Ihana kamala second hand -shoppailu ja mitä se on tulevaisuudessa

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Tänään, kun rohkeimmat ehkä jo pakkailevat talviteloille toppatakkejaan ja kaivavat kevättennareitaan, kirjoitan ajatuksia second hand -shoppailusta.

Alueelliset Facebook-ryhmät ovat tavaran kierrättämisessä mahtava, vaikkakin tunnetusti välillä rasittava, keksintö. Niissä olen itse myynyt ja antanut etenkin isompia kalusteita ja satunnaisesti muutakin. Mutta nimenomaan myynyt, en juurikaan ostanut. Ensimmäisenä “AV!” tai ”Ostan!” huutaminen on oma juttunsa, jos ylipäätään kävisi sellainen tuuri, että joku myisi jotain minunnäköistäni minun koossani. Itse en olekaan tainnut koskaan ostaa itselleni mitään Facebook-kirppikseltä, minkä hyväksyn tietäen, miten tarkat tarpeet itselläni on.

Sen sijaan kasvavat lapsethan tarvitsevat koko ajan kumpparia ja kurahaalaria pieneksi menneiden tilalle ja uusien sesonkien edessä. Varsinkin lastenvaatteissa kierrättäminen naapuruston kesken on näppärää ja nerokasta.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Ja silti: minä en koskaan saa aikaiseksi poiketa päiväkotireitiltäni Google Mapseineni hakeakseni yksittäisiä tuotteita. Yhtään kaunistelematta, olen tässä asiassa laiska.

Sen sijaan verkkokauppatilaamisen omalta kotisohvalta koen helpoksi, kotitoimistolaisena jopa helpommaksi kuin mennä etsimään sama akuutti tarve kaupasta. Tästä syystä olen itse tyytyväinen Emmy– ja Vähän käytetty -verkkokauppakäyttäjä – tosin tässä taas kääntäen ostajana enkä myyjänä. Esimerkiksi kahdet viimeiset päiväkotikengät olen näiltä nettikirppiksiltä tilannut. Lasten Gore-tex -kengät ovat uutena hirvittävän hintaisia ja kuitenkin jo päivän päästä käytetyn näköisiä. Siksi on ollut paitsi ekologinen myös taloudellinen tyydytys maksaa täyden hinnan sijaan viidesosa.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Kun ostan tytöille vaatteita, haluan, että käytettynäkin vaatteen tai kengän kunto on vähintään hyvä, parhaimillaan erinomainen tai uudenveroinen. Tämä johtuu paitsi omasta mieltymyksestäni siistiin yleisilmeeseen myös jälleen laiskuudesta. Etenkin isosiskolle ostaessa haluan hankkia sellaista, joka periytyy vielä pikkusiskollekin. En jaksa välissä myydä ja taas uudestaan metsästää samaa tavaraa, vaan säilön sen mieluummin rajallisissa neliöissäkin.

Vaikka itse olen päälle puettavan kunnosta suhteellisen tarkka, arvostan toki myös sitä, että vaate käytetään ihan loppuun. Olen myös täysin tietoinen omasta etuoikeutetusta asemastani, ettei mikään ole ihan euron päälle, vaikka aikamoinen alehaukka olenkin ja taloudellisesti järkevää käyttäytymistä suosinkin. Tiedän, että monelle kirppis on ainoa mahdollinen paikka tehdä hankintoja, vaikka ne eivät aina olisi niin mieluisiakaan.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Yhtä kaikki yksi asia minusta kirppistelyssä mättää: virheellinen käsitys siitä, että tavara ei koskaan tulisi tiensä päähän. Se nimittäin tulee, jossain vaiheessa tavarasta tulee jätettä. Suomen-kaltaisessa maassa, kun jätteet vieläpä oikein lajiteltuna saadaan hyötykäyttöön, ei rikkoutuneen, homeisen tai vanhentuneen tavaran paikka ole kirppishyllyssä, vaan lajittelussa.

