Modernin klassinen pääsiäissisustus – onko sellaista?

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Georg Jensen

Tervehdys pienen tauon jälkeen! Pahoittelut, että en ole päässyt kirjoittamaan. Sairastuin pääsiäisenä kovaan kuumeeseen, josta olen vasta pikkuhiljaa toipumassa (lomalla sairastuminen on asia, joka ei näemmä yrittäjänäkään muutu).

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen

En tiedä, mikä pääsiäisen loppiainen on, mutta ajattelin joka tapauksessa kirjoittaa teille vielä pääsiäisestä, vaikka juhla onkin ohi ja koristeet todennäköisesti kaikista kodeista kerätty pois. Onneksi sain tähän siunauksen Instagramissa: aihe kuulemma kiinnostaa vaikka venyisi juhannukseen. Muistan, miten ihanasti te vastaanotitte postauksen joulukotimme kuvauksista tammikuussa, joten ei kai tämänkään kanssa niin viikolleen ole. Tuleehan se pääsiäinen ensi vuonnakin.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen

Joulusta puheen ollen minun täytyy sanoa, että pääsiäinen on minulle vähintään yhtä mieluisa juhla kuin joulu, ellei jopa mieluisampi, sillä molemmissa on samat hyvät puolet – kotona rentoutuminen, loma, yhdessäolo ja hyvä ruoka – mutta pääsiäisestä puuttuu paine. Pääsiäiseen ei liity pakkoperinteitä, hermojen kiristelyä eikä kulutusjuhlaa, vaan silloin saa vielä rennommin vain olla, vieläpä useimmiten vastaanottaa aurinkoisen kevään pitkän talven jälkeen.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Georg Jensen

Koska pääsiäinen on minulle nykyään niin tärkeä kuin on, olen kärsinyt muutaman vuoden suuresta ensimmäisen maailman ongelmasta: miten koristella koti pääsiäiseen. En koe omaksi skandinaavisen graafista tyyliä karuin oksin enkä toisaalta rustiikkisen romanttistakaan koristelua, vaikka molemmista pidän muiden kodeissa. Tähän kun vielä lisää hieman rajoittuneen väripalettini, joka ei juurikaan tipunkeltaista tunne, niin päästään lähelle sitä, miten hankalaksi olen kokenut modernin klassisen pääsiäistyylin luomisen.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Georg Jensen

Tänä vuonna päätin, että niin kauan etsin kunnes löydän – ja syntyihän se pääsiäiskoti sieltä, vaikka todennäköisesti kaadoin taas servereitä googlaamalla. Tärkeä elementti on tietysti sesonkiin sopivat kukat, joita meillä tänä vuonna oli niin aitoina kuin kestokukkinakin. (Kiitos ihanien vieraidemme meillä oli kukkia sen verran, että join jopa vahingossa yhdet kimpussa uitetut vedet. Mitä tästä opimme, että ei kannattaisi käyttää juomalasia maljakkona.) Georg Jensenin Alfredo-maljakkoon tein kimpun Pentikin kestopioneista, orkideaoksasta ja Etolan pajunkissoista. Tiedän, että kestokukkien käyttäminen ei ole kovin arvostettua, mutta elämän helpottaminen on asia, jota en erityisemmin näin aikuisena jaksa hävetäkään.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Georg Jensen

Kimpun lisäksi laitoin sohvapöydälle Georg Jensen Legacy Bonbonniere -rasian, joka munanmuotoisena on omiaan piilottamaan pääsiäismakeiset, Lakridsit tietenkin. Ostan Lakridseja aina jouluksi ja pääsiäiseksi, sillä en erityisesti pidä joulukonvehdeista enkä suklaamunistakaan – pieni pääsiäisen viettäjä sai totta kai silti oman Muumi-yllätysmunansa.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Skultuna

Samoin kuin jouluna myös pääsiäisenä sekoitan hopeaa ja kultaa, sillä minusta kulta sopii erinomaisesti pääsiäiseen itäisen tunnelmansa takia. Kynttilät paloivat Svenskt Tenn Vänskapsknuten -kynttelikössä ja rosmariinit tuoksuivat Skultunan ruukussa. Tämän takia panostan mielelläni nimenomaan ajattomiin ja laadukkaisiin metallisiin pienesineisiin, koska ne käyvät vuodesta ja sesongista toiseen.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen

Sivupöydälle laitoin valkoisen pupun, joka tuntui vetävän puoleensa molempia Sisustuskoiraa ja -taaperoa, mutta onneksi hänen korkeutensa tapitti tarpeeksi korkealla.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, rairuoho

Rairuohon istutin tyttäreni kanssa Prismasta löytyneeseen harmaaseen pääsiäiskoriin ja ruohon koristelin valkoisin linnuin. Nurmelle ovat tervetulleita myös päiväkotiaskartelut, mutta tänä vuonna tuliaisena ei tullut hahmoa, vaan tuli upea strassein koristeltu pääsiäismunakortti. Päiväkotiaskartelut, elämän ehdottomasti liikuttavin asia.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, munakuppi

Olen myös iloinen löytämistäni munakupeista, sillä meiltä on puuttunut munakupit täysin, ja nämä löydöt sopivat hyvin ympärivuotiseen käyttöön, mutta tyyliltään klassisina myös pääsiäispyhiin.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Georg Jensen

Pääsiäisruoaksi tykkäämme tehdä hyviä mutta helppoja illallisia, tasapainoisesti tuhdimpaa lampaasta ja raikasta parsasta – ja kaikkea mahdollista sitruksista. Tämän vuoden ruokiin kuuluivat:

  • Veriappelsiinirisotto
  • Lampaankare, valkosipulikermaperunat ja broccolini
  • Keväinen salaatti parsasta, kevätsipulista, appelsiinista, parmesanista ja kananmunasta
  • Savulammas, gnocchit, marinoitu fenkoli
  • Sitruuna-rosmariinikana
  • Pääsiäislimppu
  • Jälkiruokina Stockan Herkun pashaa, lemon posset (maailman helpoin kolmen raaka-aineen jälkkäri, johon jopa minä leivontataidoton pystyn), leipäjuustoa lakkahillolla ja Lakridseja

Mikään ei estä tekemään näitä ruokia pääsiäisen ulkopuolella ja niin olemme usein tehneetkin. Marinoitua fenkolia olen hullaantunut tekemään lohen seuraksi.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen

Oli pääsiäisessä kurjemmatkin hetkensä, enkä nyt puhu lähemmäs 39 asteen kuumeesta, vaan palmusunnuntain pettymyksestä, kun keskiluokkainen pientaloalue petti eikä kukaan tullutkaan virpomaan. Oli siis otettava omalla porukalla tilanne haltuun, jotta pääsimme syömään naapuruston lapsille varatun jättipaketin lakritsipatukoita.

Homevialaura, pääsiäinen, pääsiäiskoristelu, pääsiäiskoristeet, kodin sisustaminen pääsiäiseen, Georg Jensen

Olen oikeasti vähän hassunkin huojentunut siitä, että ensimmäisen maailman ongelmani on nyt ratkaistu: tällä hopeaa, kultaa ja valkoista yhdistelevällä pääsiäiskoristelulla tullaan menemään meillä pitkään. En muutenkaan juurikaan muuta tyyliäni trendien mukaan ja toivon koristeilta pysyvyyttä siksikin, että tietyt esineet tulisivat aina muistuttamaan tytärtä lapsuudenkodin pyhistä.

Kaiken kaikkiaan staycation-pääsiäisloma kotona oli tosi ihana, varsinkin kun ehdin nähdä myös ystäviä ja pääsin todella pitkään odottamaani ja tarpeeseen tulleeseen puolentoista tunnin hierontahoitoon. Joskus lahjakortin jemmaaminen erityiselle hetkelle kannattaa.

Sisustusbloggaajan arkirealismia – vai sittenkin muka sotkua?

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Tässä tulee sisustusbloggaajaporukamme maaliskuun haaste. Char and the city haastoi meidät julkaisemaan postauksen seuraavasta näkökulmasta:

”Sisustusblogeja selaillessa usein unohtuu se, että sisustusbloggaajan(kaan) kotona ei aina ole super siistiä, vaan ihan tavallista elämää siellä vietetään. Koska blogit ovat nykyään niin viimeisen päälle viilattuja, tuodaan sekaan pientä arkirealiteettia”.

Aihe on samalla myös lukijani toivepostaus.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Kun aloin kuvata ja kirjoittaa haastetta, huomasin, etten pysty toteuttamaan postausta käsittelemättä teemaa syvällisemmin. Suhtautumiseni sisustusblogikotien todellisuus -teemaan on nimittäin jälleen kaksipiippuinen.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Se, että myös me sisustusbloggaajat olemme aika-ajoin sotkevia ja pyykkääviä ihmisiä, on minusta niin itsestäänselvä asia, että sitä ei tarvitse erikseen alleviivata. Totta kai jokaisella meistä on oma arki kotonaan, mutta inhorealismi ei ole se, mitä blogeista tullaan hakemaan – sitähän tullaan blogeihin pakenemaan.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Toisaalta en pidä siitä näkökulmasta, että me sisustusbloggaajat ylläpitäisimme suurta salaliittoa ja kulissia – että todellisuus olisi jotain aivan muuta kuin julkisesti jaetuissa kuvissa. Ei se ole. En minä blogin ulkopuolellakaan pysty katsomaan monen päivän tiskejä tai jätä sänkyä petaamatta.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Kollegani No home without you -blogin Kaisa kirjoitti hyvin osallistuvansa haasteeseen puolivälin kädenlämpöisillä raapaisuilla. Liityn samaan joukkoon. Minusta tuntuu vähän kornilta väittää hitusen vinossa olevaa sohvatyynyä, yhtä sohvan alla olevaa Dubloa tai näennäisesti tuolin kulmalla roikkuvaa mutta sisustukseen sopivaa neuletakkia suureksi behind the scenes -paljastukseksi. Kaikki tämä tuntuu sellaiselta muka sotkulta. Totta kai meillä on sohvatyynyt vinossa ennen kuin taas jaksan ne pöyhiä. Vaan pöyhimistä teen itse asiassa paljon useammin itseni kuin kuvaamisen takia.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Taas sitä todellista inhorealismia en rehellisesti sanottuna blogiini halua, vaikka meillä sellaisiakin väliaikaisia kausia on. Oli juuri hetki sitten henkilökohtaisesti vaikeista syistä. Silti en pystynyt kuvaamaan blogiini sitä ihan oikeaa todellisuutta, sitä kun makasin lamaantuneena itkien sohvalla, sitä kun sillä hetkellä jopa sukkien vieminen pyykkikoriin tuntui saavutukselta. Sitä, kun meillä ei hetkeen näkynyt keittiöntasoa laskujen, talouspaperirullien ja ruokakaukaloiden alta. Sitä, kun kameraan tarttuminen oli tasan tarkkaan viimeinen asia, jonka olisin jaksanut tehdä.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Olkoonkin panokseni arkirealismihaasteeseen rehellisyys siitä, että sisustusblogissa jopa sotkuiset kuvat ovat harkittuja palasia ja kuvakulmia. Samalla tämä postaus on muistutus siitä, että osan kodin tilanteista koen niin henkilökohtaisiksi hetkiksi, etten halua niitä perheemme ulkopuolelle jakaa.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Mitä sitten kädenlämpöisissä arkikuvissani näette?

  • Petaamattoman sängyn, jonka kuitenkin aina petaan heti aamiaisen jälkeen.
  • Syöttötuolin suoja-alustalla, jonka kerään aina kuvista pois. Keskeneräisen Hesarin ja taaperon päivällisen, josta tomaatit kelpasivat sillä kertaa vain ketsupin muodossa.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

  • Keittiön tason lääkkeineen, kynttilöineen, tiskeineen, maitopurkkeineen ja valmismakaronilaatikkorasioineen.
  • Suihkukaapissa kuivattelevan Onnin, jonka jouduin pesemään kaksi kertaa kurasta lenkin jälkeen – sen jälkeen, kun nyt ylipäätään mahduimme suihkukaappiin pyykkitelineen ohi (mikä se sellainen joka lapsiperheen kodinhoitohuone on?).

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

  • Eteisen tason, joka on edelleen Akilleen kantapääni, johon edelleen kertyy tavaraa, vaikka tarkoitukseni on oppia laittamaan tavara kaapin sisään.
  • Television tason, joka on toinen Akilleen kantapääni, johon taas kertyy aina kalenteri, muistilaput, laturit, lukemattomat artikkelit sun muut. Ja josta rehellisyyden nimissä keräsin henkilökohtaiset dokumentit, joiden en halunnut näkyvän, ennen kuvaamista pois.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

  • Sohvapöydän arki-ilmeessä. Kaukosäätimillä avataan yleensä kolme ohjelmaa päivässä: Aamu-TV, Pikku Kakkonen ja illalla Netflix tai HBO. Illan jakson aikana työnnän lehtipinon teekuppini ja juustoleipieni tieltä pois ja joskus se jää katselun jälkeen rempalleen.
  • Eteisen, jossa seilaa sekaisin kaikkien meidän kenkiä sekä Onnin hihna ja kakkapussit, päiväkotihaalarikin hetken ennen kuin se viedään kaappiin.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

  • No ne rytyssä olevat sohvatyynyt, trimmaamista kaipaavan Onnin ja läppärini, jonka sormenjälkiä täynnä oleva näyttö ei ole mikään ylpeydenaihe.
  • Päiväuniajan ja blogikuvasensuurista kärsivän Tjäreborg-hahmo Lollon oranssissa tunikassaan.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

  • Piirustelua ja pankkiasioiden hoitamista, sulassa sovussa samalla ruokapöydällä.
  • Lastenhuoneen lelut, kylläkin juuri järjestettyine hyllyineen. Lelukaaosta kodissamme on vähän, sillä yksi kaksivuotias ei vielä isoja leikkejä rakenna ja on oppinut mukavan oma-aloitteisesti korjaamaan jälkiään. Mitä kuitenkin näette ensimmäistä kertaa, on lelut kokonaisuudessaan: kuten olen monta kertaa halunnut painottaa, leluissa meillä on ihan kaikki sateenkaaren värit edustettuina, ja nyt näette lelukaapin ja -korin sisällön omin silmin: edes värikynät eivät ole taupeja!

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Ehkä näistä kuvista jonkun käsityksen saa kahden ääripään välistä: niistä todellisista hetkistä, kun meillä oikeasti on tosi siistiä sekä niistä todellista hetkistä, kun elämämme on hetkellisesti oikeasti tosi levällään. Kaikkea sitä ja kaikkea siltä väliltä on meidän perheemme elämä.

Lukijani toivoi minun käsittelevän erityisesti sitä, mikä merkitys niin sanotulla värikoodatulla arkitavaralla on – suuri. Koska kotimme kaikki tavara on neutraalinväristä, en miellä väärällä paikalla olevia tavaroita ollenkaan niin pahaksi sotkuksi. Kodinhoitotilan puutteen takia esimerkiksi kuivaamme pyykkipäivänä kauluspaitoja olohuoneen verhotangolla. Minulla saattaa mennä koko aamu ennen kuin edes huomaan katonrajassa roikkuvat valkoiset paidat – ne kun oikeasti verhoutuvat valkoisiin pellavaverhoihin. Se onkin ollut minulle yksiä parhaita arjen päätöksiä, että olen antanut itselleni luvan olla arkitavarassa turhamainen. Kun kaikki – leluja, yksittäisiä siivousaineita ja tietysti elintarvikkeita lukuun ottamatta – on neutraalinväristä ja rauhallista, ei mikään pistä pahasti silmään.

Homevialaura, sisustusblogien arkihaaste

Yhteenvetona voisin sanoa sen, minkä olen sanonut ennenkin: olemme valmismakaronilaatikkoa pellavaserviettien ja kynttilöiden kanssa syövä perhe. Tavallinen mutta tavallista enemmän estetiikkaa ja harmoniaa arvostava lapsiperhe.

Ajatuksia pelkääjän paikalta: Miksi en uskalla tarttua rattiin, mutta pidän autosta ja turvallisuudesta kynsin hampain kiinni?

Kaupallinen yhteistyö, Liikenneturva

Homevialaura, Liikenneturva

Kuskin viereistä paikkaa ei omassa tapauksessani turhaan pelkääjän paikaksi kutsuta. Hei, olen Laura, ja suhtaudun liikenteeseen äärimmäisellä kunnioituksella. Saatat jopa nähdä huppuni seassa kukkahatun, sillä liikenneturvallisuus on minulle asia, jonka kanssa ei leikitä, ja jonka tärkeydestä lähdin sekuntiakaan miettimättä muistuttamaan tärkeän kampanjan tiimoilta teitäkin.

Oma suhteeni autoiluun on tosi jännä. Olen mahdollisesti Suomen eniten autoonsa kiintynyt yksityisautoilija – joka ei kuitenkaan itse aja. Minulla on se perinteinen, 18-vuotiaana tavan vuoksi hankittu ajokortti, mutta koska asuin aikuisuuteni ensimmäiset kymmenen vuotta vuotta erinomaisten yhteyksien kantakaupungissa omistamatta omaa autoa, ajaminen jäi – ja kynnys alkaa ajaa uudestaan sen kun kasvoi.

Homevialaura, Liikenneturva

Odotusvaiheessa moni tokaisi minulle, että nyt alat totta kai ajaa uudestaan, että pääset vauvan kanssa liikkumaan, mutta itse näin asian juuri toisin päin: lapsen kanssa en ainakaan uskaltaisi tarttua pitkän tauon jälkeen rattiin. Jo pelkkä ensikyyti vastasyntyneen kanssa sairaalasta kotiin muutti pysyvästi suhtautumiseni autossa istumiseen: kun takapenkillä on koko elämä, ei turvallisuuden kanssa halua ottaa yhtäkään riskiä.

En sano, etten tule koskaan elämässäni enää ajamaan, mutta tällä hetkellä rattiin tarttuminen jännittää minua liikaa. Onneksi mieheni on tässäkin asiassa ymmärtäväinen ja suostuu naisten hovikuskin rooliin. Se, että mieheni ajaa vastuullisesti ja rauhallisesti, merkitsee minulle valtavasti. En nimittäin kestäisi olla se vieressä nalkuttava mutta ei kuitenkaan itse ajava vaimo, mutta sehän minä olisin, jos tarve vaatisi, sillä ottaisin perheriidatkin mieluummin kuin turvallisuuden vaarantamisen. Onneksi nalkuttaa ja riidellä ei tarvitse, vaan olemme molemmat kaikenlaista road ragea ja kaahailua vastaan. Yhtä mieltä olemme myös autossa soitettavasta musiikista: päällä on totta kai Bassoradio.

Homevialaura, Liikenneturva, lapsen turvallinen kuljettaminen autossa, turvaistuin

Jotain suhtautumisestamme liikenneturvallisuuteen kertoo myös se, että käytimme taaperon turvaistuimen valintaan varmasti enemmän aikaa kuin muihin tarvikkeisiin yhteensä. Vauvan ensimmäinen turvakaukalo oli vielä helppo, koska sen määritti turvallisuuden lisäksi sopivuus lastenvaunuihin, mutta tämä seuraava turvaistuin olikin sitten kinkkisempi. Näin jälkikäteen mietittynä olisi ehdottomasti pitänyt kääntyä Liikenneturvan ennemmin kuin Googlen puoleen, sillä puolueeton ja virallinen asiantuntija Liikenneturva on juuri oikea taho neuvomaan näissä kysymyksissä.

Homevialaura, Liikenneturva, lapsen turvallinen kuljettaminen autossa, turvaistuin

Oleellisinta on muistaa, että lapsi tarvitsee turvaistuimen niin pitkään, kun hän on alle 135 cm pitkä, ja että lapsen paikka on takapenkillä. Toiseksi on tärkeää kuljettaa lasta selkä menosuuntaan ainakin kolmivuotiaaksi asti, koska lapsella on aikuista herkempi niska ja painavampi pää.

Meille oli tärkeää noudattaa juuri tätä Liikenneturvan suositusta, että lapsi matkustaa selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään, nykyisestä kaksivuotiaasta aina tämän kyseisen istuimen mahdollistamaksi 18 kilon painoiseksi asti, eli todennäköisesti tyttäremme tapauksessa jopa nelivuotiaaksi asti. Vaikka lapsen asento saattaa vanhemman silmään näyttää epämukavalta, koukussa olevat jalat eivät ole turvallisuusriski.

Homevialaura, Liikenneturva, lapsen turvallinen kuljettaminen autossa, turvaistuin

Suosittelen lämpimästi Liikenneturvan kokoamaa Liikenteessä –Turvaistuimet -ohjesivua, jossa neuvotaan selkeästi sekä tekstinä että havainnollistavin videoin, miten vauvaa, taaperoa, leikki-ikäistä sekä esi- ja alakoululaista autossa turvallisimmin kuljetetaan.

Itse valitsimme kääntyvän turvaistuimen, koska meillä oli vielä turvaistuimen ostovaiheessa takaoveton (autokielellä kai kolmiovinen) kauppakassikokoinen auto, jonka kanssa tarvitsimme mahdollisimman käytännöllisen istuimen. Valitettavasti päivittäinen matkustaminen pikkuauton kanssa kävi siltikin liian hankalaksi ja jouduimme päivittämään menopelin varsinaiseen joka perheen järkivalintaan, farmariin – tulihan se lapsiperhekliseebingon viimeinenkin rivi sieltä täyteen. Auton vaihdossa meille oli tärkeää kokeilla, että turvaistuin mahtuu varmasti oikein myös uuteen autoon.

Homevialaura, Liikenneturva, lapsen turvallinen kuljettaminen autossa, turvaistuin

Syy, miksi olen halunnut pitää autosta kiinni kustannuksista (ja valitettavasti päästöistäkin) huolimatta on se, että koen auton mahdollistavan meille paljon sujuvamman ja sosiaalisemman elämän, etenkin nyt, kun asumme pientaloalueella. Keskustaan täältä kyllä pääsee, mutta arvatkaa vain, kuinka monta kertaa meidän tulisi lähettyä taaperon kanssa vaikka ystäväperheen lapsisynttäreille kolmilla julkisilla toiselle puolelle pääkaupunkiseutua. Ystävämme ja läheisemme kun on ripoteltu ihan ympäriinsä Helsinkiä, Espoota ja Vantaata. Taas pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ajamme harvoin, kun meillä ei ole omaa kesämökkiä.

Autoon kiintyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin amerikkalaisittain vieraantunut julkisista. Helsingin kantakaupungissa syntyneenä, siellä täällä harrastaneena ja ympäri pääkaupunkiseutua asuvia ystäviä treffanneena tuskin löytyy linjaa, jota en olisi elämässäni käyttänyt (aikaisemmin osasin jopa linjat ulkoa, mutta nyt olen auttamattoman tipahtanut uusien ratikkalinjojen logiikasta).

Ulkomaan kaupunkilomilla rakastan kävelemistä ja vietän niin vähän aikaa kulkuneuvoissa kuin suinkaan mahdollista. Tosin siinä mielessä liikkuminen liittyy nykyään vahvastikin lomailuun, että suunnittelemme matkatkin turvaistuinkulma edellä. En halua kuljettaa taaperoa metriäkään epämääräisesti taksissa (turvaistuinten huono saatavuus takseihin on muuten yksiä lapsiperheen elämää todella hankaloittavia asioita!), vaan nytkin tulevana kesälomana vuokraamme koko ajaksi turvaistuimellisen auton.

Homevialaura, lounas

Tällä kertaa puimme paremmat turkikset päälle ja lähdimme ajamaan minnekäs muualle kuin Espooseen. Ensimmäiseksi söimme lounaan, kylläkin Helsingin puolella, sillä Espoossa (jota kutsun kaikella rakkaudella epäkaupungiksi) on edelleenkin aika suppea tarjonta kauppakeskusten ulkopuolisia ravintoloita. Kauppakeskuksissakin lounastamme mielellään, jos on asioita hoidettavana, mutta muuten suosimme mieluummin vähän vähemmän hälyisiä paikkoja.

Homevialaura, Lasten Museofestarit, WeeGee, EMMA, Espoo

Ensimmäiseksi suuntasimme Tapiolaan WeeGeen museoiden Lasten Museofestareille, mikä olikin hurjan hyväntuulinen, eloisa ja suositeltava tapahtuma (festarit pidetään varmasti maaliskuussa ensi vuonnakin). Yhteistapahtumassa mukana olivat kaikki Espoon modernin taiteen museo EMMA, Espoon kaupunginmuseo KAMU, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen Kellomuseo. En ollut itse käynyt ennen keskittymässä, joten jo oli korkea aikakin. Taapero ei näemmä tule äitiinsä, vaan pikku kuski otti heti luulot pois valitsemalla oikeanpuoleisen liikenteen ja taskuparkkeeraamalla muina kuskeina.

Homevialaura, Espoo Loft, Monday To Sunday Home

Iltapäivällä huristimme vielä Mankkaalle, josta löytyy kolmen liikkeen sisustuskokonaisuus, Espoo Loft. Samassa rakennuksessa on upea vaalean boheemi Monday To Sunday Home (kuvassa), muun muassa Riviera Maisonia, Linumia ja Lexingtonia myyvä Country White sekä viherstudio Garden Living. Kiva, että tämäkin listalla pitkään ollut kohde tuli vihdoin nähtyä.

Homevialaura, Liikenneturva, lapsen turvallinen kuljettaminen autossa, turvaistuin

Tällä matkalla Onni ei ollut mukana, vaikka paljon Sisustuskoira mukanamme kulkeekin – aina totta kai omissa turvavöissään. Olisi kiva kuulla, löytyykö muista pelkääjän paikalla istuvista kohtalontovereita, jotka eivät ole tauon jälkeen uskaltautuneet rattiin. Kiitos, kun olit mukanamme roadtripillä ja turvallista matkaa jokaiselle perheelle!

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue