Flos 2097/30 ja klassikoilla täydentynyt kodin sisustus

Homevialaura, sisustus, koti, olohuone, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu

Pitkästä aikaa kotona on tapahtunut edistymistä, joten tänään on luvassa kunnolla vanhaa kunnon sisustusta. Aloitetaan avokeittiön ja ruokailutilan uudesta valaisimesta, Flos 2097/30 -kattokruunusta. Kaikista tämän kodin sisustuspäätöksistä tämä on ollut haastavin: tarvitsin yli neljä kuukautta aikaa kypsyttelyyn ennen kuin pystyin lukitsemaan päätöksen.

Homevialaura, sisustus, koti, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu, marmoripöytä

Koska kokovalkoinen keittiömme on erittäin pelkistetty, tärkein valintaperuste valaisimelle oli näyttävyys. Esimerkiksi pallomainen pieni riippuvalaisin ei olisi ottanut tilaa haltuun tahtomallani tavalla, vaan kaipasin valaisimelta vau-efektiä. Perinteinen kristallikruunu ei kuitenkaan tuntunut meille oikealta, kun talommekaan ei ole 80-luvua vanhempi. Niinpä lähdin googlaamaan modernia kattokruunua.

Homevialaura, sisustus, koti, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu, marmoripöytä, pariovet

Esikuvanani toimi koko ajan Flos 2097/30, mutta ajattelin löytäväni samaan henkeen jotain edullisempaa ja harvinaisempaa. Käänsin valehtelematta koko internetin ympäri, mutta minkään muotokieli ei sykähdyttänyt yhtä paljon. Niinpä lopulta päädyimme panostamaan siihen oikeaan, Gino Sarfattin jo vuonna 1958 suunnittelemaan klassikkoon. Ostimme Flos 2097/30 -kattokruunun Zarrosta, josta saimme valaisimen nopeasti reilussa viikossa jälleen todella ystävällisen palvelun saattelemana. Mustavalkoisen Chhatwal & Jonsson Ikat Kerala -tyynyn olen saanut aikoinaan Zarrosta, jonka voin helposti sanoa olevan Helsingin designliikkeistä suosikkini.

Homevialaura, sisustus, koti, olohuone, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu, Gervasoni Ghost

Messinenkin Flos Alexalla ja Charilla on mielettömän ylellinen, kun taas meille koin sopivammaksi kromin värin. Tarkoitus on vielä asennuttaa valaisimeen himmennin, jolla 30 polttimon suhteellisen kirkasta valoa saa säänneltyä.

Homevialaura, sisustus, koti, olohuone, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu

Keittiöön on ilmestynyt myös laskosverho, jonka teetätin ikkunan mittojen mukaan vaaleasta hiekanvärisestä pellavasekoitekankaasta Eurokankaassa. Kodikkuutta lisäisi entisestään matto ruokapöydän alle, mutta tila taitaa olla liian ahdas ja elämäntilanne sopimaton. Vai oletteko te törmänneet kuivunutta puuroa hylkivään materiaaliin?

Homevialaura, sisustus, koti, olohuone, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu, Gervasoni Ghost

Kaiken rymsteerauksen keskellä aloin yhtäkkiä ikävöidä valtavasti Paola Navonen Gervasonille suunnittelemaa Ghost-tuolia. Lastenhuoneen nurkassa suosikkini jäi vähän varjoon, joten kannoin hupputuolin olohuoneeseen osaksi oleskeluryhmää. Yllätyksesi täydennys ei tunnu tilassa ahtaalta, vaan tuoli istuukin maton reunalle hyvin. Toiselle laidalle, ikkunan alle, olen tilannut vaaleanbeigen howard-rahin.

Homevialaura, sisustus, koti, olohuone, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu, Gervasoni Ghost

Siis tilaan, johon ei mielestäni alussa mahtunut edes sohvapöytä, olen nyt lisäämässä pöydän lisäksi nojatuolin ja rahin!

Homevialaura, sisustus, koti, olohuone, avokeittiö, Flos 2097/30, moderni kattokruunu

Huomaan, miten sisustamisessani korostuu nyt kodikkuuden tarve. Inspiroidun tällä hetkellä Kelly Hoppen -tyylistä ja Jenkkien itärannikon townhouse-kodeista. Sellaisista, joissa claireunderwoodit ja pearsonhardmanlaiset lukevat kirjaa viinilasi kädessä takkatulen edessä. Toki jo muuttaessa määrittelin tärkeimmäksi tavoitteeksi karsia edellisen kodin kovaa graafisuutta ja lisätä klassisen tyylin pehmeyttä, mutta silti olen itsekin hieman yllättynyt, miten runsaaksi vanha pelkistäjäminä on kotia täydentämässä. Toki valkoiset pinnat pitävät huolen riittävästä raikkaudesta. Sohvan päälle on myös porattu tauluhylly, mutta se ei näihin kuviin ehtinyt. Ensi kertaan, ystävät!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tiloissa

Homevialaura, Finnjävel

Ensinnäkin, tervetuloa jälleen uuden juttusarjan pariin! En koe itseäni vain sisustusbloggaajaksi, vaan minua kiinnostaa jakaa laajemminkin asioita oman elämäntavan ympäriltä, ja juttusarjat tuntuvat sopivalta tavalta jäsentää ajatuksia kirjoittajana erilaisten teemojen alle. Erityisesti olen huomannut törmääväni siihen, että haluaisin useasti jakaa teille sellaisia pieniä juttuja sieltä täältä, joista ei ole omaksi postaukseksi, mutta jotka koen kiinnostavaksi ja blogiini liittyväksi. Tämänkaltaisia koosteita tykkään lukea myös muista blogeista, Noorien Perjantain parhaat nyt ihan parhaana esimerkkinä. Minun uusi juttusarjani, Tiloissa, ilmestyy epäsäännöllisesti silloin kun siltä tuntuu, ja se kokoaa yhteen tyylisiäni nostoja ja ajankohtaisia kuulumisia.

Pääsiäisen jälkeen, joka ei ihan paastoa ollut sekään, pääsin illallistamaan Finnjäveliin Hardys-viinien vieraana. Jos osasin ennen arvostaa kiireettömiä maistelumenuita, niin tässä elämäntilanteessa vasta osaankin. Finnjävel on huippukokkien Henri Alenin ja Tommi Tuomisen moderni tulkinta Suomi-ruoasta. Jo itseironinen, ruotsalaisten meille antama haukkumatermi, nimi lupasi hyvää: Finnjävel on fine diningiä, mutta ilman tiukkapipoisuutta. Ruoka oli upeaa, mutta ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen loppuun asti hiottu kokonaisuus. Suojellun kivitalon miljöö, Ateljé Sotamaan varta vasten Finnjävelille omistettu design ja pienet yksityiskohdat, naistenhuoneen mukaanotettavaa teepussimaista tervehdystä myöden, josta pystyi kotona hauduttamaan ravintolan juoman.

Homevialaura, Finnjävel

Suhtaudun intohimoisesti brändäämiseen ja kiinnitän tämänkaltaisiin viimeistelyihin aina paljon huomioita. Jäin miettimään Finnjäveliä erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuoden aikana. Muotoilukriitikko Kaj Kalin arvosteli Avotakan kolumnissaan (3/2017) hukattua merkkivuotta. Sitä, kuinka ”suomalaisen muotoilun juhlistamisen ja aluevaltauksien sijaan nähdään Fiskarsin sinivalkoisia saksia”. Valitettavasti olen toistaiseksi aivan samaa mieltä. Eikö meillä olisi suunnittelustamme yhtään enempää ammennetavaa juhlavuoteen kuin tehdä jo aikaisemmin suunnitelluista tuotteista sinivalkoisia versioita?

Homevialaura, Cafe Latte Lifestyle, Ainoa Tapiola

Räntäpäivän innoittamina, vai pitäisikö sanoa pakoittamina, vaihdoimme sunnuntaisuunnitelmat Nokkalan Majakka -rantakahvilan testaamisesta Tapiolan juuri avanneeseen Ainoa-kauppakeskukseen. Olen aina utelias näkemään uutta kaupungissa, tai tässä tapauksessa naapuripitäjässä, joten suhasimme paikalle mielenkiinnosta lounaalle. Minulta Ainoa saa matalat pisteet. Liikkuminen puolten ja kerrosten kesken oli kaikkien aikojen sekavinta, opasteita oli huonosti, liikkeitä suppeasti ja tunnelma kolkko.

Homevialaura, Stockmann Herkku, Ainoa Tapiola

Pettymys ei haittaa, sillä kauppakeskus ei ole mitenkään oman asiointimme varrella, mutta yleisenä huomiona jään seuraamaan, nouseeko Tapiolasta oikeasti sellainen keskus, joka saisi Espoon tuntumaan kaupungilta. Nyt fiilis jäi kovin latteaksi – ei kuitenkaan sentään Cafe Latten osalta. Tanskalaishenkinen lifestylemyymälä oli kauppakeskuksen parasta antia yhdessä kivaksi laitetun Stockmann Herkun kanssa. Sunnuntaina Herkku uinui tyhjyydessään, mutta pirteämpänä päivänä voin kuvitella sen olevan melkein kuin minimatka Whole Foodsiin tai Dean & DeLucaan.

Homevialaura, lukeminen, kirjat, kirjasto

Olen pitkästä aikaa innostunut hyödyntämään fantastista instituutiotamme,  kirjastoa. Tällä hetkellä minulla on menossa tietokirjojen kausi. Koin romaanien jättämisestä hyllyyn huonoa omaatuntoa – miksi sitä arvottaakin kaunokirjallisuuden paljon korkeammalle? – mutta pääasia on lukea omaksi iloksi, ja lukea ylipäätään. Pinossa on muun muassa Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomia sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Lukukärpänen on puraissut minua entistä enemmän myös lehtien muodossa, mikä omalta osaltaan kertoo sekin tämänhetkisestä kiinnostuksesta ilmiöitä kohtaan. Kaipaan kotiimme parin vuoden ajan häälahjana tullutta  New York Magazinea, ja nyt ostin Monoclen. Pienenä projektina olen päättänyt ostaa pitkästä aikaa numerot muutamiakin arvostettuja yleisaikakauslehtiä, kuten Wallpaperin, New Yorkerin ja Vanity Fairin.

Homevialaura, olohuone

Lopuksi hyppään vielä lukemisesta televisioviihteen puolelle. Toivun edelleen Gilmore Girlsin loppumisesta, mutta oli päättymisellä hyväkin puolensa. Pääsin vihdoin aloittamaan puhutun sukupolvikokemuksen, Lena Dunhamin Girlsin, ja olen totta kai koukussa. Seuraavaksi otan katseluun Netflixissä juuri alkaneen #GirlBoss-sarjan, jossa kiinnostaa Nasty Gal -verkkokaupalla menestyneen Sophia Amoruson tarina. Meidän kodissa perinteinen televisio alkaa olla kuollut, tilalla on Netflix ja nyt myös HBO Nordic. Ei ole kovin vaikea päättää, minkä parissa sohvalla rentoutuu: Huutokauppakeisarin ja Miksun baarin kanssa, vai nokkelien dialogien ja palkittujen tuotantojen seurassa. Minulla on tällä hetkellä niin voimakas side jatkuviin laadukkaisiin jenkkisarjoihin, että yhden illan jutut, elokuvat, ovat nekin jääneet melkein kokonaan ohjelmistostamme pois.

Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vihreämmin juhlimista Berliinistä Helsinkiin

Kaupallinen yhteistyö, Risenta ja Asennemedia

Homevialaura, Risenta, kikhernepyörykät, kasvisruoka, juhlat

Kirjoitin vähän aikaa sitten siitä, kuinka valitettavasti sairastun flunssaan herkästi ja usein. Moni käski tarkastamaan ruokavalion ja ravinteiden saannin. Pysähdyin pohtimaan, voisiko vika olla siinä, mutta tulin jälleen siihen tulokseen, että tällä kasvistensyöntimäärällä, jota täydentää täysviljat, kalat ja hyvät rasvat, vastaus ei vain ole se. Olen aina ollut hyvin monipuolinen nautiskelija ja ennakkoluuloton maistaja. Jo pienenä salaatti hupeni yhtä nopeasti lautaseltani kuin lämmin ruoka, enkä tiedä yhtäkään kertaa, jolloin vanhempieni olisi pitänyt houkutella minua syömään. Olen syntynyt syömään.

Homevialaura, Risenta, kikhernepyörykät, kasvisruoka, juhlat

Kuitenkin suhteeni lämpimään kasvisruokaan oli pitkään tulehtunut. Kouluruoka, niin paljon kuin sitä arvostankin, ei 90-luvun Suomessa tehnyt kasviskeittiölle minkäänlaista oikeutta. Elin nuoruuteni siinä käsityksessä, että kasvispyörykät ja -pihvit ovat löllöjä, mauttomia ja vetisiä kauhistuksia, enkä koskaan vapaaehtoisesti valinnut niitä lautaselleni.

Sitten tuli Berliinin-matka vuonna 2007. Yön pikkutunneilla päädyimme kebabkojulle klubilta, joka tietenkin kaupungin huomioon ottaen oli katu-uskottava hipsterimekka vanhassa teollisuuskiinteistössä. Kasvissyöjäystäväni esimerkistä tilasin minäkin falafelit ja siinä aamuneljältä paikallista aikaa, koin valaistuksen. Sanoin hyvästi pölyttyneelle kouluruokamielikuvalle ja toivotin kikhernepyörykät pysäväksi osaksi ruokanautintojani.

Homevialaura, Risenta, kikhernepyörykät, kasvisruoka, juhlat

Nykyään falafelit ovat take away- ja pikaruoista suosikkejani ja syömme pyöryköitä viikottain myös kotona. Aikaisemmin ostin ihan ok -tasoisia pakasteversioita, mutta onneksi tulin yhteistyön myötä tutuiksi tämän vaihtoehdon kanssa. Käsi sydämellä vannon, että Risenta Kikhernepyörykät ovat parhaita koskaan maistamiani kotikasvispyöryköitä. Paketin jauhe sekoitetaan veteen ja massa pyöritellään pyöryköiksi uuniin. Öljyllä viimeistelemällä pullista tulee juuri niin kuin pitääkin: päältä rapeita, sisältä pehmeitä. Mielettömän hyvän maun antaa niin juustokumina, korianteri, persilja kuin valkosipuli.

Homevialaura, Risenta, kikhernepyörykät, kasvisruoka, juhlat

Elämä on muuttunut berliiniläisistä yökerhoista vähän toisenlaisiin juhliin, mutta hyvä fiilis on säilynyt. Valmistin kikhernepyöryköiden ympärille kevään vehreyttä ja herkullista kasvisruokaa ylistävät juhlat pitabuffateemalla. Omassa buffassani oli Risenta Kikhernepyöryköitä, pitaleipiä, halloumia, paahdettua munakoisoa ja kesäkurpitsaa, avokado-sitruskastiketta, tsatsikia, limenlohkoja, salaattia, basilikaa, korianteria ja minttua. Yhtä hyvin buffaan sopisi hummus, guacamole, taboulleh, mikä vain.

Homevialaura, Risenta, kikhernepyörykät, kasvisruoka, juhlat

Tämänkaltainen buffa sopii erinomaisesti tulevaksi vapuksi ja on tarpeeksi ruokaisaa sekasyöjällekin, sillä ravitsevien Risenta Kikhernepyöryköiden sisältämät siemenet ja proteiini pitävät nälkää pitkään. Helppous ja rentous tulevat seisovan pöydän tarjoilutavasta, juhlavuus esillepanosta. Jalalliset lasit, kerrosvadit ja kakkulautaset ovat maailmankaikkauden helpoin tapa saada vaivattomat tarjoilut näyttämään kuin isommaltakin panostukselta.

Homevialaura, Risenta, kikhernepihvit, kviniopihvit, kasvisruoka, juhlat

Samalla idealla löytyy Risentalta Pähkinäiset kikhernepihvit ja Kvinoapihvit, joiden maistamista odotan, kunhan vielä saamme ulkona syömisen kauden korkattua ja hampurilaissämpylät grilliin. Molemmat Risenta-pihvit ovat pyöryköiden tapaan luomua, luontaisesti gluteenittomia ja myös vegaanille sopivia.

Kasvismyönteisyys kuvastaakin parhaiten nykyistä suhdettani ravintoon. Kaikkiruokaisena en koe oleelliseksi ajatella lihaa ja kasviksia joko tai -vastakkaisasetteluna, vaan mieluiten puhun kasvisperäisten vaihtoehtojen lisäämisestä, jolloin lihan käyttö automaattisesti vähentyy. Tiedostan, että ympäristö ei tule kestämään rajatonta lihansyöntiä, ja koska nautin hyvästä kasvisruoasta vähintään yhtä paljon kuin hyvästä liharuoasta, syön mieluusti vihreämmin sekä arjessa että juhlassa, kun se vielä on näin herkullista, ravitsevaa ja helppoa. Luontevaa se on siinäkin mielessä, että  mieheni on aivan yhtä kasvisruokamyönteinen kuin minäkin. Kiitos 2010-luvulle tästäkin, näin ne asiat etenevät.

Homevialaura, Risenta, kikhernepyörykät, kasvisruoka, juhlat

Sen, ettei liha ole jokapäiväinen itsestäänselvyys, haluan opettaa myös lapselleni. Varhaiskasvatussuunnitelmani on maistattaa bebellä systemaattisesti jokaista kaupan kasvista ensimmäisen ruokavuoden aikana. Ja kun joku päivä nykyisen yksivuotiaan höpinä muuttuu mitä tänään syödään -kysymykseksi ja vastaan hampurilaisia, se tarkoittaa ihan yhtä todennäköisesti kasvis- kuin lihapihviäkin. Onneksi hänen ensikosketuksensa kasvisruokaan tulee olemaan ihan toista kuin omani. Ei löllöä, mautonta ja vetistä mössöä, vaan viikon lempiruokaa, ennustan.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna