Onnellisia uutisia (mutta vähän surullisiakin)

Homevialaura, raskaus, odotus

Tänään haluan jakaa kanssanne onnellisen uutisen: odotamme hartaasti toivottua toista lasta.

Vielä tänään en kuitenkaan osaa puhua vaaleanpunaisista ja -sinisistä hattaroista, vaan minun on saatava toinen asia sydämeltäni. Haluan kertoa kokemukseni, koska aiheesta puhutaan sen yleisyyteen nähden vähän, ja koska en osaa esittää olevani oma itseni, kun en ole sitä syksyllä ollut.

Homevialaura, raskaus, odotus

Tämä raskaus on ollut minulle henkisesti hyvin vaikeaa ja tunteikasta aikaa siksi, että edellinen yrityksemme päättyi keskenmenoon. Realistina tiesin koko ajan keskenmenon prosentuaalisen todennäköisyyden ja biologiset perustelut: jos niin käy, luonto tekee vain tärkeän tehtävänsä, sillä kaikista elämänaluista ei ole kehittymään.

Ja silti. Kun tilasto osui omalle kohdalle, keskenmeno särki minut tuhanneksi pirstaleeksi. Naistenklinikan lattialle ei valunut pelkästään hartaasti odotettu perheenjäsen, vaan hetkeksi koko näkymä tulevaisuudesta.

Homevialaura, raskaus, odotus

Kaikista vaikeimman kokemuksesta teki se, että keskenmenossa kyse ei ollut vain lapsen menettämisestä (ihan kuin lapsen menettäminen oli koskaan vain), vaan ihan kaikesta lapsen saamiseen liittyvästä. Aihe on itselleni valtavan herkkä ja keskenmeno tiesi sitä, että kaikki oli taas aloitettava alusta ovulaation vahtaamisista peräkkäisiin pettymyksiin.

Suruun sekoittui hyvin pian myös syyllisyys omista tunteista. Saanko todella olla näin murtunut, kun meillä kuitenkin on jo yksi terve lapsi ja asiat muutenkin hyvin. Niin monelta puuttuu kumppani, jonka kanssa yrittää. Niin moni ei koskaan saa lasta, ei edes onnistu tulemaan raskaaksi asti. Puhumattakaan siitä, millaista on menettää syntynyt lapsi.

Homevialaura, raskaus, odotus

Olen kuitenkin yrittänyt puhua itselleni niin lempeästi kuin puhuisin ystävällekin: ei suru ole kilpailu, vaan jokaiselle on oikeus tunteisiinsa, eikä tunteita – varsinkaan elämän läheisimpiin ihmisiin liittyviä – voi vain järjen päätöksellä lähettää pois.

Yritin koko ensimmäisen kolmanneksen suhtautua uuteen odotukseen toiveikkaasti, mutta rehellisesti sanottuna se oli kaikkea muuta kuin helppoa. Trauma yhdistettynä hormoneihin ja ylikorostuneeseen huoleen sikiön voinnista heijastui omaan mielenterveyteeni. Asioista innostuva, huumorintajuinen ja hyväntuulinen minä oli viikkoja kateissa, tilalle tuli itkuinen ja apea vetäytyjä. Jo ensimmäisenä yönä uusista raskausuutisista elin kaiken painajaisessa uudestaan, enkä vahingossakaan eksynyt raskausvaateosastolle toistamaan sitä virhettä, että iloitsisin jälleen liian aikaisin.

Homevialaura, raskaus, odotus

Pahinta on ollut elää viiveen kanssa. Viimeksi keskenmenovuotoni alkoivat vasta pari viikkoa sen jälkeen, kun alkio oli lakannut kasvamasta. Siihen, että kaikki vaikuttaa normaalilta, ei siis ole voinut luottaa reaaliaikaisena tietona. Puolikin päivää ilman raskausoireita on monesti saanut kyyneleet silmiin: oliko tämä jälleen tässä?

Homevialaura, raskaus, odotus

Syvästi kiitollisena voin nyt todeta loputtoman pitkältä tuntuneen riskialttiin ensimmäisen kolmanneksen olevan takana, sillä siellä se edelleen ultrassa oli, syke ja selvästi äitiään vilkutuksin rauhoitteleva uusi perheenjäsen. Nyt on toinen kolmannes hyvää vauhtia käynnissä kohti kevään laskettua aikaa. Toivottavasti silloin saan syliin pienen, joka ihan varmasti tuntuu siltä, että juuri hänen meidän perheeseemme pitikin tulla.

Lämpimät osanottoni kaikille saman kokemuksen läpikäyneille ja sympatiani kaikille lasta toivoville sekä yrittäville. Ja kiitos, kun kuuntelitte.

Nyt alan keskittyä meidän molempien hyvinvointiin, ja tekemään loppuodotuksesta entistä lempeämmän ja onnellisemman. Yhdessä odottajabestikseni Meghanin kanssa, totta kai.

Comments

  1. Onnea tuhannesti teille, ihana uutinen! ❤ Olen niin onnellinen puolestasi. Ja samalla, olen pahoillani kokemastanne suuresta menetyksestä.

    Aihe on itselleni myös tärkeä, arkakin. Meidän(kin) toiveissamme on ollut raskaus ja oma lapsi jo useamman vuoden ajan – taitaa tulla jo 7.vuosi keväällä kuluneeksi siitä, kun toiveemme sai alkunsa. Toiveet, pettymykset ja tuloksettomat hoidot kuukaudesta toiseen ovat niin henkisesti raskaita, ettei sitä ehkä voi ymmärtääkään jos ei ole itse niitä kokenut. Yhtään raskautta en ole saanut itse kokea. Toisaalta, onneksi elämässä on paljon kaikkea muuta mielekästä ja ihana parisuhde – niiden voimin selviää pitkälle!

    Toivon loppuraskauteesi kaikkea hyvää ❤ Halauksia!

    • Voi Katri, sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon sympatiaa minulla teidän seitsemää vuotta kohtaan on. Se on valtavan pitkä aika kokea pettymys toisensa perään, ja silti yrittää ylläpitää toivoa. Se vaatii todella paljon myös parisuhteelta. Onneksi kuulostaa siltä, että te nimenomaan olette toistenne tuki ja toivo. Sitäkin kai paljon tapahtuu, että tuollaisessa tilanteessa parisuhde, jossa itsessään ei ole mitään vikaa, yksinkertaisesti kariutuu siksi, että molemmilla on niin huono olla, ja molemmat kaatavat pahan olonsa toisen päälle. Se on ihmillistä, mutta valtavan surullista, että yritys perheen perustamisesta hajoittaa jo olemassa olevan perheen. Kuulostat olosuhteisiin nähden ihailtavan positiiviselta. Voi kuinka paljon toivon, että teitä vielä onni vauvan kanssa kohtaisi. Lämpimät kiitokset onnitteluista ja halaus! Kiitos, kun kerroit tarinasi. <3

  2. Hurjasti onnea tulevasta vauvasta!! Samaistuin kirjoitukseesi kovasti.. Raskauduin ensimmäistä kertaa kesällä hyvin nopeasti, ensi”järkytys” muuttui nopeasti onnelliseksi odotukseksi, kunnes meille selvisi että sikiön kehitys oli lakannut.. emme ehtineet ensimmäiseen ultraan ja ehkä ihan hyvä niin, järkytys ja pettymys olisi ollut varmasti suurempi! Insinööriluonteena olin hyvinkin perillä kaikista todennäköisyyksistä keskenmenoon ja mielestäni hyvin varautunut asiaan, mutta ei tuollaiseen uutiseen pysty varautumaan. Nyt jatkamme pikkuhiljaa yritystä ja kovasti toivomme, että mekin vielä saisimme oman käärön syliin asti. Ihanaa odotusta sinulle Laura! Jään odottelemaan vauva-aiheisia postauksia ;)

    • Olen todella pahoillani teidänkin menetyksestänne, Varpu. Juuri niin se on, että vaikka mahdollisuuden kuinka tietää, siihen ei vain osaa henkisesti valmistautua, vaan se on silti tapahtuessaan valtava shokki. Olen loppujen lopuksi omalla kohdallani iloinen, että vuodot alkoivat ja menin siksi erilliseen ultraan – siinä kohtaa osasin jo valmistutua pahimpaan. Sitäkin nimittäin tapahtuu, ettei mitään oireita keskenmenosta ole, odottaja menee onnellisena viikon 12 ultraan, ja vasta siellä sikiön päättynyt kehitys huomataan. Niin tieto voisi olla vielä hirveämpää vastaanottaa. Jos jotain kannustavaa yritän sinulle sanoa, niin varmasti tulet raskaaksi uudestaan, kun tulit kesälläkin nopeasti. Minulle kevään kaskenmenoultran lääkäri sanoi ihanasti, että voi kuule olla, että näemme vielä syksyllä. Se toi jotenkin todella paljon lohtua – ja siellähän minä nyt syksyllä olin. Teille voi parhaassa tapauksessa käydä ihan samalla lailla, että uusi mahdollisuus tulee ennen kuin huomaattekaan. Pidetään kaikki peukut pystyssä, että niin käy. <3 Kaunis kiitos toivotuksista ja ihana kuulla, että odotat vauva-aiheita. Kyllä niitäkin varmasti joukkoon mahtuu. :) Rauhaisaa viikonloppua!

      • Kiitos paljon sanoistasi <3 Teidän tapahtumat kuulostavat hyvin samoilta kuin meidän. Vaikka kipeä aihe onkin niin ihanaa, että tästäkin puhutaan!

  3. Paljon onnea teidän perheelle! 💝 Ihanaa, että raskaus on sujunut hyvin.

    Tässä tekstissä minua kosketti lempeys ja viisaus, jolla olet pystynyt parantamaan haavoja raskaasta menetyksestä.

    Etenkin seuraava kohta teki vaikutuksen: “ei suru ole kilpailu, vaan jokaiselle on oikeus tunteisiinsa, eikä tunteita – varsinkaan elämän läheisimpiin ihmisiin liittyviä – voi vain järjen päätöksellä lähettää pois.”
    Ylläoleva lainaus oli todella hyvin sanottu ja sopii ohjeeksi moniin tilanteisiin. Yksi tärkeimpiä oppeja itselleni on ollut se, että minulla on oikeus omiin tunteisiini. Jostakin toisesta voi tuntua yhtä pahalta tai pahemmalta, mutta se ei vie minulta oikeutta tuntea, kohdata ja surra omia murheitani. Sillä vain katsomalla niitä silmiin voi päästä eteenpäin.

    • Kiitos oikein paljon sekä onnitteluista että muista sanoista! Tosi ihana kuulla, miten jaat saman ajatusmaailman. Maailmassa on aina joku, jolle on käynyt vielä pahemmin. Tällä logiikalla juuri kenelläkään meistä ei olisi oikeutta surra mitään. Jos menetät vanhemman, aina löytyy joku, joka on menettänyt molemmat vanhemmat, ja niin edelleen. Edustan itse vahvasti ihan samaa koulukuntaa, että kaikille tunteille pitää olla tilaa. En koe omakseni nykyajan ajatusta, että kaikki pitää heti kääntää positiiviseksi, vaikka myöhemmin vaikeillekin asioille usein tarkoituksen löytää. Minusta elämä on täysin aitoa ja todellista vain niin, että annamme kaikkien tunteiden tulla kylään. Juuri kuten sanoit, vain niin voi päästä elämässä eteenpäin, että tunteet käsittelee, eikä niitä lakaise maton alle, ja esitä kuin mitään ei olisikaan. Kiitos terapiatuokiosta ja lempeää perjantaita!

  4. Kirjoitatpa taas kauniisti kipeästä aiheesta! Olen pahoillani keskenmenosta, en osaa edes kuvitella sen aiheuttamaa surua ja tuskaa. Itse en onneksi ole sitä joutunut kokemaan, mutta lapsen toivomisen ja toistuvien pettymysten tuska on tuttua. Yritimme esikoistamme vuoden, ja koska olimme silloin vasta 25-vuotiaita tuntui tosi pelottavalta, kun raskautta ei kuulunutkaan. Samoin pelkäsin keskenmenoa koko alkuraskauden, ja kätkytkuolemaa ensimmäiset puoli vuotta syntymän jälkeen. Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin, ja nyt haaveilen toisesta. Mies vaan pitäisi vielä saada suostumaan, ja opinnotkin on pahasti kesken…

    Valtavan paljon onnea odotukseen! ❤️ Toivottavasti vointisi on ollut hyvä, ja jaksat nyt nauttia raskaudestasi, sillä onhan se niin ihanaa ja ainutlaatuista! Olen onnellinen puolestasi ❤️

    • Kiitos kaunis, Noora! Sanoisin, että lapsen yrittäminen ja keskenmeno ovat sukulaissuruja, sillä pohjimmiltaan niissä on kyse samasta asiasta, joten toisenkin kokeneena pystyy ehkä samaistumaan ainakin jotenkin toiseen. Tiedän täysin tunteen: kun vauvaa ei alakaan kuulua, vaikka pitäisi, siinä alkaa omassa päässään kehittää kaikenlaista kauhukuvaa ja diagnoosia. Että jos ei ole tähän mennessä tärpännyt, niin miksi tärppäisi myöhemminkään, että onhan tässä nyt jotain peruuttamattomasti vialla. Näissä asioissa jopa peruselämänmyönteisen ihmisen on vaikea uskoa epätoivon keskellä onnelliseen loppuun. Onneksi teillä lopulta kaikki meni hyvin: kuten sinäkin minulle ihanasti sanoit, olen onnellinen myös sinun puolestasi. <3 Ja kenties vielä joskus on sitten toisen aika. :) Ihan samanlailla en ehkä enää koskaan osaa nauttia raskaudesta kuin ensimmäisen kanssa, mutta aktiivisesti en onneksi enää pelkää, kun pahimmat riskiviikot ovat ohi. Se on jo paljon se. Kiitos vielä!

  5. Kiitos koskettavasta kirjoituksesta ja lämpimät onnittelut! Toivon, että loppuraskauskin sujuu hyvin ja saatte uuden, ihanan perheenjäsenen. Minua kosketti erityisesti se, mitä sanoit kirjoituksessasi, ettei kaikilla ole edes kumppania, kenen kanssa yrittää. Olen 31-vuotias nainen Haaveilen enemmän kuin koskaan kumppanista ja ennen kaikkea lapsista. Ehkä joku päivä tuo onni koittaa minullekin ja saan iloita kasvavasta elämän ihmeestä yhdessä kumppanini kanssa. Sitä ennen voin onneksi iloita muiden puolesta, vaikka se ei aina helppoa olekaan.

    • Kiitos Janna itsellesi poikkeuksellisen koskettavasta ja avoimesta kommentistasi. Se on todella harmittavaa, miten usein lapsettomuuskeskustelusta unohdetaan tämä näkökulma: lasta kun ei yksin tehdä. Tai voi toki tehdä, mikäli valitsee keinohedelmöityksen, mutta monelle toiveeseen lapsesta kuuluu toive koko perheestä, myös siitä kumppanista. Varsinkin meillä kolmekymppisillä naisilla mielessä painaa vielä koko ajan biologinen kello, kiire, joka ei miehiä koske. Se on todella inhimillistä, vaikka et aina pystyisikään iloitsemaan sataprosenttisesti muiden puolesta. Jos sellaisia tunteita tulee kylään, älä syytä siitä itseäsi, se ei tee sinusta pahaa ihmistä. Aihe vain on niin käsittämättömän herkkä, että vähemmästäkin elämän kokee välillä epäreiluksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, onneksi elämä välillä aina yllättää positiivisesti, kun sitä vähiten odottaa. <3

  6. Valtavan suuret onnittelut, miten ihania uutisia! Ja nostan sulle hattua tästä avoimuudesta, se tuo varamsti lohtua monelle. Näiden asioiden kanssa jää niin helposti yksin. On täysin ymmärrettävää, että somesta yleensä lukee vain niistä iloisista uutisista, mutta moni nainen kokee menettämisenkin tunteita ja surua. Kiitos, että jaoit meille senkin puolen, se auttaa varmasti monia tuntemaan, ettei ole tunteidensa kanssa yksin. Ja ehkä myös muistuttaa ihmisiä hienotunteisuudesta, siitä ettei some-vaikuttajilta tai puolitutuilta aina tarvitse kysellä, että onko perheenlisäystä suunnitelmissa, kun koskaan ei voi tietää, mitä on taustalla. Ja tosiaan, voi miten onnelliseksi voikaan tällaisesta uutisesta tulla! Ja hei, voisitko postailla sun raskaustyylistä meille perässähiihtäjille (sormet ristissä tämän suhteen…), että meillä olisi sitten inspiksenä sekä sun, että sen sun melkeen yhtä tyylikkään raskausbestiksen asut! <3

    • Kiitos ihanasta kommentista, Kristiina! Toivon sydämeni pohjasta, että toisi lohtua monelle. Kun olin itse pahimmasta shokista ja itkusta selvinnyt, heti seuraava tekoni oli mennä nettiin etsimään vertaistukea: muiden tarinoita ja tuntemuksia sekä ammattilaisten sanoja. Sain tietysti valtavasti tukea myös läheisiltä ja ystäviltä, mutta se ei tässä asiassa aivan riittänyt, vaan koin todella oleelliseksi lukea ihan vaikka tuntemattomienkin kirjoituksia, kunhan ne vain olivat läpikäyneet nimenomaan keskenmenon ja kokeneet nimenomaan saman syntymättömän lapsen menetyksen. Sen olen elämässäni oppinut, että surun kanssa ei kannata jäädä yksin: jaettu suru puolittuu, jaettu ilo taas kaksinkertaistuu. Jokaisella on tietenkin oikeus pitää henkilökohtaisia asioita somen ulkopuolella (itsekin pidän, vaikka tämän jaoinkin), mutta ainakin minua tämän asian avoin käsittely on todella paljon auttanut. Yksin ei kenenkään surussa pidä jäädä. Myös ammattilaisen puoleen kannattaa aina tarvittaessa hakeutua, sain itsekin neuvolan kautta suosituksen mennä juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Kiitos, kun otit esille hienotunteisuuden! Siitä ei tosiaan voi liikaa muistuttaa. Meiltäkin on kysytty vuosia sitten – vieläpä lastensynttäreillä, jossa olimme silloin ainoa lapseton pariskunta – että koskas meille vauva tulee. En viitsinyt töksäyttää, että voi kunpa tulisikin, koko ajan yritetään, mutta kun ei niitä aina niin vain tule. Harvoin kysyjä kysyy pahalla, mutta silti erityisesti puolituttujen kohdalla kysymys on vain liian arka. Ihana toive! Varmasti postaan raskaustyylistä. :) Voi kunpa raskausbestiksestäkin alkaisi pian tulla odotusasukuvia inspikseksi. Rentouttavaa perjantaita ja kiitos vielä! <3

  7. Oi, ihanaa Laura mikä uutinen.

    Kyyneleet valuivat poskille, kun tekstiäsi taas luin. Miten kauniisti osaatkaan kirjoittaa myös surullisista ja kipeistä asioista.

    Muistan kuinka voimakkaana menettämisen pelko toisen äärimmäisen odotetun raskauden kohdalla oli ja voin vain kuvitella miltä se tuntuu, kun alla on menetyksen kokemus.

    Onnellista ja seesteistä odotuksen aikaa. ❤

    • Sydämellinen kiitos! Et tiedäkään, miten paljon teidän kaikkien myötäelo merkitsee. Ja miten paljon olen itsekin hormoneissani itkenyt kaikkien muiden kohtaloita. Mikään asia ei mene ihon alle yhtä paljon kuin tämä. Jatkuva pelko todella syö ihmistä, minut se kerta kaikkiaan pahimpina päivinä lamautti. Voi kunpa olisimme ohjelmoitu niin, että voisimme vain päätöksellä lopettaa murehtimasta, mutta kun emme me ihmiset toimi niin. Onneksi, onneksi teillä meni kaikki hyvin. Lämmin kiitos vielä kaikista sanoistasi! <3

  8. Onnea! Huvittavaa että ennen kun luin viimestä lausetta, niin vikasta kuvasta ajattelin, että muistutat Meghania kasvoiltasi 😎

    • Eikä! Yksi uusi tuttavuuteni sanoi vähän aika sitten samaa, ja hänellä on siitä lähtien ollut erityinen paikka sydämessäni, nyt on myös sinulla. :D Meghan on ollut girl crushini Suitsista asti. Kiitos paljon onnitteluista!

  9. Mulla levisi ristiäismeikit pitkin poskia, kun luin tämän. Sydämelliset onnitteluni teille ja samoin lämmin osanotto.

    Me koimme neljä keskenmenoa lapsettomuus vuosinamme. Yksikin oli liikaa. Se, että meillä on nyt kaksi tervettä, hyvinvoivaa tytärtä tuntuu nyt ihmeeltä.
    En osaa nyt tämän paremmin kommentoida.

    Kaikkea hyvää odotukseen Laura. ❤ Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti.
    Meidän esikoinen lupaa järjestää vertaistukea tulevalle isosiskolle. Meillä kuuluu kerran päivässä jostain päin kämppää; Tyhmä sisko.

    • Kiitos Jenni! Ymmärrän mistä puhut, sillä olen viime aikoina herkistynyt ihan kaikesta, kaikesta lapsiin liittyvästä nyt ennen kaikkea. Neljä keskenmeno on valtavan paljon, olen niin pahoillani. :( Tuollaisten kokemusten jälkeen terveet lapset vasta ihmeeltä tuntuvatkin. Se hyvä puoli näissä kokemuksissa on, että asiat osaa nykyään laittaa vielä paremmin perspektiiviin. Ihan jokaisesta pienestä asiasta ei viitsi herpaantua, kun ei yksikään kurahousu ole elämässä itsestäänselvyys. Kiitos vielä! Toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Tytär oli viikonloppuna liikuttavan kiinnostunut läheistemme vauvasta, ja hoivasi häntä tosi ihanin isosiskoelkein. Mutta varmasti heti, kun oman perheen vauva alkaa muuttua käveleväksi taaperoksi, alkaa tyhmä-jutut ja lelutaistelut. :D

  10. Herkistyn nyt kovasti tämän aiheen äärellä <3 Ensiksikin; suuret onnittelut! Meni ihan kylmät väreet kun luin tekstisi, olen onnellinen puolestanne! Olen myös todella iloinen että uskalsit jakaa näin henkilökohtaisen surullisenkin asian samalla, ei varmasti ole ollut helppoa ja virtuaalinen halaus sinulle! En ole kokenut keskenmenoa, mutta pistää miettimään, kun toista lasta ei kuulu. Voinko olla surullinen kun on jo yhdellä ihanalla lapsella siunattu? Voiko olla niin, että meille on tarkoitettu vain yksi lapsi? Sitä on samalla kiitollinen mutta surullinen kun unelma perheenlisäyksestä ei välttämättä käykään toteen. Päivä ja kierto kerrallaan!

    Ihanaa loppuodotusta (hehkut kuten Meghan!) ja oikein sydämelliset onnittelut vielä kerran! <3

    • Kiitos sydämeni pohjasta, Jenni! Olen todella otettu teidän vastaanotosta: lämpimistä onnentoivotuksista mutta myös siitä, miten tärkeää asiasta selvästi on puhua. Vaikka pidän ison osan elämästäni henkilökohtaisena, tämä oli jostain syystä aihe, josta minulle oli tosi tärkeää kirjoittaa blogiinkin. Varmaan juuri siksi, että aihe on samanaikaisesti niin yleinen mutta vaiettu, ettei kukaan jäisi asian kanssa yksin.

      Kuten jo yhdelle kommentoijalle kirjoitin, minusta keskenmeno ja lapsen saamisen vaikeudet ovat sukulaissuruja, molemmat koskettavat samaa herkkää asiaa. Totta kai saat olla surullinen siitä, ettei toista lasta kuulu, jos se harras toive on. Ei se tarkoita hetkeäkään sitä, etteikö ensimmäisestä lapsesta olisi maailman kiitollisin. Hesarissa oli ehkä vuosi pari sitten juttu sekundaarisesta lapsettomuudesta, mikä opetti ainakin itselleni sen, että toinen lapsi ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaikka olisi ensimmäisen saanut. Toivon sydämeni pohjasta, että teitä vielä lykästää: se on täysin mahdollista. Juuri kuten sanoit, päivä ja kierto kerrallaan. Joskus voi auttaa sekin, että tietoisen yrittämisen lopettaa hetkeksi. Kun asiaa ei stressaen mieti, voikin kroppa olla paljon valmiimpi tulemaan raskaaksi. Ihanasti sanottu ja virtuaalihalaus takaisin! <3

  11. Voi Laura, minulla tuli ihan kyyneleet silmiin lukiessani tätä. Olen itse jo kahden lapsen mummi ja koen niin vahvasti oman tyttäreni raskaudet ja myös yhden keskenmenon. Heillekin onneksi suotiin tämä toinen pienokainen tuon keskenmenon jälkeen. Voimia sinulle ja onnellisia odotuspäiviä! Kiitos että jaoit tämän niin herkän aiheen kanssamme.

    • Kiitos Maarit kauniista ja koskettavasta kommentista! Tässä tulee hyvin esille se, miten paljon nämä asiat koskettavat myös läheisiä isovanhempia. Voin vain kuvitella, että joku päivä tilanne on ihan sama oman tyttäreni kanssa. Siinä on oikeastaan vielä teille tuplasti panosta pelissä, kun sitä totta kai haluaa, että oma lapsi on onnellinen, ja että itsekin saisi lapsenlapsen. Onneksi tyttärellesi lopulta suotiin uusi mahdollisuus, ihana asia. Kiitos itsellesi, kun kerroit tarinanne ja lämmin kiitos myös toivotuksista!

  12. Paljon onnea Laura ja koko perhe! Ihana uutinen, jonka surullisista varjoista levisi maskarat omille poskille. Olen pahoillani menetyksestä ja ihmeitä on jokainen näistä pienistä.

    Isosiskolle myös kovasti tsemppiä tulevaan. Sulla on muuten mitä parhain raskauspaita – samalla outfitillä mentiin töissä lähes raskauden puoliväliin ☺️

    • Kiitos paljon, Netta! Voin kuvitella, että levisi. Paitsi raskaana myös juuri synnyttäneenä on näistä asioista niin sanotusti hitusen herkillä. Jokainen pieni on kyllä todellinen ihme. Tällaiset kokemukset vielä omalta osaltaan antavat perspektiiviä siihen, ettei viitsi ihan jokaisesta päiväkodista kantautuneesta kurasta valittaa, vaikka on inhimillistä, että meillä kaikilla mahtuu huonojakin päiviä joukkoon. Isosisko kiittää ja onkin nyt sopivasti ottanut ensiaskeleita nukkeleikkien suhteen. Odotan siis, että saan hänestä oikein hyvän vaipantuoja-apulaisen. ;) Kiitos vielä ja terkkuja sinne kaikille tytöille, isolle ja pienille!

  13. Onnea odotukseen! 💕

    Onnittelen vauvasta taikauskon vuoksi vasta myöhemmin. Odotan itsekin toista, hartaasti toivottua lasta. Tyttäremme on noin saman ikäinen kuin sinun tyttäresi. Meidän lapsemme olisi jo kouluikäinen, jos elämässä asiat menisivät, kuten itse toivoo.

    Vauvakuume on yksi raadollisimpia tunteita, kun sen yhdistää siihen, että asiat eivät mene toivottuun suuntaan. Me kärvistelimme vuosia lapsettomuuden kanssa, eikä se jatkuva yrittäminen ollut helppoa aikaa. Siitä oli kyllä romantiikka kaukana! Edelleen suhtaudun esikoiseen leijonaemon lailla, enkä ole uskaltanut kunnolla iloita kummastakaan raskaudesta, sillä pelkään menetystä liiaksi.

    Osanottoni myös menetyksestäsi – se on todellakin aihe, josta vaietaan liikaa.

    • Kaunis kiitos toivotuksista! Noin on moni muukin sanonut, taikausko sallittakoon. Hurjan paljon onnea odotukseen myös sinulle! Juuri näin, jos asiat elämässä menisivät juuri niin kuin itse toivoo. Sen takia minusta on ikävää, että kaiken maailman synnytystalkookeskusteluissa puhutaan siitä, että mikä olisi optimi ikäero sisaruksille, kun oikeasti aika harva pystyy saamaan lapsen juuri sillä sekunnilla kuin suunnittelee – tai ylipäätään. Vuosien lapsettomuus on varmasti äärimmäisen rankkaa. Meillä itsellämme kesti ensimmäisellä kerralla puolitoista vuotta, ja jo se tuntui loputtoman pitkältä ja raastavalta ajalta, kun aikaan liittyi esimerkiksi traumaattinen ja kaikkea muuta kuin toivoa lisäävä lääkärikäynti. En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi: siitä todella on romanttiikka kaukana. Voi miten olen onnellinen siitä, että odotat nyt vihdoin toista lasta. Kaikkea hyvää teidän perheelle!

      • ❤️

        Olen joskus pohtinut, miten oma ajatusmaailma ja koko vanhemmuus olisikaan erilaista, jos elämä olisi mennyt toisin. Toki on turha jossitella ja olen aivan hurjan onnellinen siitä, että meillä on terve lapsi (toivottavasti tämä toinenkin on), mutta kuitenkin. Olisin varmasti mielipiteissäni jyrkempi, ehdottomampi ja vähemmän ymmärtäväinen. Saman ikäiset lapset ystävien kanssa sitovat ystävyyksiä ihan uudelle tasolle ja huomaan hieman etääntyneeni rakkaista ystävistä, joiden lapset ovat jo kouluikäisiä. Tämä surettaa, mutta on toki asia, joka täytyy vain hyväksyä. Vaikka meidän tapauksessa biologiaa ei lopulta tarvinnut auttaa kovin paljoa, niin ne lääkärikäynnit, seurannat ja ovulaatuotestien kyttäämisen olisin todella voinut jättää väliin.

        Kultareunuksena todettakoon, että lapsen kaipuu ja odotus laittoi omat arvot järjestykseen ja sai priorisoiman omaa aikaa perheen ja lapsen eteen, mitä ei ehkä ilman lapsettomuusvaihetta olisi tapahtunut. Lisäksi ikä on tuonut perspektiiviä ja rentoutta vanhemmuuteen: en enää jaksa kohkata jokaisesta trendiasiasta tai suorittaa kaikkea “pakollista”, mitä parikymppinen suorittajaminä / momzilla olisi tehnyt. Nyt teen niin kuin itsestä ja perheestä hyvltä tuntuu.

  14. Hirmuisesti onnea odotukseen ❤️

    Itse koin 8 vuotta sitten keskeytyneen keskenmenon kaavintoineen. Kokemus oli surullinen ja siitä kesti toipua. Esikoistamme teimme 3 vuotta ja lopulta kävimme tutkimuksissa. Niissä selvisi, että meissä ei ole vikaa. Heti tuon jälkeen raskauduin. Toinen raskaus alkoikin heti, kun annoimme luvan. Tuo raskaus sitten päättyi keskenmenoon. Pitkään uskoimme, että saamme vielä toisen lapsen. Enää en usko, ikääkin minulla on jo 42. Onneksi meillä on hyvä avioliitto ja maailman rakkain esimurkkutyttö ❤️ Paljon jouduin työstämään, että on hyvä just näin.

    • Kiitos toivotuksista ja ennen kaikkea omasta koskettavasta tarinastasi! Olen todella pahoillani, miten paljon asioita olet joutunut läpikäymään. :( Mietin juuri oman keskenmenon kohdalla, että miten onnekas olin, kun luonto hoiti tehtävänsä. Jos kaiken henkisen shokin päälle olisi vielä pitänyt kokea fyysinen kaavinta, niin se olisi tehnyt vielä kokemuksesta monin verroin pahemman. Tällaiset asiat vetävät kyllä nöyräksi. Että teidänkin piti saada toinen lapsi, ja yhden olette saaneetkin, mutta silti ei vain toista ole kuulunut. Luonto kaikessa mystisyydessään vetää aika hiljaiseksi ja nöyräksi. Näille kun ei ole välttämättä mitään järjellistä selitystä. Onneksi olet pystynyt työstämään asiaa. Luulen, että se on avain ihan kaikkeen. Vain tunteet kunnolla läpikäymällä pystyy nauttimaan jo saaduista asioista, avioliitosta ja ihanasta tyttärestä. Silti sinulla on aina oikeus suruusi, mutta ihana kuulla, että osaat myös olla sinut vaikean asian kanssa. <3 Kaikkea hyvää sinulle!

  15. Valtavat onnittelut koko perheelle! ❤️

    Niin kauniisti ja lempeästi kirjoitit tärkeästä, monia koskettavasta aiheesta. En voi edes kuvitella sitä tuskan määrä sydämessä mitä keskenmeno tuo tullessaan, ja minkälaisen haavan tai trauman se voi jättää. Lapsettomuushoidot ja se harras toive omasta lapsesta ovat sen sijaan omalta osaltani tuttuja. Kyyneleet silmissä luin postaustasi ja rutistin samalla pian 2kk täyttävää nyyttiä itseäni vasten. Saan olla kiitollinen hänestä ja siskostaan joka hetki. Toivon sydämeni pohjasta raskautesi sujuvan hyvin loppuun asti, ja että keväällä pääsette kuuntelemaan pienen ihmeen tuhinaa. <3 Onnittelut vielä!

    • Kiitos koskettavasta kommentista, Mervi! Älä muuta sano, nämä ovat kaikin puolin valtavan herkkiä asioita. Olen todella pahoillani, että taustallanne on aina henkisesti vaikeat lapsettomuushoidot. Onneksi siellä nyt on pieni kaksikuukautinen ihme siskoineen. Se on kyllä enemmän kuin totta, että kokemusten jälkeen on automaattisesti kahta kiitollisempi omasta perheestä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. <3 Toivotaan kovasti, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Ainakin se on positiivinen muutos, että olen lopettanut aktiivisen pelkäämisen. Aina sitä on nöyränä elämän edessä, mutta nyt lähden siitä, että kaikki menee hyvin, enkä siitä, ettei mene. Kiitos paljon ja myös teille tuoreesta ihmeestä!

  16. <3 voi, itku tuli. Meillä oli peräkkäin keskenmeno ja raskaudenkeskeytys ultrassa todetun sikiön rakennepoikkevuuden vuoksi. Nyt meillä kuitenkin on kaksi ihanaa tervettä poikaa. Onnea loppuodotukseen Laura!

    • Kiitos myötäelämisestä! Uskon, että tuli. Itken aina itsekin, kun kuulen mitään herkkää lapsiin liittyvää. Raskaudenkeskeytys ultrassa todetun sikiön rakennepoikkevuuden vuoksi on varmasti ollut mielettömän rankka kokemus sekin. :( Kaiken tuon jälkeen on erityisen ihana kuulla, että nyt siellä on kaksi tervettä poikaa. Lämmin kiitos, Nina!

  17. Lämmin kiitoa kauniisti kirjoitetusta tekstistä, joka käsitteli hyvin humaanilla tavalla monelle vaikeaa aihetta, joka usein on lähes tabu.

    Lapsettomuus on kipeä asia, josta nykyään onneksi puhutaan avoimemmin. Sen sijaan sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivä saa usein kuulla kommentteja siitä, että onneksi teillä on jo yksi ja tätä sattuu jne. Kaikista pahin lienee, ehkä teille on vain tarkoitettu yksi lapsi.

    Me kärsimme aikanaan lapsettomuudesta, mutta onneksi hoidot ovat hyvät. Toisen lapsen toiveissa vasten kaikkia odotuksia tulinkin raskaaksi, kokonaiset seitsemän kertaa, kunnes kahdeksas ihmistaimi oli niin sisukas, että saimme juuri juhlia hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

    Olen valtavan onnellinen puolestanne ja tiedän myös sen onnen, sen pelon sekaisen onnen, jota tunnet.

    Virtuaalinen onnitteluhalaus ja kaunista, ihanaa ja lempeää raskautta sinulle. Lorealia lainatakseni, koska olet sen arvoinen 😉.

    • Kiitos Maria keskusteluun osallistumisesta ja todella kauniista sanoistasi! Juuri näin, ajattelen kanssasi ihan samaan tapaan. Sekundaarista lapsettomuutta usein vähätellään. Totta kai vanhemmat ovat maailman kiitollisimpia esikoisesta, mutta ei se poista sitä surua, mikä sisaruksen toivomiseen liittyy. Onneksi teillä on jo yksi lapsi -kommentoijat eivät varmastikaan tarkoita sitä pahalla, mutta se ei vain ole oikea tapa lohduttaa lasta toivovaa. Ei ole totta: seitsemän raskautta takana ja kahdeksas ihme viettää nyt syntymäpäiviään. Tämä sai minut kyyneliin. Minkä matkan olette tulleet ensimmäisestä yrittämisestä tähän päivään. En löydä sanoja, millä voisin onnittella teitä ja pientä yksivuotiasta. <3 Virtuaalihalaus takaisin ja kiitos sinullekin, kun olet niin ihana empaattinen lukija!

  18. Oikein paljon onnea teille ❤️❤️. Tunnen tunteesi hyvin (en halua sanoa tiedän), koin keskenmenon pari vuotta sitten ja jouduimme odottamaan yli vuoden ennen kuin tulin uudelleen raskaaksi. Ihanaa, että puhut keskenmenosta ääneen. tämä on asia mistä pitäisi puhua enemmän koska se on valitettavan yleistä eikä kenenkään pidä jäädä yksin. Luulin olleeni kokemukseni kanssa hyvin yksin, mutta kun aloin puhua asiasta. Moni sanoi minulle kokeneen saman tai vähintään tietävän jonkun joka on kokenut.

    • Lämmin kiitos Heidi, sekä onnitteluista että omien kokemustesi jakamisesta! Olen todella pahoillani, että keskenmeno on myös sinulle tuttu. Juuri näin olen itsekin kokenut. Että kun asiasta on avoimesti puhunut, niin yhtäkkiä moni onkin jatkanut keskustelua ja kertonut omasta kokemuksestaan. Jokainen tietenkin päättää, kenelle haluaa jakaa ja mitä, mutta yksin tämän asian kanssa ei kannata jäädä, vaan on tärkeää saada tukea jostakin. Itse juttelin asiasta myös neuvolassa ja sain ajan ammattilaiselle. Tuntuu hyvältä päästä käymään asia läpi myös vielä niin.

  19. Onnea odotukseenne! Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin. Ja kiitos myös luottamuksesta, kun jaoit tuon kipeän keskenmenokokemuksen. Oikeassa olet, suru on jokaiselle oma ja ainutkertainen ja kenenkään surukokemuksen kanssa kannata vertailla. Kirjoituksestasi kuitenkin kävi ilmi siirtyminen surusta toivoon ja odotukseen.

    • Kiitos Anna! Ihanasti sanottu. Te lukijat olette luoneet tänne niin ihanan ilmapiirin, että tästä kirjoittaminen tuntui luontevalta. Se merkitsee minulle paljon, miten kauniisti olette asiassa myötäeläneet ja miten olen toivottavasti voinut antaa omalta osaltani vertaistukea. Näin se on, jokaiselle suru on oma ja ainutkertainen. Kyllä, mieleni on nyt paljon toiveikkaampi. Ikuisesti tulen olemaan nöyränä elämän edessä, niin kuin olin jo ennen keskenmenoa, mutta en enää aktiivisesti pelkää, mikä on valtava kehitysaskel. Mahakin kasvaa siihen tahtiin, että vauvasta saa joka päivä hyvän muistutuksen. :) Kiitos vielä!

  20. Onnea tuhannesti, ihana uutinen ja toivon kaikkea hyvää raskauteen <3
    Ihanaa kun kerrot avoimesti myös vaikeasta asiasta.

  21. Hurjan paljon onnea odotukseen ja pahoittelut keskenmenosta ❤️ Kyyneleet valuen luin kirjoituksesi. Itsellä on lapset jo 8- ja 11-vuotiaat, molemmat hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneet. Näin pitkänkin ajan jälkeen tunteet nousee pintaan ja suru lyö läpi. Lapsettomuutta kesti ennen ensimmäistä raskautta 3,5 vuotta ja sinä aikana oli yksi keskenmeno. Jos tuosta ajasta jotain hyvää etsii, niin ainakin parisuhde kesti sen ja lujittui entisestään, meitä ei mikään kovin helposti kaada. Omassa lähipiirissä ei ole muita saman kokeneita (onneksi!), olen saanut huomata että sitä surua ja tunteita ei ymmärrä kuin saman kokenut. Olen saanut esim. monesti kuulla että mun pitäisi jättää asia kokonaan taakseni, koska meillä on nyt kaksi lasta. Itse ajattelen että miten voisin unohtaa sen, kun tunteet ja muistot nousee pintaan niin elävästi aina kun asiasta tulee puhetta tai kun luen siitä jostain, pitäisikö ne vain haudata jonnekin. Nuo vuodet myös muuttivat mua ihmisenä paljon, se on osa mun historiaa eikä siitä mihinkään pääse vaikka nyt on kaikki hyvin.

  22. Hurjasti onnea koko perheelle!!<3
    Kiitos kun jaoit meille lukijoille myös tuon surullisen asian. Voin vain kuvitella miten traumaattinen tuollainen kokemus on. Paljon tsemppiä loppuodotukseen, varmasti kaikki menee tällä kertaa hyvin!

  23. Voi, samaan aikaan niin ihania ja surullisia uutisia <3

    Jokaisella on oikeus surra tavallaan, ja vaikka tämä pikkuinen ei varmasti poista keskenmenoon liittyvää ikävää, antaa hän varmasti paljon iloa tuleviin päiviin. Kaikkea hyvää odotukseen <3

    Ja toivottavasti se kuuluisa hehku löytyy perille sinne teille, meille se ei vielä tähänkään päivään mennessä ole rantautunut!

  24. Oikein paljon onnea ja kaikkea hyvää odotukseesi ❤ Kirjoitit niin kauniisti menetyksestä ja surusta. Suru ei tosiaan ole kilpailu, vaan jokainen kokee sen omalla tavallaan eikä ole väärää tapaa surra.

  25. Voi onnea! Ihanaa, miten iloiseksi tulinkaan!

    Itsellä kaksi lasta, mutta kaksi keskenmenoa ennen molempia. Se tuska aloittaa taas alusta, kun oli jo kestänyt hyvän aikaa että tulin raskaaksi plus raskaudet edenneet ensimmöisiä viikkoja pidemmälle. Ensimmäisen lapsen kohdalla en uskonut, kun vasta synnytyssalissa, että vauva tulee meille. Toisen kohdalla, jotenkin esikoinen piti kiireisenä, vaikka kyllä talvi viimeisimmän keskenmenon kohdalla oli tosi raskaa. Jotenkin kaikki kiteytyi siihen, kun huomasin keskenmenon todella alkaneen ja laitoin esikoiselle Netflixistä jotain, kun itse tuskailin kipujen kanssa ja mies työreissussa. Tämä olisi kyllä pitänyt neuvolassa saada käsiteltyä, koska alku oli hankala esikoisen kanssa. Jotenkin sitä on keskemenoissa tajunnut konkreettisesti, että ollaan suurien asioiden äärellä. Ja kummasti omat kokemukset pulpahtavat pintaan muiden jakaessa niitä.

    Kiitos, että jaoit tämän kipeän asian. Kirjoitit todella kauniisti surusta.

    ❤️

  26. Lämmin osanottoni pikkuisenne menetyksen johdosta. <3 Ihanaa, että surun jälkeen olette taas päässeet kokemaan odotuksen onnen. Onnittelut tulevasta pikkuisesta koko perheelle, ja kovasti tsemppiä loppuodotukseen! <3

  27. Sydämelliset onnittelut teidän perheelle! Tulin niin onnelliseksi näistä iloisista uutisista. Sinulla on kyllä sana hallussa myös surullisista asioista kirjoittaessa. Kirjoitit omasta surustasi niin kauniisti, että se varmasti antoi voimia saman kokeneille. Lämmin halaus täältä sinulle!

  28. Ihana uutinen, paljon onnea <3 Hassua -pari päivää sitten, luettuani edellisen postauksesi, jostain syystä pohdin tuleekohan teille toista lasta. Ja nyt sitten..!
    Ja pahoittelut keskenmenosta. Meillä on takana vuosien lapsettomuushoidot sekä yksi keskenmeno (ambulanssikyydillä sairaalaan ja kaavintaan..), joten voinen jossain määrin samaistua. Sittemmin kolme ihanaa lasta saatu <3 Tuttuja myös alkuraskauden pelot. Mitään hankintoja en todellakaan uskaltanut tehdä, kävin ylimääräisissä ultrissa jne…
    Mutta; Onnea odotukseen! Yritä nauttia! Ainutlaatuista aikaa se on.

  29. Ihana uutinen – Onnea Laura ❤️. Osasit todella kauniisti pukea sanoiksi keskenmenoon liittyvän surun, tuskan ja pelon. Asian, josta ei puhuta tarpeeksi.

    Itse kävin läpi traumaattisen keskenmenon toista lasta odottaessani. Vaikka tästä on kulunut jo 10 vuotta, muistan elävästi tuon tunteen, kun kaikki tulevaisuuden haaveeni lipuivat pois naistenklinikalla lääkärien lausuessa sanat ”sydänääniä ei enää kuulu”.

    Olen nykyään onnellinen kolmen lapsen äiti, mutta minulla meni ensimmäisen ja toisen lapsen syntymän välillä viisi vuotta juurikin siksi, etten keskenmenon vuoksi uskaltanut edes yrittää raskaaksi tulemista. Ja jokainen raskaus tämän jälkeen on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Olen tarkkaillut liikkeitä ja juossut ylimääräisissä ultrissa. Vasta kun vauva on ollut sylissäni, olen uskaltanut hengittää.

    Kaikkea hyvää sinulle odotukseen. Nauti joka hetkestä ❤️

  30. Onnea tuhannesti!

    Osasit pukea hyvin sanoiksi keskenmenoon liittyviä tunteita. Meidän tyttäremme ovat samanikäisiä ja ennen oman prinsessani syntymää ja myös nyt sen jälkeen olen kokenut keskenmenoja. Sen on raastavaa. Joka kerta on koottava itsensä uudelleen ja jaksettava toivoa, että josko nyt. Ja uusi alku, se on aina niin kaunis ja toivoa täynnä. Minä toivon, että saisin vielä kokea toisen raskauden ja syntymän. Ennen sitä iloitsen teidän onnestanne! Kaikkea hyvää ❤️

  31. Onnea sinulle Laura ja perheellesi!

    Kiitos, kun jaoit näin kipeän ja henkilökohtaisen asian. Olet todella rohkea nainen.

    En osaa edes kuvitella perheenne tunteita menetyksen äärellä. Neljän vuoden yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi ja menettämisen pelko oli läsnä koko raskauden ajan. Ja on edelleen. Jos olisin raskausaikana menettänyt lapseni, se olisi todennäköisesti murtanut minut lopullisesti. Nyt varovainen haave toisesta lapsesta on alkanut nostaa päätään, mutta samat ajatukset pyörivät päässä – saanko edes toivoa tämän enempää onnea, kun saan olla jo yhden ihanan ja terveen lapsen äiti? Jaksammeko enää uutta, pitkää hoitoprosessia? Kestäisimmekö uudet pettymykset? Voisimmeko enää saada toista, tervettä lasta?

    Ehkä eniten kuitenkin satuttavat ne viikoittaiset, ajattelemattomat sanomiset ja kyselyt muilta ihmisiltä. Kyselyt, vaikka pitkä lapsettomuutemme on tiedossa. Siksi on tärkeää keskustella näistä asioista ja toivottavasti vielä joskus ihmiset tajuavat – lapsia ei tehdä, niitä saadaan. (Ja samassa lauseessa ihan fine, jos joku haluaa elää vapaaehtoisesti lapsettomana).

    Kaikkea hyvää kasvavalle perheellesi!

    • Olen pahoillani, että sinäkin olet kokenut ikäviä ja ajattelemattomia kommentteja, jo valmiiksi raskaan taakan päälle.

      Haluan valaa sinuun uskoa ja toivoa. Me olimme samanlaisessa tilanteessa, nyt onnellisesti, mutta ei todellakaan helposti, kahden lapsen vanhempia. Menettämisen pelko oli läsnä siitä saakka kun tiesin odottavani, molemmat raskaudet se oli myös hyvin vahvasti läsnä ja todellinen. On rohkeutta myöntää pelkonsa ja vaatii rohkeutta elää sen kanssa.

      Toivon sinulle parasta mahdollista tulevaa.

  32. Valtavasti onnea uuden perheenjäsenen odotukseen. Kaunis postaus. Nyt meitä on varmasti monta yhdessäodottajaa ruudun tällä puolella.

  33. Hurjasti onnea teille kaikille. Pikku L saa kasvukumppanin ja menetyksestäsi huolimatta uusi ihme täyttää ajan ja mielen. Kohta ei murheellinen muisto pulpahda mieleen enää niin usein.
    Itselläni on neljä lasta ja onnellisten raskauksien väliin mahtuu myös yksi ei niin onnellinen.
    Muistan, kun kaksi vanhempaa lastamme (molemmat poikia…vilkkaita) olivat 2 ja 3- vuotiaita, vanhempi henkilö tokaisi ” On hyvä, että on särkymisen varaa”. Karmea sananlasku, vaikkei hän pahaa tarkoittanutkaan. Yksi lapsistani on myös sairastanut syövän, joten menetyksen pelko on lasten kohdalla toistuvasti läsnä, eikä nuoruudessa menetetty “alkiovauva” ole jäänyt unholaan.
    Tämä kaikki on elämää. Onneksi sinulla on läheisiä tukena ja arkeesi mahtuu niin paljon hienoja asioita, jotka suhteuttavat suruasi.
    Olet kovin kaunis kuvissa…hehkuva ;).

