#Kaunisjärjestys: Mitä kysyä ja huomioida tavaraa ostaessa

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Onko se vain minä ja minun kuplani, vai tuntuuko teistä muistakin, että nyt viimeistään alennusmyynnit ovat menettäneet merkitystään? Ainakaan minusta ei vaikuta siltä, että ihmiset ryntäisivät shoppailemaan joulun jälkeen. (Toisaalta en ollut tänä tapaninpäivänä Oxford Streetillä, siellä tuskin on mikään muuttunut.)

Ostamisen kulttuuri alkaa kuitenkin ainakin osan kuluttajista kesken pikkuhiljaa muuttua, ja toiseksi alennuksia, tarjouksia, etuja ja kampanjoita on ympäri vuoden, joten tarvetta samanlaiselle puolivuosittaiselle ryntäykselle ei ole.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Toisaalta juuri siksi, kun alennuksia, tarjouksia, etuja ja kampanjoita on ympäri vuoden, altistumme koko ajan yllättäville houkutuksille. Vaikka omasta tyylistä poikkeava mekko, jota ei hetki sitten ollut ajatellutkaan, voikin alkaa näyttää yllättävän houkuttelevalta -50 % -merkinnällä.

Itse tykkään tehdä ale-löytöjä, järkevästi ja ajatuksella. Olen parhaimmillani Jorma Tarjoushaukka, jolla on ostoslistalla olevan, viimeisen oman kokoisen vaatteen luokse maagisesti kuljettava kuudes aisti.

Valitettavasti vähintään yhtä tutuksi ovat tulleet hairahtumiset. Voisinpa kertoa toista, mutta ostamisen jos minkä olen oppinut kantapään kautta.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Nykyään osaan aika hyvin kysyä itseltäni oikeat kysymykset, on kyse sitten normaalihintaisesta ostoksesta tai aletuotteesta. Sen olen oppinut, että jos vaate yhtään epäilyttää esimerkiksi leikkauksen, materiaalin tai koon puolesta, ostos kannattaa aina jättää kauppaan. Aina, on hinta normaali tai runsaalla alennusprosentilla tähditetty. Se, mikä häiritsee sovituskopissa, häiritsee kyllä myöhemminkin.

Poikkeuksen harkitsemiselle muodostaa vain hinta. Sellaisessa tilanteessa, kun itse tuote on täydellinen, mutta ajateltua kalliimpi, on perusteltua jäädä pohtimaan, voisiko budjettia kuitenkin venyttää. Silloin kyseessä on ikään kuin positiivinen ongelma: löysin juuri mitä etsinkin, vaan taipuuko lompakko.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Oikeastaan en saisi edes leikkimielisesti kutsua itseäni Jorma Tarjoushaukaksi, koska tämän legendaarisen Tuuri-hahmon ostokäyttäytyminen on täysi vastakohta omalleni, ja juuri sitä, minkä kyseenalaistan: ostamista vain, koska halvalla saa.

En näe mitään säästöä siinä, että ostaa vaikka viidennet lakanat vain siksi, että lakanat ovat nyt alennuksessa, jos nykyisilläkin pärjää. Siinä ei säästä, siinä vain menettää rahaa. Jos johonkin niin siihen voimme nykyaikana luottaa, että aina tulee eteen uusia alennuksia, etuja ja tarjouksia – jos alennuksella on ylipäätään tarpeen ostaa. Siinä, mitä ostaa niin sanotusti varastoon, kannattaa minusta olla erittäin valikoiva.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Yksi uusi mutta järjestelijän näkökulmasta erittäin oleellinen kysymys, jonka haluan ostamiseen tuoda, on tavaran fyysinen koko ja säilytys.

Meille rahasta nykyään paljonkin puhuville ihmisille on hyvinkin tuttua listata exceliin, minkähintaisia ostoksia teemme. Ostamisen este ei kuitenkaan läheskään aina ole raha – saahan nykyään vaikka mitä vaikka mistä pilkkahintaan.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Näin Kaunis järjestys -sarjan näkökulmasta ostamista voi olla yhtä tärkeää, ellei joskus tärkeämpääkin, seurata tavaran vievän tilan näkökulmasta.

Kolme uutta maljakkoa voi saada rahalla, joka ei vaikuta taloudelliseen tilanteeseen yhtään mitenkään, mutta samat kolme maljakkoa voivat viedä kodissa sellaisen tilan, joka hankaloittaa merkittävästi elämän sujuvuutta ja aiheuttaa ahtauden kierteen: kun kaikelle ei enää riitä kaapissa säilytyspaikkaa, alkavat esimerkiksi tasot täyttyä, mikä voi johtaa toimimattomaan arkeen ja levottomaan mieleen.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Tammikuu onkin oivallista aikaa miettiä omaa ostokäyttäytymistä monesta eri näkökulmasta.

Minusta henkilökohtaisesti olisi hurjan mielenkiintoista seurata kodin tavaravirtaa sisään (ja ulos) nimenomaan ostosten fyysisen koon näkökulmasta. En kuitenkaan ole excel-ihminen, joten tämänkin taulukoiminen minulta jää, mutta joka tapauksessa mielessäni yhä useammin kysyn: mahtuuko tämä meille ja käytönnössä tarkalleen minne?

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Tässä minun mielestäni hyödyllisiä kysymyksiä mukaan ostoksille, jos tavoitteena on tehdä fiksuja hankintoja, välttää virhostoksia ja vaalia järjestystä:

  • Onko tämä ollut pitkään ostos- tai haavelistalla?
  • Ostaisinko tämän normaalihinnalla?
  • Kuinka paljon käyttöä minulla tälle tulee?
  • Sopiiko tämä yhteen jo omistamieni asioiden kanssa?
  • Palveleeko tämä minua pitkään?
  • Onko tämä budjetissani?
  • Onko minulla tilaa säilyttää tämä, missä?
  • Joudunko luopumaan jostain muuta ostaakseni tämän tai onko ostos pois esimerkiksi tärkeään unelmaan säästämisestä?
  • Onko minun helppo huoltaa tätä? (Esimerkiksi vaatteen kohdalla: pitääkö vaate pestä pesulassa, ja jos pitää, saanko todella aikaiseksi tehdä niin?)
  • Mitä muuta saisin samalla hinnalla?
  • Mitä intuitio sanoo, häiritseekö ostoksessa mikään?
  • Onko ostamiseen ainutkertainen tilaisuus (second hand -löytö vs. aina saatavilla oleva tavara)?
  • Kuinka paljon minua jää harmittamaan, jos en osta?
  • Tunnenko ostoksesta suurta iloa ja odotanko innolla päästä käyttämään sitä?

Kuvissa näkyvä harmaa COS-neule ei ole uusi ale-, vaan second hand -löytö. Selailin Zadaassa satoja vaatteita, ja ainoaa, joka osui tyyliini ja tarpeisiini, myi hauskana sattumana kollegani.

Comments

  1. En ollut Oxford Streetilla tapaninpaivana, mutta nyt menneella viikolla julkistetut kauppojen Black Fridayn, Cyber Mondayn ja joulunajan tulokset nayttivat, etta kauppa kavi huonosti lahjojen, vaatteiden ja jopa ruuan osalta. Poikkeuksia olivat Aldi ja Lidl ruokakauppoina ja Primark vaatekaupoista, mutta esimerkiksi joulumainoksistaan kuuluisa John Lewis on antanut tulosvaroituksen ja toimitusjohtajalle lopputilin, ja yksi ekonomisti jo pohti, ostaako Marks & Spencer sen. Eli ehka tama hullu kulutus alkaa pikkuhiljaa loppua. Tosin toivoisin etta Primark rajoittaisi toimintaansa, se nimittain myy lahes kertakayttovaatteita minisummilla ja toivoisin, etta ihmiset panostaisivat laatuun eivatka maaraan, varsinkin jos omat tulot sen sallivat. Tottakai jos on pienituloinen, se on eri asia, mutta suuri osa Primarkissa shoppailevista on keskituloisia ihmisia.

    Listasi on mahtava. Etenkin intuitio, kayton paljous ja pesu/huolto on ne jotka mietityttaa. Loytona mainittakoon kashmir-huppari, jonka havaitsin 60%:n alessa viime viikonloppuna. Taalla on nyt perustalvi ja kuten edellisen postauksesi vastauksessa kerroin, kotonani on hieman viileaa, joten huppari on ollut tiiviisti kaytossa jo kaksi paivaa ja on mainio vaate kun teen etatoita kotoa kasin.

    • Mahtavaa, kun ajoit paikalliste kuulumiset – kiitos Elina! Tämä aihe, siis kulutuskäyttäytyminen, brändit, tavaratalot ja muut, kiinnostaa minua todella paljon, eli aina jos sieltä kuuluu jotain mielenkiintoista, niin otan raportit kiitollisina vastaan. ;)

      Välillä on tuntunut, että ostokäyttäytymisen murroksesta vain puhutaan teoriassa, mutta käytännössä kaikki jatkuu ennallaan. Hienoa, jos näin ei ole. Ja onhan täälläkin tosiaan uutisoitu tiettyjen ketjujen alamäestä, mutta sen on välillä unohtanut, kun esimerkiksi syksyllä avatussa kauppakeskus Triplassa puolalaiset halpisketjut tekivät myyntiennätyksiä. Samanlailla on harmillinen uutinen, että Primark porskuttaa. Olen niin samoilla linjoilla kanssasi, että pienituloisia ei ole syytä syyllistää, mutta me keskituloiset emme voi olettaa saavamme puseroa kuudella eurolla.

      Tähän väliin on syytä jälleen taas korostaa, että en ole itsekään täydellinen kuluttaja. Käytän edelleen tiettyjä ketjuliikkeitä tietyissä ostoksissa, mutta koen, että ostokäyttäytymiseni on silti muuttunut hyvin hyvin paljon siitä, mitä se nuorena oli.

      Kiva kun pidit listasta, kiitos! Intuitio on tosiaan yllättävän hyvä apu minusta. Käytön paljous -ajattelua voisi jatkaa cost per use -laskuilla. Arvokkaampi juhlamekko, joka pääsee käyttöön kerran vuodessa, voi tulla käyttökertaa kohden kalliiksi, kun taas samanhintainen takki käyttökertaa kohden hyvinkin edulliseksi. Onnea upeasta löydöstä! Juuri tuollaisista helmia aleista kannattaa minusta metsästää. :)

      • Valilla tuntuu, etta cost per use ei myoskaan toimi kaikilla, kun 8 euron toppi kerran kaytettyna on 8 euroa, kun taas kalliimpia vaatteita joutuu kayttamaan monta kertaa ennen kuin tuo kayttokertamaksu lahentelee samaa summaa. Tosin esimerkiksi takkia kayttaessa saa tuon maksun melko alhaiseksi, mika on hyva juttu.

        Tanaan muuten luin mielenkiintoisen jutun paikallisesta Evening Standard -lehdesta “trashion” vaatteista eli farkuista ym vaatteista, jotka ihmiset ovat heittaneet roskiin ja joista on tehty muita vaatteita. Voit lukea lisaa taalta
        https://www.standard.co.uk/lifestyle/esmagazine/trashion-the-ethical-fashion-brands-making-waste-cool-a4340121.html

        Olen samaa mielta kanssasi, etten suinkaan ole taydellinen oman kulutuksen suhteen, mutta olen parantanut tapojani vuosien mittaan. Ilokseni totesin myos, etta jo pieneksi luulemani vaatteeni mahtuivatkin paalle, joten osa palautui vaatekaappiin ja loput menivat hyvantekevaisyyteen. Hyvantekevaisyyskaupan vapaaehtoismyyja kiittelikin pienikokoisia ex-vaatteitani, koska niita kuulemma saa harvemmin. Eli kaikin puolin hyva juttu.

        “Guilty pleasure” ostoksena tilasin Amazonilta “For the love of white” kirjan, joka on The White Companyn perustaja Chrissie Ruckerin toimittama ja jossa on kuvia ja juttuja maalla, kaupungissa ja meren rannalla olevista valkoisista ja neutraaleista kodeista. Kodit taitavat olla Briteista mutta kansainvalisessa versiossa voisi olla sun koti. Ei muuta kuin otat Chrissieen yhteytta… 😊

        • Totta, kaikkeen laskelma ei kyllä päde, vaikka voikin olla tietyntyyppisissä hankinnoissa hyvä ostoksen “kalleutta” eri tavalla kuin vain absolluuttisena summana valoittava näkökulma.

          Kiitos linkistä! Trashionista on puhuttu mielestäni aika kauan, Suomessa etenkin Outi Les Pyyn osalta, mutta valtavirtaa siitä ei ole koskaan tullut. Kiinnostavaa jäädä seuraamaan, breikkaako trashion nyt, kun aika on ehkä enemmän kypsä.

          Hyväntekeväisyyteen antaminen on aina hyvä, jos toinen vaihtoehto on makuuttaa vaatteita kaapissa. <3

          Oi, ihanaa! Näinkin tuon kirjan aikaisemmin Instagramissa. Se olisi oikein tervetullut myös meidän sohvapöydälle. ;) The White Company on kyllä mielestäni yksiä onnistuneimpia esimerkkejä, brändi, joka on onnistunut luomaan täysin yhtenäisen, tunnistettavan ja omannäköisen maailman tyylillä, jolla se on – trendien jatkuvassa kilpajuoksussa – vuodesta toiseen uskollinen. :)

  2. Loistava postaus!
    Itse kerään ”aarteita” kotiini. Seinät ja kaapit alkavat vain tulla vastaan järkevän säilytyksen puitteissa. Pidän tavarakirjanpitoa kolmatta vuotta. Tarkoituksena on, että tavaran määrä ei kappaleittain lisääntyisi, ja olen miettinyt myös tuota hankittavan ja poistettavan tavaran kokoa ja niiden korrelointia keskenään. Olen nyt jättänyt tämän jälkimmäisen minua paremmille shoppailijoille. Asun yksin kaksiossa, joten minulla on ruhtinaalliset säilytystilat yhden ihmisen tavaroille. Tiedän että jos (toivottu) asumismuodon muutos tulee, joudun harkitsemaan tarkemmin mitä omistan ja mistä luovun – tai hankin lisää maksullista säilytystilaa, jotta minun kanssani mahtuu asumaan muutkin. Minua herätteli MarieKondon ajatus joskus että maksamme myös tavaran säilytyksestä, jos joudumme vuokraamaan varastoja tai muuttamaan isompaan asuntoon saadaksemme esim. vaatehuoneen.
    Olen vielä hamsteri tavaran keruun suhteen, mutta kenties valveilla oleva hamsteri. 😊
    Ps. ostin toissapäivänä nimenomaan haavelistaltani alennuksessa olleen kesähameen jonka ovh oli kukkarolleni tai arvoilleni liian suuri. Nyt odottamaan oliko se hitti vai huti! 😁

    • Kiitos kaima, kiva jos tykkäsit! Tosi kiinnostavaa kuulla tavarakirjanpidostasi. :)

      Siis nimenomaan tuo, miten helposti tulee maksettua tavaran säilytyksestä. Käsittääkseni varastobisnes kasvaa koko ajan. Minua helsinkiläisenä tämä on mietityttänyt jo pitkään, ja olen siitä aikoinaan paljon kirjoittanutkin. Muistan, kun edellisessä kodissamme luovuin CD- ja DVD-levyistä. Hieman kärjistäen se vapautti kaapin tyhjentämällä yhden asuinneliön – siis yli 4000 euroa. Se pisti miettimään. Nyt, kun etsimme isompaa kotia täältä, mietin usein, että emmehän vain muuta tavaran takia. Toki sillekin tarvitaan vähän lisää tilaa, mutta ennen kaikkea toivomme lisää tilaa yhteiseen oleskeluun esimerkiksi ruokailutilaan. Näitä on kuitenkin hyvä pohtia, että mille kotia etsii, itselleen vai tavaroilleen.

      Selkeästi olet valveilla, kun näitä pohdit ja pidät kirjanpitoakin. :) Itse yritän aina ajatella, että tässäkään asiassa ei tarvitse olla ääripää, kaiken hamstraaja tai minimalisti, vaan varmasti suurin massa meitä tasapainoilee sen välillä, että on tavaraa, mutta arki pitää silti saada viihtyisäksi ja toimimaan. Kuulostaa mainiolta, kesää odotellessa ja onnea alalöydöstä! ;)

  3. Hyviä pohdintoja, ja osa myös minulle uusia :). Itsellä on jo muutamia vuosia ollut projektina vähentää kaikenlaista ostamista, ja eteenpäin on menty. Yksi minulla pohdinnanarvoinen kysymys on ollut, kuinka pääsen tästä eroon. Olenko valmis käyttämään esim vaatteen ihan loppuun asti, vai ostanko ajatuksella, että saahan sen sitten myytyä. Ennen myin kirpparilla innoissani tavaraa, mutta nykyään lapsen myötä se aika on pois jostain kivemmasta. Haluan siis, että mitä ostan, käytän sen loppuun, etten joudu käyttämään aikaa ja vaivaa sen eteenpäin myymiseen. Ja vaikka kirppisjakson jälkeen saattaa tuntua paljolta saada vaikka 500 e “ylimääräistä”, se on kuitenkin aina vain pieni murto-osa tavaraan käytetystä rahasta.

    • Kiva kuulla, että pohdinnat kolahtivat. Kiitos Sofia! :) Ymmärrän hyvin tavoitteesi ja kysymyksesi. Itse ostan aina sillä periaatteella, että vaate tulee omaan käyttööni eikä myöhemmin myytäväksi, mutta toki välillä virheostosten kohdalla vaate sitten kuitenkin päätyy myyntiin. Minä myös koen myymisen itse asiassa todella aikaavieväksi ja kuormittavaksi, ja käytän (hyvin vähäisen) vapaa-aikani ehdottomasti mieluummin muuhun kuin siihen. Se onkin yksi seikka, mikä on laittanut pohtimaan ostamista ja suhtautumaan siihen entistä kriittisemmin. Aivan samoja juttuja pyöritelty siis täällä! Se on juuri näin, kirppistulot ovat kuitenkin aina vain murto-osa käytetystä rahasta, ja kun aika vielä on rahaa ja aikaa hommaan kuluu paljon, niin ei sitä hyväksi diiliksi voi kutsua, vaikka mukavista summista olisikin kyse. Kiitos hyvistä pohdinnoista!

  4. Kiitos hyvästä ja ajankohtaisesta postauksesta!

    Kuvissa näkyvä kirja alkoi kiinnostaa, mikäköhän kirja mahtaa olla kyseessä?

  5. Olisiko sinulla vinkkiä miten saada vauva-arjessa pysymään koti edes jotenkin siistinä? Yritin kovasti raskausaikana karsia tavaraa ja löytää kaikelle paikan. Nyt tuntuu että siellä täällä on harsoa, vauvan sukkaa, koirien leluja, likaisia vaippoja. Vaikla kiinka yrittäisi siistiä jälkiä :).

    • Kiitos hyvästä kysymyksestä! Kuulostaa tutulta. Ehkä vauvan kanssa on hyvä vain hyväksyä se, että tavaraa ja tarviketta siinä elämänvaiheessa on enemmän esillä ja pitkin poikin. Jotain tietenkin voi silti yrittää tehdä, jos tilanne itseä häiritsee. :)

      Itseäni on auttanut ns. värikoodaus. Se, että kaikki tavarat ja tarvikkeet (leluja lukuun ottamatta, niistä osa on monenkirjavia) ovat omantyylisiä ja -värisiä, auttaa minua sietämään kaaosta paljon paremmin. Sotku ei niin samanlailla pistä silmään. Jos kaikelle on jo paikka, niin sitten ei ehkä auta koritkaan. Muuten olisin ehdottanut niitä. Aina ei välttämättä jaksa viedä tavaraa kauas (jos on vaikka kaksikerroksinen koti), mutta joku nätti, sekalaisille jutuille tarkoitettu kori olohuoneessa voisi olla hyvä apuväline luomaan siisteyden illuusion, että sinne vain heittäisi kaiken epämääräisen pyörivän. ;)

      Itse harrastan myös välillä ns. tsemppivartteja. Jos ei muuten millään jaksa, ajattelen, että tsemppaan vartin. Ei siinä ajassa maailmaa valmiiksi saa, mutta yllättävän monet pikkusukat ja harsot ehtii kuitenkin kiikuttamaan paikoilleen. :) Lopuksi lohdutus: aika pian se pahin tavaravaihe menee ohi! Minusta jo 9-kuukautisella on nyt paljon vähemmän tavaraa, kun kaikki leikkimatot, sitterit sun muut sellaiset on saanut laittaa säilöön. Terkkuja pikkuiselle!

  6. Juurikin nyt olen erityisesti näiden kysymysten edessä, koska muutto on nurkan takana. Me muutamme saman kokoiseen asuntoon kuin nyt, joten sinänsä tavaraa ei tarvitse lisää, mutta tässä kohtaa luovumme silti useastakin syystä mm. sekä sohvasta että ruokapöydästä, jotka jo itsessään ovat aika isoja hankintoja uuteen kotiin. Näiden lisäksi tarvitsemme myös uudet ruokapöydän tuolit, koska Calligariksen tuolit kestivät käyttöä 7 vuotta. Olen niihin muuten tosi pettynyt, uskoimme ostavamme aika pitkäaikaiset ajattomat tuolit, toisin kävi. Tämä nyt siis vain alustuksena sille, että olemme pakosta uuden kodin kanssa uusien ostosten edessä. Asiaa vielä hankaloittaa se, että muutamme omistusasunnosta vuokralle, emmekä voi vielä olla varmoja, miten asunnossa viihdymme tai kuinka kauan uudessa maassa ylipäätänsä asumme (kyse siis ulkomaille muutosta). Järkikin tässä kohtaa sanoo, että kaikkiin uusiin huonekaluihin ei tolkuttomasti voi rahaa käyttää. Siltikin haluaisin kiinnittää huomiota laatuun. Joku kultainen keskitie asian suhteen siis pitäisi löytää. Tähän postaukseen asiassa nyt varsinaisesti liittyy se, että mitä niistä huonekaluista/piensisustustuotteista sitten oikeasti tarvitaan. Jotakin luonnollisesti ostan ihan vain sen vuoksi, että pidän siitä ja se tekee kodista oman. En haluaisi myöskään niitä kuuluisia maljakoita laittaa ensin täällä toisessa päässä kiertoon ja uudessa päässä ostaa taas lisää, koska “tarvetta” tulikin. Tämän vuoksi tällaisena aika spontaanina ihmisenä joudun tekemään tätä aika suunnitelmallisesti ja oikeasti vähän laskemaan mitä tarvitaan ja minkä verran. Piensisustustuotteisiin on myös helpompi käyttää enemmän rahaa ja ostaa oikeasti haaveita, koska niiden mukaan ottaminen seuraavaan paikkaan on aina helpompaa ja sen vuoksi odotan mielummin yhtä täydellistä kuin, että ostaisin kolme jotain sinne päin. Tästä hyvänä esimerkkinä Vitran Uten.Silo, joka toivottavasti pysyy seinällä vielä mummoaikaisessa kodissanikin.
    Tässä tilanteessa, jos jossain en haluaisi tehdä liikaa virhehankintoja ja sen vuoksi malttaa mieleni. Helpommin vain sanottu kuin tehty, kun muutamme lasten kanssa suhteellisen tyhjään kotiin ja niin en toivo sen liian kauan olevan, lapsille muutos jo itsessään on aika iso, niin toivoisi kodin olevan mahdollisimman pian koti. Tässä mood boardit käy kuumana, kun yritän sisustaa asuntoa mahdollisimman mukavaksi ja meidän asunnoksi pohjapiirrustuksen avulla :D
    En ole varma, liittyykö tässä sekavassa kommentissa mikään varsinaisesti hienoon tekstiisi, mutta näitä asioita se laittoi ajattelemaan nyt.

    • Ensinnäkin onnea muutosta ja uusista tuulista! Onpa kiinnostavaa ja jännittävää. :)

      Muutto on kyllä ehdottomasti se isoin hetki pysähtyä tavaran äärelle. Kuulostaa jo valmiiksi tutulta: esimerkiksi ruokapöytä tulee ainakin meilläkin menemään uusiksi sitten, kun muutto koittaa, koska isompi ruokailutila on suurimpia syitä muuttaa. Onpa harmillista kuulla Calligariksen tuoleista. Olisi tosiaan voinut odottaa parempaa laatua.

      Ymmärrän ihan valtavan hyvin tuon tasapainottelun, etenkin se tosiaan korostuu jokseenkin väliaikaisessa vuokrakohteessa. Nykyäänhän on kai laajemmin vuokrauspalveluita, mahdollisesti kalusteidenkin, voisiko mikään sellainen olla vaihtoehto? Niin tai näin, on vuokraa tai omaa, edullista tai arvokkaampaa, niin kyllä kodissa pitää viihtyä. Siksi nämä päätökset niin tärkeitä ovatkin, että kodista tulee omannäköinen tila. Ja kuten sanoit, niin kyllähän se korostuu lasten kanssa, että heillä olisi edes jotenkin tuttu ja turvallinen fiilis uudessa maassa.

      Ihan totta tuo näkökulma pientavarasta! Nehän tosiaan kulkevat kotiin kuin kotiin mukana, kun taas esimerkiksi sohva voi olla seuraavaan kotiin ihan väärän mallinen ja kokoinen.

      Hurjasti täältä tsemppiä, elän hengessä mukana! Kerro sitten, miten suunnitelmat etenevät ja olisi ihana nähdä moodboard-vilautuksia vaikka storeissa. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

[instagram-feed]

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue