Modern classic homes

modern_classic_homes_3
modern_classic_homes_1
modern_classic_homes_2
modern_classic_homes_5
modern_classic_homes_4
Ajatusten jäsentämistä helpottaa, kun asioilla on nimi. Oman sisustustyylini olen määritellyt modernin klassiseksi. Moderni on selvä puolisko eameseineen ja kartelleineen, mutta klassinen vaatii avaamista.

Määritelmä klassinen tarkoittanee ihmisille hyvin eri asioita: kenties koukeroista maalaisromanttisuutta, ylellisiä kristallikruunuja, juuri tietyn aikakauden antiikkia.

Minulle se tarkoittaa hiekan sävyjä, harmoniaa, ryppyistä pellavaa, seinään nojaavia tauluja, veistoksia, kirja- ja lehtipinoja, arvokkaita materiaaleja, muhkeita istuimia, lasisia pöytiä, isoja valaisimia – suuria selkeitä linjoja, aavistus boheemiutta. Tyyliä, jossa Pariisi kohtaa Töölön. Koteja, joissa soi M.I.A.:n sijaan Carla Bruni. Asuntoja, joissa kotiin tullessa potkaistaan espadrillokset jalasta, otetaan lasi punaviiniä ja mennään sohvan kulmaan lukemaan kymmenen vuotta vanhaa coffee table -kirjaa, koska se on edelleen ajankohtainen.

Tämä suuntaus on näillä graafista skandinaavista tyyliä ihannoivilla leveyspiireillä kaikkea muuta kuin seksikäs. Jos kaipaan tyyliin liittyen inspiraatiota, en etsi sitä blogeista tai sisustuslehdistä, vaan juurikin niistä kymmenen vuotta vanhoista pölyttyneistä sisustuskirjoista (olen pitänyt tästä tyylistä pitkään).

Korkeiksi huoneksi ja vuosikymmeniä vanhaksi kalanruotolattiaksi en voi muuttua, mutta muuten haluaisin näitä elementtejä entistä enemmän modernin rinnalle. Onneksi koti saakin rakentua pikkuhiljaa.

Ensimmäiset kolme suttuista kuvaa ovat valokuvia kirjasta, jonka nimi on – no tietenkin Modern Classic Homes. Kaksi alimmaista Juliet Pegrumin kirjasta At Peace At Home – Harmonious Designs for Simple Living.

Parveketta, puutarhoja ja pala Pariisia

homevialaura_6546
homevialaura_6581
homevialaura_6603
homevialaura_6557_2
homevialaura_6547
Mikä ihana aurinkoinen sunnuntai.

Parveke ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Oli fiksu veto ottaa yhteyttä isännöitsijään pintojen maalaamisen tiimoilta toukokuussa, kun silloin pitäisi olla jo sutimishommissa. Isännöitsijäthän tunnetusti hoitavat asioita nopeasti, eli kesää 2014 odotellessa. Haluaisimme siis maalata parvekkeen seinät, listat, katon ja ehkä lattiankin, mutta jotkut mitkä lie asbestinäytteet täytyy tutkia ensin.

Mutta ihan sama! Pääasia, että aurinko paistaa ja että parvekkeella on kansituoli, jossa levyttää, ja ruokapöytä, jossa illallistaa. Kylmä rosé nenän edessä vie tehokkaasti huomion pois likaisista seinistä.

Hietsun kirppikseltä löysin kauniin puutarhurointikirjan, joka aiheutti jälleen ylitsepääsemättömän Välimeri-ikävän. Käppyräiset oliivipuut, kimalteleva meri, paahtava aurinko, saviruukuissa kasvavat yrtit, viinitilat, trattoriat ja kapeat kujat – ehdoton sielunmaisemani numero yksi aina ikuisesti aamen.

Samaan syssyyn suosittelen kahvila-kukkakauppa Fleuristea, joka on mitä hurmaavin ja romanttisin pala Pariisia Helsingin Uudenmaankadulla, ja jossa huomasin poistuessani erään tv:stäkin tutun kokin nauttivan manchego-salaattia ja kylmää valkkaria iltapäivän ratoksi. Jokainen tällainen, eineksistä, väljähtyneestä keskikaljasta ja ketjuravintoloista poikkeava hetki, auttaa uskomaan, että asun sittenkin sivistysvaltiossa.

Kirjoista ja viineistä

Kävin tänään Messukeskuksessa, jossa oli neljä tapahtumaa saman katon alla: Kirjamessut, Viini, Ruoka & Hyvä elämä, Musiikkimessut ja Art Forum. Kävin, koska sain ilmaislipun. Muuten olen sitä mieltä, että messut ovat usein yhtä tyhjän kanssa.

Ruoka- ja viinipuolella vesi herahti kielelle tuoksuista, mutta sanoisin, että samat messut voi kokea joka viikonloppu Stokkan Herkussa. Viinien ja juustojen keskellä myytiin Black Horsen kalsareita ja TV-Shop-henkisiä kapistuksia niin kuin messuilla kai kuuluu.

Kirjamessut palvelevat varmasti himolukijoita, sillä romaaneita riitti ständi tolkulla ja joka suunnasta kuului kirjailijahaastatteluita. Vaikka rakastan kirjojen maailmaan uppoutumista, olen tällä hetkellä valitettavan huono lukija – siis kirjojen lukija, lehtiä plärään sitäkin enemmän. Yölaatikossa odottaa kaksi kirjaa, David Nichollsin Sinä Päivänä ja Paul Austerin Näkymätön. Ensimmäisen kanssa olen päässyt sivulle 21.

Romaanien rinnalle olisin kaivannut messuilla tieto- ja harrastekirjoja. Keittokirjoja oli sentään jonkin verran, mutta sisustus- ja muiden tyylikirjojen anti oli kerrassaan surkea.

Yhden tärkeän ostoksen tein, Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huhmon kirjan Viinistä viiniin 2013. Opus on jokavuotinen must, joka erottelee Alkon helmet hutiostoksista.

Kirjanmerkki on kotoisin Artekin Espan myymälästä, jossa vierailee tällä hetkellä berliiniläinen do you read me?! -kirjakauppa.