Olohuoneen afganistanilainen villamatto

homevialaura_3964_2
homevialaura_3975_2
homevialaura_3998_2
homevialaura_3978_2
Vihdoin meillä on olohuoneessa kunnon matto, Afganistanissa käsinkudottu villamatto, jolle Sisustuskoira on tassu Koiramme-lehdellä vannonut olla pissaamatta.

Tilasin maton CarpetVistalta, jossa on hyvä valikoima itämaisia ja persialaisia mattoja. Matto tuli nopeasti ja vastasi odotuksia, joten voin oman kokemukseni mukaan suositella puljua.

Halusin maton rikkovan olohuoneen modernin ja kliinisen valko-musta-harmaan ilmeen. Siksi päädyin lämpimän ruskeaan sävyyn ja yksilöön, jossa kuvio loppuu vintage-henkisesti kesken.

Olen erittäin ihastunut mattoon, mutta sitä en kyllä tiedä, millaiselta ruskea villamatto tuntuu heinäkuun helteillä. Voikin olla, että joku kaunis päivä hankin toisen maton kesää varten. En ymmärrä, miksi se olisi vähemmän perusteltua sesonkisisustamista kuin joulupukkikappaverhojen vaihtaminen kukallisiin.

Vitran Uten.Silo kesyttämään kaaos

UtenSilo
Huushollissa siellä täällä pyörivä jokapäiväinen pikkusälä on varmasti kaikille tuttua. Joillain pikkusälää varten on ratkaisu, esimerkiksi eteisen lipaston ylin vetolaatikko. Meillä ei ole. Meillä laskut tungetaan blenderin taakse keittiöön, avaimet raapivat korkeakiiltoista sivupöytää ja koirankakkapussirulla kieppuu lattialla. Toissa päivänä lähdin töihin ilman rillejä ja bussilippua en ole nähnyt sitten Lontoon reissun.

Kun näin vuonna 1969 suunnitellun Vitran Uten.Silo-klassikon Stokkan helmikuun kantistarjouksena, ajattelin, että rukouksiini on vastattu. Pistin tilauksen heti menemään, vaikka eihän tuo ilmainen ole nytkään. Nämä ovatkin näitä Buy now, keep forever -juttuja.

Uten.Silo on kuin tehty kokonsa puolesta eteisen oven viereen ja tietysti pidän kovasti lokerikon ajattomasta designista. Nämä kaupat ratkaisi kuitenkin ennen kaikkea käytännöllisyys.

Napsin kuvia, kun kaveri saapuu ja kun se saadaan paikoilleen. Kuva ja tarjous täällä.

Tuolinainen

Olen tuolinaisia henkeen ja vereen. Taisin jo teini-iässä olla enemmän kiinnostunut neli- kuin kaksilahkeisista. Elämäni rakkaus rippikouluiästä lähtien on ollut Eamesin valkoinen DSR metallijaloilla.

Vuosi sitten hankin ne ensimmäiseen omaan kotiimme ruokapöydän tuoleiksi. Se oli suuri päivä. Samoihin aikoihin kunniapaikalle olohuoneeseen muutti toinen suuri rakkauteni: kirkas Kartell Louis Ghost x 2.

Haluaisin olla moniavioinen nainen, joka sanoisi tahdon kaikille elämänsä tuoleille. Eamesien ja Ghostien ohella perheeseeni kuuluisivat muun muassa Bertoian Side Chair, Wegner Wishbone Chair, Panton Chair ja Thonet 214. Minä ja tuolit eläisimme onnellisena elämämme loppuun asti.

DSR-tuoleista sanoisin sen, että istuinkorkeus on aika matala, joten en suosittele hujopeille. Valkoiseen pintaan jää tahroja ja sormenjälkiä, mutta ne saa hyvin pois Taikasienellä. Ghostit taas tuppaavat naarmuuntumaan kovassa käytössä. Muuten pelkkää hyvää sanottavaa molemmista.

Kuvat lainattu linkkien osoittamista paikoista.