Lukukausi nimeltä joulu

Homevialaura, joulu, sisustus, pariovet, havukranssi

Olen niin monta kuukautta visioinut kransseja parioviimme, että ihme, kun jaksoin odottaa tähänkään asti. Henkisen luvan kävin hakemassa joulukirjan lanseerausaamiaiselta, ja heti kun saavuin kotiin, kävin ripustushommien kimppuun.

Itselleni parhaiten sopii taktiikka, jossa joulunajan tunnelmointi aloitetaan ajoissa, mutta joka ei missään vaiheessa eskaloidu hulluudeksi asti. En laske malttamattomana päiviä aattoon, vaan nautin itse asiassa eniten juuri joulun rauhallisesta alusajasta ja odottamisesta.

Kranssien lisäksi olen ajoissa kausivalojen kanssa. Viime vuonna kävi nimittäin niin, että toivomamme ulkovalosarja ehti loppua kaikkialta ja vietimme traumaattisen ensimmäisen suburbialaisjoulun olemalla naapuruston setalojossaeiollutvaloja. Nyt hankin heti varastojen täydennyttyä omenapuutamme varten Airam Teno -valosarjan. Sitä muun muassa Lisbet e. suositteli johdoltaan tarpeeksi pitkäksi ja 3000K-lämpötilalla sopivan sävyiseksi.

Homevialaura, Happy Homes Christmas, joulukirja, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

Tällä viikolla julkaistu joulukirja on meidänkin edellisen kodin ikuistaneiden Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen uutuus, Happy Homes Christmas. Englanninkielinen kirja sopii erityisen ihanasti hämyistä, skandinaavista ja hyggemäistä joulutunnelmaa hakevalle.

Joulu on minusta hyvä aika paitsi nauttia koristelusta ja kauneudesta myös kyseenalaistaa kulutusta ja pysähtyä materian äärelle. Oma tavoitteeni on löytää sellainen tasapaino, joka sallii sopivissa määrin iloa ja tunnelmaa tuovat hankinnat, mutta jossa ei langeta jokaisen jouluhoukutuksen ansaan. Ne tuotteet, jotka ostan, haluan ostaa hyvillä mielin nauttien – loput taas jättää suosiolla kauppaan.

Homevialaura, Ilana Aalto, Paikka kaikelle

Suhdettamme tavaraan käsittelee kiinnostavasti Ilana Aallon Paikka kaikelle -kirja. Kirja ei ole järjestelyopas, enkä olisi jaksanut sukkien pystyviikkauksesta enää lukeakaan. Paikka kaikelle -teoksessa kulttuurihistorioitsija avaa suhdettamme tavaraan laajempana ilmiönä. Aiheena, joka koskettaa meitä ihan kaikkia, ei vain himojärjestelijöitä. Kirja ei käske eikä saarnaa, vaan käsittelee yleissivistävästi siitä, miksi suhtaudumme tavaraan niin kuin suhtaudumme.

Näillä suosituksilla toivotan kodikasta joulun lukukauden alkua!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mattokarma ja urbaani legenda sisustusbloggaajista

Homevialaura, Kelly Hoppen, The Art of Interior Design

Urbaanin legendan mukaan sisustusbloggaajienkin elämään kuuluu joskus jotain muuta kuin tuoksukynttilöitä ja leikkokukkia.

Homevialaura, kahvitahra matossa, tahranpoisto tekstiilistä

Ehdin riemuita uusista VM Carpet Hattara -nukkamatoista vuorokauden, kunnes maailman huonoin mattokarma iski jälleen. En muista, koska olisin kaatanut mitään tekstiileille, mutta päivän vanhalle mittatilausmatolle heitin maitokahvit. Ei varmasti tarvitse lähteä erikseen avaamaan, kuinka paljon minua harmitti. Historia toisti itseään, sillä yhden edellisen kotimme matoista Sisustuskoira puri rikki vuorokauden jälkeen, vaikka hän ei sitä ennen ollut tuhonnut mitään. Tästä eteenpäin en uskalla julistaa yhtäkään mattokriisiä päättyneeksi, koska mattokarma, se näköjään löytää Google Mapseineen jokaiseen osoitteeseen.

Homevialaura, Kelly Hoppen, The Art of Interior Design

Kahvin kaatumisen jälkeen otin Usain Boltin lähtönopeuttakin rivakamman spurtin siivouskaapille, joten pinttymään tahra ei ainakaan päässyt. Ensimmäiseksi kokeilin maton kahvitahraan Softcare Textile Cleaner -tekstiilipesuainetta, mutta tuotelupauksesta huolimatta aineesta ei ollut mitään iloa, mikä nostatti tuskanhikeä entisestään. Seuraavaksi kokeilin glyseriiniä sisältävää Universal Stonea, jälleen tuloksetta, vaikka muuten kyseessä on ihmeellisen tehokas siivousaine. Tässä vaiheessa olin jo lyödä hanskat tiskiin, mutta vielä kolmannen pesun tein Lidlin parin euron W5-sappisaippualla. Sappisaippua on ainoa, jolla olen nyt muutaman toiston jälkeen saanut kahvitahran vaalenemaan. Kokonaan pois tahra tuskin lähtee, mutta jo vaaleampana se maastoutunee tarpeeksi hyvin eläväiseen pintaan. Kuvan tahra on jo moneen kertaan käsitelty ja vieläpä paksun sappisaippuavaahdon alla, joten se ei anna realistista kuvaa siitä, kuinka yllättävän silmiinpistävä ja ruskea läikkä kahvista jää. Tämä siis varoituksen sanana muillekin käsistään täriseville kofeiiniaddikteille.

Homevialaura, VM Carpet Hattara, kävelykärry, taaperokärry

Materia on kuitenkin vain materiaa, eikä tämä tule olemaan sisustuksen viimeinen särö. Silti aion pitää jatkossakin kiinni vaaleasta kodista – ja toivottavasti vähän paremmin myös kahvikupinkorvasta. Ja vaikka äidin maitokahvia matto ei kestänyt edes päivää, tärkeintä on tämänkin tapaturman oikeisiin mittasuhteisiin laittanut 70-senttinen kärrääjä. Jos hänellä rullaa hyvin, niin rullaa minullakin.

Homevialaura, Kelly Hoppen, The Art of Interior Design

Sivupöydän uusin teos on Kelly Hoppenin The Art of Interior Design. Neutraalien sävyjen mestari käy läpi oman tyylinsä kulmakiviä, tunnelmanluojia ja eri tiloja. Vaikka omassa kodissa haluan säilyttää valkoisten pintojen skandinaavisen raikkauden, muussa sisustuksessa juuri tämä kodikas klassisuus puhuttelee nyt eniten. Iltalukemiseksi makuuasennossa tästä 328-sivuisesta järkäleestä ei näillä käsilihaksilla ole, mutta villasukissa sohvankulmassa kirjaa on ihana lukea varsinkin kohta, kun jalkalamppu vielä saapuu valaisemaan edelleen pimeitä iltoja. Henkilökohtaisesti rakastan helmikuuta, nythän talvi on parhaimmillaan. Maaliskuun loskista voitaisiinkin sitten suoraan pikakelata kevääseen.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Onnellisuusprojekti

IMG_4821

Blogeissa kohistiin vuosi pari sitten Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti-kirjasta. Unohdin sittemmin koko kirjan, kunnes vähän aikaa sitten näin sen myyjäisissä 50 sentillä. Sopivasti hihhulina haluan ajatella, että kohtalo tiputti kirjan eteeni ilman, että kukaan muu ehti huomata sitä.

IMG_4791

Eniten pidän kirjassa siitä ajatuksesta, että kirjoittaja lähtee etsimään onnellisuutta vallitsevasta tilanteesta, muuttamaan omaa elämäänsä muuttamatta sitä. Se, että länsimaalaisen ihmisen tarvitsisi aina irtisanoutua oravanpyörästä ja paeta Balille löytääkseen onnellisuuden, on saanut omassa päässäni jo vähän koomiset mittasuhteet. (Joudun tosin myöntämään, että haluaisin itsekin Balille, mutta ihan muista syistä, vaikuttaa vain kivalta matkakohteelta.)

IMG_4833

Kirja pistää ajattelemaan omaa jokapäiväistä arkea, omaa asennetta, ajankäyttöä, suhtautumista ja valintoja. Onnellisuuteen ei tietenkään ole yhtä väylää, vaan jokaisen on tajuttava omat onnelliseksi tekevät asiat. Sana projekti kalskahtaa suorittamiselta ja sitä henkeä kirjassa ajoittain onkin. Kuitenkin helppolukuinen kirja on pääasiassa rennolla, käytännönläheisellä, elämänmakuisella ja kevyellä tavalla ajatuksia herättävä.

IMG_4824

Sisustajana olen alusta asti kiinnittänyt huomiota kirjan kotiin viittaaviin kohtiin. Gretchen aloittaa onnellisuusprojektinsa puhtaalta pöydältä, siivoamalla kaappinsa. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Se, että  niinkin henkilökohtainen tila, jossa vietämme merkittävästi aikaa, on hyvässä järjestyksessä ja viihtyisä, edesauttaa merkittävästi ajatuksen kulkua, vähentää kotitöihin kuluvaa aikaa ja vapauttaa tunteja muuhun mieleiseen.

IMG_4839

Kirja on jaettu kuukausittaisiin teemoihin. Huhtikuun teema, kuinka ollakaan, on ota rennommin. Sopii mainiosti viime aikoina ylikierroksilla käyneelle bloggaajalle. Pahoittelut muuten pienestä postaustauosta, nyt tuntuu taas hyvältä aloittaa uusi kuukausi.

IMG_4828

Gretchen Rubin tulee onnelliseksi kirjoittamisesta, erityisesti, jos se tapahtuu Jo Malone -tuoksukynttilän valossa. Tässä kohtaa meillä on newyorkilaiskirjailijan kanssa paljon yhteistä. Mistä sinä tulet onnelliseksi?