Lexington-haaveita Tammisaaressa

homevialaura_6912
homevialaura_6921
homevialaura_7003
homevialaura_6963
homevialaura_6881
homevialaura_6974
homevialaura_6928
homevialaura_7021
homevialaura_6971
homevialaura_6947
homevialaura_6940
Terveisiä Tammisaaresta! Idyllinen, meren välittömässä läheisyydessä sijaitseva vanha kaupunki nousi suoraan suosikikseni ohi Porvoon. Vanha kaupunki oli suhteessa melko iso ja niin rauhallinen, että lyhtypylväiden reunustamia mukulakivikujia kävellessä voi olla varma ajan pysähtyneen. Ainoa ääni kuului tuulessa lepattavista syreeneistä ja kissan naukunasta. Paikka oli kuin suoraan ruotsalaisesta lastensadusta. Odotin vain, koska Vaahteranmäen Eemeli juoksee aidan takaa ja rikkoo hiljaisuuden.

Piipahdin kolmessa sisustusputiikissa torin laidalla, mutta uskon, että Tammisaari olisi tarjonnut niitä enemmänkin. Suosikikseni nousi Popana. Yhdessä putiikissa meinasin sortua sataan Lexingtonin merihenkiseen keittiöpyyhkeeseen kunnes muistin, että todellisuuteni on helsinkiläisellä kerrostaloalueella eikä tammisaarelaisessa merenrantahuvilassa. Tällä kertaa tuliaisiksi riitti pieni kappa paikallista perunaa.

Suosittelen ainakin nauttimaan kahvit ja taivaallisia piirakoita Cafe Gamla Stanin omenapuiden alla. Me olimme päiväretkellä, mutta yöpymistapauksessa buukkaisin ehdottomasti huoneen Alapiha-majatalosta.

Olen jäänyt koukkuun kotimaan retkiin. Tammisaaren lisäksi olemme vierailleet Hangossa, Porvoossa, Fiskarsissa ja Billnäsissä, ja listalla on Sipoon Gumbostrand Konst & Form. Osaatteko suositella muita kohteita kohtuullisen matkan päässä Helsingistä: suloisia alueita, vierailemisen arvoisia sisustusputiikkeja, paikallisia ulkoilmaravintoloita tai merenrantapoukamia?

Kaunis Hotel Fabian

homevialaura_hotel_fabian_1
homevialaura_hotel_fabian_2
homevialaura_hotel_fabian_3
homevialaura_hotel_fabian_4
homevialaura_hotel_fabian_5
homevialaura_hotel_fabian_6
homevialaura_hotel_fabian_7
homevialaura_hotel_fabian_8
homevialaura_hotel_fabian_9
Täällä taas! En ole hautautunut lumikinoksen alle, ajatukset, ja vähän ruumiskin, ovat vain liidelleet muualla.

Eipä ole juuri tullut vietettyä öitä kotikaupungin hotelleissa – olisikohan tämä ollut toinen kerta elämässäni – mutta nyt buukkasimme huoneen Hotel Fabianista hyvällä tarjouksella ja spessusyystä.

Super kiva hotla! Symppis meininki, hyvä palvelu, kiireetön tunnelma, laadukas aamiainen ja tyylikäs sisustus.

Sisustuksessa oli yhdistelty mustavalkoista, konjakinruskeaa, puuta, kromia, nahkaa, raitaa ja ruutua. Huoneesta löytyi muun muassa lehmännahkakuvioinen Barcelona-tuoli, beach house -tyyliset kaapinovet nahkavetimillä, isoja peilejä, massiivisia pöytävalaisimia ja tietysti muhkea, pienen yksiön kokoinen sänky.

Asteen liian villiä ja amerikkalaista toteutettavaksi omassa kodissa, mutta inspiroivaa, viihtyisää ja äärimmäisen kaunista – hotellimaisuutta parhaimmillaan.

Erityisesti tykästyin eteisen mustavalkoruudulliseen lattiaan. Itse asiassa ruutulattia on yksiä niitä asioita Eamesin DSR-tuolien ohella, joista olen tykännyt ihan aina isossa hupparissa kulkevasta teinistä asti. Jos nyt remppaisin eteisen tai erilliskeittiön, luulen, että rohkaistuisin valitsemaan shakkia lattialle.

Mustavalkoinen Hotel Europark

Terveisiä Barcelonasta, kaupungista, jonne jätin sydämeni jo toisen kerran. En tiedä, mikä paikasta tekee minulle niin erityisen, mutta Barcelonassa tunnen olevani kotona.

Yövyimme Europark-hotellissa Eixamplessa. Enpä muuten keksi hotellille luotaantyöntävämpää nimeä. Europarkin luulisi olevan kolkko persoonaton hotellijätti valtatien varrella, mutta kyseessä oli kaikin tavoin sangen hurmaava majoitusliike. Jotenkin charmikas ja arvokas, ja silti kodikas (erityiskiitos katon pienelle ja symppikselle uima-altaalle ja daybedille, jossa kelpasi ottaa nokkaunia).

Pidin kovasti hotellin rehdisti hotellimaisesta sisustuksesta. Huoneita hallitsi mustavalkoisuus, raidat ja musta Pantone-tuoli. Hissin seinissä oli mustavalkoinen New York -maisema ja aulassa oli yhdistelty kromia, nahkaa ja puuta. Ilmassa leijaili espresson ja vasta painetun El Paisin tuoksu. Tunsin itseni eteläeurooppalaiseksi herrasmieheksi.

En huomannut ottaa kuvia muualta kuin huoneesta, mutta hotellin omia kuvia löytää täältä. Muut kaupungin Núñez i Navarro -hotellit löytyvät täältä. Aika kivoja nekin.