Eräät kultaiset kehykset ja suosikkihuivi

Homevialaura, Balmuir Milan scarf light taupe

Nikon-kuvauskoulu, josta kerroin viime postauksessa, inspiroi paitsi kuvaamisen myös sisustamisen suhteen. En saisi käydä lähelläkään vanhoja helsinkiläisiä kerrostaloja, kun menen aina pois tolaltani vanhoista lautalattioista, korkeista huoneista ja isoista ikkunoista. Palaan kotiin häntä luimussa ja toistan tuhannetta kertaa vielä joku päivä.

Homevialaura, vanhat kultaiset kehykset

Stellan ja Mikon koti, jossa kuvauskoulu pidettiin ja jossa nämä kuvat on otettu, oli riipaisevan kaunis. Yksityiskohdat pitivät asunnon mielenkiintoisena, mutta ennen kaikkea avaraan kotiin oli jätetty tilaa hengittää.

Homevialaura, Balmuir Milan scarf light taupe

Olen jo jonkun aikaa pohtinut, haluaisinko meille kotiin kultaisen antiikkisen peilin tai vanhanoloiset kultaiset kehykset. Tai siis tiedän, että haluaisin, mutta epäröin, kyllästynkö krumeluuriin. Tämä yksilö oli kaikkine kulumineen täydellinen. Eihän tällaiseen nyt voisi kyllästyä? Leikin stailaustehtävässä lisää asetelmilla ja ripustin naulaan Chanelin paperikassin.

Homevialaura, vanhat kultaiset kehykset

En tiedä, olenko vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan, mutta en ole vielä kertaakaan tänä kesänä käyttänyt shortseja tai hellemekkoa, vaikka nyt on onkin ollut kaunista. Sen sijaan Suomen kesässä on kulkenut visusti mukana Balmuirin light taupe -värinen Milan-huivi (saatu blogin kautta).

Homevialaura, Balmuir Milan scarf light taupe

Kašmir-silkkisekoitteinen huivi koossa 140×140 laskeutuu kaulalle erityisen kauniisti (kuvan näkee täältä). Balmuirin huivissa on sama henki ja ylellisyys kuin Louis Vuittonin vastaavassa (ne valmistetaankin samassa tehtaassa), mutta omaan tyyliini sopii paremmin tämä hillityn tyylikäs versio ilman logomerta. Olen niin hullaantunut huivista, että uskallan melkein julistaa sen kaikkien aikojen omaksi Balmuir-suosikiksi siitäkin huolimatta, että kärkisijoille on kovasti tunkua.

Nikon-kuvauskoulu Helsingin kattojen yllä

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Useimmat maanantait jäävät mieleen kotona vietetyistä kalsari-illoista töiden jälkeisessä koomassa. Sitten poikkeuksia, kuten Stella Harasekin ja Eeva Kolun emännöimä, valokuvaaja Mikko Rasilan vetämä Nikon-kuvauskoulu lifestyle-bloggaajille. Kuvauskoulu järjestettiin Stella ja Mikon kodissa, josta oli ison rempan jälkeen kuoriutunut vielä pressujen suojissa olevaa keittiötä lukuun ottamatta upea asunto. Persoonallinen koti, mutta samaan aikaan kuin valoa tulviva, monia mahdollisuuksia antava studio.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Kuvauskoulun illan aikana saimme kokeilla lukuisia erilaisia Nikon-järkkäreitä, joista itse kiinnostuin eniten uudesta minijärkkäristä. Kuvanlaatu säilyy erinomaisena, mutta kamera veisi laukussa ja matkoilla murto-osan nykyisen tilasta ja painosta. Lisäksi Mikko kävi läpi meitä kuvaajia askarruttavia kysymyksiä ja saimme haasteeksi stailaustehtävän kauniista rekvisiittatarjonnasta.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Mikä suomalaisia lifestyle-bloggaajia yhdistää? Ei välttämättä tyyli – yksi kuvaa romanttisesti ruokaa, toinen skandinaavisesti kotiaan – mutta jokainen meistä painii pitkän pimeän talven kanssa ja murehtii marraskuun synkkiä hetkiä jo nyt. Itse asiassa emme muusta Mikolta kysyneetkään.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Mikä on kuvaajamaestron ratkaisu bloggaajien ykkösongelmaan, hämärässä kuvaamiseen? Joko muutat maasta tai hankit jalustan (pidin erityisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta). Jalusta on hämärässä ehdoton, koska vain silloin valotusaikaa voi pidentää reippaasti. Tärkeää on toki myös hyväkennoinen kamera ja ISO-herkkyyksien nostaminen niin korkeaksi kuin kuvanlaatu sallii. Stella puhui myös asennemuutoksen puolesta: on vain hyväksyttävä, ettei kuvista tule samanlaisia ympäri vuoden.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Voiko pimeässä kuvatessa lainkaan feikata avuksi luonnonvaloa? Valaisupinnaltaan iso ja tasainen kirkasvalolamppu on hyvä apu lähikuvaamiseen, vaikka koko huoneen valaistusta se ei ratkaisekaan. Entä miten taklata tavallisen keinovalon aiheuttama keltaisuus? Kameran asetuksista kannattaa säätää valkotasapaino kuntoon. Loput värivirheet on kätevä korjata esimerkiksi Lightroomin pipettitoiminnolla. Raw-kuvaamiseen siirtyminen on varmasti edessä itsellänikin.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Jos taas kuvaustilanteessa on päinvastainen ongelma eli liikaa aurinkoa, Nikon-kameroissa valoa tasapainottava Active D-Lighting -toiminto. Valoa, joka valokuvassa on se tärkein, voi myös heijastaa reflektorilla tai himmentää diffuusorilla. Nämä apuvälineet, jotka menevät jo vähän hifistelyn puolelle, voi ostaa ammattiliikkeistä tai tehdä vastaavat itse esimerkiksi kapalevystä ja foliosta. Niin kuin Mikko totesi, köyhyys lisää luovuutta. Myötävaloa mielenkiintoisempaa kuvassa on vasta- ja sivuvalo. Oli myös jännittävää huomata, miten valon väri vaihteli illan aikana ilmansuunnan ja kellonajan mukaan.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Itselleni tärkeä huomio muistiin on, että kokonaan skarppeja valokuvia saa maisemakuvaukseenkin tarkoitetulla pienellä aukolla (iso f-luku). silloinkin on kuvattava kohtisuoraan ja tarpeen mukaan jalustalla, sillä asetelman vinous saa heti aikaan syväterävyyttä. En tiedä, miksi päähäni on pinttynyt tapa kuvata aina samalla isolla aukolla. Ehkä juuri jalustan välttämiseksi.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Omaa asetelmatehtävää lähdin kokoamaan viehättävän puulipaston ja kultaisen peilin yhteyteen – ehkä arvasittekin kahvipöytäkirjoista ja tuoksukynttilöistä. Mielettömälle ruokapöydälle, jonka antimet oli tarkoitettu sekä stailausrekvisiitaksi että syötäväksi, alkoi myös kertyä elämänmakuisia asetelmia itsestään sitä mukaa, kun juustot ja hillot hupenivat. Onkin totta, että asetelmissa ei ole oikeaa tai väärää. Osaset ovat paikoillaan juuri silloin, kun kuvaajasta siltä tuntuu.

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Viimeiseksi huomio, josta tunsin itse heti piston sydämessäni: kuvien onnistumisen takaamiseksi kameran runko ja objektiivi kannattaa käyttää huollossa puolen vuoden välein. (Jos vaikka aloittaisi siitä, että käyttäisi ensimmäistä kertaa elämässään.)

Homevialaura, blogikuvaus, Nikon, Stella Harasek, Eeva Kolu, Mikko Rasila

Toivottavasti näistä muistiinpanoista oli iloa ja hyötyä teillekin. Kiitos Mikko, Stella, Eeva ja Nikon – jään sulattelemaan sekä lukuisia kuvausvinkkejä että maailman komeinta kakkua!

Sisustusinspiraatiota ja -odotusta

Homevialaura, Cobello Espoo

Homevialaura, Cobello Espoo, Riviera Maison

Homevialaura, Riviera Maison

Homevialaura, Cobello Espoo

Homevialaura, Riviera Maison, Nicolas Vahé, keittiöpyyhe

Vielä pari kuvaa Cobellosta ja sieltä mukaan lähteneestä ainoasta ostoksesta. Se tulee olemaan juhlallinen hetki, kun saan ripustaa Nicolas Vahén keittiöpyyhkeen uudistuneeseen köökkiin. Tykästyin Cobellossa myös ikkunankarmimaiseen mustaan peiliin. Se todella antaa illuusion ylimääräisestä ikkunasta. Mitä taas tulee ruokailuryhmäämme, se tuntuu tällä hetkellä kovin kovalta ja olen alkanut miettiä, pitäisikö musta muutaman kympin IKEA-pöytä vihdoin päivittää puupöytään. Vanha tai vanhannäköinen kulunut puupöytä modernien tuolien kanssa on aina ollut suosikkiyhdistelmäni, sopivaa ei vain ole ihan helppo löytää. Täytyy miettiä suunnitelmaa vielä, kun uusittu keittiö on paikoillaan.