Siitäkin kirjoitetaan paljon, miten nuoremmat sukupolvet ovat helisemässä suurten ikäluokkien perintöjen kanssa, kun mistään tavarasta ei ole luovuttu moneen kymmeneen vuoteen. Mitä tehdä asunnolliselle tavaraa, josta on pahimmassa tapauksessa kokonaan aika jättänyt? Käytetyn tavaran ylitarjonnasta kirjoittaa myös tämänpäiväinen Helsingin Sanomat viisi vuotta sitten alkaneeseen Konmari-buumiin viitaten: “Moni innokas järjestelijä oli törmännyt kierrätysongelmaan. Kun koko kansa alkoi vimmatusti siivota kaappejaan, kierrätystavarasta oli vaikea päästä eroon”.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Henkilökohtainen kirppistraumani on myynnissä ollut tyhjä Pringles-purkki. Mainiolla Paskat kirppislöydöt -sivustolla tällaisia esimerkkejä on kymmenittäin lisää. Ostaisitko sinä vuoden 1999 almanakan, saisiko olla Muumimukin rikkoutunut pohja, kenties kymmenen vuotta vanhaa suklaata tai puolisolle markka-aikainen partavaahto. Klassinen tilanne: itkeä vai nauraa?

Toivoisinkin, että tästä alkaisi kirppiksen uusi aika – on toki jo osittain alkanutkin. Mitä vähemmän kirppis on synonyymi kaatopaikalle, sitä useampi ihminen saadaan käytettyjen tavaroiden pariin.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Ajattelen niin, että niin kuin kaikki vastuullisuus, myös second hand -shoppailu pitää tehdä joko helpoksi tai houkuttelevaksi – mielellään molemmiksi.

Nettikirppiksillä ja second hand -applikaatioissa tulee olla sama mahdollisuus suodattaa tuotteita koon, värin, merkin sekä tässä tapauksessa kunnon mukaan kuin uusien tavaroiden verkkokaupassakin. Tämä asiakkaan ostokokemuksen helpottaminen on minusta erityisen tärkeää hyvin tarkkaa tuotetta, kuten vaikka juuri lapsen oikeankokoista tietyn kauden haalaria, metsästäessä. Emmy- ja Vähän käytetty -sivuston myytävät tuotteet eivät ymmärrettävistä syistä ole houkuttelevasti kuvattuja, mutta ehkä sekin päivä tulee, että nettikirppistä ei enää erota tavallisesta verkkokaupasta. Zadaa-applikaatiossa tuotteet ovat myyjän itsensä myyntiin laittamia, ja siten vaihtelevasti esille tuotuja.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Erikseen onkin sitten second hand -fiilishoppailu, jota edustaa kivijalkana Helsingin Töölön ja Fredan Relove. Relove on profiloitunut laadukkaampien vaatteiden kirppiksenä ja oikeastaan minusta koko sustainably chic -elämäntapana, onhan kirppismyymälöiden yhteydessä myös ihanat kahvilat. Reloveen menee siis kuin mihin tahansa muuhunkin putiikkiin haaveilemaan ja haahuilemaan.

Jos jotain toivoisinkin lisää, niin elämyksellistä ja kuratoitua second hand -shoppailua. Minusta ei rehellisesti sanottuna ole etsimään neulaa heinäsuovasta – vai pitäiskö sanoa puseroa markka-aikaisten partavaahtojen seasta – mutta omantyylisissäni second hand -myymälöissä kävisin nykyään jopa mieluummin kuin tavallisissa kaupoissa. Onhan se moninkertainen ilo löytää ja ostaa vaate ekologisesti käytettynä, uniikisti yksittäisenä ja todennäköisesti paljon edullisemmin. Alla olevan kuvan pusero on Relovesta löytynyt uudenveroinen täyspuuvillainen COS kympillä.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Facebookissa on jo jonkin verran tietyille merkeille omistettuja kirppisryhmiä, mutta toivoisin, että sama ajattelu laajentuisi kivijalkojen puolelle. Ei kirppiksenkään tarvitse edustaa kaikkea kaikille -ajattelua, vaan yhä enemmän second hand -putiikitkin voisivat erikoistua. Miten motivoivaa olisi omassa tapauksessa käydä skandinaavisilla ja klassisilla apajilla. Taas väreistä ja printeistä pitäviltä sama tieto säästäisi aikaa ja vaivaa, heidän kun kannattaisi mieluummin hakeutua muualle.

Instagramista bongattuja uutisiakin minulla on: Helsinkiin, myöskin Fredalle, on eilen avannut Reloven tapaan laadukkaanoloinen second hand -kauppa, PréPorté. Perinteisistä second hand -putiikeista voisin mainita suosikikseni myös Albertinkadun Kauniin Veeran. Sieltä olen vuosien saatossa tehnyt vaikka mitä löytöjä.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Lastenvaatteiden puolella ainoa kivijalkakirppis, jossa minua on koskaan lykästänyt kunnolla, on Kruunuhaan Kruunukirppu ja Olkkari. Mukana oli ehkä hyvää tuuria, mutta todennäköisesti myös mainitsemaani keskittämistä: tuntui, että kyseistä kirppistä käyttivät minuntyyppiseni ranskalaishenkistä ja vaaleansävyistä pukeutumista suosivat vanhemmat. Löysin muun muassa Mayoral-hameen ja -potkupuvun sekä Lindex-peplumneuletakin ja -rusettileggarit. Pari muuta kuvissa näkyvää neuletakkia ovat perintöjä läheisiltä, parasta mahdollista kierrätystä sekin.

Omaksi second hand -teoksi ajattelen myös omista ja tyttöjen vaatteista mahdollisimman hyvää huolta pitämisen, jotta ne palvelisivat aikanaan vielä seuraaviakin. Kuten sanottu, olen laiska paitsi ostamaan yksittäisiä tuotteita myös myymään vaatteita yksittäin eteenpäin. Siksi ajatukseni on jossain vaiheessa myydä isompia satseja samanhenkisille, vaikka teille blogin lukijoille.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Se on joka tapauksessa selvää, että käytettyjen tuotteiden markkinat kasvavat. Kuten Fast Company uutisoi: Thanks, Marie Kondo! The resale market is becoming bigger than fast fashion. Artikkelin mukaan second hand -vaatemarkkinan odotetaan kasvavan puolitoistakertaiseksi pikamuotiin verrattuna kymmenen vuoden sisään. Kuluttajien tarve saada jatkuvasti uutta ei häviä mihinkään, mutta uutta aletaan ostaa pikamuotiliikkeiden sijaan kierrätettynä ja käytettynä.

Ruotsissahan, tietenkin, on jo kokonainen kauppakeskus omistettu vain käytetylle, kierrätetylle ja vastuullisesti tuotetulle tavaralle. Valoisan ja avaran näköinen ReTuna on ainakin kuvissa ihan yhtä kutsuva kuin mikä tahansa muukin moderni kauppakeskus, ja juuri tähän suuntaan käytetyn tavaran shoppailun pitäisi pölyisestä kaatopaikkamielikuvasta mennäkin.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Suomessa Fiskars Group uutisoi juuri hakevansa kiertotaloudesta uutta liiketoimintaa. Iittalan myymälöihin avattava Vintage-palvelu ostaa ja myy käytettyjä Iittalan ja Arabian astioita. Tämänkin uskon lisääntyvän, että yritykset osallistuvat itse käytettyjen tuotteidensa uudelleen kauppaamiseen. Se on paitsi imagollisesti nykyaikaista myös mahdollisuus pysyä liiketoiminnassa mukana aikana, jolloin yhä useampi kuluttaja kyseenalaistaa uuden ostamista.

Henkilökohtaisesti odotan, että pääsen vartalon palautumisen jälkeen metsästämään ostoslistani kanssa yhä enemmän käytettyjä helmiä – toisaalta väittämättä sitäkään, ettenkö tilaisuuden tullessa ostaisi edelleen pitkäaikaista uuttakin. On oikeastaan ihan tuuripeliä, kummassa näin tarkka tarve ensin tärppää: löytyykö minulle oikeankokoinen, polvimittainen, kietaisumallinen ja hyvälaatuinen beige villakangastakki ensin kaupasta vai second hand -markkinoilta? Itseisarvo ei välttämättä ole kauppapaikka, vaan ostos – vaate, joka vastaa juuri omaa tarvetta ja tyyliä.

Comments

  1. Tunnistan itsestäni saman laiskuuden käytetyn tavaran metsästämisen kanssa. Kirpputorien nuhjuinen haju ahdistaa, pesemättömien ja ryppyisten, kellarissa säilytettyjen vaatteiden plärääminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. UFF:lta sentään olen tehnyt muutamia hyviä takkilöytöjä.

    Lapselle hankin ensimmäiset puolitoista vuotta melkein kaikki vaatteet käytettynä – nyt parivuotiaalle pojalle ei niin löydykään käytettyä, ainakaan hyväkuntoista. Nukkaisia, puklunhajuisia riepuja en halua kotiini kuskata, kun kasvun hidastuessa käyttöikäkin pitenee. Ulkovaatteissa hyväkuntoinen käytetty maksaa suunnilleen saman verran kuin outlet- tai poistomyyntilöytö. Silloin menen kätevyys edellä, mistä ensimmäisenä löydän silmää miellyttävän vaihtoehdon. Meilläkin on pian kaksi käyttäjää samoille vaatteille, joten uuden hankkiminen ei tunnu niin pahalta.

    • Kiitos, kun jaoit omia kokemuksiasi! Minäkään en yhtään halunnut kaunistella asiaa, vaan olla rehellinen laiskuuteni ja saamattomuuteni suhteen sekä myöntää sen, miten epämiellyttäväksi koen sen, jos tavara tai vaate on likainen, rikkinäinen tai vanhentunut. Nuhjuiset vaatteet tai nuhjuinen ilmapiiri ei tosiaan kannusta tutkimaan valikoimaa, vaan minäkin kaipaan raikasta ja puhdasta yleisilmettä. Kiva, jos sinua on takkilöydöissä UFFissa lykästänyt!

      Erittäin hyvä huomio: kasvun hidastuessa käyttöikä pitenee, joten entistä tärkeämmältä nyt tuntuu ostaa siistiä ja hyväkuntoista. Siinä on tosi iso ero, pitääkö koko ajan puklaava vauva bodya kuukauden vai jo isompi lapsi vaatetta vuoden.

      Jälleen sama huomio täällä: ulkovaatteissa todellakin hyväkuntoinen käytetty maksaa saman verran kuin outlet- tai poistomyyntilöytö. Olen ostanut meidän kaikki Reima-haalarit uutena puoleen hintaan, mikä on aina tuntunut rahansa arvoiselta diililtä. Siitä minulla ei ole yhtään huono omatunto, koska ainakin ne todella sitten menevät vielä seuraavalle, ja sitä seuraavallekin. Hauska kuulla, miten samankaltaisia kokemuksia sinulla on. Kiitos vielä kommentista ja kivaa viikonloppua!

  2. Mä olen todella huono ostamaan itselleni vaatteita kirpparilta, mutta lapsi ja koti saavat osansa senkin edestä :D Tuusulassa Murula on todella hyvä lastenvaatekirppis, josta suuri osa meidän pojan vaatteista onkin hankittu. Vain kenkiä en osta pojalle käytettynä (paitsi tossut yms. ennen kävelyikää), sillä jokaisen jalan kaari on niin yksilöllinen.

    • Moi Essi! Uskon, että teidän ihanassa vintage-henkisessä kodissa onkin paljon second hand -löytöjä. :) Vaikka tässä tekstissä tuli käsiteltyä enemmän vaatetta, on sisustaminen myös tärkeä osansa. Meidän tyyli kun ei ole yhtään retrohenkinen, niin kaikki 50-luvun aarteet ja sen sellaiset menevät sivu suun. Mutta esimerkiksi terassin Kartell-tuolit ostin käytettyinä ja sellaista teen tosi mielelläni jatkossakin.

      Ihanaa, jos teillä on hyvä lähikirppis! Ja tosi hyvä huomio tuo käytetyistä kengistä. Itse olen ottanut kultaisen keskitien linjan, että ostan päiväkotiin hyväkuntoisia käytettyjä kenkiä lohduttautuen dosentti ja jalkaterapeutti Minna Stoltin sanoilla: “Minusta terve järki on sallittua siinäkin. Lapsen jalkaterä kasvaa niin nopeasti, ettei hän ehdi käyttää kenkiään loppuun. Jos kirpputorikengät näyttävät ryhdikkäiltä ja käyttökelpoisilta, kyllä niitä voi lapsillekin hankkia.”

      Mutta ymmärrän täysin, että tässä asiassa haluaa ottaa vain pelkkää uutta -linjan. Silloin pelaa ainakin varman päälle. :) Terkkuja sinne ja teidän pikku komistukselle!

  3. Taalla Briteissa on paljon eri saatioiden vetamia hyvantekevaisyyskauppoja (charity shops), jonne voi vieda vaatteita, kenkia ja kirjoja. Vaatteet ovat usein perustapauksia mutta valilla voi tehda loytoja, kuten aikoinaan ostamani aivan kayttamaton Coastin pikkumusta, joka oli varmasti ollut kallis uutena (nyttemmin tuo Coast on lopettanut).

    Osa peruskaupoista, kuten Marks & Spencer jarjestaa kierratysiltoja, jonne voi vieda vanhoja mutta kayttokelpoisia vaatteita ja saada pienen voucherin vastineeksi.

    Sitten on myos SmartWorks, jonne voi vieda bisnesvaatteita ja he antavat niita eteenpain tyottomille naisille jotka haluavat takaisin tyoelamaan mutta joilla ei ole varaa ostaa vaatteita haastatteluun.

    Olen vienyt vanhoja vaatteita kierratettavaksi seka hyvantekevaisyyskauppoihin etta tuohon SmartWorksiin ja itse asiassa nyt kevaan aikana pitaisi siivota / raivata kaappeja.

    • Moikka Elina! No näin olen ymmärtänyt, että siellä tosiaan charity shops on merkittävässä roolissa, ja että niistä on mahdollisuus tehdä hyvällä tuurilla mielettömiä löytöjä. Tosi mielenkiintoista kuulla myös Marks & Spencerin kierrätysilloista, ja SmartWorks vasta hienolta kuulostaakin.

      Siis aivan mielettömän upea idea tukea työelämään haluavia vähempivaraisia. Juuri tuollaiseen toimintaan antaisin itsekin mieluiten vaatteita, jonka konkreettisista hyödystä voi olla varma. Vaatteilla on kuitenkin iso vaikutus itsetuntoon ja mielikuviin, varmasti etenkin Briteissä. Oikein liikutuin tästä nainen tukee naista -toiminnasta. Kiitos kuin kerroit siitä ja ihana, että olet kevätsiivouksinesi mukana siellä auttamassa. <3

  4. Totta turiset. Lapset ja eka äitiysloma olivat itselleni herätys kierrätyskauppaan. Jonkin verran olen hankkinut asioita lapsille kierrätettyinä, mutta enemmänkin myynnyt. Nyt kun käyttäjinä on kaksi verkkaisesti kasvavaa tyttöä, etenkin isosiskolle tulee ostettua laadukkaampia vaatteita uutena – tuotteiden elinkaareen kiinnittää huomiota ja Lindexillä tai H&M:ltä ei enää osteta vaatteita, koska mun kokemuksen perusteella ne ei kestä useampaa käyttäjää (jos yksi koko on käytössä puolivuotta ja ylikin). Mun mielestä lastenvaatteiden pitäisi kestää kolmaskin käyttäjä, pois lukien tietty esim. sitkeän mangon tuhrimat vaatteet. Nuoremmallekin tulee hankittua tuotteita myös uutena ja osan olen myynyt isosiskolta suoraan eteenpäin esim. ainakin yhden käytössä olevan kenkäparia pitäisi olla uutena hankittu. Speciaalimpia kaupunkitakkeja ja muita ”hienosteluvaatteita” on löytynyt lapsille helposti, ne kun ei käytössä juuri kulu.
    Omien vaatteiden löytyminen second handina on tuuri peliä, niin kuin mainitsisit. Muutamia FB-kirppiksiä on, joista olisi helppo löytää oman tyylisiä juttuja ja ne varmasti Reloven-tyyppisten kauppojen rinnalla ovat apuna sitten, kun vaatekaapin sisältö pyöräytetään raskauksien-vauvavuosien jälkeiseen tilaan. Vaatekoko on vielä vähän arvoitus, mutta tyyli on kyllä muuttumassa ☺️ Helpottaa tietää, että niille omille vaatteille on markkinat, mutta myös kivijalkakauppaa edullisempia vaihtoehtoja on saatavilla omiin hankintoihin.

    • Moi Netta! Tosi kiva kuulla sinun ja tyttöjen kokemuksia. Samaa mieltä, että kyllä vaatteen tulisi mieluusti kestää ainakin kolme käyttäjää, vaikka vaatteet lasten kanssa kovilla ovatkin.

      Minulla taas on ihmeen hyviä kokemuksia H&M-vaatteista. Toki jälleen teen samaa kuin omienkin ketjuvaatteideni kanssa: en todellakaan osta mitä tahansa, vaan niitä, joissa on parhaimmat matskut, ja jotka vaikuttavat napakimmilta. Lörpöt painokuvioiset vaatteet ovat hetkessä kuluneet, mutta moni napakka college on meillä toiminut oikein hyvin. Kai ajattelen, että H&M on kuin vaatepuolen Ikea – volyymit ovat niin kovat, että hinta-laatusuhde on saatu tietyissä kategorioissa hiottua huippuunsa, ja ilahduttavasti joukossa on nykyään aika paljon conscious-vaihtoehtoja.

      Sen sijaan esimerkiksi juuri ulkovaatteet, joilta vaaditaan jotain kesätuulipusakkaa lukuun ottamatta kaikista eniten laatua ja teknisyyttä, olen halunnut ostaa juuri Reimalta tai vastaavilta laatumerkeitä. Ja muutenkin tosiaan panostaa nyt ostamalla esimerkiksi POMP de Luxia, Pop & Co -merkkiä ja sen sellaista keskihintaista. Kaiken kaikkiaan taidan edustaa kultaosta keskitietä tässäkin asiassa. :) Olisi tietysti ihana panostaa kaikkeen, mutta kerralla kymmenen päiväkotipaidan ostaminen á 45 euroa ei vain ole mahdollista.

      Pinttyvät tahrat ovatkin juuri siksi harmillisia, että nehän eivät katso vaatteen merkkiä. Juuri kun kaivelin isosiskon vanhoja bodeja, totesin, että aika samannäköisiä ne kaikki vauvakuukausien jälkeen ovat, edulliset ja kalliit – ei ole kumpikaan kategoria suojassa pukluilta eikä mangoilta. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä paremmassa turvassa vaatteen tulisi ainakin teoriassa olla, ja samoin käyttöikäkin pitenee, joten siksi tosiaan nyt alkaa tuntua järkevältä panostaa tiettyihin juttuihin hieman enemmän. Ja siis todella, kaikki lasten kaupunki-, juhla- ja hienosteluvaatteet ovat etenkin parasta kierrätettävää, koska niille tulee yleensä niin vähän käyttökertoja.

      Ymmärrän! Samaa tulevaa tyylipäivitystä aistittavissa täällä. Tai siis itse koen löytäneeni tyylini, mutta kun puhutaan ihan nyansseista, niin muutosta tapahtuu täälläkin. Lähinnä siis siinä, että minkämallisissa vaatteissa synnyttämisen jälkeen viihtyy. Tyylillisesti täällä mennään samoilla kulmakivillä, kuten pikkumustilla, mutta se, millainen pikkumusta tuntuu päällä luontevalta ja omalta, onkin jo toinen tarina. Voin kuvitella, että hormoneissa jonkinlainen vaatekaapinmyllerrysmyrsky yhtä kaikki tulee. Siksi on ihana, että saa tarvittaessa omia myytyä ja uutta myös kätettynä järkevään hintaan ja ekologisesti ostettua. :)

  5. Hei, kivoja aiheita keksit blogiin. Mietin tässä, olenko ostanut mitään kirpparilta. En millään muistanut mitään ja kysyin mieheltäkin asiaa. Hän tokaisi heti, että viime kesänäkin ostit polkupyörän ja vihillekin menit niissä 3,- euron kirppiskengissä.
    Tosiaan, ostin melkein uuden ihanan musta fillarin ja hääkenkäni olivat italialaiset iskemättömät korkkarit. Mutta muuten, vaatteita en kyllä muista ostaneeni, ajatus toisen käyttämistä vaatteista tuntuu vieraalta. Toki pestyt ja ehjät lastenvaatteet ja varusteet ymmärrän. Niinkuin sanoit, jotain tasoa pitäisi kirppistavaroissakin olla. Jossain on tarjolla sellaista roinaa, etten kehtaisi edes roskiin viedä.

    • Ihana palaute, kiitos Merja! Tosi kiva, kun tykkäätte rönsyilevistä aiheista. :)

      Ymmärrän täysin, ettei kirppistely ole kaikkien juttu, ei ainakaan perinteisessä mielessä. Minäkin jaksan tosiaan ihmetellä sitä, miten paljon täysin roskiin kuuluvaa tavaraa viedään myyntiin. Jos kirppiksen tarjonta on pääasiassa likaista, rikkinäistä, vanhantunutta ja epäsiistiä, se ei todellakaan kannusta etsimään helmiä. Ja sitten kuitenkin käytetyn tavaran markkinoilla liikkuu ihan mieletöntä tarjontaa, juuri iskemättömiä korkkareita, kerran käyettyjä takkeja ja uudenveroista laukkua. Ne pitäisi saada vielä keskitetymmin oikeille kohderyhmille kiertämään. Me kaikki kun teemme virheostoksia – minä valitettavasti ainakin – niin toivoisin, että hyvä tavara löytäisi vielä tehokkaammin uuden oikean onnellisen omistajan. Mieletön löytö sinun kolmen euron italialainen korkkaripari ja samoin fillari on tosi loogista kierrätettävää. :)

  6. Loistava kirjoitus taas ja viimeinen lause mielestäni tiivistää omatkin ajatukseni täysin asiasta! Itse yritän ostaa pääasiallisesti kaikki vaatteet melkeinpä 2nd Handina, tosin sitten on myös niitä vaatteita jotka ostan suoraan kaupasta kun etsinnässä on tarkat kriteerit täyttävä juttu (kuten kävi viime syksynä kun etsin polvipituista, vedenpitävää, monella taskulla ja hupparilla varustettua koiranulkoilutustakkia. Ja se tarvittiin heti :) ). Mutta muuten yritän ostaa suurimman osan vaatteista 2nd Handina, mutta olen ehdottoman tarkka tuotteen laadusta. Kunnon, hinnan ja tuotteen materiaalian pitää olla juuri oikea. En myöskään pidä siitä että 2nd hand tuotteista yritetään pyytää melkein yhtä korkeita hintoja kun kaupasta ostaessa – tuote on kuitenkin käytetty vaikka olisikin hyvässä kunnossa. Melkein kaikki juhlamekkoni on ostetty käytettynä (ja siitä olenkin ollut kirjoittamassa blogiin juttua), mutta ne on lähtenyt matkaan sillä periaattella että en ole välttämättä juuri sillä hetkellä ollut ostamassa juhlamekkoa mutta tiedän että sille tulee käyttöä varmasti myöhemmin. Jotain tarkkaa juttua kun etsiessä sitä harvemmin löytyy.Täällä Briteissä on myös avattu Re-fashion niminen online-kauppa joka on siis juuri käytettyjen vaatteiden kauppa ja sanoisin että sitä on vaikea erottaa ns. normikaupasta koska kuvat ovat todella siistejä…

    Oho, tulipa pitkä kommentti mutta aihe on lähellä sydäntä :D

    • Kiitos paljon kaima! Ja ihan mahtavaa, että tulit keskustelemaan. Sitä toivoinkin, koska sattuneesta syystä tulit heti tästä aiheesta mieleeni. ;) Oletkin minulle jonkinlainen second hand -tyyliesikuva upeine löytöinesi.

      Siis juuri näin, sillä on ensinnäkin iso ero, tarvitseeko jotain hankintaa heti vai onko se niin sanotulla ikuisuusostoslistalla. Joidenkin hankintojen kohdalla voi odottaa sitä, että ne vain “kävelevät vastaan”, kun taas tietyt jutut on pakko hankkia heti. Ja siinäkin on ero, että etsiikö jotain tiettyä vaatetta yhtenä kappaleena vai onko kyseessä sellainen vaatekaapin kulmakivi, joita saa mieluusti olla monta. Esimerkiksi minä tartun lähes aina tilaisuuteen, jos löydän hyvän pikkumustan tai valkoisen puseron, koska niitä ei voi olla omalla käytöllä liikaa. Sama juhlamekkojen kanssa. Niitä on paljon kivempi ostaa “varastoon” kuin paniikissa väkisin viikko ennen tilaisuutta.

      Hinnoittelu on tosiaan myös oma kysymyksensä. Minuakin ihmetyttää, jos pyynti on samaa luokkaa kuin kaupassa. Toisaalta sekin tuntuu vieraalta, että kirppiksellä kaiken pitäisi maksaa pennin, koska mukana voi olla myös vain kerran päällä käynyttä laatuvaatetta. Joskus aikoinaan, kun täällä Helsingissä oli vielä Valtterin kirppis, myin siellä paljon. Siellä oli sellainen loputtoman tinkaamisen kulttuuri, mikä alkoi tuntua rasittavalta. Sen tietenkin ymmärrän, jos ostajalla oikeasti on talous tosi tiukalla, mutta useimmin loputon hinnasta vääntäminen tuntui enemmän periaatteelliselta, että eihän kirppisellä voi muka maksaa mistään kahta euroa enempää, vaikka tarjolla olisi laatuneule. Sellaiseen kirppistelyyn olen itse täysin kyllästynyt, ja siksi mieluummin myisin ja ostaisinkin käytettyä kuten tavallisessa kaupassa.

      Hei ihan mahtavaa, että vinkkasit tuosta Re-fashion -verkkokaupasta. Vaikka täältä ei voikaan tilata, niin tosi kiinnostavaa nähdä referenssejä. Briteissä on tietysti moninkertaiset markkinat, mutta en keksi syytä, miksi sama kulttuuri ei jossain vaiheessa valuisi Suomeenkin. Re-fashionin Insta-tilikin oli ihan samannäköinen kuin minkä tahansa “tavallisen” kaupan, tai itse asiassa trendikkäämpikin. Vaikka ymmärrän, ettei täällä Emmy- ja Vähän käytetty -sivustoilla ole resursseja silittää ja stailata jokaista vaatetta, hieman houkuttelevuutta ostokokemukseen kaipaisin, ja uskon, että se vaikuttaisi myynteihinkin. Mutta eiköhän tämä ala täälläkin pian kehity ja monipuolistu. :)

  7. Autsh! Toivoisin voivani kommentoida, että ‘täällä kaikkien kirppisdyykkarien äiti ja että second hand is my middle name..’
    No en voi. Lukioikäisenä ostin second handista vaaleanpunaisen olkalaukun, käytin sitä muutaman vuoden ja myin sen samaan kauppaan takaisin. Aika pian tulin katumapäälle ja menin liikkeeseen kyselemään laukkua, no se oli jo myyty. Päivittäinen reittini kulki kyseisen kaupan ohi ja eräänä kauniina (vai oliko kuitenkin sateisena) päivänä laukkuni oli ilmestynyt näyteikkunaan. Tietenkin ostin sen uudelleen. Veska oli reissussa rähjääntynyt, mutta tunnistin sen omakseni sisäpuolen kuulakärkikynätahrasta. Nimesin laukun ‘Nukkavieruksi’. Putsasin ja puunasin laukun uuteen loistoon ja nyt tarkkana.. käytän laukkua edelleen, silloin kun on oikean sorttista vaaleanpunaista asustetta päällä. Noin 30 vuotta yhteistä taivalta :)

    Olen muutaman kerran käynyt kirpputoreilla ystävättärien kanssa, kulkenut keskikäytävää, varonut etten vaan koske mihinkään ja pohtinut kuinka saan tämän hajun pois vaatteistani ja nenästäni. Ja aina kiirehtinyt ensimmäisenä ulos. Olen siis osunut tietämättäni niihin surkeimpiin paikkoihin ja saanut kammon.

    Emmyssä olen myynyt käytettyjä merkkivaatteitani (todella helppo tapa) ja ‘merkittömiä’ lahjoittanut kierrätysmyymälöihin ja joskus UFFin laatikkoon.

    Suosin vaatteissani pellavaa, ekopuuvillaa ja kierrätyspuuvillaa materiaalien miellyttävyyden vuoksi, mutta myös eettisistä syistä.

    Ostan kyllä vaatteita, mutta harkitusti ja periaatteenani on, että jos yksi uusi tulee sisään, yksi vanha saa lähteä. Muuten kaapit täyttyy. Tämä koskee kaikkea muuta, paitsi Nukkavierua:)

    • Älä ollenkaan tunne pistoa sydämessäsi, jokainen omien mieltymystensä mukaan! Kuten sanottu, myös minä olen onnettoman huono asioimaan tavallisilla kirppiksillä tai hakemaan yksittäisiä tuotteita. Pölyisellä ja sotkuisella kirppiksellä minulle tulee ihan samanlainen äkkiä pois -olo kuin sinullekin. Mitä sitä kaunistelemaan.

      Eikä kirppis edes ole mikään ekologisuuden tae! Minusta sillä ratsastetaan vähän liikaakin, että ainahan vaatteen voi kierrättää. Jos itse vien vähän käytetyn tai pahimmassa tapauksessa käyttämättömän vaatteen myyntiin, poden pelkästään epäonnistumista ja morkkista virheostoksesta, en todellakaan minkäänlaista vihreää ylemmyydentunnetta. Juuri luin yhdestä hyvin ekologisesta naisesta, joka nimenomaan ostaa kaiken uutena. Hän sanoi, että niin hänen on helpompi ostaa vain tiettyä tarpeeseen ja varmistaa pitkä käyttöikä. Eli tässä(kin) asiassa on monia eri sävyjä. Kierrätys on yksi tapa lähestyä kestävää pukeutumista, mutta yhtä lailla tärkeitä valintoja voi tehdä juuri materiaalien, merkin, valmistusmaan ja muiden suhteen.

      Olipa hauska tuo laukkusi tarina! Selvää kohtaloa, ja jo huikeat 30 vuotta takana. Nukkavieru ei tietenkään saa koskaan saada lähtöpasseja. :D Tuo on kyllä hyvä periaate pitää joku järjestys kaapeissa. Itse on naudata systemaattisesti yksi sisään, yksi ulos -periaatetta, mutta pyrin kyllä tasaisin väliajoin katsomaan, onko jokin vaate jäänyt täysin käyttämättä. Ihailen sitäkin, että jotkut säilyttävät kaikki vaatteensa, koska trendit todella tulevat tietyn syklin jälkeen uudestaan muotiin, mutta meidän koti ei sellaista mahdollista, eikä toisaalta luonteenikaan. Minullekin sopii paremmin se, että vaatekaapin sisältö on kohtuullinen ja juuri sillä hetkellä ajankohtainen. Kiva, kun kerroit sinun tavoistasi. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue