Juristi, maljakossani on kuollut hortensia

Homevialaura-eteinen-tauluseina_9284

Piirsinpä tässä joku päivä ihan silmät päähän ja lähdin kaupungille. Koukkasin kukkakaupan kautta ja hemmottelin itseäni leikkokukilla, hortensiakimpulla. Oli blogikuvauksia ja juhlapyhää tulossa, joten vielä erikseen tarkistin, kuinka pitkään kimpun voisi olettaa ilahduttavan. Vajaan viikon, hyväksyin vastaukseksi, ja lähdin hyvillä perjantaipuskafiiliksillä kotiin.

Homevialaura-valkoinen-laminaatti-hortensia_9225

Seuraavana aamuna löysin maljakosta nuupahtaneen näyn: hortensiat olivat kuolleet. Sinne meni puolessa vuorokaudessa bioroskikseen paitsi kukat myös niistä pulitettu parikymppinen ja kukkiin liittyvät suunnitelmat. Aloin miettiä, onko kukilla takuuta? Tai pitäisikö olla? Olisinko voinut reklamoida?

Homevialaura-marmoritaso-hobstar-kahvi-hortensia-skultuna_0058

Tyytyväinen asiakas en ainakaan ollut ja pettymyksen jälkeen aloin jälleen vakavasti harkita niitä silkkikukkia. Lohdutuksena tuliaisiksi saatu ruukkuhortensia ilahduttaa nyt neljättä päivää ja keittiön ikkunoista voi nähdä puun nuppujen puhkeavan silmissä. Että ei tätä kevätfiilistä yksi ensimmäisen maailman kukkamurhe latista, vaikka päähän ottikin. Aurinkoista viikonloppua, tyypit!

Maison Helsinki ja tapaus nimeltä epäonniset parvekekukat

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Jokin aika sitten aloin kiinnittää blogeissa ja somessa huomiota kiinnostavaan näkyyn. Mistä on tullut kukkameri Suomen talven keskelle?

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Selvisi, että kyseessä on Korkeavuorenkadulle avautunut uusi Maison Helsinki -putiikki. Poikkesin paikan päälle laskiaisen tienoilla ja nyt vihdoin jaan lupaamani inspiraation teillekin.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Jo liiketila on sisustuksellisesti mieletön valkoisine lautalattioineen ja isoine ikkunoineen. Tyyli on toki omaani romanttisempi, mutta silti täynnä elementtejä, joista pidän mustavalkoisesta ilmeestä alkaen.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Maison Helsingin valikoimaan kuuluu vaatteita, asusteita, vintage-silmälasikehyksiä, peilejä, maljakoita, verhotupsuja, vaaseja ja ennen kaikkea kukkia – silkkikukkia. Niitä liikkeen omistaja tuo maahan, sillä laadukasta tarjontaa ei aikaisemmin täällä ollut.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Lähestyvä kevät on tuonut mieleeni jokavuotisen parvekepaniikin. Olemme nyt neljä vuotta yrittäneet kasvattaa parvekkeella jos jonkinlaista kasvia: oliivipuuta, yrttejä, hortensiaa, ties mitä. Joka ikinen puska on menetetty tapaus jo parissa viikossa. Ehkä emme istuta ja lannoita oikein. Ehkä lasitettu eteläparvekkeemme on liian kuuma. Ehkä olemme turhan laiskoja sopimaan kukkien kastelusta jokaisen poissaolon ajaksi.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Kevään ensimmäisen kukkakauppareissun ajan touhuun jaksaa vielä uskoa. Ei muuta kuin tennarit jalkaan ja trendikkään urbaanin cityviljelijän mielentila päälle. Ah, sitä mullan tuoksua ja idyllistä fiilistä, kun oman parvekkeen ruukusta saa poimittua basilikat tomaatin ja mozzarellan päälle.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Tätä strömsötä kestää kuitenkin vain kiusallisen lyhyt hetki. Jos haluaisin kasvit koko kesäksi, pitäisi uutta puskaa olla hakemassa kymmenisen kertaa kesässä. Ei kiinnosta edestakaisin ajamisen vaiva, ei uudet epäonnistumisen kokemukset, ei lomabudjetin käyttäminen biojätteeseen.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Viime vuonna päätinkin, että jos jossain asiassa, niin tämän asian suhteen antaisin itselleni luvan luovuttaa. Yksi vaihtoehto olisi unohtaa parvekkeen kukat ja kasvit kokonaan. Toinen vaihtoehto olisi kääntyä tekokasvien puoleen – ajatus, joka yllätti itsenikin.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Tökeröä muovista viherkasvia olisin tuskin huolinut (itse asiassa en edes pidä monista viherkasveista), mutta ajatus palasi mieleeni, kun näin nämä valkoiset vaihtoehdot. Maison Helsingin silkkikukat ovat niin laadukkaita, ettei niitä erota aidoista kuin läheltä.

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Jäinkin miettimään kasvien perimmäistä tarkoitusta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että merkittävä osa kukkien viehätystä on kauneuden katoavaisuus ja luonnon kiertokulku. Kun nuppu ensin puhkeaa kukkaan, ja kun rusehtavat terälehdet lopulta lähes runollisesti varisevat hyvästien merkiksi pois. Toisaalta yhtä paljon ajattelen, että kukkien tarkoitus on ennen kaikkea tuottaa iloa. Onko silloin väliä, mitä kukat tarkalleen ottaen ovat?

Homevialaura, Maison Helsinki, Korkeavuorenkatu

Mitä mieltä te olette: onko synti jäljitellä luontoa, vai onko sallittua tuoda kotiin ja pihalle pitkäaikaista kukkaloistoa tällä stressittömällä tavalla?

Paluu perusasioiden äärelle

Homevialaura_5371

Vaikka sisustuksesta tulee kohkattua koko ajan, ei koti kotina ole koskaan tuntunut yhtä merkitykselliseltä paikalta kuin synnytyssairaalasta palaamisen jälkeen. Silloin näihin neliöihin mahtui koko maailma. Mitä enemmän ulkona vihmoi räntä, sitä ihanampi oli tietoisesti ja tarkoituksella käpertyä kerrankin luvan kanssa hetkeksi sinne kuuluisaan kuplaan.

Opin uuden terminkin, lapsivuodenaika. Ensimmäiset viikot tulevat varmasti olemaan todella kotikeskeistä aikaa, ja olen entistä tyytyväisempi, että otimme niin tomeran loppukirin pitkään roikkuneiden remppa- ja sisustusratkaisujen kanssa. Mieluisassa kodissa eivät seinät herkästi kaadu päälle, ja vaikka kaatuisivatkin, niin sentään huolella aseteltujen taulujen kanssa.

Homevialaura_5341

Kotiinpaluun yhteydessä aloin miettiä iänikuista keskustelua siitä, palaako nainen synnytyslaitokselta Kate Middletonina vai ei. Voin sanoa, että itse en palannut. Kuvittele turvonnut 90-vuotiaan mummon tahdilla liikkuva toipilas ja ollaan lähellä totuutta. Silti ei olisi tullut mieleenkään katsoa peiliin itseinhossa. En ole koskaan ollut itsestäni yhtä ylpeä kuin synnytyksen jälkeen, ja olen varma, että olen muutaman kerran nähnyt takanani varjon supersankariviitasta. Se, että juuri synnyttänyt äiti on ensimmäisenä arvostelemassa omaa ulkonäköään (millä logiikalla yhdeksän kuukauden vaikutukset muutenkaan poistuisivat kahdessa päivässä?) tuntuu hurjan surulliselta ja armottomalta. Ainakin itse arvostan itseäni nyt enemmän kuin koskaan ennen.

Netta sanoi ihanasti, että lapsi on parasta mindfullnesia. Allekirjoitan jo tässä vaiheessa. Milloin muuten nykyajan ihminen pysähtyy perusasioiden äärelle: rakkauteen, ravintoon, uneen ja puhtauteen. (Omanlaisensa mindfullness-harjoitus on myös oppia suhtautumaan kiljumiseen keskellä yötä zen-mestarin tyyneydellä.)

Homevialaura_5583

Bebe on itsestään selvästi mullistanut vanhempiensa maailman: hän on parasta ja ihaninta, mitä meille on tapahtunut, enkä mitenkään pysty pukemaan tätä kiitollisuutta sanoiksi. Silti en taida hormoneissanikaan osata sitä puolta vanhemmuudesta, että postaisin kantaaottavia some-kuvia stailistin nimellä. Ensimmäisenä tekonani kotona laitoin Kultabassokerhon päälle ja sushit tilaukseen. Juuri siksi olo on niin onnellinen ja suurimmista mahdollisista tunteista huolimatta tasapainoinen. Koen, että olen saanut elämääni maailman arvokkaimman ja luontevimman palan lisää kuitenkaan unohtamatta sitä, mitä ehdin olla 32 vuotta ennen helmikuun kolmatta 2016.

Elämä etenee nyt päivä kerrallaan tutustumalla ja totuttautumalla sekä sopivaan tahtiin vieraita vastaanottamalla (liputan armollisuuden puolesta siinäkin mielessä, että olen ehdottomasti se emäntä, joka tässä vaiheessa nostaa pakkasesta pöytään jäätelöpurkin, eikä niitä täydellisiä itse kohotettuja leivonnaisia.) Koitan mahdollisimman pian vastailla myös kommentteihinne (kiitos niistä!) sekä palata rästissä oleviin aiheisiin – muun muassa putiikkisuositukseen, sohvaan ja verhoihin – kunhan tämä harmauskin vihdoin väistyisi kuvaamisen tieltä. Beben lisäksi parasta kotona juuri nyt on valkoisten onnittelukukkien meri ja Suitsin uusi tuotantokausi Netflixissä (sekä ne vierailta yli jääneet jäätelöpurkinjämät). Räntä, antaa sataa vaan!

Hyvää ystävänpäivää!