  34. Laura, paljon onnea odotukseen – tämä oli aivan ihana uutinen! ❤️

    Kiitos siitä, että jaoit tuon toisen, vielä paljon henkilökohtaisemman ja kipeämmän asian meille lukijoille. Olen todella pahoillani kokemastanne menetyksestä.

    Odotan itse tällä hetkellä esikoistamme. Huoli tulevasta perheenjäsenestä ja hänen voinnistaan on luonnollisesti koko ajan läsnä, vaikka toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

    Lempeää ja onnellista loppuodotusta sinulle!

  35. Voi miten ihana uutinen tämä tuleva uusi perheenjäsen ❤️ Mutta todella kurjaa kuulla, että olette joutuneet kokemaan menetyksen, se varmasti jättää jälkensä. Vaikka asiaa kuinka katsoisi noiden mainitsemiesi tilastojen valossa, on suru aina henkilökohtainen ja nimenomaan ei kilpailu. Kiitos kun kirjoitit asiasta kauniisti ja rehellisesti.

    Omaa sisintä sykähdytti tuo, miten mainitsit että monella ei ole kumppania, jonka kanssa lapsesta haaveilla. Se oli oma suuri suruni melkein kuuden vuoden ajan. Jäin aivan yllättäen ”sinkuksi” (miten kyllästynyt olenkaan tuohon sanaan ja kaikkeen, mitä siihen assosioidaan) ja olin niin pohjattoman surullinen siitä, että tuntui, ettei tästä maailmasta vaan löydy sitä ihmistä, jonka kanssa minun olisi hyvä jakaa elämääni. Olin niin pitkään oikeasti valmis, kokenut ja ottanut opikseni matkalla vastaan tulleista iloista ja pettymyksistä. Oli tietysti paljon mahtavia hetkiä ja kokemuksia, mutta myös monta arkista iltaa, jolloin pimeässä pyöräillessä itkin yksinoloani. Enkä kuitenkaan ollut yksinäinen.

    Nyt eletään iloisempia aikoja, kumppani on löytynyt, mutta yhtäkkiä en olekaan yhtään varma, uskallanko sittenkään haluta jälkikasvua (jonka saamista en todellakaan pidä itsestäänselvyytenä, mistä tämäkin kirjoituksesi muistuttaa), sen verran pelottavalta paikalta tämä maailma viime aikoina on tuntunut, vaikken tahdo pessimisti ollakaan. Olisi ihanaa kuulla ajatuksiasi myös siitä, mitä kaikkea ihanaa lapset tuovat mukanaan on. Koska sitä on varmasti paljon ❤️ Onnea odotukseen!

  36. Kirjoitat niin uskomattoman kauniisti. Kiitos, että jaoit kokemuksesi. Olen lukenut blogiasi jo useamman vuoden ajan, ja ihastun yhä uudelleen aitouteesi, avoimuuteesi ja äärimmäisen taidokkaaseen kirjoittamiseen.

    Näytät näissä kuvissa niin onnelliselta, että on mahdoton olla hymyilemättä! Sydämelliset onnittelut mitä ihanimmasta uutisesta ja kaikkea hyvää odotukseen. 💗

  37. Lämpimät onnittelut! Kokemusta raskauteen ja raskaaksi tulemiseen liittyvistä ongelmista on minulla paljon. Vinkkinä kertoisin, että minulla oli onnistuneessa raskaudessa käytössä kotidoppleri ja se oli suuri pelastus mielenterveydelleni jännittäessäni raskauden etenemistä. Meillä tuli sydänäänten kuuntelusta jokapäiväinen yhteinen rutiini. Äänet oli niin mahtava kuulla joka kerta. Suosittelen lämpimästi :) Ihanaa odotusta teille!

  38. Voi ihanaa, minäkin haluan liittyä onnittelijoiden joukkoon. Minulle ei ole suotu lasta rakastamani miehen kanssa, yhden keskenmenon koimme, joten voin samaistua tunteeseen. Kaikesta huolimatta elämme onnellisina. Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.

  39. Hei!
    Lämpimät onnittelut!! Kirjoitat niin koskettavasti. Kirjoituksesi nosti pintaan omat kokemukseni ja tunteeni. Meillä on pian 16 vuotta täyttävä ihana tyttö jolle toivoimme niin kovasti sisarusta, mutta emme sitä koskaan saaneet. Koimme kolme keskemenoa ja ne ajat olivat todella raskaita ja repiviä. Vain keskenmenon kokeneet tietävät mitä nämä tunteet ovat.
    Olemme niin kiitollisia tästä lapsesta jonka saimme! Voi sitä onnen päivää, kun hän syntyi omana syntymäpäivänäni. Saamme siis juhlia syntymäpäiviämme samana päivänä, ihmeellistä!
    Kaikkea hyvää koko perheellesi!

  40. Voi että nämä on rankkoja nämä keskenmenot. Mutta ei kannata lannistua, ei kaiken tarvitse mennä aina huonoimman kautta.

    Onnea ja tsemppiä! :)

  41. Onnellista ja levollista odotusaikaa sinulle Laura. Toivon, että aika ja vauvan syliin saaminen osaltaan lievittävät keskenmenon aiheuttamaa surua ja eheyttävät haavoja ❤

  42. Paljon onnea odotukseen! <3 todella kauniisti kirjoitettu teksti, ja vaikka raskaaksitulo ei vielä itselle olekaan ajankohtainen, on ajatukset lastensaannin vaikeudesta joskus käyneet mielessä. Sitä, kun ei voi ikinä tietää, miten asiat tulevat menemään. Kiitos siis kokemuksesi jakamisesta ja kauniista tekstistä. Uskon, että tämä tuo lohtua ja tukea monelle <3

  43. Sydämelliset onnittelut! Kyynelsilmin luin koskettavan kirjoituksesi – kirjoitat kovin kauniisti. Itselläni on kolme lasta, mutta takana myös yksi keskeytynyt keskenmeno kaavintoineen ja yksi spontaani keskenmeno. Mielestäni olen saanut käsiteltyä keskenmenosuruni, mutta edelleen tällaiset kirjoitukset saavat haavani auki. Olen kovin pahoillani menetyksestänne.

    Keskenmenoni koin todella surullisina ja niiden jälkeen seuraavat raskauteni olivat tunteiden vuoristorataa. Nyt lapsilukumme on täynnä ja päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuuden tunne siitä, että olen saanut juuri nämä lapset ❤️

    Onnellista odotusta! Näytät upealta!

  44. Onnea Laura koko sydämen täydeltä! Ja kiitos, että uskallat puhua tästä tärkeästä, mutta niin herkästä ja haavoittavasta aiheesta julkisesti. Kertoo paljon luomastasi yhteisöstä, että uskallat avata aiheen meille kaikille.

    Näissä kuvissa on todella nähtävissä sitä kuuluisaa hehkua <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue