä. Mutta niin totta, että aina on jotain rahanmenoa. Ensin on päiväkotimaksut, sitten alkaa ilmainen koulu, mutta mitä todennäköisemmin kalliimmat harrastukset. :D Melkoinen tasapainoilija saa etenkin perheen elättäjänä olla. Onneksi tosiaan, juuri niin kuin sanoit, monessa asioissa voi säästää tekemällä fiksuja valintoja.

      Kiitos vielä ajatuksistasi ja samoin Meri! Tunnelmallista päivää, täällä ainakin sataa, niin täytyy kohta sytyttää kynttilät. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue