Lauantaita ja lautasliinarenkaita

Tänään lähdin pitkästä aikaa ihmisten ilmoille lauantaipäiväksi. Piirsin silmät päähäni ja suuntasin Cafe Engeliin aamiaistreffeille. Ihanaa. Olisinpa mummo, joka voisi päivät pitkät siemailla cafe au lait’a ystävättärensä kanssa, mutustaa croissanteja ja shoppailla Stockmannilla.

Samalla reissulla kolusin Korkeavuorenkadun, jota parempaa putiikkikatua ei tule heti Helsingistä mieleen. Sisustussuosikkejani kadulla ovat S.A.L.I, Tikau ja Antiikkiliike Fasaani. Don Goffo on kokonaisuudessaan omaan tyyliini liian romanttinen ja rönsyilevä, mutta olen silti tehnyt sieltä pari loistavaa yksittäistä löytöä. Sehän se parasta putiikeissa onkin: koskaan ei tiedä, mitä löytää. Aina kannattaa piipahtaa avoimin mielin.

Tämän päivän teema oli lautasliinarenkaat. Lexingtonin renkulat S.A.L.I:sta, kromiset Don Goffosta.

Trendikatsaus

Viime viikolla kävimme Luovan Sisustussuunnittelun kurssilla läpi trendejä. Aihe, jota seuraan kovin mielelläni, vaikka omaan kotiini ja kaappiini trendit rantautuvat hitaammin kuin Sysmän Tokmannille, jos silloinkaan. Klassisen tyylin ihmisenä suurinta osaa trendeistä ihailen, tai ihmettelen, mieluummin etäältä. Jotkut villitykset omaksun toki itsellenikin viimeistään pienen sulattelun jälkeen.

Trendit itsessään eivät yllättäneet lainkaan, näkyväthän ne lehdissä, mallistoissa, blogeissa, ravintoloissa, kaikkialla. Mutta sitä en ollut tullut ajatelleeksi, kuinka hurjan paljon eri trendejä on nyt vallalla yhtä aikaa. Ja trendeillä on tietysti vastatrendejä! Esimerkiksi ekologisuuden vastapainoksi on syntynyt boudoir chic, yltäkylläinen tyyli, jossa avainsanat ovat glamour ja bling bling.

Ehkä sopiikin kysyä: Mikä sitten ei ole trendikästä? Ja millaisena meidän aikakautemme muistetaan, kun ammennamme niin monesta?

Tämän hetken trendejä ovat:

– Skandinaavisuus ja vaalea puu, kuten tammi. Kova sana nyt kaikkialla, ei vain meillä.
Ekologisuus, yksinkertaisuus, kierrätysmateriaalit.
Aitous ja karheat pinnat, esimerkiksi puupölkyt ja oksat sisätiloissa.
– Luontoaiheet, esimerkiksi kukat, perhoset ja linnut, erityisesti pöllöt.
Tavaran vähentäminen ja toisaalta sen pitäminen reilusti esillä, esimerkiksi vaatteet rekeillä.
– Yksilöllisyys, itsensä ilmaiseminen, luovuus, itse tekeminen.
– Romanttisuus ja pitsi.
– 50-luku ja sirot kalusteet.
– Teollisuustyyli ja loft-henkisyys.
– Viimeistelemättömyys, esimerkiksi maalin roiskeet saavat näkyä.
– Rosoinen harmaa betoni.
– Lämpimät metallit, kuten kulta, kupari ja messinki.
– Vaaleat nuden ja beigen sävyt.
– Karkki- ja hedelmävärit, erityisesti mintunvihreä.
– Colour blocks: värien selkeä erottelu, esimerkiksi yksi osa keltainen, toinen oranssi.
– 80-luku ja neonvärit.
– Mustavalkoisuus.
– Liukuvärit.
– Maalauksellisuus.
– Raidat.
– Kiilakuviot.
– Etnisyys ja itämaisuus, esimerkiksi kelim-matot.
– Slaavilaisuus, maatuskat ja folklore.
– Saamelaisuus ja Villi Pohjola.
– Intiaanityyli.
– Huopa, ryijyt ja ristipistot.
– Paperi ja kartonki.
– Avaruusaika, esimerkiksi 3D-tulostustekniikka ja peilit.
– Kaupungit ja kartat, esimerkiksi kaupunkisilhuetit tyynyissä, karttataulut tai Helsinki-aiheiset kankaat.
– Tekstit esimerkiksi kankaissa ja tauluissa.
– Säkkituolien ja maisematapettien comeback.

Huh. Trendikkäät kuvat tarjosi Hay.

Hän on täällä

Ikean kuvasto 2013 on täällä. Kuvastoa sai selata ennakkoon Ikean Facebook-sivuilla, mutta eihän se tietenkään ole sama kuin rojahtaa kotisohvalle 325-sivuisen nivaskan ja kahvikupin kanssa. Kuvasto ei yllättänyt: paljon tuttuja tuotteita, mutta myös uutuuksia siellä täällä taitavasti stailattuna.

Meillä on jokaisessa huoneessa jotain Ikeaa, Förså-valaisimet yöpöydillä, Godmorgon-peilikaappi kylpyhuoneessa, Bekväm-jakkara keittiössä ja niin edelleen. En tiedä, mitä tekisin ilman ruotsalaisjätin säilytysbokseja tai korkeakiiltoisia valkoisia Bestå-kalusteita.

Parasta Ikeassa ovat nerokkaat ratkaisut järkevään hintaan – mielestäni laatukin on usein mainettaan parempi. Parvekkeellemme halusin valkoisen pienen ja simppelin taittopöydän. Härö löytyi Ikeasta kahdellakympillä minuutin surffailun jälkeen. Miksi olisin jatkanut etsimistä?

Kaiken ei ainakaan meidän kodissamme tarvitse olla persoonallista. Joskus valkoinen taittopöytä on vain valkoinen taittopöytä.

Asummeko silti Ikean kuvastossa? Emme suinkaan (vaikka sivun 62 makuuhuoneesta voisin hyvinkin kuvitella herääväni joka aamu). Valtaosa on tietenkin jostain muualta. Itse vedän rajan esimerkiksi tauluihin. Niitä en koskaan osta Ikeasta vaikka kehyksiä kylläkin.

Lainatut kuvat ovat kuvakaappauksia Ikean sivuilta.