Barcelonan tulkkarit

Tein Barcelonasta muutamia sisustuslöytöjä. Kertoisin mielelläni, että matkamuistot löytyivät uniikeista pikkuputiikeista, mutta Zara Homea, Mujia ja El Corte Inglésiä, paikallista Stokkaa, ei taida voida kutsua sellaisiksi parhaalla tahdollakaan.

Kolusin kyllä ahkerasti pikkuputiikkeja, mutta vain ikkunashoppailu- ja fiilistelymeiningillä. Ihailen peribarcelonalaista värikästä ja urbaania designia, mutta eihän sellainen meille sovi.

Torstaina olimme menossa antiikkimarkkinoille, mutta lounaan jälkeen unohdimme koko määränpään ja jatkoimme matkaa aivan muualle. Loma + aurinko = pehmeä pää.

Antiikkimarkkinoiden missaus harmittaa hieman, mutta ehkä ihan hyvä, että en löytänyt mitään enempää. Sain jo nyt väläyttää lentovirkailijalle aika kauniin hymyn, jotta saimme lisäkilot anteeksi.

El Corte Inglésistä löytyi pellavainen tyynynpäällinen, koristepallot ja veistos. Valokuvakehykset ovat Zara Homen ja korurasia Mujin. Toivoisin molempien suosikkiputiikkien rantautuvan Suomeen, mutta onneksi hätätapauksessa Mujia saa myös verkosta ja Zara Homea Ellokselta.

Lauantaita ja lautasliinarenkaita

Tänään lähdin pitkästä aikaa ihmisten ilmoille lauantaipäiväksi. Piirsin silmät päähäni ja suuntasin Cafe Engeliin aamiaistreffeille. Ihanaa. Olisinpa mummo, joka voisi päivät pitkät siemailla cafe au lait’a ystävättärensä kanssa, mutustaa croissanteja ja shoppailla Stockmannilla.

Samalla reissulla kolusin Korkeavuorenkadun, jota parempaa putiikkikatua ei tule heti Helsingistä mieleen. Sisustussuosikkejani kadulla ovat S.A.L.I, Tikau ja Antiikkiliike Fasaani. Don Goffo on kokonaisuudessaan omaan tyyliini liian romanttinen ja rönsyilevä, mutta olen silti tehnyt sieltä pari loistavaa yksittäistä löytöä. Sehän se parasta putiikeissa onkin: koskaan ei tiedä, mitä löytää. Aina kannattaa piipahtaa avoimin mielin.

Tämän päivän teema oli lautasliinarenkaat. Lexingtonin renkulat S.A.L.I:sta, kromiset Don Goffosta.

Terveisiä Porvoosta

Piipahdimme muutama viikko sitten Porvoossa minilomalla, söimme hyvin ja kolusimme vanhan kaupungin putiikit, mitäs muutakaan. Mukaan tarttui kaksi laattaa erään putiikin, en valitettavasti muista minkä, viimeisestä nurkasta. Nyt laatat nojailevat olohuoneen kaapin päällä yhdessä taulujen kanssa.

Lounasta söimme uudessa Bistro Sinnessä. Suosittelen paitsi ruoan myös puitteiden puolesta. Sinnen lisäksi Porvoossa on avattu toinenkin kiehtova kuppila, Gabriel 1763. Illallisen omistimme Timbaalin etanoille, mutta jälkiruoalla poikkesimme Gabrielin terassilla. Viehätyin heidän mustikkapiirakastaan – ja serveteistään.