10 satunnaista faktaa minusta

Sain Instagramissa mainioilta @norppaliinalta, @maruhautalalta ja @simplifiedlivingblogilta haasteen kertoa viisi random faktaa itsestäni. On ollut hauska tutustua moneen somessa paremmin, joten tässä omat satunnaiset faktani, eikä vain viiden vain blogiin pidennettynä kymmennen kohdan verran.

– Reissaan mieheni mielestä kuin ensimmäistä kertaa Mallorcalle matkustava eläkeläinen. Haluan aina asioida lentokentällä ajoissa automaatin sijaan tiskillä ja totta kai tulostaa liput monina kappaleina mukaan. Heti kun Balmuir valmistaa kaulalompakon, on minulla varmasti myös sellainen.

– Lapsuuteni haaveammatit olivat ilmaisten lätkämatsilippujen toivossa urheilutoimittaja ja äitini muotilehdistä inspiroituneena vaatesuunnittelija. Toisaalta ei nykyinen ammatti nyt niin kaukana ole: kirjoitan työkseni ja jotain visuaalista ja luovaakin on kaikissa tehtävissä ollut.

– Olen pitänyt itseäni introverttinä mutta taidankin olla ambivertti. Introvertin oma sisäinen maailma minulla ehdottomasti on, tarvitsen palautumista ja viihdyn hyvin rauhassa yksin ja perheen kesken, mutta samanaikaisesti koen olevani (etenkin oikeassa seurassa) hyvin sosiaalinen ja keskustelijana aktiivinen. Olen tarpeen vaatiessa tarmokas, enkä ujostele hoitaa asioita.

– Olen niin kahtia jakautunut persoona, että hämmennyn siitä itsekin. Blogin ensisilmäilyllä kaikessa tarkka, tunnollinen ja ainakin tavaroiden osalta järjestelmällinen, todellisuudessa monessa asiassa täysi huithapeli, viimeinen ihminen, jolla riittäisi kärsivällisyys ja kiinnostus koota mitään ohjeesta tai joka täyttäisi oman veroilmoituksensa. Mitä etsit puolisolta -tekstini kuulostaisikin Tinderissä enemmän omaishoitaja- kuin kumppanihaulta.

– Kumppanista puheen ollen olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 13 vuotta. Puolison lisäksi hän on paras ystäväni (ja veroilmoituksen täyttäjäni, mikä on käytännössä sama asia). Olimme ensin ystäviä kaksi vuotta, mikä varmasti monelle kuulostaa epäromanttiselta, koska tarinaan ei liity jalat alta -alkua, mutta meille ystävyyden pohja on ollut tärkeä toimiva kivijalka.

– Kahtiajakoisuuteen vielä liittyen koen olevani samanaikaisesti todella herkkä ja todella vahva. Aistin omiani ja muiden tunnetiloja herkästi. Minulla kaikki ihmiskohtalot menevät ihon alle, ja opettelen yhä 35-vuotiaana sitä, että en voi koskaan miellyttää tekemisilläni tai sanomisillani kaikkia. Onneksi elämänkokemuksen myötä ihoni on myös paksuuntunut ja itseluottamuksen myötä tiedän selviäväni (ainakin melkein) mistä tahansa.

– Olen asunut kaksi kertaa ulkomailla. Ei tullut kummallakaan kerralla matkamuistoina magneetteja, tuli 10 kiloa vyötäröllä. Mitäs oli Belgiassa raneja ja kriekiä, Espanjassa nyt muuten vain kaikkea. Paastoamista olen kokeillut kerran – selvisin kolmanteen tuntiin – , ja mitä sitä salaamaan, blogitapahtumiin osallistun periaatteella I came for the food.

– Heti perään on todettava, että ulkomaankeikkoja lukuun ottamatta minulla on aina ollut tosi terve ja luonteva suhde ruokaan, mitä nuorena naisena ja tytön äitinä osaan arvostaan todella paljon. Olen tuntemistani ihmisistä kaikkiruokaisin (hernekeittoa lukuun ottamatta) ja tasapainoilen täysin luontevasti salaatista pullaan ilman kontrolloimisen tarvetta. En kiellä itseltäni mitään (jos kiellän, tulee ruoasta pakkomielle ja siksi paastokin oli floppi), vaan luotan oman tunteeseen.

– En voi muuten sietää taustalla pauhaavaa televisiota, ellei sieltä katsota ajatuksella laatusarjaa, mutta ulkomainen fudismatsi meillä saa aina olla päällä. Tässä ei ole mitään logiikkaa, koska en useimmiten edes tiedä, mikä peli on käynnissä (paitsi korkeintaan jos se on Barcan), mutta saan pelistä aivan mielettömän kotoisan, ulkomailla asumisista muistuttavan fiiliksen. Enemmän kuin suomalainen oma identiteettini onkin eurooppalainen tai välimerellinen. Vielä kun lähetyksen mukana tulisi abuelo huutamaan ja tuulettamaan sohvalle.

– Minusta on aivan aliarvostettua olla mukava – rakastan kivoja ihmisiä. Siis aivan perus asioita: tervehtimistä, hymyilemistä, helpostilähestyttävyyttä ja ystävällisyyttä. Taas kaksi asiaa, jotka minua eniten maailmassa harmittavat, ovat epäoikeudenmukaisuus ja suhteellisuudentajun puute, se, ettei ihminen näe oman kuplansa ulkopuolelle tai osaa asettua toisen kenkiin.

Comments

  1. Nimitin itseäni pitkän aikaa ekstrovertiksi introvertiksi, koska en kokenut kuuluvani täysin kumpaakaan. Persoonallisuustestin mukaan olisin 53% ekstrovertti, joten kai minäkin sopisin ambivertin määritelmään. Ja minäkin haaveilin muotisuunnittelijan urasta, kunnes kuulin, että silloin pitää osata ommella. :D

    • Moi Jenni! Mitään lokerointia ei minusta kirjaimellisesti kannata ottaakaan. Suurimmassa osassa meistä on kuitenkin piirteitä molemmista. Mutta siihen, että ihminen oppii tuntemaan itsensä ja olemaan sinut itsensä kanssa, voi tällaisista määritelmistä ja persoonallisuustyypeistä olla hyötyä. Yhteiskunnassa usein ihannoidaan esimerkiksi lopultonta sosiaalisuutta. Se, että introvertit ymmärtävät olevansa introverttejä auttaa varmasti siihen, että omaa tarvetta palautumiseen ja rauhaan alkaa pitääkin “normaalina” eikä vääränä tai epäonnistumisena.

      Jep! Tismalleen samaan kaatui minunkin unelmani. Ehkä muuhunkin, mutta erityisesti tietoon ompelemisesta. Mikä pettymys, kun olisin vain halunnut luovasti luonnostella, enkä kaavoittaa. :D

  2. Hei,
    tämä kirjoitus oli ihana ja hauska. Kirjoitat niin humoristisesti, että huomaan usein hymyileväni lukiessani juttujasi. Myös sydämellisyys paistaa läpi kaikesta.
    Onnellista maaliskuuta!

    • Lämmin kiitos Marja! Aivan ihanasti sanottu, tulin kommentistasi tosi onnelliseksi ja iloiseksi. Samoin sinulle aurinkoista kevään odotusta! Vaikka talvestakin pidän, niin tosi ihanaa, että vihdoin alkaa pikkuhiljaa lumet sulaa ja kadut kuivua. :)

  3. Tosi kiva kun toteutit haasteen! Minuakin huvitti paljastuksesi minkälainen matkustaja olet miehesi mielestä – minäkin tykkään asioida ennemmin virkailijoiden kuin koneiden kanssa. Ambivertti käsitteenä oli minulle aivan uusi juttu ja aloinkin hakemaan siitä heti lisää tietoa!

    • Kiitos Jenna vielä kun haastoit! Ihmettelen itseänikin. Olen muka niin digialalla, mutta välillä mummo pahimmasta päästä. Erityisesti tosiaan automaatteja “pelkään”. :D

      Ambivertti on kyllä keskusteluun tervetullut välimuoto. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä tippuu juuri tähän välimuotoon. Minusta pointti ei tosin missään nimessä ole lokeroida ihmisiä, vaan enemmänkin ymmärtää itseä ja muita. Itse ruksin ihan jokaisen näistä yhdeksästä Forbesin listaamasta ambivertin piirteestä: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000004891485.html

      Leppoisaa lauantaita!

  4. Tää oli niin hauska, että nauroin ääneen! Omaishoitaja, hahaa, kuolen nauruun 😂 Kiitos viikon parhaista nauruista!

    Oikein mukavaa viikkoa!

    • Eikä Meri, mahtavaa jos sain hymyn huulille! Omaishoitajapa hyvinkin, plussaa jos komea. :D Rentouttavaa viikonloppua sinne ja kiitos ilahduttavasta kommentista!

    • Kiitos paljon Anni, ihana jos piristi! Nihkeät aamut ovat täälläkin huonosti nukutun viikon takia tuttuja. Toivottavasti siellä on fiilis viikonloppua kohti parantunut. :)

    • Kiitos Lotta, ihana jos tykkäsit! Paita on Massimo Dutin, muutaman sesongin vanha. Samaa ei välttämättä valitettavasti siis enää saa, mutta kivoja juttuja heillä aina on. :) Leppoisaa lauantaita sinne!

  5. Ambivertti taallakin. Hassua muuten miten eri maiden ihmiset suhtautuvat toisiin: aussien ja irkkujen mielesta olen introvertti kun en ole jatkuvasti aanessa (enka osaa naytella etta kaikki olisi aina mahtavaa) kun taas moni muu pitaa mua extroverttina.

    Tosin luin jostain etta introvertin ja extrovertin eroina ei ole se, miten sosiaalinen on vaan siita mista saa energiaa. Jos saa energiaa yksinolosta ja on muuten sosiaalinen, on introvertti, kun taas extrovertti saa energiansa muiden ihmisten kanssa olosta.

    • Moi Elina! Luinkin, että suurin osa ihmisistä taitaa olla ambivertteja, siis jotain intro- ja ekstrovertin väliltä. Lisäksi kulttuureissa on varmasti huimasti eroja, kuten sanoit. Tosiaan varmasti suhteellisen sosiaalistakin suomalaista pidetään juuri noissa maissa hiljaisena ja vetäytyvänä. Ja tosiaan, kuten ambivertin määritelmään kuuluikin, niin tyypillistä on se, että osalle ihmisistä näyttäydyt hyvin sosiaalisena, osalle jopa ujona. Luulen, että omalla kohdallani tämä pitää täysin paikkansa. Osaan olla hyvin erilainen seurasta ja tilanteesta riippuen.

      Juuri näin! Itse asiassa on vähän sääli, miten moni edelleenkin pitää introverttiyttä synonyyminä ujoudelle tai sosiaalisten taitojen puutteelle. Se voi toki olla sitäkin, mutta ei missään nimessä automaattisesti. Itse asiassa esimerkiksi sosiaalisesti taitavin ystäväni, jolta taipuu smalk talk ihan jokaisen kanssa, on introvertti. Eli tosiaan kyse on siitä, mistä energiaa saa. Tällä määritelmällä olen itse ihan selvä introvertti. Rakastan myös seuraa ja menoja, mutta kun pitkän päivän päätteeksi rojahdan sohvalle ja saan hetken omaa aikaa, ei minun tulisi mieleenikin alkaa vaikka soitella kuulumisia. Taas ekstrovertit ystävät ovat päinvastaisia: he käyttävät hetken rentoutumisen kaverille kilauttamiseen ja sopivat paljon spontaaneja menoja. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue