Tuolinainen

Olen tuolinaisia henkeen ja vereen. Taisin jo teini-iässä olla enemmän kiinnostunut neli- kuin kaksilahkeisista. Elämäni rakkaus rippikouluiästä lähtien on ollut Eamesin valkoinen DSR metallijaloilla.

Vuosi sitten hankin ne ensimmäiseen omaan kotiimme ruokapöydän tuoleiksi. Se oli suuri päivä. Samoihin aikoihin kunniapaikalle olohuoneeseen muutti toinen suuri rakkauteni: kirkas Kartell Louis Ghost x 2.

Haluaisin olla moniavioinen nainen, joka sanoisi tahdon kaikille elämänsä tuoleille. Eamesien ja Ghostien ohella perheeseeni kuuluisivat muun muassa Bertoian Side Chair, Wegner Wishbone Chair, Panton Chair ja Thonet 214. Minä ja tuolit eläisimme onnellisena elämämme loppuun asti.

DSR-tuoleista sanoisin sen, että istuinkorkeus on aika matala, joten en suosittele hujopeille. Valkoiseen pintaan jää tahroja ja sormenjälkiä, mutta ne saa hyvin pois Taikasienellä. Ghostit taas tuppaavat naarmuuntumaan kovassa käytössä. Muuten pelkkää hyvää sanottavaa molemmista.

Kuvat lainattu linkkien osoittamista paikoista.

Kun Onni tuli taloon

Meillä asuu höperö karvakuono, Onni, tammikuussa kaksi vee. Onnilla on valikoiva kuulo, kleptomania, virtsanpidätysongelmia ja paha tapa kuorsata. Kaikesta huolimatta Onni on elämäni nelijalkainen rakkaus.

Lemmikki on vaikuttanut yllättävän moneen asiaan kodissamme. Lattiaksi valitsimme laminaattia kovalla kulutusluokalla parketin sijaan. Ainakaan toistaiseksi Pergon Saarni ei ole ollut tassuista moksiskaan.

Koska Tena for Dogsia ei ole kehitetty, myös mattovalinnoissa on jouduttu ottamaan lurauttelija huomioon. Pappelinan pestävät Svea-muovimatot ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi. Olohuoneeseen toivoisin pehmeämpää ja kodikkaampaa mattoa, mutta toistaiseksi en ole uskaltanut satsata luonnonmateriaaleihin.

Valkoinen sohva, haaveeni, ei koiran kanssa tulisi kuuloonkaan. Bo Conceptin Indivi 2 keskiharmaana antaa kuratassuja sopivasti anteeksi. Myös Onnin oma peti, simppeli punkka Askosta, on käytännöllisen harmaa.

Nappulansa ja vetensä Onni hotkii Stokkan Casa-sarjan valkoisista, ihmisten osastolta ostetuista kipoista.

Portfoliopakertamista

Sammahdin lauantai-iltana kymmenen jälkeen ja nukuin pitkät unet, pylly hommees, niin kuin mummu sanoisi. Ja hyvä niin, sillä jaksoin pureutua tänään sisustuskurssin työhön heti aamusta.

Kurssilla jokaisella on yksi suunnittelukohde. Moni suunnittelee omaa kotiaan, mutta itse olen tyytyväinen, että saan suunnitella toiselle. Suunnittelen miespuoliselle kaverilleni poikamiesboksin sisustuksen, enkä voisi kuvitella hauskempaa kohdetta. Oman kotimme sisustusta pähkäilen joka tapauksessa aina muutenkin, joten on sangen virkistävää miettiä välillä muiden sivupöytiä ja kylpyhuoneen kaappeja.

Suunnitelmasta tehdään vapaamuotoinen portfolio, mikä tarkoittaa sitä, että pöydällä lojuvat silput pitää koota kokonaisuudeksi kuukauden sisään. Visiosta ei onneksi ole pulaa, vähempikin määrä ideoita riittäisi. Sen sijaan haasteena on aika ja päässä mylläävien ajatusten siirtäminen paperille järkevään esitysmuotoon.

Tähän mennessä suunnitelman tekemiseen on kuulunut mittaamista, pohjapiirustusten piirtämistä, luonnostelua, valokuvaamista, kuvien keräämistä, opettajan konsultoimista ja vaihtoehtojen selvittelyä – sekä leikkaamista ja liimaamista. Tämän päivän suosikkihomma oli moodboardin tekeminen. Ah, miksei kollaasintekijä voi olla ammatti?

Millimetripaperi, mittatikku, kuultopaperi ja muut apuvälineet on hankittu Rakennustiedosta Kampista. Putiikissa on muuten myynnissä komeita arkkitehtuuri-, design- ja sisustuskirjoja hyvänä vaihtoehtona Akateemiselle kirjakaupalle.