Stailaamani Ellos-pressitilaisuus – kukkaan puhjennut Aallonkoti

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1350

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1410

Kuvamaratoni on Elloksen tämänviikkoisesta pressitilaisuudesta Aallonkodista, jonka stailausta sain kunnian olla suunnittelemassa. Arvaatte varmasti, täytyikö minua kahta kertaa houkutella mukaan tällaiseen projektiin: innostus ja inspiroituminen oli aika välitön.

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1365

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1386

Naisena kävin totta kai läpi myös kaikki tyypilliset panikoinnit: mihin olen mennyt lupautumaan ja onko minusta tähän, mutta onneksi otin haasteen vastaan. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi, ja ehkä tässä kohtaa uskallan jo olla ylpeä itsestäni. Ei kokonaisuus metsään mennyt – vaikka sammalta löytyi niin tasoilta kuin lautasliinarenkaista.

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1406

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1564

Tilaisuudessa esiteltiin Ellos Home- ja Ellos Women -syysmallistot AW/16. Kukkiin halusin romanttista luonnollisuutta ja rönsyilevää vintagehenkisyyttä. Syksyn viininpunaisia ja tummia vihreitä, mutta myös raikasta valkoista ja herkkää vanhaa roosaa.

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1466

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1503 (1)

Sanomattakin selvää, ettei tällaista yksin tehdä, vaan kaikki kunnia myös PR-toimisto Marsaanalle (jonka tyttöjen käsissä syntyi upea kukkahame!), Ellokselle, kukkakauppa Form & Floralle sekä tarjoiluista vastanneelle Sara La Fountainille. Onneksi en ollut paikalla enää tapahtumahetkellä, koska silloin postauksessa olisi vielä toinen samanmoinen satsi ylikauniita ruoka- ja juomakuvia.

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1459

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1552

Toivottavasti tekin saatte kuvista paljon somistusideoita kesähäihin ja muihin juhliin. Tavallisesti kukat nähdään aina maljakoissa pöydällä, mutta kaunistaisin niillä niin paljoa muutakin. Jos haluat kohdistaa katseet ylös, harkitse köynnöstä ovenkarmeihin tai kukista tehtyä kattokruunua. Lattiasta, vaikkapa tanssilattiasta, taas tekee mielenkiintoisemman alaspäin rönsyilevä kukka-asetelma. Kukkaseppeleet ovat hurmaavia tarjoiluissa, ja kynttilän sijaan lyhdyistä voi rönsyillä kukkia.

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1396

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1596

Jos tapahtumaan tai häihin haluaa oman hashtagin, on se kaunis kirjoittaa vesiliukoisella tussilla peiliin tai johonkin muuhun lasipintaan. Tai miksei peiliin voisi muitakin terveisiä rustata.

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1372

Homevialaura-Ellos-Aallonkoti_1518

Tilaisuuden kodinomaisena tilana toimi Aallonkodin Finlandia-kattohuoneisto loistavalla sijainnilla Rautatieaseman ja Töölönlahden välissä. Aallonkodin asuntoja saa muuten vuokrata yksityisetkin henkilöt, eli vinkinä vaihtoehto Airbnb:lle tai hotellille. Huoneistot sopivat myös pieniksi juhlatiloiksi. Kyllä näissä maisemissa vaikka yhdet tyttöjen polttarit viettäisi. Loppuun täytyy sanoa, että Elloksella on kyllä nykyään tosi kiva sisustustarjonta. Tästä ilmavasta mustasta terassiryhmästä tuli heti suosikki.

Miltä äitiys minusta tuntuu

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto__0258

Kuinka monta kertaa olenkaan kysynyt juuri synnyttäneeltä ystävältäni kuin toimittaja urheilijalta maaliviivan jälkeen: No, miltä nyt tuntuu? Ainakin itsessäni niinkin poikkeava asia kuin ihmisolennon puskeminen maailmaan herättää suurta uteliaisuutta. Herääkö äidinrakkaus heti? Kasvaako onnellisuus? Iskeekö paniikki?

Äitiys muuttaa kaiken, sanotaan. Omalla kohdallani se on muuttanut ennen kaikkea kaksi asiaa, tärkeysjärjestyksen ja ajankäytön. Mitään ei toivo enempää kuin sitä, että omalla lapsella olisi kaikki hyvin. Yhtäkkiä pienistäkin askareista tulee saavutuksia ja suorituksia. Vau, vain tunti siihen, että päästiin ovesta ulos. Tuntuupa vanhemmuus myös tuplaavan maailman murheet ja vääryydet. Nykyään näen jokaisessa lapsessa palan omaani, ja olen vielä aikaisempaakin herkempi tuntemaan pahaa mieltä epäoikeudenmukaisuudesta.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto__0107

Paljon elämässä on kuitenkin samaa, tai niin koen henkilökohtaisesti. Lapsi on se tärkein, muttei ainoa sisältö elämässä. Pidän edelleen kiinni minulle tärkeistä asioista: kauniisti katetuista yhteisistä illallisista (olkoonkin niin, että toinen joutuu välillä syömään yhdellä kädellä tai ruokansa kylmänä), aikuisten keskusteluaiheista, aamun Hesarista ja suhteellisen siististä kodista nyt esimerkiksi. En myöskään suostu ajattelemaan, että meidän naisten aivosolut surkastuisivat vaippaa vaihtaessa. Eivät surkastu, jos on yhtään omia projekteja ja kiinnostusta muuhun maailmanmenoon siinä sivussa. Blogin kirjoittaminen on oma henkireikäni ja eilen kuuntelin taas maitobisnesten lomassa pari lähetystä Yle Puheen podcasteja.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0271

Sisustuskoiralla on varmasti osansa siihen, miten minä olen kokenut äitiyden. En vertaa koiraa lapseen, mutta elämään se tuo paljon samaa. Kun on jo viiden vuoden ajan tottunut aikatauluttamaan elämänsä toisen perheenjäsenen mukaan, sopimaan hoitopaikoista ja muistamaan rokotukset, ei lapsen ehdoilla eläminen tule enää samanlaisena shokkina.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0180

Olen onnekas, sillä minulle äitiys alkoi tuntua luontevalta sillä sekunnilla, kun sain jälkikasvun syliini. Itsevarmalta sillä tavalla, että stressaan äitiydestä, elämäni isoimmasta asiasta, vähemmän kuin mistään muusta. Luotan vaistooni ja maalaisjärkeeni (mikä ei poista sitä, ettenkö silti minuutin välein googlaisi yhtä sun toista). Ja juuri silloin, kun olen itse osannut olla stressaamatta, muut tekivät sitä jo ennen synnytystä puolestani. Tiedäthän, että sitten et enää pääse suihkuun?

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0146

Vaikka luulisi, että vastaus on yöheräämiset tai itkut, koen, että usein äitiyden isoin haaste on toiset äidit. He, jotka aina tietävät paremmin, pahottavat mielen, neuvovat kysymättä, ja jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen käännyttää muutkin omiin valintoihinsa. Hienotunteisuuden ja tilannetajun puute alkaa jo kauan ennen kuin mahasta on tietoakaan. Lapsen saaminen on arka aihe, ei small talk -keskustelu puolitutun kanssa. Omatkin kahvit ovat monesti menneet väärään kurkkuun, kun se juhlien kymmenes liian utelias naishenkilö tulee töksäyttämään No koskas te teette lapsia? Tärkein pari-kolmekymppisen naisen kansalaistaito taitaakin olla paksu nahka ja pokkanaama.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0246

Ei varmaan tarvitse sanoa, etten todellakaan ajattele lapsia tehtävän. Kaikista maailman asioista pidän lapsen saamista vähiten itsestään selvänä. Tämä asenne määrittää eniten omaa äitiyttäni. Olen joka solullani niin kiitollinen puolimetrisestä kiljukaulasta, etten edes huonoimpina hetkinä, kun köntsät on pitkin kotia, unohda, miten etuoikeutettu olen. Joudun jopa tekemään itseni kanssa aika paljon töitä, etten tuntisi syyllisyyttä siitä, että meille lopulta suotiin terve lapsi, mutta kaikki eivät koskaan koe samaa onnea toiveestaan huolimatta. Ajatukseni ovat tahattomasti lapsettomien luona jatkuvasti.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0102

Äitiys opettaa monia hienoja asioita. Epäitsekkyyttä, kärsivällisyyttä, paineensietokykyä, suunnitelmallisuutta, armollisuutta ja lempeyttä. Puhun kuin mikäkin kokenut kasvattaja – tietysti tiedostan, että en ole mikään Maaret Kalliosta seuraava ja pahimmat haasteet ovat vasta edessä – mutta jo tässä ajassa koen kasvaneeni ja kehittyneeni. Äitiys on kuorinut minusta, perfektionistista ja kontrollifriikistä, sopeutuvaisemman ja joustavamman. Äitinä olen parempi versio itsestäni, ja vaikka aikaisemminkin olin sinut itseni kanssa, on äitiys parantanut omaa minäsuhdetta. Pärjään, osaan, sopeudun, ja hetkonen, minusta löytyy jopa yllättävän kärsivällinen puoli.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0280

Tosi hyvin, vastaan kirkkain silmin ja täydestä sydämestäni, kun meiltä kysytään, miten menee. Usein siitä vedetään väärä johtopäätös, että olisin synnyttänyt nuken. En ole. Itse asiassa bebe täyttää päiväsaikaan suuritarpeisen vauvan määritelmän: hän nukkuu päiväunia alle vartin pätkissä jos niissäkään, ei viihdy yksinään makuulla tai sitterissä kuin pieniä hetkiä, ja haluaa olla jatkuvasti sylissä ja rinnalla.

Henkilökohtaisesti suurin oivallukseni onkin, ettei kyse suinkaan aina ole siitä, miten asiat ovat, vaan miten ne kokee. Suihkuun joko ei pääse, tai sitten sinne vain menee. Jos en ajattelisi näin, olisi edessä pitkä kahdeksantoista vuotta. Siksi koitan suhtautua arkeen aika kepeästi ja säästää voimavaroja pahan päivän varalle, kun niitä murheita ja haasteita ihan oikeasti on.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto_0090

En voi tarpeeksi painottaa, että puhun vain ja ainoastaan omista kokemuksistani. En koskaan menisi vertaamaan itseäni koliikkilapsen vanhempaan, en monilapsiseen perheeseen, en yksinhuoltajaan, en yhtään keneenkään. Äitiys on hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen asia, sekä lopulta valtavan monen sattuman summa.

Mitä odotuksia äitiydestä oli? Miten vauvalta saa nukutuksi? Miten hormonit kohtelevat? Miten vauva on vaikuttanut parisuhteeseen? Onko elämässä muuta stressiä? Onko ihmisenä kotona viihtyvää sorttia? Millainen on tukiverkko? Onko omissa ystävissä muita äitejä? Ja tuhat muuta muuttujaa päälle.

Homevialaura-Roihuvuoren-kirsikkapuisto__0239

Mitä haluan sanoa on se, ettei äitiyden tarvitse olla täydellistä tai helppoa ollakseen onnellista. Onnellista se kuitenkin ainakin minulle on. Äitiyslomaakaan ei saisi sanoa lomaksi, mutta sellaiselta, rakkauden- ja pyykintäyteiseltä lomalta tämä kuitenkin tuntuu, uskaltaa sitä tässä haasteita painottavassa kulttuurissa sanoa ääneen tai ei.

Tällaisia ajatuksia halusin kirjoittaa maailman kauneimmalta ensimmäiseltä äitienpäiväviikonlopulta. Kuvat ovat Roihuvuoren kirsikkapuistosta, jossa, menovinkkinä pääkaupunkiseutulaisille, juhlitaan hanamia tulevana sunnuntaina 15.5.

Maison Helsinki ja tapaus nimeltä epäonniset parvekekukat

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Jokin aika sitten aloin kiinnittää blogeissa ja somessa huomiota kiinnostavaan näkyyn. Mistä on tullut kukkameri Suomen talven keskelle?

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Selvisi, että kyseessä on Korkeavuorenkadulle avautunut uusi Maison Helsinki -putiikki. Poikkesin paikan päälle laskiaisen tienoilla ja nyt vihdoin jaan lupaamani inspiraation teillekin.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Jo liiketila on sisustuksellisesti mieletön valkoisine lautalattioineen ja isoine ikkunoineen. Tyyli on toki omaani romanttisempi, mutta silti täynnä elementtejä, joista pidän mustavalkoisesta ilmeestä alkaen.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Maison Helsingin valikoimaan kuuluu vaatteita, asusteita, vintage-silmälasikehyksiä, peilejä, maljakoita, verhotupsuja, vaaseja ja ennen kaikkea kukkia – silkkikukkia. Niitä liikkeen omistaja tuo maahan, sillä laadukasta tarjontaa ei aikaisemmin täällä ollut.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Lähestyvä kevät on tuonut mieleeni jokavuotisen parvekepaniikin. Olemme nyt neljä vuotta yrittäneet kasvattaa parvekkeella jos jonkinlaista kasvia: oliivipuuta, yrttejä, hortensiaa, ties mitä. Joka ikinen puska on menetetty tapaus jo parissa viikossa. Ehkä emme istuta ja lannoita oikein. Ehkä lasitettu eteläparvekkeemme on liian kuuma. Ehkä olemme turhan laiskoja sopimaan kukkien kastelusta jokaisen poissaolon ajaksi.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Kevään ensimmäisen kukkakauppareissun ajan touhuun jaksaa vielä uskoa. Ei muuta kuin tennarit jalkaan ja trendikkään urbaanin cityviljelijän mielentila päälle. Ah, sitä mullan tuoksua ja idyllistä fiilistä, kun oman parvekkeen ruukusta saa poimittua basilikat tomaatin ja mozzarellan päälle.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Tätä strömsötä kestää kuitenkin vain kiusallisen lyhyt hetki. Jos haluaisin kasvit koko kesäksi, pitäisi uutta puskaa olla hakemassa kymmenisen kertaa kesässä. Ei kiinnosta edestakaisin ajamisen vaiva, ei uudet epäonnistumisen kokemukset, ei lomabudjetin käyttäminen biojätteeseen.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Viime vuonna päätinkin, että jos jossain asiassa, niin tämän asian suhteen antaisin itselleni luvan luovuttaa. Yksi vaihtoehto olisi unohtaa parvekkeen kukat ja kasvit kokonaan. Toinen vaihtoehto olisi kääntyä tekokasvien puoleen – ajatus, joka yllätti itsenikin.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Tökeröä muovista viherkasvia olisin tuskin huolinut (itse asiassa en edes pidä monista viherkasveista), mutta ajatus palasi mieleeni, kun näin nämä valkoiset vaihtoehdot. Maison Helsingin silkkikukat ovat niin laadukkaita, ettei niitä erota aidoista kuin läheltä.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Jäinkin miettimään kasvien perimmäistä tarkoitusta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että merkittävä osa kukkien viehätystä on kauneuden katoavaisuus ja luonnon kiertokulku. Kun nuppu ensin puhkeaa kukkaan, ja kun rusehtavat terälehdet lopulta lähes runollisesti varisevat hyvästien merkiksi pois. Toisaalta yhtä paljon ajattelen, että kukkien tarkoitus on ennen kaikkea tuottaa iloa. Onko silloin väliä, mitä kukat tarkalleen ottaen ovat?

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Mitä mieltä te olette: onko synti jäljitellä luontoa, vai onko sallittua tuoda kotiin ja pihalle pitkäaikaista kukkaloistoa tällä stressittömällä tavalla?