#mitäminäolentehnyt – jokaisen meistä on osallistuttava ilmastotalkoisiin

#mitäminäolentehnyt

Kukaan on tuskin voinut välttyä siitä uutiselta, mitä hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC juuri linjasi: nyt on ihan viimeinen hetki toimia, jotta maapallon lämpeneminen saadaan rajattua 1,5 asteeseen.

Päätin jo vuoden alussa, vastuullisuusteemavuoden alettua, että teen loppuvuodesta yhteenvedon siitä, mitä kaikkea konkreettista olen elämässäni muuttanut. Teenkin sen nyt, sillä asiasta pitää keskustella nyt. Ympäristöahdistus nimittäin kasvaa kasvamistaan.

#mitäminäolentehnyt

OIen itse kestävässä elämäntavassa hyvin keskeneräinen, kaukana täydellisestä, sillä meidän pihassa seisoo oma auto ja nautin mielelläni lauantai-iltaisin tartar-pihvin. Mutta se tässä kaikessa keskeistä onkin: jokaisen meistä on tehtävä jotain, eikä en kuitenkaan pysty elämään täydellisesti, niin miksi edes yritän -selityksen taakse voi piiloutua enää kukaan.

#mitäminäolentehnyt

Vastuullisempi elämä ei ole kilpailu, jossa vain paras voittaa – enemmänkin se on laiva, jonka myötä me kaikki uppoamme, jos kyydissä on yhtään äyskäröimisestä lintsaavaa vapaamatkustajaa. Itse en vertaa itseäni kollegaan, en kiinalaiseen uusrikkaaseen, enkä Pentti Linkolaan, vaan vuodentakaiseen Lauraan. #Mitäminäolentehnyt ilmaston eteen, mitä minä olen omassa elämässäni muuttanut.

Suurin osa muutoksista olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta jälleen on turha takertua siihen: pääasia, että omaa elämäänsä muuttaa jotenkin viimeistään nyt. Listaan alle ne muutokset, joita olen itse tänä vuonna tehnyt, mutta työ ei suinkaan pääty tähän.

#mitäminäolentehnyt

Lentojen kompensoiminen. Siihen olen liian itsekäs, että luopuisin matkustamisesta kokonaan, mutta nykyään kompensoin kaikki lentoni ja laivamatkani MyClimate-palvelun kautta ja ostan lennot aina mahdollisuuden mukaan suorina ja Euroopan-kohteita suosien. Todella toivon, että kompensoimisesta tulee pian pakollista, sillä nykyisellään matkustaminen on aivan liian halpaa. Jos on varaa ostaa lennot, on varaa maksaa muutama kymppi kompensaatiotakin, mutta vapaaehtoisesti niin tekee vain harva.

#mitäminäolentehnyt

Biojätteen järjestäminen rivitaloyhtiöön. Ympäristöasiantuntijaläheiseni avarsi ajatteluani sanomalla, että mitä enemmän saat asioita skaalautumaan, sitä parempi. Siksi olen erityisen tyytyväinen, että saimme taloyhtiössä biojätteen läpi. Keräyspiste pihalle ei muuttanut vain meidän perheen, vaan yhteensä neljän talouden lajittelua.

#mitäminäolentehnyt

Jätteiden lajittelu. Biojätteen myötä oli luonteva ottaa muukin jätelajittelu syyniin. Järjestelyn jälkeen saimme jätevaunuun sekajätteen, biojätteen ja muovin, Ecosmol-kalusteeseen taas lasin, pienmetallin ja pahvin. Lehti- ja paperiroskat keräämme eteisen kaappiin. Kaiken muun, paitsi pihassa olevan sekajätteen ja biojätteen, viemme lajittelupisteisiin samalla, kun hoidamme muitakin asioita.

#mitäminäolentehnyt

Kasvisruoan lisääminen. Olemme vähentäneet radikaalisti turhaa lihan syömistä, sellaista, jossa liha ei ole annoksen se juttu. Otetaan esimerkiksi tacot, jotka ovat täynnä sooseja ja mausteita: miksi täytteen pitäisi olla ainaista jauhelihaa, kun se voi olla nyhtökauraakin, ja lopputulos on ihan yhtä hyvä. Onneksi nautimme aidosti kasvisruoasta, ideoita voi hakea postauksestani Kasvisruokien muistilista arjen helpottamiseksi. Juustoja syön vielä liikaa arjessa. Haluaisin jättää nekin, niin kuin herkuttelulihat, enemmän erityishetkiin. Otan nyt uuden ryhtiliikkeen kasvislevitteiden kanssa. Maito, kerma ja ranskakerma meillä on usein kasvispohjaisina, taas perinteisestä luonnonjugurtista olen halunnut pitää kiinni.

#mitäminäolentehnyt

Kestotuotteisiin vaihtaminen. Tässä(kin) asiassa minulla on paljon parannettavaa, sillä lapseni käyttää kertakäyttöisiä vaippoja (ylipäätään lapsi nyt on kävelevä ympäristökatastrofi), mutta olen kuitenkin vaihtanut meille luontevat arkiset asiat kestävimpiin: pillit, vanupuikot ja kelmun sekä vanulaput, leivinpaperin ja hedelmäpussit.

#mitäminäolentehnyt

Luonnonkosmetiikan lisääminen. Luonnonkosmetiikkaa voiteissa, kuorinnoissa, öljyissä ja naamiossa olen suosinut pitkään, mutta kesän aikana olen vaihtanut myös putsarin, kasvoveden, samppoon ja hoitoaineen luonnonkosmetiikkaan (joskin toisinaan paksut ja kuivan karheat hiukseni tarvitsevat myös synteettisen tehohoidon).

#mitäminäolentehnyt

Palasaippua käsienpesuun. Ehdottomasti eniten meillä kuluu arjessa käsisaippuaa, joten vaihdoin kylpyhuoneen ja vessan altaalle palasaippuat nestemäisen tilalle. Palasaippua on todella riittoisa eikä pahvipakkauksessa ostettuna jätä jälkeensä lainkaan muovia.

#mitäminäolentehnyt

Suihkujen lyhentäminen. Peseytymisestä puheen ollen olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota suihkun pituuteen, omani ja lapseni, jolla ymmärrettävästi on vietti läträtä veden kanssa. Nyt tyttäreni osaa jo tokaista ”äiti tuli pikasuihkusta, ei ollut iso suihku”.

#mitäminäolentehnyt

Lapsen luontokasvatus. Kuten YLElläkin uutisoitiin, yksi lääke ilmastokatastrofin hoitoon on lasten luontosuhteen elvyttäminen. Itse asiassa myös oma luontosuhteeni kaipaa elvyttämistä, ja Nuuksiossa jo kävimmekin ja odotan monia retkiä lisää. Luontosuhteen, järkevän suihkussa käymisen, kasvisruokamyönteisyyden ja jätteiden lajittelun koenkin olevan kaksin verroin tärkeämpää siksi, että vastuullani on näyttää esimerkkiä seuraavan sukupolven edustajalle. Toki tästä tulee aina mieleen Sitran edustajalta paneelikeskustelussa kuulemani paradoksi: autollahan me suomalaiset sinne luontoon ja mökille menemme.

#mitäminäolentehnyt

Ympäristöystävällisen sähkön tarkastaminen. Kolme eniten päästöjä tuottavaa osa-aluetta ovat asuminen, ruoka ja liikkuminen, joten tarkistin, että sähkömme on vihreää. Oli, muuten olisin sen muuttanut.

#mitäminäolentehnyt

Äänestämisen uudelleen ajatteleminen. Menemättä sen syvemmälle politiikkaan, pidän seuraavien vaalien tärkeimpänä teemana ympäristöä ja äänestän sen mukaisesti. Syy priorisointiin on yksinkertainen: mitä millään soteilla on enää väliä, jos ei meillä kohta ole maapalloa.

#mitäminäolentehnyt

Ympäristötahojen tukeminen. Edelliseen viitaten: mitä millään muulla on väliä, jos ei meillä kohta ole maapalloa. Kerroin viimeksi, mihin hyväntekeväisyyskohteisiin lahjoitan (Naisten Pankille ja Venner-ruokapalveluun), mutta tajusin, että en voi jättää ympäristötyötä huomioimatta. Asenteeni muutti myös sunnuntai-Hesarin juttu Greenpeacesta ja toiminnanjohtaja Sini Harkista: kaltaiseni taviksen on paljon helpompi tarttua toivon sanomaan kuin lähteä telaketjuissa öljynporauslautalle. Lahjoitan jatkossa myös Greenpeacen luonnonsuojelutyölle.

#mitäminäolentehnyt

Vastuullisuudesta puhuminen. Skaalautumisesta kun mainitsin, niin tärkeimpiä tekoja oman elämäntavan muuttamisen lisäksi on vastuullisuudesta puhuminen. Tässä asiassa ei tarvitse olla bloggaaja: riittää, että ympäristöteot ottaa puheeksi vaikka omassa taloyhtiössä. Miksi et myöskään haastaisi työnantajaa esimerkiksi kasvisruokaan, etätyömahdollisuuteen tai kompensoimaan työlennot?

#mitäminäolentehnyt

Otatko sinä #mitäminäolentehnyt-haasteen vastaan?

Tämä haaste on tarkoitettu ihan kaikille tasapuolisesti. Keskustelussa on hyvä muistaa, että bloggaajien ei tarvitse olla sen parempia ihmisiä kuin muidenkaan – sellainen ajatus on omiaan vesittämään kaiken vaikuttajien kanavissa käytävän vastuullisuuskeskustelun. Kuitenkin ammattini puolesta haluan haastaa lukijoideni lisäksi kollegoita: paluun tehneiden Noorien Perjantain parhaat -podcast, Juliaihminen, Strictly Style, Muotoseikka, WTD, Char and the city, Jonnamaista ja Oblik.

Comments

  1. Hyviä pointteja!

    Asumme talvisin hirvittävän lämpimästi täällä pohjolassa, mikä on monen keskieurooppalaisen mielestä käsittämätöntä. Jotkut selviävät jopa paljain varpain sisällä talvipakkasilla. Oma ekotekoni on lämmityskaudella 20,5 asteen sisälämpö (makkari 19-20 ja muut tilat 21), joka säästää hurjasti lämmityskustannuksia ja sähköä. Villasukkien kutominen on sitten jatkumoa tälle.

    • Kiitos Ulrika! Kodin lämmitys, tai siis nimenomaan viileys, on todellakin ekoteko. Uskon, että Suomessa lämpötilaa voi pienentää hyvinkin. Kylmyys meidän hyvin eristetyissä taloissamme Suomessa ei ole lainkaan sellaista kosteaa luihin ja ytimiin menevää kosteutta, jota se muualla Euroopassa on. (Olen palellut eniten Belgiassa asuessani, mitä ei ehkä ensimmäiseksi tule ajatelleeksi, Espanjassakin oli kevättalvella sisällä tosi kylmä.) Täällä riittää, että vetää vain neuletta päälle ja villasukkaa jalkaan. Juuri pari päivää sitten meinasin valitella kotimme kylmyyttä, mutta selvästi on asennemuutos tapahtunut, koska olinkin lopulta sitä mieltä, että onpa hyvä ja hain vain lämmintä päälle sen sijaan, että olisin lähtenyt ihmettelemään mittareita ja pattereita. Ihanaa, jos osaat kutoa villasukkia! Se kansanperinne ei sentään taida loppua meidän sukupolveemme. :) Tunnelmallista viikonloppua!

  2. Kamppailin juuri itsekseni tänään ympäristöahdistusta potiessani, miten puhuisin tästä omissa kanavissani. Tavallaan tuntuu tekopyhältä kirjoittaa aiheesta, kun itsellä on yhtä lailla paljon parannettavaa, toisaalta taas koen jonkinlaista velvollisuutta hyödyntää kanavieni iso yleisö. Ehkä joku voisi kuitenkin inspiroitua niistä omista pienistä teoistani ilmaston hyväksi, mikä on paljon tärkeämpää kuin se, että “epätäydellisyyteni” voisi myös aiheuttaa närää ja jonkun toisen mielestä en tekisi mitään oikein.

    Sekavaa sepustusta, mutta pointtina oli haasteen loistava ajoitus. Kiitos siis Laura, tämä oli juuri se pieni potku mitä tarvitsin :)

    PS. Nämä sun vastuullisuus -aiheiset postaukset ovat olleet tosi mielenkiintoisia, iso peukku!

    • Moi ihana! Melkein ajattelenkin, että näin voi olla. Siksi tämä oli tarkoituksellinen lämmin potku. :) Olet niin empaattinen, että arvasin, että näitä asioita mietit, mutta arvasin myös pelon: se on epäilemättä monella vaikuttajalla. Syyllistävän ajatusmaailman on kuitenkin loputtava: niin kauan kuin kritisoija itse ei ole täydellinen (kukapa olisi), ei hänen sovi odottaa täydellisyyttä vaikuttajaltakaan, vaan paljon tärkeämpää on kannustaa ja antaa ideoita puolin ja toisin. Mielestäni meidän vaikuttajien tärkeimpiä ekotekoja on, no, vaikuttaminen. Meillä on mahdollisuus käyttää ääntä ja sitä mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Koska on käynyt ilmi, että niitäkin ihmisiä on, jotka eivät asiasta lainkaan välitä, jo se, että itse välität, on tosi tärkeä signaali tuhansille. Olen siis hurjan iloinen, jos tartut haasteeseen kaikkine epätäydellisyyksinesi, koska nyt ei mitata niitä, vaan pieniäkin hyviä tekoja parempaan suuntaan. <3 Kiitos myös palautteesta, ihana kuulla!

  3. Kiinnostava ja ajatuksia herättävä postaus! Sulla oli tosi monia hyviä vinkkejä. Arvostan sitä, että nostat blogissasi esille tälläisiä tärkeitä aiheita! :)

    #mitäminäolentehnyt tänä vuonna: aloitin muovin kierrätyksen, vaihdoin saippuan palasaippuaan, kesällä en usein sytyttänyt valoja kotona kun luonnonvaloa riitti, ostin (käytetyn) pyörän ja pyöräilen päivittäin, ostan suurimman osan vaatteista kirpputorilta, vaihdoin sanomalehtitilauksen digilehteen, olen lisännyt kasvisruoan ja vähentänyt liharuoan syöntiä, suosin isoja pakkauskokoja ja pyrin välttelemään tuotteita, joissa on turhia muovipakkauksia. Pyrin myös äänestys- ja kulutuspäätöksissäni suosimaan ympäristönäkökulmaa. Ehkä yksittäisinä tekoina pikkujuttuja, mutta uskon, että yhdessä niillä on merkitystä.

    • Kiitos paljon! Ja oikeasti todella lämmin kiitos takaisin myös teille lukijoille. Jos eivät tämänkaltaiset jutut herättäisi teissä mitään kiinnostusta tai reaktiota, myönnän, että en välttämättä niistä niin paljoa kirjoittaisi. Toimisin kyllä, mutta kirjoittaminen voisi jäädä, koska tyhjille seinille huutelu ei pitkään motivoi. Teidän panos vastaanottajina on siis ihan yhtä tärkeä. Kiitos siitä!

      Loistavia tekoja ja paljon, niin hienoa! Tartun heti yhteen, joka itseltäni jäi mainitsematta. Isot pakkauskoot on sellainen, johon olen itsekin herännyt, kun Ida365 aiheesta puhui. Esimerkikiksi Urtekramin lempisampootani myydään 250 ml lisäksi 500 ml pakkauksessa ja aion ostaa seuraavaksi sen. Suhteessa muovia tulee todella paljon vähemmän. Tavallaan haluaisin kokeilla myös palasamppoota (monet vannovat Lushin Honey I washed my hair -tuotteeseen), mutta pelkään, ettei palasampoo toimi omaan paksuun ja karhean kuivaan tukkaani. Toisaalta miksi en kokeilisi! Tiedän jo, kenelle voi sampoon antaa, jos se ei itselleni sovikaan. :) Kirppikset ja second hand -shoppailu on oma kehityskohteeni jatkoa ajatellen. Kiitos ajatusten vaihdosta ja teoista sekä ihanaa viikonloppua!

  4. Ihan mahtavaa herättelyä taas. Minäkin yritän edetä askel kerrallaan kohti parempaa suuntaa. Kasvisruoan lisääminen ja kierrätysasioiden kuntoon pistäminen ovat juuri nyt työn alla. Yritän ottaa myös selvää, olisiko meidän taloyhtiöön mahdollista järjestää muovin kierrätys.

    • Kiitos Jenni! Tiedätkö mitä arvostan todella paljon: asennettasi. Tiedän, että sinulla on siellä kumppanina ei-niin innokas kasvisruoan syöjä ja asuntona pieni koti, jossa täytyy keksiä kikkoja lajittelun mahdollistamiseksi, ja yrität silti. Se on kaikista tärkeintä, asenne ja pyrkimys. Hälläväliämentalitetti tuntuu tänä päivänä uskomattomalta, mutta koska sitäkin on, on entistä tärkempää puhua tekojen puolesta. Toivon valtavasti, että lainsäädäntö muuttuu ja pian. Muutos ei yksinkertaisesti voi perustua pelkkään vapaaehtoisuuteen. Silti emme voi ulkoistaa kaikkea poliitikoille. Koin erikoiseksi yhdessä keskustelussa sen, että vastuullisuus pitäisi tulla pakolliseksi lainsäädännön kautta, mutta silti näin ajatteleva ihminen ei äänestä. Millä ihmeellä muutos sitten tapahtuu, pyhällä hengelläkö? Äänestäminen on minusta nyt tärkeimpiä yksittäisiä tekoja. Ja hei, jos saat taloyhtiössä muutoksen aikaan, olet vaikuttanut tosi paljon mikrotasolla. :) Pidän peukkuja, että onnistuu!

    • Moikka Mona! Kuten sanoin, olet kyllä sellainen tehonainen, kun sait postauksen ulos heti seuraavana iltana. Millä käsillä, se jää epäselväksi, kun tiedän, millaista vauhtia minimies pitää. :D Olet ennen kaikkea huikean tärkeä luonnonkosmetiikan lähettiläs, ja kiva tuttavuus tuo Ekoarki. Upeaa, että olet mukana keskustelemassa aiheesta. Kiitos tosi paljon, kun jaoit omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi! Se on tässä ajassa minusta meidän vaikuttajien tärkeimpiä tekoja. :)

  5. Sinä olet todellinen Vaikuttaja! Arvostan.

    Omalta osaltani olen vähentänyt autoilua ja ajan vain auto täynnä. Seuraava ostamani auto on sähköauto, mutta ajan ensin tämän vanhan ns. loppuun. Silloin kun liikun yksikseni, liikun julkisilla tai pieniä matkoja skootterilla. Siirryimme maalämpöön ja pidetään talo aika viileänä. Ruokahävikki minimoidaan ja olen opetellut “jatkamaan” tähteeksi jääneitä ruokia esim. kasviproteiinilla. Esimerkiksi eilisen jauhelihakastikkeesta, jota on jäljellä yhden hengen annos, tuunaan linsseillä ja kasviksilla pataruoan. Jätteet olen lajitellut “aina” ja ostan vain sen, mitä oikeasti tarvitaan.

    • Tosi ihanasti sanottu, kiitos paljon Anna! Toistan aina itseäni, mutta teillä fiksuilla lukijoilla on vaikuttamiseeni iso merkitys. Se, että koen teidän halauavan myös tällaista sisältöä, on tosi motivoivaa. Lisäksi saan teiltä vähintään yhtä hyviä vinkkejä kuin te minulta.

      Kiitos tärkeästä listastasi! Ruokahävikki on muuten ehkä lempiaiheeni. En nostanut sitä tässä, koska keskityin niihin aiheisiin, joita olen vuoden aikana muuttanut, kun jämistä kokkaaja olen ollut aina. Se on perua jo lapsuuden kodista. Jämistä todellakin saa vaikka mitä! Pastakastikkeita, pitsaa ja lämpimiä voileipä, kasvissosekeittoja, munakasta, salaatteja, kaikkea. Yksi hyvä vinkki voisi olla myös se, että jos tekee mieli vaikka bolognesea, niin kuin välillä todellakin tekee (yksi suosikkilohturuokiani), niin kastikkeen voisi tehdä fifty-fifty jauhelihasta ja kasviskorvikkeesta tekemällä tuplasatsin. Heti jo parempi kuin pelkkä liha ja loput saisi hätävaraksi pakkaseen. Itseäni harmittaa tosi paljon vuoden väli lajittelussa. Miten se hurahtikin muutossa ja rempatessa niin, että kuukaudet vain vierivät täällä rivitalossa, kun ei pihalla ollut kuin sekajäte. Se hävettää! Mutta onneksi nyt on kaikelle lajittelulle puitteet.

      Yksi huomio vielä, jonka unohdin listasta, on tämä: olen vuoden aikana alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mihin blogitapahtumiin menen ja mitä PR-tavaraa otan vastaan. Kaupallisissa yhteistöissä olen aina ollut tarkka (toki ne ovat kaupallisia, mutta silti aina hyvin vahvasti omaan elämäntapaani liittyviä), mutta sellaisessa en näe mitään järkeä, että matkustaisin joka päivä johonkin PR-tapahtumaan juomaan skuppaan ja kantamaan kotiin tavaroita, joita en tarvitse tai edes halua. Omannäköisiäni tuotteita, joita olisin muutenkin ostanut, tuon totta kai mielelläni esille, sillä olen edelleen esteetikko, mutta sellaiset geneeriset goodie bagit, joissa vaan ojennetaan kauhea kasa sekalaista rompetta, ovat alkaneet ahdistaa minua tosi paljon. Yksikin kerta kiitin kauniisti ja sanoin, että voin kiitos mielelläni ottaa kassissa olevat leffaliput, mutta muuten jätän kassin teille. Se, että kaikki haluaisivat kaiken vain siksi, että ilmaiseksi saa, tuntuu minusta tosi vanhanaikaiselta ajattelutavalta. Vähävaraisten erilaisen tilanteen ymmärrän totta kai enemmän kuin hyvin, sitä en koskaan vähättelisi, mutta noin muuuten olisipa kiva tietää, kuinka moni esimerkiksi ilmaisten muoviämpärien jonottelijoista on todella ämpäriä vailla. ;)

  6. Todella hyvä kirjoitus, kiitos! Aiheesta käytävät keskustelut saavat usein mielestäni ahdistavan tuomitsevan sävyn, tai tuovat itselle sen riittämättömyyden tunteen. Tärkeää on todellakin myös lempeästi muistutella pienempienkin tekojen tärkeydestä ja omien toimien tsekkauksesta. Aina ei tule mieleen, miten voi joskus samalla vaivalla toimia vastuullisemmin, ei se tosiaan aina vaadi suuria ponnisteluja.

    Itse kävelen tai pyöräilen työmatkat, kierrätän, pidän kotona lämpötilan alhaisena ja lämmitän myös puulla (onneksi pienessä kerrostaloasunnossamme on takka!) Kesämökillämme sähkö tulee ainoastaan aurinkopanelista ja kotona sähkömme on vihreää.

    Kiinnitän myös huomiota tuotepakkauksiin, ostan isoja määriä ja esim. pesuaineet hankin täyttöpusseina tai patruunoina kuten esim. dermosililla on mahdollista. Pyrin myös aktiivisesti vähentämään kaikkea ostamista, esim. ennen shoppailin kosmetiikkaa huolettomasti, nyt haluan, että pärjään mahdollisimman vähällä tuotemäärällä. Sebamed toimii käsi- ja suihkusaippuana sekä meikinpoistajana, ihoöljy kosteuttaa sekä naaman että vartalon. Täydellinen en tässä ole kun kosmetiikkaa ja meikkejä rakastan, mutta heräteostoksiin sorrun enää todella harvoin ja harkitsen tuotteiden tärkeyttä aina vain kriittisemmin. Myös vaatteissa olen tullut hyvin krantuksi ja haluan ostaa vain sellaisia, jotka kestävät, jos ei ikuisesti niin ainakin vuosia.

    • Kiitos itsellesi! Juuri näin. Kyllä meidän täytyy tässä asiassa toinen toisiamme haastaakin, siksi, koska nyt on yksinkertaisesti pakko, mutta syyllistäminen ei silti ole ratkaisu, vaan lämmin kannustaminen, muistuttaminen ja inspiroiminen.

      Mietin meille yhtä läheistä pääasiassa vegaaniruokaa syövää perhettä. He eivät koskaan syyllistä mistään (itse asiassa en ole koskaan tavannut vegaania, joka syyllistäisi, minusta se on täysin urbaani legenda). Sen sijaan perhe kookkaa meille niin tajuttoman hyvää kasvisruokaa, että nuolemme lautaset ja pyydämme reseptit. Heidän kauttaan löysin shaksukankin, joka on nyt yksiä lempparikasvisarkiruokia. Joku toinen taas antaa vinkkejä kierrättämiseen, kolmas parhaaseen second hand -kauppaan. Tällaiset ovat niitä positiivisia kierteitä, joilla muutos tapahtuu hyvillä mielin, eikä niin, että jatkuvasti on sellainen olo, että pitää vain luopua kaikesta, kun kestävämmässä elämäntavassa on kyse myös saamisesta.

      Täyttepakkaukset, hyvä täydennys! Samoin monikäyttöiset tuotteet. Ne toimivat matkallakin, koska lentopäästöjäkin tulee aina sitä enemmän, mitä enemmän painoa ja matkatavaraa on. Tosi hyvä, että olet ostoksilla kranttu! Sama, vaikka määrällisesti vielä liikaa ostankin. Silti nykyään tulen todella usein ostoksilta tyhjin käsin kotiin, kun ennen en edes mennyt varta vasten ostoksille, ja siltikin mukaan tarttui ostoskassit. Elämykset tuntuvat nyt tosi tärkeiltä. Enemmänkin haaveilen hemmottelevista hoidoista ja ravintolaillallisista. :) Kiitos vielä osallistumisesta ja rentouttavaa perjantaita!

  7. Tämä on aihe, josta on niin hyvä keskustella! Arvostan, että vaikuttajana otat tämän esille!

    Meillä vauva käyttää kestovaippoja päiväsaikaan, koska se muovijätteen määrä sai mut ahdistumaan, kun roskis vaan täyttyi ja vaippaa pukkasi. En ole ottanut selvää miten paljon sitten vaippojen peseminen vie energiaa jne mutta mun logiikalla kestovaippojen on oltava parempi vaihtoehto 😬. Mutta joo, koko lapsi muuten on sitten jo tosi epäekologista. Keittiöpaperia yritän vähentää käyttämällä vanhoja puklurätejä jne, koska se soseen määrä seinissä on loputon. Olen myös ostanut tosi vähän uutta vaatetta vauvalle, isosiskon vanhat ovat olleet hyviä.

    Meillä kanssa lajitellaan kaikki roskat, aika pieni vaiva meille! Vielä pitäisi topsit ja vanulaput päivittää, kiitos sun! Ja syödä asteen enemmän kasvisruokaa. Tämä seuraavaksi toteutettavien listalle!

    Meillä ei ole autoa, ajellaan laatikkopyörällä tai käytetään julkisia, sitten vuokrataan auto, kun ei päästä perille edellä mainituilla.

    Yritän ajatella, että pienillä päivittäisillä teoilla voin tehdä vähän, mutta jatkuvasti. Mutta koko ajan yritän miettiä, että mitä voisi tehdä paremmin niitä pikkujuttuja, kuten roskispussit, pakkausmateriaalit yms.

    Toistan yhä, että arvostan tosi paljon sun paneutumista eri aiheisiin, kestävyyteen ja laatuun niin teksteissä kuin kulutuksessa!

    • Kiitos Meri! Niin on, tärkeää keskustella ja oikeastaan pakko keskustella. Olen tosi onnellinen sitä, miten paljon te tästä aiheesta puhumista arvostatte, ja miten hienosti saan teiltä aina näkökulmia ja vinkkejä omaankin tekemiseen.

      Siis ymmärrän, paremmin kuin tiedätkään! Itse asiassa ensimmäistä kertaa edes mietin, olisiko minusta kestovaippojen ostajaksi. Ennen ajatus ei olisi tullut kuuloonkaan. Nyt jo tyttäreni alkaa kohta olla vaipoista eroon pääsemisen iässä, mutta yleisesti. Jos lapsi olisi yhtään tarkemmin ohjelmoitu asioimaan niin sanotulla kakkoshädällä aina tiettyyn aikaan päivästä, voisin hyvin käyttää hänellä silloin kertakäyttövaippaa ja muuna kestovaippaa. Se ei olisi mikään ongelma! Mutta eiväthän he tietenkään ole. Joku ajatus tästä kuitenkin on kypsymässä, sillä tämänkään asian ei tarvitse olla joko tai, se voi olla sekä että. Uskon ja näin olen ymmärtänyt, että peseminen on ilman muuta silti parempi vaihtoehto. Vaipoistahan tulee järkyttävä vuori jätettä vuodessa, siis järkyttävä! Arvostan tosi paljon, että olet antanut kestovaipoille mahdollisuuden. Näin tämäkin asia valtavirtaistuu, eikä ole enää vain “viherpiipertäjähippien” touhua.

      Hienoja juttuja olet jo tehnyt ja hienoja juttuja on toteutettavien listalla! Juuri näin on pakko ajatella, että jokaisen meistä jokaisella pienellä teolla on väliä. Muutenhan voisimme kaikki elää kuin pellossa, heitellä roskat vaikka maahankin, jos ei tekomme muka vaikuttaisi. Roskista puheenollen haluaisin kokeilla ploggingia. Siis juoksua tai kävelemistä, tai ylipäätään ulkoilemista, yhdistettynä roskien keräämiseen. Sellaisesta happihyppelystä tulisi varmasti kaksin verroin hyvä olo!

      Tuollaista palautetta ei voi kuulla liian usein, joka kerta se lämmittää mieltä valtavasti! Kiitos sinulle, kun olet ja luet.

  8. Haaste vastaanotettu! Tai oikeastaan olen ottanut haasteen vastaan jo aiemmin. Ehkä nyt vähän kehuskelua, mutta en ole lentänyt muutamaan viime vuoteen juuri ympäristöseikkojen vuoksi. Huoli ympäristöstä vain on kova mulla. Tosi hienoa, että ihmiset ovat nyt alkaneet herätä ilmastonmuutokseen ja alkaneet tehdä oikeita asioita sen kannalta. Yksin kun ei voi kukaan tätä maapalloa pelastaa. Hyvä postaus tämä.

    • Jes, mahtavaa Suvi! Tuollaisella saavutuksella saa muuten todellakin kehuskella! Saat olla todella ylpeä itsestäsi ja omasta epäitsekkyydestäsi. Olen samaa mieltä, että jokainen meistä tarvitaan tähän muutokseen. Kukaan ei ole tämän asian ulkopuolella, vaan jokaisen on katsottava kriittisesti omia tottumuksiaan. Kiitos, kun luit postauksen ja olet mukana!

  9. Todella hyvä kirjoitus. Toivottavasti jatkat aina silloin tällöin samalla teemalla. Joku ympäristöasiantuntija voisi kertoa lisää käytännön vinkkejä. Juuri jossain puhuttiin kierrätysmuovista, mutta miten sen tunnistaa jne. Itse yritän myös muuttaa omia kulutustottumuksia, kierrätän, syön paljon kasvisruokaa ja mulla ei ole autoa.

    • Kiitos paljon palautteesta Katju! Ihan varmasti jatkan. Minulla on vielä paljon tehtävää omissa tottumuksissa. Lupaan kirjoittaa niistä, vinkata kestävämmistä tuotteista, asiaan liittyvästä lukemisesta ja luonnonkosmetiikkasuosikeista. Niinpä, toki kestävyyteen liittyy paljon opeteltavaa. Olen itsekin edelleen välillä ihan sekaisin, että saiko nyt jotain pakastemuovirasiaa laittaa muovinkeräykseen vai eikö saanut. Siksi tärkeintä onkin asenne: halu ottaa selvää ja tehdä niitä pieniä muutoksia siltikin, vaikka ne vaatisivat hiukan vaivannäköä. Kasvisruoalle ja autottomuudelle iso peukku. Mukavaa viikonloppua!

  10. Tärkeä postaus! Olen sanonut tämän ennenkin: tykkään tosi paljon tavastasi kirjoittaa. ♡

    Toimin itse työyhteisömme ekotukihenkilönä. Koulutusten ja luentojen myötä omat silmäni ovat avautuneet paljon ja näihin asioihin on tullut kiinnitettyä huomiota ihan eri tavalla kuin ennen. Koen, että vaikeinta on saada muut innostumaan ympäristöasioista tai vaikka esimerkiksi “vaan” kierrättämisestä ja lajittelusta kotona. Kierrättäminen on yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa.
    Olen sitä mieltä, ettei “maailman pelastamista” voi sysätä pelkästään kuluttajien harteille, mutta toki jokaisen tulisi viimeistään nyt tähän jollain tapaa osallistua.

    Haaveilen itsekin tuosta Ecosmolista. Ehkä joulupukki kuulee toiveeni? 🎅 Tutkin sitä Habitaressa, laadukkaan oloinen ja kaunis kaluste. Mutta en siis tosiaan ole itsekään mikään täydellinen ekoihminen! Tunnustaudun materialistiksi, otan joskus vilukissana pitkän kuuman suihkun ja ruokaa menee valitettavasti välillä roskikseenkin. Mutta kuten sinäkin totesit, tärkeintä on tehdä jotain ja olla ylipäänsä kiinnostunut edes hitusen.

    • Lämmin kiitos Katri! Tuo on parasta palautetta, mitä voin kuulla. <3

      Vau, toimitko! Hei ihan mahtavaa. Siis ylipäätään, että joku sellainen kuin ekotukihenkilö on, ja että sinä toimit pestissä. Tämä on minulle ihan uutta, tosi kiinnostavaa kuulla.

      "Kierrättäminen on yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa." Näin jotenkin itsekin ajattelen, vaikka kaiketi asuminen, liikkuminen ja ruoka ovat TOP 3 vaikuttavimmat. Osaatko vastata, miksi ei Sitran Elämäntapatestissä kysytty lainkaan lajittelusta? Ajattelin, että laitan heille kysymyksen. En kritisoidakseni, siellä on varmasti olleet huipputekijät tekemässä, vaan oppiakseni. Niin tai näin, eipä tulisi mieleenkään luopua enää lajittelusta. Vaikka tietysti ihanteellista on tuottaa jätettä mahdollisimman vähän ylipäätään.

      Täysin sama ajatusmaailma: tarvitsemme ehdottomasti lainsäädäntöä ja pakkoa, mutta silti omaa yksilön vastuuta ei voi ulkoistaa politiikalle. Tarvitaan molempia! Sitä paitsi, yksilön toiminta usein muuttaa lainsäädöntöä. Eihän mikään ihmisoikeusasia olisi koskaan mennyt lainsäädännöllisesti eteenpäin, elleivät yksittäiset ihmiset olisi aloitetta tehneet.

      Voi kunpa joulupukki kuulisi toiveesi! Ehkä, jos minäkin huhuilen hänelle. :) Se on nimittäin siinä mielessä ihana hankinta, että vaikka seuraavassa kodissa olisi keittiön vaunussa piste kaikille lajiteltaville, Ecosmolin voi ottaa niin moneen muuhun käyttöön. Valtavan pitkäaikainen ja monikäyttöinen kaluste siis.

      Kukapa meistä olisi täydellinen! En tunne ketään. Siksi täydellisyys ja ehdottomuus ovat niin huonoja lähtökohta. Ja aina täytyy muistaa asioiden mittakaava. Esimerkiksi sellainen ihminen, joka ei lennä tai autoile, saa ottaa aika monta pitkää lämmintä suihkua. Sellainen hemmottelu on loppujen lopuksi hyvin ekologinen "lähiloma". Eli kaikesta ei tarvitse todellakaan potea huonoa omaatuntoa, jos on isommat linjat kunnossa. Pääasia on, että tarkastelee omaa kokonaisuutta ja tekee siinä muutoksia, on siis edes vähän parempi versio aikaisemmasta itsestä. Kaunista viikonloppua!

      • Joo, ekotukitoiminnan malli syntyi kymmenisen vuotta sitten osana Helsingin kaupungin ekologisen kestävyyden ohjelmaa ja on sittemmin levinnyt muihinkin kaupunkeihin sellaisena konkreettisena toimenpiteenä – lähinnä kai julkisen sektorin työpaikoille. Mun tehtäväni tässä roolissa on lähinnä ympäristöasioista tiedottaminen, opastaminen ja motivointi. Olen tehnyt näitä edellämainittuja mm. energian säästöön ja lajitteluun sekä jätteiden määrän vähentämiseen liittyen. Työpaikkamme osallistui pari vuotta sitten johdollani sähkönsäästökampanjaan (sähkönkulutusta ja sen vähenemistä verrattiin vuoden ajalta edellisen vuoden lukemiin) ja voitimmekin sen myötä rahaa työyhteisön käyttöön. Hauskoja projekteja nämä! Tämän kaltaiset kannustimet ja pienet porkkanat motivoivat muutenkin ihmisiä eniten.

        Ja tosiaan, tämä kaikki on ollut itsellenikin kovin opettavaista ja tässä opetellaan edelleen. En koe olevani mitenkään erityinen eko-ihminen tai varsinkaan mikään kukkahattutäti, mutta kuitenkin jokseenkin kiinnostunut näistä asioista. Kuten todettu, fakta on, että toimenpiteitä tarvitaan kaikilla tasoilla.

        En osaa sanoa Elämäntapatestin kysymyksistä sen enempää, toivottavasti saat vastauksen heiltä jos päätät laittaa viestiä.

        Rentouttavaa viikonloppua sinne myös!

        • Hyvä Helsingin kaupunki! Todella hienoja juttuja ja projekteja. Sehän se onkin, kun ei ympäristöasiat enää kuulu vain tietylle piirille, vaan ihan jokaiselle, kotona ja työpaikalla. Se tuntuu vanhanaikaiselta ajatella, että ilmasto olisi vain “viherpiipertäjien” asia, kun muutokseen tarvitaan nimenomaan kaikkia meitä tavallisia tallaajia. Tällaisista positiivisista aloitteista kuuleminen kaupungin tasolla valaa ehdottomasti uskoa muutokseen.

  11. Ehdottomasti hyvä aihe! Jokaisen tulee kantaa vastuu elinympäristöstämme, että millaisena sen jätämme tuleville sukupolville. Surullista, että maailman donaldtrumpit, joita asia ei edes kiinnosta, tekevät isot globaalit päätökset.
    Omassa pienessä maailmassani vien keräyspisteisiin paperin, pahvin, metallin, lasin, elektroniikan, muovin, paristot, vaatteet. Ruokaa emme juurikaan heitä roskiin, koirat ovat käteviä jämien syöjiä. Koti pidetään melko viileänä lämmityskaudella, siinä ajattelemme sähkönkulutuksen (vihreä) lisäksi myös turkkipäälisiä perheenjäseniämme.
    Asumme pikkukaupungissa, jossa on tori joka päivä, sieltä haemme satokauden tuotteet keväästä syksyyn, ostoskoriin ilman kääreitä ja muoveja. Paitsi ne jotka kasvatamme omassa puutarhassa. Kauppaostoksilla käytämme kestokassia ja kylmälaukkua. Kananmunakennot viemme työkaverillemme, jolla on kanala ja jolta välillä saamme kennon takaisin täynnä munia.

    Vastuullisuutta ei pidä ottaa rasitteena, vaan päivittäisenä pikku haasteena itselleen.
    Pienestä ympäristöteosta tulee iso hyvä mieli.

    • Niin on, kiitos kun tulit keskusteluun mukaan! Juuri näin, jokaisen tulee kantaa vastuu. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten joku voi tänä päivänä kuvitella olevansa asian ulkopuolella. Trump on kyllä masentavinta ikinä: miten voikin maailman vaikutusvaltaisinta maata johtaa niin väliinpitämätön ja totuutta pakoileva valehtelija. Toisaalta tuollaiset ihmiset onneksi myös sisuunnuttavat entisestään. Minulla ainakin on sellainen olo, että yksi helkkarin Trump ei tätä taistelua voita, me voitamme!

      Totta, Onnikin on oiva bioroskis. Pelastaa usein taaperon jämät. :) Oi, mitä ihanne-elämää käydä torilla joka päivä! Todella ihana, että teette ostoksia noin. Ja vielä kananmunat suoraan kanalasta. Helsinkiläinen huokailee ihastuksissaan. Niinpä! Itse asiassa vastuullisuudesta tulee nimenomaan todella hyvä mieli. Osittain se on luopumista ja ahdistumistakin, mutta ilman muuta myös saamista ja tyydyttävää ratkaisujen löytämistä. Se on todella tärkeä perustarve ihmiselle tuntea itsensä tärkeäksi, ja vastuullisemmin elämän kautta merkityksellisyyttä on mahdollista tuntea. Kiitos näistä tärkeistä ajatuksista ja leppoisaa perjantaita!

  12. Todella tärkeällä asialla olet. Päätin vastata haasteeseen blogissani:
    http://mrssinn.blogspot.com/2018/10/mitaminaolentehnyt-winter-garden.html

    Itse olen ehkä tällainen varhaisherännyt asiassa, joten asiaa haastavaa mahduttaa yhteen postaukseen, mutta toisaalta on mielenkiintoista huomata, kuinka monella eri elämänhaaralla asian eteen on tehnyt töitä ja valinnat ovat jo pitkälle osa elämäntapaa – ja toisaalta huomaa, missä vielä hyvinkin voi vielä tehdä töitä.

    Rentouttavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!

    • Kiitos paljon Mari, sekä kommentista että haasteeseen osallistumisesta! Tosi hienoa, että lähdit mukaan. Minulla on ihan samanlaisia ajatuksia: toisaalta ihana huomata, miten paljon tapoja on jo muuttanut, mutta toisaalta yhtä lailla tiedostan, miten paljon on vielä tehtävää. Siksi tästä asiasta on niin tärkeä puhua, sillä keskustelemalla ja sanallistamalla sitä tulee pysähtyneeksi asian äärelle ihan eri tavalla. :) Kiitos samoin, sinne myös kaunista syysviikkoa!

  13. Kiitos hyvästä postauksesta! Kirjoitin vähän samasta aiheesta elokuun alussa: http://www.villah.fi/2018/08/kulutuskayttaytyminen.html ja voisin jatkaa nyt toisella postauksella. Just mietin tänään miten olen vähentänyt punaisen lihan syömistä. Ennen tein varmaan 3 krt viikossa jauhelihasta ruokaa ja nyt kerran viikossa. Ja kasvisruokaa paljon enemmän. Mun mielestä lentomatkojen hintojen pitäisi nousta ja rahaa mennä sitä kautta suoraan kehitykseen jotta päästöt pienentyisi. Jos matka esim maksaa sen 300 e niin kyllähän sen matkan ostaisi 400-500 e:kin.

    • Moi Heini! Todella hyvä tuo aikaisempi postauksesi ja jatka ilman muuta toisellakin. Minunkään tämä kyseinen postaus ei missään nimessä ollut kaiken kattava, vaan käsitteli ainoastaan sitä, mitä olen muuttanut viimeisen vuoden aikana. Osan tottumuksista olen muuttanut jo aikaisemmin, osan taas tulen muuttamaan myöhemmin. Niinpä! Jauheliha on niin se perinteinen esimerkki, että kun menee silmät ristissä arkikauppaan, niin ostaa vanhasta tottumuksesta sen. Eikä siinä mitään, kyllä meillä edelleenkin jauhelihaa syödään, mutta sen osuus on onneksi selvästi pienentynyt kasvisruoan myötä. Lentomatkojen hintojen pitäisi ehdottomasti nousta – kaikkialla. Ymmärrän, että se on Suomen kilpailukyvyn kannalta ongelma, jos nostamme hintoja ja veroja vain täällä, mutta toivon, että tämä olisi asia, johon koko maailma reagoisi poliittisesti. On uskomatonta, miten Lontooseen voi päästä halvemmalla lentämällä kuin kotimaassa pohjoiseen junalla.

  14. Hyvä juttu ja hyviä kommentteja! Itseäni ahdistaa eniten oma autoiluni: Lapissa julkinen liikenne on olematonta ihmisten vähyyden takia ja välimatkat todella pitkiä. Kuljen töihin autolla viikottain n.600km, vaikka pidänkin yhden etäpäivän. Toki yritän järjestellä aina työt sillä tavalla, että saisin kimppakyytiläisen työkaverista, mutta aina ei onnistu. Seuraava auto on kyllä oltava hybridi, nykyinen auto ajetaan kyllä ensin varmaan loppuun. Lentomatkailua olen aina karsastanut lentopelon vuoksi, mutta viime vuosina olen työn puolesta “joutunut” käymään pari kertaa Amerikassa ja Aasiassa. Autoilu silti ahdistaa niin paljon, että olen koko alkuvuoden tosissani miettinyr vaihtavani työpaikkaa, jotta voisin vähentää ajokilometrejä, mutta tuntuisi silti kurjalta luopua unelmatyöstä. Hankalia asioita…

    Vinkkinä rivariasujille, vaikka taloyhtiössä ei biojäteastiaa olisi, omaan pihaan voi hankkia kompostorin! Isovanhemmillani ja vanhemmillani on aina ollut kompostori pihassa, 80-luvulta asti muistan että aina on biojäte kerätty kompostiin ja kompostimultahan on erinomaista viljelyssä! Myös paperit ja pahvit sekä lasi ja metalli suvussa on kierrätetty aina, ihailtavasti myös muovit nykyään erotellaan kierrätykseen. Ehkä tämä vuosikymmeniä sitten herännyt valveutuneisuus on seurausta perheen luonnon ja metsien pariin liittyvistä työurista.

    Ekosähköön koko taloyhtiömme siirtyi toissavuonna, mutta ruoka on edelleen kompastuskivi. Olen jo parin vuoden ajan lisännyt koko ajan kasvisruoan määrää omassa ruokavaliossani, mutta puolisolle lihasta luopuminen on hankalampaa. Juustoa kulutan ihan liikaa, vaikka muita maitotuotteita en käytäkään, juustoilla olen usein korvannut lihaa… tässä seuraava parannuskohteeni!

    Erittäin tärkeitä asioita kaikkien miettiä, ja ihanaa että näistä puhutaan! Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi pienillä muutoksilla vaikuttaa.

    • Moi Hanne! Samaa mieltä, tosi upeaa keskusteluun osallistumista taas teiltä. Kiitos, kun tulit mukaan!

      No uskon, että ahdistaa, varmasti joka päivä, kun hyppäät auton rattiin! Nuo ovat todella kinkkisiä kysymyksiä. Jos yhtään lohduttaa, itse suhtaudun työhön vähän erilailla, koska siinä ei voi samanlailla tehdä valintoja kuin omassa henkilökohtaisessa elämässä. Asioihin voi toki vaikuttaa olemalla aktiivinen työnantajan suuntaan esimerkiksi ehdottomalla päästöjen kompensoimista, kasvisruokaa, ympäristöystävällisen autoilun tukemista ja etäpäiviä, mutta työolosuhteiden muuttaminen ei ole samanlainen omissa käsissä oleva päätös kuin kotona kokatun illallisen vaihtaminen nakkikastikkeesta vegetacoihin on. Kaikki meistä ei voi asua tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa, ja harvalla meistä on mahdollisuus vain päättää, että menepä nyt tuonne ekologisempaan tai lähempänä sijaitsevaan työpaikkaan töihin.

      Yhdessä lehtijutussa vinkattiin juuri asumaan työpaikan lähellä. Onhan se kaunis ajatus. Olen itse asunut kävelymatkan päässä töistä ja se todella paitsi pienentää jalanjälkeä myös parantaa elämänlaatua. Mutta onhan se aikamoista utopiaa kaikkien kohdalla, varsinkin, kun vielä hetki sitten ihmisiä syytettiin nimenomaan siitä, etteivät he ota työpaikkoja tarpeeksi kaukaa vastaan. Ihannetilanteessa työpaikka on toki lähellä, mutta kun miettii sitä, miten vaikeaa työllistyminen monelle muutenkin laskusuhdanteessa on ollut, niin ei työpaikkaa kyllä ihan pelkän osoitteen perusteella voi valita.

      Minusta kuulostaa siltä, että olet jo tehnyt tosi paljon sen eteen, että työ matkoineen olisi edes hieman ekologisempi. Ja jos vielä olet unelmatyössäni, niin jotenkin vaihtamisen vaatiminen tuntuu kohtuuttomalta. Kyse on kuitenkin aina kokonaisuudesta: saisitko muilla teoilla itsellesi pienemmän hiilijalanjäljen? Se tietysti hankaloittaa esimerkiksi kasvispainotteista syömistä, jos puoliso pysyisi mielellään lihassa. Minulla on sama juustohaaste: keksin tuhat ja yksi ihanaa kasvisruokaa, mutta vähän liian usein niissä sitten kuitenkin on juustoa, mikä vähän vesittää tarkoitusta.

      Kompostivinkki on tosi hyvä! Siitä vinkkasi moni lukijani jo silloin, kun biojäteongelmaa pohdin. Meille biojätteen hankkiminen oli siinä mielessä ykkösvaihtoehto, että sillä saisin myös naapurit lajittelemaan. (Ja on se kieltämättä kivempi, että meidän ei tarvinnut itse investoida arvokkaaseen kompostiin ja täyttää sillä omaa pihaa, kun nyt kustannukset jakautuvat pitkin vuotta neljän asunnon kesken ja roskat voi viedä yhteiseen katokseen.) Mutta todellakin yhtenä vaihtoehtona komposti on hyvä, erityisesti omakotitaloon.

      Juuri näin: tosi tärkeää, että näistä asioista puhutaan. En kerta kaikkiaan ymmärrä, kuka voi tänä päivänä olla puhumatta, kun asia koskettaa meitä ihan jokaista. Kiitos vielä, kun kerroit omasta tilanteestasi ja terveisiä pohjoiseen. :)

  15. Piti vielä se mainita, että olen aina pitänyt kotiani aika viileänä, en ekoajattelun vuoksi, vaan siksi, että minulla on aina kuuma :D ei paljon villasukkia tarvita. Asia, mihin olen tänä vuonna panostanut ja yrittänyt kiinnittää erityisesti huomiota, on turha ostelu: ennen ostelin joka sesongille ainakin yhden uuden vaatteen, ja rakastin/rakastan kosmetiikkaa, jota pursusikin joka kaapista. Tämän vuoden projekti on ollut käyttää loppuun kaikki vanhat meikit ja naamiot ja rasvat yms, ja niiden loppuessa korvata ne ekologisemmilla vaihtoehdoilla. Tähän mennessä olen ostanut yhden uuden kasvoveden ja kaksi ripsiväriä… kertonee jotain varastojeni koosta. Vaateostokset ovat rajoittuneet kahteen pariin uusia työhousuja ja muutamiin alusvaatteisiin. Tämä oivallus seurausta siitä, kun keväällä varasin kirpputoripöydän ja tajusin kuinka paljon turhaa tavaraa minulla jo on kaapit täynnä, sekä kuinka äärettömän hankala tuosra tavarasta on hankkiutua eroon! Konmaria en ole lukenut, mutta ehkä siitä ilmiöstä jotain jäi kuitenkin käteen, koska mitään ei haluta enää ostaa koska en tarvitse mitään. Tavaraa on ihan liikaa jo nyt, ja suurin osa siitö sellaista josta en edes välitä. En kyllä ihmettele ollenkaan, että maailman tila on tätä luokkaa, jos muillakin ihmisillä ostokäyttäytyminen on ollut edes puolet siitä mitä minulla… hävettää ja ahdistaa.

    • Ollapa synnynnäisesti kuumakalle, niin kotiin tulee ekologinen lämpötila kuin itsestään. :D Kyllä, ostelu. En itse kirjoittanut siitä tässä jutussa, mutta siitä on kyllä paljon sanottavaa. Ja se on ihan valtavan tärkeä näkökulma. Ostamatta jättäminen on varmasti yksi suurimpia ekotekoja, koska siinä säästää ympäristöä ja energiaa a) valmistamisessa b) pakkaamisessa ja c) kuljettamisessa. Vaikutukset ovat siis todella suuret.

      Todella hieno projekti käyttää ensin kaikki loppuun ja sitten ostaa maltillisesti ja tarpeeseen ekologista tilalle. Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Vaikka sitä kuinka ajattelee olevansa maltillinen tavaran suhteen, niin silti noin kerran vuodessa suuren järjestelyprojektin yhteydessä kiertoon menevää tavaraa vain löytyy ja löytyy. Niiden kassien äärellä ahdistaa todella paljon. Onneksi esimerkiksi meikkejä ostan vain uutta loppuneen tilalle. Ihanaa, kun ne ajat ovat takana, kun jokaiseen illanviettoon piti saada uusi biletoppi tai luomiväri.

      Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miten vaatteiden ja tavaran vieminen kirppiselle nähdään ekotekona. Toki se on tuhannesti parempi kuin heittää vaatteet ja tavarat mäkeen, ja pyrin itsekin jatkossa ostamaan enemmän second handiä, mutta ei vaatteiden ja tavaroiden raahamisesta kirppikselle kyllä kirkasta kruunua suoranaisesti saa. Minulla on ainakin aina päinvastoin valtavan huono omatunto, jos vien jotain kirppikselle: silloinhan olen epäonnistunut ostoksessa. Omalla kohdalla selkeä ja klassinen tyyli on auttanut tekemään pitkäaikaisia hankintoja, mutta silti virheostoksia tulee välillä edelleen, mikä harmittaa minua joka kerta yhtä paljon. Juuri kuten sanoit, silloin hävettää ja ahdistaa.

      “Tavaraa on ihan liikaa jo nyt, ja suurin osa siitä sellaista josta en edes välitä”. Surullista mutta totta varmasti isossa osassa länsimaisia koteja. Puhumattakaan siitä, mitä teemme meidän vanhempien ja isovanhempien tavaroille, kun heistä aika jättää. Siitä kirjoitetaan aika paljon, että vanhemmat sukupolvet eivät ymmärrä sitä, että se tavara ei tule koskaan kelpaamaan meidän sukupolvelle, jolla on jo tarpeeksi kamppailtavaa omankin tavaramääränsä kanssa. Niin mihin sen kaiken tavaramäärän kanssa joudumme? Meneepä nyt ahdistavaksi, mutta ahdistavaahan tämä on. Kaikesta huolimatta ei auta kuin yrittää toimia ja hakea ratkaisuja. Kiitos terapiakeskustelusta Hanne ja mukavaa viikkoa!

  16. Että miten tärkeä ja hyvä kirjoitus, ja mahtavaa nähdä, miten moni vaikuttaja tätä asiaa on lähtenyt viemään eteenpäin. Joihinkin ympäristötekoihin heräsin vuosia sitten, mutta toisiin vasta tänä vuonna – nykyään täällä kierrätetään myös muovit ja metallit sekajätteestä sekä lennetään aiempaa vähemmän (kiitos sen, että asia on ollut blogeissa niin paljon esillä). Paljon olisi vielä tehtävää, esimerkiksi shoppailussa ja lihansyönnissä voin hyvin vielä nipistää, vaikka kasvissyönti tuntuukin välillä haastelliselta kun on kaikille pavuille ja pähkinöille allerginen. Niin hyvä esimerkki siitä, mihin bloggaaja voi vaikuttavuuttaan parhaimmillaan käyttää!

    • Kiitos Sanna! Aihe on kyllä tärkeä, ellei tämän hetken tärkein. Oman näkemykseni mukaan aiheesta on pakko alkaa keskustella kaikessa mediassa, myös niin sanotuissa tavallisissa elämäntapablogeissa, ei vain zero waste -tyyppisissä ekologisuuteen erikoistuneissa blogeissa. Ilmaston ajatteleminen ei ole enää vain “viherpiipertähipeille” vaan aihe koskettaa meitä kaikkia tavallisia tallaajia, jotka edelleen välillä syövät sen McFeastin tai haluavat uuden pikkujoulumekon, mutta jotka haluavat silti olla mukana pelastamassa maailmaa. Itse en näe mitään ristiriitaa siinä, että tänään puhun näistä asioista ja seuraavana kerron, minkä sisustushaaveen ostin. Ehdottomuus ei voi olla ainoa tie, sillä siihen pystyy promille jos sitäkään, vaan kyllä tässä nimenomaan on saatava suuri massa muuttamaan edes jotain totuumuksiaan.

      Lentämisestä on tosiaan puhuttu blogimaailmassa kiitettävän paljon. Välillä harmillisen syyllistävään sävyyn ihan kuin muut eivät lentäisi lainkaan ja kaikki bloggajat olisivat koko ajan ilmassa, mutta onhan kritiikki ollut myös ansaittua ja herättelevää. Suhtaudun skeptisesti siihen, että lentäminen verhoillaan niin usein muka pakolliseksi työmatkaksi, jota ilman ei saa toimeentuloa. Matkustan siis kyllä itsekin, mutta jos työmatkan sisältö on vain se, että lennetään jatkuvasti vuorokaudeksi kohteeseen kuvaamaan vaatteita, ei se ole enää tätä päivää. Siksi myös itse kieltäydyin siitä ehdotuksesta, että olisimme kollegojen kanssa lähteneet tekemään töitä ulkomaille. Jos lennän ulkomaille, haluan, että matka on harkittu ja merkityksellinen – läppäriä kun voi naputtaa kotonakin. Yhtä kaikki on paljon vaikuttajia, jotka eivät ole muuttaneet omia tottumuksiaan eivätkä asenteesta päätellen tule muuttamaankaan, mutta on myös kollegoja, jotka ovat katsoneet peiliin, kuten Kaukokaipuun Nella: https://kaukokaipuumatkablogi.net/yhden-aikakauden-loppu/

      Kaikilla meillä on omia haasteitamme ja aina täytyy muistaa, että enemmän lentävä voi asua tiivisti keskustassa, hoitaa kaikki asiat kävellen ja syödä vegaanisesti. Mutta toki usein ylellinen elämäntapa liittyy sitten muihinkin elämän osa-alueisiin. Saavutetuista eduista on todella vaikea luopua, sen tunnistan itsestänikin. Pähkinät muistin, mutta harmi, kun olet pavuillekin allerginen. Se kyllä vaikeuttaa varmasti.

Trackbacks

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue