Viikonlopun kuusi kivaa

Homevialaura, piha, kesä

1. Oman pihan hanami. Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa, mutta minusta tuntuu, että toukokuusta, jolloin kirsikkapuut ovat kauneimmillaan ja kesä vasta edessä, on tullut suosikkini. Keski-ikä ei lähesty yksin, sillä jaksan ihmetellä, miten herkkä ja taianomainen tämä vuodenaika kaikkine päiväkodin päättäjäisineen on.

Homevialaura, piha, kesä

2. Oma piha kesämökkinä. Vaikka lämpimiä päiviä oli jo toukokuussa aikaisemmin, meidän pihakauden avaus oli nyt. Olin kuin ensimmäistä kertaa talven jälkeen happy place -paikkaansa päässyt mökkiläinen: minua ei olisi saanut kylille kirveelläkään. Olen myös tässä kohtaa onnellinen, että tämä mökkireissu onnistui ajamatta ja pakkaamatta.

3. Alfresco-kauden käynnistys. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin omalla pihalla syöminen perheen kesken. Tässä elämäntilanteessa erikoistuu kummasti kaikkeen nopeaan ja simppeliin hyvään. Lauantain perunaa ja silliä -kesälounas tuli käden käänteessä, samoin sunnuntain gnocchit. Kahden minuutin keittämisen jälkeen sekoitin vain De Ceccon perunagnocchien joukkoon Pirkan salviapestoa. Salvia-voikastike on gnocchi-klassikko, mutta vielä helpommin pääsee näin.

Homevialaura, piha, kesä

4. Lapsityövoiman hyödyntäminen. Metrinmittainen puutarhuri kylvi nurmikkoa aurinkolasit väärinpäin ja kengät väärissä jaloissa kuin vanha tekijä samalla, kun äiti katseli vierestä ja joi kahviaan (ja kai vähän hoiti vauvaakin). Osallistamisen lisäksi sain rastin onnistumisen kokemuksia vanhempana -bingoon siitä, että kolmevuotias muistutti itse aurinkorasvan laittamisesta.

Homevialaura, piha, kesä

5. Maasta nousseet kasvit. Näillä puutarhurointitaidoilla suhtaudun aina vähän skeptisesti siihen, nousevatko syksyiset istutukset maasta. Siksi se on joka kerta kuin pieni ihme, kun rimpsureunaiset Chanel-tulppaanit kohoavat kohti taivasta. Toistakin lajiketta istutin – taisikohan se olla papukaijatulppaani? Elonmerkkejä näkyi myös pohjoisen aidanpätkän valkoisista liljoista, joita istutimme viime syksynä ensimmäistä kertaa. Mutta ei tässä vielä itseä voi täysin vihreäveriseksi puutarhuriksi aateloida: toinen pensasmustikka on kuollut pystyyn (ei kai juurtunut alunperinkään) ja myös yhdelle kolmesta syyshortensiasta pidimme muistotilaisuuden.

Homevialaura, piha, kesä

6. Postilaatikkoon kolahtanut kesäliite. Perjantain Helsingin Sanomien välissä postilaatikkoon kolahtanut HS Kesä -liite luetaan meillä tänä kotimaankesänä hiirenkorville. Monen vuoden tauon jälkeen muistin sellaisenkin asian kuin kesäteatteri.

Comments

  1. Hienoja kuvia. Kukkivia puita. Toukokuu on parasta aikaa, silloin voi tehdä taas kaikkea ensimmäistä kertaa. Ekat kahvit omassa pihassa, paljaat varpaat sandaaleissa, talviturkin heittäminen lähirantaan.. ja mitä niitä on. Koko kesä edessä, ihanaa!

    • Kiitos! No sinä sen kiteytit: ensimmäisten kertojen vuodenaika. Mikään ei tosiaankaan voita ensimmäisiä terassikahveja ja ensimmäisiä talven jäljiltä puhkeavia nuppuja. Ne ovat koko vuoden odottamisen arvoisia hetkiä. Tosin talviturkin kanssa tämä henkisesti espanjalainen odottelee perinteisesti jonnekin elokuulle. ;D Nautitaan! Ei haittaa väliin luvatut ukkosetkaan. :)

  2. Toukokuu on omakin suosikki. Eloon heräävässä luonnossa on jotain taianomaista. Kuten aiempi kommentoija sen kiteytti, toukokuussa kaikki tehdään ensimmäistä kertaa.
    Meillä on sairastettu. Ensin mies, sitten kuopus ja nyt minä. Tässä ne helle päivät menevätkin.

    • Toukokuu on kyllä niin ihana: kukkiva, toiveikas kesän aloitus. Kukaan ei vielä valita helteistä eikä ampiaisista, kaikki on vain uutta ja ihanaa. :D Voi harmi! Sairastaminen on aina kurjaa, mutta lämpimällä säällä vasta onkin. Pikaista paranemista!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue