Kesäiset ristiäiset

Homevialaura, ristiäiset, kastejuhla, vauvan kukkaseppele

Huomasin, että minullahan on kokonaan kesäkuiset ristiäiskuvat jakamatta. Itse tilaisuuden kuvat säästän perhealbumiin, mutta jaan muutamia muita, kun tiedän, että teissä lukijoissa on odottajia ja vasta synnyttäneitä.

Homevialaura, ristiäiset, kastejuhla

Ensinnäkin case ristiäismekko. Pohdin kanssanne, pukisinko pikkusiskolle saman mekon kuin isosiskolle aikanaan vai hankkisinko oman uuden.

“Perinnekastemekko on itsestäänselvä, mutta kasteen jälkeistä juhla-asua mietin. Isosiskolla ristiäisissä päällä ollut mekko olisi jatkuvuuden kannalta kaunis ajatus, ja samoin pidän siitä, ettei uutta tarvitsisi joka tapauksessa mekosta nopeasti ulos kasvavalle vauvalle kahden tunnin tilaisuuden takia ostaa. Mutta alkaako sitten jo tässä iässä se tyypillinen trauma: että pikkusiskolta tukahdutetaan oma identiteetti heti alkumetreillä?”

Homevialaura, ristiäiset, kastejuhla, vauvan kukkaseppele

Päädyin siihen, että kummassakin tapauksessa lapsi saa nimensä ja se on tärkeintä. Jos luontevasti löydän uuden mekon, voin sen ostaa, mutta yhtä lailla voin hyödyntää siskon entistä ja siten rakasta vanhaa. Lopulta löysin ihan samanlaisen pienen valkoisen tyllimekon kuin isosiskolle oli jo hankittuna juhliin, joten päädyin söpöön samisteluun. Nyt säästän molemmille tytöille heidän omat ristiäismekkonsa muistoksi. Koska elimme juhannusta edeltävää aikaa, kukkakimpun lisäksi tilasin pienelle kesäsankarille kukkaseppeleen hurjan taitavalta Johanna Pauliina Designilta.

Homevialaura, ristiäiset, kastejuhla, vauvan kukkaseppele

Tilaisuuden pidimme lähikirkossa, kahvit sen seurakuntatilassa ja tarjoilut tilasimme lähialueen pienimuotoista catering-toimintaa harjoittavalta nuorelta. Toisin sanoen teimme kaikki mahdollisimman helpoksi ja rennoksi (ja siltikin, kyllä sitä metatyötä vaan vastasyntynyttä toisella kädellä hoitaen riitti).

Homevialaura, ristiäiset, kastejuhla

Tilaisuuden somistuksen pidimme hyvin yksinkertaisena: se hoitui valkoisilla kukilla ja Meri Merin vaaleanpunaisilla piparireunaisilla lautasliinoilla. Lisäksi, kun ei muuta somistusta ollut, tietyissä tarjoiluissa pyrin yhtenäiseen linjaan. Kakku oli vaaleanpunainen mansikka-juustokakku, makeiset valkoisia ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja ja juomat marjaisia: vadelma-mansikka Moomin-pillimehuja ja villivadelmanmakuista Bonaquaa.

Homevialaura, ristiäiset, kastejuhla

Vaikka olen odottanut kovasti syksyä, näitä kuvia katsellessa iski myös kesän loppumisen haikeus. Tänä kesäkuun kastepäivänä kaikki oli vielä edessä, aurinko paistoi niin kauniisti ja juhlien jälkeen ajoimme vielä maalle näkemään muita läheisiä uuden, niin pienen ja niin rakkaan perheenjäsenen kanssa.

Comments

  1. Ihanalta kuulostavat juhlat! Mielestäni on sulaa hulluutta, että vastasyntyneen vanhempien tulee järjestää juhlat :D Odottajille vinkkaankin nykyään, että juhlat kannattaa pääpiirteissä suunnitella jo raskausaikana ja kirjoittaa ylös mm. menuta ja koristeluita koskevia asioita. Kolmeviikkoisen kanssa en ainakaan itse olisi mitenkään muistanut ideoita elleivät ne olisi olleet lapulla :D

    • Kiitos, Marika! Tälläkin kertaa tietysti ihmiset tekivät juhlan. :)

      Aivan samaa mieltä, hulluutta! :D Olen molempina kertoina miettinyt samaa. Vaikka menin siitä, mistä aita on matalin, tuntui se silti aika urakalta selvitellä ensin, koska tilaisuus käy kummeille, sitten varata kirkkoa, kahvitilaa, etsiä tarjoilujen tekijää, jota ei ollut etukäteen tiedossa, hankkia itselle jotain päälle mahtuvaa, miettiä lasten vaatteet, briiffata kukat, muistaa kaikki mukaan ja vielä samalla pakata kaikki ristiäisten jälkeiselle reissulle. Huh! Tuo on hyvä vinkki, että suunnittelee mahdollisimman paljon ennen vauvan syntymää. Silloin on enemmän aikaa ja innostusta. :D

    • Kiitos, Linda! Aina saa kysyä. :)

      Mokkasiinit ovat ihanan For minies and mommies -merkin, joita tekee käsin suomalainen naisyrittäjä, Päivi. Nämä kyseiset ovat siskon vanhat vuodelta 2016, mutta edelleen mallistossa on samoja ja paljon uusiakin kauniita malleja. Lämmin suositus!

      https://forminisandmommies.com/moccs/

  2. Minulle tuli mieleen, että jännä, miten tuo suhtautuminen lasten vaatteisiin on muuttunut elintason myötä Suomessakin. Kun itse synnyin 70-luvulla, oli itsestäänselvyys, että kaikki vaatteet olivat perittyjä ja moneen kertaan käytettyjä. Olin esimerkiksi 12-vuotias, kun sain ensimmäiset housut, jotka eivät olleet jonkun vanhat. Minulla oli esim. kymmenisen vuotta vanhempi sukulaistyttö, jonka vaatteita perin, niitä oli usein säilytetty jätesäkissä kellarissa ja pidetty todella huonosti, vaatteet olivat usein makuuni rumia ja liian isojakin, joten kesti kauan, että kiinnostuin itse vaatteista millään tavalla. Ja kymmenen vuotta on kymmenen vuotta, vaatteet todella näyttivät kymmenen vuotta vanhoilta, kun suuri osa niistä oli ostettu Ruotsista, jossa sukulaisiamme edelleen asuu ja siellä oli nuorille ja lapsillekin jo saatavissa jonkinlaista “muotia”. Lisäksi perin kummitätini tyttären vaatteita, ja vieläkin muistan, miten vastenmielisiltä monet niistä vaatteista tuntuivat päällä. Käytännöllisyys ja rahan säästö sanelivat, uuteen ei ollut varaa, kun maksettiin 70-luvun korkeakorkoista asuntolainaa. Kierrätys on toki hyvä asia, mutta on kurjaa tuntea itsensä rumasti puetuksi, ja tässä oli kova selittäminen esimerkiksi omalle äidilleni, kun sain oman lapsen: ei riitä, että lapsella on jotain päällä, haluan, että hänet on puettu kauniisti.

    • Heippa! Pitää täysin paikkansa, suhtautuminen on muuttunut todella paljon, pukeutumiseen ja tavaraan ylipäätään. Tiedän omastakin 80-luvun lapsuudesta sen, että Suomessa ei juurikaan ollut vielä lastenvaatemuotia, vaan alalla työskentelevä äitini toi kauniita lastenvaatteita työmatkoilta ulkomailta. Huima ero tähän päivään, kun nykyään lapsille on tarjolla yhtä ihania ja yhtä paljon valikoimaa kuin aikuisillekin. Ilmiö näkyy myös niin, että monille vanhemmille on tärkempää pukea lasta tietyllä tavalla kuin itseä. Että jossain määrin lapsesta on tullut identiteetin jatke.

      Olen täysin samaa mieltä: kierrätys on loistava – välttämätön! – asia, mutta liian pitkälle sitä ei tule viedä. Se on tietysti ymmärrettävää, että niukkina vuosikymmeninä näin tehtiin, mutta nykyään on minusta tärkeää tunnistaa myös se, koska vaate on tullut tiensä päähän – koska joskushan se tulee. Minun on helppo uskoa, miten hankalaksi koit selittää äidillesi, että enää ei riitä, että päällä on jotain, vaan että myös vaatteen kauneudesta sopii nauttia.

      Minulle lastenvaatteetkin ovat yksi tapa ylläpitää arjen harmoniaa, josta kirjoitin edellisessä jutussa. Se, että päiväkotiaamujen kamppailut käydään edes kauniiden ja siistien vaatteiden ympärillä, rauhoittaa mieltäni, rauhoitti tänäkin aamuna. ;)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue