Ikean kesäkuvastosta ideoita parvekkeelle

Ikea_kesä_2013_1
Ikea_kesä_2013_03
Ikea_kesä_2013_2
Ikea_kesä_2013_4
ikea_kesä2013
Ulkona on pakkasta ja sataa räntää, toppatakkia ei tulisi vielä mieleenkään säilöä, Uggit hajoavat kovan käytön seurauksena liitoksistaan ja postiluukusta kolahti Ikean kesäkuvasto. Jokin yhtälössä mättää.

Kylmästä maaliskuusta huolimatta parvekesesonki ei enää ole kaukana. Ei varsinkaan, jos parveke on lasitettu ja etelään päin – siinä meillä kävi asuntokaupoissa tuuri.

Kalusteet hankimme viime keväänä, mutta parvekkeen muu viimeistely jäi remonttiväsymyksen jalkoihin. Tänä keväänä ajatus on näyttää lattian puulaatoille hiomapaperia ja pensseliä, tai jotenkin muuten kuurata ja kunnostaa pintoja kuntoon. Sisustamista, joka vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä kuin investointeja.

Ikean valikoimista kuolaan erityisesti paksuja mustavalkoisia raitoja, tai oikeastaan kuolaan niitä tällä hetkellä kaikkialla. Puuvillaiseen Sofia-kankaaseen olen totaalisen lääpälläni, ja yritän miettiä, mitä kivaa siitä keksisin ilman ompelemista. Eivor-huopa sopisi loistavasti lämmikkeeksi, vaan miksi materiaali on ällöakryyliä?

Eli hihat heilumaan, raitoja kehiin ja pari kasvia kuivahtaneen oliivipuun seuraksi. Siinä kai se.

Kaikki fotot: Ikea.

Haaste: kuusi kesäkuvaa

homevialaura_2351
homevialaura_8744_2
homevialaura_P1030522
homevialaura_2530
homevialaura_2544_2
homevialaura_9727_2

Sain kauniilta All you need is White -blogilta haasteen muistella viime kesää kuudella kuvalla. Varsin mieluinen homma kesäihmiselle, kiitos! Mukana kuuden kuvan satsissa on myös hieman vanhempia kuvia, sillä viime kesä kului pitkälti toimistolla uuden työn takia ja otaksun, että ei kukaan mappeja halua katsoa.

Kesä herättää monia rakkaita mielikuvia: henkiin herännyt Helsinki, mökin rauha, pitkät puistopiknikit, kimalteleva meri, rääkyvät lokit, käsille sulava jäätelö, vieno tuuli, onnentäyteiset kesähäät, kylmä valkkari ja huumaava helle. Jos aurinkoa voisi säädellä nappuloilla, meikällä olisi nupit kaakossa koko ajan.

Viime vuosina erityisiä muistoja ovat jättäneet retket. Purjehdus Tallinnaan ystävien kanssa oli ikimuistoinen – siitä huolimatta, että merisairaana vedin pahoinvointipillereitä viisin käsin ja makasin aloillani (keskimmäinen harhaanjohtava kuva on otettu, kun venho oli liikkunut noin metrin). Olen myös vasta keksinyt kotimaan matkailun (anteeksi turkkulaiset, parempi kai myöhään kun ei milloinkaan).

Mutta vaikka kaipaan sinua kesä ja olet ikuinen ykkönen, älä pidä vielä kiirettä. Tällä hetkellä mietin vain, mitä rinnettä pääsisin lautailemaan alas. Olenkohan oppinut elämään hetkessä.