Tilinpäätöksiä kotitoimistolta: millaisena koen yrittäjyyden

Kaupallinen yhteistyö, Midsona ja Asennemedia

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Terveisiä kotitoimistolta: tänään kirjoitan teille ensimmäistä kertaa yrittäjyydestäni. Ennen kuin mennään siihen, millaista elämäni yrittäjänä on ja miten tuen jaksamistani, kerron siitä, miksi ylipäätään olen yrittäjä. Omalla kohdallani kyse ei ole ollut aktiivisesta päätöksestä ryhtyä yrittäjäksi, vaan tapahtumien ketjusta, joka on vienyt minut vaivihkaa kohti yrittäjyyttä.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

En olisi yrittäjä, ellen olisi alkanut viisi vuotta sitten tallentaa sisustuskurssin muistiinpanoja blogiksi. En olisi yrittäjä, ellei kohtaloni olisi ollut tavata Asennemedian perustajaa. En olisi yrittäjä, ellette te lukijat lukisi blogiani. En olisi yrittäjä, ellei vaikuttajaviestintä olisi alana kehittynyt ja ellei yhteistyökumppani sponsoroisi tätäkin kirjoitustani. En olisi yrittäjä, ellei kärsivällinen mieheni olisi auttanut minua alkuun paperitöissä. En olisi yrittäjä, ellen olisi ollut äitiyslomalla ja ellei meillä olisi pientä lasta. En olisi yrittäjä, ellei meillä olisi maltilliset asuntolainamenot. En olisi yrittäjä, ellei taloutemme toisella aikuisella olisi vakituisia tuloja. En olisi yrittäjä, ellei työnantajani olisi mennyt äitiyslomani aikana konkurssiin.

Mutta en myöskään olisi yrittäjä, ellen olisi itse itselleni raivannut tietä: tehnyt ensin vuosia blogia vapaa-ajan kustannuksella ja säästänyt ylimääräistä palkkaa puskuriksi it-laukkujen ostamisen sijaan.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Kuten huomaatte, aika monta ehtoa on pitänyt täyttyä, että olen – siis uskallan olla – kokopäiväinen yrittäjä. Haluan puhua yrittäjyydestä avoimesti, sillä olen kyllästynyt girlboss- ja bosslady-romantisointiin. Etenkin turvallisuushakuisena ja asuntolainallisena perheellisenä kolmekymppisenä sitä miettii väkisinkin vähän muutakin kuin sitä, kuinka mediaseksikäs oman tulonlähteen hashtag on.

Yrittäjyys on toki oman elämänsä herruutta, mutta myös sitä, ettei ensi kuun tuloista välttämättä ole varmuutta. Kirjoittaisin teemasta enemmänkin, mutta minun ei tarvitse, sillä kaiken on jo sanonut Visual Diaryn Saara omanlaiseksi blogimaailman klassikoksi nousseessa postauksessaan #Girlboss vai #miehenelättämä? Kuten heti alussa myönsin, en itse uskaltaisi olla yrittäjä, ellei taloutemme toisella aikuisella olisi vakituisia tuloja ja ellemme me molemmat olisi säästäneet perheellemme puskuria. Mieheni ei minua elätä, mutta olemme yhdessä pelanneet korttimme niin, että toisen meistä on mahdollista sietää tulojen epävarmuutta.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Oma yrittäjyyteni koostuu blogitöistä sekä muista markkinoinnin ja viestinnän freelancer-hommista. Taustaltani olen mainontaan ja yritysviestintään erikoistunut tradenomi, jolla tuli juuri kymmenen vuotta täyteen valmistumisesta. Valmistumisen jälkeen ennen yrittäjyyttä työskentelin viestintätoimistossa tiedottajana ja tavaratalomarkkinoinnissa sisällöntuottajana ja copywriterina.

Yrittäjänä koen olevani aina töissä enkä koskaan töissä. Parhaiten tämä konkritisoitui edellisellä Espanjan-matkalla. Vaikka voin ihan hyvin olla viikon päivittämättä blogia, ja useimmiten lomalla olenkin, työni luonteeseen kuuluu tarkistaa sähköpostit ja ilmoitukset monta kertaa päivässä. Kampanjat eivät odota, vaan tarjouksiin on reagoitava heti. Näin olin ikään kuin koko viikon töissä, mutta tavallaan samanaikaisesti ikuisella lomalla, sillä viimeisenä matkapäivänä ei iskenyt lainkaan sitä tyypillistä töihinpaluuahdistusta.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Yrittäjyyden hyvinä puolina pidän vaihtelevuutta (jokainen päivä on erilainen), joustavuutta (työtä voi tehdä milloin vain, missä vain), vapautta (olen tilivelvollinen ainoastaan itselleni), luovuutta (saan toteuttaa itseäni), verkostoitumista (tapaan usein uusia ihmisiä), mahdollisuuksia (kaikki ansiot tulevat suoraan itselle) ja tehokkuutta (aikaa ei mene työmatkoihin tai kellokorttikultuuriin).

Yrittäjyyden huonompia puolia taas ovat epävarmuus (tulot eivät ole säännölliset), epäyhteisöllisyys (perinteistä työyhteisöä ei ole), jaksaminen (yrittäjä on aina töissä) ja vastuun kantaminen yksin (sairastapauksessa kukaan ei tuuraa).

Homevialaura, Salus, Floradix, rautalisä

Yrittäjänä olen joutunut alkaa kiinnittää jaksamiseeni paljon aikaista enemmän huomiota erityisesti siitä syystä, että töitä tulee helposti tehtyä liikaa, kuten sanottu lomilla, mutta myös tavallisella viikolla työpäivän lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin. Väsymyksen ja uupumisen ehkäisemiseksi olen juonut koko kevään päivittäin kasvipohjaista Salus Floradix -luontaistuotetta. Floradix-ravintolisässä rauta ja vitamiinit nautitaan nestemäisesti täysmehu-yrttiuutoksena. Kyseessä on säilöntä- ja väriaineeton kasvipohjainen tuote, joka vieläpä maistuu miellyttävältä, sekamehumaiselta.

Homevialaura, Salus, Floradix, rautalisä

Floradix sisältää rautaa vatsaystävällisessä, suolistolle hellävaraisessa ja mikä tärkeintä hyvin imeytyvässä muodossa. Raudan imeytymistehon kannalta ei ole samantekevää, missä muodossa rauta ravintolisässä on, vaan nestemäisenä se imeytyy kaikista parhaiten. Floradix sopii kaikille, mutta erityisesti meille naisille, odottaville ja imettäville äideille, kasvissyöjille, toipilaille, kuntoilijoille sekä töistä ja opiskeluista kuormittuneille.

Rauta on elimistöllemme välttämätöntä ja sen puute voi väsymyksen lisäksi näkyä muun muassa alakuloisuutena, hermostuneisuutena, huimauksena, vetämättömyytenä, päänsärkynä, kalpeutena, ihon kuivumisena ja hiusten lähtemisenä. Raudan, yrttiuutteiden ja hedelmämehutiivisteiden lisäksi Floradix sisältää C- ja B-vitamiineja. Saksalainen luontaistuote on yli satavuotias, mikä mielestäni heijastuu ihanalla tavalla tuotteeseen: päivittäistä rohtoa ottaessa tulee sellainen olo, että nyt ollaan hyvällä tavalla terveyden perusasioiden äärellä. Suurin osa yrteistä ovat luomuviljeltyjä.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Yrittäjänä ansaitsen tällä hetkellä keskimäärin aika saman kuin perus palkkatöissä ansaitsisin. En siis ole yrittäjä, jotta rikastuisin, vaan olen yrittäjä, jotta voin elää joustavampaa elämää pienen lapsen kanssa. Tässä elämäntilanteessa yrittäjyys on minulle nimenomaan arvovalinta, joka heijastuu ihan kaikkeen, myös kotiin ja asumiseen. Hulppean talon omistajana en pystyisi kantamaan riskiä epäsäännöllisistä tuloista, kun taas kompaktin kodin maltillisen asuntolainan tiedän pystyväni maksamaan vähän huonompanakin kuukautena. Minusta yrittäjäksi ryhtymisessä onkin yhtä oleellista puhua menoista kuin tuloista. Se kun on hyvin subjektiivista, mikä summa itse kullakin riittää elämiseen.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Itse suhtaudun yrittäjyyteen muutama kuukausi kerrallaan. En ole määrittänyt suunnitelmaa sille, kuinka pitkään jatkan yrittäjänä tai missä vaiheessa palaan palkkatyöhön, enkä halua määrittääkään. Yrittäjyys on opettanut minulle hetkessä elämistä, mikä tuntuu arvokkaalta viisivuotissuunnitelmia suosivassa yhteiskunnassa.

Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä siksikään, että yrittäjänä tunteet vaihtelevat aivan laidasta laitaan: aamulla olet mielettömän innostuneessa flow-tilassa, illalla sitä mieltä, ettei mistään tule mitään ja joudut vähintäänkin sillan alle. Näissä hetkissä muistutan itselleni, ettei tavallinenkaan päivätyö stressitöntä ole, niin miksi olisi yrittäjyyskään. Oikeastaan omalla tavallani jopa pidän epävarmuudesta, sillä tietty nöyryys on minusta aina hyväksi: se, ettei töitä varsinkaan yrittäjyyden alkuvaiheessa tule automaattisesti ovista ja ikkunoista, opettaa sisukkuutta, oma-aloitteisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä.

Homevialaura, yrittäjyys, kotitoimisto

Kaiken kaikkiaan koen valtavan etuoikeutetuksi sen, että saan ansaita elantoni tekemällä sitä, mitä rakastan. Sitä en ole unohtanut vielä yhtenäkään päivänä sen enempää työajan puitteissa kuin iltaisin tai viikonloppuisin työskennellessä. Vähän tällainen hihhuli kun olen, pidän yrittäjyyttä kohtalonani. Ei kai työnantajani sattumalta mennyt konkurssiin juuri äitiyslomani aikana. Ensin järkyttävältä tuntuneesta uutisesta tulikin yksiä elämäni tärkeimpiä suunnanmuuttajia: se positiivinen potku, jonka tarvitsin rohkaistuakseni kokeilla omia siipiäni.

Mistä puhun, kun puhun puhumisesta

Homevialaura

Instagramissa jo kerroinkin, miten mielenkiintoisen puheenvuoron kuulin PING Helsinki Studiossa Helsingin yliopiston tutkijalta, Katri Saarikiveltä, empatiasta. Siitä, kuinka tärkeää empatia on tiimien ongelmanratkaisukyvylle ja miten empatia on yksiä niitä ominaisuuksia luovuuden, oppimiskyvyn, moraalin ja kontekstin ymmärtämisen lisäksi, joissa tekoäly ei tule koskaan pärjäämään meille ihmisille.

Katri käsitteli myös lempiaihettani, viestintää, ja empatian merkitystä siihen.

En varmasti ole ainoa, joka on alkanut karttaa nettikeskusteluja. Minua puistattaa nettiräyhääjien mustavalkoisuus ja tapa tuomita ihminen, alimpaan sanonko minne, ilman minkäänlaista perehtymistä siihen, mitä taustalla saattaa olla ja onko kenties nettiuutinen kirjoitettu kärjistäen klikkien kalasteluksi (yleensä aina on). Keskustelu ei oikeastaan koskaan pysy asiassa, vaan menee ihmiseen: siihen, kuinka idiootti tai ruma tai haudan pohjalle joutava toisinajattelija on.

Homevialaura

Katri purki empatian kolmeen osaan. Empaattinen nettikirjoittaja antaa toiselle osapuolelle huomiota, on läpikäynyt aiheeseen liittyviä kokemuksia ja on motivoitunut ymmärtämään toista.

Motivaatio ymmärtää toista on kaiken ydin. Teen aina siinä vaiheessa täyskäännöksen nettikeskustelusta, kun huomaan, ettei keskustelu itse asiassa ole keskustelua ollenkaan, vaan eri osapuolten lastentarhatasoista räyhäämistä omista totuuksista. Itsekään en lupaa, että käännän keskustelussa kokonaan kelkkani, mutta hyvin perustellusta argumentista haluan aina oppia toiselta osapuolelta. Hioa särmiä, saada uusia näkökulmia, laajentaa maailmankatsomusta.

Miksi kirjoitan tästä tänne on se, että minusta teema liittyy vahvasti myös vuorovaikutukseen blogeissa ja sosiaalisen median kanavissa.

Good vibes only! Kuulostaako tutulta?

Homevialaura

Itse en pidä lainkaan siitä ajatusmaailmasta, että blogi olisi ainoastaan samanmielisten kupla, jonne ulkopuolisilla erilailla ajattelevilla ei olisi mitään asiaa. Eikö blogi sosiaalisena mediana pitäisi olla kanava, joka kannustaa keskusteluun, erilaisiin mielipiteisiin ja vuorovaikutukseen.

Itselleni suuri turhautumisen aihe on jo pitkään ollut se, miten moni sekoittaa negatiivisuuden kriittiseen ajatteluun, vaikka kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. Negatiivisuus on juurikin aikaisemmin mainittua yksisuuntaista mollaamista, jossa ei ole motivaatiota ymmärtää toista, aitoa halua oppia toisen vastauksesta. Haukkumistarkoituksessa jätettyjä kommentteja ei minusta pidä edes julkaista, sillä minkään kanavan ei tulisi toimia alustana nettikiusaamiselle.

Kriittinen ajattelu sen sijaan kysyy, miksi. Kriittinen ajattelija haluaa aidosti herättää asiallista ja toista kunnioittavaa keskustelua ja oppia uutta. Maailma tarvitsee kriittistä ajattelua, sillä miettikää, mihin pisteeseen vaikka tasa-arvo olisi jäänyt, ellei kukaan olisi koskaan kyseenalaistanut mitään.

Homevialaura

Kytketään teema sisustamiseen. Saako toisen kodin sisustustyyliä arvostella -kysymykseen on mielestäni vain yksi oikea vastaus – ei. Jokaisen koti on yhtä arvokas, eikä toisen ihmisen sohvan rumaksi toteaminen vie maailmaa yhtään minnekään, ainoastaan pahoittaa mielen.

Kuitenkin kokonaan toinen kysymys on se, saako sisustustapoja kyseenalaistaa – mielestäni kyllä. Minusta sellaisista teemoista kuin ovatko designkopiot hyväksyttäviä, onko sisustustuotteiden ostaminen somekuvien takia eettistä ja onko tuikkukipon tilaaminen Kiinan Wishistä tarpeellista, pitää saada keskustella. Se ei negatiivisuutta tai nettikiusaamista, vaan maailman tarvitsemaa kriittistä ajattelua.

Minusta on fantastista, että te lukijat kysytte minulta, miksi ostan vaatteita ketjuista. Miksi te ette saisi kysyä minulta kysymystä, jota itsekin kysyn itseltäni koko ajan. (Ainoastaan ihmettelen sitä, miksi en ole koskaan nähnyt samaa kysymystä muotiblogeissa, joissa ketjuvaatteita ostetaan kymmenen kertaa enemmän trendinäkökulmasta, kun omat ostokseni ovat tarkoin materiaaliltaan syynättyjä vuodesta toiseen toimivia klassikoita.) Olen ylpeä, että omassa blogissani tällainen keskustelun kulttuuri on ja toivoisin hyvien keskustelujen lisääntyvän koko blogimaailmassa. Ei niin, että bloggaajat olisivat sen enempää tilivelvollisia kuin muutkaan ihmiset, vaan niin, että parhaimmillaan blogi on loistava alusta vaihtaa puolin ja toisin ajatuksia ja kokemuksia.

Homevialaura

Palatakseni empatiaan, nettikeskustelussa kyse ei ole läheskään aina siitä, mitä sanotaan, vaan siitä, miten sanotaan. Koska digitaalisessa viestinnässä mukana ei ole ihmisten välisiä eleitä, ilmeitä ja kehonkieltä, on empatialla entistä tärkeämpi rooli. Nettikeskustelussa pitäisikin aina käyttää hetki siihen, että viestinsä muotoilee oikein: palata perusasioiden äärelle, kuten tervehtimiseen, kiittämiseen ja toivottamiseen.

Nimittäin kuten aivotutkija Katri on todennut, ihmisillä on tapana tulkita kirjallisessa viestinnässä neutraalit viestit negatiivisiksi. Jos jo neutraalit viestit tulkitaan negatiivisiksi, niin miltä tuntuu henkilökohtaisuuksiin menevä mollaus. Empatia on liian helppo unohtaa netissä, koska ilman fyysistä läsnäoloa kirjoittaja ei näe, miten vastaanottaja esimerkiksi puhkeaa kyyneliin.

Kääntöpuolena on se riski, ettei kukaan enää uskalla sanoa mitään, koska kaikki tulkitaan hyökkäykseksi. Vaan täytyyhän aikuisten ihmisten pystyä keskustelemaan asioista, netissäkin.

Tästä puhun, kun puhun puhumisesta. Minulle hyvät keskustelut kahvikupillisen ja viinilasillisen ääressä, ja nykyään myös netissä, ovat elämän suola. Siksi varmasti blogin perustin, uteliaisuudesta oppia ja tarpeesta puhua. Toivon, että me ihmiset keskustelisimme paljon enemmän, ja paljon empaattisemmin, aidosti motivoituneena ymmärtämään toinen toisiamme. Kuten suuresti arvostamani Yle Puhe toteaa: Maailma paranee puhumalla.

Arjen harmonia: miten hallitsen aikaani ja tehtäviäni?

Homevialaura, elämänhallinta, arjenhallinta, ajanhallinta

Hyvää maanantaita! Uuden viikon alkuun sopii hyvin tämänkertainen aihe: elämänhallinta, arjenhallinta tai ajanhallinta, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää.

Elämänhallinta on terminä ihan syystäkin kritisoitu – eihän elämää voi hallita. Jokaiselle meistä voi tapahtua mitä vain milloin vain, niin pienestä on elämä kiinni. Tässä kohtaa unohdan kuitenkin tämän näkökulman ja keskityn kirjoittamaan niistä elämän osa-alueista, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan: ajankäytöstä, arjenhallinnasta ja projektien hoitamisesta.

Homevialaura, elämänhallinta, arjenhallinta, ajanhallinta

Mitkä elämänhallinnan tavat minulla on käytössä?

Perinteinen kalenteri

Perinteinen kalenteri on ja pysyy käytössäni, siitä luopumista en ole edes harkinnut. Kalenteriin merkitsen vain menot ja deadlinet, en hoidettavia tehtäviä, jotta viikkonäkymä pysyy selkeänä. Lisäsivuja käytän myös tarpeen mukaan muistikirjana. Käytössäni on Mulberryn second hand -kalenteri, johon ostan vuosittain uudet sisälehdet.

To do this week -muistivihko

Perinteiselle paperille haluan kirjoittaa myös tehtävälistani. Mietin pitkään, onko Design Lettersin To do this week -muistivihko turhamainen ostos – miksei listaa yhtä hyvin voisi kirjoittaa tavalliselle paperinpalalle? – mutta vihko on osoittautunut erinomaiseksi apuriksi, josta en enää luopuisi. Toisin kuin pienissä post it -lapuissa, viikkonäkymässä on tarpeeksi tilaa kaikille projekteille ja tehtävät on kiva rytmittää eri päiville.

Trello

Tässä kohtaa päästäänkin sitten osioon, jonka taas ehdottomasti haluan olevan sähköisenä. Trello on projektinhallintatyökalu, jota käytän työasioissa asiakkuuksiin ja henkilökohtaisessa elämässä pysyvämpien asioiden listaamiseen. Trelloon kerään ostoslistaa (mitä vaatekaappini tarvitsee), kirjalistaa (mitä teoksia haluaisin lukea), postauslistaa (mitä toiveita te olette minulle esittäneet), ravintolalistaa (minne haluaisin mennä syömään), kesätekemisen listaa (mitä tehdä perheen kanssa) ja niin edelleen. Trellossa parasta on se, että listoja voi jakaa muiden kanssa sekä se, että palvelua pystyy käyttämään niin koneella kuin applikaationa puhelimella, jolloin listat kulkevat aina esimerkiksi kaupungilla mukana. Pidän myös siitä ajatuksesta, että en voi vahingossa hukata huolella kerättyjä listoja, kun ne kerran ovat netissä tallessa.

Homevialaura, elämänhallinta, arjenhallinta, ajanhallinta

Kerrasta toiseen toistuvat listat

Miksi keksiä pyörä aina uudestaan, kun hyväksi havaitun voi kirjoittaa ensimmäisellä kerralla muistiin. Minusta yksi hyödyllisimmistä kerrasta toiseen toistuvista listoista on tallentaa itselle ylös kunnollinen pakkauslista. Omaan pakkauslistaani olen listannut kaikki perus matkustustarpeet, mutta myös erityyppisille reissuille ominaiset muistettavat, kuten rantalomalle ja lautailulomalle omansa. Samoin olen tallentanut muistiin joulun kauppalistan. Koska syömme joka joulu samat ruoat, niin pääsen paljon helpommalla, kun tarkistan tuotteet ja määrät valmiista listasta, enkä yritä alkaa muistella niitä keskellä pahinta jouluruuhkaa.

Pinterest

Pinterestiä käytän ennen kaikkea inspiroitumiseen, mutta myös suunnittelu- ja muistiinpanotyökaluna. Pinterest toimii minulla remontti- ja sisustussuunnittelussa, kuvausten ideoimisessa, matkakohteiden tallentamisessa sekä arkiruokien ideapankkina. Näissä hyödynnän salaisia tauluja, joiden määrää Pinterest ei enää onneksi rajoita.

Pomodoro-tekniikka –  tai podcast-tekniikka!

Pomodoro-tekniikassa yhteen tehtävään syvennytään keskeytyksettä 25 minuuttia ja sen jälkeen pidetään tauko. Olen niin fiiliskirjoittaja, etten juurikaan itse käytä tekniikkaa koneella työskennellessä, mutta kotitöissä kyllä. Jos olen väsynyt ja katson lannistuneena ympärilleni, että tarvitsisin ainakin tunnin kaikkeen siistimiseen, teen itseni kanssa kompromissin, että tsemppaan edes 10 minuuttia tai minkä ajan milloinkin. Usein lyhyessä tehokkaassa ajassa kellon pirinää odotellessa saa ihmeitä aikaiseksi. Samaan tarkoitukseen sopii (juuri keksimäni) podcast-tekniikka, jossa kotityötä tai muuta ei-ajattelua vaativaa, kuten kuvien läpikäymistä, tehdään yhden podcast-jakson ajan. Podcastin avulla sain esimerkiksi siivottua viikkoja retuperällä olleen kuvakirjastoni.

Homevialaura, elämänhallinta, arjenhallinta, ajanhallinta

Nämä ovat tapoja, joilla itse yritän hallita arkea, aikaa, työtä ja projekteja. Vaikka olen järjestelmällinen ihminen, niin silti minulla saattaa jokin nagging task roikkua parikin vuotta, joten kyse ei tässäkään asiassa ole täydellisyyteen pääsemisestä, vaan parempaan pyrkimisestä. Tärkeintä on löytää itselle toimivat tavat ja apuvälineet.

Minusta kaiken hallinnassa on vähintään yhtä oleellista puhua siitä, mitä jättää tekemättä kuin siitä, mitä tekee – priorisoinnista ja valinnoista. Minua ainakin riivaa nykymaailman vitsaus, informaatiotulva ja riittämättömyyden tunne. Sen takia en esimerkiksi kiusaa itseäni listaamalla Trelloon muuta kulttuuria, elokuvia, joita haluaisin nähdä, tai artisteja, joiden musiikkiin haluaisin tutustua. Tiedän, että aikani ei lähivuosina riitä kuitenkaan, joten miksi käyttäisin aikaa sellaisten asioiden listaamiseen, joihin minulla ei ole aikaa.

Homevialaura, elämänhallinta, arjenhallinta, ajanhallinta

Loppuun listaan vielä ajankäyttöön ja tapoihin liittyvää kirjallisuutta, joista itse olen lukenut Gretchen Rubinin ja odotan erityisesti Sarah Knightin lukemista.

  • Anna Perho: Antisäätäjä – fiksun ajankäyttäjän opas (ilmaisessa äänikirjakuuntelussa Suplalla!)
  • Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi
  • Gretchen Rubin: Tee siitä tapa
  • Sarah Knight: Viis veisaamisen elämänmullistava taika

Arjen harmonia on juttusarja, joka käsittelee pieniä ja isoja oivalluksia, joilla olen vähentänyt kotitöiden kuormittavuutta, helpottanut arjen sujuvuutta ja edistänyt jokapäiväistä hyvinvointia kotona. Teemoja ovat järjestys, kodinhoito, siivoaminen, rutiinit, ratkaisut ja palvelut – kaikki, mikä tekee asumisesta mielekkäämpää.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue