Joulun odottaminen lasten kanssa

Homevialaura, joulu, lastenhuone, pikkukuusi

Hyvää joulukuun ensimmäistä! Adventtikalenterin ensimmäisen luukun myötä tuli mieleeni kirjoittaa joulusta lasten kanssa.

Ennen kuin tulin itse äidiksi, hämmästelin, miten moni äiti tehtaili lapsilleen hulppeita joulukalentereita. Eikö mikään riitä, ajattelin. Sen lisäksi, että kuusenalus pursuaa jouluaattona lahjoja, pitää lapsia lahjoja vielä kuukausi aaton allakin kaiken maailman pikkuleluilla. Kohtuullisuus, joka on itselleni todella tärkeä arvo, tuntui olevan kaukana tästä kaikesta.

En tiedä, onko tässä enemmän kyse siitä, että ajan henki on niinkin lyhyessä ajassa kuin kolmessa vuodessa ehtinyt muuttua vai siitä, että olen vasta nyt huomannut tämänkin tavan sisältävän itse asiassa täysin päinvastaisen näkökulman joulun viettämiseen. Varmasti molemmista.

Homevialaura, joulu, sisustus

Yksi ihanimmista yrittäjistä, joita tiedän, on vaaleansävyisten lastentarvikkeiden verkkokaupan PikkuVaniljan perustaja. Martina inspiroi minua paitsi tyylillään myös ajatuksillaan vanhemmuudesta, joten suosittelen lämpimästi seuraamaan häntä Instagramissa. (Martina myös muisti minua ihanalla yllätysonnittelulahjalla vauvauutisen myötä, mikä kertoo hänen kultaisuudestaan.)

Martina kirjoitti, että heidän perheessään joulukalenteri on paljon jouluaaton lahjoja tärkeämmässä roolissa. Sen sijaan, että yksi aattopäivä on niin yltäkylläinen, ettei lapsi edes pysty pakettivuorta käsittämään ja arvostamaan, keskitytään heidän perheessään nimenomaan joulun odotukseen: tasaisesti 24 päivän riemuun.

Mukana itse tehdyssä kalenterissa voi totta kai olla myös tavaraa niin kauan kuin jotain ostettaisiin muutenkin vuoden varrella. Ehkä pari suosikkileikkiä täydentävää Legoa, tarvittavia sukkia, ponnareita ja pinnejä, kylpyvaahtoa loppuun kuluneen tilalle, tarra-arkki askarteluun tai kenties sokerikuorrutusta vihjaamaan illan leivontatalkoista.

Homevialaura, joulu, joulukuusi

Tärkein huomio piilee siinä, että kalenterin luukut voivat myös olla aineettomia ja yhdessäoloon kannustavia. Nyt, kun silmäni ovat tälle asialle avautuneet, olen huomannut monen muunkin vanhemman suosivan itse tehdyissä kalentereissa juuri tätä ajatusta. On joulukorttien askartelua, lahjojen paketoimista, hyväntekeväisyyslahjojen viemistä, piparien ja joulutorttujen leipomista, joulupuuron keittämistä, joulukuusen koristelua, joulumyyjäisiä, joulukonsertteja, Lucian päivän kulkuetta ja muita elämyksiä. Yksi ihana ilmainen vinkki on myös kirjaston kirjat: niillä voi joko täyttää koko 24 päivää tai muutaman lukemiseen keskittyvän luukun.

Homevialaura, joulu, lastenhuone, pikkukuusi

Minusta saattaa ehkä saada sen käsityksen, että olisin kovin aikaansaava kaikessa, mutta näin ei itse asiassa todellakaan ole. Kaikista maailman ihmisistä minä en ole saanut toistaiseksi aikaiseksi täyttää vauvakirjaan sivuakaan eikä minun tulisi mieleenkään leipoa pipareita ilman lasta. 24 luukun keksiminen ja lupausten toteuttaminen vaatisi minulta siis täyden ponnistelun, mutta pidän todella paljon ajatuksesta ilahduttaa maailman tärkeintä ihmistä nimenomaan pitkin kuukautta yhdessäolon ja elämysten kautta.

Homevialaura, joulu, pikkukuusi

Ehkä viimeistään sitten, kun nyt vasta vatsassa oleva sisarus on kasvanut joulusta ymmärtävään ikään, tsemppaan kalenterin kanssa, kun yhdellä vaivannäöllä saa ilahdutettua kahta. Tosin silloinkin on pidettävä huolta hyvästä hengestä: jos kaltaisellani ihmisellä, jolta eivät tällaiset asiat luontaisesti tule, kalenterin tekeminen alkaa mennä suorittamisen ja stressin puolelle, valitsen mieluummin olla hyväntuulinen valmiskalenteriäiti kuin kireä tee-se-itse -kalenteriäiti. Sekin on nimittäin enemmän kuin ok.

Homevialaura, joulu, pikkukuusi, Muumi, kirjajoulukalenteri

Toki olen kovin tyytyväinen tämän vuotisesta ulkoistetustakin kalenterista. Lukeminen on yksi niistä asioista, joihin haluan vanhempana kaikista eniten kannustaa, ja jos tyttäreni rakastaa lukea Muumi-kirjoja niin paljon kuin rakastaa, saattaa Muumi-kirjakalenteri jopa ilahduttaa häntä tänä vuonna kaikista eniten. Elämysten osalta kävimme jo Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa 12 lahjaa joulupukille ja joulukuussa saamme toivottavasti aikaiseksi mennä edes muutamaan niistä neljästäsadasta joulutapahtumasta, johon olen Facebookissa kiinnostuneeksi klikannut. Tasa-arvon nimissä myös Onni sai totta kai isovanhemmilta oman joulukalenterin.

Homevialaura, joulu, koiran joulukalenteri

Joululahjoista kysyin tyttäreltäni suoraan, mitä hän toivoo, sillä pyrimme siihen, että lahjoja on vähän, mutta että ne ovat sitäkin mieluisampia. Vastaus oli: Muumi-talon ja Muumi-paidan. Asia harvinaisen selvä. Isovanhemmat antavat Muumi-talon, me vanhemmat Muumi-paidan ja lorukirjan, jotain tulee varmasti kummeilta ja siinä se sitten on. Yhtään enempää ei omasta mielestäni pian kolmevuotias kerralla tarvitse.

Homevialaura, joulu, joulukuusi

Oman kokemukseni mukaan lapset ilahtuvat muutenkin ihan pienistä asioista, jos ei heitä muuhun opeta. Pelkästään tyttäreni reaktio lastenhuoneen omaan pieneen pöytäkuuseen oli liikuttava: ”Tosi ihana, minä tykkään siitä”. Eli voisihan yksi kalenterin luukku olla niinkin yksinkertainen kuin tietyn joulukoristeen esille ottaminen.

Minusta on muutenkin todella hyvä, että lahjakulttuurista puhutaan niin vanhempien kesken kuin mediassa. Juuri hetki sitten oli Helsingin Sanomissa juttu Merihaan päiväkodista, jossa on otettu linjaksi se, että lastensynttäreille ei viedä lahjoja vaan pelkästään itse tehdyt kortit.

Homevialaura, joulu, olohuone, joulukuusi

Tällaisten ajatusten pyörittäminen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa kaikista lahjoista kieltäytymistä – muistanhan itsekin tytärtäni ja viittä kummilastani lahjoin. Lähinnä minusta on ihan hyvä kyseenalaistaa edes joitain lahjoja paitsi ekologisesta näkökulmasta myös eriarvoisuuden takia: onko useasti vuodessa toistuviin päiväkotisynttäreihin tosiaan välttämätön lahja tuoda, kun tärkeintä sankarille kuitenkin on yhteinen juhlinta ja leikit, ettei yksikään pieni vieras vain joutuisi jättäytymään heikomman taloudellisen tilanteen takia pois. Tai voisiko lahja olla yhteinen tai voisiko vaikka yhteistä joulua viettävä isompi perhe arpoa, kuka kenellekin lahjan ostaa sen sijaan, että kaikki ostaisivat jotain toisilleen, mikä taitaakin olla monella tapana.

Homevialaura, joulu, lastenhuone, Muumi-paita

Palataan vielä hetkeksi Muumi-lahjoihin, sillä löytämästäni paidasta haluan vielä vinkata tarkemmin. Kuten kommenttiboksissani on monta kertaa puhuttu, moni kaltaiseni vanhempi toivoo hahmovaatteisiin vähän valinnanvaraa pelkkien räikeiden painokuvien sijaan. Tämä kotimaisen Martinexin Pippurinen-paita oli meille napakymppilöytö: vaaleanpunaisena tyttäreni lempiväriä säihkyvin Kuinkas sitten kävikään -kirjan Pikku Myy -painatuksin. Itseäni vanhempana ilahduttaa materiaalilapun luomupuuvilla ja yhdisteltävyys jo olemassa oleviin päiväkoti- ja muihin vaatteisiin. Vaatetäydennyksiä joutuu joka tapauksessa kasvun myötä tekemään, niin siinä mielessä etenkin seuraavan koon lasta miellyttävät vaatteet ovat minusta oikein hyviä lahjoja. Nyt on vain äkkiä muistettava piilottaa paita naulakosta.

Comments

  1. Minusta Ipanaisen Ihanien juttujen joulukalenteri on aivan mahtava. Näitä tosin voisi puuhailla muutenkin pitkin vuotta..
    Sen saa tulostaa tästä linkistä (tai hakea ilmaiseksi myymälästä pahvisena, kuten itse haimme)

    https://www.ipanainen.fi/fi/page/ihanan-yhteisten-juttujen-joulukalenteri/144107

    Meillä lapset on odottanut jo useamman päivän innolla että päästään aloittamaan juttuja ja erityisesti 4v odottaa ”lapsi päättää” päivää 😀

    Lisäksi he nauttivat itse askartelemistaan joulukalentereista (kiitos Skiditristeilyn askartelupajan!). Vaikka kuvat on itse sinne laitettu, niin järjestystä ei muista ja avaamisen jännitys ja riemu tuntuu olevan se isoin juttu 🎅

    • Jos alan ikinä lasten joulukalenteria tehdä, mietin ehdottomasti What would Anni do. Tosi kiva, kun vinkkasit Ipanaisen kalenterista. Onpa ihana, että heillä on valmis pohja, jonka saa kaikki tulostaa tai hakea. Vähintään tuosta saa vinkkejä omaan kalenteriin. Uskon! Luotan täysin teidän nelivuotiaaseen, että L osaa ottaa hyödyn irti lapsi päättää -päivästä. :D Vau, ihana on myös itse askarreltu kalenteri. Varmasti senkin avaaminen on tosi jännittävää tauon jälkeen. Onneksi tosiaan pienet avaajat ovat aika helppoja miellyttää: tärkeintä tosiaan taitaa olla yllätyksellisyys eikä päätä huimaava luukun sisältö.

  2. Ihana postaus! Meillä kävi lapsena joulukuussa aina öisin tonttu tuomassa lahjan vuorotellen meille lapsille (juuri näitä ponnareita, sukkia yms. mitä varmasti olisi muutenkin ostettu ja yhteisiä pelejä ja kirjoja). Me jätimme usein tontulle kirjeitä ja välillä vähän evästä (puuroa ja leipää), että tonttu jaksaa koko yön olla töissä. Tämä ihana perinne kulkeutui meille äitini lapsuudesta ja koen, että se oli todella yhtä tärkeä osa joulua kuin aatto. Meille syntyy tänä jouluna esikoinen ja aion todellakin jakaa tätä ihanaa tapaa hänen kanssaan.

    • Kiitos! Aivan hurmaava öinen joulutonttujouluperinne, kiitos kun jaoit. :) Joulukalenteriin voi tosiaan aivan hyvin yhdistää kaikkea sellaista, mitä tulisi muutenkin ostettua. Luulen, että minulle sopisi parhaiten juuri yhdistelmä aineellista ja aineetonta. Pelkään, että jos asetan tavoitteeksi keksiä 24 aktiviteettia, kalenterin toteuttaminen tyssää siihen. Mutta jos vaikka puoletkin luukuista ovat pinniä, ponnaria ja sukkaa, ei puuhien keksiminen loppuihin luukkuihin pitäisi olla ylitsepääsemätöntä. Se on valtavan ihana asia siirtää oman perheen jouluperinteitä sukupolvelta toiselle. :) Onnea jo nyt esikoisestanne ja tunnelmallista odotusta!

  3. Muutama vuosi sitten piilotin kalenterin luukkuihin jouluaiheisen Myyrä-palapelin paloja. Kuva rakentui reunoilta kohti keskustaa ja viimeisessä palassa komeili Myyrä tonttulakissaan. Kolmivuotias oli kalenterista kovin otettu, ja joka päivä luukun avaaminen oli yhtä jännittävää. Olen myös osastoa laiska mutsi, eikä kapasiteetti riitä keksimään 24:ää eri yllätystä, huoh..!

    • Tämä palapeli-idea, josta vinkattiin myös Instagramissa, on suorastaan nerokas meille kaikille ei-niin hyville ohjelmatoimistoäideille ja muutenkin. ;) Kiitos Paula! Näin voi helposti toteuttaa koko kalenterin tai sitten muutaman luukun. Jos palat jakaa vaikka viidelle päivälle, niin siinähän on jo viidesosa kalenterista keksitty. Huojentavaa, että tästä haasteesta voisi vaikka selvitäkin. ;)

  4. Tyylikäs paita! Todellakin tervetullutta tämmöiset vähän hillitymmät versiot suosikkihahmoista. Ihailtavaa, että teillä pidetään lahjamäärä kohtuullisena. Omankin kokemuksen mukaan muutama lahja riittää aivan hyvin – niin pienille kuin isoillekin :)

    • Kiitos Emilia! Ajattelinkin, että täällä on samanhenkisiä lasten pukijoita. :) En tiedä, miten vajaa kolmevuotias voisi edes käsittää suurempaa määrää lahjoja kerralla, alkuvuodesta kun on vielä synttäritkin. Tuntuu hurjalta ajatukselta, että paketteja olisi kymmeniä. Se antaisi lapselle sellaisen kuvan, että kaikkea vain tippuu taivaalta, ja kenen ihmeen lastenhuoneeseen tuollainen määrä edes mahtuu. Ei ainakaan meidän 70 neliöön. :)

      Juuri näin, muutama lahja riittää paitsi pienille myös isoille. Miehen kanssa vaihdamme yleensä yhdet lahjat, sekin joululahja yhdistetään usein synttäriin, joka on miehelläni joulukuun puolivälissä ja minulla tammikuun alussa. Ihanaa joulunodotusta!

  5. Meidän perheessä rakastetaan Mauri Kunnaksen kirjoja ja koiramme on saanut nimensä Tonttukirjasta (Välikaton Feetu). Osa kirjoista on minun lapsuudesta ja näitä on ihana lukea omille lapsille. Näin joulun alla jokaisen vanhemman olisi hyvä lukea Onnin paras joululahja-kirja, niin opettavainen tarina.
    Välillä tuntuu, että vanhemmilla ei ole tolkkua lahjojen suhteen. Meillä tytär toivoi ystäviltään ettei he toisi lahjoja syntymäpäiville tullessaan.
    Ihanat toiveet tyttärelläsi. Meidän poika toivoi hänen ikäisenään hopeatarjotinta..arvaatkos miksi( liittyy muumeihin)?

    • Samoin! Kunnaksen kirjat ovat meidänkin perheelle erityisen tärkeitä henkilökohtaisista syistä. Onpa super hauskaa, että koiranne on saanut nimen Tonttukirjan mukaan. :) Meillä kaksivuotias luki suorastaa maanisesti juuri Tonttukirjaa, 12 lahjaa joulupukille ja Joulupukki-kirjaa – kesällä. Myös Onnin paras joululahja -kirja luettiin silloin ja siinä todella on tärkeä sanoma. Nyt taas kirjat eivät ole kiinnostaneet niin paljoa, kun niiden aika olisi. PikkuVaniljan Martinalla oli tästäkin tosi hyvä ajatus: ehkä joulukirjat voisi piilottaa jäähylle ja ottaa esille aina vasta marraskuussa. Niin ne tuntuisivat sesongin aikaan jännittäviltä ja tuoreilta.

      Aivan ihana tytär, upea ele häneltä! Minusta tuntuu, että tässä lahja-asiassa on kahta koulukuntaa. Niitä, jotka tosiaan ostavat aika ylenpalttisesti sekä niitä, jotka arvostavat korkeatuloisinakin kohtuullisuutta. Oman kokemukseni mukaan suhtautuminen ei siis niinkään ole varallisuudesta, vaan enemmänkin ajatusmaailmasta kiinni. Ettei vain olisi pojallasi liukuri ja laskeminen ajatuksissa. ;)

  6. Mä olen pari vuotta suosinut noita kirjakalentereita. Esikoisen ihan ensimmäinen kalenteri oli muumin kirjakalenteri. Aivan ihana. Viime vuonna meillä oli Mauri Kunnaksen kirjakalenteri, mutta tänä vuonna kolmevuotias bongasi kauppareissulta Ryhmä Hau-kalenterin, jota käytiin ihastelemassa joka kerta kaupassa. Valinta oli siis aika selvä. Ja taas tuli 1000 hyvä äiti-pistettä.

    • Se on kyllä tosi kiva, että markkinoilla on tällainen vaihtoehto ainakin Muumina ja Mauri Kunnaksen joulukirjoina. Meillä kyllä sallitaan herkuttelukin, mutta varsinkin näin pienelle tuntuu turhalta syöttää joka päivä suklaata, joka ei yleensä kalentereissa ole edes hyvää. Jos on itse tehty kalenteri kiva, niin on sekin, että lapsi saa valita mieleisen ihan itse. Tärkeitä juttuja pienelle joulun odottajalle. :)

  7. En ole tainnut aiemmin kirjoittaakaan, mutta joulu on tunteita herättävä juhla.
    Meidän joulunaikaan kuului usein joulukirjan ääneen lukeminen. Kaksi suosikkia ovat Richard Scarryn Eläinten joulu (omani on jo 70-luvulta, mutta uusintapainoksenkin olen nähnyt) ja vähän vähän uudempi Hannele Huovin Urpon ja Turpon joulu, jota löytyy ainakin kirjastoista. Satu illassa valmistaa hyvin jouluun.
    Lahjojen määrässä olen samoilla linjoilla kanssasi. Monena jouluna emme ole ostaneet lapsille itse lainkaan lahjaa, koska isovanhemmilta ja vanhempien sisaruksista saadut lahjat ovat mielestämme riittäneet. Rahan voi hyvin käyttää vuoden aikana muuhunkin perheen yhteiseen iloon. Joskus on kuitenkin käynyt niin, että serkut saavat yhteisessä lahjojen jaossa paketin toisensa jälkeen ja omat lapsemme vain lahjan, kaksi. Onneksi nyt jo teineille voi asian perustella.
    P.s. Satuja saa lukea edelleenkin. =)

    • Kiitos kommentista! Olen ihan samaa mieltä. Nimenomaan tunteita herättävä juhla joulu minullekin on. Kaiken kimalluksen alla olen usein aika herkällä tuulella joulun aikaan ja mietin erityisesti kaikkea heitä, joilla ei hyvin asiat jouluna(kaan) ole. Oih, Richard Scarry! Rakastan Scarryn kirjoja, ne ovat rakkaita lapsuudesta. Joulusatu illassa on aivan ihana tapa. :)

      Juuri näin. Minusta vanhemmat voivat vaikka kokonaan jättää lahjat ostamatta, jos paketteja kuitenkin tulee mummeilta ja kummeilta. Vuoden aikana on kuitenkin paljon muuta kivaa, meillä esimerkiksi viime kesän Muumimaailma, joka oli tyttärelle hyvin tärkeä reissu ja josta hän sai mukaansa Muumimamma- ja Pikku Myy -pehmot. Kun kaikkea ei keskitä jouluun, pystyy vuoden aikanakin ilahduttamaan. Tosin aika vähän leluja tulee muutenkaan ostettua lukuun ottamatta erityisten reissujen muistoja. Me myös sijoitamme tyttärelle pienen summan joka kuukausi. Kun lapsi on vähän vanhempi, koen tärkeäksi puhua siitäkin, että vaikka kyseinen lahja ei konkreettisena kuusen alla näy, hänelle kerrytetään säästöjä. Kiitos, kun jaoit teidän perinteenne ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

Trackbacks

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue